Avainsana: Afrikka

Viikon parhaat / vko 4

Viikon parhaat / vko 4

Noniin, nyt otetaan velkojen kera takaisin kaikki toissa viikon takaiskut! Dar Es Salaamissa on kaikki vaan upeeta ja mahtavaa. Voisin hehkuttaa pelkkää lämpöä koko postauksen, mutta yritän raapia tähän hieman kattavamman kokoelman, sillä mahtui viikkoon numero neljä muutakin, kuin pelkkää Afrikkaa. Viime viikolla maanantaista keskiviikkoon kului […]

Eka päivä Afrikassa

Eka päivä Afrikassa

(Translation at the end of the text!) Ensimmäinen päivä Tansaniassa valkeni ja suu loksahti auki, kun avasin verhot. Silmien edessä avautuu näkymä Intian valtamerelle horisontin leveydeltä, ja turkoosi vesi lyö vaahtopäinä rantaan auringon räkittäessä ja lämpimän tuulen puhaltaessa hiuksia sekaisin. Jep, olen saapunut trooppiseen paratiisiin. Seisoskelin […]

HEL-AMS-DAR – työmatkalle Afrikkaan

HEL-AMS-DAR – työmatkalle Afrikkaan

Risupartainen taksikuski tervehtii iloisesti viideltä aamulla ja nostaa laukkuni konttiin, avaa kohteliaasti takaoven ja pujahtaa luontevasti kuskin paikalle. Päiväkaljoittelusta kesäisinä vapaapäivinä haaveileva kundi kaasuttaa pimeää ja märkää Runeberginkatua, huomauttaa Hesperian puiston kohdalla ulkoilulla olevasta jättimäisestä bullmastiffista, johon hädin tuskin saan katseeni nostettua, kertoo olevansa aamuvirkku ja kysyy kohteliaasti, sopisiko soittaa Pink Floydin live-taltiointia. ”Pistäppä tuleen”, kommentoin hyväksyvästi neljän tunnin unien päälle haukotuksen lomasta. Musiikki täyttää auton.

Keepall_aniksenmakuinen
Team Tanzania valmiina matkaan. Sattuneesta syystä virallinen reissuhashtag on tässä jengissä #lifeinakeepall.

Kaveri kertoilee rauhallisella äänellä, miten omistaa 8000 LP-levyä, ja aistin lievää ylpeyttä kun hän toteaa, ettei ole koskaan kokeillut Spotifyta. Tunnen itseni vähän noloksi, siis miten erehdyin edes kysymään moista kovan luokan musadiggarilta. Velikin on kuulemma karannut Losiin tekemään muusikon uraa, ja haluaa aina jälkiuunileipää tuliaisiksi – kaikkea muuta sieltä kuulemma saa. Päivi hyppää kyytiin ja kuski vaikenee toviksi, mutta kertoilee tuonnempana vielä suomalaisista yhteisöistä Kaliforniassa. Kuulemma on hyvä olla kontakteja, jos vain tekee mieli jurottaa bissen äärellä. ”Ei sitä tekopirteyttä kukaan kestä ilman kunnon mörkökännejä”, mies naurahtaa ja vilkaisemme huvittuneina Päivin kanssa toisiamme.

Tiemme erkanevat T2:sen edessä ja hymyilen tyytyväisenä, kun pääsemme Päivin kanssa sisään, sillä parkatakki jäi sattuneesta syystä pitämään kotia pystyssä. Hukuttaudun paksuun villakaulahuiviin hieman syvemmälle, flunssa on viimeistä vaille tiessään, mutta nyt ei oteta riskejä. En vieläkään ymmärrä lähtöselvitystä, joka on jo eilen tehty, mutta on tehtävä vielä automaatilla uudestaan, jotta voi tulostaa laukkuihin tarramerkit. Tai sitä, että matkatavarat käydään viemässä laukkujen pudotushihnalle, mutta virkailijalle esitellään jälleen passit ja liput. Lippu kaivetaan vielä kertaalleen esiin turvassa. Turvatarkastuksessa saa molempien ruokakassi syyniä; 19 tunnin matkalla kuluu evästä, sillä lentokoneesta kelpaa lähtökohtaisesti vain vesi. Olemme siis varautuneet melkoisella safkakavalkadilla salaateista tuorepuuroihin ja keitettyihin kananmuniin; mukana on kaikkea, paitsi nesteitä. Samaa mieltä on myös tehokas turvatarkastaja, ja jatkamme kohti lähtöporttia ilman uhreja.

Ennen ensimmäistä lentoa syön vielä mukaan napattua aamupalaa, ja päivitämme Facebookiin tilapäivityksen, jonka huomaan toki vasta Amsterdamissa olevan hieman hullunkurinen. No, meni jo. Lennolla hukuttaudun kuulokkeisiini ja havahdun turvavyön merkkivaloon vasta laskun alkaessa. Dave Aspreyn Bulletproof radio-podcastit ovat täydellistä lentokonetekemistä.

Processed with VSCOcam with b5 preset
Useimmiten lähtevät-taulussa on kiinnostavampia kohteita, kuin se, mihin oma lippu oikeuttaa, mutta tällä kertaa ei haikailulle ollut tarvetta.
Processed with VSCOcam with b1 preset
Järkeviä juttelivat KLM:n lehdessä.

Amsterdamin Schipholin kentällä Starbucks huutaa nimeäni; en muista milloin olisin edes poistunut kotoa ilman kahvikupillista saati selvinnyt tällaista matkaa ilman kofeiinia. Löhösohvilla koen euforisia hetkiä kuuman mukilliseni kanssa, ja kuvataan aikamme kuluksi Salmisesta hauska Hyperlapse, jota nauraa hekotamme henkeä haukkoen. Videoblogi oli ajatuksen tasolla hyvä, mutta toteamme kokeiluun perustuen, että toistaiseksi salonkikelpoisuus ja ulosanti ei ehkä ihan yllä vaaditulle tasolle. Jatkan kananmunani syömistä kahvin kanssa, ja Päivin pinaattikin katoaa parempiin suihin lehti kerrallaan.

Auringonlaskut taivaalla on parasta heti biitsillä katseltujen auringonlaskujen jälkeen.
Auringonlaskut taivaalla on parasta heti biitsillä katseltujen auringonlaskujen jälkeen.

Lähtöportilla koemme riemun hetkiä, sillä kone on lähes tyhjä. Toissapäivän tilanne näytti siis totuudenmukaisen kuvan koneen pohjapiirroksesta, ja makaamme ruhtinaallisesti neljällä penkillä, kumpikin omilla penkkiriveillämme. Käyn kuvaamassa auringonlaskua reippaiden kolmetuntisten unien päätteeksi. Olen tuijottanut auringonlaskuja koneesta kymmeniä, mutta niissä on aina jotain niin äärimmäisen rauhoittavaa ja kaunista. Etuoikeutettu ja kiitollinen olo saa minut jäämään toviksi vain ihastelemaan; maailma tuntuu kuljettavan juuri sinne, minne tosissaan tahtoo. Ehdin lennon aikana katsoa yhden elokuvankin, joka on viime aikoina ollut harvinaista herkkua. Gone Girl oli laimeista ennakko-odotuksistani täysin poikkeava ja varsin katsottava raina, joskaan ei yrittämälläkään mikään hyvän mielen elokuva. Kylmiä väreitä.

Processed with VSCOcam with b1 preset
Viisumiprosessi oli Päivin mielestä kehittynyt totutusta, ja toiminta oli suoraan sanoen tehokasta. Sekalaisesta jonosta vuoron perää tiskille, sormenjälkien skannaus ja hetkeksi odottelemaan, jotta lasin takana ehditään lätkimään leimaa passiin. Nainen huutaa oven raosta viimein ”Anadriata!”, jonka tunnistan itsekseni; tottelen varmasti noin 40 eri nimeä tätä nykyä.
Processed with VSCOcam with b5 preset
Dar Es Salaamin kenttä oli varsin toimiva, ja ihan nättikin rakennus öisessä valaistuksessaan.

