Kuukausi: heinäkuu 2017

Purjehtimassa ekaa kertaa: Yö Röytässä

Purjehtimassa ekaa kertaa: Yö Röytässä

Huuh! Viime lauantaina julkaisemani postaus eläessäin oppimistani asioista sai mun mittapuullani ihan hurjasti kommentteja. Fiilistelin positiivista energiaa vielä iltamyöhäisellä, seuraavana päivänä ja nytkin alkoi suupieliä nykiä ajatellessani asiaa. Sydänalassa läikähtelee hyvällä tapaa. Kiitos siis jokaiselle; myös teille, jotka kävitte kaikessa hiljaisuudessa lukemassa ja jaksoitte loppuun […]

Mustakantisen kirjan aarteet: kolmekymppisen opit

Mustakantisen kirjan aarteet: kolmekymppisen opit

Kolmekymmentä on, näin neljän kuukauden kokemuksella, tosi kiva ikä. Olen ehtinyt kokea kaikenlaista ja kartuttanut siis jo jonkinlaisen potin elämänkokemusta. Silti minulla on vielä älytön määrä asioita opeteltavana, tehtävänä ja koettavana edellyttäen toki, että saan elää vanhaksi mummeliksi asti ilman isoja haavereita. Välillä voin olla […]

Juoksuvaikeuksista voittoon

Juoksuvaikeuksista voittoon

Puuskutan ylös viimeistä mäkeä kohti Intiön kasarmialuetta. Vasemman jalan lenkkari lätisee asvalttia vasten jokaisella kosketuksella. Kiristän vielä vähän tahtia. Kaatosateessa paineltu juoksulenkki kostutti aluksi vain vähän kenkien pintaa, mutta hyvänlaatuisessa mielenhäiriössä päätän lopettaa vesilätäköiden väistelyn ja painella halki kuraisten monttujen, jotka heinäkuinen sade on täyttänyt piripintaan. Rapa roiskuu kasvoihin saakka.

Hyvän olon aalto pyyhkäisee koko märän kropan ylitse kun hiljennän kotipihaan ja jatkan kepein askelin kotiin hiukset valuen. Väännän ponnarista suurimmat vedet pihakukkiin, ja mietin miten ihanaa on, että taloyhtiössämme asustavalla touhutädillä piisaa energiaa koristaa pihaa. Hissin peilistä katsoo punainen naama, tuikkivat silmät ja leveä hymy. Riisun litimärät, kuran peitossa olevat kengät eteiseen ja loikin karhunkäyntiä suihkuun, sillä jalat ovat takareisiin saakka aivan kuravellissä. Eteisen mattoon jää varpaankuvat. Oho, ei haittaa.

IMG_2194
Kelpaa päästää.

Suihkun kuuma vesi vie lian kieppuen kaivoon huuhdelleen nihkeän olotilan mukanaan. Ihmettelen lähes ääneen, missä kohtaa mun polvivaivat hellittivät niin, että pystyn juoksemaan pidempiä matkoja. Tältäkö se tuntuu kun voi kirmailla katuja menemään ilman, että nivelet nikottelevat jokaisella askeleella?

Vuosia jatkuneet kiristykset, pistot ja natinat ovat haitanneet juoksemistani aiemmin niin paljon, etten ole kyennyt lönköttelemään hyvänäkään päivänä puolituntista pidempään. Normaalisti selvisin kivuitta ensimmäisen vartin, kunnes polvet sanovat sopimuksensa irti ja linkutin kotiin pettyneenä. Olen venyttänyt, lämmitellyt ja jäähdytellyt eri ohjeiden mukaan ilman toivoakaan paremmasta. Joskus polvet ovat särkeneet vielä pari päivää lenkkikokeilun jälkeen niin, että olen vannonut jättäväni juoksuaskeleet ottamatta ikuisiksi ajoiksi.

Viimeiset kaksi viikkoa olen kuitenkin jolkotellut menemään kivuitta. En ole muuttanut mitään, en edes lenkkareita. Ainoa selitys tähän voisi olla lämpimämpi ilma, sillä mikään muu ei ole muuttunut. Voiko kesäsää ihan tosissaan korjata kipuilevat polvet? Aika hatara teoria minusta, olenhan minä ennenkin kokeillut juoksua lämpimässä.

Prahassa innostuin aamulenkkeilemään, ja jostain syystä kokeilin sadannen kerran juosta. Varovaisin sipsutuksin aloitettu parinkymmenen minuutin kipaisu kasvoi puolituntiseksi ja lopulta neljänkymmenen minuutin lenkeiksi. Maanantaina Ouluun palattuamme juoksin tunnin ilman ainuttakaan ongelmaa, ehkä ensimmäistä kertaa koskaan. Keskiviikkoiltana oli pakko lähteä testaamaan tätä ihmeparantumista, vaikka vettä tulikin taivaan täydeltä ja kello oli jo yhdeksän. 45 minuutin jälkeen oli pakko alkaa uskoa, että minä oikeasti pystyn juoksemaan.

IMG_2216
Viikonlopun sää oli täydellinen juoksuun ja laiskotteluun.

Alan nyt ymmärtää, miksi joku saa kiksejä hölkkäilystä. Juoksemisen helppous vetää lajin pariin, lenkkarit vaan jalkaan ja baanaa on joka paikassa. Minua ilahduttaa jos saan treenipalettiini pysyvästi yhden ulkolajin lisää; suurin osa kuntoilusta kun tulee tehtyä sisätiloissa. Voiko syynä todellakin olla ilman lämpötila? Kysymys vaivaa, sillä en tiedä, mitä tein oikein ja missä kohtaa.

Käyn juoksuartikkeleita luettuani ostamassa varmuudeksi uudet lenkkarit, sillä suuri osa vaivoista pystytään korjaamaan hyvällä jalan asennolla. Opin, etten saa ostaa pronaatiotuettuja kenkiä, sillä jalkateräni kiertää ennemmin ulospäin kuin sisään, ja näin ollen tuki vain huonontaisi tilannetta. Neutraali kenkä, joka rullaa hyvin sopii siis minulle parhaiten. Uudet popot on pakko päästä kokeilemaan heti, ja lähden viikon kolmannelle lenkille jalat eilisestä punttitreenistä jumittaen. Jumitus sulaa nopeasti ja pinkaisemme Outin kanssa tunnin mittaisen lenkin maastossa. Jalkapohjien hassuja tuntemuksia lukuunottamatta kengät tuntuvat taivaalliselta ja juoksu rullaa. Pystyn juttelemaan koko lenkin kertaakaan pohtimatta kestääkö kroppa koko matkaa.

En toki osaa sanoa, miten pitkään tuuria jatkuu, mutta jo nämä muutaman viikon onnistuneet juoksulenkit ovat korjanneet jotain fiilispuolella, mitä pettymys toisensa perään on nuijinut. Identiteettiini ei kuulu enää kehnopolvisuus, jonka vuoksi olen kieltäytynyt aina, kun joku on houkutellut minua Midnight Runille tai Väriestejuoksuun. Keho muuttuu, ja selvästi myös lajivalikoiman tulee vaihtua sen muutosten mukana. Joskus olosuhteet, tilanteet ja tuulet kohtaavat niin, että homma toimiikin ilman ongelmia, vaikka aiemmin touhu on ollut pelkkää liisteriä. Kun nämä palapelin palat naksahtavat, on oltava valmis heittäytymään täysillä mukaan. Nyt nautin, kaikkia ennakko-odotuksia vastaan, rullaavasta juoksusta.

Aina kannattaa siis kokeilla vielä kerran ja antaa uusi mahdollisuus. Tällä(kin) kertaa se kannatti!

Hradec Kralové

Hradec Kralové

Prahasta alkaneen reissumme seuraava etappi oli Hradec Králové. Sisäreidet liimaantuivat kuumassa junassa maksimekkoni alla yhteen kun hurruutimme hikisessä junavaunussa parituntisen itään. Vaunun ikkunan avaaminen olisi aiheuttanut paikalliselle kanssajunailijallemme tuulitukan, eikä tyyppi vaikuttanut olemaan halukas kampaamaan kuontaloaan toistamiseen samalle päivälle. Nousimme määränpäässä asemalle. Vastassamme oli itäeurooppalaistyylinen asemarakennus, […]

Praha on kesälomakaupunki

Praha on kesälomakaupunki

Morjens, kamut! Sieltä se kuulkaa kirjoitusinto vaan lopulta puskee esiin Praha-loman päätteeksi, vaikka olin jo heittämässä hanskoja tiskiin koko Aniksenmakuisen suhteen. Tilanteeseen voi myös liittyä se, että meiliboksiini kolahtaa sivustoani hostaavalta firmalta ahdistavaa lähtölaskentaa saitin sulkemisesta, iski ennalta eroahdistus ja koin rinnassain syvän pistoksen kun […]