Avainsana: turisti

Kiyomizu-dera – Puhtaan veden temppelillä

Kiyomizu-dera – Puhtaan veden temppelillä

Otetaan vielä pikku paluumatka Kiotoon, megalomaanisen kuvasaaliin toinen osa piti nähkääs jakaa omaksi jutukseen, sillä eikai kenenkään turnauskestävyys olisi piisannut koko pläjäykseen kertaistumalta. Japanilaiseen kulttuuriin hurahtaneena olin toki innoissani myös mahdollisuudesta geishojen tapaamiselle. Ikäväkseni nämä kanssakäymisen ammattilaiset eivät olleet kuoriutuneet tuohon aikaan aamusta vielä koloistaan, […]

Krooninen kaukokaipuu

Krooninen kaukokaipuu

Olen mietiskellyt viime aikoina, mikä vetää mua reissaamisen pariin. Miksi on niin hienoa kerta toisensa perään pakata laukku ja lähteä? Onko mussa joku kromosomivirhe, joka pakottaa liikkeelle vai ajaako mua pois kotoa kenties vain syvä uteliaisuuteni kaikkea uutta kohtaan? Krooniselle kaukokaipuulle ei ole toistaiseksi löytynyt […]

Verona-Garda-Verona

Verona-Garda-Verona

SONY DSC

Pörräilyaika alkoi olla jo kortilla kun päätimme vielä hieman lyhyempienkin yöunien uhalla käväistä Garda-järvellä. Tuntui hullulta loikata vielä autoon, mutta kun kuski vakuutti, ettei ratin takana istuminen kyllästytä, ei tullut mieleenkään apukuljettajan viitanhaltijana pistää hanttiin. Matka hurahti nopeasti, sillä katseltavaa riitti ja maisemat muuttuivat melko nopeasti kaupungista ulos päästyämme. Viinitilaa viinitilan perään, kukkuloita, mutkia ja minikyliä.

Perillä odotti jotain aivan muuta, kuin olin odottanut. Pienen pieni mutkatie aivan rannan tuntumassa oli täyteen pykätty autoja, moottoripyöriä, fillareita ja kävelijöitä, jotka kaikki pyrkivät parhaansa mukaan liikehtimään sulassa sovussa toisiaan tölvimättä. Pysähtyminen ei tullut kuuloonkaan, sillä tienpientareen jokainen penkanpala oli varmasti asutettu autolla, ja takanamme mateli katkeamaton letka sunnuntaihuruuttelijoita. Rantakin oli täyskansoitettu, uima-asuja vain vilisi silmissä tienreunasta aina rantaveteen saakka niin paljon, ettei varmasti piknik-viltillään voinut välttyä vierailijoista.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Ajelimme kaikessa rauhassa maisemia ihmetellen ja päätimme, että ensimmäisen hiljaisemman kylän kohdalla otetaan jäätelöpaussi, sillä en ollut vielä siihen mennessä saanut ainuttakaan gelatoa maisteltavaksi. Mikä rikos! Loputtoman pitkältä tuntuneen hurvailun jälkeen päädyimme lopulta kyläpahaseen, joka oli niin suloinen, ettei sen olemassaolosta enää ole ihan varma näitä kuvia katsellessa. Itsestäänselvä yhdistelmä, ranta ja jäätelö, ei ollutkaan niin helppo tehtävä ilta-auringon kimallellessa, mutta onneksi täydellinen spotti herkkuhetkelle viimein löytyi. Taisin kadottaa vartin jäätelökippoon, sillä lusikoin mietteissäni kookos – ja keksijätskiäni hartaudella täydessä hiljaisuudessa horisonttia tuijottaen. Turkoosin veden viereltä ei tehnyt mieli liikkua enää minnekään.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Reilun tunnin mittaiseksi venähtänyt tauko oli kuitenkin päätettävä,  matkaa olisi hyvän tovin verran takaisin ja alkoi vatsakin jälleen ilmoitella olemassaolostaan. Otimme pikareitin vuoristossa kiemurtelevaa rallireittiä, jonne en kyllä meidän pastakippoa suuremmalla ajoneuvolla lähtisi suhaamaan. Yritin napsia kuvia ikkunasta, mutta tällä erikosikokeella maasto pakotti luovuttamaan ja kameran akkukin simahti. Kamerakaksoset kuitenkin pelastivat loppureissun, onni on samanlaiset välineet ja yhteensopivat akut, piuhat ja adapterit!

SONY DSC

photo

SONY DSC

Tilaihme, joka on täydellinen menopeli The Italian Roadtripille mikäli laiskahko kiihtyvyys ei käy kuskin hermoille. Ottaa hyvin vauhtia alamäissä, ja kunnon tuulella kyyti on varsin lennokasta.

SONY DSC SONY DSC

SONY DSC

Paluumatkalla yritimme metsästää ruokakauppaa, mutta oletusteni mukaisesti kaupat olivat sunnuntaina kahdeksan maissa jo kiinni. Hotellilla testattiin avattu viini, ja jälleen oli ravintolaloton aika. Arvoimme muutamasta vaihtoehdosta mielenkiintoisimman, soitimme varmuudeksi, että paikka on auki ja kuskinvaihdon jälkeen oli Fiat jälleen rullaamassa. Raukkaparka joutui kyllä tällä reissulla kovalle koetukselle!

Pienen tovin jälkeen saavuimme viimeiselle illalliselle, ravintola La Vecia Mesolaan. Kaduilla ei pahemmin liikehdintää ollut, ei liene sunnuntai tavallisin päivä myöhäisille illallisille edes Italiassa.

SONY DSC SONY DSC

Erityiskohtelias palvelu, mainio pöytävalinta sekä sujuvasti sujunut alku lupaili suuria, mutta tällä kertaa jouduimme kyllä hieman pettymään. Keittiön tervehdys oli hyvää, mutta melko varman päälle.

SONY DSC SONY DSC

Kamera meinasi unohtua autoon, joten kipaisin vielä takaisin parkkipaikalle noutamaan Sonya, kuten kunnon bloggarin kuuluu. Tällä välin viininmaistelijamme oli tehnyt illan valinnan ja pöydässä odottelikin reissun mielenkiintoisin pullo. Nautiskelimme showsta, kun sommelier laski viinin dekantteriin ilmaantumaan. Mainiota tavaraa, joka sopi kuin nenä päähän illan menuseen.

SONY DSC SONY DSC

Alkupalan olin jo päättänyt päivällä ennen ravintolan valintaa, melonia ja ilmakuivattua kinkkua kun ei toistaiseksi lautasella vielä nähty. Tässä annoksessa ei varmasti mikään voi mennä pieleen, eikä mennyt. Todellinen herkku, meloni oli juuri sopivan kypsää eikä kinkku ollut turhan tukevaa tai suolaista. Kotoisa lasagne oli herkullista, mutta nimensä veroisesti hyvin kotoisaa. Keliaakikkomme joutui ensimmäistä kertaa pettymään, sillä gluteenittomana vaihtoehtona oli vain kasviskeitto, joka ei sekään loistanut jännittävyydellään, mutta meni nälkäisenä kuulemma mainiosti.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Rucola ja Parmesan – lyömätön yhdistelmä. Ei auttanut kuin mennä helpolla jälleen ja tilata punaista lihaa kyseisin lisukkein, mereneläviä kun listassa ei oikein ollut. Koin pienen järkytyksen annoksen ilmestyessä eteeni, sillä varsin oivannäköisen satsin seuraksi oli jostain erikoisesta syystä nostettu keitettyä porkkanaa, papuja sekä perunaa. Pakastelootasta sekaanheitetyt somisteet jäivät syömättä, eikä niiden tarkoitusperä todellakaan auennut, annokseni kun olisi ollut lähes täydellinen ilman niitä.

SONY DSC SONY DSC

Näin sen olisi pitänyt olla.

Jotta ravintolaa ei voisi päästä pinteestä, tuli kömpelö annos samanlaisena myös seuralaiselleni, ja lihan alla, ilmisesti lihasta irtoavaa nestettä sitomassa oli melkoinen pala vaaleaa leipää, vaikka annos oli tilattu täysin gluteenittomana. Lisäksi balsamico puuttui annoksesta kokonaan. Vuolaiden pahoittelujen seurauksena lautanen katosi juoksuvauhtia keittiöön ja uusi annos seurasi tovin kuluttua. Korjausliikkeestä huolimatta yksin syöminen on melko ikävää. Jälkiruuat menivät luokkaan ”hyvää”, mutta eivät nekään pelasta kyllä tämän ravintolan makumaailmaa millään. Kelpoateria, mutta tasoon ja palveluun nähden ruoka ei vastannut millään tasolla odotuksia.

SONY DSC SONY DSC

Huristimme kaikesta huolimatta hotelliin vatsat täynnä, eikä pieni takaisku pilannut mainiota iltaamme. Tyhjässä ravintolassa saimme hyvän hälyn aikaiseksi ihan kolmestaankin, on tainnut etelä-Eurooppalainen meininki tarttua hiljaisiin Suomi-turisteihin vai liekö seura vain luonnoltaan eläväistä.

Seuraavana päivänä matka taittui Malpensaan sujuvasti, josta lentelin Emiratesin siivin takaisin kotiin. Italia kuittaa, kohti uusia seikkailuja!

Lomanainen ja ihana Rooma

Lomanainen ja ihana Rooma

Täällä hiekan keskellä elo alkaa taas palautua normaaliin epäsäännöllisyyteen kolmeviikkoisen loman jäljiltä. Lähes koko toukokuun kestänyt irtiotto meinasi käydä raskaaksi, sillä tapasin enemmän rakkaita ihmisiä, vaihdoin paikkaa sekä hostasin runsaammin, kuin 8 kuukauden aikana yhteensä. Pikainen pyrähdys kotona ennen ensimmäistä lomalentoa Tanskan kautta Helsinkiin oli […]

Lomalla Dubaissa / osa 2

Lomalla Dubaissa / osa 2

Kun kaupungin valot alkavat häikiä, pääsee Dubain säihkettä helposti karkuun päiväreissuna järjestettävälle aavikkosafarille. Matka alkaa iltapäivällä kuumimman ajan jälkeen, kun pikkubussi poimii osanottajat sovituilta asemilta. Keski-idän tapaan aikataulussa lienee toisinaan pientä heittoa, mutta matkanjärjestäjän suharit soittelevat varmistusta toisen perään, ettei kukaan jää matkasta tai palaa […]

Lomalla Dubaissa / osa 1

Lomalla Dubaissa / osa 1

Aavikolla on ollut vilskettä. Reissaamisen lisäksi takana on mitä hukeimmat 10 päivää, sillä sain lentorahtina kaksi ihanaa ystävää suoraa sateisesta Suomesta lomalaisiksi. Kirsikkana kakun päällä satuin olemaan Dubaissa lähes koko ajan, joten kerrankin tuntui olevan aikaa puuhailla ja vähän oleillakin! Vieraat tarkoittavat aina uusia kokemuksia, sillä turisteilla on tapana pistää liikettä Dubaissa kodin ja kuntosalin välillä tavallisesti sahaavaan reissunaiseen. Rasteja tuli siis rustattua omallekin tehtävälistalle urakalla.

Dubai_Bastakiya_Arabicteahouse

Ensimmäisenä päivänä nautiskelimme Bastakiyassa, Dubain vanhassa kaupungissa, lounasta rennolla otteella. Arabian Tea House on mielestäni yksi parhaista lounaspaikoista Dubaissa erilaisen miljöön sekä herkullisen menun ansiosta. Lekoteltuamme aikamme puiden varjossa jatkoimme matkaa Bur Dubain soukeihin ja otettiin yhden dirhamin venekyyti Creekin ylitse Gold Soukeihin. Kuumassa ilmanalassa hikoiltuamme hurautimme taksilla takaisin nykyaikaan sekä ilmastoinnin viileyteen Festival Cityyn kauppareissulle ja kahvittelemaan upeaan ilta-aurinkoon.

Aloitimme huikean lomamaratonin seuraavana päivänä jahdilla, joka kierteli aurinkoisen iltapäivän Dubain edustalla. Dubai Marinasta lähtevällä paatilla saa nautiskella omia juomia sekä ruokia, makoilla kannella, soittaa musiikkia sekä hypätä kannelta mereen uimaan. Meillä kävi hirmuinen tuuri, sillä samoille vesille sattui kolme vesiskootteria kuskeineen, eikä takapenkeillä ollut kuin tyhjää tilaa nautiskella menosta. 17 henkisen seurueen kesken jakaen ei jahtihuville jää hintaa nimeksikään ja auringon kuumuudesta nautiskelu on huomattavista leppoisampaa merituulen vireessä, kuin sisäpihojen seisovassa ilmassa.

SONY DSC SONY DSC

Dubai Mall lienee paikka, jonne joka ikinen Dubainkävijä eksyy reissullaan ainakin kerran. Maailman suurimpiin kauppakeskuksiin lukeutuva jättikompleksi kätkee sisäänsä tuhansia kauppoja, jättimäisen akvaarion, vesiputouksen, leffateatterin, luisteluradan sekä sisäpihan maailmankuulun suihkulähteen, jota kannattaa käydä katsomassa ilta-aikaan arkipäivinä – viikonloppuna tungoksessa päätyy tavallisesti tuijottelemaan takaraivoja.

Testattavia kahviloita on vielä pitkä liuta, mutta takuuherkulliset cappuccinot saa Dean & Delucalta, josta on myös näkymät suihkulähteelle. Sopivalla ajoituksella voi katsella useamman shown ilman kurottelua. Dubai Mallin kyljessä komeilee myös maailman korkein rakennus, Burj Khalifa, jonne pääsee pikahissillä katselemaan Dubain maisemia. Ennakkobookkaus kannattaa, jonottelemalla ei välttämättä pääse sisään edes samana päivänä, ja hinta on näin edullisempi.

SONY DSC

Dubai Mallin vieressä oleva Souk Al Bahar vetää minua tavallisesti puoleensa enemmän, kuin kauppakeskuksen sisällä olevat ravintolat. Sillan ylittämällä tunnelma vaihtuu ja sitä muistaa jälleen olevansa Arabian auringon alla sekä ravintoloiden terassit ovat rauhallisempia. Libanonilainen ruoka on lähellä paikallista, joten makumaailmaan pääsee sisälle kokeilemalla Abdel Wahabia Souk Al Baharin 2. kerroksessa, joka tarjoaa myös näkymät Burj Khalifa Lakelle. Alkoholijuomat ovat myös tällä puolella siltaa sallittuja, tosin kuin Dubai Mallin ravintoloissa drinkkilistan vaihtoehdot ovat täysin terästämättömiä.

Peking / Kiina

Peking / Kiina

Kiinan sumuiseen aamuun on helppo herätä kun tietää, että yläkerran ravintolassa odottaa länsimainen aamupala jogurtteineen ja edessä on matka Kiinanmuurille. Edellisillan reissu hotellin takana sijaitsevaan Carrefouriin oli mielenkiintoinen sekoitus järkytystä, innostusta, pahoinvointia sekä kummastusta. Kokonaisten, nyljettyjen kanojen, Makuunin karkkilaareja muistuttavien kohmeisten kalapallovalikoimien, pastellinväristen leivonnaisten sekä […]