Recent Posts

Naimisiin New Yorkissa – häät Manhattanilla

Naimisiin New Yorkissa – häät Manhattanilla

Häistämme New Yorkissa on vierähtänyt pian neljä kuukautta, ja olen tässä pohdiskellut, mitä tekisin hääkuviemme kanssa. Hieman yllättäenkin ne tuntuvat kovin henkilökohtaisilta, ja mietin jo, jättäisinkö kuvat kokonaan julkaisematta blogissa. Katselin viime vuoden aikana hieman ulkopuolisena sitä, miten hääjuhlavalmisteluista tuntuu kovin usein unohtuvan se juhlien […]

2017

2017

Vuosi vaihtui ja on taas aika summata vuoden 2017 tapahtumat yhteen (kilometrin mittaiseen) postaukseen! Vuoden 2016 yhteenvedon lopussa olen suunnitellut seuraavaa: ”Vuonna 2017 ajattelimme alkaa kolmekymppisiksi ja mennään ainakin naimisiin. Arttu kisailee Suomessa ja ehkä ulkomaillakin, sekä tekee töitä minkä painiltaan ehtii. Meikällä puhaltavat uudet, […]

Piilaakso – sukellus startup-maailmaan

Piilaakso – sukellus startup-maailmaan

Vuoden mielenkiintoisin työkeikka alkaa olla takana päin, ja on aika kertoa hieman tarkemmin, mitä ihmettä olen puuhastellut täällä Piilaaksossa kokonaisen kuukauden ajan. Kirjoittelin syksyllä, että lähdemme Artun kanssa marraskuuksi Piilaaksoon, ja yritin jo tuolloin hieman avata sitä, mitä täällä Kaliforniassa on tarkoitus tehdä. Luonnollisesti reissun anti on avautunut täällä paikan päällä paremmin, joten tässä yhteenvetoa miksi olen täällä, mitä olen saanut aikaiseksi ja onko reissusta kertynyt kotiin viemisiä.

Kohti monialaista palveluyritystä

Työmatka on siis työnantajani OPn ”OP goes Silicon Valley -vaihto-ohjelma”, joka on vuoden 2017 aikana lennättänyt meikäläisiä startup-maailman kuumimmalle alueelle eri puolilta organisaatiota. Voitte vain arvata, miten innoissani olin kun bongasin tämän mahdollisuuden, ja oli itsestään selvää, että haen mukaan! Paikka ohjelmassa irtosi ja pääsin valitsemaan reissulle sopivaa ajankohtaa. Marraskuu kuulosti kaikinpuolin mainiolta ajankohdalta työmatkalle, ja se on myös osoittautunut sellaiseksi. Tukikohta täällä Kaliforniassa on Palo Alto, jossa majoitumme kukin vuorollamme yrittäjäkommuunissa vain kivenheiton päässä Stanfordin yliopistosta ja Facebookin kampuksesta.

Ohjelman tarkoituksena on vauhdittaa OPn strategista muutosta ja matkaa kohti monialaista palveluyritystä, kehittää henkilötasolla ammattitaitoa sekä lisätä ymmärrystä siitä, miten maailman parhaat digitaaliset yritykset toimivat, ja miten innovaatioita täällä tehdään. Finanssialan digitaalinen murros, toimialan yhteiskunnallinen murros sekä uudet säännökset muuttavat toimintakenttää niin, että uudistuminen on elinehto. Tämän kaltaisten projektien kautta lisäämme ymmärrystä muutoksesta organisaatiossamme, sekä etsimme potentiaalisia kumppaneita, joiden kanssa muutos kohti monialaista palveluyritystä voidaan toteuttaa käytännössä. Ohjelmasta OPlla vastaa OP Lab, innovaatioyksikkö ja OPn sisäinen startup-hautomo. OP Lab keskittyy pankki-, vakuutus- ja terveysteknologian sekä asumisen ja liikkumisen innovaatioiden ja palvelujen kehittämiseen.

Verkostoitumisen tehoviikot

Kuukauden aikana olen osallistunut eri aiheita käsitteleviin tilaisuuksiin, kuunnellut pitchauksia, verkostoitunut, tavannut yhteistyökumppaneita, opiskellut ja yrittänyt jäsennellä kaikkea uutta tietoa viestittävään muotoon. Tilaisuuksista olen bongannut mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa olen pyrkinyt päästä juttusille ja järjestää tarvittaessa tapaamisia. Olen kuunnellut puhujia, jotka ovat valottaneet uusia teknologioita ja työtapoja. Samaan aikaan olen kertonut, mikä on OP, selittänyt, mitä me täällä teemme ja pyrkinyt kuvaamaan, mihin koko ohjelmalla pyrimme. Kaikista kohtaamisista olen yrittänyt löytää yhteisiä intressejä tai mielenkiinnonkohteita, ja pyrkinyt myös auttaa muita parhaani mukaan. Tilaisuuksia täällä on kymmeniä viikossa, joista suurin osa painottuu ilta-aikaan. Tämän lisäksi välimatkat ovat pitkiä, joten päivät ovat täyttyneet mukavasti aamupäivästä iltamyöhäiseen siirtymillä, tapaamisilla ja tilaisuuksilla.

Oma verkostoni on kasvanut melkoisesti, ja olen myös löytänyt kontakteja OPlle. On ollut hienoa huomata, että meillä Suomessa ollaan jopa edellä tietyillä toimialoilla, ja suurimmaksi osaksi tuotteemme ja palvelumme kilpailevat maailman kärkipäässä. Silicon Valleyn tarjontaan mahtuu todellisia timantteja, mutta suoraan sanoen myös käsittämätöntä kuraa. On siis hyvä katsoa asioita myös kriittisen linssin läpi ja luottaa omaan arviointikykyyn; täällä toden totta myös markkinoijat osaavat hommansa.

Mikä tekee Piilaaksosta erityisen?

Piilaakson alue on kehittynyt pikkuhiljaa nykymuotoonsa, mutta alueen historia määrittelee pitkälti sen, miksi start-upit haluavat juuri tänne ja mistä koko ekosysteemi on syntyisin. Piilaakson maagisuutta ei pysty tiivistämään pariin lauseeseen, joten jos koko maailmaa muuttaneen businesskehdon historia kiinnostaa, on esimerkiksi Tiede-lehti valottanut taustoja kattavasti.

Tärkeimpänä oppina kotiinviemisiksi täältä pidän ehdottomasti Piilaakson kulttuuria, jonka uskon olevan yksittäisiä neronleimauksia ja hienoja keksintöjä merkittävämpi tekijä alueen taianomaisuudessa; täällä kaikki haluavat menestyä, mutta toivovat pääsääntöisesti myös muiden menestystä. Verkostot ovat kaiken a ja o, ja niiden systemaattisella hoitamisella, hyvällä tahdolla toimimalla sekä muita vastavuoroisesti auttamalla niistä löytyy varmasti tyyppejä, jotka auttavat eteenpäin. Joka päivä tapahtuu paljon pieniä, mutta myös todella suuria ja yritysten voittokulun kannalta merkittäviä ihmeitä. Täällä ei katsella kadehtien muiden suorituksia, vaan otetaan niistä opiksi, inspiroidutaan, kysytään neuvoja ja tehdään töitä omien unelmien eteen. Rento ilmapiiri tukee uusien kontaktien luomista, ja täällä pitäisi olla todella ujo välttääkseen uusien tyyppien tapaamista.

Kirjoittelen vielä paremmin menneiden viikkojen tapahtumista, kuten siitä, miten päädyin lentämään pienlentokonetta San Franciscon yllä ja millaista oli lounastaa Netflixillä. Nyt pitää kuitenkin lähteä pakkaamaan, sillä lento Suomeen lähtee vajaan vuorokauden kuluttua, ja kuukauden tohinoiden jäljiltä olemme onnistuneet asettumaan melko hyvin taloksi.

Kuulumisia Kaliforniasta

Kuulumisia Kaliforniasta

Istun parhaillaan autossa matkalla San Franciscoon viimeistä kertaa Piilaakson reissullamme, ja päätin kirjoitella kuulumisia, sillä kuski viihdyttää itseään hoilottamalla Offspringiä ja osaa jo ajella täällä ilman kartanlukijaa. Olemme matkalla SFMomaan ja fiilistelemään kaupunkia vielä kertaalleen. Pelkästään tältä kuukauden mittaiselta Kalifornianreissulta olisi hirmuisesti kerrottavaa puhumattakaan vain […]

