Avainsana: matkustus

Hradec Kralové

Hradec Kralové

Prahasta alkaneen reissumme seuraava etappi oli Hradec Králové. Sisäreidet liimaantuivat kuumassa junassa maksimekkoni alla yhteen kun hurruutimme hikisessä junavaunussa parituntisen itään. Vaunun ikkunan avaaminen olisi aiheuttanut paikalliselle kanssajunailijallemme tuulitukan, eikä tyyppi vaikuttanut olemaan halukas kampaamaan kuontaloaan toistamiseen samalle päivälle. Nousimme määränpäässä asemalle. Vastassamme oli itäeurooppalaistyylinen asemarakennus, […]

Kolmen tunnin lounas

Kolmen tunnin lounas

Barcelonasta on kotiuduttu, mutta juttuja piisaisi vielä. Palataan siis Espanjaan. Emmepä viime viikolla aikaisin keskiviikkoaamuna tienneet millaisen lounasspektaakkelin saisimme parin tunnin kävelylenkin päälle aikaiseksi. Saavuimme sateisen käppäilyn jälkeen kadulle, josta olin etukäteen tsekannut kaksi ruokapaikkaa valmiiksi; toinen oli paikallisten suosima, perinteinen ja hyväksi rankattu ravintola, ja […]

Pöytä paikallaan

Pöytä paikallaan

Long time, no see! Pieni blogitauko venähtikin hieman pidemmäksi, eipä ole paljoa Wordpressissä vapaa-ajalla pyöriskelty! Sometyöläisenä ruudun toljottaminen töiden jälkeen on tuntunut melko vastenmieliseltä kevätauringon sulatellessa jäitä Töölönlahdelta ja harjakoneiden huristaessa tomerasti Töölön katuja vapaaksi sepelistä. Tästä syystä olenkin töykeästi sivuuttanut naputukset ja ulkoiluttanut mielummin aurinkolaseja Helsingin rantaviivaa pitkin. Viimeistään kuvat kertonee miksi.

IMG_3233
Ilta Kaivarissa.

Lisääntynyt valo on onneksi piristänyt kummasti, ja Tansanian jälkeinen kooma (johon ison osasen teki reissusta napattu ameebanpahanen) on historiaa. Virtaa riittäisi taas vaikka ja mihin, ja onneksi sitä pääseekin hukkaamaan melkoisen tehokkaasti salilla, tanssitunneilla ja lenkeillä, sekä pian alkavalla upouudella harrastuksella, josta pitää varmaan kirjoittaa sitten ihan oma postauksensa kun tuo on startannut. Kyllä olen taas itseni sellaiseen liriin pistänyt!

IMG_3236
Kyllä mun lenkkireitillä kelpaa!

Alkuvuoden aikana on juhlittu 40-vuotisjuhlat Hämeenlinnassa, vietetty viikonloppu Kankaanpäässä ja toinen Tampereella elokuvafestareilla, käyty perheen kanssa Helsingin Kaupunginteatterissa, treenailtu vaikka ja mitä, kaivettu Jopo talviteloilta, vietetty aikaa laatuseurassa, tehty töitä ja tavattu ystäviä. Kevät on tuonut mukanaan paljon muutoksia monella saralla, joista en voisi olla onnellisempi. Suurin osa näistä painottuu henkilökohtaisuuksiin, joista en täällä blogissa halua ainakaan toistaiseksi sen enempää huudella – joku raja tälläkin touhulla. Kaiketi tuon kaiken voisi kiteyttää siihen, että elän tällä hetkellä varmasti elämäni onnellisinta aikaa; palasia loksahtelee paikalleen sellaisella soitolla, että sitä on parempi vain hypätä mukaan ja nauttia kyydistä. Oma perhe voi hyvin ja tulevat kuukaudet ovat täynnä innostavaa, inspiroivaa ja ihanaa tekemistä. Vaikka kalenteri ei pahemmin jätä tilaa luovuudelle, en poistaisi sieltä yhtäkään tulevaa merkintää.

Kevään mittaan on myös koti saanut viimein viimeisetkin palikat paikalleen, tuolien tultua voi ruokapöydän ääressäkin istuskella pidempäänkin. Anttiinasta mittatilauksena tilaamani pöydän kaveriksi haeskelin kuukausitolkulla sopivia tuoleja, ja viimein helmikuun alussa löytyi omannäköinen pari Magiksen valikoimista. Italialaisen designtalon Chair One-alumiinituolit passaavat melko hauskasti Kauhajoella valmistetun umpipuisen pöydän kylkeen, vai mitä sanotte? Anttiina on muuten harvoja suomalaisia huonekaluvalmistajia, jolla myös kaikki tuontanto on Suomessa. Yrityksen omistaja Antti on kyllä todellinen ammattilainen, ja osasi kysyä juuri oikeat kysymykset, jotta pöydästä tuli toiveideni mukainen. Kiitos vielä Kauhajoelle!

Anttiina_pöytä
Anttiinan umpipuinen pöytä ja Magiksen Chair Onet.

Kun jätin hommat Emiratesilla, päätin, että käyn kerran vuodessa jossakin, missä en ole ennen vieraillut. Vuonna 2015 reissukarttaan lisätään ainakin 4 paikkaa, sillä jo taklatun Tansanian lisäksi lentolippuja on jo meiliboksissa valmiina; tie vie ensi viikolla Barcelonaan, parin viikon päästä Kööpenhaminaan, ja pian pitäisi hankkia liput myös São Pauloon hieman tuonnemmaksi.

Näiden lisäksi syksylle on suunnitteilla paluu Tansaniaan, jossa kohteena on toivottavasti Kilimanjaron huippu. Loppuvuodelle ehtisi vielä yhden mielessä pyörineen leiskauksen heittämään hieman pidemmälle, josta napsahtaisi yksi neula lisää matkalistalle. Pitänee viimein hankkia se rinkka!

IMG_4065
Blenderi on tällä hetkellä tärkein keittiökapine.

Safkapuolella vedellään samaa linjaa, smoothiet  ovat muuttuneet tosin entistä vihreämmiksi. Kevään tulo on myös parantanut hevivalikoimaa, ja kaupoista alkaa taas löytyä parempikuntoista lehtikaalia, avokadoa sekä itua blenderin täytteeksi. Joululahjaksi saatu termospullo pitää sotkut päivän ajan viileänä useamman tunnin, ja Foodinin lisät pitävät huolta ravinnepuolesta. Kannuun uppoaa ainakin Chlorellaa, MSMää ja MCT-öljyä.

Näin synttäripäivänä on hyvä heittäytyä tunteelliseksi, kun aamu alkaa viestitulvalla, postimies tuo ihanan ruusun, työpaikalla satelee haleja ja lahjoja, ja Facebook on tänäkin vuonna täyttynyt ihanista toivotuksista. Upouusi minikaktuskin tönöttää ikkunalaudalla, reppana ei tiedä minne on joutunut! Kaiken tämän rakkauden kyllästämänä sitä istuu tässä hiljaa niin kiitollisena, että huippaa. Olen haalinut elämääni sellaisen jengin, että tiedän seuraavastakin vuodesta tulevan niin erityisen hyvän.

Processed with VSCOcam with f2 preset
Lähetti toi synttäripäivän kukan työpaikalle.

Ihanaa loppuviikkoa ja pitäkää toisistanne huolta. On tämä vanheneminen ihmiselle hyväksi!

In English:

I got older today. As a birthday girl I really hope you forgive me my blog break which was not supposed to be as long as it was. I´ve just been so busy I kind of decided not to stare at the screen after working hours, and rather spend my time watching sunsets and enjoy people around me.

Seems like year 2015 is going to be amazing when it comes to hobbies, work, relationships, family and traveling just to name a few. I must be living the happiest time of my life at the moment! Quite a lot has happened during these few months (as they say, you never know!), but all the changes have been only for good.

When I left Dubai, I promised myself to travel somewhere I´ve never been before at least once a year. I started my traveling year with Tanzania so I was done already on January, but it seems like I might take a few more new, shiny pins on my traveling map this year. Next week I´m heading to Barcelona, then to Copenhagen and later this year I´ll head to Brazil so I guess I really need to buy that backpack in any time soon.

Enjoy the rest of the week, guys and take care of each other!

Viikon parhaat / vko 4

Viikon parhaat / vko 4

Noniin, nyt otetaan velkojen kera takaisin kaikki toissa viikon takaiskut! Dar Es Salaamissa on kaikki vaan upeeta ja mahtavaa. Voisin hehkuttaa pelkkää lämpöä koko postauksen, mutta yritän raapia tähän hieman kattavamman kokoelman, sillä mahtui viikkoon numero neljä muutakin, kuin pelkkää Afrikkaa. Viime viikolla maanantaista keskiviikkoon kului […]

HEL-AMS-DAR – työmatkalle Afrikkaan

HEL-AMS-DAR – työmatkalle Afrikkaan

Risupartainen taksikuski tervehtii iloisesti viideltä aamulla ja nostaa laukkuni konttiin, avaa kohteliaasti takaoven ja pujahtaa luontevasti kuskin paikalle. Päiväkaljoittelusta kesäisinä vapaapäivinä haaveileva kundi kaasuttaa pimeää ja märkää Runeberginkatua, huomauttaa Hesperian puiston kohdalla ulkoilulla olevasta jättimäisestä bullmastiffista, johon hädin tuskin saan katseeni nostettua, kertoo olevansa aamuvirkku […]

Pako viidakkoon

Pako viidakkoon

SONY DSC

Welcome to the jungle! Yöllinen rankkasade oli kastellut kaiken litimäräksi ja aamulla vastassa oli raikas tuuli kun hilppasimme aamupalalle kahdeksan pintaan. Aamiaisen aikana sade päätti jatkua, ja päivän suunnitelma rannalla lokoilusta näytti kavalasti lipuvan sadeveden mukana kivenkoloon. Pakkasimme vuokra-autoon kaiken mahdollisen lenkkikamoista sadevaatteisiin ja bikineihin, ja lähdimme huristelemaan kohti saaren pohjoisosaa. Maanvyöryn vuoksi katki ollut tie karsi vaihtoehdot vähiin ja pohjoiseen suuntaaminen vaati lähes koko Praslinin ympäriajoa; tokko tuo niin haittaa kun koko läiskän voi helposti kaasutella tunnissa rantoja myöden ympäri kuitenkin.

SONY DSC SONY DSC

Matkalla päätettiin pistää vinkkari sisämaata kohti  ja piipahdettiin Valleé De Main luonnonsuojelualueella, jossa voi tutustua paikallisiin ihmeisiin, kuten isoihin kookoksiin (virallinen nimi on hienoti Coco de Mer, mutta tuttavallisemmin tämä paikallinen mahtavuus lanseerattiin toki sopivaksi suomalaiseen suuhun ja näin kaveri kulki reissussa nimellä ”peppupähkinä”) sekä tiheääkin tiheämpään palmumetsään.

Sademetsässä kulki erinäisiä reittejä, pisin reilun 3 km vuoren rinteitä nousten ja laskien. Hikilenkki oli erinomainen aamuohjelma, ja sateen jälkeen moskiitotkin olivat kuulemma vielä teillä tietämättömillä; muilla retkeläisillä oli suojamyrkyt matkassa ja katselimme vierestä kun turistiryhmä suihki hyönteiskarkotetta kullekin päästä varpaisiin kuin henki riippuisi tasaisesta myrkkykerroksesta. Ilmeisesti siis vältyimme pistoksilta täysin tuuripelillä, tai sitten rivakat jalat ja keliin nähden melko reippaasti ylilyöty pukeutuminen auttoivat välttymään piikeiltä ja paukamilta.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Ellei reissuseura ole jo tässä vaiheessa ymmärtänyt ottaa jalkoja alleen voi toki alkaa koetella hyvätahtoisen hermoja ja pelleillä peppupähkinöillä muiden turrejen huviksi ja sinkoilla innosta soikeana metsäreitin alkutaivalta ees taas. Lepotilassa varastoitu energia saattaa hieman kihahtaa meikäläisellä ylitse toisinaan. Toki huvittelua säesti myös ”Butt, hahahahaha!”-huudahdukset Itse Ilkimys-leffojen Minioneita imitoiden. Onneksi konttihuumori ei revennyt aivan täysin käsistä ja matka jatkui kohti metsän siimestä.

SONY DSC

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Reitti sademetsässä oli odotettua huomattavasti mielekkäämpi urheilun kannalta, sillä korkeuserojen vuoksi sai sykkeitä nosteltua tuon tuosta. Hämähäkinseittejä väistellen loikkajuoksu ylämäkeen käy treenistä, mutta toisinaan oli pakko pysähtyä kuvailemaan maisemia. Melkoista supertrendikästä HIITttiä siis! Metsän vihreä valo oli kuvailuun muuten erinomainen; maaginen vehreä taikametsä, jonne tihkuu sieltä täältä päivänpaistetta. Vau!

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

Metsässä juoksentelu on melko hikistä puuhaa ja palasimme reitiltä läpimärkinä sopivasti mutaa lenkkareissa; kiinalaisturistit hohtavan valkoisissa pellavahousuissaan ja retkisandaaleissaan eivät näyttäneet enää lainkaan niin vakuuttuneilta asuvalinnoistaan nähdessään kaksi punottavaa lenkkeilijää saapuvan rymistäen ulos metsän siimeksestä kuin mutasodan jäljiltä. Emme jääneet ihmettelemään rohkenivatko he asusteineen metsään vai ei, oli pikku kiire mereen. Matkalla kuitenkin kysäisimme ”Tuleeko huomenna pouta?”.

SONY DSC

Mun mielestä toi oli kyllä todellakin  vahva ”Yes!”. Hyppäsimme kiesiin ja huristimme kirkkaamassa kelissä saaren pohjoisosaan viimein tutkimaan auringon reittejä ja lunastamaan saamamme erikoisluvan privarannalle, Anse Georgettelle. Kävelimme upean golfresortin läpi varmaan pari kilometriä ennen rannalle saapumista; olisi vissiin ollut fiksua pakata edes jotakin evästä matkaan mukaan. Seurana oli vain muutama hassu pariskunta, joten matkaseura viritteli hammockin puiden väliin päiväuniasemaksi ja meikäläinen laiskotteli auringon alla tovin ilman kiireen kienää. Loppuenergiat käytin vielä puissa kiipeillen kunnes oli aika lähteä paluumatkalle. Tällaista toimintaa lisää, kiitos! Mussa taitaa kuitenkin asua pieni apina.

SONY DSC

In English:

Welcome to the Jungle! Rainy morning meant chilling on the beach was not an option for the day so we changed plans, packed almost all the possible clothing in the car and decided to head to Valleé de Mai, National Park of Praslin Island, for a nice and sweaty jungle run. I love running outdoors so I was excited as a kid when I saw the trail; this is going to be awesome! My excitement gets me behaving like a child so of course I had to make fun of the flagship specie of the Seychelles, Coco De Mer, which I prefer calling ”The Butt Nut”. The joke got out of hands and I couldn´t stop giggling like the Minions from Despicable Me. Sorry for party rocking!

Running up and down the hills was great HIIT workout, would love to do this more often. On the way to the car we saw few horrified faces of two Chinese tourists heading to the park wearing white from head to toe. I guess our mud covered red faces didn´t convince them their outfits were the best choice for the hike.

The rest of the day passed in the private beach, Anse Georgette, where we negotiated access to earlier. Climbing in the trees, lying on the white sand beach and taking a nap in a hammock is probably one of the most relaxing ways to spend a lazy afternoon. Monkey approves!

Rantaelämää Seychelleilla

Rantaelämää Seychelleilla

Mussa asuu sellainen tosiluokan biitsimimmi, joka voisi istua rantahiekassa tukka merivedestä takussa tuntitolkulla ja vain ihmetellä kun aallot lyövät rantaan. Se tyyppi oli odotellut malttamattomana hetkeä, jolloin voisi potkaista sandaalit jalasta ja kirmata huutaen mereen, päivittää rusketustaan ja olla tekemättä yhtään mitään millään tasolla fiksuksi […]

Seychelleilla reissaamista – Mahelta Praslinille

Seychelleilla reissaamista – Mahelta Praslinille

Ensimmäinen kokonainen päivä Seychelleilla alkoi hieman tahmeasti, sillä lentokoneen ilmastointi oli jostain syystä vilpoinen ja palelin koneessa villasukista ja huovasta huolimatta kuin haavanlehti, joka unen puutteen kanssa aiheuttaa lähtökohtaisesti aina lenssua. Niiskutuksesta huolimatta aamupalapöydässä alkoi jo naurattaa, ja hymy levisi entisestään kun sain haluamani valkuaismunakkaan […]

La Perle Noire Restaurant, Seychelles

La Perle Noire Restaurant, Seychelles

SONY DSC

Tripadvisorista voisi varmaan kirjoittaa kokonaan oman postauksensa, sillä kyseinen nettipalvelu toimii lähes poikkeuksetta työkaluna matkan suunnittelussa ja tunnen melkoista rakkautta kyseistä sivustoa kohtaan. Etenkin ravintoloiden scouttauksessa melko pomminvarmaa tietoa on tarjolla joka kolkasta maailmaa, ja käyttäjien kokemuksien, omien kuvien sekä arviointien perusteella löytää tavallisesti juuri sitä mitä tahtoo – tai saa idean kokeilla jotain aivan muuta, joka sinänsä on reissuilla ehdottoman suositeltavaa ja makoisinta antia.

SONY DSC SONY DSC

Olin ennen matkaa kuullut, ettei ruoka Seychelleilla ole kovin kehuttavaa, ja ruokapaikkoja on harvassa, mutta eihän hyviä ravintoloita tarvita kuin muutama yhden viikon tarpeisiin; ja hyvien vinkkien avulla varmasti ne löytyisikin. Suhtaudun myös skeptisesti kanssaeläjien arvioihin ”hyvästä ruuasta”; toisinaan huonon leiman saa kohde, jossa ei ole ketjuravintoloita tai ilmastoituja, kliinisiä ruokatiloja selkeine ruokalistoineen. Hieman tökkivän netin kanssa istahdimme siis tutkimaan sivuston tarjontaa paratiisisaarellamme eikä aikaakaan kun suunnitelma oli selvä.

La Perle Noire, Tripadvisorin käyttäjien suosikkilistauksen kakkonen Mahen saarella, vaikutti sijaintinsa puolesta erinomaiselta; majapaikkamme Coral Strand Beach Hotellin porteilta oli noin neljä askelta kyseisen illallispaikan pöytiin. Simppeli, kalapainotteinen menu, ulkotulet sekä terassituolit lupailivat hyvää ja toden totta osuimme melkoiseen kultasuoneen!

Grillatut katkaravut sekä ananaspalat vartaassa olivat herkullisia, eikä pääruoka ole kyllä käynyt koskaan samassa keittiössä minkään maistamani kanssa. Taivaallista! Balsamiviinietikassa paistettu Red Snapper oli kerrassaan niin mahtavaa, että melkein teki mieli livahtaa keittiönovesta kokin selän taakse vilkuilemaan, mitä ihmettä sille kalalle oli oikein tehty! Komeuden kruunasi raikkaat lisukkeet, tällaisia paikkoja haluan myös Dubaihin!

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Ravintola numero yksi todisti siis väitteet vääriksi, tai sitten on matkassa kaksi erikoisilla makunystyröillä varustettua ruokailijaa. Oli miten tahansa, Seychelleilla maistuu kaiken muun lisäksi myös ruoka. Ruoka maistui muuten myös joululomalla Tampereella, Grelin salaatteja on tullut ikävä kerran jos toisenkin, eikä tuskaa auta se, että suosikkisalaattibaarini sijaitsee hyvin kaukana nykyisestä kotipaikasta. Käykää lähempänä seikkailijat testaamassa, mikäli haluatte maistaa jotain vihreän hyvää. Onneksi ikävää lieventämään sain hienot kuoret puhelimeeni, jotka toisaalta kyllä palauttavat mieleen kerta toisensa perään, missä sitä voisi olla syömässä. Onkohan tässä takana joku kikka ihastuttavan eleen sijasta? Oli miten oli, Greli osaa hommansa.

SONY DSC SONY DSC

Seikkailut jatkuvat Seychelleilla vielä pari päivää. Netti on ainoa asia, joka täällä ei toimi, mutta se onkin omalla tavallaan erinomaista se. Mukavaa viikonloppua, kamuset!

Viimeinkin Kiotoon!

Viimeinkin Kiotoon!

Uusintareissu Osakaan tuli kuin tilauksesta taifuuninpenteleen muutettua edellisreissun hienot suunnitelmat kylläkin ihan mukiinmeneväksi oleskelupäiväksi. Takaraivossa kutkutellut Kioto tuli siis tällä matkalla tsekattua ja on se myönnettävä, että pistäytymisen arvoinen paikkahan tuo on! Japani paranee, mitä enemmän siellä vierailee ja kiilaileekin kärkisijoille ”Aniksen lempipaikat”-listalla. Japanissa viehättää kaikkien ihanien […]