Avainsana: matkailu

Hradec Kralové

Hradec Kralové

Prahasta alkaneen reissumme seuraava etappi oli Hradec Králové. Sisäreidet liimaantuivat kuumassa junassa maksimekkoni alla yhteen kun hurruutimme hikisessä junavaunussa parituntisen itään. Vaunun ikkunan avaaminen olisi aiheuttanut paikalliselle kanssajunailijallemme tuulitukan, eikä tyyppi vaikuttanut olemaan halukas kampaamaan kuontaloaan toistamiseen samalle päivälle. Nousimme määränpäässä asemalle. Vastassamme oli itäeurooppalaistyylinen asemarakennus, […]

Toivepostaus: Huhtikuinen Nizza

Toivepostaus: Huhtikuinen Nizza

Kyllä, näin melkeinpä puoli vuotta myöhässä kehtaan kertoa matkastamme Nizzaan, sillä omalla tontilla täällä touhutaan ja matkapostauksethan eivät noin vain vanhene! Euroopan kaupunkeja on meikällä vielä melkolailla koluamatta, mutta hyvää työtä tuon listan lyhentämiseksi tuli tehtyä alkuvuodesta. Sydäntäsärkevien uutisten jälkeen olen kaiholla muistellut Nizzaa, joka […]

Barcelonassa minireissulla

Barcelonassa minireissulla

Anis_lentokentällä

Olen tehnyt minipaluun lentoemolaiffiin, sillä pyörähdin viime yönä Oulun koneen laskeuduttua kotona purkamassa tavarat, pakkaamassa kassin uudelleen ja nukkumassa pienet torkut ennen palaamista Helsinki-Vantaalle. Onneksi kellon soitua ei tarvinnut kuitenkaan nutturaa vääntää, ja huulipunankin sai jättää välistä – juttuja mitä en varsinaisesti parin vuoden pestistäni beigessä univormussa övereiden aamuherätysten lisäksi kaipaile. Aivan liian aikaisin lähtevät lennot ovat kuitenkin pieni kirous matkustamisen hauskuudesta ja onneksi paikattavissa päiväunilla, jotka olivatkin erityismakeat hotellin valkeissa lakanoissa.

Tällä kertaa suunta oli siis tänne etelään, Barcelona kutsui alkuviikoksi luokseen kahta Tolvasta ja mehän toki vastattiin huutoon. Malttamattomina naisina päätettiin hieman vauhdittaa kevättä ja lähteä etsimään lämpöisempiä kelejä äidin kanssa kaupungista, joka on niin hävettävän monta kertaa siirretty hamaan tulevaisuuteen, sillä “kyllähän Barcelonaan aina pääsee”. Pääsee, kun päättää mennä!

Tiedossa on oletettavasti kävelyä kilometritolkulla (tämä on ihan ehdoton spesialiteetti tällä jengillä), sopivaa kulttuuriannosta (sellaisiin käveltäviin paikkoihin), herkullista ruokaa (ollaan myös tosi hyviä tässä lajissa), ja ehkäpä pari seitinohutta viininmaisteluakin täytyy iltaohjelmaan ympätä. Kaupunkiloma tapaksineen sopivalla urheilulla ja pienellä työnteolla ryhditettynä maistuu kyllä!

 

Processed with VSCOcam with f2 preset Processed with VSCOcam with f2 preset

Ensitunnelmat kaupungista ovat huikeat, tämä vaikuttaa vielä kivammalta paikalta, kuin ajattelin. Keskusta-alueella on helppo seikkailla paikasta toiseen ja katseltavaa riittää. Tunkua ei tuntunut toistaiseksi olevan missään, joten tämä lienee myös varsin mallikas ajankohta täälä oleskelulle. Lämpötila huitelee kuitenkin jo + 16 asteen kieppeissä, joka on melkoisen paljon mukavampaa, kuin vieno lumipyry tuulen tahdittamana. Huomenna varmaan päästäänkin jo hieman pidemmälle, toistaiseksi ollaan koluttu kulmia aivan hotellin läheltä ja paikkailtu univajetta.

Processed with VSCOcam with f2 preset Processed with VSCOcam with lv01 preset

Mainitsin viimeksi uudesta harrastuksestani, ja viikonlopun jäljiltä lienee pakko hieman aukaista tätä mystistä arkkua. Jos jotain olen 28 vuoden mittaisen elämäni aikana oppinut, kuuluu “Älä koskaan sano ei koskaan”-sanonta vähintään top-5:teen. Uusien urheilulajien aloittaminen on omalla tavallaan hieman nihkeää, sillä tiedossa on melkoinen määrä päämäärättömältä tuntuvaa räpeltämistä, avuttomuuden tunteita sekä tutustumista tuntemattomiin ihmisiin, sääntöihin, asioihin ja termeihin. Siitä huolimatta joku kumma vetää tunkemaan päänsä juurikin samoista syistä kyseisiin tilanteisiin ja heittäytymään teille tuntemattomille. Mukavuusalueelta on hyvä ottaa toisinaan kunnon loikka, ja niin päätinkin ilmoittautua Brasilialaisen jujutsun alkeiskurssille. 

Ensikosketus uuteen lajiin tuli otettua pikku varaslähtönä viikonloppuna, ja vaarallisen koukuttavaa puuhaahan tuo BJJ vaikuttaisi olevan. Hakemista on ihan perustavaa laatua olevissa asioissa kuten siinä, että voimistelun kepeys pitäisikin muuttaa kehon painon hyödyntämiseksi voimana ottelutoveria vastaan. Vaikkei kyse olekaan mistään mätkimisestä tai potkimisesta, kyllä ajatus toisen ihmisen kuristamisesta tai lukottamisesta vielä hieman puistattaa. Uteliaisuus menee kuitenkin epäröinnin edelle, eikä toisen päällä makaaminen tuntunut enää lainkaan niin erikoiselta puolentoistatunnin tatamijumpan jälkeen. Hiki virtaa ja pieniä onnistumisiakin sattuu monen kokeilun joukkoon, joten perfektionismiin sekä kärsimättömyyteen taipuvainen mielikin saa porkkanaa vielä yhteen toistoon. Kroppa tottukoon erilaiseen treeniin ja kaippa se pääkin seurailee perässä.

Alkeiskurssi olisi alkanut tänään, mutta lomailun vuoksi pääsen joukkoon vasta ensi viikon maanantaina. Parin kuukauden mittainen rupeama paljastanee, pistänkö gi:n tilaukseen ja sotken tsygällä kamppailemaan useampanakin iltana viikossa muiden hurahtaneiden kanssa. Vaihtoehtona on toki myös se, ettei voimistelija pääse raidoistaan ja etsin lisätunteja Helsingin jumppavalikoimasta haudaten haaveet taistelijattaren tittelistä. Ennen mittelöitä ihmetellään kuitenkin Barcelona, ja juhlitaan 10-vuotiasta Expressionia parhaiden työkavereiden seurassa tulevana perjantaina.

Nyt nukkumaan, jotta jaksaa seikkailla!

IMG_4503

In English:

I felt oddly familiar this morning when I headed back to the airport after coming home from there just 6 hours ago. While working as a cabin crew these way too early mornings were something I was not really a big fan of, and something I never really got used to even though I had to do that quite often. Still I find it worth sacrifice to miss a night or two for traveling. We came here to Barcelona for 4 days with my mum to start our spring a little bit earlier, and to spend quality time together doing what we both like. This includes a lot of walking, eating and exploring just to name a few activities.

I told last time when I wrote that I am going to start with a new hobby. As everyone knows, starting with something completely new is always a struggle, and it´s not easy to let go, look extremely stupid, feel dumb and be a beginner while others seems to be doing so well around you. That is also a part of the charm, so I couldn´t help myself and I signed up for a beginner´s course for Brazilian jiu jitsu. 

I got a false start to BJJ during the past weekend, and I must say it seems like I really might get hooked. Still there are so many basic things that I need to get used to (like the idea that I should actually hurt someone (even a little) and the fact that I will be battling against someone), that I´ll hold my tongue and cannot promise anything yet. It might take a while before I even know where have I put myself into, but I´ve decided to take it all in step by step and see how it goes. There is a slight chance that I am too much of a dancer to dive into this world, but I guess the chances are bigger that I find myself wearing gi sweating with others keen on this martial art. We´ll see where this journey takes me, at least far away from the comfort zone if nowhere else.

Now I´m of to bed, Barcelona awaits in the morning!

 

 

Parempi arki – Lifted-valmennus ja lentolippu

Parempi arki – Lifted-valmennus ja lentolippu

Long time no see! Pahoittelisin varmasti asiaa, jos tälle mitään mahtaisin, mutta on sanalla sanoen ollut kiire. Duunien lisäksi muutamat illat viikossa ovat kuluneet Lifted-valmennuksessa, joka on muuten osoittautunut tosi hyödylliseksi; pakollinen irtautuminen läppärin sinisestä valosta parina iltana oman hyvinvoinnin parantamiseksi on kenelle tahansa kiireiselle enemmän, […]

Long time no see

Long time no see

Pienimuotoinen comeback omaan blogiin on tosi hankalaa, oon vitkutellut tätä nyt monta päivää kun ei vaan lähe. Vaikeaa tästä tekee se, ettei oikein ole mitään sanottavaa. Kohta voisi olla paljonkin, mutta nyt ei, sillä kaikki on vähän niinkun leväällään. Käsiasia siis etenee ja ei etene. Soudetaan […]

Viimeinen päivä Seychelleilla

Viimeinen päivä Seychelleilla

SONY DSC

Sitten olisi viimein aika pistää pakettiin Seychellien loma, onhan tuosta kulunut jo kuukausi kun palasin paratiisista kotiin! Pidän kovasti nukkumisesta, joten aikaiset herätykset eivät kuulu megasuosikkeihin, mutta toisaalta aamun hiljaiset tunnit, tyyni meri ja auringonnousu ovat melkoisen hyviä syitä venkoilla väkisin ylös ja pistää sumpit tulille. Toinen hyvä syy on lautta, joka vie kohti uusia seikkailuja ja jättää kyydistä, ellei ole oikealla kellonlyömällä astumassa alukseen. Tuona aamuna kuvioissa oli kaikki edellämainitut vaikuttajat, joten ei ollut epäilystä nostaisiko sitä päänsä tyynystä vai ei.

Saimme hotelliaamupalan edellisiltana ravintolasta mukaan, joten keittelin puurot hedelmälautasen kylkeen ja pakkailin viimeiset kamppeet laukkuun. Satamaan oli onneksi vain lyhyt kävelymatka, joten laukku kantoon ja metsäpolkua pitkin laiturille; onneksi matkatavaraa oli vähän, sillä patikointi matka-arkun kanssa olisi ehkä ollut melkoinen mission impossible oksien ja kivien keskellä.

SONY DSC SONY DSC

Istuskelin betonisen laiturin kaiteella ja katselin horisonttiin; Praslin kohteli lomalaista hyvin ja en laittaisi hanttiin pistäytymistä täällä toistekin. Toisaalta saari on pieni, joten uutta nähtävää tuolla ei varsinaisesti olisi. Veikkaisin siis seikkailuiden vievän tutkimattomille teille tulevaisuudessa. Onhan näitä saaria vielä melkoinen lista näkemättä!

Lautalla oli hyvin tilaa ja nukuttiin omilla penkkiriveillä koko matka. Ilmeisesti aamulautta on paikallisten suosiossa, sillä taisimme olla ainoat länsimaalaiset matkalla Mahelle. Satamassa etsittiin käsiimme autovuokraaja ja heitettiin laukut kompaktiin takapaksiin; kohti seuraavaa majapaikkaa!

SONY DSC

Sunset Hotel oli satamasta katsoen saaren toisella puolella, hieman pidemmällä kuin Coral Strand, jossa vietimme ensimmäisen yön, mutta ajoa kertyi silti vain vaivaiset puoli tuntia perille. Seuraavan aamun startti kohti kotia olisi jälleen aikaisin, joten kysyin, olisiko mahdollista nauttia aamupala jo tänään ilman hoppua. Suunnitelma sopi, joten ei muuta kun brekkis numero kaksi kohti ääntä.

Naureskelimme ennen reissuun lähtöä, että Seychellit lienee melko harvinainen lomakohde kahdelle kaverukselle, sitä kun noin yleensä pidetään romantiikan multihuipentumaan taipuvaisena häämatkakohteena. Paria poikkeusta lukuunottamatta (hotelliväen iloinen tervehdys ”Good morning, Mrs Yloenen” sai varmaan melko omituisen vastauksen hihittävältä neidiltä…) kiusallisilta tilanteilta vältyttiin, joskin viimeisessä hotellissa tuntui kuhertelijoita olevan enemmän. Matkailijoita oli kuitenkin moneen lähtöön, joten hyvin sovittiin sekaan mekin.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Huoneet olivat valtavat masiivisine kylppäreineen, mutta olen hienosti skipannut sisätiloissa kuvaamisen kokonaan ja todistusaineistoa hotellin puitteista ei ole. Onneksi ulko-olohuone tuli sentään ikuistettua, jokaiselle huoneistolle oli pieni palanen omaa pihaa oman oven takana katseiden suojassa. Kiva lisä etenkin pidemmällä reissulla!

SONY DSC

Mainitsinko jo, että nukkuminen on melko mukavaa? Ikiliikkujaltakin loppuu joskus patterit, ja mielestäni on varsin oikeutettua ottaa päivän toiset päikkärit kello 11:00 päivän toisen aamiaisen päälle, etenkin jos sitä varten on laitettu sohva ulkosalle, jossa tuulenvire pitää vilpoisena ja meri pauhailee taustalla.

SONY DSC

SONY DSC

Kauaa ei kuitenkaan voinut nököttää varjon alla, sillä rannalle alkoi aurinkokin paistella ja vielä oli mahdollisuus tartuttaa uv-valoa ihoon. Siispä kolme askelta merelle päin ja pyyhe tuoliin, kyllä elämä on rankkaa!

SONY DSC SONY DSC

Kolmeen kertaan aloitetun aamun jälkeen alkoi viimein olla energiat kohdillaan ja makoilu käydä hermojen päälle, joten lenkkikamppeet niskaan ja kohti Mahen maanteitä. Edestakaisin sorvaaminen on tylsää, joten sovittiin, että juoksen niin kauan kuin kintuistani pääsen kohti lentokenttää, ja poimintapartio saapuu perästä nappaamaan kyytiin, sillä ruokaakin pitäisi vielä metsästellä. Meinasi käydä suhteellisen lämpöiseksi meno täydessä auringonpaisteessa, mutta kyllä vain teki hyvää kunnon hikilenkki! Voisiko joka lenksun päälle saada tuoretta kookosvettä suoraa pähkinästä, kiitos? Onneksi kuvasta ei välity solkenaan valuva hiki, oli nimittäin melko temppu istahtaa autoon trooppisella vyöhykkeellä suoritetun aktiiviharjoittelun päätteeksi. Huoltojoukot saavat ensi kerralla napata matkaan myös pyyhkeen.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

SONY DSC

Naama punaisena kaasutettiin kylille, mutta sunnuntain kunniaksi oli toki jokainen lounaspaikka lappu luukulla. Kylän ainoat avoimet ovet olivat kirkossa ja grillillä, valitsimme yksissä tuumin jälkimmäisen; ilmeisesti kirkonmenot olivatkin jo loppuneet, sillä emme olleet ihan ainoat nälkäiset paikalla. Jonossa kului tovi jos toinenkin, ja alkoi jo olla melkoinen nälkä kaiken urheilun jäljiltä. Tiskillä sain salaattitoiveille naurut, kuulemma ei kuulu valikoimiin moinen terveysruoka. ”Jännä juttu, että sitä kuitenkin tuolla taululla sanotaan olevan”, tokaisin kun nainen tiskillä palveli jo seuravaaa asiakasta sporttivartin piinauksesta piittaamatta. Kävelin ulos syvästi pettyneenä ja venailin, että Tero sai itselleen mätöt matkaan.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Sillä burgeri ei maistunut, oli keksittävä ruokaa kaupan antimista (Gandhi-kauppa ei liity tapaukseen). Kasaan haalitut tomaatit, tonnikala ja puuro veivät loputtomalta tuntuneen nälän ja taas nauratti; taidan kuulua sittenkin nälkäkiukkuisten kastiin. Eipä tosiaan tämä lounas pääse gourmet-listalle eikä kyllä mihinkään muuhunkaan menuun, mutta hoitipa tuo asiansa.

SONY DSC

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Iltapäivä kääntyi iltaan ja lähdettiin kiipeilemään rantakallioille. Taisin päästää suustani niitä kuuluisia viimeisiä sanoja: ”No kato nyt, ihan kuiva tää kallio, ei toi aalto nyt tänne saakka iske”.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Loppupäivän vetelin ihan muina Myrskyluodon Maijoina välillä kuivana, välillä meriveden kastelemana.

SONY DSC SONY DSC

Auringon lämmittämällä rantakalliolla oli leppoisa makoilla ja lukea, miten mahtavaa, että reissuseuran kirjakokoelmasta löytyy aina lainattavaa. Raflaavasta nimestään huolimatta V**ut oli erinomainen teos, sopisi meidän kaikkien välillä miettiä kannattaako sitä vannetta päänsä ympärillä tarkoituksella ruuvata kireämmälle vai olisiko ookoo toisinaan vetää ”syteen tai saveen”-meiningillä pikku riskillä ja antaa asioille tilaa tapahtua omalla painollaan.

SONY DSC SONY DSC

Testailtiin myös iPhonen uusia applikaatioita, joilla saa muuten melko mainioita kuvia.

SONY DSC

Auringonlaskut. No need to say more.

SONY DSC SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

Seychelleistä jäi kaikenkaikkiaan hyvin positiivinen fiilis, mutta sanoisin saaren olevan ”Once in a lifetime”-tyylinen matkakohde, ja etenkin pidemmälle lomareissulle lähtisin jo jonnekin, missä maisemaa voi vaihtaa samalla tahdilla, kuin me teimme; siis 2-3 päivän välein. Thaimaassa useampaan kertaan lomailleena jäin myös miettimään, onko Seychellit kalliimman hintatasonsa sekä jatkolentojen arvoinen paikka toistamiseen, jos aktiviteetit lukeutuvat pitkälti vesiurheiluun, saariretkiin ja rannalla lokoiluun. Toki saari on huomattavasti koskemattomamman oloinen, kuin moni muu turismin valloittama paikka, ja luonto kilpikonnineen sekä jättimäisine orkideoineen on mielettömän upea. Ehkä tämä paratiisi kannattaa säästää vaikkapa sille häämatkalle, tai viikon mittaiselle rentoutumiseen suunnitellulle karkuretkelle kylmistä keleistä, jolloin omasta reissuseurasta nauttiminen ja letkeä tekeminen menevät muun edelle.

SONY DSC

 

In English:

The last day in Seychelles was all about sun, relaxing, sports and eating. I started my day like three times since we had to get up early to take a ferry back to Mahe Island and I was so tired I took a nap twice before midday. I am a big fan of breakfasts and sleeping so I was just happy to be able to eat, sleep and repeat as many times as I needed it.

The only problem in Mahe on Sunday was to find food for me since I don´t eat junk. To be honest ”junk” is quite narrow word to describe my eating habits, it is easier to tell what do I eat rather than making a list of things I rather leave on a plate. Luckily I finally got my veggies and proteins so the day continued happily. Sunset was awesome, and the book I read on the warm rocks next to the ocean was great as well. ”F**k it” is definitely a book for people having problems with letting go.

Seychelles was beautiful but more like once in a lifetime kind of experience. Great for honeymooners, but traveling as friends like we do Seychelles might get a bit boring after a week or so.

Vesileikkejä Mauritiuksella

Vesileikkejä Mauritiuksella

Lomakausi Dubaissa on kuumimmillaan ja väkeä tuntuu olevan poikkeuksellisen runsain mitoin liikenteessä. Kuhina on kivaa, ja mikä mahtavinta, kaikkien lomalaisten joukkoon on sujahtanut myös tuttuja! Iloni oli tavata pitkän ajan jälkeen varmasti rennoin tuntemani pariskunta Kaisa ja Tero Dubai Mallin kyljessä lounaalla, olipa huippua, että […]

Santa Monica Pier

Santa Monica Pier

En ollut aikaisemmin poikennut Santa Monica Pierilla, joten stopattiin menomatkalla hetkeksi ihailemaan maisemia ja paistattelemaan päivää. Sata vuotta sitten rakennettu lukuisten elokuvien, musiikkivideoiden ja videopelien näyttämönä toiminut laituri on ainakin sirkuskoulun, huvipuiston, ravintoloiden sekä kalastajien koti, jossa voi lekotella auringossa ja nauttia täydellisestä päivästä meren äärellä […]

Korealaista Singaporessa

Korealaista Singaporessa

SONY DSC

Kontrasti Dubain loputtoman hiekka-aavikon ja Singaporen trooppisen värikirjon välillä on uskomaton ja kompaktin kaupungin erinomaiset jalkakäytävät sekä liikenneyhteydet laittavat täällä kotikaupungissaan täysin taksiriippuvaiselle tyypille hymyn huulille. Päiväntasaajalta vain 137 km pohjoiseen sijaitseva Singapore on Aasian suurkaupungeista länsimaisin ja vaurain. Vaikka sydämeni sykkiikin sekasortoisemmalle meiningille, alan lämmetä myös minivaltion turvallisuudelle, järjestykselle sekä upealle arkkitehtuurille. Singapore olisi varmasti kaupunki, jossa voisi oikeasti vaikka asua, toisin kuin vaikkapa Bangkokissa, Kuala Lumpurissa tai Hong Kongissa, joissa mielelläni kuulun kiireettömään turistiporukkaan.

SONY DSC SONY DSC

Iltapäiväauringon paisteessa lähdin hotellilta suuntaan, jonne en aikaisemmin ollut käppäillyt. Kartan mukaan kyseisessä ilmansuunnassa odottaisi Orchad Road, josta sain vihiä suomalaisten bloggaajien taannoiselta reissulta Singaporeen ( Mungolifen Annan 24h Singaporessa, Julia Toivolan seikkailut taikametsässä sekä Kaukokaipuun Marinellan pistäytyminen Marina Bay Sandsissa kannattaa ainakin lukea, ammattilaisbloggaajien päiväkirjoissa on näiden juttujen lisäksi huimasti vastapainettua materiaalia varmaan koko Singaporen kattavasti!). Onnekseni törmäsin kyseisiin matkakertomuksiin, sillä kolmannen reissun päiväpuuhat herättivät jo hieman päänvaivaa aikataulun ollessa jälleen niin kovin rajallinen enkä kiljunut riemusta kun sain tietää, että suunta veisi jälleen Bras Basah Roadilla sijaitsevan Carltonin hoteisiin.

SONY DSC SONY DSC

Onneksi mieli on muuttuvainen ja päätin ottaa Singaporea kohtaan täysin uudenlaisen asenteen. Kuvailin huikeita rakennuksia ja päätin kääntyä joka kadunkulmasta sinne, missä en ollut vielä käynyt. Join kylmää kookosvettä pillillä ja pysähdyin ihmettelemään ihmisten touhuja piittaamatta ajan kulumisesta. Salajuoni toimi ja tuntui, etten olisi koskaan tässä paikassa aikaisemmin käynytkään! Huikea paikka muuten keinulle tuolla ylhäällä, varmasti näkymät miellyttäisi tuulessa heiluessa!

SONY DSC

SONY DSC SONY DSC

Hoksasin siinä kävellessä, että kyllähän sitä ihmisen syödä pitää, joten suuntasin kulkuni täysin sattumankaupalla eteeni ensimmäiseksi tulleen tavaratalon food courtiin paitahihasillaan ja kädet taskuissa kulkevaa pukumiestä seuraillen. Kokemusteni perusteella parhaat safkat löytyy yleensä sieltä, missä paikalliset syövät. Lounastajan tunnistaa työpaikkavaatetuksesta, rivakasta askelluksesta sekä kädessä kulkevasta lompakosta tai huolettomasti karsitusta pukutyylistä, kun työpisteeltä on noustu vain pikaista pistäytymistä varten eikä reissulla kuluteta aikaa kuin syömiseen. Enkä ollut tälläkään kertaa väärässä! Dumpling-tiskille suuntansa ottaneen varjostettavani ja minun tieni erosivat kohteen mitään tietämättä, sillä taikinapallot eivät ole meikäläiselle sopivaa ravintoa. Sen sijaan korealainen kana-naudanliha-kasvispaistos vaikutti passelilta vaihtoehdolta ja ruoka oli nenän edessä ennen kun ehdin istahtaa alas.

SONY DSC SONY DSC

Valurautapannulla tirisevä liha maistui herkulliselta soijan, chilipalasten sekä kimchin, chilisen twistin kokeneen hapankaalin, kera. Korealainen keittiö on muuten aika omanlaisensa, makumaailmassa on enemmän kitkeryyttä kuin muussa aasialaisessa ruuassa ja etenkin etelä-Aasiassa suositut makeammat maut jäävät tästä ruuasta usein ulkopuoliseksi. Erilaisten hotpot-ruokien sekä nuudeli- ja riisihässäköiden lisäksi kyseisen keittiön antimista testaisin ehdottomasti korealaista bbq:ta, jos koskaan Koreaan eksyt. Lihat, sienet ja kasvikset grillaillaan pöydän keskellä olevassa lämmönlähteessä itse, maustetaan pöydästä löytyvin kastikkein ja lopulta kierretään vaikkapa salaatinlehteen tilpehööreineen tai syödään suorilta superliukkailla, metallisilla syömäpuikoilla. Sotkuista, käryistä ja vähän hikistäkin puuhaa, mutta ehdottomasti vaivan arvoista! Komeus huuhdotaan alas paikallisella oluella, mikäli on mieltynyt mallasjuomiin, tai tujakalla viinillä, joka toditetusti aiheuttaa ripeää humaltumista.

SONY DSC

Näyttää lipsuvan tänään jutut sivuraiteille Koreaa myöten, palataan siis kuitenkin vielä toistaiseksi Singaporen sykkeeseen.

Sisustusfriikin oli pakko poiketa mielenkiintoisesta sisäänkäynnistä peremmälle ja käydä tutkimassa millaisia esineitä ja huonekaluja CB2-niminen pulju tarjoaa. Väliaikaiskotia asustavalle ulkosuomalaiselle on silkkaa masokismia rakastua palavasti sängynpäätyyn, nojatuoliin sekä vessan roskikseen, sillä omasta loppusijoituspaikasta voisi laittaa vaikka lottoarvonnan pystyyn, mutta kidutin itseäni silti hyvän tovin haaveillen. Kyllähän sitä ideoida aina saa!

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Ilta laskeutui pikkuhiljaa kaupungin päälle, kadut täyttyivät ihmisistä ja rakennukset heräsivät ihan omaan elämäänsä paljastaen julkisivujensa massiiviset valoshowt. Makeinta näissä öisinkin lämpimissä kaupungeissa on ulkoterassit, joissa voi huoletta istuskella hihattomassa vielä pitkään auringon laskettua. Harvemmin tulee kyllä omilla matkoilla testattua, yksinäiset illanistujaiset kun ovat hieman surkeita.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Parhaiden bileiden alkaessa oli meikäläisen silmäluomet jo sen verran puolitangossa, ettei mielihalujen ja järjenäänen keskinäistä neuvottelua tarvittu. Suuntasin kulkuni takaisin hotellille pienten ostosteni kera ja nautiskelin vapaudesta kulkea yksin, Singapore kun on varmasti maailman turvallisimpia maita vielä yöaikaankin. Orchad Road tarjoaa kattavan valikoiman shoppailtavaa vaativaankin makuun, erinomaisia istumispaikkoja sekä kaupungin vilskettä, pitää varmaan käydä toistekin!

SONY DSC

Krooninen kaukokaipuu

Krooninen kaukokaipuu

Olen mietiskellyt viime aikoina, mikä vetää mua reissaamisen pariin. Miksi on niin hienoa kerta toisensa perään pakata laukku ja lähteä? Onko mussa joku kromosomivirhe, joka pakottaa liikkeelle vai ajaako mua pois kotoa kenties vain syvä uteliaisuuteni kaikkea uutta kohtaan? Krooniselle kaukokaipuulle ei ole toistaiseksi löytynyt […]