Avainsana: elämä

Ennuste vuodelle 2019: paljon muutoksia

Ennuste vuodelle 2019: paljon muutoksia

Kuuma kesä tuntuu kaukaiselta muistolta kun katselee aamulla ratikan ikkunasta märkänä kiiltävää mustaa Helsinkiä, jonka pinnat heijastelevat kaupungin valoja. Upea väriloisto katosi puistoista kuin taikaiskusta – nyt tuuli piiskaa Ruttopuistossa paljaita oksia, jotka kurottelevat piikkejään kohti harmaata taivasta kun livun Bulevardia pitkin kohti keskustaa. Onneksi […]

Arkiviikon parhaat, vko 2

Arkiviikon parhaat, vko 2

Tällä viikolla tapahtui kaikenlaista mukavaa. Arkipäivät olivat täynnä hauskoja, piristäviä juttuja, joita ei tavallisessa rallissa äkkiseltään huomaa ellei pysähdy ja katkaise painelemista putkinäkö päällä. Oon ollut tosi tyytyväinen, etten ole joutunut matkustamaan just nyt minnekään; parin viikon kotona olo ja arki on tuntunut ihan lomalta, […]

2016

2016

Riemun vuosi 2016 alkaa olla viittä vaille vietetty, joten on korkea aika napata itseään niskavilloista ja rauhoittua toviksi blogin pariin.Tämä on tainnut olla kehnoin blogivuosi koskaan Aniksenmakuisen olemassaolon aikana, josta syytän elämässäni tapahtuneita asioita mielummin, kuin hukassa ollutta motivaatiota. Optimisti näkee toki tässä leväperäisyydessäkin hopeareunuksen; mullahan on kilometritolkulla kerrottavaa! Aloitetaanpa siis ihan alusta, eli vuoden 2016 tammikuusta.

Kihlat, oma koti ja paluu tanssimaan

2016 pyöräytetiin käyntiin lautapeleillä, sushilla ja skumpalla Team Lehdolla rauhallisissa merkeissä Oulussa. Pitkien yöunien jälkeen herättiin vuoden ensimmäiseen päivään pirteinä, ja vietettiin melko tavanomaista päivää urheillen ja kotoillen silloisessa vuokra-asunnossamme Sairaalanrinteellä. Oma asunto oli alkanut kuumotella jo joulukuun puolella kun alkoi valjeta, että työ tulee pitämään meidät toistaiseksi Oulussa, ja asuntojahti jatkui heti pyhien jälkeen kun Ouluun palatessamme nurkat tuntuivat entistä ahtaammilta. Kymmenen vuoden tauon jälkeen koin palavaa halua palata tanssitunneille, ja aloitinkin tanssit kolmella eri kurssilla CityDancella. Se oli menoa se, tiesin heti ekojen harkkojen jälkeen olevani siellä, missä mun kuuluukin. Arttu palasi tenttikirjojen pariin, joiden kanssa tahkosikin alkuvuonna kunnioitettavasti lopputenttien vuoksi. Tammikuussa juhlittiin Artun kaverin Jannen kolmekymppiset, ja työpaikan järjestämillä osastopäivillä pääsin tutustumaan paremmin tuoreisiin työkavereihini.

IMG_0193IMG_0224

Helmikuu oli heittämällä koko vuoden mieleenpainuvin kuukausi. Kuun alussa Arttu kävi viettämässä viikonlopun koulukavereiden kanssa Syötteellä. Helsinki kutsui meikäläistä työreissujen merkeissä. Myös Kankaanpäässä tuli käytyä viikonloppureissulla Artun synttäreitä juhlimassa. Työkaverini vinkistä kämppähommat etenivät, ja ihastuimme tulisesti 64-neliöiseen kerrostaloasuntoon Intiöstä. Tostai-iltana vuorokausi tarjouksen jättämisen jälkeen tanssitunnilta kotiuduttuani Arttu paljasti uutiset, ja minä huusin suoraa huutoa onneni kukkuloilla: ”Me päästään kotiin!” Kuun aikana järjesteltiinkin asuntokauppoja jännityksestä soikeina, joka tuntui olevan irtolaiselämälleni viimeinen naula arkkuun. Flunssa kuumeineen kaatoi Artun sänkyyn, ja potilas joutuikin viikoksi treenitauolle. Viikko oli koettelemus meille molemmille, sillä rakas avomieheni ei ole varsinaisesti tehty lököilemään paikoillaan. Onneksi tauti hellitti, Arttu pääsi takaisin tatamille ja 26.2. viimein kimpassa asuntokaupoille. Pankkireissun päätteeksi kahvittelimme Roosterissa kakkupalojen kera, ja juotiin vielä skumpat kotona ennen saunaa. Samaisena 26. päivänä helmikuuta vietimme myös seurustelumme ensimmäistä vuosipäivää, jota juhlistimme 5 ruokalajin illallisella Oulassa. Ilta päättyi täyteen yllätykseen, kun äärettömän herkullisen ruokailun ja superhauskan illan päätteeksi Arttu laski polven maahan ja kysyi, josko mentäisiin naimisiin. Asuntokauppojen tuottamat riemunkiljahdukset jäivät auttamatta kakkoseksi, kun menimme kihloihin lumihiutaleiden leijaillessa öisessä Oulussa. Se hetki on minun paras käsitykseni täydellisyydestä.

   IMG_0376 IMG_0433  

Maaliskuun alku odotettiin innolla muuttoa, ja työ vei jälleen Helsinkiin. Reissulla etelässä kului useampi päivä, joten ehdin käydä Annilla kyläilemässä ja kimpassa treenaamassa Helsinki Core Trainersilla. Suuntasimme jälleen Kankaanpäähän, kun Mamma siunattiin viimeiselle matkalleen; haikea päivä sai iloisen lopun kun iltapäivällä näin pitkästä aikaa isän puolen sukulaisia ja samana iltana juhlittiin kihlajaisia perheidemme kesken. Maaliskuun puolivälissä koitti viimein muuton aika, ja saimme korvaamatonta apua muuttoon vanhemmilta sekä Artun kavereilta kamojen siirrossa. Muuton päätteeksi totesin hemmottelun olevan tarpeen, ja joululahjaksi saamani pedikyyri meni hyötykäyttöön synttäripäivänäni. Muistan ihmetelleeni täyttä auringonpaistetta hoitolan ikkunasta, joka oli kuukausien pimeyden jälkeen todella hämmentävää. Pääsiäisenä Artun perhe tuli kylään, ja pyörittelimme porukalla valtavan määrän susheja syötäväksi. Pääsiäissunnuntaina juoksin suklaisten pääsiäispupujen voimalla koko vuoden pisimmän lenkin. Kuun viimeisenä viikonloppuna matka kävi Haaparantaan; Ikea-reissu lienee jokaisen muuton jälkituote tahtoipa sitä tai ei. 

IMG_0536IMG_0613IMG_0650

Nizza, Artun valmistujaiset, tuparit ja juhannus

Omaan makuuni vuoden parhaan jiujitsuseminaarin veti Martin Aedma Kamppailuklubilla, joka taitaakin olla viimeisiä kertoja kun kävin kunnolla painimassa; vuoden aikana paini-into hieman laimeni kipeytyneen niskan vuoksi, ja tanssi tuntui vievän vain tiiviimmin mennessään. Otimme varaslähdön Iskän 60 v. juhliin meillä Oulussa, sankarille tarjoiltiin itse tehtyä Sacher-kakkua konjakin kera illallisen päätteeksi. Poikettiin kevään korvalla myös äidin kanssa Nizzassa, joka toi erittäin kaivatun aurinkoannoksen pitkän kevään keskelle. Koulukiireiden vuoksi Arttu pääsi vuoden ensimmäisiin kisoihin vasta huhtikuulla, ja nappasikin Finnish Openista kakkossijan omasta sarjastaan. Rukakin tuli tsekattua työporukalla, kun pistäydyttiin idemmässä viikonlopun mittaisella virkistysreissulla. 

IMG_0896IMG_0919IMG_1029

Toukokuussa aloin uskoa, että aurinko vielä voittaa taistelun talvea vastaan – ainakin jossain kohtaa. Vappu vietettiin rauhassa kotona, sillä alkuvuoden menemiset alkoivat verottaa voimia. Hetken mielijohteesta varasimme liput Luulajaan, jossa Arttu kävi kisaamassa ja samaan syssyyn vietettiin hauska viikonloppuloma länsinaapurin puolella. Pienen Luulajan kattava ravintolatarjonta yllätti meidät täysin ja reissusta muotoutui kelpoinen pariskuntaloma! Artun veli ja isä lähtivät työreissulle Intiaan, joka aiheutti pienimuotoista järjestelytoimintaa myös Oulun etäkonttorissa. Toukokuussa käytiin katsomassa Viidakkokirja leffassa, ja juhlimme työporukalla hyvin tehtyjä hommia juhlaillallisella. Tanssikauden päätös huipentui oppilasnäytökseen, johon valmistautuessa mielen sopukoista kaivautui esiin hauskoja esiintymismuistoja yli kymmenen vuoden takaa. Toukokuun lopulla läksin monitoimihommiin Montenegroon häihin Artun jäädessä kotiin juhlimaan valmistujaisiaan. Päällebookkaus kismitti, mutta eipä me tuollaisia jakseta murehtia. Arttu vapautui koulusta ja Päivi ja Matti saatiin naimisiin. Ehdittiin vielä toukokuun loppumetreillä pitää tuparikihlajaiset, jonne saapui uskomaton määrä rakkaita ihmisiä ympäri Suomen Jyväskylästä, Helsingistä, Tampereelta, Seinäjoelta, Vaasasta, Kankaanpäästä ja tietenkin Oulusta. Tupariviikonlopun päätteeksi Arttu lensi Helsinkiin ottamaan vastaan Saudi-Arabiasta saapuneita vieraita, ja viettikin hyvin erilaisen viikon etelässä vieraiden kanssa.

IMG_1186IMG_1192IMG_1243IMG_1320 IMG_1345 IMG_1396

Processed with VSCO with f2 preset

Helsinki-reissut jatkuivat, ja tällä vierailulla vuorossa oli pitkä iltalenkki Veeran kanssa aurinkoisissa Valimon maisemissa. Seuran lisäksi seuraavaksi parasta oli asustus: t-paidalla pärjäsi jo hyvin! Tanssikauden loputtua ilta-ajoista vapautui tilaa, joka täytettiin Artun kanssa ilmajoogalla kolmena iltana viikossa. Koulunsa päätökseen saanut hammaslääkäri matkasi päivittäin töihin Muhokselle, ja meikän pyörän ketjut rasvattiin työmatkareissuja varten; hävisin auttamatta kulkuvälinejaossa Artun suunnatessa ulos kaupungista. Kesän aikana kilsoja kertyi pyörällä lähemmäs 400 – ihan kivasti, sillä etelässä työsuhde-Jopon kanssa matkaa taitetiin huomattavasti vähemmän. Juhannukseksi ei suurempia suunniteltu, ja päädyttiinkin kiertämään Pientä Karhunkierrosta Kuusamoon. Pikaisella varoitusajalla päivämatkamme saikin jatkoa, sillä lopulta juhannuksemme jatkuikin ystävämme Aleksin perheen mökillä erämaassa lähellä Venäjän rajaa. Suunnittelematon juhannus muotoutuikin yhdeksi vuoden ihanimmista viikonlopuista; kävimme sateisessa metsässä retkellä, laskimme verkkoja, uitiin järvessä ja saunottiin. Viikonloppu oli niin huippu, että halusin ehdottomasti kelomännyn karahkan kotiin muistoksi vuoden rentouttavimmista päivistä. Tutustuimme mökillä myös Johannaan ja Aleksin veljeen Jussaan, joista on muotoutunut tässä puolen vuoden aikana meille hyviä ystäviä. Kesäkuun loppupuolella lautasmallia laitettiin uuteen uskoon, ja sokereiden lisäksi saivat myös loput viljat kyytiä ruokavaliosta, sillä olo oli molemmilla vetämätön ja minun mahani ei ottanut taas käyttäytyäkseen.

IMG_1729 IMG_1744 IMG_1751

Mansikat, ystävät ja Lofootit

Heinäkuu oli odotetusti töiden suhteen vuoden hiljaisin. Tein joitakin päiviä etänä, ja pidin kokonaisen 9 päivän kesälomani sattumoisin juuri vuoden lämpimimmällä ja aurinkoisimmalla viikolla (tähän iso JEE!). Kesäloman vietin kokonaan kotona, jossa maalasin keittiön seinän mustaksi, kuuntelin tuntitolkulla podcasteja parvekkeella ja söin mansikoita pyöräillessäni pitkin kesäistä Oulua. Saimme myös ihastuttavia vieraita, kun enoni Kari ja vaimonsa Marja-Terttu poikkesivat ohikulkumatkalla kaffittelemassa ja raakakakulla. Juhannuksesta jäänyt metsäilyinto veti meitä vaellukselle, ja saatiin pitkä lista vinkkejä tulevaan kokeneilta konkareilta. Artun viikonloput täyttyivät erinäisistä menoista, joten kutsuin Veeran nautiskelemaan Oulun maisemista. Kesäviikonloppuna tutustuin Veeran Ouluun muuttaneeseen kaveriin Minnaan, lekoteltiin Nallikari beachilla koko muun Oulun kanssa ja ihasteltiin ilta-aurinkoa VOXin terassilla. Ajelin myös Tampereelle moikkaamaan Teroa, ja piipahdin työjutuissa Seinäjoella asuntomessuilla. Kauppurista kekattu vuohenjuustosalaatti houkutteli keskustaan terassi-illalliselle useampaan otteeseen, ja ensimmäinen kesä Oulussa oli positiivinen järkytys: täällä on oikeasti paljon enemmän ihmisiä, kuin kuvittelin!

IMG_1973 IMG_1976

Elokuussa palailtiin arkeen, joskin kesämenot jatkuivat viikonloppuisin. Piipahdettiin verokokeissa Virossa juhannuksen mökkitiimillä, ja syötiin myös aivan ihana lounas vehreässä sisäpihan puutarhassa. Arttu kävi Seinäjoella polttareissa ja Päivi tuli viettämään viikonlopun kanssani Ouluun vielä ennen loppuraskauden lentokieltoa ja suloisen Venlan syntymää. Käveltiin Koitelinkoskilla ja kierreltiin kirppareita. Pitkään haaveilemani Lofoottien reissu kutkutteli, ja järjestettiin vielä muutama lomapäivä, jotta päästiin Artun kanssa ihmettelemään Norjan huimia maisemia. Matka oli täysi kymppi kaikin puolin, joskin kilometrimäärä oli kieltämättä melkoinen viidelle päivälle. Fløyan valloitus oli vuoden kohokohtia. Nukuttiin myös yksi yö teltassa, kun rikoskumppanimme Team Lehto, eli Outi ja Tuomas, läksivät kanssamme vaellukselle Rokuan luonnonpuistoon. Viileä yö oli alkuun pelottava, mutta nukuttiin kohtalaisesti olosuhteisiin nähden. Loppukuusta tanssikurssit alkoivat jälleen ja Arttu vietti viikonlopun veljensä kanssa kaksin Seinäjoella.

IMG_2561 IMG_2560 IMG_2528IMG_2236 IMG_2238 IMG_2245 IMG_2935 IMG_2947

Artulla vaihtui työt syyskuulla Kiiminkiin, joka helpotti työmatkajärjestelyitä. Matkantekoa auttoi myös iskän meille Saksasta hakema auto, ja saimme viimein palauttaa uskollisen laina-automme takaisin Artun vanhemmille. Helsingin työreissulla kävin lounastamassa Ilonan kanssa. Demian Maia veti seminaaria Kamppailuklubilla, ja kivan semman päätteeksi Arttu graduoitiin ruskealle vyölle, ja viikonlopun päätteeksi saatiin Artun kaveri Hannu perheineen kylään. Lähdettiin myös syksyn kynnyksellä Pyhäjärvelle Johannan ja Jussan mökille, jossa pyöräiltiin pilkkopimeässä rantaan saunomaan (vuoden kuumottavimpia hetkiä pimeänpelkoiselle!), uitiin järvessä, kokattiin ihanaa ruokaa ja makoiltiin villasukissa. Ennen lähtöä kerättiin ämpäritolkulla omenoita kotiinviemisiksi, joista keiteltiin hilloa talven varalle. Syyskuun vieraana saimme vielä Millan kyläilemään. Saunottiin, maisteltiin viinejä ja testattiin Tuban kehutut burgerit, ja syötiin tietenkin Makuunista hakemiamme karkkeja. Traditioista ei noin vain jousteta!

IMG_3458 IMG_3744

Matkailua, ravintoloita ja joulunviettoa

Lokakuussa halusin viettää viikonlopullisen ikiomaa aikaa, ja jäin kotiin kun Arttu lähti Koonille kavereiden kanssa mökkeilemään. Kävin hakemassa autoon talvirenkaat mystiseltä kauppamieheltä, ja lenkkeilin työkaverini Jennin kanssa. Työporukan virkistyspäivässä tutustuttiin paperitehtaaseen, seinäkiipeiltiin ja paljuiltiin Toppilan kattojen yllä. Saatiin Tero kyläilemään Ouluun, ja syötettiin vierasta Roosterissa sekä Hugossa, ja kiipeilyintoa tyydytettiin toistamiseen samaisella seinällä. Lokakuulle olimme bookanneet myös Helsinki Weekend Holidayn, jonka päätapahtuma oli meille uskollisesti Crest Fight. Painin lisäksi testattiin Helsingin ravintoloita niin paljon kuin ehdimme: The Cock, Roots, Rupla, KUUMA, Fafa´s, Sis. Deli ja Virgin Oil eivät pettäneet yksikään. Iskä ja äiti suhasivat syysretkelle Leville, jonne minä läksin perässä viikonlopuksi. Arttu piipahti jälleen Seinäjoella Juhoa moikkaamassa.

IMG_3842 IMG_3802 IMG_3811 IMG_3829 IMG_3822 IMG_3880 IMG_3931

Olimme puolet marraskuusta pois kotoa erinäisillä reissuilla, joka aiheutti lievää turnausväsymystä kuun loppupuolella. Poissaolon syy oli pääsääntöisesti reissu Portugaliin, kun vietimme viikon Lissabonissa hieman lomaillen ja pääosin WebSummitissa sivistyen. Matkaan sisältyi informaatioähkyn lisäksi kasa rakkaita ystäviä, maisemia, aurinkoa sekä erinomaista ruokaa ja juomaa. Joulusiivouksen aloittaminen tuntui väistämättömältä, joten pyhitimme kokonaisen viikonlopun kämpän hinkkaamiselle. Marraskuun päätimme viikonloppureissulla Helsingissä, kun Arttu teki kisadebyyttinsä elitessä (ruskea/mustavöisten sarjassa) BJJ SM-kisoissa. Painoluokkansa kärkikastista Arttu sijoittui pronssille. Piipahdimme katsomassa Päivin & Matin hurmaavaa Venla-tytärtä, ja näimme myös Ilonaa ja Matiasta, jotka ystävällisesti tarjosivat meille yösijan. Sunnuntaina maistelimme Perobassa brunssia juhlistaen työrintamalta kantautuneita hyviä uutisia, ja lensimme myöhäisellä lennolla yöllä kotiin.

IMG_4075IMG_3990IMG_4016

Päättömän menemisen päätteeksi joulukuussa alkoi rauhoittumisen aika. Ouluun saapui talvi pakkasineen, joka jostain kumman syystä veti meikäläistä ulkoilemaan ja ihastelemaan pinkiksi värjäytyvää taivasta useampaan kertaan. Tanssikausi päättyi jälleen oppilasnäytöksiiin, jotka sujuivat jo melkeinpä rutiinilla. Puuhasin työporukan kanssa kimppatreenin Kamppailuklubin tiloihin avautuneelle TFW-salille. Kuun aikana poikkesimme vain kerran Kankaanpäässä fiksaamassa autoon lämmitintä, muut viikonloput (kaksi niitä kertyikin!) viihdyimme kotona.IMG_0019

