Minne haluaisin matkustaa?

Minne haluaisin matkustaa?

Äitini sanoja lainaten olen ”syntynyt postimerkki pepussa”, kuten blogiani pidempään lukeneet hyvin tietävät. Minulla on ollut krooninen matkakuume pikkulapsesta saakka, eikä se taantunut yhtään, vaikka matkustin työkseni lähes kaksi vuotta. Päinvastoin! Nyt, tuhansien punatuin huulin suhattujen lentomailien jälkeen vasta tiedänkin minne kaikkialle haluan mennä.

Poden kestämätöntä tuskaa ja sieluani riipii ellei lentolippuja seuraavaan matkaan ole varattu. Koko elämäni suunta alkaa totta puhuen hämärtyä ilman matkasuunnitelmia. Näin ollen pidän tiukasti kiinni siitä, että seuraava kohde on kiikarissa; kalenterivaraus, joka päivä päivältä lähenee jaksottaa arkea mukavasti ja ruokkii jotakin sisäsyntyistä, palavaa tarvettani kaiken muun matkailun tuoman hyvän lisäksi.

Jättikilpparin kanssa Seychelleillä, La Diguen saarella.

Melko usein matkakohteet valikoituvat tätä nykyä puolivahingossa. Artun kisamatkat ovat tietyissä kohteissa, työhön liittyvät seminaarit ovat missä ovat ja tutut ihmiset ulkomailla määrittelevät, minne nenä seuraavaksi käännetään. Olen kuitenkin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että joka vuosi on käytävä vähintään yhdessä uudessa paikassa. Google Maps-riippuvaisena sekä matkabloginarkomaanina olen bongaillut melkoisen määrän must see -mestoja, jonne haikailen. Ajelehtimisella virran mukana ei ehdi elämänsä aikana kaikkiin paikkoihin, jonne virtuaalikarttapallon syynättyäni tahdon. Siispä oli tehtävä lista.

Seychelleillä, Praslin-saaren luonnonpuistossa.

Top 5 matkakohteet tällä hetkellä

Etelä-Afrikka oli bideissäni (kohdetoiveet, joita lähetetään työaikataulujen suunnittelijoille) jo lentoemoaikoina, ja käytyäni työmatkalla Tansaniassa kuume senkun kasvoi. Afrikkaäitini Liisan toinen (vai kolmas?) kotimaa on Etelä-Afrikka, ja maan viehätysvoima kasvoi entisestään kun kuuntelin juttuja elämänmenosta viinipeltojen keskellä. Kouluaikainen promoottorikaverini Saara on myös nykyisin Kapkaupungin asukki, ja viimeistään hänen Instagram-kuviensa johdosta Etelä-Afrikka ja Kapkaupunki on pakko joskus kokea.

Klisee tai ei, minulla on ollut jo vuosia hinku Indonesiaan ja Balille. Thaimaan suurena ystävänä uskon, että myös balilainen elämänrytmi, ruoka ja maisemat sopisivat täydellisesti ruokkimaan kaivattua rauhaa ja kääntämään vauhdin asteen hitaammalle. Hinku on etenkin alueille, joissa voisi viettää aikaa omissa oloissaan; pyöräillä, ajella skootterilla ja nauttia tuoreista hedelmistä, uida ja kävellä rantahiekassa.

Samaisella reissulla maailman kauneimmaksi äänestetyllä Anse Source D´argent -nimisellä rannalla.

Voisin suunnata rennonletkeälle lomalle karibianmeren kirkkaiden vesien ja unelmarantojen äärelle Costa Ricaan tai lähteä haikkaamaan tulivuorille Nicaraguaan vaikka heti. Olen kehittänyt hienoisen pakkomielteen Väli-Amerikkaan, ja kyseiset maat ovat jostain syystä nousseet hinkulistani kärkipäähän. En oikeastaan osaa suoraan sanoa, mikä minua tuolle alueelle niin älyttömästi vetää.

Etelä-Amerikka kiehtoo, ja haluaisinkin päästä kiertomatkalle Peruun ja Boliviaan. Macchu Picchu on pääsyy sille, että haluaisin juuri Peruun. Oi voisinpa karauttaa junalla halki inkavaltakunnan, kiivetä vuorille ja ihmetellä kivikaupunkia sumun hälvetessä. Ehkä samalla kertaa voisi poiketa myös Titicaca-järvellä. Boliviassa läksisin Jeepin kyydillä suola-aavikoille ja sademetsiin seikkailemaan.

Listan viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäpätöisimpänä hinkumaanani on Islanti. Maa on kiehtonut minua jo pitkään, mutta viime vuotisen Lofoottien matkamme jälkeen viileätkin matkakohteet ovat alkaneet houkutella trooppisten rantojen rinnalla. Olen pahentanut kuumetta kuuntelemalla Islantilainen voittaa aina-kirjan Bookbeatista (kirja on muuten todellinen timantti ja ehdottomasti lukemisen arvoinen!), jonka kautta eksyin kirjoittajan, Islannissa asuvan suomalaisen monialayrittäjä Satu Rämön Salamatkustaja-blogiin enkä enää pysty olla ajattelematta muuta kuin kylpemistä kuumissa lähteissä tai vaellusta tulivuorilla.

Reissuaiheet jatkuvat blogissa varmaan syksyn mittaan niin tulevien matkojen (syyskuun New York sekä marraskuun reissu San Franciscoon ja Piilaaksoon) kuin muidenkin reissupostausten tiimoilta. Minne sinä haluaisit seuraavaksi matkustaa? Mikä on kaikkien aikojen unelmakohde, jonne joskus haluaisit päästä? Olisi kiva kuulla, onko joku innostunut samoista paikoista, kuin minä!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *