Naimisiin New Yorkissa – häät Manhattanilla

Naimisiin New Yorkissa – häät Manhattanilla

Häistämme New Yorkissa on vierähtänyt pian neljä kuukautta, ja olen tässä pohdiskellut, mitä tekisin hääkuviemme kanssa. Hieman yllättäenkin ne tuntuvat kovin henkilökohtaisilta, ja mietin jo, jättäisinkö kuvat kokonaan julkaisematta blogissa. Katselin viime vuoden aikana hieman ulkopuolisena sitä, miten hääjuhlavalmisteluista tuntuu kovin usein unohtuvan se juhlien todellinen syy; naimisiinmeno peittyy kaiken hää-etuliitteellä varustetun hässäkän alle, ja rakkausjuhla muuttuu oudoksi kilpavarusteluksi, vyön kiristelyksi ja pöytäkoristeista stressailuksi. Pysyttelin pois hääblogeista, sillä halusin tehdä valintoja meidän mieltymysten mukaan ja olla piittaamatta siitä, miten häitä jonkun mielestä ehkä pitäisi viettää. Niin ollen päädyin pohdiskelemaan meidän tarinamme jakamista.

Olen ylipäätään miettinyt tätä blogia osana koko melkoisen paljon viime vuosina kehittynyttä blogimaailmaa ja sitä, millaisen kuvan tätä kautta meidän elämästä oikeastaan saa. Olen tietoisesti pitänyt blogissa positiivisen vireen, kuten elämässäni yleensäkin, mutta paljon puhuttanut somen aiheuttama harhakuva täydellisistä ihmiselämistä sekä sen myötä lisääntynyt ahdistus hieman huolettaa. En koe, että me eletään täällä blogissakaan ”täydellistä elämää”, mutta kokemushan voi ulkopuoliselle olla aivan eri, ja pelkään, että olen mukana muiden joukossa ruokkimassa kyseistä ilmiötä. Haluankin siis alleviivata, että kaiken mukavan vastapainona meillä on paljon myös ihan tavallista arkea ja ihmiselämään kuuluvia haasteita – ihan kuten kaikilla muillakin.

Tulin lopulta siihen tulokseen, että olisi sääli jättää kuvat oman koneen syövereihin kun niitä on haluttu nähdä ja ehdin niitä jo lupaillakin reissusta palatessamme. Minusta on mukava katsella muiden hyväntuulisia postauksia kuvineen elämän eri tähtihetkistä. Blogi on kulkenut mukanani jo monta vuotta, ja onhan tämä ylipäätään melkoinen kurkistus omaan elämääni, miksei siis häihinkin.

Olen kirjoitellut postausta siitä, miten käytännön asiat Nycissä siviilivihkimisen osalta hoituivat, sillä sekin on herättänyt kiinnostusta. En löytänyt yhtään täysin paikkansapitävää kirjoitusta suomalaisen naimisiinmenosta Jenkeissä ennen reissuamme, jossa koko homma olisi saatu maaliin saakka (siis siten, että vihkiminen on lainvoimainen myös Suomessa). Jokainen jenkkibyrokratian koukero tulee siis selvällä suomella selitetyksi, joten ei muuta kun varaamaan naimisiinmenomatkaa jos yhtään kutkuttelee! Laitan kirjoituksen liveksi heti kun se on valmis.

”Yes, I do!”

Meidän hääpäivämme New Yorkissa alkoi aamupalalla hotellihuoneessa, jonka Arttu kävi hakemassa jo aiemmin mainioksi havaitusta aamupalapaikasta. Kun mitä kihartelin hiuksia ja meikkailin, joutui Arttu jälleen juoksupojaksi ja lähti hakemaan edellispäivänä tilaamaani kimppua. Ystäväni ja kuvaajanamme päivän ajan toiminut Marianne saapui hotellille, auttoi kampauksen viimeistelyssä ja vaihdettiin kuulumiset kunnes oli aika laittaa häämekko päälle ja lähteä liikkeelle. Otettiin muutamat kuvat meidän hotellilla, hypättiin Uberiin ja karautettiin halki Manhattanin kohti Marriage Bureauta.

Turvatarkastusten ja passien näyttämisen jälkeen siirryimme odottelemaan hyväksi aikaa, kunnes meidän vuoronumeromme kilahti tauluun ja seremonia sai alkaa. Koko toimitus kesti noin kaksi ja puoli minuuttia. Niin jännittävä ja tunnelmallinen hetki! Vihkimisen jälkeen kiirehdittiin ottamaan kuvia, sillä vihkimisen odottelussa meni oletettua pidempään. Onneksi oltiin bongailtu Artun kanssa vihkipaikan liepeiltä sopivia kuvauslokaatioita jo etukäteen. Tovin kuluttua hypättiin taksiin, sillä Mariannella oli jo kiire takaisin Long Islandille ja Abu Dhabiin, ja ehditiinkin ihan viime tipassa takaisin Midtowniin.

”Congratulations, sweethearts! You look so happy!”

Ihmettelimme hetken tunnelmaa hulppealla Grand Central Stationilla. Kävelimme rauhassa Bryant Parkiin, tilattiin lasit kuohuvaa ja istuskeltiin aurinkovarjon alla katsellen puiston hulinaa ja fiilistellen tapahtunutta. ” Me mentiin just naimisiin New Yorkissa!”, hihittelin ja tilanne oli positiivisella tavalla absurdi. Mulla oli tennarit matkassa, joten päätettiin kävellä vielä hotellille. Matka jalan kaupungin halki osoittautui huippuideaksi; saimme aivan ihania toivotuksia, onnitteluita ja huudahduksia töistä palaavilta nykiläisiltä ja kadut kansoittaneilta turisteilta! Hyvän fiiliksen levittäminen tuntui mukavalta, ja oli ihanaa, että ventovieraat osallistuivat pienillä toivotuksilla meidän erityislaatuiseen päiväämme. Käytiin myös antamassa halit floristille, joka liikuttui kyyneliin kiitoksistamme. Haimme matkalla hotellille illallisen mukaan; ensiksi poikettiin KFC:llä (!) hakemassa Artulle alkupalat, ja oikeaksi illalliseksi poimittiin mukaan ennalta scoutatusta japanilaisesti sushia. Loppuilta vietettiinkin hotellimme CitizenM:n viihtyisässä huoneessa kaikessa rauhassa ruuan, hääkakun ja samppanjan merkeissä.

Tässä siis kuvia meidän täydellisestä päivästä, meidän mielestämme täydellisenä syyskuisena keskiviikkona ja meille täydellisessä kaupungissa. Kaikki kuvat on siis ottanut  Marianne Koskinen, joka jaksoi kulkea kanssamme pitkin Manhattania koko päivän ja onnistui taltioimaan päivän fiilikset hienosti. Olkaa hyvät!

Häät_NewYorkissa_AniksenmakuinenHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen-CitizenM Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_tonttuHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_just marriedHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_häämekko Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_taxiHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_herrasmies Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_weddingHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_New York Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen urbanHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen kissHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen detailsHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_portaat



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *