Recent Posts

Mustakantisen kirjan aarteet: kolmekymppisen opit

Mustakantisen kirjan aarteet: kolmekymppisen opit

Kolmekymmentä on, näin neljän kuukauden kokemuksella, tosi kiva ikä. Olen ehtinyt kokea kaikenlaista ja kartuttanut siis jo jonkinlaisen potin elämänkokemusta. Silti minulla on vielä älytön määrä asioita opeteltavana, tehtävänä ja koettavana edellyttäen toki, että saan elää vanhaksi mummeliksi asti ilman isoja haavereita. Välillä voin olla […]

Juoksuvaikeuksista voittoon

Juoksuvaikeuksista voittoon

Puuskutan ylös viimeistä mäkeä kohti Intiön kasarmialuetta. Vasemman jalan lenkkari lätisee asvalttia vasten jokaisella kosketuksella. Kiristän vielä vähän tahtia. Kaatosateessa paineltu juoksulenkki kostutti aluksi vain vähän kenkien pintaa, mutta hyvänlaatuisessa mielenhäiriössä päätän lopettaa vesilätäköiden väistelyn ja painella halki kuraisten monttujen, jotka heinäkuinen sade on täyttänyt […]

Hradec Kralové

Hradec Kralové

Prahasta alkaneen reissumme seuraava etappi oli Hradec Králové.

Sisäreidet liimaantuivat kuumassa junassa maksimekkoni alla yhteen kun hurruutimme hikisessä junavaunussa parituntisen itään. Vaunun ikkunan avaaminen olisi aiheuttanut paikalliselle kanssajunailijallemme tuulitukan, eikä tyyppi vaikuttanut olemaan halukas kampaamaan kuontaloaan toistamiseen samalle päivälle.

Nousimme määränpäässä asemalle. Vastassamme oli itäeurooppalaistyylinen asemarakennus, jonka pihassa törrötti  iso liuta ryöstöhintaisia taksikuskeja mahoineen. Ulkolaisen naamavärkkimme perusteella röyhkeästi korotettu hinnoittelu saa minut kieltäytymään tarjouksista, joten kävelimme muiden kompatessa päätöstä seuraavan kotimme nurkille omin avuin. Pistäydyimme matkalla jälleen Tripadvisorin, tuon parempaa ruokaa arvostavan matkailijan ehdottoman apuvälineen avuin syömään. Paikassa oli ystävällinen palvelu ja maistuva lounas; ensimmäistä en ollut uskoa, toinen oli Tsekeissä havaittu olevan arkipäivää.

Arttu kävi ruokailun lomassa hakemassa asuntomme avaimen, palasi yhtenä aurinkona, eikä malttanut odottaa, että me muut näemme huoneiston. En ihmettele, asuntomme oli timantti: ullakkokerroksen kaksikerroksinen huoneisto, jossa oli oma kattoterassi kaupungin korkeimmalla katolla. Maailma avoinna joka suuntaan! Ilon tunne pisteli mahassa, sillä kaupunki ei ollut herättänyt seikkailunhaluani; voisin hukuttautua kattoterassilla pulleaposkisiin kirsikoihin ja upota kirjallisuuteen mikäli haahuilu aavekaduilla ei kolahtaisi.

IMG_2074

Syymme erikoiseen kaupunkivalintaan oli Rock for People-festarit, ja tarkemmin ottaen Ässän lempibändi Foster the people. Jenkkibändi esiintyi vasta festivaalien vikana päivänä, mutta kävimme ensimmäisenä iltana tsekkaamassa festarimestat ja tamppaamassa Die Antwoordin tahtiin. Yllätin itseni nauttimalla festareista, vaikka normaalisti tomuisilla hiekkakentillä humalaisten seurassa minua vähän ahdistaa. Onneksi tanssijalkani ei pettännyt tälläkään kertaa, ja viihdytin itseäni sheikkaamalla niin, etten muistanut osaavani moista ketkutusta. Festarikäyntiä ennen illallistettiin luksuskämppämme alakerran terassiravintolassa ja fiilisteltiin kattoterassilla auringonlaskua. Jälkimmäiset loma-aktiviteetit kolahtivat vielä joraamistakin kovemmin.

IMG_2115

Toisena päivänä oli lepäilyn aika, sillä oltiin painatettu matkallamme kymmenen kilometrin päiväkävelytahtia ja kaikki olivat melko poikki. Käytiin marketissa ostamassa ruokakampetta ja kokkailtiin iltapäivällä kämpässä itse; olisin voinut miettiä lihaa ostaessani, että asunnon varustukseen kuulunut minikokoinen hedelmäveitsi ei uppoa kiloon naudanlihaa kovin sulavasti. Sain silti lihat paloiksi ja pannuun, ja ruoka tuntui maittavan tovin odottelun jälkeen mainiosti. Tämän jälkeen lekoteltiin taas katolla, puolipilvinen sää tarjosi meille kaikille jotakin: minulle auringon, muille pilvien suojaa porottavalta kuumuudelta. Illallissuunnitelmat menivät ravintolan osalta uusiksi juhlapyhän vuoksi, ja päädyimme meksikolaiseen, joka osoittautui sekin oikein hyväksi valinnaksi. Juhlapyhät selittivät sen, miksei lähes koko kaupungissa tullut vastaan ristin sielua.

Kun torstai koitti, matkakumppaneissa alkoi ilmetä erikoista liikehdintää, kunhan nousivat viimein ylös. Olin ehtinyt löhötä ylhäällä hyvän tovin aamupalan jälkeen ja tehdä pikku aamutreeninkin ennen unikekojen elonmerkkejä. Aloin aavistella, että lähestyvä keikka kuumotteli, ja niin se tuntui tekevän. Mietin, että mulla ei ole koskaan ollut suosikkibändiä, jonka keikalle olisin halunnut noin innoissani; ei ainakaan sellaista, että lähtisin Tsekkeihin sen perässä. Bäkkäreitä olisin ehkä lähtenyt katsomaan, mutta taisin saada suosikkilevystäni eniten irti opettelemalla MTV:ltä tanssimoovit ja vatkaamalla serkkuni kanssa koreografioita eteisen peilin edessä lyriikoita hoilottaen. Asiaan kuului toki myös paketillinen sinitarraa, jonka avustuksella silloisen huoneeni kukkatapetit peitettiin Suosikin välistä paljastuneilla, jättimäisillä komistusten kuvilla.

IMG_2121

IMG_2136

Keikkapäivän alkupuolisko meni puistossa hengaillen. Syötiin jäätelöä ja niitä herkullisia kirsikoita, ja höpöteltiin niitä näitä. Löysimme kaupungista puiston, johon hienon sään ansiosta oli lähtenyt ihmisiä piknikille, kahville, grillaamaan ja ottamaan aurinkoa; aloin uskoa, että joku asuikin Hradec Královéssa. Skeittipuistostakin kuului ryminää. Siirryimme hyvissä ajoin takaisin keskustaan, kotona odottaisi virkistävä suihku ja tovin chillailu ennen iltaa. Kiittelin jälleen tilavan asuntomme puitteita siitä, että ajan viettäminen loma-asunnolla oli niin mukavaa.

Ranskanletit kireällä lähdimme taksilla hyvissä ajoin kohti festareita. Pääsimme toistamiseen autokyydillä oven eteen, ja selvisimme koko musiikkijuhlista ilman ainuttakaan jonotusta; pieni ero vaikkapa Ruisrockiin, josta matka takaisin keskustaan tuntuu vievän eliniän. Emme joutuneet myöskään valtavan rynninnän uhreiksi, vaikka päätimme linnoittautua suhteellisen lähelle lavaa; musiikkikin oli oikein kuunneltavaa. Hengailimme aikamme vielä keikan jälkimainingeissa, söimme festarisafkaa, jonka sekaan oli soluttautunut myös fetasalaatteja myyvä yritys, ja lähdimme pimeydessä takaisin asunnolle. Kuten huomata saattaa, yltiöoptimistinen asenteeni kätkee alleen myös pessimismin sekaisia ennakkoluuloja etenkin festareista. Varauduin ahdistavaan tuuppimiseen väenpaljoudessa, kuvottaviin festarivessoihin piinaavassa pissahädässä ja pökerryttävän pitkiin jonoihin, mutta selvisin ilman mitään näistä.

IMG_2153

IMG_2131

Kulkuvälineestä toiseen

Aamulla koitti aikainen herätys, pakkailut olivat unohtuneet edellisillan tohinoissa ja aamiainen olisi paikallaan ennen kotiinlähtöä. Selvisimme kuitenkin helposti ennen kymmentä asunnosta ulos, ja aloitimme siirtymisen juna-asemalle. Asemalla uskoimme vetäneemme pisimmän korren kun odotimme laiturilla junaa ensimmäisten joukossa valmiina kansoittamaan istuinpaikat. Totuus paljastui kun pääsimme sisään, kun paikkalippulaiset kiilasivat rauhallisin liikkein ja täysin kiireettä omille paikoilleen. Tämä ei silti menoa haitannut ja seisoskelin mielelläni parituntisen junailun; Prahan aamulenkit eivät enää Hradec Královéssa innostaneet ja keho kaipasi jotain aktiviteettia. Seisoin käytävällä, venyttelin, tuijotin peltomaisemaa ja annoin tuulen sotkea tukkaani vilvoittavan vireen tulviessa avoimesta ikkunasta. Minulla oli totisesti parhaiten ilmastoitu paikka koko junassa.

Prahassa oli täysi helle. Nälkä alkoi taas kurnia mahassa. Etsimme lounaspaikan lähialueelta. Avasin menun ja samassa huomasin ravintolassa syömisen alkaa kyllästyttää; kotona tekisin salaatin, johon laittaisin kaikkea, mitä tahtoisin. Syötyämme lorvimme kauppakeskuksessa kahvittelemassa, ja varailin junalippuja Suomen päähän, jotta mahtuisimme junailemaan vielä viikonlopun aikana Ouluun. Tilasimme Uberin lentokentälle ja saimme jälleen huvittavan autoilukokemuksen sovelluksen ansiosta. Tyyppi ei puhunut sanaakaan englantia, mutta oli pienen suostuttelun jälkeen halukas kommunikoimaan etupenkillä tätä jututtavan Artun kanssa numeroita osoittelemalla. Toivon todella, että kuskin autonromu pysyy kaikesta kolinasta sekä ajotyylistä huolimatta kasassa vielä pitkään, sillä tällaisen ihmiskontaktin soisin vielä seuraaville matkaajille.

Lento sujui mukavasti kirjaa kuunnellen ja Helsingissä päästiin yöksi toiseen kotiini, jossa omat samppoopullot odottivat reissussa rähjääntynyttä. Kyllä vain, asiat ovat kumuloituneet pisteeseen, jossa huomaan jälleen asuvani Millan kanssa samaa kotia. Lennän Helsinkiin lähes viikottain, joten kakkoskodissa pääsen maistelemaan kolmen vuoden takaista kämppiselämääni jälleen.

Seuraavana päivänä alkoi repaleinen matka Parkanon, Kankaanpään, Ikaalisen, Kankaanpään ja kerran vielä Parkanon sekä Seinäjoen kautta kohti Oulua ja arkea, ja lopulta kiskottiin kolmen viikon reissun jäljiltä kamppeet oman kynnyksen ylitse. Kiva matka kaikin puolin, mutta onpa ihanaa olla kotona! Hektisen kevään jälkeen olen suorastaan kaivannut kotiin.

Praha on kesälomakaupunki

Praha on kesälomakaupunki

Morjens, kamut! Sieltä se kuulkaa kirjoitusinto vaan lopulta puskee esiin Praha-loman päätteeksi, vaikka olin jo heittämässä hanskoja tiskiin koko Aniksenmakuisen suhteen. Tilanteeseen voi myös liittyä se, että meiliboksiini kolahtaa sivustoani hostaavalta firmalta ahdistavaa lähtölaskentaa saitin sulkemisesta, iski ennalta eroahdistus ja koin rinnassain syvän pistoksen kun […]

2016

2016

Riemun vuosi 2016 alkaa olla viittä vaille vietetty, joten on korkea aika napata itseään niskavilloista ja rauhoittua toviksi blogin pariin.Tämä on tainnut olla kehnoin blogivuosi koskaan Aniksenmakuisen olemassaolon aikana, josta syytän elämässäni tapahtuneita asioita mielummin, kuin hukassa ollutta motivaatiota. Optimisti näkee toki tässä leväperäisyydessäkin hopeareunuksen; […]

”Mitä sä niinku teet työkses?”

”Mitä sä niinku teet työkses?”

Vauhdikas viikko tuo edellinen, kuten Aniksenmakuisen Facebookissa jo mainitsinkin; työjuttujen tiimoilta reissaaminen pistää aina ajan kulumaan hirmuista vauhtia! Työasioista ei tule usein kertoiltua, joten tässäpä tulee katsaus minun edelliseen viikkooni, joka kaikessa hektisyydessään kuvaa melko hyvin mun työarkea tällä hetkellä, ja vastaa ehkä osittain otsikon kysymykseenkin, jonka kuulen melko usein.

Maanantai oli ehdottomasti viikon rauhallisin päivä. Täysin palaverivapaa puuhapäivä Oulussa toimistolla oman työpöydän ääressä ilman kiireen kienää on harvinainen herkku, mutta niin kovin tarpeellinen! Sähköpostilaatikon haravointia, juoksevien asioiden hoitamista samalta istumalta kun ne ilmestyvät ja tulevien konkreettisempaa suunnittelua; sellaista tärkeää perusduunia, jolloin plänit toteutetaan, ja kalenteria katsellaan hieman huomista pidemmälle.

Mulla on tapana syynätä aina silloin tällöin jokainen kalenterimerkintä, ja miettiä, mitä se tarkoittaa tekemisen kannalta ennen kyseistä tapaamista: Pitääkö palaveria valmistella jotenkin? Meneekö siirtymisiin aikaa? Ketä tulee paikalle? Tarvitsenko mukaan jotain tavaraa? Vihaan toisten (ja oman) ajan tuhlaamista, ja pyrin aina valmistautumaan palaveriin edes jotenkin mikäli aikataulu sen mahdollistaa. Välillä siivoan kalenterista ei-niin-tärkeitä palavereita kokonaan pois; näen priorisoinnin yhtenä tärkeimmistä jutuista, jos haluaa saada aikaiseksi jotakin.

Sain kivasti hommia päivän aikana eteenpäin ja meilikertymää pienennettyä. Illalla tanssitunti Citydancella Lotan tahtiin ja kehon huoltamista Kamppailuklubilla Artun painien ajan. Kotona oltiin mukavasti ennen yhdeksää, syötiin ja mentiin nukkumaan. Mun ”pää tyynyyn kymmeneltä” –hanke sujui alkuviikosta aika vakaasti!

Oulun_lentokenttä
Oulun kentällä keskiviikkoaamuna keinuttelemassa.

Tiistaina alkoikin loppuviikon mittainen myllytys. Aamupäivällä paltsattiin viikkopalavereissa sisäistä markkinointia sekä sometekemistä koskevia aiheita. Loppupäivän mittainen suunnittelusessio startattiin lounaalla Helsingistä saapuneiden kollegoiden kanssa, ja jatkettiin ideointia pitkälle iltapäivään. Nautin älyttömästi siitä, että pääsen työssäni käsiksi osittain myös tuotteiden suunnitteluun, ja tekemisiin eri aihealueiden asiantuntijoiden kanssa. Kunkin tuotteen kohdeyleisön tunteminen sekä tuotteen perinpohjainen ymmärrys ovat melko olennaisia asioita markkinoinnin ja viestinnän kannalta; etenkin kun viestintää ja koulutusta tekee myös sisäisesti. Mikään tuote meillä ei ole koskaan valmis, ja toisinaan niistä uupuu ensijulkaisussa paljonkin ominaisuuksia, joita käyttäjät alkavat heti aktiivisesti odotella. Asia, jonka kanssa on nykyaikana elettävä, ja musta se on kutkuttavaa!

Illalla oli ohjelmassa jälleen tanssitunti. Tiedoksenne, että mun jazz-tanssin opettaja Outi on maailman paras! Siinä lähinnä fiilikset, joita tuo tiistainen tunti herättää. Kuskattiin pyörä auton perässä Citydancelle treeneihin mennessä, jotta pääsin aikaisemmin kotiin kokkaamaan ja laittamaan juttuja valmiiksi seuraavan päivän aamulähtöä varten. Arttu vetää omien treenien lisäksi MMA:n peruskurssia, joten tiistait venyvät ellei toinen ole kotona häsläämässä hieman aiemmin. Mulla oli pää tyynyssä jälleen ennen kymmentä. Erävoitto!

Vallila_Factory
Ihanan Ilonan kanssa lounaalla uudistuneessa Factoryssa Vallilassa duunijuttujen välissä.
Factory_Vallila_lounas
Näitä lounassalaatteja on kieltämättä vähän ikävä.

Keskiviikkona nappasin aamulennon Oulusta Helsinkiin ja suhasin työkaverin kanssa kentältä taksilla Vallilaan. Aika suuri osa mun kollegoista työskentelee tosiaan Helsingissä, joten minimissään kuukausittainen päivän visiitti on työnteon kannalta tarpeen. Hauska huomata, miten OPn pääkonttorilla vietetyistä tunneista tarttuu usein mukaan eniten; ehkä sitä jotenkin panostaa niihin hetkiin enemmän, kun tietää, ettei ole joka päivä kasvokkain.

OP_Vallila
OP Vallila ja varmasti Suomen hienoin katto.
OP_vallila
Päivä officella pulkassa.
OP_Vallila
Helsingissä oli vielä vihreää, lämmintä ja aurinkoista.

Helsingissä käsiteltiin muun muassa ensi vuoden budjetteja, työtehtävien jakoa, mahdollisia tulevia esitteitä ja käytiin vähän suunnitelmia yleisluonteisemmin läpi. Iltapäivällä synkattiin tekemisiä yhteiseen suunnitelmaan; isossa talossa tekijöitä on paljon, joten tällainen yhteenveto on välttämätöntä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja oppien vaihtamiseksi. Mun työn hienoin puoli ovat nimenomaan nämä ihmiset, niin Oulussa kuin Helsingissäkin, joiden kanssa saan päiväni viettää. Tämä osaamisen määrä häkellyttää jatkuvasti, ja ne kymmenet huipputyypit, joiden kanssa näitä juttuja tehdään ovat todellakin syy mennä töihin hyvällä draivilla ihan joka päivä!

Haaga-Helia_Matkalla
Matkalla Haaga-Heliaan tiputtamaan kirjoja.
Mashiro_Mäkelänkatu
Mashirossa juuri ennen sulkemisaikaa.

Iltapäivällä töiden jälkeen kävin testaamassa japanilaisen ravintola Mashiron Mäkelänkadulla, jonne päädyin aivan sattumalta. Mikä ihana yllätys se olikaan! Simppeli ja mutkaton, joskin kekseliäs lohiannos oli todella hyvää. Syömisen lomassa soittelin perjantain tekemisiä koskien yhden kollegan kanssa. Noin 45 minuutin väli ennen kampaajaa täyttyi pikkuvisiitillä ja pienellä päiväkävelyllä Haaga-Heliaan; palautin ystäväni oppikirjoja, ja samalla etäisesti tutun näköinen Haaga-Helian työntekijä kosiskeli minua mukaan Alumni-toimintaan sen jälkeen, kun hississä kävi ilmi, että olen valmistunut HH:sta 2010. Miltäköhän tuntuu olla töissä paikassa, jossa ihmiset lähtökohtaisesti viettävät 2-5 vuotta, tekevät pää höyryssä hommia, vanuvat käytävillä, kulkevat haalareissa ja sitten häipyvät kokonaan?

Palasin juoksujalkaa Sturenkadulle melkein myöhässä yllättävän verkostoitumissession vuoksi, ja piipahdin nipsaisemassa viimeiset värinrippeet latvoista. Hiukset ovat nyt kokonaan oman väriset. Tukka lyhenikin aika reippaasti, mutta itse asiassa keventynyt kuontalo on aika pirtsakka. Hain banskun mukaan Siwasta ja loikkasin lentokenttäbussiin. Kuljen julkisilla aina, jos aikataulut sen mahdollistavat. Kentällä vielä speksailin Facebook-kamppiksen yksityiskohtia duunikaverin kanssa Skypessä ennen ilta ysin paluulentoa Ouluun. Arvatkaa vaan, onnistuiko mun nukkumaanmeno kympiltä, kun kotona olin 21:45…

Lyhentynyt look.
Lyhentynyt look.
Helsinki_Vantaa_lentokenttä
Kaunis auringonlasku Helsingistä lähtiessä.

Torstaiaamuna tein hommia kotona; kirjoitin tekstejä, tutkailin sovelluskäyttöä viime kuulta ja etsiskelin sopivia mittareita tulevaan kamppikseen. Analytiikka on aihealue, jossa haluaisin kovasti kehittää itseäni lisää; dataa on saatavilla turkaisen paljon, mutta sen saattaminen luettavaan tilaan onkin sitten ihan toinen juttu, saati sen rakentava analysoiminen. Ilman ymmärrystä luvut on vaan lukuja, eikä niillä tee sellaisenaan mitään.

Mulle etäpäivät on tosi tärkeä osa työntekoa, silloin saa nimittäin levitellä tavaroitaan, piirrellä asioita ylös lattialla ja työaika on keskeytyksetöntä, joka on esimerkiksi kirjoittamisen kannalta oikein positiivista. Lounasaikaan siirryin Elektroniikkatielle ja söin nopsasti tiistaina odottamaan viemäni eväät. Iltapäivällä osallistuin muutamaan koulutussessioon lyhyellä puheenvuorolla Skypen välityksellä, ja loppupäivästä tuunattiin markkinoinnin iPadeihin testiympäristöä. Ehdin kipaista kotona laittamassa yökamppeet kassiin ja alkuillasta hyppäsin junaan kohti Tamperetta. Matka kului pitkälti tulevan julkaisun sisältöön tutustuessa, ja tulevan markkinointikamppiksen sisältöä kootessa ja kirjoittaessa. Tampereella laitoin hotellihuoneen oven kiinni klo: 22:30; iltapala, hammaspesu ja suihku, ja pään sai taas laskea jo vauhdilla tyynyyn.

Tampere_Scandic
Huomenta, Tampere!

Perjantaina söin aamupalaa hotellin alakerrassa kaikessa rauhassa ystävän kanssa, vastailin sähköposteihin ja tein to-do-listaa maanantaille. Yritän aina sopia treffejä aamupalalle tai lounastunnille kun olen muissa kaupungeissa; Ouluun muuton myötä yhteydenpito on tullut vain pienen hitusen hankalammaksi. Iltapäivän koulutuksen valmisteluun meni tunti tehokkaalla tiimillä, ja lounaan jälkeen aloitettiin 25-henkisten porukoiden koulutussessiot. Yhteensä näitä tuokioita järkättiin kuusi kappaletta iltapäivän aikana; mielettömän hyvää palautetta, kommentteja ja kehitysideoita saatiin oman talon ammattilaisilta! Päivä oli paketissa 16:30, jonka jälkeen oli aika kiirehtiä junaan. Puksuttelin kohti Oulua sushia mussuttaen, eikä sormet edelleenkään pysyneet läppäristä irti. Kotona odotti oma sänky, ja viikonloppu täynnä liikuntaa ja ystäviä. Treenejä jäi muutama kappale viikonlopulle taputeltavaksi reissujen ja venähtäneiden iltojen vuoksi. Loppuviikon univelkoja kirittelin myös kiinni aika mallikkaasti vapaapäivinä.

Sellaista arkea täällä.

Koulutustilaisuus
Koulutussessiot alkamassa.

In English:

It´s been quite a long time since I wrote about my everyday life. I like routines; waking up from my own bed next to A, eating breakfast at home together, going to work normally in the morning and enjoying my hobbies with no distractions is something I always look forward to when I´m traveling. Luckily I´ve realised how important it is to learn to enjoy the most regular days; there were times I was always tempted to fill my calendar with new stuff, and was drawn to jump into new adventures. I still miss the thrill at times (who wouldn´t?), but I´ve managed to make my every day so enjoyable I always start feeling to go back after just a while away. Maybe age has something to do it as well?

This goes also with my work. I am happy to go to work every day, mostly even excited about what the upcoming day is going to bring ahead. As many of you really don´t know how my work days are like, here comes my week from Monday to Friday as it was last week.

My work week started peacefully in Oulu as I had no meetings on Monday. It´s quite rare to have all day with no schedule; I think the last time when I had not a single planned meeting was on July when everyone else was still on holidays! These kinds of days are very good to go through the mail box and organise my calendar, and execute the plans made on meetings. I hate wasting other people´s time so I try to make time to prepare myself for the meetings if possible; this really saves time when it´s clear what´s supposed to be the outcome when everyone leaves the room.

On Tuesday the hassle started as I had few meetings in the morning considering social media marketing and internal communications. We started our afternoon´s planning session with lunch since we got some colleagues from Helsinki to join us, and it´s always nice to catch up in a relaxed environment before diving into business. I really enjoy the fact that I have a chance to participate in so many projects in my work. Deeper understanding of the services and the target groups is a huge advantage when doing marketing planning. In mobile services business there´s no such thing as ”ready product”; all the applications are getting new features, small fixes and updates continuously, so I must be in the swim of things to be able to do my work properly.

I had a flight to catch early on Wednesday morning to Helsinki as I had meetings in our head office in Vallila. Most of my colleagues are working in our head quarters, so it is important to go there at least once a month; most of the time we are working via Skype, but I still prefer face to face meetings over any other ways to stay connect.  After the day full of budgets and planning, I headed to a nice Japanese restaurant for a quick meal, took a small walk to drop off my friend´s school books and finally had my hair cut before heading back to the airport. A little work while waiting for the plane to arrive; I really like working on the go at times. I´m so happy it´s just an one hour flight back to Oulu!

I worked from home on Thursday morning since I had some writing to do. During lunch time I took my bike and cycled to work, ate lunch, answered some emails, and got few iPads ready for the training session for the next day. I hurried home to pack my bags and jumped into train to go to Tampere. I shut the hotel room in Tampere around 22:30 after working in the train, and was so ready for bed already!

On Friday morning I enjoyed hurry-free breakfast with a friend of mine in the hotel at Tampere. We had some arrangements to do before the training sessions started, so I joined my colleagues and we set up our iPads and screens before lunch so we were ready to jump into sessions right after the occasion started. We were ready and packed around 16:30, so I had time to catch some sushi and hop on a train once again. I came home around half past nine after busy but very rewarding work week ready to start the weekend full of friends and training to do.

So that´s what I do for living these days. Any surprises?

Lofootit – kesäloma pyörien päällä

Lofootit – kesäloma pyörien päällä

Danski ja Samuel sytyttivät aikoinaan mussa pienen pakkomielteen nimeltään Lofootit. Ei sinänsä ihme, sillä esittelemällä toinen toistaan ihanampia otoksia korkealta huippujen päältä, sympaattisista kylistä, valkoisilta hiekkarannoilta sekä vehreistä laaksoista ei muuta voi oikein odottaakaan. Tuntui jotenkin käsittämättömältä, että tuossa melkein naapurissa on paikka, jonka maisemat näyttävät […]

Erilainen syksy

Erilainen syksy

Syksy tuli Ouluun, ja olemme selvästi sulautuneet jo sen asettamiin uomiin. Viilentynyt sää, kellastumaan päin olevat lehdet, kesätauolta palanneet menot ja velvollisuudet sekä pimeät illat houkuttavat jäämään viikonloppuina kotiin. Tämän viikonlopun Helsinkimenot väistettiin täpärästi, kiitos yhden siirtyneen Intian työreissun ja digitalisaation. Businekset etenee maailmalle myös […]

Toivepostaus: Huhtikuinen Nizza

Toivepostaus: Huhtikuinen Nizza

Kyllä, näin melkeinpä puoli vuotta myöhässä kehtaan kertoa matkastamme Nizzaan, sillä omalla tontilla täällä touhutaan ja matkapostauksethan eivät noin vain vanhene!

Euroopan kaupunkeja on meikällä vielä melkolailla koluamatta, mutta hyvää työtä tuon listan lyhentämiseksi tuli tehtyä alkuvuodesta. Sydäntäsärkevien uutisten jälkeen olen kaiholla muistellut Nizzaa, joka näyttäytyi meille niin mukavana, aurinkoisena ja elinvoimaisena. Onneksi se taitaa olla sitä edelleen, mutta kyllä sydämeni jätti lyöntejä välistä, kun terrori-iskusta kuultuani hädissäni etsin tietoa, onko ranskalainen ystäväni kunnossa. Kunnossa fyysisesti, mutta kyllä kauheuksien keskeltä kotiin juokseminen jättää jälkensä. Maailmassa ei ole kaikki ihan kohdallaan, mutta juuri siksi on syytä keskittyä positiivisiin asioihin ja elää täysillä, eikä antaa pelon estää menemisiä.

Nizza
Aurinko otti meidät avosylin vastaan.

Bookattiin veljeni Anssun kanssa joululahjaksi äidille lennot Nizzaan, ja mulle toki myös, sillä eihän sitä yksin voi toista pistää reissulle. Matkaa sai siis tovin odotella, mutta lepotauko tuli tosi sopivaan väliin kevään muuttohässäköinnin päätteeksi katkaisemaan kiireen ja säätkin alkoivat olla Ranskassa lämpiämään päin. Juttu on lojunut mulla puolivalmiina drafteissa nyt tuolta keväältä saakka, mutta onneksi sain lähipiiristä tsemppiä painostusta ja vihdoin jutun julkaistua!

Olen tullut melko laiskaksi ottamaan etukäteen selvää matkakohteesta, ja niin kävi tälläkin kertaa. Sen verran jutustelin Nizzassa asuvan kaverini Yasin kanssa Facebookissa, että tiesimme bookata hotellin meille passeleimmalta alueelta; Nizza on toisaalta melko pieni, joten en usko, että hotellia voisi kovin väärinkään valita, mutta tuntui mukavalta, ettemme joutuneet erikseen ”lähtemään”, vaan olimme suorilta pelipaikoilla.

Nizza
Rantabulevardia käveltiin edestakaisin sen mikä ehdittiin.
Nizza
Nizzan kävelee päivässä ympäri.

Nizza on söpö ja kompakti kaupunki, jonka saa melko kivasti koluttua parissa päivässä. Lähikaupunkeihin tällä aikataululla oli turha haikailla, mutta meitä ei suuremmin poltellut niin monen mielikaupunkeihin lukeutuva, Nizzan naapurikaupunki Monaco. Onneksemme molemmat matkapäivät aurinko räkitti täydeltä terältä, joka on kyllä ehdoton ykkösnähtävyys pitkän talven päälle. Kulutettiin siis paljon aikaa ulkoillen ja kelistä nautiskellen, ja toki me omalla terassillakin lojuttiin molempina päivinä muutama tunti.

Hotellimme oli Ibis Styles Nice Centre Gare, joka oli varsinainen täysosuma! Värikäs ja nuorekkaan tyylikäs hotelli täytti meidän toiveet ja hieman enemmänkin. Aamupala oli hyvin tavanomainen, mutta nappasin omat gluteenittomat leivät Suomesta mukaan ja sopivia päällisiä löytyi onneksi tiskistä. Tuorepuristettua appelsiinimehua rusentui nappia painamalla muhkeita appelsiineja täynnä olevasta koneesta, ja sopivan pehmeää espressoa tiputeltua tuplana värikkääseen kuppiin. Herkkusuille oli tarjolla toki croissanteja, Pain au Chocolat –hörttösiä, Nutellaa, marmeladeja, hedelmäjogurtteja sekä suklaamuroja, jotka sujuvasti skippaan myös lomalla. Sain pitää omia eväitäni hotellin jääkaapissa, ja lähtiessä talletimme tuliaisjuustot yöksi matkalaukkuhuoneen jääkaappiin odottelemaan lähtöämme.

Meillä oli kaiken kukkuraksi hotellihuoneessa oma, suuri terassi; tajuton flaksi, että juuri kyseinen huone oli vapaana ja saimme sen ilman lisämaksua. Hotellin wifi toimi moitteettomasti, samoin palvelu ylipäätään. Täydet pisteet ja pointsit – tällä kertaa ketjuhotelli yllätti!

Nizza
Hotellin aamupalalla.
Nizza
Aulasta löytyi kotoa tuttuja elementtejä.

Nizzassa välimatkat tuntuivat minimaalisilta, mutta kävelyä matkalla kertyi iPhonen mittarin mukaan tästä huolimatta kahdessa päivässä 45 kilometriä. Vähemmälläkin selviäisi, meillä vain on vähän levottomien jalkojen vikaa ja dallaamme mieluusti paikasta toiseen. Ensimmäisenä aamuna kapusimme Parc De La Colline du Château-puistoon, jonka läpi pääsimme niemen kärjen toiselle puolelle Le Portiin. Haimme mukaan lounassushit ja pyörimme alueella muutaman korttelin. Ostimme paluumatkalla myös mansikoita ja pullon kuohuvaa. Kiikutimme saaliimme hotellihuoneemme terassille aurinkoon ja heitimme bikinit päälle. Maistui muuten aikas ihanalta kevään eka terassilounas!

Nizza
Hengailtiin hetki maisemia katsellen.
Nizza
Niin tyypillistä Nizzaa.
Nizza
Äiti on mainiota matkaseuraa, sillä hän liikkuu ja syö tarpeeksi.
Nizza
.. ja meillä on vielä samanlainen lounasmaku!

Iltapäivällä poikkesimme vähän kaupoilla, ja illallista syötiin Tripadvisorista bongaamassani ravintolassa. Ruoka oli oikein hyvää ja saimme ranskan sekaisella englannilla ruokarajoituksenikin selväksi; kokki teki minulle omat ratatouillet ilman sipulia ja tuunasi alkupalatkin passeliksi. Kaupanpäälliseksi meidät yritettiin juottaa Limonchellolla tukevaan tuiteriin, mutta pakenimme paikalta laskun maksettuamme ja jätimme sitruunaiset liköörit janoisemmille. Erityishauska ilta emmekä saaneet tällä reissulla edes kärsää!

Nizza
Tehtiin me kyllä muutakin kun syötiin, vaikkei heti uskoisi.
Nizza
Tajuttoman herkullista illallista.

Seuraavana aamuna otimme aamupalan jälkeen kohteeksemme Promenade des Anglais -rantabulevardin, jossa vedettiin rallia pari tuntia lenkkikuteissa seikkaillen ja ihmisiä tiiraillen. Palasimme hotellille jännittämään Suomessa painineen Artun matseja, ja kääntelimme neniä aurinkoa kohti hotellimme sisäpihalla kädet hikisinä jännityksestä. Arttu voitti Finnish Openista hopeaa ja kisakatsomomme päättyi hyvillä mielin. Iltapäivälounaat haimme taas hotellille ja lekoteltiin rauhassa lueskellen sekä nauttiskellen oman terassin rauhasta. Teimme treffit Yasin kanssa iltapäivän puolelle vanhaan kaupunkiin, ja onneksi näin – Vieux Nice oli näkemisen arvoinen, emmekä muutoin olisi sinne välttämättä päätyneet.

Nizza
Sää oli lämmin, mutta biitsikeleistä ei ollut vielä huhtikuussa tietoa.

Istuskelimme Place Rossetti-aukiolla kahvikupillisten verran ja muut hakivat vielä jäätelöt Rossetti-nimisestä jätskikojusta. Luotan suuresti herkkusuiseen Yasiin, ja sillä äidin makuhermotkin nauttivat kyseisen paikan gelatosta, rohkenen suositella Place Rossettin jäätelöitä. Yas kävelytti meidät läpi vanhan kaupungin,ja poikkesimme ostamassa palasaippuaa tuliaisiksi isälle, jonka jälkeen jatkoimme vielä muutamaan kenkäkauppaan ennen suuntaamista omille teillemme. Olipa ihana nähdä, että Dubain ystäväni oli paluumuuton jälkeen niin hyvävointinen ja onnellinen!

Ostettiin vielä juustotiskistä sitä sun tätä, napattiin muutama punkku laukkuun jemmattavaksi ja kipaisin parit alusvaatteet vielä ennen suuntaamista hotellille. Pakattiin matkapakaasit ja mentiin ajoissa nukkumaan, sillä herätys koitti varhain.

IMG_0997
Kyllä näissä maisemissa lenkkeilee mielellään!

Nizza oli mielenkiintoisempi kuin kuvittelin. Ensi kerralla shoppailen antiikkipuodeissa kolhuisia ruokailuvälineitä ja viivyn pari päivää pidempään; käynnin arvoinen!

Laiskan loman loppu

Laiskan loman loppu

Käsillä ovat kokeellisen, yhdeksän päivän mittaisen kesälomani viimeiset hetket. On siis loppuraportin aika. Suunnittelematon kesälomani mietitytti ennen lomalle jäämistä, sillä en ole koskaan aikaisemmin viettänyt lomaa ilman minkäänlaista sovittua ohjelmaa. Lomani alkoi tiistaina, tai oikeastaan jo melko leppoisan työpäivän päätteeksi maanantaina, kun pyöräilin sateessa kotiin. […]