Hradec Kralové

Hradec Kralové

Prahasta alkaneen reissumme seuraava etappi oli Hradec Králové.

Sisäreidet liimaantuivat kuumassa junassa maksimekkoni alla yhteen kun hurruutimme hikisessä junavaunussa parituntisen itään. Vaunun ikkunan avaaminen olisi aiheuttanut paikalliselle kanssajunailijallemme tuulitukan, eikä tyyppi vaikuttanut olemaan halukas kampaamaan kuontaloaan toistamiseen samalle päivälle.

Nousimme määränpäässä asemalle. Vastassamme oli itäeurooppalaistyylinen asemarakennus, jonka pihassa törrötti  iso liuta ryöstöhintaisia taksikuskeja mahoineen. Ulkolaisen naamavärkkimme perusteella röyhkeästi korotettu hinnoittelu saa minut kieltäytymään tarjouksista, joten kävelimme muiden kompatessa päätöstä seuraavan kotimme nurkille omin avuin. Pistäydyimme matkalla jälleen Tripadvisorin, tuon parempaa ruokaa arvostavan matkailijan ehdottoman apuvälineen avuin syömään. Paikassa oli ystävällinen palvelu ja maistuva lounas; ensimmäistä en ollut uskoa, toinen oli Tsekeissä havaittu olevan arkipäivää.

Arttu kävi ruokailun lomassa hakemassa asuntomme avaimen, palasi yhtenä aurinkona, eikä malttanut odottaa, että me muut näemme huoneiston. En ihmettele, asuntomme oli timantti: ullakkokerroksen kaksikerroksinen huoneisto, jossa oli oma kattoterassi kaupungin korkeimmalla katolla. Maailma avoinna joka suuntaan! Ilon tunne pisteli mahassa, sillä kaupunki ei ollut herättänyt seikkailunhaluani; voisin hukuttautua kattoterassilla pulleaposkisiin kirsikoihin ja upota kirjallisuuteen mikäli haahuilu aavekaduilla ei kolahtaisi.

IMG_2074

Syymme erikoiseen kaupunkivalintaan oli Rock for People-festarit, ja tarkemmin ottaen Ässän lempibändi Foster the people. Jenkkibändi esiintyi vasta festivaalien vikana päivänä, mutta kävimme ensimmäisenä iltana tsekkaamassa festarimestat ja tamppaamassa Die Antwoordin tahtiin. Yllätin itseni nauttimalla festareista, vaikka normaalisti tomuisilla hiekkakentillä humalaisten seurassa minua vähän ahdistaa. Onneksi tanssijalkani ei pettännyt tälläkään kertaa, ja viihdytin itseäni sheikkaamalla niin, etten muistanut osaavani moista ketkutusta. Festarikäyntiä ennen illallistettiin luksuskämppämme alakerran terassiravintolassa ja fiilisteltiin kattoterassilla auringonlaskua. Jälkimmäiset loma-aktiviteetit kolahtivat vielä joraamistakin kovemmin.

IMG_2115

Toisena päivänä oli lepäilyn aika, sillä oltiin painatettu matkallamme kymmenen kilometrin päiväkävelytahtia ja kaikki olivat melko poikki. Käytiin marketissa ostamassa ruokakampetta ja kokkailtiin iltapäivällä kämpässä itse; olisin voinut miettiä lihaa ostaessani, että asunnon varustukseen kuulunut minikokoinen hedelmäveitsi ei uppoa kiloon naudanlihaa kovin sulavasti. Sain silti lihat paloiksi ja pannuun, ja ruoka tuntui maittavan tovin odottelun jälkeen mainiosti. Tämän jälkeen lekoteltiin taas katolla, puolipilvinen sää tarjosi meille kaikille jotakin: minulle auringon, muille pilvien suojaa porottavalta kuumuudelta. Illallissuunnitelmat menivät ravintolan osalta uusiksi juhlapyhän vuoksi, ja päädyimme meksikolaiseen, joka osoittautui sekin oikein hyväksi valinnaksi. Juhlapyhät selittivät sen, miksei lähes koko kaupungissa tullut vastaan ristin sielua.

Kun torstai koitti, matkakumppaneissa alkoi ilmetä erikoista liikehdintää, kunhan nousivat viimein ylös. Olin ehtinyt löhötä ylhäällä hyvän tovin aamupalan jälkeen ja tehdä pikku aamutreeninkin ennen unikekojen elonmerkkejä. Aloin aavistella, että lähestyvä keikka kuumotteli, ja niin se tuntui tekevän. Mietin, että mulla ei ole koskaan ollut suosikkibändiä, jonka keikalle olisin halunnut noin innoissani; ei ainakaan sellaista, että lähtisin Tsekkeihin sen perässä. Bäkkäreitä olisin ehkä lähtenyt katsomaan, mutta taisin saada suosikkilevystäni eniten irti opettelemalla MTV:ltä tanssimoovit ja vatkaamalla serkkuni kanssa koreografioita eteisen peilin edessä lyriikoita hoilottaen. Asiaan kuului toki myös paketillinen sinitarraa, jonka avustuksella silloisen huoneeni kukkatapetit peitettiin Suosikin välistä paljastuneilla, jättimäisillä komistusten kuvilla.

IMG_2121

IMG_2136

Keikkapäivän alkupuolisko meni puistossa hengaillen. Syötiin jäätelöä ja niitä herkullisia kirsikoita, ja höpöteltiin niitä näitä. Löysimme kaupungista puiston, johon hienon sään ansiosta oli lähtenyt ihmisiä piknikille, kahville, grillaamaan ja ottamaan aurinkoa; aloin uskoa, että joku asuikin Hradec Královéssa. Skeittipuistostakin kuului ryminää. Siirryimme hyvissä ajoin takaisin keskustaan, kotona odottaisi virkistävä suihku ja tovin chillailu ennen iltaa. Kiittelin jälleen tilavan asuntomme puitteita siitä, että ajan viettäminen loma-asunnolla oli niin mukavaa.

Ranskanletit kireällä lähdimme taksilla hyvissä ajoin kohti festareita. Pääsimme toistamiseen autokyydillä oven eteen, ja selvisimme koko musiikkijuhlista ilman ainuttakaan jonotusta; pieni ero vaikkapa Ruisrockiin, josta matka takaisin keskustaan tuntuu vievän eliniän. Emme joutuneet myöskään valtavan rynninnän uhreiksi, vaikka päätimme linnoittautua suhteellisen lähelle lavaa; musiikkikin oli oikein kuunneltavaa. Hengailimme aikamme vielä keikan jälkimainingeissa, söimme festarisafkaa, jonka sekaan oli soluttautunut myös fetasalaatteja myyvä yritys, ja lähdimme pimeydessä takaisin asunnolle. Kuten huomata saattaa, yltiöoptimistinen asenteeni kätkee alleen myös pessimismin sekaisia ennakkoluuloja etenkin festareista. Varauduin ahdistavaan tuuppimiseen väenpaljoudessa, kuvottaviin festarivessoihin piinaavassa pissahädässä ja pökerryttävän pitkiin jonoihin, mutta selvisin ilman mitään näistä.

IMG_2153

IMG_2131

Kulkuvälineestä toiseen

Aamulla koitti aikainen herätys, pakkailut olivat unohtuneet edellisillan tohinoissa ja aamiainen olisi paikallaan ennen kotiinlähtöä. Selvisimme kuitenkin helposti ennen kymmentä asunnosta ulos, ja aloitimme siirtymisen juna-asemalle. Asemalla uskoimme vetäneemme pisimmän korren kun odotimme laiturilla junaa ensimmäisten joukossa valmiina kansoittamaan istuinpaikat. Totuus paljastui kun pääsimme sisään, kun paikkalippulaiset kiilasivat rauhallisin liikkein ja täysin kiireettä omille paikoilleen. Tämä ei silti menoa haitannut ja seisoskelin mielelläni parituntisen junailun; Prahan aamulenkit eivät enää Hradec Královéssa innostaneet ja keho kaipasi jotain aktiviteettia. Seisoin käytävällä, venyttelin, tuijotin peltomaisemaa ja annoin tuulen sotkea tukkaani vilvoittavan vireen tulviessa avoimesta ikkunasta. Minulla oli totisesti parhaiten ilmastoitu paikka koko junassa.

Prahassa oli täysi helle. Nälkä alkoi taas kurnia mahassa. Etsimme lounaspaikan lähialueelta. Avasin menun ja samassa huomasin ravintolassa syömisen alkaa kyllästyttää; kotona tekisin salaatin, johon laittaisin kaikkea, mitä tahtoisin. Syötyämme lorvimme kauppakeskuksessa kahvittelemassa, ja varailin junalippuja Suomen päähän, jotta mahtuisimme junailemaan vielä viikonlopun aikana Ouluun. Tilasimme Uberin lentokentälle ja saimme jälleen huvittavan autoilukokemuksen sovelluksen ansiosta. Tyyppi ei puhunut sanaakaan englantia, mutta oli pienen suostuttelun jälkeen halukas kommunikoimaan etupenkillä tätä jututtavan Artun kanssa numeroita osoittelemalla. Toivon todella, että kuskin autonromu pysyy kaikesta kolinasta sekä ajotyylistä huolimatta kasassa vielä pitkään, sillä tällaisen ihmiskontaktin soisin vielä seuraaville matkaajille.

Lento sujui mukavasti kirjaa kuunnellen ja Helsingissä päästiin yöksi toiseen kotiini, jossa omat samppoopullot odottivat reissussa rähjääntynyttä. Kyllä vain, asiat ovat kumuloituneet pisteeseen, jossa huomaan jälleen asuvani Millan kanssa samaa kotia. Lennän Helsinkiin lähes viikottain, joten kakkoskodissa pääsen maistelemaan kolmen vuoden takaista kämppiselämääni jälleen.

Seuraavana päivänä alkoi repaleinen matka Parkanon, Kankaanpään, Ikaalisen, Kankaanpään ja kerran vielä Parkanon sekä Seinäjoen kautta kohti Oulua ja arkea, ja lopulta kiskottiin kolmen viikon reissun jäljiltä kamppeet oman kynnyksen ylitse. Kiva matka kaikin puolin, mutta onpa ihanaa olla kotona! Hektisen kevään jälkeen olen suorastaan kaivannut kotiin.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *