Avainsana: Oulu

Käänteitä toisen perään

Käänteitä toisen perään

Tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että palattiin lomalta Dubaista vain kolmisen viikkoa sitten, sillä sen jälkeen on ollut vähän kaikenlaista. Helmikuun lopun tienoilla, siis juuri ennen meidän lomareissua, allekirjoitettiin urakkadiili Arrockin nimissä. Projekti alkoi lähes saman tien Suomeen tultuamme, ja nyt Arttu päästelee viikot kaapeliojahommissa Pietarsaaressa veljensä Juhon […]

”Mitä sä niinku teet työkses?”

”Mitä sä niinku teet työkses?”

Vauhdikas viikko tuo edellinen, kuten Aniksenmakuisen Facebookissa jo mainitsinkin; työjuttujen tiimoilta reissaaminen pistää aina ajan kulumaan hirmuista vauhtia! Työasioista ei tule usein kertoiltua, joten tässäpä tulee katsaus minun edelliseen viikkooni, joka kaikessa hektisyydessään kuvaa melko hyvin mun työarkea tällä hetkellä, ja vastaa ehkä osittain otsikon […]

Erilainen syksy

Erilainen syksy

Syksy tuli Ouluun, ja olemme selvästi sulautuneet jo sen asettamiin uomiin.

Viilentynyt sää, kellastumaan päin olevat lehdet, kesätauolta palanneet menot ja velvollisuudet sekä pimeät illat houkuttavat jäämään viikonloppuina kotiin. Tämän viikonlopun Helsinkimenot väistettiin täpärästi, kiitos yhden siirtyneen Intian työreissun ja digitalisaation. Businekset etenee maailmalle myös linjoja pitkin.

Kaivelen kaapista kaikkein pehmoisimpia ja mukavimpia vaatteita esiin, pidempivartiset villasukat ovat jo palanneet kesäsäilöstä elokuun puolella, ja tilasin kasan nahkaisia nauhakenkiä kokeiluun. Josko päästäisin Berliinistä ostetun, lähes kymmenen vuotta ja kaupunkia palvelleen maihariparin jo tuonpuoleiseen. Nahkarotsi on saanut parikseen villahuivin, jonka olemassa olosta riemastun joka ikinen syksy; se on varmasti yksi toivotuimpia ja parhaita lahjoja, joita olen elämäni aikana saanut. Matkalla kaappiini on myös mohair-sekotteinen neulevalikoima; pohjoisen mimmin on viimein päivitettävä kevyemmät kesähepeneet ja ohuet neuleet farkkuihin ja muhkeampiin neuletakkeihin. Kaapissani lymytköön jatkossa harmaasävyinen villaunivormukokoelma, turvajoukot taistelussani vuotavia ikkunanpieliä, ilmastointia ja toisinaan myös pahaa maailmaa vastaan.

Työ- ja harrastuskuvioiden kunnollinen käynnistyminen on ollut pelkkää nautintoa, ja sopivasti rasitettu kroppa on ihana sujauttaa ilta toisensa perään upouuden vilttimme alle. Viltin, jonka alle mahtuu vähääkään sommittelematta kaksi tyyppiä varpaineen päivineen, ja joka on täydellisen musta ja valkoinen sekä materialtaan ylistettävän pehmeä. Olemme siis havahtuneet viltin myötä täydelliseksi muotoutuneen lokoilukeitaan olemassaoloon, ja nyt iltoihin sisällytetään sohva-aikaa mahdollisimman runsaasti.

Treenipuolella on myös uusia tuulia. Hankin kesällä voimaharjoitteluvalmentajan, jonka kanssa ollaan järkeistetty tekemistä, sillä tuntui, ettei kehitystä tule, vaikka tunteja uppoaa harjoitteluun reilusti. Treenien laadullinen määrä on parantunut, joka on tarkoittanut harjoitusten tuntimääräistä vähenemistä; ensimmäisinä viikkoina tehtiin yksi kunnon harjoitus viikossa. Muutos, johon suhtauduin hyvin skeptisesti, mutta luotin ammattilaiseen ja hyvä niin. Kropalla oli aikaa ottaa haasteita vastaan, ja se on pysynyt kunnossa ja mukana nyt reilut 10 viikkoa.

Tällä hetkellä treeniä kertyy 3-4 kertaa viikossa: kaksi punttia ja kaksi puolentoista tunnin mittaista tanssituntia. Tähän määrään ei ole laskettu palauttavia kävelylenkkejä tai venyttelyä ja joogaa, joita kertyy satunnaisesti. Suurin muutos valmennuksen tiimoilta on tapahtunut kuitenkin korvien välissä. Luotto omaan tekemiseen, kehitykseen ja kykyihin on kasvanut äärettömästi. Keskityn tekemiseen paremmin, kun suunnittelu on ulkoistettu. Suosittelen todella lämpimästi, itsensä ohjelmoiminen on todella haastavaa ja treeniin pystyy keskittymään täysin uudella tapaa kun vastuu sisällöstä on ulkoistettu. Tietotyöläisen pää pääsee tauolle, ja laiska-moodissa lojunut kroppa duuniin.

String_system
Kyllä kämpässäkin tapahtuu, joskin tahti on verkkainen.

Kuten huomata saattaa, olen hurahtanut syksyyn tänä vuonna aivan täysillä. Tämä on minulle uutta, sillä normaalisti alan jo loppukesästä panikoida päiviä, jolloin valo katoaa horisonttiin liian aikaisin, sekä surra umpijäähän kuukausiksi kohmettuvia varpaitani, jotka ensimmäisten yöpakkasten jälkeen sulavat vasta seuraavana kesänä. Kaukokaipuu ei helpota koskaan, mutta tällä hetkellä kaikki mielenkiintoinen pitää tiukasti Suomessa ja kädet pidetään kyynärpäitä myöten tekemisessä kiinni.

Koko elämä tuntuu olevan nyt hyvässä balansissa, vaikka toki pienen pieniä tummia pilviä mahtuu kaikkien maailmaan. Onneksi hetket haittojen hoitoon voi itse valita, ja niille voi kääntää tarvittaessa selkänsä ja keskittyä mukavampiin asioihin täysillä.

Täysaurinkoisia päiviä on tuloillaan, tunnen sen.

<3: Annariina

Autumn arrived to Oulu, and we´ve already settled to the normal rhythm I was already longing for during the summer. After six weekends away from home we finally have no plans for the next three, and luckily this weekend got a lot more relaxed as we´re able to handle the things via Skype that we were supposed to do in Helsinki. Doing business around the world has gotten so much easier!

I´ve spent quite a lot of time going through my clothes as I am trying to get rid of the ones I don´t use anymore. I still have some summer dresses I used to love to wear in Dubai, but as the weather is quite the opposite here in Finland, I should admit that there´s really no use for them anymore. On the other hand, my closet has a big hole when it comes to knitwear and jeans, so I´m really trying hard to put some time and money to do something about it. Web shops are luckily making it quite easy to fix the problem before it´s too late; it sounds ridiculous, but I´m not gonna make through the winter with the clothes I have if I´m trying to be even a little representable at work.

I hired a personal trainer in the summer, and it´s been hands down the best thing I´ve bought during the whole year. (Okay, our apartment is probably the BEST one, but PT comes right after that!). I´ve never needed someone to push me to train harder, actually the case is quite the opposite. When I started training with a professional, he actually dropped my workouts to one per week. I was suspicious of course, but as I felt like my own methods were not working anymore, I tried to give it a go. And man it was worth it! As I´m not over training anymore, the quality of the workout has gotten so much better. After just 10 weeks I´m lifting weights so heavy I´ve never imagined I could lift, and on the top of it, I feel so much more confident with my skills. My mindset has changed the most, as now I believe I can, and I trust the progress. And THAT is a source of motivation if something is! I warmly recommend to hire a professional to make your training smarter if you feel like you´re stuck body- or mind wise. They tend to go hand in hand.

This year I´m reacting so differently to the shorter days, colder weather and upcoming winter that I´ve been a little worried about myself. I´m actually enjoying the brisk morning walks and the fact that it´s dark when you go to bed. I´m feeling inspired and excited about the things at work, on my personal life and in almost every aspect the life has to offer right now. New, big and awesome things are happening to us all the time, and I know the rest of the year is going to be as crazy awesome as the year has been so far.

Stop for a while, look around and take a deep breath. You might get surprised!

<3: Annariina

 

Hyvä näin

Hyvä näin

Maailmani on muuton jäljiltä edelleen vähän vinksallaan. Tavarat ovat kyllä löytäneet paikoilleen ja jokainen pussukka on purettu, mutta rutiinit ovat vielä hieman hakusessa ja toisinaan pysähdyn paikalleni pohtimaan, minne olen jemmannut mustat sukkahousut, hiuspinnit tai laastarit. Sisustuspuuhaa on jäljellä vielä reippaanlaisesti, joten kaikki liikenevä aika […]

Oma koti

Oma koti

Sormenpäät ei meinaa mahtua näppäimille, näkö sumenee ja tekstintuotto takertelee, sillä on aika paljastaa ne megalomaaniset uutiset, joista Köpisväritteisessä alkuvuoden postauksessa jo sivuilin: Me ostettiin asunto! En meinaa itsekään ihan käsittää, mistä tässä on kyse, mutta totta se on. Me muutetaan maaliskuun puolivälissä ihka omaan kotiin – Oulussa! Tässä […]

Kuulumisia ja synttärihumua

Kuulumisia ja synttärihumua

Elämä Oulussa on asettunut uomiinsa, ja se tuntuukin soljuvan niin, ettei tässä edes huomaa päivien ja viikkojen vierimistä vauhdilla eteenpäin. Muutin vajaa puoli vuotta sitten pohjoiseen.Tuolloin kuvittelin olevani vain pienellä visiitillä, mutta elämä tunki taas peliin ja nyt näyttääkin vahvasti siltä, ettei me nostetakaan kytkintä kohti etelää vielä keväällä. Ei sillä, eipä meillä varsinaisesti kiire pois ollutkaan.

Vietän ensimmäistä kokonaista talvea Suomessa moneen vuoteen, ja se tuntuu. Yritän kääntää pimeyden positiiviseksi, mutta kyllä sitä välillä pääsee sammakoita kun on loskassa yltä päältä ja ulkona selviää vain varustautumalla kuin sotaan. Pahimmillaan päivän aikana saa kokea kaikki luonnonvoimat, tai ainakin valikoiman niitä, jotka eivät ole varsinaisesti minun mieleeni. Tilanne ei onneksi ole sen helpompi Helsingissä (sitä voisi muutoin vaikka ikävöidä), ja vedän jo tottuneesti villaa, goretexia ja waterprooffia niskaan sen enempää kiukuttelematta. Onneksi Oulussa säänmukainen pukeutuminen kuuluu asiaan, eikä toppahousuilla töihin meneminen ole kummoinenkaan temppu. Osaan myös kummasti arvostaa etuoikeutettua asemaani, kun olen päässyt niin monena vuonna kylmää karkuun – sama linja jatkukoot taas ensi vuonna. Valo on meikälle elinehto.

Marraskuussa alkanut työ on (edelleen) ihanaa, ja mulla kävi kyllä onnellisesti, että päädyin juuri tuohon taloon ja kyseiseen tiimiin – kaikki jotenkin vaan natsaa. Olen oppinut aivan älyttömästi ja päässyt myös opettamaan vähän muitakin. Saan käyttää omaa päätäni, tavata paljon ihmisiä ja konsultoida kollegoita tarpeen mukaan. Talosta löytyy ammattilaisia niin monelta taholta, että keskustelut niin työasioissa kuin muissakin aihealueissa maan ja taivaan väliltä ovat äärettömän mielenkiintoisia. Siinä kohtaa kun kahvihuonekeskustelun jälkeen toistaiseksi tuntematon tyyppi pistää tutkimuksia tulevaisuudesta tulemaan, jossa mainitaan mm. Raymond Kurzweil, veri alkaa kiertää vähän vilkkaammin. Tai kun huomaa istuvansa työkaverin kotona lauantai-iltana skumppalasi kädessä takkatulen ääressä, voi saada itsensä kiinni miettimästä sitä, mitä maailma antaakaan ennakkoluulottomalle.

Tammikuussa palasin täysillä tanssiharrastuksen pariin, kuten viimeksi kerroinkin. Ei varmaan yllätä ketään, että paluu on vienyt aivan mennessään. Hyvästi siis vähäinen vapaa-aika, mutta kyllä sydän sykkii niin paljon koreografioiden hinkkaamiselle, etten vaihtaisi niitä tunteja kotona loikoiluun. Oon pitkästä aikaa päässyt sellaiseen flow-tilaan kiinni, jonka kuvittelin olevan joku lapsuusjuttu, mutta se on osoittautunutkin tanssimisen oheistuotteeksi. Myös onnistumisen tuntemukset ovat olleet kivikkoisen jiujitsu-matkan rinnalle melkoisen tärkeä vastapaino. Jiujitsua en ole silti hylännyt, yritän käydä treenessä vähintään kerran viikkoon. Aloin jossain kohtaa ymmärtää, että ei ole pakko olla kaikessa paras, eikä edes hyvä, jotta tekemisestä voisi nauttia. Oivalluksen jälkeen on ollut itselleen armollisempi, ja yllättänyt itseni positiivisesti jo moneen kertaan. Balanssi on nyt omannäköisempi – enemmän ojennuksia ja vähän vähemmän tatamilla nuhraamista.

Lisähupia arkeen tuo myös Kamppailuklubilla vetämäni temppujumppa, jossa koutsaan 3-5-vuotiaita temppuilun saloihin; siis kärrynpyöriin, kuperkeikkoihin, käsilläseisontaan ja sen sellaiseen. Välillä leikitään karhuja, toisinaan liehutellaan puun oksia ja joskus poimitaan marjoja. Olen äimistynyt siitä, miten käteviä nämä nappulat ovat. Tyypit osaavat hädin tuskin puhua ja kävellä kunnolla, mutta jo mainitut taidot ovat melkein kaikilla ihan hanskassa. Vau!

Kirjoittelin tätä toissapäivänä koneen laskeutuessa kohti Oulun kenttää ja kotia. Aamu viideltä starttasin päivän puuroannosta autossa lusikoiden, kiireinen koulutussetti Helsingissä ja iltapuhteeksi vielä työstämään Lyrical Jazz-tunnille tanssisarjan seuraavia kaseja. Torstaina piipahdettiin koulun ja töiden jälkeen asioilla ja pakattiin kamppeita, sillä tiedossa on viikonloppu perheiden kanssa kotipaikkakunnalla. Välissä on jännitetty tenttituloksia, hoidettu yhden startupin ulkomaankauppaan liittyviä asioita ja leivottu gluteenittomia leipiä. Tämä aamu alkoi synttärilaululla, olen parhaani mukaan yrittänyt hemmotella synttärisankaria pilalle herkuilla, halauksilla ja suukoilla. Paljon onnea, rakas!

Elämää se on tänäkin vuonna

Elämää se on tänäkin vuonna

Tervetuloa aniksenmakuinen.comiin! Päätin aloittaa omalla domainilla ilman sen suurempaa syytä, toivottavasti homma pelittää ja saan viimeisetkin ulkoiset seikat korjailtua kuntoon. Kirjoittelin viikonloppuna Tomin pyynnöstä KK:n blogiin, jos et ole vielä lukaissut niin kirjoitus löytyy tosiaan Kamppailuklubin blogista. Kiitos kaikille postausta kommentoineille, palautetta on aina niin mukava […]

Ne parhaat

Ne parhaat

Vuoden 2015 alussa starttaamani ”Viikon Parhaat”-blogisarja on pikemminkin kasvanut vuoden parhaiksi, sillä meikällä ei näköjään aika piisaa viikottaiseen, kirjalliseen yhteenvetoon elämäni mukavimmista jutuista. Sinänsä kurja juttu, sillä mulle sattuu ainakin omasta mielestä hurjasti siistejä asioita jatkuvalla syötöllä, ja vasten käsittääkseni hyvinkin suomalaista luonteenlaatua musta on kiva jakaa omia positiivisia […]

Vain Oulu-jutut

Vain Oulu-jutut

Eloa Oulussa on takana pian kuukausi, ja olen pienen oleskeluni aikana pannut merkille muutamia erilaisuuksia meiningeissä eteläisen ja pohjoisen pääkaupungin välillä. Sain kuulla hyväntahtoista tölvimistä Ouluun muutosta etukäteen, ja soitellessani työkaverini Henrikin kanssa alkaa puhelu aina tarkastuksella, hengaanko Rotuaarilla. Dubaihin muutto sulateltiin lähipiirissäni huomattavasti helpommin, joten lienee aika paljastaa eksoottisen ekskursioni ensimietteet.

 

Auringonlasku Oulussa.

#vainoulujutut

  1. Täällä ihmisillä on aikaa. Liekö syynä leppoisampi elämäntahti vai lyhyemmät välimatkat, mutta jokaisella tuntuu olevan aina hetki jutella sana tai kaksi, tai istahtaa treenien jälkeen pitkäksikin toviksi venyttelemään. Ihastuttavan etelä-amerikkalainen tapa, joka Brasiliaikävää potevalle uudelle tulokkaalle on ollut erittäin mieluisaa.
  2. Samasta syystä myös kävelyvauhti lie hidastempoisempaa, joka toisinaan tahtoo olla haasteellista tällaiselle nopeakäänteiselle ja päämäärätietoiselle ihmiselle.
  3. Pyörän alle jäämisen riski on suurempi, kuin auton alle liiskaantumisen. Pysähdyin lenkillä 3 kertaa odottamaan suojatielle ohikiitävää pyöräilijää, autoa en kertaakaan. Kaikilla on täällä pyörä, ja pääosa ihmisistä tietää välimatkat pisteestä A pisteeseen B pyörällä muita kulkupelejä paremmin. Ride on!
  4. Ei ollut vitsi, että täällä on kyl-mä. Harvoin tulee lokakuun alussa akuutti tarve toppahousuille.
  5. ”Julkisella liikenteellä” (lue: Oulun joukkoliikenne) ja julkisella liikenteellä (Oi rakas HSL) on vinha ero. Ihmekös täällä on niitä pyöriä ihan päätön määrä…
  6. Murre. Ai ihana! Kuinka yhteen sanaan saa niin paljon lisää kirjaimia? Kaiken kukkuraksi puheessa on sellainen sympaattinen kilkatus, joka hymyilyttää ihan väkisin. Vaikuttaa myös vakavasti tarttuvaiselta tavalta.
  7. Saatan osua nyt arkaan paikkaan, mutta täällä ihmiset eivät osaa ajaa autoa. Voiko tässäkin kohtaa olla syy liiallisen pyöräilyn? Olen nähnyt miehen peruuttavan suoraa päin puuta, tyyppejä ajavan väärää kaistaa ja vilkuttelevan (jos ylipäätään vilkuttelevat) liikenneympyröissä minne sattuu. Täällä tuupataan kolmion takaa eteen ja tiedättekö sen kiihdytyskaistan loppupäässä nököttävän paniikkijarruttelijan, joka vilkku päällä odottaa paikkaa kaasuttaa muiden sekaan motarille? Jop, niitäkin löytyy.
  8. Kärpät. Olen ollut täällä kolme viikkoa, ja multa on kysytty kahdesti joko olen ollut katsomassa matsia. Kuulin huhua, että Kärppien voittaessa mestaruuden poket saavat yhden viikon aikana kuukauden palkan tippeinä. Nää taitavat tosiaan rakastaa lätkää.
  9. Oululainen perinneruoka: känkky majoneesilla. Ei, et halua tietää enempää tästä perinteestä… En nimittäin minäkään.
  10. Mutkattomuus on yksi oululaisten hienoimmista piirteistä. Asioihin pyydetään häpeilemättä selvennystä, ellei viestin kuulija saanut asiasta tarpeeksi irti. Havaintoja myös töksäytellään melko suorilta sen enempiä kiertelemättä. Vaivoihin löytyy hoito, eikä kysyvä tieltä eksy. Suuri peukku häpeilemättömälle suorasanaisuudelle!

 

Kylmää ja kaunista.
Kylmää ja kaunista.

Mikäli sunnuntain sushiravintoloiden sulkemisaikoja tai Ouluhallin messuilujen haittaa kuntosalin käytölle ei lasketa, täällä pyyhkii kyllä erikivasti. Ihmiset ovat aivan ihania, ja joka paikkaan pääsee vartissa. Helsinki-ikävää saa helpotettua tunnin lennolla, eikä täältä oikeastaan puutu mitään.

Digimarkkinoija kun muistaa vain puhua siitä Veispuukista ja pittää kärppien pipua pääsä niin eiköhän täällä pärjätä.

In English:

I´ve been living here in Oulu for three weeks now, and as many of my friends predicted, there are quite a lot of differences between Helsinki and Oulu. My move to Dubai wasn´t as big of a deal to my friends than moving here in Oulu, so I decided to write a little about how it is to be here.

I´ve been amazed how friendly people are, and they really take their time chatting even when meeting each other by accident in the street. Everyone has a bike, and most of the people know the distances better by bike than by a car or by walking. I´d say that´s only a good thing if they knew how to drive a car as well, but the traffic here is horrible compared to driving in Helsinki.

Dialect of Oulu is one of the funniest to me. It sounds like they put more letters in one word, and when they speak the words sound like there´s a clicking sound in the background. Hard to explain, but I found it very charming and a nice way to speak. People are more open and a little curious here, and they make sure they understand everything by heart. I think it´s only a sign of caring so I´m happy to share whatever they´re willing to know.

The traditional food of Oulu is called ”Käntty”, which means pizza with mayo. Yes, you got that right. I really have no clue how pizza can be a tradinional food of a city in Finland, but it sure is! As I am not a big fan of pizza myself, even a thought of a pizza with a huge squeeze of mayonnaise is just something I´m not able to handle.

As we´re much Northern now, it´s much colder as well. I never quessed I´d need my winter pants already in the beginning of October! I´ve got all the warm accessories I need for the long, cold winter (like a beanie of the local ice hockey team ”Kärpät” which is a must have!) and a huge stock of vitamin D (as the sun won´t be shining in the next 4 months or so), so I guess Oulu and I should be just fine.

Tilaa

Tilaa

Iltapäiväaurinko helottaa keltaisena vastakkaisen talon seiniin. Ensimmäinen pakkasaamu on verhonnut nurmen ja jättänyt jälkeensä kohmeisia kuvioita asvalttiin. Tuulen vire tuntuu kaikessa kirpeydessään ihanan raikkaalta. Huomaa, että koti on nykyisin pohjoisemmassa. Pidän parvekkeen ovea vähän raollaan, jotta ilma vaihtuisi sisälläkin. Olen kantanut ulos kaikenlaista tarpeetonta viimeisen kuukauden […]