Jouluksi suunnattiin auton keula jälleen Kankaanpäähän, ja lähes 7-tuntisen ajomatkan aikana ehdin monen muun homman lisäksi bookkaamaan lennot ensi vuoden tärkeimmälle reissulle. Perillä odotti savusauna, avanto ja 12 tunnin unet; vietettiin ensimmäinen vuorokausi kaksin mökillä takkatulen loimussa lekotellen ja lämmitettiin vielä aamusaunakin ennen joulunviettoon siirtymistä. Aattona alkoikin joulunvietto Eeronkadulta karjalanpiirakkatehtailun parissa, jonka jälkeen aatto jatkui kuuman glögimukin kera aina jouluillalliseen ja lopulta joulupukin tuloon saakka. Kumma sinänsä, pukkia ei tälläkään kertaa kukaan nähnyt. Joulupäivänä tehtiin jälleen pienimuotoinen muutto, kun kaksipäinen karavaanimme matkasi parin kilsan päähän Ihanamäkeen, josta kipaistiin ensiksi Artun sukulaisilla ja lopulta pienen kaverikierroksen jälkeen päädyttiin takaisin juhlapöytään ja myöhäisillan lautapelien pariin. Tapanina päästeltiin pohjoiseen ruuan päälle pienellä pitstopilla, kun käytiin moikkaamassa Milla matkalla kotiin. Joulu oli etenkin perheiden sekä suklaan täyteinen. Vuoden viimeinen viikko on tehty töitä, juteltu Skypellä Dubain ystäville ja nukuttu, eletty ilman sokeria ja urheiltu. Uusi vuosi vietetään, kuten edellinenkin: Team Lehdon linna kutsuu, ja luvassa on saunaa, ruokaa, seuraa ja viiniä.

IMG_0056

2016 oli ennen kaikkea rakkauden, ystävyyden ja työnteon vuosi. Nähtiin älytön määrä meille tärkeitä ihmisiä, ja saatiin kaartiin vielä useampi lisää. Meidän tyypit, olette kultaa! Olemme onnekkaita, että pystyimme viettää useamman kanssa kunnolla aikaa, toivottavasti sama tahti jatkuu. Oma koti on mahdollistanut yhteisen arjen rakentamisen, josta ollaan onnistuttu tekemään juuri meidän näköinen; joskus ihmetellään, onko tässä päästämisessä mitään järkeä, mutta samaan hengenvetoon päivittelemme, että tässä sitä elellään molempien unelmaa.

Vuonna 2017 ajattelimme alkaa kolmekymppisiksi ja mennään ainakin naimisiin. Arttu kisailee Suomessa ja ehkä ulkomaillakin, sekä tekee töitä minkä painiltaan ehtii. Meikällä puhaltavat uudet, mukavat kuviot töissä ja tanssitunneilla, joskin paikat pysyvät molempien osalta samana. Olemme myös ajatelleet joogata enemmän, stressata vähemmän ja nähdä auringon useammin, kuin menneenä vuonna, mutta pääosin jatkamme samalla linjalla.

Suupielet ylöspäin ja kohti tulevaa! <3

In English:

No chance, lovie! This is just way too much even only in Finnish, and we just went through pretty much the whole year last night!

So, today I´m just gonna sum up the year by saying man it was one hell of a ride and I really hope I´ll see you next year face to face! <3

Erilainen syksy

Erilainen syksy

Syksy tuli Ouluun, ja olemme selvästi sulautuneet jo sen asettamiin uomiin. Viilentynyt sää, kellastumaan päin olevat lehdet, kesätauolta palanneet menot ja velvollisuudet sekä pimeät illat houkuttavat jäämään viikonloppuina kotiin. Tämän viikonlopun Helsinkimenot väistettiin täpärästi, kiitos yhden siirtyneen Intian työreissun ja digitalisaation. Businekset etenee maailmalle myös […]

Kuulumisia ja synttärihumua

Kuulumisia ja synttärihumua

Elämä Oulussa on asettunut uomiinsa, ja se tuntuukin soljuvan niin, ettei tässä edes huomaa päivien ja viikkojen vierimistä vauhdilla eteenpäin. Muutin vajaa puoli vuotta sitten pohjoiseen.Tuolloin kuvittelin olevani vain pienellä visiitillä, mutta elämä tunki taas peliin ja nyt näyttääkin vahvasti siltä, ettei me nostetakaan kytkintä […]

Elämää se on tänäkin vuonna

Elämää se on tänäkin vuonna

Tervetuloa aniksenmakuinen.comiin! Päätin aloittaa omalla domainilla ilman sen suurempaa syytä, toivottavasti homma pelittää ja saan viimeisetkin ulkoiset seikat korjailtua kuntoon. Kirjoittelin viikonloppuna Tomin pyynnöstä KK:n blogiin, jos et ole vielä lukaissut niin kirjoitus löytyy tosiaan Kamppailuklubin blogista. Kiitos kaikille postausta kommentoineille, palautetta on aina niin mukava saada ja etenkin näin positiivista!

Kuvituksena tässä postauksessa on mystisesti viime keväinen Köpiksen reissu. Kuvat putkahti vastaan kovalevyltä ja ne ovat nyt odotelleet päivänvaloa aivan liian kauan, joten tässä yhteyspläjäyksenä kuulumisia ja Köpisvinkkejä ilman päätä ja häntää. Mikäli ette ole koskaan Kööpenhaminassa käyneet, menkää tänä vuonna! Veikkaisin, että nyt on oiva aika bookata lennot valmiiksi.

Grødissa oli Köpiksen ja ehkä maailman parhaat puurot.
Värikkäitä kadunkulmia hotellin nurkilta.
Hotellin alakerrassa oli katseltavaa ja luettavaa.

Meillä vaihettiin vuosi seesteisissä merkeissä. Hyvissä ajoin edellisenä päivänä marketin kalatiskistä valittu tuore merilohi päätyi sashimiksi ja sushiksi, ja lopulta ikuisen rullauksen päätteeksi söpöjen, turkoosien lautasten kautta puikoilla nälkäisiin suihin. Itsetehdyt japanilaiset huuhdottiin alas lasillisilla jääkylmää proseccoa kynttilänvalon loimussa, ja jälkkäriksi herkuteltiin kaikella mahdollisella makealla. Kiitos vielä, Lehdot!

Tuoreita yrttejä Torvehallernessa.
Kukat olivat söpöimmillään.
Kukat olivat söpöimmillään.
Tuoreita minitomskuja ja pikkupaprikoita.
Gorillassa dinnerillä.
Hotellille pääsi kävellen joka puolelta kaupunkia. SP34 oli kaikin puolin täydellinen!
Tyttöjen lomalla.
Ihania värejä matkalla Meat Packing Districtille.
Köpiksen klassisimmat kulmat.
Super-Anni <3 Annin blogissa on Köpiksestä kattavampi kertomus.
Orgaaninen aamupala omalla hotellilla.
Ihania pioneja!
42 Raw oli reissun paras rafla.
Design museon kahvila.
Tule jo, kevät!
Köpis on todellinen fillarikaupunki.
Päivä Tivolissa.
SimpleRAW.

Alkuvuosi on sujunut suuremmitta revittelyittä, sillä elämään ei tällä hetkellä mahdu mahtipontista lupailtavaa. Arkeen palasin enemmän, kuin mieluusti – siitä on muovautunut niin mielekästä, että irtiotto meinasi alkaa ahdistaa ja kaipasin jo omiin nurkkiin pyörimään. Olen löytänyt jollain ihmeen ilveellä sopivan harmonisen tilan, jossa tuntuu, että kaikkea on juuri sopivasti; ei liikaa tai liian vähän. Jatkuva mielen kairaaminen uusilla haasteilla tuntuu nyt tarpeettomalta – viime vuonna rassasin päätä niin paljon, että tämän vuoden teemana taitaa olla tehdyistä valinnoista nauttiminen. ”Pidemmälle, enemmän, korkeammalle ja suuremmin” on muuttunut pikemminkin hetkessä elämiseen, jolloin antaa oikeassa tilanteessa kaiken meneillään olevalle asialle ja luottaa, että hommat etenee ja vielä oikeaan suuntaankin. Turhan jatkuvan vouhotuksen sijaan ensin toimitaan ja sitten lööbataan. Ehkä tämä on jotakin vanhenemisen ja iän myötä tullutta armeliaisuutta ja lempeyttä itseä kohtaan, tai alan viimein tajuta, ettei sitä kalenteria saa tyhjäksi vaikka kuinka yrittäisi.

Vuoden startti on ollut leppoisa, sillä pyhän jälkeen meitä hemmoteltiin vielä viikonlopulla. Tykkäillään Artun kanssa listoista ja järjestyksestä, joten synkronoitiin kaikki kaksi vapaapäivää elämän eri palasia hallittavaksi kokonaisuudeksi kevään varalle Google-kalenteriin, Exceliin, vaatekaappiin ja komeroihin. Fiilisteltiin kemuja ja lähestyvää kesää, ignoorattiin tentit, tummana kiiltävä taivas ja se tosiasia, ettei meillä ole tiedossa pidempää lomaa ehkä koko vuonna. Keitettiin vielä lisää tummapaahtoa ja suunniteltiin tuliterät villasukat jalassa tulevaisuutta, välillä kokeiltiin parijoogatrikkejä ja käytiin ulkoilemassa.

Leppoisa oleminen ei silti tarkoita tekemisen puutetta, sitä kyllä tällekin vuodelle piisaa. Arttu alkoi eilen taputella koulua kasaan, ja pyrkii saamaan koko rupeaman pakettiin toukokuun loppuun mennessä. Sille valtavalle uurtamiselle pistetään kyllä niin iso piste ja huutomerkki perään, että oksat pois kun puurtaminen on ohi. Ohessa on toki vähän kivaakin, roppakaupalla rakasta jiujitsua ja hieman pientä tuulettumistakin on tiedossa. Minulla jatkuu hommat digimarkkinointimaailmassa, iltaisin alan kuluttaa trikoita jiujitsun lisäksi jazz, lyrical jazz ja show & disco-tunneilla. Yhdessä harrastetaan painimisen lisäksi ilmajoogaa, ja ohjataan tunteja Kamppailuklubilla – Arttu MMA:n peruskurssilla jiujitsun alkeita, minä puolestaan valmennan pieniä temppukoululaisia aina sunnuntai-iltapäivisin. Matkojakin on jo varauksessa, vuosittainen lupaus uusista paikoista ei jää tänäkään vuonna täyttymättä. Suurempiakin reissusuunnitelmia tehtiin pöytälaatikkoon, mutta katsotaan nyt milloin niiden aika koittaa. Haaveilu on niin mukavaa!

Blogitöitä viimeisenä päivänä.
Happy hour.
Ihania yksityiskohtia.

Talvi tuli. Purot jäätyy uomiinsa, ilmassa leijuu hattaraa ja koko maailma on laveerattu pastellisilla pinkeillä, oransseilla ja violeteilla. Valo on verhoutunut loputtomaan usvaan, joka on niin kaunista, että lyhyt valoisa aika on sitäkin nautinnollisempi. Meikä on päästä varpaisiin ihan fiiliksissä ja niin valmis elämään tätä vuotta, ettei tosikaan. Nyt karvavuoriset nahkarukkaset visusti käteen, lämpimin takki päälle ja ulos maagisen upeaan pakkasilmaan – tätä kunnon talvikeliä on odotettu! Näillä maisemilla malttaa hyvin kevääseen.

(Työn alla on myös jotakin aivan megalomaanisen siistiä, mutta tylsänä tyyppinä jätän sen tällä erää kertomatta ja pidän teitä jännityksessä. Kuulette heti, kun siihen on aihetta!)

Ne parhaat

Ne parhaat

Vuoden 2015 alussa starttaamani ”Viikon Parhaat”-blogisarja on pikemminkin kasvanut vuoden parhaiksi, sillä meikällä ei näköjään aika piisaa viikottaiseen, kirjalliseen yhteenvetoon elämäni mukavimmista jutuista. Sinänsä kurja juttu, sillä mulle sattuu ainakin omasta mielestä hurjasti siistejä asioita jatkuvalla syötöllä, ja vasten käsittääkseni hyvinkin suomalaista luonteenlaatua musta on kiva jakaa omia positiivisia […]

606

606

Ei tässä maailmassa taida tulla koskaan hetkeä, jolloin päässä olisi täydellisesti jäsenneltyjä ajatuksia. Ei tule päivää, jolloin tuntuisi niin valmiilta, että tarttuisi tuohon julmetun pitkään luonnosten listaan inspiraatiota palaen ja saisi niille hienosti ripustelluille raameille arvoisensa täytteen. Siksi päätinkin, että on aika palata blogiin. Kirjoittelemaan tyhjälle pohjalle […]

Ois pari juttua

Ois pari juttua

Täältä blogista pois oleminen on aina tosi hölmöä, sillä kynnys palata kasvaa koko ajan. Sekin on ihan hölmöä, sillä omapahan on blogini, ja mitä sitten, vaikka vähän lomailisin, lopettaisin kokonaan ja sitten vain palaisin takaisin tuhraamaan (kun en oikein tiedä lukeekokaan tätä enää edes kukaan). Siksipä lopetin hölmöilyn kokonaan ja pistin syyt syrjään (ja muutaman ihan oikeankin homman) ja päätin kertoa, mitä täällä oikein tapahtuu. Okei, osaksi olen kyllä kerännyt tässä rohkeuttakin, koska olis mulla ihan oikeita uutisia.

IMG_6352
Seurasaaressa oli siisti auringonlasku.

Facebookissa jo mainostinkin, että on mennyt tämä kevät hieman erilailla, kuin olin kaavaillut. Kaavat olivat kyllä hyvin leveästi laveerattuja, mutta olinpahan kuitenkin mietiskellyt, että miten tässä tämä vuosi porskutetaan. Töitä, salia, huilaamista ja hauskanpitoa sopivissa määrin, pieniä reissuja, lukulistalla olevien kirjojen kahlaamista, laiskoja viikonloppuaamuja ja sellaista rennonletkeää oleskelua ystävien parissa oman ajan lisäksi. Perusarkea, josta tykkään tosi paljon, ja joka Dubain ajan jälkeen tuntui edelleen tosi tarpeelliselta.

Ei varmaan tarvitse mainita, että ei sitten mennyt ihan niin tämä kevät.

Alkuvuodesta tähän päivään saakka on vedetty sellaista rallia, etten pysy enää itsekään mukana. Kirjoittelen tätä Oulusta, josta lennän huomenna aamutuimaan Helsinkiin, ajan suoraan toimistolle töihin, ajan takaisin kentälle, josta hurautan Kankaanpäähän ja jossa ehdin olla keskiviikkoon. Matka jatkuu jälleen Helsinkiin keskiviikkoiltana, josta vielä viikon lopulla olisi määrä jatkaa Kankaanpäähän ja sieltä sunnuntaiksi pienen muuttokuorman kera Tampereelle, jonne jäänkin hieman pidemmäksi aikaa. Hieman pidemmän määritelmä on tässä kohtaa kaksi kuukautta. Tampereella!

Kesätamperelaisuus ei ole kuitenkaan se varsinainen uutinen, syy sen takana sen sijaan onkin. Muutto meinaa nimittäin myös sitä, että minusta tulee me, eikä nyt ole kyse kämppiksestä tai lemmikistä. Täysin vastaan kaikkia odotuksia olen a) muuttamassa yhteen miehen kanssa, jota kutsun poikaystäväkseni, b) vaihtamassa Helsingin Tampereeseen ja c) muutos ei ahdista, ei sitten yhtään!

Processed with VSCOcam with lv01 preset
Seurasaaressa.

Syy matalalentoon on siis toisen kaltaiseni suhaajan aikataulujen sovittaminen omiini, joka on ollut haasteellista, mutta toki kaiken vaivan arvoista. Eläisin elämäni hulluimman kevään uudelleen koska tahansa, vaikka nyt tuntuukin parhaalta lopettaa ainainen pakkaaminen ja skypettely, ja olla samassa osoitteessa useampi päivä putkeen. Näihin kuukausiin on mahtunut jo niin paljon tohinaa, että voitaisiin hyvillä mielin istua koko kesä sisällä, mutta mitä sitä suotta lepäämään, sillä nyt mennään onneksi samaan suuntaan ja samalla kulkuneuvolla.

Palatakseni vielä tulevan viikon menoihin, haen huomenna lentokentältä Dubain aikaiset parhaat ystäväni Kikin ja Brunon, joiden kanssa saan viettää kokonaisen viikon. Tyypit tulevat Suomeen mua varten, joka on ihan älyttömän siistiä! En malta odottaa, että saan nuo kaksi mökkisaunan kautta järveen ja luontoon lenkkeilemään, ja saan näyttää heille, missä asun ja mitä Suomessa syödään, juodaan ja tehdään noin ylipäätään.

Jiujitsun alkeiskurssi on muuten taputeltu tässä matkan varrella sekin pakettiin (se syykin taisi nyt sitten tällekin selvitä…), ja käteen on jäänyt muutakin kuin yksi musta silmä, liuta eri värisiä, kokoisia ja muotoisia mustelmia, ruttaantunut nenä, kipeytynyt niska, muutaman kerran auki ollut huuli sekä pari palovammaa. Kurssin myötä olen ymmärtänyt, miten vähän sitä osaankaan, miten huono kunto mulla onkaan ja kuinka vähän voimaa löytyykään, mutta se on hyvä alku! Olen myös oppinut, että sitkeys kannattaa, tyhmyys sen sijaan ei ja taputtamiselle on paikkansa, usein ja nopeasti. Itsekuri kasvaa ja taidot kehittyy kyllä kun vaan tekee tarpeeksi toistoja ja treenaa kovaa, joten suunta käy tatamille takaisin heti kun hieman tämä tohina helpottaa.

Iloista alkavaa toukokuun viimeistä viikkoa! Tiedä sitten oliko tämän uniajan uhraaminen bloggailuun sekään kestävää kehitystä, mutta ainakin tiedätte nyt missä mä viipotan.

In English:

It just gets harder and harder to write a blog post after a break. I didn´t really plan for this time off from the blog (not like I planned any of the things that have happened to me during the spring) but I´ve been missing writing quite a lot. Year 2015 turned out to be quite different than I thought, even though all I really planned to do was just normal stuff with less stress and more fun.

The upcoming week is going to be even more hectic than the previous ones that have been just insane. I´m in Oulu at the moment, and I should end up to Tampere after traveling first to Helsinki, then to Kankaanpää, back to Helsinki on Wednesday again and once more to Kankaanpää before heading to the final destination Tampere which is going to be my home for the next 2 months. Of course there will be a few trips here and there but I´ll spend most of the time at the same city which is something I remember happening maybe last year. In other words, I´m moving to Tampere for the summer!

As a big Helsinki lover that´s news already, but it is actually just a consequence of something else. The moving itself is normal as I´ve done that quite a lot but the fact that starting from next week ”I” will alter to ”us” is the part I surprised even myself with. I am actually moving in with a guy who is not a room mate or a pet, but a real boyfriend! Something I didn´t really see coming in the beginning of the year. 

As you can imagine, I couldn´t be any happier and all the hassle has been totally worth it. It´s just that living in a different city with someone you´d love to see every day with a schedule as insane as yours is a bit of a challenge but hey, we made it!

I should be in bed already but just a few more things very quickly! At first, Kiki and Bruno are on their way to Finland! I´m getting two favorites from Dubai as guests for the whole week and I couldn´t be happier (looks like happy is a trend these days, huh?). These two are actually using their vacations to travel to see me and my home!

Secondly, my Jiu Jitsu beginner´s classes are over, and I´m alive! I got so many bruises I lost count after few classes, I had a black eye, my nose got smashed, my neck hurts and I bit my lip all over again but it was definitely worth it. The journey has just begun so I´m already looking forward to get to the next class in any time soon.

Allright, I´m off to bed! 5 hours until the wake up! Have a great week you all!

 

Pöytä paikallaan

Pöytä paikallaan

Long time, no see! Pieni blogitauko venähtikin hieman pidemmäksi, eipä ole paljoa Wordpressissä vapaa-ajalla pyöriskelty! Sometyöläisenä ruudun toljottaminen töiden jälkeen on tuntunut melko vastenmieliseltä kevätauringon sulatellessa jäitä Töölönlahdelta ja harjakoneiden huristaessa tomerasti Töölön katuja vapaaksi sepelistä. Tästä syystä olenkin töykeästi sivuuttanut naputukset ja ulkoiluttanut mielummin aurinkolaseja […]