Onnenpäivä

Onnenpäivä

Reissumme New Yorkiin on aiheuttanut pientä radiohiljaisuutta blogin puolella, sillä matkaan sisältyi tavallista enemmän etukäteissuunnittelua (sekä alta hoidettavia töitä), ja päätin irtautua läppäristäni lomani ajaksi täysin. Paluu kotiin sujui hieman portaittain, sillä jäimme NYCistä lennettyämme viikonlopuksi katsomaan ADCC-kisoja pääkaupunkiseudulle. Sunnuntaina Arttu lensi kotiin Ouluun ja […]

Elämää ilman arkea

Elämää ilman arkea

Kun liihottelin eilen koneen kyydissä päiväreissulta kotiinpäin, mietiskelin meidän arkea tai oikeastaan sitä, että sitä ei oikeastaan ole. Tai ei ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä eikö arjen pitäisi olla jollain tapaa tuttua; elämää, jota elät kotona kun päällänsä ei ole mitään muuta. Sellaista tasaisen varmaa kehää, joka toistaa itseään samalla kaavalla.

En nimittäin tunnistanut tätä arki-kohtaa tästä tämänhetkisestä tilanteestamme. Siitä ei löydy minkäänlaista toistettavaa kuviota, jonka kuvaamalla saisin kerrottua elämästämme. Herätyskelloa ei voi yhtenäkään aamuna asettaa soimaan herätysaikaa muuttamatta, seuraavasta päivästä ei tiedä kalenteria avaamatta. Ja se kalenteri, se on muuten ihan ehdoton väline tämän ruljanssin pyörittämiseen! On ollut pakko hyväksyä ettei yksikään tiettyyn kellonlyömään sovittu harrastus toimi, koska sinne ei kuitenkaan pääse useampana kertana putkeen. Kaikki päivät ovat erilaisia, niitä vietetään eri ihmisten kanssa ja eri paikoissa. Laskin, että seuraavan kolmen kuukauden aikana vietän paljon enemmän päiviä muualla, kuin Oulussa (piti oikein tarkistaa: 65 päivää pois, 26 päivää pohjoisen pääkaupungissa). Onneksi Artun kanssa kuitenkin aika usein satumme samaankin osoitteeseen, vaikka läheskään aina se ei ole koti.

Elämästä on muotoutunut Amazing Race; kun pääsen välietapille, saan ohjeet seuraavalle legille. Matka hahmottuu horisontissa sitä mukaa kun etenen. En pysty sanomaan sataprosenttisen varmaksi asioita kovin pitkälle, mutta samaan aikaan kalenterissa ei ole tilaa useampaan kuukauteen yhdellekään menolle. Sehän on täysin ristiriitaista. Vai onko? Kalenterin venyessä irti niteistään olen oppinut, että väliin on jätettävä tilaa. Tilaa siirtyä, elää ja hengittää, sillä muuten ei kykene nauttimaan matkasta, kokemuksista ja tilanteista. Vaikka menoa on paljon, se ei silti tarkoita kiirettä ja stressiä. Aikataulutusta, priorisointia sekä logistiikkahaasteiden selättämistä senkin edestä. Kuten vaikkapa tällaisia: Jään Nycistä lomalta tullessamme Helsinkiin, koska maanantaina olen Vallilassa töissä, mutta en halua kulkulätkää ja läppäriä mukaan Jenkkeihin. Miten onnistun saamaan läppärin käsiini aamukasiksi, joka jää lähtiessämme Ouluun. Homma on ratkaistu, mutta vaati pieniä järjestelyjä. Ja näitä haasteita riittää lähes jokapäiväiseksi taklailtavaksi.

Toisille turvallisuuden tunne on tavoiteltava olotila, ja harmonian rikkominen saa hermot riekaleiksi. Elämä on sitä ihanampaa mitä paremmin tuntee nurkkansa ja mitä varmemmin vessapaperi ei yllättäen lopu. Fiilis on hyvä kun hammasharja on joka päivä omalla paikallaan. Kotoa kauemmas lähtiessä stressi hiipii: onkohan kaikki tarpeellinen mukana? Kodin jättäminen ilman vahtia tuntuu ikävältä. Koti-ikävä iskee helposti ja matkalta on ihana palata omien seinien suojiin.

Minua sen sijaan alkaa kylmätä tunne siitä, että mitään ei tapahdu. Että heräisin aamulla samaan aikaan, söisin samaa aamupalaa ja kulkisin samaa reittiä töihin. Töissä tapaisin samat naamat, tekisin samoja juttuja ja istuisin samassa pöydässä ruokalassa. Töiden jälkeen palaisin samaa reittiä kotiin, tekisin samaa välipalaa ja menisin samaan aikaan harrastuksiin. Harrastuksissa juttelisin tutut jutut samoille ihmisille, ostaisin Prismasta samaa jäävuorisalaattia ja kokisin samanlaista huonoa omaatuntoa aina illalla, sillä olisin jälleen saman verran myöhässä nukkumaanmenoajastani. Minä tosissaan pelkään tilannetta, jossa solahtaisin uraan. Jumittuisin polkuun, jota sorvaan niin pitkään, että lopulta sen reunat kasvaisivat niin valtaviksi, etten enää pääse kiipeämään sieltä pois. Ajelehtisin virran mukana kuin kuollut kala.

Siksi kai olen rakentanut arjestani tällaisen valtavan palapelin; kaikki palaset sopivat yhteen jollain tapaa, mutta yksikään niistä ei ole samanlainen. Hoksaan hakeutuneeni tähän arjettomaan tilaan. Töissäni maailma muuttuu koko ajan, ja se on mulle suuri osa työni viehätystä. Innostun lähtemisestä aina. Ja kun sanon aina, tarkoitan aina. Innostun, kun työpaikalla työpisteeni vaihtuu. Innostun, vaikka lentäisin kolmatta kertaa samalla viikolla Helsinkiin. Hihkun ilosta, kun lähdemme autolla kauppaan ja ajelemme kotiin uutta reittiä. Elämäni on balanssissa jos minulla on lentolippu odottamassa eikä mikään tee minua onnellisemmaksi kuin matka tuntemattomaan. Paitsi Arttu. Matka tuntemattomaan kera Artun!

Muuttujat pitävät huolen, että jokaisena päivänä saan purettua maailmaa kohtaan kokemaani, ehtymätöntä uteliaisuuttani. Nielen silmieni kautta uutta maisemaa ja se on aina yhtä ihanaa. Jos maisemaa on koluttu liiaksi, alan kokea hillitöntä tarvetta saada uutta ihmeteltävää. Samakin maisema voi kyllä pysyä pitkään viehättävänä; ei aina tarvitse hilautua tuhansien kilsojen päähän tyydyttääkseen visuaalisen viettinsä. Uskon myös, että tämä sekamelskainen elämäni kaukana arjesta takaa sen, että avarakatseisuuteni ei tyrehdy ja pysyn suvaitsevaisena ihmisenä. Että jaksan nähdä maailman päivä toisensa jälkeen täynnä upeita seikkailuja ja arvostaa edelleen niitä pieniä, siistejä juttuja.

Kuten vaikka sitä, että sitä vessapaperia on. Etenkin silloin kun sitä tarvii.

Avioliitto, olen valmis

Avioliitto, olen valmis

Helsingin viikonloppureissu oli odotuksista poiketen kaikkea muuta kuin hikistä tatamia. Kömmin sunnuntai-iltana puoliltaöin kotiin polttarireissusta rähjääntyneenä, mutta niin kovin onnellisena naisena. Lyhyesti sanottuna: minua on rakastettu koko viikonloppu ja olen rakastanut takaisin joka solullani. Kaasoni* olivat nimittäin järjestäneet pääni menoksi ”pientä” ohjelmaa unelmajengillä. Palasin töistä […]

Minne haluaisin matkustaa?

Minne haluaisin matkustaa?

Äitini sanoja lainaten olen ”syntynyt postimerkki pepussa”, kuten blogiani pidempään lukeneet hyvin tietävät. Minulla on ollut krooninen matkakuume pikkulapsesta saakka, eikä se taantunut yhtään, vaikka matkustin työkseni lähes kaksi vuotta. Päinvastoin! Nyt, tuhansien punatuin huulin suhattujen lentomailien jälkeen vasta tiedänkin minne kaikkialle haluan mennä. Poden […]

Flow Festivalin jälkeistä elämää

Flow Festivalin jälkeistä elämää

Olin viime viikonloppuna taas festareilla. Mikä lie villitys tässä on iskenyt, mutta olen toden totta löytänyt itseni väenpaljoudesta palloilemasta jo toistamiseen saman kesän aikana. Sinällään keikka ei ollut ihan perinteinen festarikäynti. Olin koko viikonlopun töissä ja pistin päätäni tyynyyn jo kun pääartistit vasta alkoivat availla ääntään, mutta kyllä se silti festaritohinaksi lasketaan!

Työnantajani oli mukana Flowssa, ja muutaman yhteensattuman kautta päädyin sitten OPn Snapchatin sekä Insta Storyn puikkoihin raportoimaan fiiliksiä alueelta. Moinen yhteisömanagerointi ei kyllä vastaa suoranaisesti ainuttakaan työnkuvassani listattua vastuualuetta, mutta tartun ilolla toisinaan hommiin, joissa pääsee oman tontin ulkopuolelle sekä tapaamaan uusia ihmisiä. Keikalla olikin super kivaa, mutta niin väsyttävää! Hatunnosto siis kaikille tapahtumavilinässä työtään jatkuvasti tekevälle; teillä on rautainen kunto!

Meikän jutellessa puhelimeni etukameralle Helsingissä Arttu karautti etelään ja imuroi vanhempiemme kanssa Kankaanpään lähimetsiä tyhjäksi mustikoista ja kanttarelleista. Kotijoukoille taas megalomaaniset halipusut pakkasmarjavarantojen täydentämisestä, etenkin marjojen siivous- ja pakastusurakasta! Olisi jäänyt saalis melkolailla laihaksi tänä vuonna ilman apuanne. Samalla reissulla korjaantui myös mun fillari, jonka kanssa on ollut lieviä haasteita kesän aikana ja saimme myös valtavan Muratin olohuoneemme viherarmeijaa vahvistamaan. Toivottavasti koittaa sekin vuosi, jolloin aikataulut antavat periksi ja minut usutetaan vuorostani pensaisiin, puutöihin ja katon pesuun, sillä panokseni hyötyhommiin on ollut kesän aikana lähes nolla.

Kulunut viikko on ollut yhtä matalalentoa, sillä arki on toden teolla alkanut kesälomakauden jälkeen. Työpäiviin on loikattava satasella ensimmäisistä minuuteista, jotta päivät eivät valu pitkälle iltaan ja post-it-lappuja on värikoodattava, jotta joku järjestys pysyy yllä. Meno on silti varsin odotettua ja valmistakin tulee; projektien eteneminen on taattu, kun hommia saa tehdä unelmatiimin ympäröimänä. Täysi höyry siis työrintamalla päällä seuraavat kolme viikkoa kunnes lomareissu New Yorkiin starttaa!

Alkanut viikonloppu startataan rennolla löhöperjantailla, sillä lauantai onkin jälleen täynnä mielekästä menoa: Huomenna juhlitaan Outin ja Tuomaksen häitä! Odotan juhlaa jo malttamattomana, sillä paikalle saapuu läjäpäin tuttuja ja on hauskaa vaihtaa kunnolla vapaalle. Rakkauskemut on sitäpaitsi parhaita, ja tämän kaksikon yhteisoloa on kunnia päästä ilakoimaan. Korkkarit ja kravatti on siis jo kaivettu kaapista valmiiksi huomiselle.

Loppukesän suunnitelmiin kuuluu vielä ainakin yksi kisaviikonloppu Helsingissä ja mökkimatka itärajalle mörreilemään. Sen lisäksi haluaisin vielä käydä piknikillä ja koeajaa tuon hemmetin lauttasaunan (melkein) meidän naapurissa. Hemmetin lauttasauna, koska sinne on niin hankala mukamas mennä vaikka tuossa ihan vieressä onkin! Aurinkoinen sää ja lämpimähköt kelit siis jatkukoon, en ole valmis vielä!

Tältä erää kuulumiset on hyvä päättää aiheeseen kuuluvasti Snapchat-filtteröidyllä pärstäkuvalla ja toivotella sen myötä jokaiselle oikein ihanaa kesäviikonloppua!

Instassa päivittäin meidän menoja nimimerkillä: @annariinat.

Stressi – oman jaksamisen optimointia

Stressi – oman jaksamisen optimointia

Työkiireiden vuoksi mun urheilemiset ovat eläneet koko vuoden. Ennen niin hauskoista harrastuksista on tullut lähinnä stressi, ja olen kokenut tästä melkoista tuskaa. Maaliskuun alusta alkanut uusi työ vie entistä enemmän Helsinkiin, ja lentomatkustaminen on siirtymisine, odotteluineen ja aikatuluineen aikamoinen aikasyöppö. Joskus päästän sellaista matalalentoa, että […]