Maahantulolomake terveydentilaa koskevan kyselyn kera on täytetty, ja paperit on sujautettu passin väliin, jonka lomasta pilkistää 50 dollarin seteli viisumia varten. Koneesta tullessa lämmin ilma leijahtaa kasvoille; kuinka paljon voi ihminen kaivata tätä tunnetta? Tiskillä onnistumme ujuttautumaan eturiviin ja saamme passit viisumeineen ripeästi takaisin. Laukutkin löysivät perille, joten pitkän päivän päätteeksi ei voi kuin hymyillä. Kuljettajamme Peter on vastassa kyltin kera, ja pääsemme yöksi hiljentyneen Darin läpi Peninsulalle pikavauhtia; sama matka päiväsaikaan saattaa kestää tunteja. Kapuamme hissillä asuntoon, jossa vastassa on hymyileväinen Liisa, jonka luona asumme nämä 10 päivää. Intian Valtameri pauhaa aivan parvekkeen alla, ja lämmin tuuli puhaltaa hiuksia sekaisin rahtialusten välkehtiessä ulapalla. En tahdo uskoa, että olen Afrikassa. Olisi jo aamu.

(Raportointi laahaa hieman jäljessä, mutta se tuntuu olevan Afrikassa tapana. Instagram on paremmin kärryillä, kuvia löytyy sivupalkista tai nimimerkillä @annariinat. Viikon parhaat-juttukin on tekeillä, joten syitä hymyyn listailen myös sopivan hetken tullen.)

In English:

Our trip from Helsinki to Dar Es Salaam went fast and so easily we both were just smiling when we reached our destination with all the luggage (usually at least on bag gets lost on the way here), and not even close as tired as we expected we´d be.

Starting from the early morning, our taxi driver was a fun guy. He picked me up at 5 am and was so chatty all I had to do was just listen and smile while he took care of the speaking part. We had our own meals packed for the whole day so we didn´t really have to do anything else than chill out, listen to podcasts and music, watch movies, sleep and chill out. Flying can be very stressful and even awful at times, but we had a very light load on our way here so I must say I really enjoyed our 19 hour journey. I still find flying fun after all the miles on 40 000 ft.

Tanzania is so much more beautiful than I imagined, and the apartment we are staying is luxurious compared to anything in the whole world. Will definitely tell more as soon as I have time; off to work now!

Viimeinen päivä Seychelleilla

Viimeinen päivä Seychelleilla

Sitten olisi viimein aika pistää pakettiin Seychellien loma, onhan tuosta kulunut jo kuukausi kun palasin paratiisista kotiin! Pidän kovasti nukkumisesta, joten aikaiset herätykset eivät kuulu megasuosikkeihin, mutta toisaalta aamun hiljaiset tunnit, tyyni meri ja auringonnousu ovat melkoisen hyviä syitä venkoilla väkisin ylös ja pistää sumpit […]

Vesileikkejä Mauritiuksella

Vesileikkejä Mauritiuksella

Lomakausi Dubaissa on kuumimmillaan ja väkeä tuntuu olevan poikkeuksellisen runsain mitoin liikenteessä. Kuhina on kivaa, ja mikä mahtavinta, kaikkien lomalaisten joukkoon on sujahtanut myös tuttuja! Iloni oli tavata pitkän ajan jälkeen varmasti rennoin tuntemani pariskunta Kaisa ja Tero Dubai Mallin kyljessä lounaalla, olipa huippua, että […]

La Digue ja Anse Source d´Argent

La Digue ja Anse Source d´Argent

SONY DSC

Palataan vielä ainakin kerran Seychelleille, sillä kuva-arkiston uumenista löytyy vieläkin jaettavaa. Joko puuduttaa? Päivät menee täällä Dubaissa tällä hetkellä sellaista tahtia eteenpäin, etten enää tiedä mitä kello on ja missä viikonpäivässä mennään, ja iPhonen hälytys on asennettu jokaiselle tärkeälle menolle, sillä pää ei enää muista edes katsoa kalenteriin.

En kuitenkaan valita, kaikki kiire kun on  ollut erittäin positiivista sellaista; Dubaissa on käynyt kivasti tuttuja kääntymässä ja lomailemassa, ja olen saanut viettää aikaa mahtavassa seurassa useampana päivänä tänä vuonna. Lisäksi reissuilut suuntautuvat nyt hyviin maisemiin, Mauritiuksella kävin juuri ja menen muutaman päivän päästä jälleen – odotan niin innolla!

