Avainsana: loma

Helle vei

Helle vei

Kiitos, kesä, että pidät pienen hengähdystauon! Tämän takiasi kertyneen pyykkivuoren ja virtuaalisen laskukasan setvimisessä menee hetki, joten voit ottaa breikkiä vielä päivän pari. Mutta tulethan sitten takaisin pian ja yhtä ihanana? Sitten saat taas sotkea elämänrytmin, houkutella meidät teille tuntemattomille ja aiheuttaa kaaosta viikko toisensa […]

2016

2016

Riemun vuosi 2016 alkaa olla viittä vaille vietetty, joten on korkea aika napata itseään niskavilloista ja rauhoittua toviksi blogin pariin.Tämä on tainnut olla kehnoin blogivuosi koskaan Aniksenmakuisen olemassaolon aikana, josta syytän elämässäni tapahtuneita asioita mielummin, kuin hukassa ollutta motivaatiota. Optimisti näkee toki tässä leväperäisyydessäkin hopeareunuksen; […]

Toivepostaus: Huhtikuinen Nizza

Toivepostaus: Huhtikuinen Nizza

Kyllä, näin melkeinpä puoli vuotta myöhässä kehtaan kertoa matkastamme Nizzaan, sillä omalla tontilla täällä touhutaan ja matkapostauksethan eivät noin vain vanhene!

Euroopan kaupunkeja on meikällä vielä melkolailla koluamatta, mutta hyvää työtä tuon listan lyhentämiseksi tuli tehtyä alkuvuodesta. Sydäntäsärkevien uutisten jälkeen olen kaiholla muistellut Nizzaa, joka näyttäytyi meille niin mukavana, aurinkoisena ja elinvoimaisena. Onneksi se taitaa olla sitä edelleen, mutta kyllä sydämeni jätti lyöntejä välistä, kun terrori-iskusta kuultuani hädissäni etsin tietoa, onko ranskalainen ystäväni kunnossa. Kunnossa fyysisesti, mutta kyllä kauheuksien keskeltä kotiin juokseminen jättää jälkensä. Maailmassa ei ole kaikki ihan kohdallaan, mutta juuri siksi on syytä keskittyä positiivisiin asioihin ja elää täysillä, eikä antaa pelon estää menemisiä.

Nizza
Aurinko otti meidät avosylin vastaan.

Bookattiin veljeni Anssun kanssa joululahjaksi äidille lennot Nizzaan, ja mulle toki myös, sillä eihän sitä yksin voi toista pistää reissulle. Matkaa sai siis tovin odotella, mutta lepotauko tuli tosi sopivaan väliin kevään muuttohässäköinnin päätteeksi katkaisemaan kiireen ja säätkin alkoivat olla Ranskassa lämpiämään päin. Juttu on lojunut mulla puolivalmiina drafteissa nyt tuolta keväältä saakka, mutta onneksi sain lähipiiristä tsemppiä painostusta ja vihdoin jutun julkaistua!

Olen tullut melko laiskaksi ottamaan etukäteen selvää matkakohteesta, ja niin kävi tälläkin kertaa. Sen verran jutustelin Nizzassa asuvan kaverini Yasin kanssa Facebookissa, että tiesimme bookata hotellin meille passeleimmalta alueelta; Nizza on toisaalta melko pieni, joten en usko, että hotellia voisi kovin väärinkään valita, mutta tuntui mukavalta, ettemme joutuneet erikseen ”lähtemään”, vaan olimme suorilta pelipaikoilla.

Nizza
Rantabulevardia käveltiin edestakaisin sen mikä ehdittiin.
Nizza
Nizzan kävelee päivässä ympäri.

Nizza on söpö ja kompakti kaupunki, jonka saa melko kivasti koluttua parissa päivässä. Lähikaupunkeihin tällä aikataululla oli turha haikailla, mutta meitä ei suuremmin poltellut niin monen mielikaupunkeihin lukeutuva, Nizzan naapurikaupunki Monaco. Onneksemme molemmat matkapäivät aurinko räkitti täydeltä terältä, joka on kyllä ehdoton ykkösnähtävyys pitkän talven päälle. Kulutettiin siis paljon aikaa ulkoillen ja kelistä nautiskellen, ja toki me omalla terassillakin lojuttiin molempina päivinä muutama tunti.

