Kuulumisia Kaliforniasta

Kuulumisia Kaliforniasta

Istun parhaillaan autossa matkalla San Franciscoon viimeistä kertaa Piilaakson reissullamme, ja päätin kirjoitella kuulumisia, sillä kuski viihdyttää itseään hoilottamalla Offspringiä ja osaa jo ajella täällä ilman kartanlukijaa. Olemme matkalla SFMomaan ja fiilistelemään kaupunkia vielä kertaalleen. Pelkästään tältä kuukauden mittaiselta Kalifornianreissulta olisi hirmuisesti kerrottavaa puhumattakaan vain muutama päivä ennen lähtöä vietetyistä hääjuhlista tai syyskuisesta naimisiinmenostamme New Yorkissa. Olen tässä syksyn varrella kirjoitellut Google-kalenterimerkintöihin, puhelimen muistioon, luentomateriaalin nurkkiin ja muistivihkojen kellertäville sivuille jonkinlaisia muistijälkiä, mutta kunnollista, julkaisukelpoista tekstiä ei näiltä hulluilta kuukausilta vielä ole. Aivot ovat kyllä raksuttaneet ja puhelimen kamera laulanut joten puolivalmista juttua on ties kuinka. Ensimmäisenä vapaapäivänäni kotona kerään kaikki post-it-laput, lentokoneen istuintaskusta muistilappukäyttöön kähvelletyt paperipussukat ja muut lipareet, ja alan tahkota tarinaa olan takaa!

Jos jotain olen tänä syksynä oppinut, on se jonkinasteiseen kohtuuteen pyrkiminen siinä, mitä lautaselle mahtuu kerrallaan. Ei ole varsinaisen hyvä yhdistelmä yrittää tehdä kokopäivätyötä kahdella paikkakunnalla, siistiä ja tyhjentää asuntoa kuntoon vuokralaisille, järjestää hääjuhlaa ja lähteä samalla rykäyksellä kuukaudeksi toiselle puolelle maapalloa vain kuukausi ulkomailla järjestettyjen häiden jälkeen. Kulunut syksy ja alkutalvi on ollut elämän parasta aikaa, mutta voi pojat on se ollut kyllä raskaskin. Jos jotain voisin muuttaa, olisi se parin päivän lepo ennen hääjuhlia; olin lopulta niin poikki tuona lauantaiaamuna, että kesti pienen tovin päästä juhlatunnelmaan eikä meikkikään huijannut morsiamen väsymystä täysin piiloon. Olen niin juuriani myöten kiitollinen kaikista upeista tapahtumista, mutta mikäli aikataulutukseen on jatkossa mahdollisuuksia vaikuttaa, jättäisin kokemuksien väliin enemmän tilaa nauttia ja sulatella. Onneksi kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin, eikä mikään ole jäänyt oikeasti harmittamaan. Tämä lähinnä neuvona muille säätäjille ja muistutuksena itselleni josko sitä joskus oppisi.

Kalifornia on onneksemme kohdellut meitä hellästi ja uupumus nollattiin täällä heti ensimmäisellä viikolla. Vietimme Honey Mooniamme San Franciscossa, jossa nukuimme kymmentuntisia unia, ihmettelimme merileijonia, nautiskeltiin auringosta, tehtiin reipas pyörälenkki Golden Gatelle, käytiin puntilla, joogattiin ja oltiin vaan. Reippaasti eri aikavyöhykkeelle siirtyminen antaa kyllä omanlaisensa vapauden tunteen; nautin melkoisesti siitä, että tiedän muiden olevan umpiunessa kun haahuilen omia polkujani puhelin lentokonetilassa.

Akkuja on hellitty myös Piilaakson aikana, kaikki työnteon ulkopuolinen aika on panostettu hyvinvointiin ja lepoon. Kotimatkalle starttaa siis aurinkoenergiaa tankannut pariskunta repullinen kokemuksia rikkaampana ja valmiina kohtaamaan Suomen talvikelit, arki ja oma koti. Pakko myöntää, että ajatus omassa keittiössä keitetystä kahvista ja omista pellavalakanoista alkaa jo hieman houkutella.

Matka Suomeen alkaa maanantai-iltana tätä aikaa, Helsinki-Vantaalle ländäämme tiistai-iltana Suomen aikaa ja kotiin Ouluun pääsen Artun perässä lopulta lauantaina kun Slush-tohinat ja pikkujoulut on saatu alta pois Helsingissä. Seuraavia lentolippuja ei ole toistaiseksi varattuna, joten voipi olla, että loppuvuosi vietetään kotimaassa. Sitä ennen kuitenkin ihmetellään Palo Alton naapurustoon ilmestyviä jouluvalovirityksiä ja kerätään auringonsäteitä sen mitä Kalifornia niitä tähän aikaan vuodesta suo.

Kuvat ovat Kiitospäivän roadtripiltä, jonka viimeinen etappi oli ällistyttävän upea Carmel. Kannattaa käydä!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *