Avainsana: dubai

Emiratesilla lentoemäntänä

Emiratesilla lentoemäntänä

Saan silloin tällöin viestejä, joissa kysellään ajastani Emiratesilla lentoemäntänä. Tänne blogiinkin päädytään usein hakusanalla ”Annariina Emirates”, joka on sinänsä hassua, sillä olen pyrkinyt pitämään entisen työnantajani pitkälti pois tarinoistani – ainakin tähän saakka. Kokemukseni Emiratesin väreissä oli heittämällä yksi elämäni hienoimpia, joten kannustan jokaista lähtemään rohkeasti […]

Ois pari juttua

Ois pari juttua

Täältä blogista pois oleminen on aina tosi hölmöä, sillä kynnys palata kasvaa koko ajan. Sekin on ihan hölmöä, sillä omapahan on blogini, ja mitä sitten, vaikka vähän lomailisin, lopettaisin kokonaan ja sitten vain palaisin takaisin tuhraamaan (kun en oikein tiedä lukeekokaan tätä enää edes kukaan). […]

2014

2014

Vuosi 2014 alkaisi olla taputeltu, jee! Mulla on yleensä uuden vuoden nurkilla sellainen haikeus, joka vaan tulee jostain enkä oikeastaan osaa sanoa, mikä kaihertaa. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen, sillä olen ottanut varaslähtöä ensi vuoteen ja alkanut ajatella tammikuun menoja, uutta vuotta, ja tavoitteita ensi vuodelle; olen huomannut toimivani parhaiten, kun tähtäin ja jonkinlainen suunta on selvillä, jota kohti pyrin enemmän tai vähemmän tietoisesti.

Mennyt vuosi oli jotenkin kovin erilainen kuin mikään muu vuosi tähänastisessa elämässä. Vuoden alkupuoliskolla tuntui olevan aikaa vaikka ja mihin, ja kulutinkin sitä urakalla salilla sen minkä rikkinäiseltä ranteelta pystyin. Kesästä otin kaiken hauskan irti ja vähän enemmänkin. Jokainen aurinkoinen tunti, lämmin yö ja tarjoutunut  reissumahdollisuus tuli käytettyä, enkä voisi olla tyytyväisempi elämäni intiaanikesään. Syksyllä alkoikin jo menojalka laiskistua ja duunimoodi kytkettiin päälle, joka sekin oli kovasti odotettu hetki. Syyskuussa tein paluun Etu-Töölöön – vuoden parhaita hetkiä oli saada avaimet ja päästä kotiin. Loppupuoli vuotta onkin ollut niin tukossa töitä, ettei ole ehtinyt istua kunnolla alas. Säädön määrä on vakio?

Menneet 365 päivää pitivät sisällään paljon uusia ja vanhoja ystäviä, matkustamista maihin, joissa olin ja en ollut käynyt, kaksi muuttoa, projekteja, oivalluksia, harmia, iloa, yllättäviä käänteitä, sopeutumista, irtautumista, kaipuuta, oppimista ja onnenpotkuja; sellaista elämänmakuista elämää, joka on just sellaista, jota ensi vuodellekin toivon.

Vuosi 2014 oli mulle ennen kaikkea hyvinvointivuosi. Treenasin paljon, kokeilin uusia sporttijuttuja ja syynäsin melko tarkasti, mitä suustani alas pistin. Ruuan laatuun keskittyminen sekä fiksut ruokarytmit vähensivät paljon vatsaongelmia, ja olin kesällä fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Hulluinta tässä on se, että vatsapalat alkoivat ensimmäisiä kertoja pilkottaa kun sain kuukauden kädessä olleen kipsin pois – turhautuminen paketissa olevaan oikeaan käteen purkautui porrasjuoksuun, pyöräilyyn ja salitreeniin, ja päivät oli helppo aikatauluttaa ruokarytmien mukaisiksi. Loppuvuoden aikana kiire rajoitti hieman sporttausta, mutta tästä huolimatta urheilua on tullut jokaiselle viikolle minimissään kolme, keskimäärin 5 kertaa. Oikeanlaisen balanssin löytäminen vaikutti myös paljon pääkoppaan, ja oman mielen kanssa tulee toimeen entistä paremmin.

Toinen vuoden kohokohta oli uusi työ VLOCIlla. Dubaista etänä aloitetusta työstä kasvoi haastava ja alati muuttuva duuni, joka vie sekä fyysisesti sinne tänne, että oppimisessa vauhdilla eteenpäin. Haasteita on kunnianhimoiselle vaikka muille jakaa, ja pienten järkeistämistoimenpiteiden jälkeen onkin taas mahdollisuus painaa urku auki.

Meydan Beach Clubilla maailman upeinta ilotulitusta katsellen vietetty uusi vuosi kääntyi karuksi arjeksi, kun lensin 1. tammikuuta jonkun Intian keikan iltapäivästä; kiittelin itseäni hillitystä alkoholin käytöstä, sillä itkevä yksinhuoltajaäiti sylissään oksentava vauva kahden riehuvan alle kolmevuotiaan kanssa ei ole mieluisin kombinaatio hoidettavaksi edes kaikissa sielun ja ruumiin voimissa, saati sitten 10 000 jalan korkeudessa 200 muun matkustajan lisäksi. Tiesin, että ura lentoemäntänä oli tullut tiensä päähän jo ennen uutta vuotta, mutta tuona päivänä beigessä univormussa kirkkaanpunaiset huulet väkinäiseen hymyyn vääntäen se vain jotenkin kolahti; tätä on nähty tarpeeksi. Töiden jättäminen Emiratesin leivissä venyi pahentuneen käsivamman ja siitä seuranneiden vakuutussotkujen vuoksi, joten lähtöä odottelin lopulta jo sellaisella innolla, että heikotti. Eipä ollut kovin haikeaa luopua punaisesta hatusta, joskin Dubaihin ja maailmalle kaipailen tämän tästä; irtautuminen toiseksi kotimaaksi muotoutuneesta paikasta on yllättävän haastavaa. Siitä huolimatta olo Suomessa on ollut aivan ihanaa, ja on ollut niin hauska piipahtaa kahville, käydä dinnerillä tai heittää lenkki kavereiden kanssa tietäen, että saman voi tehdä myös ensi viikolla. Hommat hoituvat ja arki on tasaista – uskokaa tai älkää, mutta reissaamisen jälkeen se on varsin ihanaa se!

Tammikuun ensimmäisen päivän kauhulennon jälkeen rosterissa komeili odotetut kolme kirjainta: L,A ja X. Elämäni toisen layoverin Losissa vietin Nooran kanssa, joka vei turistia ympäri Los Angelesia; pala sydäntä jäi jonnekin Santa Monican ja Venice Beachin kulmille.

Santa Monica Los Angeles Aniksenmakuinen
Santa Monicassa pyörisin mieluiten useammin.
Santa Monica Pier Aniksenmakuinen
Santa Monica Pier.
Manhattan Central Park Aniksenmakuinen
New York ja Central Park tulivat tutuksi, ja salaa haaveilen, että jonain päivänä vielä voisin asustaa Manhattanilla.

Suomalaisen ystäväni Bedan synttärit käytiin juhlimassa White Dubaissa, ja lensin kuun aikana muun muassa New Yorkiin, Hampuriin ja Singaporeen. Vietettiin myös kunnollista naisten vapaapäivää De La Mer Day Spassa. Tammikuun lopulla suuntasin lomalle Seychelleille viikoksi, josta kirjoittelin blogiinkin kunnon reportaasin.

Seychelles Aniksenmakuinen
Sadepäivän riemut Seychelleillä luonnonpuistossa.
Seychelles giant turtle Aniksenmakuinen
Jättiläiskilppari käveli vastaan pyörälenkillä.

Helmikuun aikana jo joulukuussa loukkaamani ranne alkoi vihotella niin pahasti, että lähettivät minut viimein MRI:hin, sillä röntgenistä ei tehty löydöksiä. Käsky kävi jälleen kohti Singaporea, jonne jäinkin lopulta jumituksiin rajun ruokamyrkytyksen vuoksi viideksi päiväksi; siinäpä toinen juttu, mitä en koskaan toivoisi kenellekään sattuvan lennon aikana. Onneksi tauti hellitti ja lensin venähtäneeltä reissulta viimein kotiin. Pääsin myös moikkaaman Dubaissa käymässä olevia suomalaisia tuttuja. Vapaapäiviä seurannut Mauritiuksen lento oli ihana; täyttä lomaa vesihiihdon ja snorklailun merkeissä. Päivi tuli visiitille Dubaihin ja tehtiinkin kaikenlaista; riehuttiin vesipuistossa, poikettiin Maisan kera Abu Dhabissa, testailtiin SUPpausta, hikoiltiin lisää bikram-joogassa, ja käytiin tsekkaamassa upouutta tankotanssisalia, jossa rannevammainen tyytyi kylläkin vain ihmettelemään.

Kite Beach Dubai Aniksenmakuinen
Päivin kanssa SUPpailtiin Kite Beachilla.
Abu Dhabi Grand Mosque Aniksenmakuinen
Ja käytiin hieman eri tamineissa Abu Dhabissa moskeijassa.

Maaliskuussa ehdin vielä Lontooseen, toisen kerran Mauritiukselle ja Tokioon, kunnes MRI:n vastaus lopulta tuli. Ranteestani löydettiin kolmioruston repeämä, ja siltä istumalta loppuikin lentämiset. Olin melko tyytyväinen, että olin käyttänyt vasenta enenevissä määrin oikeaa suojellen, mutta toisaalta jälleen kerran mietin, olisiko ollu fiksua myöntää, että joku on nyt isommin vialla, lopettaa kikkailu aiemmin ja vaatia hoitoa. Sinnikkyys, siinä on huonotkin puolensa.

Keväinen Tokio Aniksenmakuinen
Keväinen Tokion reissu oli viimeinen reissu cabin crewna.

Käsi kipuili ja juoksin eri lääkäreillä, sain nappeja ja voiteita särkyyn, ja ranteen kohtalo oli auki koko ajan; leikataanko vai ei, ja jos leikataan, miten leikataan. Sain onneksi säilytettyä vuosilomani, ja lensin pähkäilyä pakoon Suomeen. Vietin mitä ihanimman synttäriviikon ystävien seurassa; näin Veeraa ja Dania Sandron illallisen merkeissä, herkuteltiin Millan kanssa, ja lähetti toi synttäripäivän aamuksi elämäni isoimman kukkapuskan. Dubaihin päästyäni ranne päätettiinkin kipsata ilman ennakkovaroitusta, ja kävelin epäuskoisena ulos sairaalasta neuleeseeni kahlittuna. Eivät sitten hoksanneet ettei kipsi mahdu hihasta kovin helposti ulos.

Kipsin kanssa kaikki tekeminen shoppailusta käppäilyyn oli melkein mahdotonta, joten kehittelin huhtikuun aikana yksikätiselle sopivaa urheilua parhaani mukaan. Päivät kuluivat töitä tehdessä ja treenatessa, jonka jälkimainingeissa kuivattelin kipsin sisuskaluja föönillä. Tuli sillekin kapineelle kerrankin käyttöä! Onneksi sain anottua pikalähdön Suomeen, sillä avuttomuuden lisäksi oli päästävä sopimaan uusista työkuvioista. Toimettomana istuskelu ei tulisi kysymykseenkään! Milla lähti vammaisen avuksi Dubaihin lomalle – taisi olla ensimmäinen lento puoleentoista vuoteen, kun mulla oli reissukaveri koneessa. Pääsin kipsistä 21.4., jonka jälkeen tulikin käytyä biitsillä, altaalla ja ostoksilla kerran jos toisenkin. Huvittelun lisäksi ravasin myös fyssarilla, jossa sain 3 kertaa viikossa erilaista hoitoa, jumppaa ja venyttelyä ranteelle.

Dubai Mall Aniksenmakuinen
Dubai Mall oli kävelymatkan päässä asunnolta, joten kahviloissa hengailua tuli harrastettua tekojärven rannalla usein.
Kite Beach Dubai
The Kite Beach oli lemppariranta, ja viikolla usein tyhjillään.

Fyssarikäynnit jatkuivat ja seinät kaatuilivat päälle, vaikka kovasti pyrinkin pyristelemään tylsyyttä vastaan käymällä leffassa ja rannalla. Päivisin tein töitä usein Dubai Mallin kahviloissa, käytin hyväksi kattopoolia ja treenasin toki aamuin illoin, mutta varjopuolen ”lomailuun” toi työnantajan kanssa käynnissä ollut vääntö, joka stressasi urakalla. Puoliksi toimettomana löhöily ei sopinut meikälle lainkaan, ja sainkin tingattua itseni vielä kertaalleen Suomeen vedoten visiittiin suomalaisella lääkärillä.

Fiilistelin toukokuun lopussa vietettyä Dubain suomalaisten brunssia blogissa ja olin ylpeä lähdettyäni bilettämään pitkän kaavan mukaan. Pinna alkoi loppua Emiratesin vakuutussotkujen vuoksi, ja aloinkin jo hyvästelemään ihmisiä. Päätin, että Suomi kutsuu vielä ennen kesän loppua, tuli päätöstä vakuutussotkuun tai ei. Upeita kokemuksia mahtui kesäkuuhun vaikka miten monta! Visiitti Al Maha Luxury Resortissa aavikolla, The One and Only Resortissa nautittu upea illallinen, pitkäksi venähtänyt brunssi portugalilaisten kanssa, sekä Kikin kanssa vietetyt leffahetket olivat kaikki kokemuksia, joita muistelen varmasti pitkään.

Al Maha Resort Dubai
Auringonnousu aavikolla ja visiitti Al Maha Luxury Resortissa oli vuoden hienoimpia kokemuksia.

Sain tiedon lähdöstäni vain muutamia päiviä ennen h-hetkeä, joten hässäkkää riitti loppumetreille. Puituani nyrkkiä pöytään työnantajani päämajassa sain viimein tahtoni läpi ja passinikin palautettiin vihdoin; lentolippu, shekki ja viisumin päälle lätkäisty ”cancelled”-leima aiheuttivat varmasti vuoden helpottuneimman ja leveimmän hymyn. Heitin loput tavarani roskakuilusta alas edellisenä yönä ennen lähtöä, ja aamuyöllä muutaman tunnin unien päälle heitin laukkuni taksiin.

Heinä- ja elokuussa olin sellaisessa hattarassa Suomesta, ettei riemusta meinannut tulla loppua. Uusia urheilulajeja, brainstormailua työpaikalla, aikaa ystävien kanssa, minireissuja sinne tänne, porukoilla hieman kattoremppaa, suppausta auringonlaskussa, visiitti Kemiön saarelle, biitsibileet Orivedellä, Berliininreissu Tallinnan kautta koukaten ja ties miten monta yöllistä seikkailua eivät jättäneet paljoa aikaa unelle, mutta eipä tuo haitannut. Kävimme Millan kanssa myös kulttuuriretkellä Kiasmassa, ja rullailin Helsingin katuja työsuhde-Jopolla sen kun kerkesin.

IMG_5611
Ala-asteen pihalle nakitettu pikkuveli ei ollut ihan niin intona näistä treeneistä.
IMG_4596
Tsygäilyä lounastauolla, kohteena Sandro.
Kemiö aniksenmakuinen
Kemiössä oli ihan mieletön keli, ja upeimmat maisemat hetkeen!

Syyskuussa alkoi arki, jota oli jo kovasti odotettu. Koti tuli enemmän kuin oikeaan väliin, ja kämppiselämän jälkeen on edelleen suuri onni, että ovessani lukee vain yksi nimi. Syksyistä arkea siivittivät erinomaiset kahvinautinnot, jooga, sienestysreissut, aamulenkit, ihmiset sekä kodin sisustaminen. Lokakuun alussa tehtiin perheen kanssa reissu Ruotsiin ja marraskuussa poikkesin työreissulla Oulussa. Marraskuun kohokohtia olivat Slush, huimasti paisuneen duuniporukan pikkujoulut ja Millan lähettäminen Saudi-Arabiaan; haikein mielin sitä päästää ystävän maahan, jonne ei edes pääse käymään, mutta olen enemmän kuin onnellinen ystäväni loikasta tuntemattomaan.

koti aniksenmakuinen
Kotona.

Joulukuussa vietetiin viikko etelässä matkalla, joka meinasi olla katastrofi surkeiden nettiyhteyksien vuoksi; kyseessä kun oli etätyöviikko, ei loma. Netin metsästykseen orientoitunut huippuluokan seura pelasti onneksi paljon, ja aurinko teki todella tehtävänsä. Tein vuoden viimeisessä kuussa töitä ihan liikaa, joskin hyvillä mielin, mutta tohinan jälkeen todella rauhallinen joulu perheen kanssa oli paras päätös vuodelle. Vuoden viimeinen iso juttu taisi olla Instrumentariumista noudettu paketti, josta kuoriutui asiantuntevat työlasit, jotta voisin tihrustaa tietokonetta entistä intensiivisemmin. Tai toiseksi paras, sillä kyllä parasta on ehdottomasti vieressä pötköttävä Milla, joka tuli täysin yllärinä minivisiitille Saudeista! Ja onhan tässä vielä päivä aikaa!

IMG_4215
Kankaanpäässä oli kauniita pakkaspäiviä, jotka sopivat erinomaisesti päiväkävelyille.

Olen niin äärimmäisen kiitollinen vuodesta 2014; jos jollekin on osunut sydämellisiä ihmisiä, mielettömiä kokemuksia ja upeita mahdollisuuksia tielle, se olen varmasti minä. Kiitos kuuluu etenkin ympärilläni oleville tyypeille siitä, että teiltä tuntuu löytyvän kärsivällisyyttä, hulluutta, luovuutta ja uskoa kaikkeen mitä saankaan päähäni, ja olette niitä vielä mukana toteuttamassa. Hullut. Perhekin on osoittanut jälleen hienoutensa; Kankaanpäässä on aina rakastava paikka, jonne otetaan avosylin huilimaan, vaikka olisi luuhannut itsensä loppuun maailman eri kolkissa.

Niin kliseistä kun onkin uskoa muutoksiin vuoden vaihteessa, olen huomannut sen toimivan; pitää vain uskaltaa toivoa tosissaan ja olla valmis tekemään töitä haaveidensa eteen – niistä saattakin tulla ihan totista totta. Strategia ensi vuodelle siis onkin hyväksi havaittu asioihin tarttuminen; tähtäin yläviistoon, työhanskat käteen ja kohti ääretöntä!

Mahtavaa uutta vuotta, kamut!

In English:

The year 2014 has been everything else than ordinary. I feel so humble and grateful it is hard to put all these feelings into words. So amazing people, great experiences, cool adventures and exotic places I couldn´t have even imagine to happen to me. I tend to have some sad feelings around new year´s but it seems like this year will be different story. The reason might be the fact that I´ve made so many plans already I´m just eager to begin with 2015!

So let´s get back to January which was travel wise the best month of the year; LA, New York, Mauritius and Seychelles in a month is quite a jackpot especially for someone like me who could live out of a suitcase. The only harm was my wrist that started to show signs of something more severe than just a sprain. That was the first diagnose I got when I pulled a container down and hurt my wrist in December 2013.

During the spring I went through examinations, and finally they found a tear in a ligament. That meant I had to stop flying right away, and the hassle with doctors started; I visited all together 4 doctors, everyone with different opinion. I spent my vacation in Finland, and when I returned in the end of March, the doctor put a cast on to try to let the hand fix itself. I spent a month with the cast after wearing a splint for weeks and taking pain killers, so you can imagine how patient I was when the doctor told me we are just trying if this works, and we will see afterwards if it needs to go under surgery. 

Despite the problems with insurances and the sore hand my spring was awesome filled with great experiences. I actually got a chance to see more Dubai, meet friends there and take it easy; easier said than done, but looking back it was maybe just what I needed. I moved back to Finland just a day before Midsummer; the most freezing midsummer ever!

I can´t remember if I slept at all during the summer time because of all the trips, long nights that turned into mornings, work days and workouts. Don´t get it wrong; we went out partying ONCE. I was just happy riding a bike around the empty streets, chill out and run in the woods that sleeping seemed like a waste of time. Finland is truly beautiful during that time of the year!

Autumn brought a lot of changes. I got my apartment in Etu-Töölö which meant I didn´t have a room mate anymore. For me living by myself is a joy; as a social person I need my moments to collect my thoughts, and I really enjoy complete silence at times. Sounds bizarre to people who know me, but I guess I´m really getting old! The job started to take more and more time but I enjoyed (and am still enjoying) every bit of it. Marketing is my passion, and working with my people is great; talented, ambitious, intelligent, and funny work mates are the reason to head to the office even when the things don´t go according to the plan. I traveled during the time in Finland as well, but the destinations were not that exotic. Berlin, Stockholm, Tallinn and Spain were still all worth a visit!

I´ve been working out this year more than before, eating healthier, and trying out new things without being scared of failing; how liberating it is to have fun with no pressure to be good or even succeed very well! I´ve found better balance between different bits of my life, and I start to figure out what good everyday life is to me. The goals for the upcoming year has been set, all I have to do is work hard and wait for the results to come. And leave some space for the fortune as well!

Have a great party tomorrow, and a happy new year!

Joulu ilman perinteitä

Joulu ilman perinteitä

Loppuvuosi oli ihan hullua rallia. Vastapainon päättömälle kiireelle toi joulu Kankaanpäässä, jossa puolestaan aikaa saa tosissaan tappaa aina ruoka-aikaan saakka, jottei kuolisi tylsyyteen. Älkää käsittäkö väärin; tekemistä täällä toki olisi, mutta pyrin pitämään näppini erossa kaikesta oikeasta tekemisestä ja keskittyä roikkumaan Narnian rajamailla. Lenkkejä, laiskottelua, […]

Tie Dubaihin ja takaisin – My way to Dubai and back

Tie Dubaihin ja takaisin – My way to Dubai and back

Katselin puhelimen kuvia reippaasti taakse päin ja törmäsin näihin kuviin viimeisiltä päiviltäni Dubaista tämän vuoden kesäkuulta. Ihan uskomatonta, että tästä ajasta ei ole kuin reilut 3 kuukautta! Blogin lukijoista suurin osa varmaan tietääkin, että asuin melkein kaksi vuotta Arabiemiraateissa, ja sieltä käsin tätä blogiakin aloin […]

Elämäni siistein reissu

Elämäni siistein reissu

Takana on ihan huikea reissu. Elämäni tähänastisista leiskauksista kaikkein makein matka, joka vei kauas ja hieman pidemmällekin. Tarkalleen vuosi ja yhdeksän kuukautta sitten muutin Arabiemiraatteihin tietämättä lainkaan, minne olin itseni laittamassa. Tiesin, että asuisin Dubaissa, olisin töissä lentoemäntänä ja reissua riittäisi, mutta siinä se sitten olikin; tietoa siitä kenen kanssa asuisin, missä asuisin, paljonko saisin palkkaa, minne lentäisin tai millaista elämä Dubaissa olisi ei ollut, eikä sitä tietoa etukäteen mistään saanutkaan. Jätin turhien miettimiset sikseen niille kellä on isompi pää; kyllä se siitä sitten suttaantuu!

SONY DSC

Maailman suurin lentoyhtiö vei kaikenkaikkiaan 46 kohteeseen, osaan useampaan kertaan ja toisiin vain kääntymään. Singaporesta tuli niin tuttu, että hotellin henkilökunta moikkaili, ja minivaltio tuli suhattua ees taas, Manchesterissa kuntosalin personal trainer kyseli että taasko sä olet täällä ja Kuala Lumpurin Petronas Towersin juurella on juotu pari kertaa kahvit. Osa paikoista sen sijaan tuli kurkattua vain vilaukselta, ja joskus joutui kynsin hampain kiskomaan univormua päälle kotimatkaa varten; NYCissä 24 tuntia on vain liian vähän vaikka kuusi kertaa kokeilisi.

SONY DSC

Makeimpia matkoja olivat ehdottomasti alkuvuoden reissu Losiin, kaikki käynnit New Yorkissa, ikimuistoinen Rio De Janeiro-Buenos Aires-lento joka oli kuin lomaa hauskalla jengillä, vuoden 2012 päättävä Brisbane-Auckland-kierros, Tokion huikeat keikaukset keskelle kiireisintä kaupunkia sekä Osaka Kioton käynteineen. Mieleen palaa myös Seoulin hullu yöelämä ja Korean Barbequet, Hong Kongin käsittämätön ihmispaljous sekä Colombossa nautitut merenelävät yömyöhään rantabaarissa unohtamatta Mauritiusta, jolla on ikuisesti paikka sydämessä lomaparatiisina.

SONY DSC

Vapaa ajallakin tuli reissattua, ja matkaa Sri Lankalle muistelen aina lämmöllä ”pienistä” haasteista huolimatta; natiseva takapenkki käy suhteellisen raskaaksi 7,5 tunnin ajomatkalla, joka tulee täytenä yllärinä unettoman yön päälle. Oma kaksikerroksinen rantatalo sen sijaan pyyhki tuskat yhdeltä seisomalta, eikä vastapyydetty kala maistunut lainkaan hassulta varpaat hiekassa. Seychelleillä oleilusta nautin myös kovasti, ehdottomasti visiitin arvoinen paikka ja menee kaveriseurassa hyvin lemmenlomakohdeleimastaan huolimatta! Dubaissa on ollut lomaa jos jonkinlaista myöskin, kiitos ystävät ja perhe, että tulitte käymään! <3

SONY DSC

Nälkä kasvaa syödessä. Kapkaupunki, San Fransisco ja väli-Amerikan maat vetävät puoleensa, ja Balille nyt vaan on pakko päästä heti kun mahdollista. Myös Euroopassa on kohteita vino pino koluttavana, ja Amerikkaa olisi sitäkin kiva nähdä hieman laajemmalti. Passissa on leimoille tilaa, joskin tavallisena kuolevaisena; punainen hattu on aika ripustaa naulaan ja nautiskella uusia paikkoja ajan kanssa, hyvässä seurassa. Yksin matkustamisessa on puolensa, mutta kyllä reissussa rähjääntyy mielellään kera tutun ihmisolennon.

Vaikka menojalkaa vipattaa, tämä kesä on (pääsääntöisesti) Suomea varten; kasteinen nurmikko varpaissa, puusaunan tuoksu ja kuumana hehkuva grilli. Torilta haetut makeat mansikat, viileäksi taittuva ilta ja valoisat kesäyöt. Helsingin kadut kuumana päivänä, kylmä valkkari Espalla ja pyörällä kurvaavat kaupunkilaiset. Ai että mun on näitä ikävä!

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Sitä isompi ikävä on omia ihmisiäni. Vaikka levittelisi miten paljon käsiään ei tälläkään siipivälillä kykene kuvastamaan sitä onnen määrää mikä tulvahtaa sisälläni kun ajattelen, että siinä te kohta olette, ihan lähellä, ja voin ihan kasvokkain ihmetellä elämän koukeroita. Uskokaa vaan, mikään Skype tai Facebook ei korvaa niitä hetkiä, jotka viettää oikeasti vierekkäin. Tästä syystä myös sydänalaa hieman riipaisee; tänne jää joukko huikeita tyyppejä, joita tulen varmasti kaipaamaan kipeästi.

SONY DSC

Suurin hienous tässä reissussa on ollut käsillä olevan hetken upeuden hoksaaminen ja siitä nauttiminen. Tässä maailmassa kun ei saa mistään irti niin paljoa kuin meneillään olevasta sekunnista. Siksi seisoin tänään aamuneljältä viimeistä kertaa omassa huoneessani pilvenpiirtäjän suojissa pimeydessä välkkyvää Burj Khalifaa tuijottaen, enkä voinut kuin tuntea positiivisia fiilksiä; tämä kappale on aika pistää pakettiin ja suunnata kohti uusia tuulia, nyt on hyvä juuri näin.

SONY DSC

Palaan varmasti Dubaissa asumisen hienouksiin ja heikkouksiin, elämään lentoemäntänä ja mahdollisesti muihinkin oivalluksiin, mutta nyt on aika vain hengittää maailman keveintä ilmaa. Kuulin, että melko raikasta keliä on luvassa juhannukseksi! Aion silti tykätä ihan jokaisesta sadepisarasta ja vilpoisesta kesäpäivästä, joten jos joku hullu painattaa Kaivarinrantaa naama virneessä, antakaa anteeksi!

 photo2photo1

( Kuvat reilun viikon takaiselta reissulta Al Maha Luxury  Collection Resort & Spahan aavikolle ja tältä päivältä. Melkoisia tähtihetkiä molemmat! )

In English:

What a journey! The trip of my life, which took me far and beyond, is now behind. It was 1 year and 9 months ago exactly when I moved to United Arab Emirates and I had no clue where I am going to end up to. I knew that I´d live in Dubai, work as cabin crew and there will be quite a lot of traveling ahead but that was it. I didn´t know with whom I am going to live with and where, how much I´m going to earn, where would I fly to and how is life in a muslim country far away from Finland. I didn´t really even give it a good thought, I was determined to go and I knew it will all sort out.

The world´s biggest and the best airline took me to 46 destinations, to some of them more than once, and some I only saw from the window when cleaners were rumbling through the aircraft so that we could take it back to Dubai. I know Singapore like my own pockets now, and personal trainers are greeting like friends when I visit the hotel gym in Manchester. Usually I enjoyed the quick getaways but sometimes I really felt like staying and struggled to force myself to sleep to catch the flight back. Happened quite a lot especially on layovers in New York.

And the destinations! Los Angeles in the beginning of the year 2014 was one of the best trips ever (Cannot thank you enough, Noora!), all the visits to NYC, Rio De Janeiro – Buenos Aires-flight that felt like a holiday with friends, almost one week long trip to Brisbane and Auckland that ended the year 2012, all Japanese destinations that made it possible to see this fascinating country, nightlife in Seoul and Korean Barbecue, insane amount of people in the streets of Hong Kong and prawns in the middle of the night in King Coconut restaurant in Colombo. Mauritius is a true holiday paradise, stole a piece of my heart with lovely people and amazing nature.

I traveled during vacations as well, we visited Sri Lanka with my friends from Dubai that turned out amazing after our whole day long ride on the back seat which almost made me willing to head back to the airport. We took an adventurous getaway to Seychelles with my friend Tero on January to prove friends does just well among honeymooners. I had holidays in Dubai as well when my friends were visiting; THANK YOU for all of you for paying a visit, it meant a world to me. <3

I´ve seen a lot but boy there´s still a lot to see! Cape Town and San Francisco are on the list right after Bali. There are quite a lot of places in Europe I want to see as well, and US is one big bunch of destinations to explore! There are still plenty of empty pages in my passport but from now on I´d like my stamps to be just regular tourist entrees; it is time to hang the red hat and enjoy the new places with full of energy, plenty of time and in a good company. It is interesting and eye-opening to travel alone but it sounds like a great idea to have someone suffering from jet lag, and share the most awesome feelings, with.

Despite the urge to go and explore, this summer is (mainly) for Finland. Green grass under the bare feet, the smell of wood heated sauna and my parent´s background barbeque parties. Sweet and fresh strawberries from the market, chilly evenings and bright summer nights. The streets of Helsinki on a hot summer day, glass of white wine in the Espa and happy faces riding their bikes all over. I miss that! But the thing I miss the most are my people. I could try but I cannot even tell how great I feel when I think about our way too long sunday brunches, morning walks and movie nights! I am so crazy excited about the fact that I can see you all without any rush or schedule, and I don´t always have to be the one missing the parties or those days when you really need me there. I know what I´m talking about when I tell that Skype or Facebook can´t replace the time you can spend in the same place. That´s why at the same time I feel sad as well; I´ve found some sweet hearts from Dubai and now I have to leave them behind, but guys I promise I´ll come back in any time soon!

The best part of the whole journey is that I´ve learnt to live in the moment and enjoy it. Here I am standing for the last time at 4 am in my silent and dark room staring at the twinkling lights of Burj Khalifa, and I only feel positive. This is exactly how things should be right now, time for the next move and a new chapter. 

I will write about living in Dubai and about my life as a flight attendant, but right now my mission is to make it home safe and breathe the lightest air in the world. The midsummer might be cold and rainy, but trust me after almost two years of dust and heat that´s just what I need!

(The pictures are from the sun rise seeking trip to Al Maha Luxury Collection Resort & Spa from last week.)

Hippaamalla hyvä tulee

Hippaamalla hyvä tulee

Olin jo ovenraossa menossa kovaa vauhtia salille kun muistin, että piti vielä hoitaa alta pois yksi pankkiasia ja palasin konelle. Oivalsin yks kaks lähes huomaamatta jotakin tästä elämästä, ja päätin tämän olevan blogissa piipahtamisen arvoinen juttu. Tässä mä nyt istun treenikamat päällä tukka ponnarilla, vieressä […]

Tähdenlentojen perässä

Tähdenlentojen perässä

Käytiin toissapäivänä keskellä yötä aavikolla etsimässä pimeyttä, sillä väittivät lehdissä jonkun meteoriitin posahtavan ja aiheuttavan hillittömän upean tähdenlentosateen, sellaisen kerran elämässä-hetken, jollaista ei vain voi missata. Tarkoitus oli siis makailla selällään hiekassa tähtitaivaan alla ja ihastella valosuihkua. Kuten varmasti rivien välistä voi havaita, ei siellä taivaalla mitään […]

Kite Beach – Dubain hiekkarantojen kingi

Kite Beach – Dubain hiekkarantojen kingi

Processed with VSCOcam with p5 preset

Eilen iski hirveä himotus lähteä auringon alle ja niin me otettiin Ksennin kanssa suunnaksi Kite Beach, joka on kyllä noussut mun ehdottomaksi suosikkirannaksi täällä Dubaissa. Perjantai on vapaa, joten porukkaa oli ihan hillittömästi liikenteessä, joka oli tälläiselle kotikissautuneelle käsivammaiselle kyllä pelkästää positiivinen juttu. Seinien kaatumista siis välteltiin melko tehokkaasti, ja kipsin aiheuttama rusketusrajakin alkaa jo haalistua pois.

Kite Beachilla tulee usein sellainen fiilis, ettei olisi Dubaissa ollenkaan, sillä porukka puuhaa kaikenlaista, hengaa biksuissa, urheilee sekä kantelee aurinkovarjoja ja kylmälaukkuja parasta spottia etsien. Huvitti kyllä hieman, kun katselin kundien juovan alkoholitonta olutta naamat virneessä ja mietin, että tapahtuisko tota koskaan Suomessa. Vähän epäilen.

Processed with VSCOcam with c1 preset IMG_0605

Kite Beach taitaa olla Dubaissa myös ainoita hiekkarantoja, missä saa harrastaa vesiurheilua, kuten suppausta (josta kirjoittelinkin jo aiemmin) tai kite surfingia. Ymmärrettävää kyllä, toisinaan tyypit juoksevat leijojensa kanssa hiekalla ja huutelevat ihmisiä alta pois, ja joskus vedessä on niin monta tyyppiä lautoineen, että on suoranainen ihme, etteivät narut ole sotkussa ja päät auki jokaiselta. Ruuhkasta huolimatta tälläinen kuhina on kivaa, hiljainen muumiona makaaminen ei ole ihan mun juttu, ja siksi Kite Beach nouseekin ykköseksi Dubain rannoista kiistellessä.

IMG_0606 IMG_0607

Kite Beachille on hieman hankalaa löytää, eikä taksikuskeilla ole usein mitään käryä, missä kyseinen ranta sijaitsee. Tästä syystä biitsillä onkin harvemmin turisteja, ja porukka on pääosin Dubaihin muuttaneita eurooppalaisia, etelä-afrikkalaisia tai amerikkalaisia, jotka kaahaavat paikalle omilla autoillaan. Vaivannäkö kuitenkin palkitaan, sillä ehkäpä juuri tämä hieman huomaamaton sijainti takaa hyvän menon. Rannalle rakennetaan paraikaa uusia tiloja, mutta toistaiseksi niiden omien kylmälaukkujen roudaaminen kannattaa, sillä kioskeja tai kauppoja ei tuolla pahemmin ole.

Se olisi vielä muutaman viikon ajan näitä ihania rantakelejä jäljellä, kunnes kesä kuumenee entisestään ja puoleensavetävimmät paikat ovat kaikki ilmastointilaitteen alla rajulta auringolta suojassa. Pitäneekin lähteä ottamaan tästä ilo irti, pian sulaa släbärien pohjat asvalttiin kiinni eikä pihalla saa enää henkeä.

Processed with VSCOcam with c1 preset Processed with VSCOcam with c1 preset

In English:

Another beach day behind in Dubai and I always wonder why am I not doing this more often. The Kite Beach is , according to my experiences, the best beach in Dubai; i just love the buzz there! Sporty people enjoying the warm weather chatting and chilling, carrying their cool packs and umbrellas around, playing music and flying their kites. Bliss!

Kite Beach is a little bit tricky beach to find but definitely worth the trouble. Enjoy while it´s still possible, in few weeks we´ll be all stuck inside because of the burning heat of the Dubai summer. 

 

Kädetöntä menoa

Kädetöntä menoa

Noniin! Alkaa veri kiertää peukalossa 4 viikon jälkeen, käsi sujahtaa hihaan ja sporttaus sujuu melkolailla mukavammin! Kevyesti tässä silti otellaan, hanskaa koristaa erittäin ammattimaisen näköinen tukilaite, jota pidetään koko ajan suihkua ja fysioterapiaa lukuunottamatta. Ranne saa kuntoutusta siis minimissään kaksi kertaa päivässä ja nyt sormet […]