Avioliitto, olen valmis

Avioliitto, olen valmis

Helsingin viikonloppureissu oli odotuksista poiketen kaikkea muuta kuin hikistä tatamia. Kömmin sunnuntai-iltana puoliltaöin kotiin polttarireissusta rähjääntyneenä, mutta niin kovin onnellisena naisena. Lyhyesti sanottuna: minua on rakastettu koko viikonloppu ja olen rakastanut takaisin joka solullani. Kaasoni* olivat nimittäin järjestäneet pääni menoksi ”pientä” ohjelmaa unelmajengillä.

Palasin töistä kävellen kotiin perjantaina iltapäivällä kiireisen päivän päätteeksi. Satoi vettä, mutta olo oli hilpeä; vapaa viikonloppu ilman aikatauluja Helsingissä tulisi juuri mukavaan kohtaan. Kakkoskodin olohuoneessa vallitsi leppoisa tunnelma. Sade rummutti ikkunoihin ja kahvi tuoksui taivaalliselta. Riisuin märät vaatteet eteiseen, sujahdin kotivaatteisiini ja linnottauduin Artun ja Millan kanssa sohvalle lököttelemään.

Milla kertoi, että isänsä tulisi käymään jonkun ajan kuluttua. Kämppikselläni käytössä oleva driveri on turhan pitkä, joten odottelimme Millan isää tuomaan golfaavalle tyttärelleen vaihdokin. Sain kattavan kuvauksen siitä, miten maila on liian pitkä, jolloin se osuu väärässä kulmassa palloon eikä maila näin ollen täytä tehtäväänsä. Suunnittelimme lenkkiä illaksi jos sade hellittäisi. Ovipuhelin pirahti ja ovi kävi. Vaan eipä ollut ovella Millan isä vaan Ilona mukanaan viikonloppulaukku. ”Tiedätkö mikä viikonloppu alkaa NYT!”. Taisin tietää, mutta en ihan ymmärtänyt. Arttu nappasi oman reppunsa ja lähti kaverilleen, minä yritin virittäytyä oikealle taajuudelle ja käsittää, että mitä tässä nyt juuri tapahtui. Kaasoni hekottivat kun kyselin, että tuoko se Millan isä sitä golf-mailaa vai ei, ja jos tuo niin koska. Maila ei ollut saapumassa huusholliin.

Upea aamujoogasää.

Perjantai-illalla tehtiin kimpassa kanawokkia ja otettiin rennosti. Juteltiin niitä näitä häistä ja kovaa tahtia lähestyvästä avioelämästäni. Panin merkille, että homma alkaa pikkuhiljaa konkretisoitua omassa päässäkin. Jo on aikakin! Yritin olla miettimättä seuraavaa päivää liikaa, mutta kyllähän se päivän ohjelma aanasi: ”Minne ihmeeseen me lähdetään kun mun on otettava mukaan koko laukku?!” Jossain kohtaa salamyhkäisyys tarttui, ja aloin jo kuvitella olevani mukana jonkun muun polttariyllätyksessä.

Lauantaiaamuna herätyskello soi seiskalta. Kupillinen kahvia, tavarat mukaan ja auton takapenkille kököttämään kuin matkalla ekaa päivää kouluun; innolla menossa, mutta ei hajuakaan, mikä odottaa. Olin nukkunut vähän toinen silmä auki, mutta arvaten väsymys oli tipotiessään kun vain pariakymmentä minuuttia myöhemmin matkasimme halki Helsingin. Kaduilla oli rauhallista, aamut on keskustassa aika maagisia kun kadut ovat vielä tyhjiä. Suuntasimme kohti Kaivopuistoa, jossa muutama tyyppi terriereineen siristeli silmiään vaaleanpunaiseen taittavassa valossa. Kurvasimme kohti Hernesaarta. Löylyn edustalla näkyi tuttuja kasvoja; tuollahan on Outi ja Tero!

Hiljainen Löyly ja aamupalaa lemppareiden kanssa.

Auton peräkontista kaiveltiin rullatut matot kainaloon ja ensimmäisenä ohjelmassa oli aamujooga ulkona. Viltit kainalossa kapusimme Löylyn kattoterassille ja teimme reilun tunnin mittaisen harjoituksen merituulen puhaltaessa yöllisen sateen pois ja heiluttaessa hiuksia kaikkiin ilmansuuntiin. Syksyinen raikas tuoksu tuntui piristävältä, ja loppurentoutuksen aikana matolla makaillessa nenänpää kipristeli kivasti. Minua hymyilytti leveästi jo ennen kun joogaopettaja sanoi, että nyt sopii kääntää suupielet ylöspäin.

Harjoituksen jälkeen siirryimme sisälle ja kipaisimme vikkelästi saunaan. Tuulisen joogasession päälle lämpimät löylyt tuntuivat taivaalliselta. Dippaus mereen, savusaunaan ja sadesuihkun alle; muutama minuutti lämpimässä auringossa terassilla vielä ennen kun nälkä alkoi kurnia. Siirryimme pukuhuoneiden kautta syömään. Löylyn aamupala kuplivan kera kruunasi aamun autuuden; miten mainio päivän aloitus!

Raukean aamiaishetken jälkeen matka jatkui seuraavaan lokaatioon. Siirryimme Taitoliikuntakeskukseen vain kivenheiton päähän. Trikoot jalkaan, tukka ponnarille ja kohti permantoa, trampoliineja ja volttimonttua! Alkulämmittelyjen jälkeen alkoi hikinen meno: kuperkeikkoja, kärrynpyöriä, arabialaisia, puolivoltteja, käsilläseisontaa ja volttitreenejä. Pompittiin joustavilla alustoilla niin paljon, että parituntisen jälkeen maan vetovoima tuntui naurettavan voimakkaalta. Näin parin päivän jälkeen remuamisesta tietää muuten tehneensä viikonloppuna jotain tavallisesta poikkeavaa; kaulan lihaksistossa on eriskummallisia tuntemuksia ja pohkeet kramppaavat pienestäkin spurttaamisesta.

Telinevoimistelun jälkeen pakkauduimme jälleen autoon ja koukkasimme Kaivarinrannasta Veeran mukaan. Voi ihanaa, muuttolaatikoiden keskeltäkin liikeni aikaa huvitteluun! Lyhyt autoreissu päättyi mystiselle ovelle, keskustan kerrostalon sisäänkäynnille. Arvuuttelin mielessäni, että viedäänköhän minua ennustajaeukolle; sain jostain päähäni, että jos ennustaja asuu jossain, se voisi asustaa täällä.

Ylimmässä kerroksessa selvisi, että saavuimmekin viikonloppumajoitukseemme. Veikeä kaksio mahdutti meidät kaikki helposti. Airbnb-asunnon pöytä täyttyi nopeasti kaikesta ihanasta; italialaisista juustoista, mansikoista, tummasta suklaasta, pähkinöistä ja vaikka mistä muusta. Laseihin kaadettiin ensiksi samppanjaa ja sitten tasting-henkeen viiniä. Tilasimme  Woltista vielä pääruuaksi vietnamilaisia rullia. Kello kääntyi hiljalleen iltaan ja lepohetken jälkeen alkoi valmistautuminen seuraavaan starttiin.

Onneksi minua oli varoiteltu, että seuraavana ohjelmassa olisi ruokaa ja onnistuin melko hyvin säännöstelemään nälkääni. Olisi ollut nimittäin valtava sääli, mikäli olisin päätynyt seuraavaan pöytään kylläisenä. Minut kiikutettiin nimittäin Raguun illalliselle. Sanomatta selvää, että äyriäiset, kanttarellirisotto sekä ankanrinta olivat kaikki herkullisia viinistä puhumattakaan.

Hupi ei toki tähän päättynyt vaan matka jatkui takaisin Löylyyn, jossa istuskeltiin ulkona viltteihin kääriytyneinä merellä tuikkivia valoja ihmetellen ja sisällä harjoiteltiin muutama tanssiaskel jutustelun lomassa. Loppukesän viileä ilta muistutti lähestyvästä syksystä; siitä, josta tulisi varmasti yksi elämäni siisteimmistä. Kömmimme peittojen alle aamun pikkutunneilla.

Aamuherätys oli sunnuntaina ehkä lievästi takkuinen, mutta lähinnä yöunien lyhyyden vaikutuksesta. Kampesimme vuodesohvilta pystyyn, pistettiin kämppä ojennukseen ja suuntasimme kohti Senaatintoria. Arvasin, että matka saattaisi tällä kellonlyömällä olla kohti aamupalaa ja osuin (varmaan ensimmäistä kertaa viikonlopun aikana) oikeaan. Tiedossa oli jälleen ruokaa kun istuuduimme brunssille suloiseen El Fantiin. Rauhallinen aamuhetki vielä ennen viikonlopun päättämistä kruunasi täydelliset polttarit.

Kuva kertoo, mikä oli fiilis koko polttariviikonlopun.

Kiitos vielä Ilona, Milla, Outi, Tero sekä Veera aivan mielettömästä seurasta ja ikimuistoisesta viikonlopusta, pidän tästä tunteesta kiinni lopun elämääni. Kiitos myös suunnittelutoimikuntaan osallistunut Päivi sekä tietenkin Arttu, jonka pokka piti loppuun saakka. Lauantain parasta antia olivat ehdottomasti ihmiset, vaikkakin jokainen aktiviteetti oli erittäin mieluinen.

On hämmentävän hienoa huomata, että mun elämäni ihmiset tuntevat mut näin läpikotaisin. Ne tietävät tismalleen, mistä tykkään ja mikä saa mut nauttimaan olostani. Mun polttarit olivat toden totta eniten mun näköiset kekkerit koskaan. Olen ollut tosi onnellinen mun ihmisistä aina, mutta mulla on nyt tämän viikonlopun jälkeen entistä turvallisempi olo; nämä tyypit ovat mun vieressä mitä elämässä tapahtuisikin. Näiden kanssa voi nauraa tuntitolkulla, treenata itsensä uuvuksiin, vakavoitua ja jutella syvällisiä kellon ympäri ja aloittaa saman alusta. Ja mikä tärkeintä; ne on kaikki sitä mieltä, että olen tekemässä yhden elämäni parhaista valinnoista.

Siispä, parhaiden ystävieni yksimielisellä kannatuksella: Avioliitto, olen valmis!

*Niin tosiaan, kerroinkin jo vuoden 2016 yhteenvetopostauksessa, että vuonna 2017 aion naimisiin. Aika alkaa olla pikkuhiljaa käsillä, jonka vuoksi tosiaan myös kaasot on pestattu.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *