Avainsana: suomi

2014

2014

Vuosi 2014 alkaisi olla taputeltu, jee! Mulla on yleensä uuden vuoden nurkilla sellainen haikeus, joka vaan tulee jostain enkä oikeastaan osaa sanoa, mikä kaihertaa. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen, sillä olen ottanut varaslähtöä ensi vuoteen ja alkanut ajatella tammikuun menoja, uutta vuotta, ja tavoitteita ensi vuodelle; olen huomannut toimivani […]

Joulu ilman perinteitä

Joulu ilman perinteitä

Loppuvuosi oli ihan hullua rallia. Vastapainon päättömälle kiireelle toi joulu Kankaanpäässä, jossa puolestaan aikaa saa tosissaan tappaa aina ruoka-aikaan saakka, jottei kuolisi tylsyyteen. Älkää käsittäkö väärin; tekemistä täällä toki olisi, mutta pyrin pitämään näppini erossa kaikesta oikeasta tekemisestä ja keskittyä roikkumaan Narnian rajamailla. Lenkkejä, laiskottelua, […]

Tie Dubaihin ja takaisin – My way to Dubai and back

Tie Dubaihin ja takaisin – My way to Dubai and back

royal-mirage-one-and-only-palm

Katselin puhelimen kuvia reippaasti taakse päin ja törmäsin näihin kuviin viimeisiltä päiviltäni Dubaista tämän vuoden kesäkuulta. Ihan uskomatonta, että tästä ajasta ei ole kuin reilut 3 kuukautta! Blogin lukijoista suurin osa varmaan tietääkin, että asuin melkein kaksi vuotta Arabiemiraateissa, ja sieltä käsin tätä blogiakin aloin kirjoitella; lähinnä reissukuvia ja -juttuja omaksi huviksi, ja kertoakseni kuulumisia sukulaisille ja kavereilleni arjestani ulkomailla. Jokin aika sitten sain Facebookin inboxiin tuntemattomalta henkilöltä kysymyksen siitä, miten päädyin asumaan arabimaahan. Hauska kysymys, sillä minulla ei oikeastaan ole tuohon vastausta; en ollut tietoisesti hakeutumassa tuolloin pari vuotta takaperin Dubaihin. Olisin lähtenyt minne tahansa.

Matkustaminen on ollut aina mielettömän iso juttu mun elämässä, ja tuolloin tuntui, ettei Suomeen vain voi enää jäädä. Olin miettinyt pitkään maailmanympärysmatkaa, ja tehnytkin jo aikamoisen listauksen paikoista, joissa kävisin. Keksin jopa keinot, miten kyseisen reissun voisin järjestää ajallisesti ja rahallisesti. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä, ja aloin kyseenalaistaa, riittäisikö ennalta määritelty matka-aika mihinkään. Totesin melko nopeasti, että eihän tuo riittäisi, pitäisi tehdä jotain suurempaa.

royal-mirage-one-and-only-palm

Aloin pohtia vaihtoehtoisia ratkaisuja, ja melko pikaisesti hahmottui se, miten maailmaa pääsisi näkemään paljon. En muista koskaan varsinaisesti haaveilleeni lentoemännän ammatista, mutta tietyllä tapaa ilmailualan näennäinen glamour yhdistettynä outoon rakkauteen lentämistä kohtaan saivat minut vakuuttumaan, että tästä saattaisi kehkeytyä juurikin se seikkailu, joka tuntui välttämättömältä. Olin myös houstannut ties mitä vieraita, tehnyt promokeikkaa ja emännöinyt vippejä promovuosinani pitkän liudan, jonka lisäksi heittäytymiseni asioihin olisi varmasti enemmän etu, kuin haitta kyseisessä työssä.

Maailmalle haetaan lentoemoja aika paljonkin, mutta luonnollisesti halusin töihin parhaalle. Halusin myös asuinmaani olevan jotakin aivan muuta kuin Suomi; Pohjoismaat tai edes Eurooppa eivät tuntuneet tarpeeksi jännittävältä. Lisäksi kohdelistan oli oltava kattava, ja varmuus siitä, että pääsee lentämään kaikkialle rajasi vaihtoehdot melko vähiin. Emirates Airlines ei ollut vain mielenkiintoisin, vaan sattui myös järjestämään rekrytointipäivän vain pari viikkoa oivallukseni jälkeen puoli kilsaa tuolloiselta kotioveltani Helsingin Radisson Blussa. Bingo! En ehkä unohda koskaan sitä absurdia tunnelmaa, kun kävelin hiukset tiukasti nutturalla, huulet punattuna ja korkeissa koroissa läpi jäätävän tuulen helmikuisena aamuna sisään Emiratesin lentoemäntien valintatilaisuuteen mielessäni vain yksi ajatus; seikkailu alkakoon!

royal-mirage-one-and-only-palm

Valintaprosessiin en paneudu sen enempää, mutta iltapäivällä seisoin kaksin Suomeen muuttaneen tunisialaisen kundin kanssa odottamassa pääsyä loppuhaastatteluun; karsintaa tehtiin siis rankalla kädellä. Driss katsoi minua yhtä epäillen, kuin minä häntä; ei voi olla, että me kaksi kaikista näistä ihmisistä ollaan menossa viimeiselle kierrokselle! Homma alkoi tässä kohtaa myös muuttua vakavammaksi, sillä tajusin todella haluavani lähteä Emiratesin matkaan, ja toisaalta tajusin, että seula on kova. Mietin sitä avointen rekrytointipäivien listaa netissä, ja mahdollista määrää, jonka Emirates voisi palkata; me kaksi oltaisiin Suomen kokoisesta maasta jo hyvänkokoinen kiintiö.

royal-mirage-one-and-only-palm

Aikaa kului tuhottomasti, ja tein välissä paljon muutakin toisinaan jopa unohtaen koko asian. Kouluttauduin Google Adwords Academyssa SEO-osaajaksi (todella luonnollinen tie lentoemoksi haluavalle, vai mitä?), ja tein töitä digimarkkinoinnin parissa, joka sekin tuntui todella mieluisalta. Lopulta sain puun takaa tiedon, että ovi Emiratesille avautuisi, ja voisin lähteä kohti Dubaita melko rivakastikin. Ilmoitin, että musta tulisi nyt Emiratesin lentoemäntä, joka ei ollut kuulijoille aina se järkeenkäyvin vaihtoehto; jättää nyt hyvä vakkariduuni, jonka eteen on tehnyt niska limassa töitä ja lähteä liihottamaan pitkin maailmaa!

Syyskuun 19. päivä vuonna 2012 vedin kaksi matkalaukkua Helsinki-Vantaan ovista sisään taaksepäin katsomatta; olin niin loppu paperisodan, muuttamisen, töiden ja miljoonan muun asian hoitamiseen, ja toisaalta niin innosta soikeana, että huokaisin helpotuksesta kun viimein sain takapuoleni lentokoneen penkkiin. Matka Manchesterin kautta uuteen kotimaahani sujui melkoisessa sumussa, enkä muista kovinkaan paljoa ensimmäisestä päivästäni Dubaissa; olin vain tosi onnellinen ollessani vihdoin perillä, ja siitä, että huoneen sai pilkkopimeäksi pimennysverhoilla.

royal-mirage-one-and-only-palm

Uusi kotimaani tuntui mielenkiintoiselta alusta alkaen, enkä koe, että olisin kärsinyt varsinaisesta kulttuurisokista missään vaiheessa. Asettumista helpotti luonnollisesti Emiratesin tarjoamat huimat edut; mukava asunto sähkön ja veden kera, ilmaiset kuljetukset, sekä loppuun hiottu prosessi työhön sisälle pääsemiseksi; päivittäisistä asioista ei tarvinnut paljoa murehtia.

Ystäväpiiri muotoutui myös melko nopeasti, ja koulutusjakson aikana tutustuin jo muutamiin ihmisiin, joista tuli tuon parivuotisen aikana erityisen rakkaita; näin jälkikäteen olen erityisen tyytyväinen, etten tuntenut ketään Dubaihin mennessäni, ja suomalaisia tapasin ensimmäisen kerran 11 kuukautta maassa asuttuani.

Dubain ilmasto on optimaalinen lähes koko vuoden, ja olot ovat muutenkin melkoisen lokoisat; etenkin viimeisen vuoden ajan sain nautiskella asumisesta Dubain downtownissa pilvenpiirtäjässä, josta näkyi vieressä välkkyvä Burj Khalifa, ja iltauinnit poolilla rakennuksen 7. kerroksessa kattoterassilla kruunasivat oman talon huippuluokan salilla tehdyt treenit. Nautiskelumahdollisuuksia on loputtomiin, kyseiset kuvat ovat The Royal Mirage One & Only Resortin rantabaarista, jossa tosiaan viettelin yhden viimeisistä päivistäni aavikolla. Emiraateissa on outoa, mikäli kotona ei kävisi siivooja, tai jos kantaisi ostoksensa itse kaupasta ovelle; ravintolatkin toimittavat ruuat vain muutamaa poikkeusta lukuunottamatta himaan. Manikyyrit, hieronnat ja pedikyyrit ovat tavallisia siinä missä metro on Helsingissä, ja taksilla voi ajella rannalle vaikka joka päivä.

royal-mirage-one-and-only-palm

royal-mirage-one-and-only-palm

royal-mirage-one-and-only-palm

Miksi sitten tulin takaisin? Kuka hullu jättää ympärivuotisen auringon, työn maailman parhaassa lentoyhtiössä ja sen lyömättömät edut, raketin lailla kehittyvän talousalueen, luksusarjen ja liudan rakkaaksi tulleita ihmisiä? Yksinkertaista vastausta tähän ei ole, mutta ensisijaisesti kasa vieläkin rakkaampia ystäviä ja perhettä, puhdas luonto, oma kulttuuri, kehittynyt yhteiskunta sekä työ, jota rakastaa. Lentoemännän roolissa vieraileminen oli hauskaa, mutta intohimot ovat kyllä aivan toisaalla, ja tällä hetkellä saan painiskella juuri niiden juttujen kanssa, joihin suhtaudun palavalla rakkaudella. Se on kuulkaa pieni hinta siitä, että joutuu lakkaamaan kyntensä itse. Tai ettei niitä ole pakko enää edes lakata!

Ovia on nyt auki maailmalle ties miten monta, kielitaitoa ja kulttuurituntemusta äärettömän paljon enemmän sekä perspektiiviä niin valtavasti, ettei pään sisällä toisinaan tila riitä. En osaa edes kuvailla, miten paljon tuo reissu antoi, ja miten paljon se tulee vielä antamaan.

Hienointa tässä kaikessa on kuitenkin se, että tunnen olevani vapaampi, kuin koskaan aikaisemmin. Vapaa valitsemaan, missä tahdon olla, ja juuri nyt se on Suomessa, Etu-Töölössä, pimenevästä syksystä nauttien. Se, missä olen vuoden päästä onkin sitten ihan toinen juttu. Kysymykseen ”Palasitko sä nyt pysyvästi Suomeen?”, vastaan aina: ”Toistaiseksi.” Eihän sitä koskaan tiedä, minne tässä maailmassa oikein päätyy!

royal-mirage-one-and-only-palm

In English:

Someone asked me a few weeks back on Facebook how did I end up moving to Dubai. I was planning to travel around the world but a scheduled trip for 4 or 6 months seemed too small thing to do. I started to look for another option.

I wanted to find a way to see the world, as much as possible and to get as far as I can get from home. A job where I could travel and to live abroad was something I started to look for, without a clue what that could be. I felt desperate in a good way to move anywhere when I decided I wanted to live abroad so I went through all the possible options, and after for a while decided I wanted to be a stewardess for Emirates Airline.

The process took for a good while, and in the meantime I went through a training program with Google (Google Adwords Academy), and graduated as a SEO/SEM professional working at the same time in digital marketing. I have a background in event marketing and I´ve done quite a lot of promotions and hosting so I was not just a nerdy girl willing to be cabin crew, but a girl with strong background in topnotch customer service as well. I got in and after selling all my stuff and giving away my apartment, on 19 th of september 2012 I moved to my new home, Dubai.

Living in Dubai is quite different than it is in Finland, as you can see from the photos (they are taken just a little more than 3 months from now when I was enjoying my last days in the United Arab Emirates), and a lot of people have asked me if I´m crazy moving back to Finland. I cannot claim that I don´t miss the sunshine, warm weather, my perfect gym or private pool upstairs or the quality of services, but 2 years of jetset life away from my true passions, family and friends was enough for me. I don´t miss being a cabin crew even a bit, the job itself is a killer for a person who loves living healthy and sleeping well. I knew even before I started flying I won´t be going around in a uniform for a long but just enough to see the world.

The best part of the whole experience is that I feel like I´m free. Free to choose where I want to live and with whom, and right now I want to be in Helsinki even if it´s dark outside and it´s raining all the time. I have freedom to take a flight if I feel like it. Someone asked me if I´m back for good and my answer is ”For now, at least.” I´ve learnt a lot (and when I say a lot I mean I´ve learnt so much I cannot even put it into words) but one of the most awesome things is that you never know what´s coming up next. And you can be sure if I feel like it, I´m saying: ”Yes!”; life´s too short for second thoughts.

Metsä vastaa kun sinne huudetaan

Metsä vastaa kun sinne huudetaan

Siis ette usko! Mun mökkihöperöpostaus poiki just uuden reissun ja pääsen jälleen metsään! Nopeet käänteet on näyttäviä, joten kamppeet laitetaan kasaan kunhan työhommelit saadaan alta pois, ja sitten kääntyy auton nokka kohti pohjoista. Universumi vastaa kun sinne huutelee, tai sitten meitä hönähtäneitä vain on enemmänkin! […]

Karkuretki mökkisaarelle

Karkuretki mökkisaarelle

Käyn liian harvoin mökkeilemässä. Liian harvoin siksi, etten oikein koskaan muista millaista se on, ja miten hyvää se tekee. Toki tällä tavoin uutuudenviehätys säilyy, mutta kyllä sitä olisi hyvä antautua luonnon armoille hieman useammin, etenkin tällälailla ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Sitä samaa rentoutta ja […]

00100

00100

Hupsan, meinannut vähän tää bloggaaminen jäädä! Syitähän on toki läjäpäin parempia ja vieläkin parempia, mutta saako armoa jos on vasta viime viikolla päässyt ensimmäistä kertaa Suomeen tulemisen jälkeen ihan omaan kotiin? Tänään alkoi täällä uudessa asunnossa nettikin pelata, joten edellytykset bloggaamiselle alkaa olla lievästi sanottuna otollisemmissa kantimissa, kuin kertaakaan aikaisemmin tänä kesänä. Tästä lähtien saa siis vähän antaa palautettakin!

Processed with VSCOcam with g3 preset
Viime viikonloppu vietettiin ihan mahtavalla minilomalla. Sumuinen aamu mökkisaarella alkoi Aeropress-kahvilla ja laiturilla joogailemalla. Suoraa sarjaan ”täydellinen aamu”.
Processed with VSCOcam with b5 preset
Paluu lemppareihin lenkkimestoihin on ollut yksi huikeimpia juttuja, nosturit ei vanhene koskaan!

Iltojen seikkailut ovat melkolailla vähentyneet sääolosuhteiden muututtua haastavammiksi, valon määrän dramaattisen vähentymisen johdosta pimeä ajaa porsaan kotiin ennen puoltayötä eikä enää riekuta varpasiltaan rantakalliolla tai kurvata Jopoilla Helsingin mukulakatuja yli puolenyön tukka takussa. Jep, mulla on nyt jo ikävä kesää, joka oli muuten varmasti yksi elämäni parhaista. Sitä on päätynyt taas sellaisiin seikkailuihin, että ei mitään järkeä, ja eihän tämä muuttuva sää toki seikkailuja tyystin lopeta.

Processed with VSCOcam with lv02 preset
Tällä kuvalla tupsahti voitto Four Sigma Foodsin kesäkisasta. Kesän värit saivat postauksen harmaan värimaailman vuoksi kyytiä, alkuperäinen kuva ja monta muutakin fotoa löytyy Instagramista @annariinat.
Processed with VSCOcam with lv02 preset
Kiasma meni remppaan, mutta ehittiinpäs käydä katsastamassa nykytaidetta. Tässä mun lemppari, vaikka Alfredo Jaarin teokset olivat toki vaikuttavuudessaan huikeita nekin.

Kynttilähamstraus on aloitettu, ja kotia on vuorattu hyvällä tahdilla kaikella pehmeällä, joka helpottaa uhkaavasti päälle rynnivän talven sietämistä olennaisesti. Metsässä, puskissa ja penkeissä on vietetty tunti jos toinenkin (melko hyvää tukea on tässä tullut kyllä porukoiden toimesta), sillä aavistelen, ettei jäätyneet varpaat sula millään muulla, kuin viinimarjamehulla. Auringon voi kaivaa pakastinlokerosta mansikkarasian muodossa, ja sienimuhennoksen ainekset on sullottu suolaliemeen ensimmäisten ryöppäyskokeilujen jälkimainingeissa. Vähän kyllä jännittää kokivatko karvalakit tarpeeksi intensiivisen kiehautuksen vai tuijotteleeko sitä maailmaa hallusinaatiopäissään purnukan aarteiden jäljiltä.

Herkkutattiryppäänä kangasmetsässä oli onnekas ja yllättävä sienimaailmaan pölähtäminen, Four Sigma Foodsin kesäkisasta tullut voitto sattui osumaan juuri oikeaan saumaan. Kannoin kiitollisena kotiin tonnilla sieniä, ja nyt onkin oltu varsin hyvissä tuosta päivästä lähtien. Lääkinnällisillä sienillä on kuin onkin osaa hyviin olotiloihin, ajattelin pari sanaa raapaista aiheesta tännekin kunhan tässä taas päästään vauhtiin! Asiaa ravinnosta riittäisi kyllä muutenkin, pitänee varoa, ettei ihan lipsahda aihepiirit pelkkään syömiseen.

Processed with VSCOcam with lv02 preset
Treenikin luistaa, paluu Bikram-salille on tehty, ja tässä tankohöntsäystä Kisahallilla. Tukka hyvin, kaikki hyvin.

Olen siis tehnyt comebackin Etu-Töölöön parin vuoden reissaamisen jälkeen, eikä Eduskuntatalon välittömällä vaikutusalueella asustaminen tunnu ollenkaan huonolta. Päinvastoin, olo Suomessa maistuu edelleen aivan mahtavalta eikä ainakaan toistaiseksi Dubai ole onnistunut haastamaan Helsinkiä millään muulla, kuin lämmön määrällä. Sekin on paikattavissa Helsinki-Vantaalta tasaista tahtia lähtevien siivekkäiden kyytiin hyppäämällä, haaveissa on pieni pakomatka sydäntalven hyytävimmistä keleistä.

Niitä onneksi saadaan tovi vielä odotella ja nautiskella lämpimistä syyssäistä, jotka muuten olen unohtanut tyystin! Sumuiset aamut, jotka taittuvat lämpimiksi päiviksi ja päättyvät viileneviin iltoihin ovat varsinaista herkkua, eikä sadekaan haittaa kunhan muistaa napata sateenvarjon matkaan. Kertaakaan en ole kyllä vielä siinä tempussa onnistunut, mutta harjoitus tekee mestarin ja idioottikin oppii kun tarpeeksi usein kulkee letti valuen sisälle suojaan.

Processed with VSCOcam with x1 preset
Parasta just nyt.

Lähikahvila Freese huutelee jo päiväkaffille, pitäähän oma olohuoneenjatke käydä tarkastamassa pois saman tien. Viikonlopun missiona on etsiä astioita, piirakkavuoasta syöty aamupala on hauskaa aikansa, mutta josko sitä alkaisi kuitenkin koota kodin palasia kasaan, ja alkaa laitella tämä kompromissielämä pakettiin. Asuntoaan ystävällisesti lainannut Päivi palaa pian Tansaniasta, joten paras pistää varakotikin kuntoon ja luovuttaa oikealle omistajalleen.

In English:

Whoops, it´s been quite a while since I wrote last time. Enough of blueberry pie, anyone? 

I just got keys to my new apartment last week and I must say I cannot remember the last time I was so happy to be home! My home has been all over for the last 2 years, my tiny property here and there, so having all my stuff in one, beautiful place that looks and especially feels like mine is just way too cool. My Internet started to work yesterday so I guess I have no more excuses to stay out of my blog anymore. As my new home is in the heart of Helsinki surrounded with cafes and all the possible attractions it looks like I have a lot to write about as well!

One of my biggest concerns has been the upcoming winter so I´ve been making preparations to survive the long, cold period of the year. I´ve filled up my freezer with berries, bought warm and nice things to my apartment and been active to stay fit and healthy. Keeping the germs away here, I really don´t want to catch a cold this year! I got some help as well as my photo won the contest on Instagram I took part in without even knowing about it! Now my cupboards are filled with Four Sigma Foods´mushrooms and herbs which are actually working even better than I expected. I guess I have to tell more about these medical mushrooms as they might sound quite suspicious, and I really want to spread the word since I think they´re really working!

Back to work now, I feel like thousand bucks since I´ve got freedom to work from wherever I want to, and today my office will be in Freese. It is one of the primary things to know where the best coffee is, and I have a strong feeling Freese might be the best one in my new hoods.

Tähdenlentojen perässä

Tähdenlentojen perässä

Käytiin toissapäivänä keskellä yötä aavikolla etsimässä pimeyttä, sillä väittivät lehdissä jonkun meteoriitin posahtavan ja aiheuttavan hillittömän upean tähdenlentosateen, sellaisen kerran elämässä-hetken, jollaista ei vain voi missata. Tarkoitus oli siis makailla selällään hiekassa tähtitaivaan alla ja ihastella valosuihkua. Kuten varmasti rivien välistä voi havaita, ei siellä taivaalla mitään […]

Long time no see

Long time no see

Pienimuotoinen comeback omaan blogiin on tosi hankalaa, oon vitkutellut tätä nyt monta päivää kun ei vaan lähe. Vaikeaa tästä tekee se, ettei oikein ole mitään sanottavaa. Kohta voisi olla paljonkin, mutta nyt ei, sillä kaikki on vähän niinkun leväällään. Käsiasia siis etenee ja ei etene. Soudetaan […]

Käsi paketissa

Käsi paketissa

Blogin hiljaiselo alkoi aiheuttaa kysymyksiä, joten parempi lienee hieman uhmata lääkärisedän määräyksiä ja tulla parin rivin verran aiheuttamaan pahennusta. Jo aiemmin mainitsemani kipuillut ranne on siis nyt kipsissä, ja repeämien ihmeparantumista tässä odotellaan vielä 21.4. saakka (vamman nimi on TFCC, Google laulamaan mikäli lisäinfot kiinnostaa). Tämän  jälkeen nähtäväksi jää, joudunko hanskan kanssa ihan leikkauspöydälle saakka, joka toki meinaa samaisen pöntön asentamista toimintakykyni rajoittamiseksi. Optimistina toki haluaisin ajatella olevani terve tämän kuun lopussa, mutta kyllä olisi kumma jos joulukuussa hajoitettu jänne ja siitä seurannut vamma noin vain paranisi itsestään.

Fotor0410224741

Kaivopuisto eräänä maanantaiaamuna. / Finskin siivin Suomea kohti. / Huvilakatu on kauneinta Helsinkiä. / Tampere.

Elämä sairaslomalaisena on ollut tähän saakka melko lokoisaa, kiitos kanssaihmisten sekä luvan Suomi-vierailulle, mutta onhan tämä tärkeimmän työkalun paketoiminen nyt varsin ikävää. Oikea käsi kipsissä eläminen aiheuttaa lieviä haasteita arkeen, josta tein pikku listausta riemuksenne.

1. Vaatteet. Ensiksikin, miten kummassa tämä möhkön pitäisi mahtua hihaan? Jokainen huppari, neule ja pitkähihainen kinnaa aina viimeistään siinä kohtaa, kun pitäisi kiskaista viimeinen sentti olkasaumaa kohdalleen. Jakut, kauluspaidat ja takit saa unohtaa kokonaan. Hankaluuksia aiheuttaa myös kireät topit, joista ulostuleminen ei todellakaan ole kovin sulavaa.

2. Kotityöt. Ruuanlaitto on lähinnä kömpelön palikkaruuan, ravintolatarjonnan sekä valmiiden salaattien varassa. Tiskit odotelkoon parempia aikoja. Onneksi Dubain kodissa käy siivooja!

Processed with VSCOcam with t1 preset

Ylämäkitreeniä Keskuspuistossa.

3. Peseytyminen ja ehostus. Tarviiko tästä edes mainita? Yksikätisenä pitkän tukan peseminen pussi toisessa kädessä on varmasti sirkushuviksi luokiteltavaa katsottavaa, kuten myös suihkugeelin levittäminen selkään. Ripsiväri vaihtui kestoripsiin, kun säihkysilmät jäivät nenänvartta komistavien seepraraitojen varjoon.

4. Urheilu aiheuttaa eniten päänvaivaa, joskin kekseliäänä tyttönä on löytynyt monenlaista vaihtoehtoista muotoa harjoitteluun. Ylämäkitreeniä, loputtomia kyykkyjä, pitkiä kävelylenkkejä, rappusten kapuamista sekä vatsalihasharjoitteita on tullut tehtyä melkolailla runsaasti. Kyllä niitä keinoja löytyy, joskin tässä saatetaan hieman lipsua siitä lääkärin määräämästä; ”ei saa hikoilla” on nimittäin hieman haastava ohje tuolla juoksumatolla sekä +32 asteen ulkolämpötilassa. Kipsin sisuskalujen kuivaaminen föönillä on jokapäiväinen harraste.

Fotor0410224957

Täysin ohjeita noudattaen käytössä vain vasen. / Loikkatreenitkin on sallittujen harjoitteiden listalla.

5. Puolet toimintakykyisiä käsiä meinaa myös aikaansaamisen puolittumista. Tätä turhautumisen määrää!

5.5. Miten hankalaa on kiinnittää turvavyö?

6. Vasen käsi on kömpelö. Siis uskomaton urpo, jonka koordinaatiokyvyn puute unohtuu koko ajan. Puhelimella tekstaaminen, syömäpuikoilla illallistaminen, sipulin leikkuu sekä kynällä kirjoittaminen ovat ylitsepääsemättömiä operaatioita.

7. Kömpelyys. Kompastun omiin jalkoihin, tiputan lähtökohtaisesti puolet käsissäni olevista tavaroista ja yritän kaataa vettä pullosta kipsikädellä vain huomaavani ettei se käsi edelleenkään taitu. Kävelevä katastrofi kuvaa tätä menoa ehkä parhaiten. Halaaminen saattaa hyvinkin muuttua takaraivoon kohdistuvaksi iskuksi.

8. Kengännauhat ja hiusten laittaminen ponnarille.

9. Auringonotto on ihan mukavaa ensimmäiset minuutit kunnes kummasti alkaa kutitella ja uima-altaan viilentävään syleilyyn loikkaaminen on ehdottomasti kielletty.

10. Nukkuessa halko ei taitu oikeaan asentoon, kääntymiseen herää ja peukalo kinnaa kipsin reunaan ja puutuu.

photo

Näistä valtavista haasteista huolimatta olen erityisen tyytyväinen, että saan nyt hoitoa ja se näyttäisi vielä toistaiseksi menevän oikeaan suuntaan. Käsikirurgi tuntuu olevan tältä planeetalta ja sairaala, jossa käyn hoidettavana vakuuttaa edellistä enemmän. Nyt siis odotellaan ja katsotaan, miten tässä käy; mulle on tällä hetkellä tärkeintä vain saada ulos paketista täysin toimintakykyinen ranne, jotta pääsen takaisin raskaampiin treeneihin ja elämään normaalisti. Sillä välin nautin ihanan lomalaiseni kanssa hengaamisesta, Milla-rakas lensi kanssani Suomesta Dubaihin 10 päivän ajaksi, joten meikällä ei ole kyllä poikkipuoliselle sanalle tarvetta.

Se on perjantai, joten ihanaa viikonloppua kamut ja meikä yrittää käydä vähän kertomassa kuulumisia! Blogin Facebookissa eloa toivottavasti vielä hieman enemmän, käykäähän tykkäämässä Aniksenmakuisesta siellä!

In English:

Sorry for not writing! The reason behind this complete silence during past weeks is a cast in my right hand. I got injured at work in December and finally they took me seriously and started treatments; a lot of wasted time but hey, at least it seems like I will get better!

MRI showed a TFCC injury in my right wrist which they are trying to fix with the cast. After removal on 21st I will know if they have to operate the wrist or not; something I really look forward to as all I want is to just get better and be able to get back to the gym and normal life.

My friend Milla flew with me from Finland to Dubai so I have someone to look after me and keep me from getting bored. I am so lucky I got a permission to visit home while on sick leave, and to have Milla here with me right now. You cannot even imagine how frustrated I am with this limited performance! So far dropping stuff and being unable to do some things have been funny but having your right arm in a plaster is quite annoying. The good thing is, as you can see from the photos, I have found my ways to do sports so I might be able to stay sane while on a sick leave.

All good here! I try to update Aniksenmakuinen´s Facebook page a little more often starting from now. Have a great weekend everyone!

Helppoo olla onnellinen

Helppoo olla onnellinen

Tähän postaukseen on varmaan pakko pistää ällövaroitus heti alkuun, jotta jokainen hattarantuoksuista lätinää sietämätön voi ottaa hatkat ja palata toisella kertaa. Tässä siis tulee: Tämä kirjoitus sisältää erinomaisen loman jälkeistä hypeä sekä onnellisen ihmisen ajatuksia. Noin, teitä on varoitettu. Jalkojen alla on jälleen kilometritolkulla tyhjää […]