Recent Posts

Elämää ilman arkea

Elämää ilman arkea

Kun liihottelin eilen koneen kyydissä päiväreissulta kotiinpäin, mietiskelin meidän arkea tai oikeastaan sitä, että sitä ei oikeastaan ole. Tai ei ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä eikö arjen pitäisi olla jollain tapaa tuttua; elämää, jota elät kotona kun päällänsä ei ole mitään muuta. Sellaista tasaisen varmaa […]

Avioliitto, olen valmis

Avioliitto, olen valmis

Helsingin viikonloppureissu oli odotuksista poiketen kaikkea muuta kuin hikistä tatamia. Kömmin sunnuntai-iltana puoliltaöin kotiin polttarireissusta rähjääntyneenä, mutta niin kovin onnellisena naisena. Lyhyesti sanottuna: minua on rakastettu koko viikonloppu ja olen rakastanut takaisin joka solullani. Kaasoni* olivat nimittäin järjestäneet pääni menoksi ”pientä” ohjelmaa unelmajengillä. Palasin töistä […]

Minne haluaisin matkustaa?

Minne haluaisin matkustaa?

Äitini sanoja lainaten olen ”syntynyt postimerkki pepussa”, kuten blogiani pidempään lukeneet hyvin tietävät. Minulla on ollut krooninen matkakuume pikkulapsesta saakka, eikä se taantunut yhtään, vaikka matkustin työkseni lähes kaksi vuotta. Päinvastoin! Nyt, tuhansien punatuin huulin suhattujen lentomailien jälkeen vasta tiedänkin minne kaikkialle haluan mennä.

Poden kestämätöntä tuskaa ja sieluani riipii ellei lentolippuja seuraavaan matkaan ole varattu. Koko elämäni suunta alkaa totta puhuen hämärtyä ilman matkasuunnitelmia. Näin ollen pidän tiukasti kiinni siitä, että seuraava kohde on kiikarissa; kalenterivaraus, joka päivä päivältä lähenee jaksottaa arkea mukavasti ja ruokkii jotakin sisäsyntyistä, palavaa tarvettani kaiken muun matkailun tuoman hyvän lisäksi.

Jättikilpparin kanssa Seychelleillä, La Diguen saarella.

Melko usein matkakohteet valikoituvat tätä nykyä puolivahingossa. Artun kisamatkat ovat tietyissä kohteissa, työhön liittyvät seminaarit ovat missä ovat ja tutut ihmiset ulkomailla määrittelevät, minne nenä seuraavaksi käännetään. Olen kuitenkin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että joka vuosi on käytävä vähintään yhdessä uudessa paikassa. Google Maps-riippuvaisena sekä matkabloginarkomaanina olen bongaillut melkoisen määrän must see -mestoja, jonne haikailen. Ajelehtimisella virran mukana ei ehdi elämänsä aikana kaikkiin paikkoihin, jonne virtuaalikarttapallon syynättyäni tahdon. Siispä oli tehtävä lista.

Seychelleillä, Praslin-saaren luonnonpuistossa.

Top 5 matkakohteet tällä hetkellä

Etelä-Afrikka oli bideissäni (kohdetoiveet, joita lähetetään työaikataulujen suunnittelijoille) jo lentoemoaikoina, ja käytyäni työmatkalla Tansaniassa kuume senkun kasvoi. Afrikkaäitini Liisan toinen (vai kolmas?) kotimaa on Etelä-Afrikka, ja maan viehätysvoima kasvoi entisestään kun kuuntelin juttuja elämänmenosta viinipeltojen keskellä. Kouluaikainen promoottorikaverini Saara on myös nykyisin Kapkaupungin asukki, ja viimeistään hänen Instagram-kuviensa johdosta Etelä-Afrikka ja Kapkaupunki on pakko joskus kokea.

Klisee tai ei, minulla on ollut jo vuosia hinku Indonesiaan ja Balille. Thaimaan suurena ystävänä uskon, että myös balilainen elämänrytmi, ruoka ja maisemat sopisivat täydellisesti ruokkimaan kaivattua rauhaa ja kääntämään vauhdin asteen hitaammalle. Hinku on etenkin alueille, joissa voisi viettää aikaa omissa oloissaan; pyöräillä, ajella skootterilla ja nauttia tuoreista hedelmistä, uida ja kävellä rantahiekassa.

Samaisella reissulla maailman kauneimmaksi äänestetyllä Anse Source D´argent -nimisellä rannalla.

Voisin suunnata rennonletkeälle lomalle karibianmeren kirkkaiden vesien ja unelmarantojen äärelle Costa Ricaan tai lähteä haikkaamaan tulivuorille Nicaraguaan vaikka heti. Olen kehittänyt hienoisen pakkomielteen Väli-Amerikkaan, ja kyseiset maat ovat jostain syystä nousseet hinkulistani kärkipäähän. En oikeastaan osaa suoraan sanoa, mikä minua tuolle alueelle niin älyttömästi vetää.

Etelä-Amerikka kiehtoo, ja haluaisinkin päästä kiertomatkalle Peruun ja Boliviaan. Macchu Picchu on pääsyy sille, että haluaisin juuri Peruun. Oi voisinpa karauttaa junalla halki inkavaltakunnan, kiivetä vuorille ja ihmetellä kivikaupunkia sumun hälvetessä. Ehkä samalla kertaa voisi poiketa myös Titicaca-järvellä. Boliviassa läksisin Jeepin kyydillä suola-aavikoille ja sademetsiin seikkailemaan.

Listan viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäpätöisimpänä hinkumaanani on Islanti. Maa on kiehtonut minua jo pitkään, mutta viime vuotisen Lofoottien matkamme jälkeen viileätkin matkakohteet ovat alkaneet houkutella trooppisten rantojen rinnalla. Olen pahentanut kuumetta kuuntelemalla Islantilainen voittaa aina-kirjan Bookbeatista (kirja on muuten todellinen timantti ja ehdottomasti lukemisen arvoinen!), jonka kautta eksyin kirjoittajan, Islannissa asuvan suomalaisen monialayrittäjä Satu Rämön Salamatkustaja-blogiin enkä enää pysty olla ajattelematta muuta kuin kylpemistä kuumissa lähteissä tai vaellusta tulivuorilla.

Reissuaiheet jatkuvat blogissa varmaan syksyn mittaan niin tulevien matkojen (syyskuun New York sekä marraskuun reissu San Franciscoon ja Piilaaksoon) kuin muidenkin reissupostausten tiimoilta. Minne sinä haluaisit seuraavaksi matkustaa? Mikä on kaikkien aikojen unelmakohde, jonne joskus haluaisit päästä? Olisi kiva kuulla, onko joku innostunut samoista paikoista, kuin minä!

Flow Festivalin jälkeistä elämää

Flow Festivalin jälkeistä elämää

Olin viime viikonloppuna taas festareilla. Mikä lie villitys tässä on iskenyt, mutta olen toden totta löytänyt itseni väenpaljoudesta palloilemasta jo toistamiseen saman kesän aikana. Sinällään keikka ei ollut ihan perinteinen festarikäynti. Olin koko viikonlopun töissä ja pistin päätäni tyynyyn jo kun pääartistit vasta alkoivat availla […]

Stressi – oman jaksamisen optimointia

Stressi – oman jaksamisen optimointia

Työkiireiden vuoksi mun urheilemiset ovat eläneet koko vuoden. Ennen niin hauskoista harrastuksista on tullut lähinnä stressi, ja olen kokenut tästä melkoista tuskaa. Maaliskuun alusta alkanut uusi työ vie entistä enemmän Helsinkiin, ja lentomatkustaminen on siirtymisine, odotteluineen ja aikatuluineen aikamoinen aikasyöppö. Joskus päästän sellaista matalalentoa, että […]

Loppuvuoden ulkomaankeikat

Loppuvuoden ulkomaankeikat

Virallinen lomaltapaluuviikko alkaa olla yli puolenvälin, ja arvatenkin töissä on taas melkolailla mielekkäämpää kun ympärillä on porukkaa ja käytävillä vipinää. Meidän toimistoituneet lomaheput ovat selkeästi kokeneita lomaltapalailijoita. Ilmassa ei ole valtakunnanlaajuisten julkaisujen otsikoinnin mukaista ahdistusta eikä kukaan ole alkanut tihrustaa nenäliinaan Mäkkinsä takana. Hieno juttu, työpaikka ei siis ole ilmeisesti kovin paha mesta kenenkään mielestä.

Olin kesän aikana lomalla vain viikon, ja heinäkuun hiljaisimmilla hetkillä alkoi päässä kaikua kun kuuntelin lähinnä ilmastointikoneen hurinaa, heiluttelin käsiäni pitääkseni liiketunnistimiin kytketyt valaisimet hereillä ja söin lounasta yksinäni parkkiksen reunakivetyksellä retkeillen. Juttuseura ja jännittävät salapoliisityöt värittivät onneksi päiviäni, kun Oulun yksikön lilluessa kesämökeillään järvessä ja maalatessa omakotitalojaan meikän Skypen vihreä valo houkutteli pakeilleni kollegoita ties minkälaisine pulmineen. Onneksi tekemistä riitti, ja hiljaisessa toimistossa aika meni ripeästi.

Heinäkuun aikana olen ehtinyt ilokseni mukaan myös kesähupeihin. Mansikat on pakastettu ja mustikkasavotta on aikataulutettu kalenteriin. Purjehdusreissussa irtautui kivasti arjesta. Olen saunonut ja uinut, pyöräillyt auringonpaisteessa, lökötellyt parvekkeella ja kuunnellut noin 10 äänikirjaa. Kävin myös killumassa Huikia-seikkailupuistossa Raksilassa ja vielä on tiedossa ainakin Flow-festarit (työreissu, mutta tämä lasketaan!), yksi mökkikeikka sekä muutamat kemut. Lisäksi olen hankkinut salijäsenyyden naapurigymiltä, siivonnut Artun kanssa ylimääräiset kamppeet taloudestamme häkkivarastoa myöten ja suunnitellut kirpparipöydän varaamista. Minusta kuulostaa ihan siltä, kuin olisin ollut lomalla täydet setit!

Lomapäivät ovat kuitenkin vielä edessäpäin. Olemme lähdössä kesälomareissu osa 2:lle syyskuun puolivälissä. Syksyn saapuessa suuntaamme Atlantin toiselle puolelle viikoksi New Yorkiin seikkailemaan. Tiedossa on ainakin lenkkejä Central Parkissa, luultavasti vähän kattoterasseja sekä kymmeniä kilometrejä jalan taitettua asvalttia. Aion myös upottaa hampaani lukuisiin herkkuannoksiin, joita kaupunki tarjoilee. Arttu haluaa painimaan, tietty, ja minä aion sillä välin nautiskella omasta rauhasta lempparikaupungissani. Reissun jälkeen jäämme vielä Helsinkiin, sillä Suomeen rantautuvat ADCC MM-kilpailut ovat must see. Pari vuotta sitten katselimme painikisat Sao Paulossa Brassireissullamme, joten Suomeen rantautuessamme nuo karkelot on tapitettava paikanpäältä.

Reissusuunnitelmista muhkeimmat ajoittuvat marraskuulle, ja pääsenkin loppuvuodesta tahkoamaan uusia kaupunkeja ”paikat, joissa en ole vielä käynyt”-vihkoseeni. OP goes Silicon Valley -vaihto-ohjelma kuljettaa minut vuoden pimeimmäksi kuukaudeksi Kalifornian Piilaaksoon töihin ja nyt on lennotkin varattu. Syy avata skumppa! Tarkoituksena on etsiä ja kontaktoida mielenkiintoisia yrityksiä, esittäytyä ja luoda verkostoja sekä tavata start upeja, joiden kanssa minulle on järjestetty treffejä. Arkipäivät täyttyvät erilaisista tapaamisista, tilaisuuksista sekä työnteosta Plugarilla. Saimme keikan järjesteltyä niin, että Arttu lähtee matkaan mukaan. Päivänsä San Josessa treenicampilla jiujitsun parissa pakertava puoliskoni on myös reissullamme personal assistant, joka on luvannut huolehtia läppärin kanssa viilettävän asuinkumppaninsa ruokahuollosta sekä vapaa-ajanvietosta. Suunnitteilla on viikonloppureissuja lähialueille, joiden tiimoilta otan auliisti erilaisia vinkkejä vastaan. Koko matkamme alkaa San Franciscosta parin päivän lomailulla ennen Palo Altoon appelsiinipuun ja mobiilisaunan katveeseen, neljän makkarin yrittäjäkommuuniin majoittumista. Voitte kuvitella, etten malttaisi millään odottaa!

Viime syksystä viisastuneena olen siis järkännyt loppuvuodeksi sellaiset setit, ettei kaamosmasennus pääse hiipimään ihoni alle. Onneksi kesää on vielä nautiskeltavana, eikä ole kiire minnekään lämpimän kesäkelin helliessä Oulua.

Purjehtimassa ekaa kertaa: Yö Röytässä

Purjehtimassa ekaa kertaa: Yö Röytässä

Huuh! Viime lauantaina julkaisemani postaus eläessäin oppimistani asioista sai mun mittapuullani ihan hurjasti kommentteja. Fiilistelin positiivista energiaa vielä iltamyöhäisellä, seuraavana päivänä ja nytkin alkoi suupieliä nykiä ajatellessani asiaa. Sydänalassa läikähtelee hyvällä tapaa. Kiitos siis jokaiselle; myös teille, jotka kävitte kaikessa hiljaisuudessa lukemassa ja jaksoitte loppuun […]

Mustakantisen kirjan aarteet: kolmekymppisen opit

Mustakantisen kirjan aarteet: kolmekymppisen opit

Kolmekymmentä on, näin neljän kuukauden kokemuksella, tosi kiva ikä. Olen ehtinyt kokea kaikenlaista ja kartuttanut siis jo jonkinlaisen potin elämänkokemusta. Silti minulla on vielä älytön määrä asioita opeteltavana, tehtävänä ja koettavana edellyttäen toki, että saan elää vanhaksi mummeliksi asti ilman isoja haavereita. Välillä voin olla […]

Juoksuvaikeuksista voittoon

Juoksuvaikeuksista voittoon

Puuskutan ylös viimeistä mäkeä kohti Intiön kasarmialuetta. Vasemman jalan lenkkari lätisee asvalttia vasten jokaisella kosketuksella. Kiristän vielä vähän tahtia. Kaatosateessa paineltu juoksulenkki kostutti aluksi vain vähän kenkien pintaa, mutta hyvänlaatuisessa mielenhäiriössä päätän lopettaa vesilätäköiden väistelyn ja painella halki kuraisten monttujen, jotka heinäkuinen sade on täyttänyt piripintaan. Rapa roiskuu kasvoihin saakka.

Hyvän olon aalto pyyhkäisee koko märän kropan ylitse kun hiljennän kotipihaan ja jatkan kepein askelin kotiin hiukset valuen. Väännän ponnarista suurimmat vedet pihakukkiin, ja mietin miten ihanaa on, että taloyhtiössämme asustavalla touhutädillä piisaa energiaa koristaa pihaa. Hissin peilistä katsoo punainen naama, tuikkivat silmät ja leveä hymy. Riisun litimärät, kuran peitossa olevat kengät eteiseen ja loikin karhunkäyntiä suihkuun, sillä jalat ovat takareisiin saakka aivan kuravellissä. Eteisen mattoon jää varpaankuvat. Oho, ei haittaa.

IMG_2194
Kelpaa päästää.

Suihkun kuuma vesi vie lian kieppuen kaivoon huuhdelleen nihkeän olotilan mukanaan. Ihmettelen lähes ääneen, missä kohtaa mun polvivaivat hellittivät niin, että pystyn juoksemaan pidempiä matkoja. Tältäkö se tuntuu kun voi kirmailla katuja menemään ilman, että nivelet nikottelevat jokaisella askeleella?

Vuosia jatkuneet kiristykset, pistot ja natinat ovat haitanneet juoksemistani aiemmin niin paljon, etten ole kyennyt lönköttelemään hyvänäkään päivänä puolituntista pidempään. Normaalisti selvisin kivuitta ensimmäisen vartin, kunnes polvet sanovat sopimuksensa irti ja linkutin kotiin pettyneenä. Olen venyttänyt, lämmitellyt ja jäähdytellyt eri ohjeiden mukaan ilman toivoakaan paremmasta. Joskus polvet ovat särkeneet vielä pari päivää lenkkikokeilun jälkeen niin, että olen vannonut jättäväni juoksuaskeleet ottamatta ikuisiksi ajoiksi.

Viimeiset kaksi viikkoa olen kuitenkin jolkotellut menemään kivuitta. En ole muuttanut mitään, en edes lenkkareita. Ainoa selitys tähän voisi olla lämpimämpi ilma, sillä mikään muu ei ole muuttunut. Voiko kesäsää ihan tosissaan korjata kipuilevat polvet? Aika hatara teoria minusta, olenhan minä ennenkin kokeillut juoksua lämpimässä.

Prahassa innostuin aamulenkkeilemään, ja jostain syystä kokeilin sadannen kerran juosta. Varovaisin sipsutuksin aloitettu parinkymmenen minuutin kipaisu kasvoi puolituntiseksi ja lopulta neljänkymmenen minuutin lenkeiksi. Maanantaina Ouluun palattuamme juoksin tunnin ilman ainuttakaan ongelmaa, ehkä ensimmäistä kertaa koskaan. Keskiviikkoiltana oli pakko lähteä testaamaan tätä ihmeparantumista, vaikka vettä tulikin taivaan täydeltä ja kello oli jo yhdeksän. 45 minuutin jälkeen oli pakko alkaa uskoa, että minä oikeasti pystyn juoksemaan.

IMG_2216
Viikonlopun sää oli täydellinen juoksuun ja laiskotteluun.

Alan nyt ymmärtää, miksi joku saa kiksejä hölkkäilystä. Juoksemisen helppous vetää lajin pariin, lenkkarit vaan jalkaan ja baanaa on joka paikassa. Minua ilahduttaa jos saan treenipalettiini pysyvästi yhden ulkolajin lisää; suurin osa kuntoilusta kun tulee tehtyä sisätiloissa. Voiko syynä todellakin olla ilman lämpötila? Kysymys vaivaa, sillä en tiedä, mitä tein oikein ja missä kohtaa.

Käyn juoksuartikkeleita luettuani ostamassa varmuudeksi uudet lenkkarit, sillä suuri osa vaivoista pystytään korjaamaan hyvällä jalan asennolla. Opin, etten saa ostaa pronaatiotuettuja kenkiä, sillä jalkateräni kiertää ennemmin ulospäin kuin sisään, ja näin ollen tuki vain huonontaisi tilannetta. Neutraali kenkä, joka rullaa hyvin sopii siis minulle parhaiten. Uudet popot on pakko päästä kokeilemaan heti, ja lähden viikon kolmannelle lenkille jalat eilisestä punttitreenistä jumittaen. Jumitus sulaa nopeasti ja pinkaisemme Outin kanssa tunnin mittaisen lenkin maastossa. Jalkapohjien hassuja tuntemuksia lukuunottamatta kengät tuntuvat taivaalliselta ja juoksu rullaa. Pystyn juttelemaan koko lenkin kertaakaan pohtimatta kestääkö kroppa koko matkaa.

En toki osaa sanoa, miten pitkään tuuria jatkuu, mutta jo nämä muutaman viikon onnistuneet juoksulenkit ovat korjanneet jotain fiilispuolella, mitä pettymys toisensa perään on nuijinut. Identiteettiini ei kuulu enää kehnopolvisuus, jonka vuoksi olen kieltäytynyt aina, kun joku on houkutellut minua Midnight Runille tai Väriestejuoksuun. Keho muuttuu, ja selvästi myös lajivalikoiman tulee vaihtua sen muutosten mukana. Joskus olosuhteet, tilanteet ja tuulet kohtaavat niin, että homma toimiikin ilman ongelmia, vaikka aiemmin touhu on ollut pelkkää liisteriä. Kun nämä palapelin palat naksahtavat, on oltava valmis heittäytymään täysillä mukaan. Nyt nautin, kaikkia ennakko-odotuksia vastaan, rullaavasta juoksusta.

Aina kannattaa siis kokeilla vielä kerran ja antaa uusi mahdollisuus. Tällä(kin) kertaa se kannatti!

Hradec Kralové

Hradec Kralové

Prahasta alkaneen reissumme seuraava etappi oli Hradec Králové. Sisäreidet liimaantuivat kuumassa junassa maksimekkoni alla yhteen kun hurruutimme hikisessä junavaunussa parituntisen itään. Vaunun ikkunan avaaminen olisi aiheuttanut paikalliselle kanssajunailijallemme tuulitukan, eikä tyyppi vaikuttanut olemaan halukas kampaamaan kuontaloaan toistamiseen samalle päivälle. Nousimme määränpäässä asemalle. Vastassamme oli itäeurooppalaistyylinen asemarakennus, […]