SONY DSC

No mutta, takaisin Seychellien saarille!

Viimeinen päivä Praslinilla valkeni melko aurinkoisena, joten olosuhteet tuntuivat mainioilta lähteä poikkeamaan vielä La Diguella, maailman upeimman rannan, Anse Source D´argentin, kotisaarella. Ennakkohuhut kielivät, että La Digue olisi erinomainen saari pyörätourneelle eikä taaskaan voi väittää, etteikö huhut olisi olleet totta; eittämättä paras tapa tutkia makeita merimaisemia on vuokrapyörän hankkiminen heti satamasta. Urheiluhullu diggasi taas kybällä!

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

Pyöriin jälkiasennuksena viritetyt kauppakorit toimivat erityisen hyvin tavaran kuljetusvälineenä joskin sääriluun nahat ovat edelleenkin rullalla hienoisten muovireunan kanssa otettujen potkunyrkkeilyharkkojen jälkeen ja reidet huusivat hoosiannaa 21-vaihteisesta noin kolmivaihteiseksi taantuneiden maastopyörien kanssa mäkiä sorvatessa. Kaikesta pienestä taistelusta huolimatta päivä oli aivan huikea ja palaisin sotkemaan fillareilla La Diguen mäkiä milloin tahansa!

SONY DSC

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Kesken reissun iski myös hillitön tarve päästä jälleen puunoksille keikkumaan. Miksei täällä aavikolla voi olla tuollaisia kiipeilypuita?

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC    

Rantabulevardia rullaillessa ja tuulen hulmutessa tukassa näimme jo kaukaa erikoista liikehdintää tienreunassa. Luonnohelmassa vapaana hengaava jättikilpikonna näytti parkkeeranneen kuorensa lounasapajille! Vedimme toki liinat kiinni toisen ruokarauhasta piittaamatta, ja jäimme ihmettelemään jättimäisen möhkön ateriointia; eipä sinänsä tuntunut haittaavan pieni objektiivilla osoittelu tätä kaveria.

SONY DSC

SONY DSC SONY DSC

Nuo jättikilpparit saattavat painaa jopa 250 kg, mutta siitä huolimatta niiden suuruus yllätti; meikäkin näyttää rääpäleeltä näihin verrattuna! Liikehdintä on odotetun mukaista, kestää tovin jos toisenkin kun tuo otus pönkeää itsensä koivilleen ja lähtee vaappumaan eteenpäin, joten uskaltauduin näinkin lähietäisyydelle. Lisäksi nämä suuret kilpikonnat saattavat elää jopa 200-vuotiaiksi, joka tosin on ilmeisen mutulla heitetty ikä; ihmistutkijat kun kupsahtavat kerta toisensa perään ennen aikojaan kilvekkäiden porskuttaessa vasta keski-iässä.

Sotkimme fillareilla eteenpäin, mutta reitti kävi kaksipyöräisille hieman turhan haastavaksi tien loppuessa ja heitimme olosuhteiden pakosta uukkarit; olisi sinne Anse Source D´argentillekin kiva päästä jossain kohtaa löhöämään. Satama on La Diguen keskus, jossa varmaankin jokainen saaren pikkuinen marketti sijaitsee. Nappasimme ohimennen kaupasta juomat matkaevääksi ja lähdimme pyörinemme kohti etelää. Keli alkoi näyttää huononevia merkkejä, mutta eipä sitä voi tällaisia spesiaalipaikkoja skippailla, joten tummia pilviä uhmaten matka jatkui.

SONY DSC SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

Pit stopilla ei ollut E.T. menossa kotiin vaan matkaseura kävi tsekkaamassa, miltä maisemat näyttävät. Pellegrino katosi parempiin suihin melko hätäisesti, pilvistä huolimatta kuumassa kelissä ei sovi tuota nestetankkausta unohtaa. Kun juomat oli huitaistu huiviin, polkaisimme vielä viimeisen kilsan verran eteenpäin ja viimein pääsimme tutunoloisiin maisemiin; onhan se vaan kaunis paikka!

SONY DSC

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Pilvinen keli vähän ketutti, mutta onneksi kallionkoloissa oli seikkailtavaa ja ranta jatkui aina kivien toiselle puolelle kun jaksoi vain kahlailla pidemmälle. Lekottelijoita oli jonkun verran muitakin, mutta moniosaisella rannalla muut katosivat omiin kolosiinsa ja maisemista sai nautiskella melko rauhassa. Vierailun arvoinen paikka, mutta kyllä panttailisin tätä kohdetta sen aurinkoisimman päivän ohjelmaksi, pakkaisin eväät sekä snorkkelit mukaan ja laiskottelisin koko päivän palmun katveessa.

Iltapäivä alkoi kääntyä illaksi, ja nälkäin alkoi olla jo sellaisissa sfääreissä, että teimme paluun satamaan. Söimme melko mukiinmenevät annokset mereneläviä ja palasimme lautalle, joka kyyditsi reissulaiset takaisin kotisaarelle Chalets Cote Merin suojiin. Erikiva päivä, saariretkeily Seychelleilla on pakollista-listalla mikäli kirkkaimmat aarteet kiinnostavat.

SONY DSC

SONY DSC

Pako viidakkoon

Pako viidakkoon

Welcome to the jungle! Yöllinen rankkasade oli kastellut kaiken litimäräksi ja aamulla vastassa oli raikas tuuli kun hilppasimme aamupalalle kahdeksan pintaan. Aamiaisen aikana sade päätti jatkua, ja päivän suunnitelma rannalla lokoilusta näytti kavalasti lipuvan sadeveden mukana kivenkoloon. Pakkasimme vuokra-autoon kaiken mahdollisen lenkkikamoista sadevaatteisiin ja bikineihin, […]

Rantaelämää Seychelleilla

Rantaelämää Seychelleilla

Mussa asuu sellainen tosiluokan biitsimimmi, joka voisi istua rantahiekassa tukka merivedestä takussa tuntitolkulla ja vain ihmetellä kun aallot lyövät rantaan. Se tyyppi oli odotellut malttamattomana hetkeä, jolloin voisi potkaista sandaalit jalasta ja kirmata huutaen mereen, päivittää rusketustaan ja olla tekemättä yhtään mitään millään tasolla fiksuksi […]

Terveisiä paratiisista!

Terveisiä paratiisista!

SONY DSC

Bookkailin käyttämättömiä lomia alkuvuodelle päämääränäni karsia rankalla kädellä maapallon eksoottisia ja toistaiseksi koluamattomiani kolkkia. Loma paratiisisaarella tuntui Suomessa jouluilun aikaan sysimustassa sadesäässä kohtuullisen houkuttelevalta täytteeltä vapaapäiviin. Ennen Tapaninpäivän rientoihin lähtöä avasin suuni ystäväni (ja jo useaan otteeseen todistetusti erinomaisen matkakumppanini) keittiössä Seychelleista ja siitä se ajatus sitten lähti; ennen ensimmäistäkään muuta puuhaa oli lentovahvistukset meiliboksissa kuumottelemassa ja mieli valkoisilla hiekkarannoilla turkoosin meren keskellä. Ei voi sanoa, että kovin paljoa tarvitsi vakkarireissuseuraa suostutella mukaan tämän kohteen karsimismatkalle. Tosin ollaan sitä kulutettu tennareita yhdessä tuumin  jo Lissabonissa, New Yorkissa, Amsterdamissa, Lontoossa, Dubaissa, Tallinnassa sekä Berliinissä melko onnistuneesti.

Kuukauden odottaminen päättyi viimein maanantai-iltana, kun Hampurista aamulla saapuneena olin saanut raavittua kamat kasaan ja vedin laukun vetoketjun kiinni ylpeänä urheilusuorituksestani juuri sopivasti lähdön koittaessa. Aamulla 02:30 lähtevät lentokoneet ovat rikollisuuden multihuipentuma. Sekaisin valvotuista öistä ja lyhyistä unista olin jo valmis lähtemään lomalle vain bikinit mukanani, mutta kahvin ja pikku poweripäikkäreiden voimalla sain puhtia pistää sekaan myös treenikamoja, hupparin ja muutaman mekon, jottei mahdollisissa myrskykeleissä tulisi heti vilu ja ihmisten ilmoillakin tohtisi käydä. Vaatimukset ovat onneksi melko leppoisat rantalomalle, jossa ainoana suunnitelmana on makoilla allakantekijänä iho merivedestä suolassa ja hiukset rastoilla snorklailusta, surffauksesta ja suppailusta. Muutama treeni, hedelmäövereiden sävyttämä rantahiekan tuntumassa nautittu aamupala ja merimatka katamaraanilla; ainekset mainiolle lomalle olisi siinä.

SONY DSC SONY DSC

Sympaattinen lentokenttärakennus häämötti pilvien läpi kun kone laskeutui Seychellien kentälle aamulla seitsemältä. Odotteluaikaa reissupartnerin tuloon oli vielä useampi tunti, joten pohdin tekemisvaihtoehtoja, jotka karsiutuivat melko nopeasti kahteen; taksi hotellille, jossa huonetta saisi odotella hyvän tovin tai samaan rahaan vuokra-auto alle ja huristamaan vastustajan kaistalla saarta ympäri. Eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä, kotteroon takapaksiin kamat, ikkunat auki ja ranskankieliset räpit raikaamaan! Alkukankeuden jälkeen liikenteen seassa oli jo ihan hauska soljua, joten ajelin kohti Victoriaa, Seychellien pääsaaren Mahen, keskustaa. Päätin käydä luovuttamassa farkkujen suhteen ja ajelin rannalle satamaan, josta lähtisimme seuraavana päivänä lautalla kohti Praslinia. Ananasmehua koneeseen, kesämekko päälle ja takaisin puikkoihin; päätin suunnata hotellille, josko pieni pulahdus altaassa piristäisi.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Serpentiiniä muistuttavan vuoristotien tiukimmat mutkat olivat oudokseltan melko kuumottavia kun paikallisbussit laskettavat rinteitä alas vaihde vapaalla hieman nokalla koukkien, mutta todistetuksi tuli, että kaistallaan nekin pysyvät. Poikkesin ostamaan vettä supermarketista, jonka valikoima koostui lähinnä kekseistä, mehusta ja alkoholista; tuoretiskistä sai valkosipulia ja porkkanaa ja liha oli joko pakasteessa tai säilöttynä purkkitavarana. Saaren koosta kertonee jotain törmääminen tuttuihin; passintarkastusta odotellessani kentällä seuraani lyöttäytyi Sri Lankalta kotoisin oleva turistiopas, joka oli marketissa eväitä etsimässä saaren toisessa kolkassa vain muutamaa tuntia myöhemmin. Mies, jolta vuokrasin auton, oli juuri viisi minuuttia aiemmin patsastelemassa venesataman rantabaarissa, ilmeisesti auton palauttajia odotellessa kysellen miten autoilu sujuu.

Hotellilla huone oli vielä puunausta vaille, joten siirryin aurinkotuoliin torkuille; järki oli lähteä kun väsymykseltään ei nähnyt enää eteensä. Taisin sammua kuin saunalyhty kuulokkeet korvilla, ja heräsin kuola poskella respan pojan kutsuihin. ”Madam, you room is ready for you.” Hups, olikin jo aika lähteä kohti lentokenttää! Venailin ulkona hieman myöhässä olevaan lentoa, mutta tylsäksi ei elämä käy Seychelleilla; jututtajia kävi tasaiseen tahtiin kyselemässä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.

Viimein odotettu osanen reissuseuruetta saapui ja matka kävi hotellille. Rannalla oli hieman pilvistä, mutta käyskentely oli silti erityisen mukiinmenevää ajanvietettä, ja lomanalkajaisdrinksut sopivat makuhermoille mainiosti. Täällä vaikuttaa elo erityisen leppoisalta, joten täytynee palata nautiskelemaan; kuvia tiedossa mikäli kamera kulkee mukana ja netti pelaa.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC