Häät New Yorkissa

Häät New Yorkissa

Kuten niin moni jo tietääkin, avioiduimme Artun kanssa syyskuussa 2017 Manhattanilla. Naimisiinmenoon ulkomailla liittyi melkoinen määrä mietittävää, joten päätin koota kokemuksistamme mahdollisimman kattavan selostuksen, sekä vinkkejä muille matkahäitä suunnitteleville pareille. Tämä juttu ei siis välttämättä puhuttele elleivät häät New Yorkissa (tai muualla maailmalla) ole suunnitelmissa. Kuvitin postauksen meidän Nycikuvilla, hääkuvat ja kertomus meidän hääpäivästä löytyvät aiemmasta postauksesta.

New Yorkissa naimisiin meneminen on melko yksinkertaista joskin vaati ennakkoselvitysten perusteella muodostamastamme oletuksesta poiketen hieman enemmän virastoissa juoksentelua. Itse toimitus, siis mikäli kyseessä on siviilivihkiminen, tapahtuu Marriage Bureaussa osoitteessa 141 Worth Street New York, NY 10013.

Häät New Yorkissa voi myös pitää suomalaisessa kirkossa, mutta luonnollisesti siitä meillä ei ole kokemuksia kerrottavana. Mikäli kirkkohäät on suunnitteilla, suosittelen suuntaamaan Home Via Laura -blogiin, josta löytyy vinkit kirkolliseen vihkimiseen New Yorkissa.

Häävalmistelut Suomessa

Etukäteen itse vihkimisen eteen ei voinut kovin paljoa tehdä. Tilasimme varmuudeksi Maistraatista esteettömyystodistukset kielikäännöksillä mukaan, ettei vihkiminen jäisi ainakaan niistä kiinni. Todistusta ei lopulta tarvittu. Valikoimme hotellin siten, ettei matka pelipaikoille kestäisi ikuisuuksia, ja tarkastimme, ettei reissumme päivinä sattuisi olemaan arkipyhiä tai muita esteitä vihkimiselle. Lisäksi Marriage License -lomakkeen voi esitäyttää netissä ennen vihkimistä. Hakemus on voimassa 21 päivää täyttämisestä.

Me haluttiin saada vihkipäivämme taltioitua kuviin. Tarkoitus ei ollut näpsiä tuntitolkulla viimeiseen viilattuja hääfotoja, vaan dokumentoida meille tärkeän päivän tapahtumat ja ottaa muutamia otoksia päivän mittaan. Laitoin muutama kuukausi ennen reissuamme ilmoituksen Facebookiin, jossa kerroin etsiväni kuvaajaa NYCistä. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin Facebookin inboxiin kilahti viesti Abu Dhabista. Vajaan puolen tunnin päästä homma oli sovittu: Etihadilla työskentelevä Marianne bidaisi Nycin lentoa ja tulisi kuvaamaan meidän häät layoverillaan. Siis lentäisi vartavasten JFK:n lennon ja tulisi kiertämään Nyciä koko päiväksi meidän kanssa! Mariannen työaikataulu määritteli pitkälti meidän vihkipäivän; lentoa yritettiin 19. pvälle, mutta lopulta rosterihakkerit Arabiemiraateissa pistivät hääpäiväksemme 20.9.2017. Enpä olisi uskonut Dubaista kytkintä nostaessani, että lähi-idän asukit päättäisivät enää koskaan minun puolestani mistään – ei ainakaan hääpäivästä! Onneksi kuitenkin näin, sillä tiistain sade oli keskiviikkona kaikonnut ja keli oli täydellinen. Marianne auttoi myös nutturani kanssa, joten meille oli varsinainen onnenpotku, että homma järjestyi tällä tapaa. Mariannelle jättimäiset kiitoshalit vielä kertaalleen!

Muuten keskityttiin sitten perinteisempiin häävalmisteluihin. Sormus ostettiin jo vuoden 2017 alkupäivinä, ja häämekko löytyi sekin hyvissä ajoin maaliskuun kieppeillä kriteereillä ”ei mene pukupussissa ryppyyn ja mahtuu käsimatkatavarana mukaan”. Halusin jalkaani sisäänajetut korot, jotka löytyivät kaapistani. Sulhasen puku roikkui hyvän tovin henkarissa ennen lähtöä. Myös kengät, vyö, ja sukat hommattiin sulhaselle Suomesta. Rusetti oli saapunut veljeni mukana Italiasta jo kihlajaislahjana, ja korvikset mulle löytyivät sattumalta paria päivää ennen reissua. Artun valkoinen kauluspaita upgreidattiin vielä Nycissä, sillä aiemmin hankittu oli hieman turhan reilu.

Pakkaaminen

Olen ehdottomasti travel light-ihmisiä, joten hääpukujen roudaaminen Atlantin toiselle puolelle oli ihan älytön idea. Kuka idiootti laittaa itsensä tilanteeseen, jossa kaiken muun matkatavaran lisäksi on roudattavana myös kilotolkulla tylliä, ja välilaskujakin matkalla on kaksi? Oulusta lähtiessäni tunsin itseni vähintäänkin typeräksi kun kantelin pussillista valkoista kangasta mukanani, mutta mekon matka meni lopulta oikein mallikkaasti.

Epäilyksistä huolimatta saimme mahdutettua häävaatetuksen, matkavaatteet, urheilukamat, järjestelmäkameran, ehostautumisvälineet, lentomatkan viihdykkeet sekä muun sälän yhteensä 40 kiloon; siis kahden ihmisen helposti liikuteltavaan kokonaisuuteen, josta ei puuttunut mitään. Hulluus siis todellakin kannatti, mutta vaati kyllä hieman tavallista enemmän etukäteisvalmisteluja.

Naimisiin – vihdoin!

Lomastamme kului naimisiinmenohommiin aikaa kolmena päivänä, mutta tämän jutun vinkeillä selviäisi varmasti kahden päivän rutistuksella. Tiivistetysti häämme New Yorkissa menivät näin: Ensimmäisenä lomapäivänämme perjantaina käytiin hakemassa naimalupa, seuraavan viikon keskiviikkona meidät vihittiin ja torstaina käytiin vielä hakemassa tarvittavat todisteet, jotta Suomessakin uskottaisiin avioliittomme virallisuuteen. Tiivistetyimmässä versiossa voisi tehdä pikavisiitin Marriage Bureauhun päivää ennen vihkimistä, ja vihkitilaisuuden jälkeen suunnata heti virastoihin hakemaan leimoja papereihin.

Teimme myös pieniä hääjärjestelyitä New Yorkissa ennen varsinaista vihkipäivää. Kävimme hakemassa Money Orderin Apostille-leimaa varten (tästä lisää myöhempänä). Tilasimme kukat valmiiksi edellispäivänä, ostimme erilaisia minikakkuja valmiiksi hotellin jääkaappiin hääkakuksi, ja laitoimme samppanjan kylmään odottamaan paluutamme hotellille. Ostimme myös hieman eväitä, ja ne tulivatkin tarpeeseen päivän aikana.

Naimalupa ja harkinta-aika

Ennen varsinaista vihikimistä on hankittava Marriage License. Lisenssin voi esitäyttää netissä aikaisintaan 21 päivää ennen vihkimistä, mutta sen voi täyttää myös paikan päällä. Itse tein hakemuksen noin 1,5 viikkoa ennen matkaa.

Marriage Bureaussa on esitäytetystä hakemuksesta huolimatta käytävä ennen vihkimistä. Me käytiin perjantaina vilkkaimpaan aikaan ja vietetiin siellä noin tunti; aamulla jos vaivautuisi paikalle olisi jonot kuulemma lähes nollissa. Näytettiin passit, ja paperiin kirjattiin molempien nimet, syntymäpaikkakunnat ja muita perustietoja ja lopuksi vedettiin nimmarit alle. Paperin hinta on $35. Harkinta-aika on 24 tuntia, joten viikolla homman saisi hoidettua vaikka heti seuraavana päivänä.

Hääseremonia

Itse avioituminen tapahtuu sekin kuin labraan olisi menossa, eli vuoronumeron kanssa odottamaan muiden joukkoon; ajanvarauksia maistraattiin ei oteta. Ensiksi käydään jälleen tutulla luukulla ilmoittautumassa ja näyttämässä passit. Tämän jälkeen siirrytään odottelemaan vielä lisää, ja lopulta samalla vuoronumerolla tulee kutsu varsinaiseen toimitukseen. Me odoteltiin vielä vihkihuoneen aulassa tovi, jonka jälkeen pääsimme sisään.

Toimitus itse kesti noin pari minuuttia. Ensiksi kysyttiin, onko jollakin estettä meidän vihkimisellemme. Mariannea hieman huvitti, sillä tämä olisi voinut olla tilanteessa ainoa vastahakoinen. Onneksi ei ollut! Tämän jälkeen minulta kysyttiin, haluanko minä Artun puolisokseni. Sitten vielä kysyttiin ”..and will you promise to love, honor and cherish him for as long as you both shall live?” ja tottahan toki minä lupasin. Sama kaava toistettiin Artulle. Lopussa suukotettiin valojen sinetöimiseksi ja saimme mukaamme todistuksen avioitumisesta. Olimme molemmat mielissämme lyhyen valan sisällöstä; se oli mielestämme oikein kaunis. Vihkitodistus maksoi $25.

Hoksasimme seuraavana päivänä todistuksemme olevan suppea versio ja ulkomaisia vihkiessä todistuksen pitäisi olla laajempi vedos kyseisestä paperista. Tämän vuoksi jouduimme palaamaan City Hallille vielä seuraavana päivänä. Lisäksi todistukseen oli lipsahtanut Artun kohdalle väärä synnyinpaikka, joka piti sekin korjata. Kannattaa siis ensikäynnillä syynätä tarkasti, että jokainen kohta on oikein ja pyytää suorilta laajempi vihkitodistus. Tämä lappu maksoi $35.

Notaarin leima

Laaja vihkitodistus tuli vielä leimata notaarilla (The County Clerck´s office), joka sijaitsi Marriage Bureaun viereisessä rakennuksessa. Hulppean rakennuksen kellarikerroksesta löysimme nopeasti oikean tiskin. Ensiksi jonotimme hetkisen notaarin pakeille, jonka jälkeen siirryimme vielä kassatädin jonoon maksamaan huvin. Notaarin leima irtosi edukkaasti, hinta oli $3. Visiittiin meni kaikkineen vajaa puoli tuntia.

Apostille-leima

Viimeisenä steppinä Amazing Racessamme meidän tuli noutaa todistukseen avioliitostamme Apostille-todistus. Todistuksella todistetaan, että kyseisen paperin allekirjoittajalla on allekirjoitusoikeus kyseessä olevassa maassa eli se yksinkertaisesti todistaa todistuksen oikeaksi ja tekee lappusesta lainvoimaisen myös Suomessa. Kello alkoi kipittää kovaa tahtia kohti viimeisen lomapäivän iltaa, ja huomasimme, että virastoaika alkaa olla päättymässä. Apostille Services sijaitsee osoitteessa 123 Williams Street. Apostille maksaa $10, jonka voi maksaa vain money orderilla tai shekillä. Money Orderin kävimme onneksi hakemassa jo aikaisemmin viikolla Western Unionista.

Koko naimalysti kustansi yhteensä $83, joka on aika pieni hinta kaikkiin muihin reissun kustannuksiin nähden. Naimisiinmeno vaati vaivannäköä, mutta meillä ei loppunut into asioiden hoitamiseen, sillä asiointi jenkkilaitoksissa tuntui lähinnä jännittävältä.

Tässä vielä kerrattuna kompaktisti:

  • Marriage License $35 24 h ennen vihkimistä (mukaan: puoliso, passi, luottokortti, hakemuksen numero jos täytetty netissä etukäteen)
  • Money Order (Apostille-leimaa varten, arvo $10) (mukaan: käteistä tai luottokortti. Tämän voi hoitaa esim. Western Unionissa. Pankista tätä emme saaneet, olisi vaatinut tilin kyseiseen pankkiin)
  • Marriage Certificate $35 (laaja versio!) vihkitilaisuudesta (mukaan: puoliso, passi, luottokortti)
  • Notaarin leima $3 (mukaan: vihkitodistus ja luottokortti)
  • Apostille-leima $10 (mukaan: vihkitodistus, Money Order. Shekki olisi toinen tapa maksaa, mutta sitä ei saa ellei ole paikallista pankkitiliä)

Kotiin palattuamme paperit toimitettiin maistraattiin, ja olemme nyt olleet jo hyvän tovin virallisesti aviopari myös Suomessa. New Yorkissa naimisiin mennessä voisi hyvin myös vaihtaa nimen, mutta minulla oli tuolloin seuraavat Jenkkilennot jo varattuna, joten koin helpommaksi elää 2017 vuoden vielä vanhalla nimellä ja tehdä nimenmuutoksen näin jälkikäteen. Nyt nimenmuutoskin on tehty, Maistraatti peri tästä 101 € maksun. Naimisiinmenon yhteydessä nimenmuutos on ilmainen.

Vinkkejä häihin New Yorkissa

  1. Varaa tarpeeksi aikaa ja mieti ajankohta huolella. Suosittelen varaamaan aikaa NYCissä ainakin kaksi päivää vihkimisen molemmin puolin; pari päivää aikaeroon tottumiseksi sekä asioiden hoitelemiseen, ja ainakin muutaman Honey Moon -päivän, jolloin hääjännitys on ohi ja reissusta voi nautiskella tuoreena avioparina. Naimisiinmenoon uhrautuu sujuvastikin hoidettuna muutama päivä. Me olisimme viihtyneet Nycissä pidempäänkin, mutta viikossa ehti kyllä paljon muutakin kuin mennä naimisiin. Reissun ajankohta kannattaa miettiä myös siten, ettei hääpäivä osu aivan kesän kuumimpaan helleaaltoon.
  2. Mieti ajoissa hääaamun ohjelma. Otettiin hotellihuone ilman aamupalaa, joten mietittiin etukäteen, mistä Arttu kävisi hakemassa meille aamiaiset hääaamuna. Suosittelen syömään hyvin ennen lähtöä! Hoidin ehostautumisen itse, mutta Nycissä on lukuisia kampaamoja ja kauneushoitoloita, joihin voi varata ajan meikkiin tai kampaukseen; osa ihan kohtuuhintaisiakin. Varauksen voi tehdä jo Suomesta, tai fiilistellä sopivaa paikan päällä. Yelp-sovelluksesta etsimällä ainakin itse löysin monta potentiaalista paikkaa, mikäli olisin muuttanut mieltäni ja halunnut istahtaa kampaajan tuoliin hääpäiväni aamuna. Myös Dry Barit (pesevät/kuivaavat hiukset muotoon) ovat hieman edellisiä edukkaampi vaihtoehto mikäli on aikeissa jättää hiukset auki.
  3. Hääpäivän hankinnat. Kukkakauppoja on koko kaupunki täynnä, samoin konditorioita. Halusin rennon kimpun ilman erikoisempia väkerryksiä, joten tilasin oman kimppuni Whole Foodsista. Esitin toiveeni ja mainio kuubalaissyntyinen floristi teki mielestäni aivan loistavaa työtä. Myös hääkakkumme (lajitelma erilaisia minikokoisia suklaa- ja juustokakkuja) sekä tietenkin macaronsit (jotka muuten kiilasivat maussa kaikkien kakkujen ohitse) olivat nekin Whole Foodsin valikoimasta. Kuohuvaa sai helposti lähes jokaisesta korttelista. Meillä oli pullo etukäteishäälahjaksi saamaamme Dom Perignonia, jonka toimme Tukholman kentältä.
  4. Hääpuvut ja asusteet. Meistä oli mukavaa, että vaatteet oli hankittu jo Suomesta, sillä emme kumpikaan järin nauti shoppailusta. Mikään ei toki estä niiden hankkimista paikanpäältä! Tiffany´s lienee klassisin paikka vihkisormuksen hankintaan, ja esimerkiksi Macy´sillä on hyvä valikoima juhlaan sopivia vaatteita ja asusteita. Toki New York on täynnä toinen toistaan makeampia liikkeitä jokaiseen makuun! Naimisiinmeno Marriage Bureaussa ei toden totta edellytä morsiuspukua; pääosalla morsiamista oli päällään valkoinen trikoomekko ja näyttävät korot, ja miehet olivat paikalla pääosin yhdistelmäpuvuissa. Paljon näkyi myös täysin arkisia asuja.
  5. Mitä mukaan City Hallille? Hääpäivälle kannattaa pakata matkaan yksi reppu, joka kulkee näppärästi sulhasen tai kuvaajan selässä. Ota mukaan tarvittavat dokumentit (muista passit!), kamera, puhelin sekä laturi, vettä, matalat kengät, meikit (puuteri + huulipuna) ja helposti syötävää (ja ei sotkevaa!) välipalaa. Odotellessamme vuoroamme vihkitilaisuuteen aamupalasta oli kulunut jo lähes kuusi tuntia, ja kuvausreissun päätteeksi olimme hotellilla takaisin illalla klo: 19.

Tärkeimpänä vinkkinä on kuitenkin se, ettei häitään suunnittele pilkulleen tai stressaa päivästä liikaa. New Yorkissa on monta muuttujaa, ja yhden dominon kaatuminen voi aiheuttaa ties millaisia ketjureaktioita. Esimerkiksi meidän hääpäivämme kanssa päällekkäin oli YK:n huippukokous, joka ruuhkautti Manhattania entisestään ja näin ollen Marianne juttui taksissa tunneliin hääpäivämme aamuna. Aika kului, emmekä saaneet puhelinyhteyttä toisiimme, sillä puhelinverkko ei kantanut tunneliin asti. Jännittävän odottelun päätteeksi Marianne onneksi pääsi hotellille ehjin nahoin. Toinen muuttuja oli se, että kyseisenä keskiviikkona olikin oletettua enemmän naimisiinmenijöitä, joten aiemmin suunniteltu ohjelma poiketa mm. Central Parkissa jäi toteuttamatta. Toisaalta täysin spontaani pistäytyminen kuohuviinilasillisille Bryant Parkiin, floristimme yllättäminen ja haliminen kiitokseksi sekä töistä palaavien ihmisten sydämelliset onnittelut kävellessämme takaisin hotellille olivat hetkiä, jotka tekivät päivästämme spesiaalin.

Kysykää ihmeessä jos joku jäi mietityttämään! Jos alussa jäi kuvat kurkkaamatta, täältä löytyisi vielä otoksia meidän päivästä.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *