Avainsana: BJJ

AAAgoesSaoPaulo – Day 13 / Sunnuntailounas

AAAgoesSaoPaulo – Day 13 / Sunnuntailounas

Sunnuntaina, reilu viikko sitten siis, nukuttiin niin pitkään, kuin unta riitti. Noustiin puolen päivän molemmin puolin ja tehtiin aamupalaa, jonka jälkeen valuttiin lattian rajaan hoitamaan kipeitä jäseniä Brunoa ja Elainea odotellessamme. Aleksilla on mukanaan arsenaali täysin viattoman näköisiä mökkylöitä ja kumppareita, mutta totuus vimpaimien takana […]

AAAgoesSaoPaulo – Day 12 / Brassien tapaan

AAAgoesSaoPaulo – Day 12 / Brassien tapaan

Lauantaina nukuin ensimmäistä kertaa poikia pidempään, ja jäin notkumaan kahvikuppini kanssa yöpaita päällä kun nuo painattivat jo ovesta ulos treeninkiilto silmissä. Leikkasin banaania, mangoa ja avocadoa kohmettumaan pakkaseen, kävin pitkästi suihkussa, pistin Spotifyn soimaan ja lisäsin vettä kahvipannuun kiehumaan – päätin ottaa iisisti koko aamun, juoda […]

AAAgoesSaoPaulo – Days 9, 10 & 11 / Ruokaa ja kovaa treeniä

AAAgoesSaoPaulo – Days 9, 10 & 11 / Ruokaa ja kovaa treeniä

Keskiviikko alkoi, kuten kaikki muutkin päivät – aamupala napaan ja reput selässä odottamaan kyyditystä treeneihin. Kipeästä nivusesta johtuen päätin olla dokumentoijana aamun treenit, joka oli kyllä hyvä idea, sillä keskiviikon aamupainit tuntuivat olevan tosi rankkaa menoa. Lopputreeneistä porukkaa notkui pää hiessä seiniin nojaillen jo enemmän, kuin viimeisessä erässä oli sparraajia tatamilla. Tämä sparrierien skippailu on muuten yksi Brasilian tapa, jota Suomessa ei paljoa nää; tyypit vain istahtavat maton reunalle ja jättävät erän tai pari välistä tuntemattomasta syystä. Liekö kunto koetuksella? Pojat painivat toki kaikki mahdolliset ja mahdottomat erät, josta varmaan johtuvat liuta hauskoja, brasiliankielisiä lempinimiä, jotka kaikki liittyvät sähköjänis-tyyppisiin ilmaisuihin.

Sain pikku-Brunolta GoPron käyttöön, ja kuvailin paineja lähes koko treenien ajan. Saas nähdä, sattuiko mitään sopivaa kuvamateriaalia tänne laiteltavaksi. Bruno lupasi pistää videot meillekin jakoon kunhan ehtii.

aamupalalla_Aniksenmakuinen
Ette varmaan arvaa, mistä tässä keskustellaan.
IMG_9340
Alkulämmöt jäävät usein vain lyhyiksi venyttelyiksi täällä.
IMG_9343
Treenien alussa käydään läpi tekniikkaa. Tykkään valtavasti Eduardon tavasta opettaa, jonka lisäksi hän jaksaa käydä tsekkaamassa kaikkien kohdalla, että homma sujuu.
IMG_9352
Hieman hikistä sakkia treenien lopussa.
IMG_9358
Treenien lopuksi tatami ei tyhjene, vaan jengi jää hengailemaan, venyttelemään ja pelleilemään omiaan. On huvittavaa katsella, kun aikuiset äijät painivat ja nauraa räkättävät päät hiessä vielä sparrien päätteeksi.
IMG_9360
Ready to go!

Lounas hoidettiin pois alta tässä lähellämme olevassa Açai & Burgerissa, joka oli kuulemma Artun ja Tuomaksen vakkarimesta viime vuonna. Todettiin paikka erityisen toimivaksi lounaspaikaksi, sillä valikoima on hyvä, ruoka maistuvaa ja mesta on auki tuohon ongelmalliseen iltapäiväaikaan, jolloin kaikki ”kunnon ravintolat” ovat kiinni.

Illalla suunnaksi otettiin taas Vila Da Luta. Meikä unohti kaikessa hässäkässä treenirepun kotiin ja jouduinkin tekemään pikalenkin takaisin kämpille poikien aloitellessa paineja. Keppeä juoksulenkki kävi hyvistä alkulämmöistä, ja sainkin väännettyä tosi hyvän jalkapuntin – kipeytynyt jalka ei onneksi haitannut lainkaan.

Alue, jossa elämme ja liikumme eniten täällä Sao Paulossa, Alto De Pinheiros ja Alto Da Lapa ovat turvallisia, ja myös ilta-aikaan uskaltaa hyvin kulkea pitkin katuja kunhan ei kultakello kaulassa kipitä pikkumekossa ja korkkareissa. Tämä on kuitenkin melko poikkeuksellista, pääsääntöisesti etenkin yksinään kuljeksiminen ei ole Sao Paulossa kovin viisasta; huonommille alueille saattaa tietämätön eksyä täysin vahingossa, sillä alueiden erot vaihtelevat korttelikohtaisesti.

IMG_9313
Vila Da Lutalla.

Torstaina oli odotettu biitsipäivä, joka kariutui harmillisesti Brunon ja Saran kiireisiin uudella akatemialla. Livahdin aamutoimien jälkeen altaalle kuuntelemaan podcasteja kun pojat jäivät vielä jatkamaan unia ja lepuuttamaan kämpille. Suosittelen muuten kaikille biohakkeroinnista (vastenmielinen sana, mutta kiteyttää sisällön melko hyvin) ja terveemmästä elämästä kiinnostuneille Dave Aspreyn Bulletproof Radion podcasteja, mielenkiintoisia aiheita ja huippuvieraita juttelemassa siitä, miten voi parantaa omaa elämänlaatuaan. Osa jutuista toki ampuu vähän yli, mutta useimmiten seassa on myös täyttä asiaa. Erinomaista ajankulua lennoille, automatkoille tai kokkailun ohessa kuunneltavaksi.

Iltapäivästä otettiin suunta jälleen Parque Villa Lobosiin, jossa käveltiin tovi ja pojat tekivät pienen juoksulenkin ja joogan. Mulla oli takki aivan tyhjä, ja pelkkä puolitoistatuntinen kävely oli ihan riittämiin päivän sporteiksi, joten lekottelin kookosvettä kitaten ja taivaalle tuijotellen. Arttu päätti pitää tiukasti kiinni lepoillasta, mutta Aleksia poltteli treenihommat niin paljon, että tuo lähti vielä Vila Da Lutalle vääntämään kun me otettiin sikeitä kämpillä – kova äijä!

IMG_9407
Altaan reunalle paistoi vain pieni kaitale kun meitsi oli jo auringon alla. Saa näihinkin koipiin edes hieman väriä.
IMG_9402
Alto De Lapan asumuksia.
IMG_9408(2)
Altaalta on näkymät keskikaupunkia kohti.
IMG_9410
…ja hautausmaalle.
IMG_9456
Nuo ne vaan jaksaa.

Käveltiin Artun kanssa salille Aleksia vastaan treenien loppuessa, sillä olimme sopineet illallistreffit Silvion, Vila Da Lutalla treenaavan mustavyön kanssa. Hypättiin Silvion kyytiin ja ajeltiin Outback-ravintolaan Villa Lobos-ostoskeskukseen. Ruoka oli aivan älyttömän hyvää ja seura vieläkin parempaa – poliisina toimiva 45-vuotias brassi kertoi juttuja Amazonin kylistä, poliisina olosta Sao Paulossa, jiujitsun aloittamisesta, reissustaan Suomeen ja tarinoita tatuointiensa takana. Rakastan yli kaiken ihmisten tarinoita oikeasta elämästä, ja tällä miehellä niitä riittää, jonka lisäksi hänen kielitaitonsa piisaa hyvin turisemiseen. Ihan kaikkea ei toki kannata ottaa kovin vakavasti, sopiva pilke silmäkulmassa pitää kuuntelijankin valppaana.

IMG_9454
Dinnerillä Silvion ja poikien kanssa.

Perjantaina alkoi virtaa taas löytyä, liekö syy edellisiltaisen, herkullisen Tilapian vaiko takana olleen rennomman päivän. Tie vei taas Eduardo Santoron salille. Täällä ei aikatauluihmisen kannata vilkuilla kelloa, sillä saavuttiin treeneihin tällä kertaa puoli tuntia myöhässä. Aikataulut ovat hyvin Brasilialaiset, joka toisinaan hieman aiheuttaa täpinää, mutta pakon edessä on siihenkin totuttava.

Treenit olivat hieman kepeämmät, mutta kyllä hiki taas irtosi sparrien aikana. Sain painia myös pikku-Brunon kanssa, joka siis treenaa, kisaa ja opettaa jiujitsua ammatikseen. Kyllä tunsi olevansa pieni, kömpelö, hidas ja taidoton jälleen kerran, vaikka toisen ei edes tullut hiki. Onneksi Artulla on käsitys siitä, mitä osasin tänne tullessa, ja tämä muistaa aina huomauttaa, että kyllä niitä oppeja on tarttunut mullekin matkaan. Itse tulee omalle kehitykselleen aivan sokeaksi, sillä varsinaisia mittareita ei ole, kuten niin monessa muussa lajissa. Siinä piilee myös jiujitsun hienous, taidot kehittyvät salakavalasti ja oivalluksia syntyy matkan mittaan koko ajan.

Treenien päätteeksi lähdettiin isommalla poppoolla kohti ravintolaa, johon olemme yrittäneet aiemminkin lounaalle. Paikka oli tälläkin kertaa suljettu, joten pienen pohdinnan jälkeen hajaannuimme kukin omillemme ja me suuntasimme kotikulmien Açai & Burgeriin kolmatta keraa samalla viikolla. Toisinaan helppous menee hifistelyn edelle, supernälkäisenä ei auta alkaa enää kartoittamaan vaihtoehtoja kauempaa.

Açaiandburger_aniksenmakuinen
Tämä setti vedeltiin kepoisesti kolmesti viikon sisään. Täällä ruuassa on aina reilusti lihaa, joka sopii meille varsin mainiosti.

Tultiin ruoan jälkeen pikaisesti kotiin ottamaan välikuolema, sillä illan treeneihin oli aikaa enää vajaa parituntinen. Käveltiin Vila Da Lutalle, ja oltiin tällä kertaa jopa hyvissä ajoin kaikkine kamoinemme paikalla. Pojat painivat ja meikä nosteli taas puntteja – palasin turhan aikaisin tatamille kipeän nivuseni kanssa ja niinpä tyydyin omiin treeneihin. Painot nousivat yllättävän kepeästi, vaikka energiatasot tuntuivat edelleen hieman vajavaisilta ja sain väännettyä erihyvät jumpat. Katselin vielä hetken poikien painia ja moikattiin myös lomalta salille palannut Demian. Aika omituista nähdä vihdoin tutunnäköinen naama livenä.

IMG_9457
Näitä auringonlaskuja tuijottelisi kyllä ihan joka päivä.

Illalla nälkä kurni melkoisesti ja päätettiin yhdessä tuumin sushin olevan mukiinmenevin vaihtoehto. Sushi Do Papas on käsittääksemme suuremmallakin mittakaavalla Sao Paulon erinomaisimpia sushipaikkoja, joten lähdettiin laahustamaan ylämäkeen kohti sushitaivasta. Tuhottiin kolmestaan pullo viiniä, syötiin hyvin ja naurettiin huonoja juttuja – alkoi ilmeisesti väsy painaa. Ruoasta ei ole taaskaan kuvia, sillä kummasti katosivat makit, sashimit ja nigirit parempiin suihin taas ennen kameran kaivamista esille.

Yöpalaksi poikettiin vielä moikkaamassa Brunoa ja Saraa akatemialla, tyypit tekevät duunia joka päivä raksalla aamusta saakka ja lopettavat hommat vasta yön pikkutunteina. Lopulta pyörittiin kotiin vatsat pullollaan kotiin nukkumaan.

AAAgoesSaoPaulo – Days 7 & 8 / treeniä treenin perään

AAAgoesSaoPaulo – Days 7 & 8 / treeniä treenin perään

Tällä viikolla on painatettu treeneistä toisiin sellaisella kyydillä, että pienikin lepotauko on mennyt levyttäessä selällään hievahtamatta kattoon tuijottaen. Tässä syy siis blogin hiljaiseloon, emme ole kuolleet, vaikka kovin kuolleelta olo välillä tuntuukin. Elämme täällä lauantaiaamupäivää, pojat läksivät treeneihin Vila Da Lutalle ja meitsi päätti ottaa […]

AAAgoesSaoPaulo – Day 6 / Lepopäivä Parque Villa Lobosissa

AAAgoesSaoPaulo – Day 6 / Lepopäivä Parque Villa Lobosissa

Heräsin sunnuntaina ennen poikia ja päätin pyöräyttää sunnuntain kunniaksi kasan pannukakkuja aamupalaksi. Kananmunia, Mannisen banaanin makuista HydroISO -proteiinijauhoa, psylliumia, vähän kaurahiutaleita ja suolaa blenderissä sekaisin ja pannulle – tuli aivan törkeän hyviä! En muuten pysty käsittämään, miten siedän tuota Mannisen heraproteiinia – tavallisesti vatsa reagoi […]

AAAgoesSaoPaulo – Day 5

AAAgoesSaoPaulo – Day 5

Takana on paras viikonloppu koskaan! Pariin päivään on mahtunut aivan älytön määrä upeita tapahtumia, mutta sitäkin enemmän pieniä hetkiä, jotka ovat mulle se isoin syy matkustaa, kokeilla uusia asioita, tavata ihmisiä, seikkailla ja koetella omia rajoja. Ollaan oltu Brasiliassa nyt alle viikko, ja taskussa on jo sellainen läjä uusia kokemuksia, ettei näitä haali kotinurkilla yhden ihmiselämän aikana.

Toivon todella, että aiheutan järkyttävää matkakuumetta, sillä mun mielestä tämä reissaaminen on vaan parasta, mitä ihminen voi itselleen tehdä. Saan aivan älyttömästi energiaa ympäristöstä, joka houkuttelee seikkailemaan. Muiden ihmisten arkisiin juttuihin tarttuminen on äärettömän virkistävää, ja pistää kyseenalaistamaan hyvällä tavalla omia rutiineja.

Jaarittelut sikseen, palataan asiaan ja lauantaiaamuun. Herättiin hyvissä ajoin, sillä oltiin sovittu pikku-Brunon kanssa menemistä koko lauantai-iltapäiväksi, ja haluttiin ehtiä heittämään treenit Vila Da Lutalla ennen vapaalle vaihtamista. Aamupalaksi nautittiin vähän kepeämpi setti, jotta tuo ehtisi laskehtia matkalla ennen päivän jitsuiluja.

IMG_9043
En vaan pääse yli näistä hedelmistä. Millä ihmeellä näitä avocadoja saa kuljetettua Suomeen?
IMG_9046
Kepeämpää aamiaista ennen aamutreenejä. Aleksi pitää huolen myös nappuloista, on kalaöljyt, entsyymit ja vitamiinit kohdillaan!
IMG_9212
Vila Da Luta.
IMG_9213
Demian Maian mestat tuntuvat olevan treenipaikkojen kärkipäätä myös muiden lajien osalta.
IMG_9214
UFC näkyy ja tuntuu joka paikassa.
IMG_9215
VDL:n puitteissa kelpaa treenata.

Käveltiin Vila Da Lutalle, jonne olivat ehtineet vasta kaikkein innokkaimmat ja aamuvirkuimmat treenaajat. Ovi kävi kuitenkin lähes saman tien meidän perästä, ja sisälle pukkasi Artun tuttuja vino pino, jotka osoittautuivat pitkän linjan jiujitsutyypeiksi koko porukka. Pienten alkulämpöjen jälkeen alettiin suoraan sparrailemaan, ja vedettiin kunnon tahdilla 6-7 erää minuutin tauoilla. En tiedä viiraako mulla vaan päässä, mutta näissä porukoissa on aivan tajuttoman hyväntuulista ja sydämellistä väkeä; juttua piisaa iästä ja sukupuolesta riippumatta kaikkien kanssa loputtomiin. Jälleen aloittelijaa hemmoteltiin, myös kokeneimmat konkarit halusivat opettaa temppujaan meikälle ja yritin opetella tekniikoita kunkin kanssa minkä ehdin.

IMG_9216
Arttu ja Aleksi vääntämässä.
IMG_9217
Daniel ”Monstro” Mola halusi ottaa ”Tour De Finlandian”, aika älytöntä päästä sparraamaan maailman huippujen kanssa. Kuvassa Arttu.
Processed with VSCOcam with f2 preset
Aamusparrien jälkeen lisää smoothieta naamaan ja äkkiä takaisin kämpille suihkuun.

Kello kiirehti eteenpäin ja meillä tuli pieni hoppu takaisin asunnolle, jossa otettiin pikasuihkut ja valkattiin vähän parempaa päälle – illan ohjelmaan ei tällä kertaa olisi sopinut treenikamppeet millään tapaa. Bruno otti meidät kyytiin ja käytiin hakemassa vielä Brunon tyttöystävä Elaine matkaan pariskunnan yhteiseltä asunnolta. Niin mukavaa saada englantia puhuvaa tyttöseuraa!

Illan ensimmäisenä ohjelmanumerona oli varsinainen lihan ystävien mekka, churrascaria Vento Haragano, jossa vedettiin kyllä sellainen määrä ruokaa, etten heti muista milloin viimeksi. Aleksi julisti odotusten mukaan paikan maailman parhaaksi ravintolaksi, ja kieltämättä konseptissa on hienoutensa. Noutopöydästä saa kaikkea vihreistä sushiin, juustoihin, riisiin, pastaan ja leipään, jonka lisäksi lihaa eri muodoissaan kannetaan vartaissa nenän eteen jatkuvalla syötöllä.

IMG_9083
Pöydällä näkyviä lappuja käännellään sen mukaan, haluaako lisää lihaa vai riittääkö ruoka toistaiseksi.
IMG_9084
Valinnanvaraa olisi ollut pelkässä buffetissakin yli tarpeiden.
IMG_9085
Juustojakin oli moneen lähtöön.
IMG_9086
Vihreitä tuli vedeltyä reippaalla kädellä.
IMG_9087
Tätä voisi kyllä syödä vaikka joka päivä, etenkin kala on täällä mun makuun.
IMG_9089
Lihanleikkaaja työssään.
IMG_9096
Ihanat Bruno ja Elaine.
IMG_9099
Tunnelma oli mukavan rento ja juhlallinen samaan aikaan.

Ruoka oli hyvä ja sitä oli riittävästi, jouduttiin tovi tasoittelemaan paikallaan ennen seuraavaa siirtoa. Pakkaudutiin jälleen auton takapenkille, ja lähdettiin metsästämään ostoskeskuksesta objektiivia kameraan. Harmiksi sellaista ei löytynyt, mutta sen sijaan löysimme kakkutaivas Amor aos Pedaços:en, josta Arttu on puhunut jo Suomessa. Pojilla oli tilaa ”pienelle” jälkiruualle, jota oli toki pakko pari haarukallista maistaa. Tajuttoman hyvää!

Processed with VSCOcam with f2 preset
Moni kakku päältä kaunis. Nämä ei niinkään, mutta maistuivat kyllä sitäkin paremmilta!
IMG_9221
Mansikkakakkua vaahtokarkkikuorrutteella, Dolce Do Leite-kakkua ja vanijatäytteinen suklaa-vaahtokarkkikakku.
IMG_9104
Autossa istutaan päivän aikana paljon, tavalliset siirtymät ovat kaikkea 20 minuutin ja tunnin väliltä.

Ähkyilyn jälkeen jatkettiin illan ohjelmaa vielä ties miten pitkään, siitä sitten seuraavalla kertaa.

AAAgoesSaoPaulo – Day 4

AAAgoesSaoPaulo – Day 4

Perjantai-aamu starttasi liian aikaisin, taloremppaa tekevät raksaäijät käyttävät häikäilemättä poraa aamun ensitunteina ahkeraan ja kyllästyin pyörimiseen ysin kieppeissä. Tyhjensin yöllä käyneen pyykinpesukoneen, jolle on kyllä ollut melkoisesti käyttöä. 10 kilon vetoinen kone pyörii vähintään kerran päivässä, ja ylläoleva kuva on vain murto-osa koko totuudesta – […]

AAAgoesSaoPaulo – Training in Brazil feat. Arttu & Aleksi

AAAgoesSaoPaulo – Training in Brazil feat. Arttu & Aleksi

Bloggaajaa koetellaan. Kolmannen päivän päivittelyt jäivät hieman kesken, sillä WordPress ei jostain syystä suostunut yhteistyöhön, Google Drive bugaa, Youtube ei suostu lataamaan videoita ja kameran objektiivin hankinta on vieläkin työn alla.  Mitäpä pienistä, kyllä sitä aina jotenkin juttuja ulos keplottelee! Kuvanlaatu on mitä on, mutta toiveissa […]

AAAgoesSaoPaulo – day 3

AAAgoesSaoPaulo – day 3

IMG_8902
Aeropress on kyllä kova kapine.

Aamupalan jälkeen toikkaroitiin tovi vielä kämpillä smoothiepäissämme, keitettiin lisää kahvia ja pojat katselivat Back to Basics with Keenan Corneliusta samalla, kun meikä yritti udella smoothiereseptiä blogiin raapustettavaksi. Aamu-unisena ihmisenä on parasta, ettei ole heti herättyä kiire mihinkään vaan voi tovin lokoilla ennen lähtöä.

IMG_8907
Poikien aamuinen annos jiujitsua Youtubesta.

Puolen päivän maissa suunnattiin kuntosalille, Bruno heitti meidät ystävällisesti mestoille ja näytti paikat, jonka jälkeen alkoikin melkoinen tahkoaminen; ensiksi vähän lämpöä spinningpyörillä ja sitten painojen kimppuun. Salin omistajaa alkoi selvästi jännittää lattioiden puolesta, joten painojen alle kasattiin patjoja ja homma jatkui. Jumppailtiin kaikessa rauhassa mavet, kyykyt ja huollot, jonka jälkeen käytiin vielä yläkerrassa vähän huoltamassa ja venyttelemässä. Oikein mainiot puitteet treenille joskin pientä soveltamista täytyi tehdä. Ei silti rikottu mitään, joka oli mielestäni erinomainen suoritus.

IMG_8922
”Laatusalilla” oli kaikkea pilateshuoneesta uima-altaaseen, mutta me tyydyttiin pelaamaan painojen kanssa.
IMG_8915
On se vaan kivaa treenata lämpimässä ulkoilmassa.
IMG_8917
Sali oli tyhjä, joten saatiin puuhata omiamme koko parituntinen.
IMG_8920
Loppuun vielä venyttelyä, Aleksilla taitaa olla menossa loppurentoutus.

Puntin jälkeen kello lähestyi neljää ja mulla oli tietenkin jo hirveä nälkä. Suunnattiin varmoin askelin kohti Sushi de Papasia, mutta paikka oli harmillisesti kiinni. Onneksi tiedettiin jo ennalta toinen hyväksi havaittu paikka, ja saatiin tämäkin nälkä taltutettua.

IMG_8923
Syömähommat pistävät hymyilyttämään kummasti! Hittiäkin on jo vähän tullut, saas nähdä missä kunnossa täältä tullaan kotiin.
IMG_8924
Täällä kelpaa kyllä kävellä, keli on ollut aivan huippu koko ajan.

Reilu annos sushia kattoterassilla helpotti oloa ja jaksettiin vielä kerätä itsemme kauppareissulle. Passionhedelmiä, mangoja, avocadoja ja banaaneja tarttui mukaan vino pino, jonka lisäksi kannoimme kotiin kookosvettä sekä matcha-teetä. Kyllä taas kelpaa huomenna herätä!

IMG_8925
Ravintolasta oli varsin kelpoinen näkymä viereiseen puistoon, Parque Villa Lobosiin.
IMG_8927
Alto Dos Pinheiros on alueena tosi siistiä, ja täällä tuntuu olevan turvallista kulkea miten tahansa.
IMG_8928
Sushia.

Kaupasta kiirehdittiin pian kotiin ottamaan lonkkaa, sillä iltatreeniä ennen piti hieman lepuutella paikkoja. Omalla parvekkeella kelpaa kyllä ihmetellä auringonlaskuja ja ottaa elpaa.

Viikon parhaat / vko 30

Viikon parhaat / vko 30

Hienosti startannut blogikonsepti “Viikon parhaat” on lievästi sanoen ollut teloilla. Onneksi sen elvyttäminen ei ollut kummoinenkaan temppu kun tarttui vaan läppäriin automatkalla ja naputteli menemään – hyviä asioitahan piisaa! Siispä, täältä pesee: Viikon parhaat viikolta 30 Maanantai-iltana saatiin aikataulu natsaamaan niin mainiosti, että ehdittiin treenata bjj:t, […]