Hotellimme oli Ibis Styles Nice Centre Gare, joka oli varsinainen täysosuma! Värikäs ja nuorekkaan tyylikäs hotelli täytti meidän toiveet ja hieman enemmänkin. Aamupala oli hyvin tavanomainen, mutta nappasin omat gluteenittomat leivät Suomesta mukaan ja sopivia päällisiä löytyi onneksi tiskistä. Tuorepuristettua appelsiinimehua rusentui nappia painamalla muhkeita appelsiineja täynnä olevasta koneesta, ja sopivan pehmeää espressoa tiputeltua tuplana värikkääseen kuppiin. Herkkusuille oli tarjolla toki croissanteja, Pain au Chocolat –hörttösiä, Nutellaa, marmeladeja, hedelmäjogurtteja sekä suklaamuroja, jotka sujuvasti skippaan myös lomalla. Sain pitää omia eväitäni hotellin jääkaapissa, ja lähtiessä talletimme tuliaisjuustot yöksi matkalaukkuhuoneen jääkaappiin odottelemaan lähtöämme.

Meillä oli kaiken kukkuraksi hotellihuoneessa oma, suuri terassi; tajuton flaksi, että juuri kyseinen huone oli vapaana ja saimme sen ilman lisämaksua. Hotellin wifi toimi moitteettomasti, samoin palvelu ylipäätään. Täydet pisteet ja pointsit – tällä kertaa ketjuhotelli yllätti!

Nizza
Hotellin aamupalalla.
Nizza
Aulasta löytyi kotoa tuttuja elementtejä.

Nizzassa välimatkat tuntuivat minimaalisilta, mutta kävelyä matkalla kertyi iPhonen mittarin mukaan tästä huolimatta kahdessa päivässä 45 kilometriä. Vähemmälläkin selviäisi, meillä vain on vähän levottomien jalkojen vikaa ja dallaamme mieluusti paikasta toiseen. Ensimmäisenä aamuna kapusimme Parc De La Colline du Château-puistoon, jonka läpi pääsimme niemen kärjen toiselle puolelle Le Portiin. Haimme mukaan lounassushit ja pyörimme alueella muutaman korttelin. Ostimme paluumatkalla myös mansikoita ja pullon kuohuvaa. Kiikutimme saaliimme hotellihuoneemme terassille aurinkoon ja heitimme bikinit päälle. Maistui muuten aikas ihanalta kevään eka terassilounas!

Nizza
Hengailtiin hetki maisemia katsellen.
Nizza
Niin tyypillistä Nizzaa.
Nizza
Äiti on mainiota matkaseuraa, sillä hän liikkuu ja syö tarpeeksi.
Nizza
.. ja meillä on vielä samanlainen lounasmaku!

Iltapäivällä poikkesimme vähän kaupoilla, ja illallista syötiin Tripadvisorista bongaamassani ravintolassa. Ruoka oli oikein hyvää ja saimme ranskan sekaisella englannilla ruokarajoituksenikin selväksi; kokki teki minulle omat ratatouillet ilman sipulia ja tuunasi alkupalatkin passeliksi. Kaupanpäälliseksi meidät yritettiin juottaa Limonchellolla tukevaan tuiteriin, mutta pakenimme paikalta laskun maksettuamme ja jätimme sitruunaiset liköörit janoisemmille. Erityishauska ilta emmekä saaneet tällä reissulla edes kärsää!

Nizza
Tehtiin me kyllä muutakin kun syötiin, vaikkei heti uskoisi.
Nizza
Tajuttoman herkullista illallista.

Seuraavana aamuna otimme aamupalan jälkeen kohteeksemme Promenade des Anglais -rantabulevardin, jossa vedettiin rallia pari tuntia lenkkikuteissa seikkaillen ja ihmisiä tiiraillen. Palasimme hotellille jännittämään Suomessa painineen Artun matseja, ja kääntelimme neniä aurinkoa kohti hotellimme sisäpihalla kädet hikisinä jännityksestä. Arttu voitti Finnish Openista hopeaa ja kisakatsomomme päättyi hyvillä mielin. Iltapäivälounaat haimme taas hotellille ja lekoteltiin rauhassa lueskellen sekä nauttiskellen oman terassin rauhasta. Teimme treffit Yasin kanssa iltapäivän puolelle vanhaan kaupunkiin, ja onneksi näin – Vieux Nice oli näkemisen arvoinen, emmekä muutoin olisi sinne välttämättä päätyneet.

Nizza
Sää oli lämmin, mutta biitsikeleistä ei ollut vielä huhtikuussa tietoa.

Istuskelimme Place Rossetti-aukiolla kahvikupillisten verran ja muut hakivat vielä jäätelöt Rossetti-nimisestä jätskikojusta. Luotan suuresti herkkusuiseen Yasiin, ja sillä äidin makuhermotkin nauttivat kyseisen paikan gelatosta, rohkenen suositella Place Rossettin jäätelöitä. Yas kävelytti meidät läpi vanhan kaupungin,ja poikkesimme ostamassa palasaippuaa tuliaisiksi isälle, jonka jälkeen jatkoimme vielä muutamaan kenkäkauppaan ennen suuntaamista omille teillemme. Olipa ihana nähdä, että Dubain ystäväni oli paluumuuton jälkeen niin hyvävointinen ja onnellinen!

Ostettiin vielä juustotiskistä sitä sun tätä, napattiin muutama punkku laukkuun jemmattavaksi ja kipaisin parit alusvaatteet vielä ennen suuntaamista hotellille. Pakattiin matkapakaasit ja mentiin ajoissa nukkumaan, sillä herätys koitti varhain.

IMG_0997
Kyllä näissä maisemissa lenkkeilee mielellään!

Nizza oli mielenkiintoisempi kuin kuvittelin. Ensi kerralla shoppailen antiikkipuodeissa kolhuisia ruokailuvälineitä ja viivyn pari päivää pidempään; käynnin arvoinen!

Laiskan loman loppu

Laiskan loman loppu

Käsillä ovat kokeellisen, yhdeksän päivän mittaisen kesälomani viimeiset hetket. On siis loppuraportin aika. Suunnittelematon kesälomani mietitytti ennen lomalle jäämistä, sillä en ole koskaan aikaisemmin viettänyt lomaa ilman minkäänlaista sovittua ohjelmaa. Lomani alkoi tiistaina, tai oikeastaan jo melko leppoisan työpäivän päätteeksi maanantaina, kun pyöräilin sateessa kotiin. […]

Lomalaiskuus

Lomalaiskuus

Onkohan sellaista keksintöä kuin lomansuunnitteluloma? Tässä kun on paahdellut täysillä arkea maanantaista sunnuntaihin ei ole jäänyt liiemmin aikaa miettiä, mitä sitä lomallaan oikein tekisi ja tässä on iskenyt ilmiselvä lomalaiskuus. Lomaahan meikälle on kertynyt huimat yhdeksän päivää, lähes kokonaiset kaksi viikkoa siis, joten siinähän on jo […]

Satunnaisuuksia

Satunnaisuuksia

Terkut täältä sysimustasta ja sateisesta Oulusta! Meillä on tänään välipäivä, joka konseptina on lähes tuntematon etenkin näin keskellä viikkoa, ja on aiheuttanut melkoista tuskaa meissä molemmissa. Vielä aiemmin näytti vahvasti siltä, että selkäranka katkeaa ja siirrymme Ouluhallille kolisuttamaan painoja, mutta puhelu keskeytti karanneet ajatukset ja toistaiseksi pidämme kiinni kalenteroidusta liikkumattomuuspäivästä sängyllä lagaillen.

Piipahdettiin viime viikonloppuna vierailulla poikenneen Teron kanssa Hailuodossa tsekkailemassa mestat. Nätti paikka, joskin sateinen marraskuun sää ei ollut omiaan ulkoiluun. Siispä keskityimme sisätiloihissa kahvitteluun ja paikallisten kanssa jutusteluun. Reissulla olimme kaikenkaikkiaan nelisen tuntia, joista ainakin kolme kului matkoihin; Hailuotoon mennään vesiteitse lossikyydillä, joka ottaa aikansa. Uusintamatkalle lähdetään melko pian, mutta siitä lisää sitten.

Hailuoto sikseen, tykkään irrallisista faktoista sekä erilaisista listoista. Näistä aineksista syntyi tänään random faktoja minusta. Tuleekohan tässä kellekään ylläreitä?

  • Noudatan lääkärin määräämää FODMAP-ruokavaliota, jonka vuoksi kylässä ja ravintolassa syöminen on usein hankalaa. Onneksi olen muuten melko kaikkiruokainen, ja ruokarajotteitani ymmärretään pääsääntöisesti hyvin. Kotona kokatessa en enää edes huomaa, että kiellettyjen aineiden lista on pitkä, sillä olen keksinyt ruoka-aineille korvaavia ainesosia.
  • Rakastan pilvilinnoissa haahuilemista. Saatan puuhata kotona tuntitolkulla ei-mitään tai syödä aamupalaa hajamielisesti kolme tuntia nettiä selaillen. Silti en ole oikeastaan koskaan kotona ja mulla on aina kiire – haahuilua ei siis tule harrastettua kovin usein.
  • En osaa pyöräillä rauhassa. Kaikissa fillareissa on kaksi vaihdetta: Täysiä tai ei minnekään.
  • Rakastan avoimesti nettiä ja sosiaalista mediaa. Pystyn olemaan offline, mutta en halua. Työssäni digimaailma on läsnä jatkuvasti, joka on mielestäni valtavan kiehtovaa. Sisälläni asuu pieni nörtti, joka odottaa sormet syyhyten mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
  • Olen valikoiduissa asioissa perfektionisti. Onneksi olen oppinut päättämään, mikä on tärkeää ja mikä ei. Aiheuttaa valtavaa stressiä tehdä kaikki täydellisesti kun on innokas tekemään koko ajan jotakin. Toisissa jutuissa saatan olla hyvinkin suurpiirteinen, joka on ollut perfektionistipuolelleni valtavan vaikea piirre sulattaa.
Hailuoto
Jussa parkissa.
  • Kaikkien muiden mielipiteistä poiketen pidän itseäni enemmän introverttina, kuin extroverttina.
  • En siedä tavaroiden säilömistä ajatuksella ”ehkä voidaan jossain tilanteessa joskus tarvita”. Kierrätän ja heitän roskiin kaiken, mikä ei ole päivittäisessä käytössä. Silti arvostan vuosikymmeniä vanhoja, aitoja tavaroita, ja olen onnellinen mikäli joku on onnistunut niitä säilömään.
  • Tulen kärttyiseksi ja hajamieliseksi väsyneenä. Silti saatan laiminlyödä unta julmasti, ja huomaan unisuuteni ensimmäisenä kärpäsen keskittymiskyvystä ja pääni sisällä pyörivistä kirosanoista. Onneksi viime aikoina olen kunnostautunut tässä valtavasti.
  • En lue (etenkään suomalaisia) lehtiä, sillä en halua nähdä uutisia. Pysyttelen mielummin tietämättöminä asioista, jotka eivät vaikuta päivittäiseen elämääni. Sen sijaan luen kirjoja, blogeja, somepäivityksiä ja valikoituja artikkeleita, jonka vuoksi koen olevani huomattavasti paremmin kärryillä tätä nykyä. Fiksujen ihmisten kanssa keskustelemalla syntyy kohtuullisen selväpäisiä ajatuksia.
Hailuoto
Saarella oli melko rauhallista.
  • Teen päätöksiä helposti, enkä kadu asioita jälkikäteen.
  • Menen aamulla innosta hihkuen töihin.
  • Vihaan toisten ihmisten ajan haaskaamista, joten pyrin olemaan aina ajallaan. En myöskään pidä oman aikani haaskaamisesta muita odottamalla.
  • Pidän valtavasti matkustamisesta, ja lähden mukaan lähtökohtaisesti ihan minne tahansa. Tällä hetkellä houkuttelee muun muassa San Francisco, Lofootit ja Kuusamo.
  • Mulla on aina kylmät varpaat. Pidän villasukkia kotona ympäri vuoden.
  • Autolla ajaminen on valtavan hauskaa mikäli alla on hyvä auto ajaa ja musiikki on kohdallaan. En koe ongelmaksi ajella pitkiäkään matkoja yksin.
  • Juon vettä ja mustaa kahvia. Satunnaisesti nautin viiniä ja joskus kuppiin eksyy teetä, mutta mehut, limpparit, oluet, siiderit, maitojuomat ja muut jätän suosiolla muille.
  • En pidä shoppailusta. Etenkin ns. tavallisten vaatteiden ostaminen on vastenmielistä puuhaa. Poikkeukseksi luetaan urheiluvaatteet, joiden parissa en ahdista lainkaan.
  • Nukahdan tavallisesti heti kun menen sänkyyn. Saan unta vieraissakin paikoissa nopeasti, enkä herää isompiinkaan ääniin. Unissani narskuttelen hampaita, jonka vuoksi minulla on kiskot öisin.
  • ”Nothing makes one more productive than last minute.” Viime tinka on jostain syystä mulle mukava aika tehdä asioita. Dediksistä pidetään kuitenkin tiukasti kiinni.

Hyvää yötä!

AAAgoesSaoPaulo – Travels, day 1 & 2

AAAgoesSaoPaulo – Travels, day 1 & 2

Ouppen-viikonlopun univelka ei paljoa painanut, kun Helsinki alkoi lähestyä ja saatiin reissupoppoo viimein autosta ulos. Tätä matkaa oli venailtu melkoisella innolla jo useampi kuukausi, ja kyllä se vain melko hyvältä tuntuu ottaa kone alle ja lähteä lomalle kuukaudeksi uusiin maisemiin. Ensimmäinen lento Helsingistä New Yorkiin sujui […]

Muuttopuuhia ja kesälomafiilistelyä

Muuttopuuhia ja kesälomafiilistelyä

Missä kohtaa tämä heinäkuu hujahti jo puoliväliin? Kesätamperelaisuus on selvästi sujunut hyvin, sillä tuntuu ihan kummalliselta, että tässä olisi syytä jälleen alkaa kasailla kamoja muuttolaatikoihin ja miettiä, mitä sitä seuraavalla reissulla tarvitsisi mukanaan. 16 päivän päästä alkaa nimittäin kesäloma, ja heti muutaman päivän sisällä olisi aika […]

Parempi arki – Lifted-valmennus ja lentolippu

Parempi arki – Lifted-valmennus ja lentolippu

Long time no see! Pahoittelisin varmasti asiaa, jos tälle mitään mahtaisin, mutta on sanalla sanoen ollut kiire. Duunien lisäksi muutamat illat viikossa ovat kuluneet Lifted-valmennuksessa, joka on muuten osoittautunut tosi hyödylliseksi; pakollinen irtautuminen läppärin sinisestä valosta parina iltana oman hyvinvoinnin parantamiseksi on kenelle tahansa kiireiselle enemmän, kuin suositeltavaa. Sitä voisi kuvitella, että kalenterin ollessa näin täynnä menoa olisi hyvä jättää hieman suunnittelematonta aikaa, mutta tosiasiassa valmennukseen uppoutuvat tunnit menisivät nekin hyvin suurella todennäköisyydellä työnteoksi ellei olisi lähdettävä kohti treenejä tai ravintoluentoa.

IMG_1733

Töiden osalta olen mukana monessa, ja päivät ovat kaikki ihanan erilaisia. Nämä fotot ovat hauskasta prokkiksesta, jonka parissa tehdään duunia paraikaa. Tarvitsin hieman apuvoimia, joten mukana olivat kameran takana häärivä, ihana Milla, sekä superlahjakas ja mainio Minttu, joka loihti mainiot kuvauslookit käden käänteessä, ja ehti selvästi myös pelleillä kustannuksellani. Kiitos kamut, mahtavaa oli tehdä duunia kanssanne!

IMG_1740

Olen poikennut lähiviikkojen aikana aina Oulussa saakka, hengannut edustamassa eriskummallisissa tilaisuuksissa, ja Tampereella on tullut käytyä lähes joka viikko kääntymässä päivän tai parin verran. Kotona vierailen lähinnä nukkumassa, pesen pyykkiä pikaohjelmalla ja surautan smoothien ohimennessä juodakseni sen matkalla jonnekin, joten raportoitavat ovat olleet viime aikoina melko vähissä. Treenit valmennuskurssin tunteja lukuunottamatta tuntuvat olevan lähes joka kerta enemmänkin sellainen miettimättä läpivetäisty liikuntariippuvuutta tyydyttävä nopea suoritus, kuin nautinnollinen hetki omaa aikaa. Pari palaveriakin on tullut pidettyä lenkin ohessa; ajankäytön optimoinnilla tuottavuus pilviin! Kuulostaa varmaan vähän pimeältä menolta, mutta nautin suuresti tällaisesta haipakasta; menemisiään voi hieman vähentää jos tosissaan alkaa virta loppua.

IMG_5427

Liftedin valmennuskurssi on siis osaltani hieman yli puolenvälin, edessä olisi vielä yksi ravintoluento ja yksi treeni. Odotan etenkin jälkimmäistä innolla! Ravintoluentojen asiat ovat olleet pääsääntöisesti tuttuja juttuja, sillä olen jo melko monta vuotta kolunnut ravintotieteen oppeja oman ruokavalion ruotimiseksi, mutta toki mainioita pointteja on tullut kerättyä olemassa olevan tiedon lisäksi. Keskustelut aiheesta kiinnostavat myös aina, ja piristävää onkin, että kurssilla jaetaan näkemyksiä puolin ja toisin. Kundeilla on tietämyksen lisäksi hyvä meininki, ja niin positiivinen asenne, etten tiennyt tuon olevan edes mahdollista.

Seuraavalla kerralla keskitytään vielä mikroravinteisiin, jonka uskoisin olevan itselleni tuntemattomin aihealue. Lisäksi kurssin myötä olen alkanut pohtia ravinnon merkitystä syvällisemmin mielitekojen syistä aina lääkärin välttelemiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ihan mielialaa myöten. Kun katselee taaksepäin, melkoisen hurja muutos on tapahtunut omassa suhtautumisessa ruokaan viimeisen kolmen vuoden aikana, mutta toki opittavaa on edelleen. Miten paljon voikaan vaikuttaa pitkäaikaiseen terveydentilaansa, erilaisiin puutostiloihin ja hyvinvointiin pelkällä puhtaalla ruualla! Paneutuminen aiheeseen jatkukoon, ja Lifted-valmennus on ollut erinomainen muistutus jälleen siitä, miten tärkeää on pitää huolta itsestään parhaalla mahdollisella tavalla.

Treenien puitteissa olen inspiroitunut toiminnallisemmista treeneistä, ja asenteeni erilaisia urheilumuotoja kohtaan on muuttunut jälleen kerran. Porukassa treenailu on itseasiassa ollut tosi kivaa (kuvissa näkyvästä vakavasta ilmeestä huolimatta…), ja kahvakuulaan olen ihastunut ikihyväksi nyt kun oikeanlaiset tekniikat alkavat löytyä! Lisäksi etenkin meidän naisten keskuudessa vallitseva nopeatempoisen hikijumpan pakkotarve on lieventynyt, ja oikeat liikeradat loppuun suoritettuna, sekä viimeiseen nipistetyt toistot toimivat vastapainona niille sykettä nostaville spinnitunneille tai hiit-treeneille kivasti.

IMG_5437

(Duunikuvat ystäväni ja blogiaan maailmanvalloituksestaan aloitteleva Milla Hautaluoma & treenikuvat varastettu Liftedin Facebook / Jukka Joutsiniemi)

Ikävä Dubaihin on iskenyt, sillä tämä mustaan aukkoon kadonnut valo, sade ja harmaus nyt vaan vetävät viimeisetkin mehut pois kenestä tahansa, mutta ulkomailla asuessa tarttunut asennemuutos on kyllä edelleen vallalla; ei tulisi mieleenkään valittaa vallitsevasta ilmanalasta. Sille kun ei mitään voi, ja täällä on kaikki ihan mahtavasti pienestä vastatuulesta huolimatta! Lisää kahvia koneeseen ja pieniä piristäviä päikkäreitä puuhia sinne tänne!

Tuo viikon päähän varattu lentolippukaan ei kyllä huonoa tee. Hauskaa on se, että nyt on kohteena suomalaisesta näkökulmasta sellaista peruskauraa, että yllätin itsenikin, mutta twistiä tuohonkin kohteeseen saa pienellä omatoimisuudella. Olen ihan intoa puhkuen jo menossa, vaikka kyseessä ei loma olekaan; reissusta on muotoutumassa varmaankin melko työntäyteinen matka. Toivon mukaan aikaa piisaisi vähän bloggaamiseenkin, ja josko iho saisi takaisin tervettä päivitystä päätä piristävän maisemanvaihdoksen lisäksi, olisi tämän reissun tavotteet saavutettu.

Vapaapäivän vietto jatkuu, rakas ystäväni on muuttamassa parin päivän päästä ulkomaille, ja nyt vietetään laatuaikaa yhdessä kuin viimeistä päivää Suomijuttuja fiilistellen. Tulvahtelee tässä tohinan lomassa läjäpäin ihania muistoja parin vuoden takaa kun olin itse Helsinki-Vantalla elämäni kanssa, ja salaa takaraivossa keikistelee ajatus siitä, että itsekin olisi vielä joskus matkalaukun kanssa lähdössä hieman pidemmäksi aikaa ulkomaille. Sammuukohan tämä kuume koskaan?

Nyt on kuitenkin ihan riittämiin tehtävää tässä ja nyt, joten ei muuta kun pipoa syvemmälle ja kumpparia jalkaan, viikoksi lämpimään imemään lisää energiaa, ja kohtahan on jo joulukin! Lunta odotan sormet ristissä pikkulapsen tavoin; talven ihmemaa kunnon pakkaskeleineen on tilauksessa, ja mielellään pikana. Jouluna on paras olla lunta!

In English:
Just came here to tell I am alive, and despite the fact that I am working long hours, I am doing quite good! This is because of two reasons: firstly, I am taking part in the training program called ”Get Inspired, Get Fit” which has been great way to move my thoughts away from work for few times a week, and to learn something new about nutrition and training. Lifted is not only coaching people, but these guys are making us smile every single time we meet up with the team. I haven´t figured out yet how is that possible to stay so energetic and positive at all times, but I think I´m doing pretty good job trying to finding out.
Second reason for my great mood is a plane ticket, the most certain way to make my day! Only a week to go, and I am enjoying the sun, running along the beach and chilling by the pool. Unfortunately this is not really a vacation, but I think I´ll have time for all these activities mentioned, and for some blogging as well.
I´m waiting like a kid for winter to arrive, there´s better be real winter wonderland outside when Christmas arrives! 

 

Long time no see

Long time no see

Pienimuotoinen comeback omaan blogiin on tosi hankalaa, oon vitkutellut tätä nyt monta päivää kun ei vaan lähe. Vaikeaa tästä tekee se, ettei oikein ole mitään sanottavaa. Kohta voisi olla paljonkin, mutta nyt ei, sillä kaikki on vähän niinkun leväällään. Käsiasia siis etenee ja ei etene. Soudetaan […]