”Mitä sä niinku teet työkses?”

”Mitä sä niinku teet työkses?”

Vauhdikas viikko tuo edellinen, kuten Aniksenmakuisen Facebookissa jo mainitsinkin; työjuttujen tiimoilta reissaaminen pistää aina ajan kulumaan hirmuista vauhtia! Työasioista ei tule usein kertoiltua, joten tässäpä tulee katsaus minun edelliseen viikkooni, joka kaikessa hektisyydessään kuvaa melko hyvin mun työarkea tällä hetkellä, ja vastaa ehkä osittain otsikon kysymykseenkin, jonka kuulen melko usein.

Maanantai oli ehdottomasti viikon rauhallisin päivä. Täysin palaverivapaa puuhapäivä Oulussa toimistolla oman työpöydän ääressä ilman kiireen kienää on harvinainen herkku, mutta niin kovin tarpeellinen! Sähköpostilaatikon haravointia, juoksevien asioiden hoitamista samalta istumalta kun ne ilmestyvät ja tulevien konkreettisempaa suunnittelua; sellaista tärkeää perusduunia, jolloin plänit toteutetaan, ja kalenteria katsellaan hieman huomista pidemmälle.

Mulla on tapana syynätä aina silloin tällöin jokainen kalenterimerkintä, ja miettiä, mitä se tarkoittaa tekemisen kannalta ennen kyseistä tapaamista: Pitääkö palaveria valmistella jotenkin? Meneekö siirtymisiin aikaa? Ketä tulee paikalle? Tarvitsenko mukaan jotain tavaraa? Vihaan toisten (ja oman) ajan tuhlaamista, ja pyrin aina valmistautumaan palaveriin edes jotenkin mikäli aikataulu sen mahdollistaa. Välillä siivoan kalenterista ei-niin-tärkeitä palavereita kokonaan pois; näen priorisoinnin yhtenä tärkeimmistä jutuista, jos haluaa saada aikaiseksi jotakin.

Sain kivasti hommia päivän aikana eteenpäin ja meilikertymää pienennettyä. Illalla tanssitunti Citydancella Lotan tahtiin ja kehon huoltamista Kamppailuklubilla Artun painien ajan. Kotona oltiin mukavasti ennen yhdeksää, syötiin ja mentiin nukkumaan. Mun ”pää tyynyyn kymmeneltä” –hanke sujui alkuviikosta aika vakaasti!

Oulun_lentokenttä
Oulun kentällä keskiviikkoaamuna keinuttelemassa.

Tiistaina alkoikin loppuviikon mittainen myllytys. Aamupäivällä paltsattiin viikkopalavereissa sisäistä markkinointia sekä sometekemistä koskevia aiheita. Loppupäivän mittainen suunnittelusessio startattiin lounaalla Helsingistä saapuneiden kollegoiden kanssa, ja jatkettiin ideointia pitkälle iltapäivään. Nautin älyttömästi siitä, että pääsen työssäni käsiksi osittain myös tuotteiden suunnitteluun, ja tekemisiin eri aihealueiden asiantuntijoiden kanssa. Kunkin tuotteen kohdeyleisön tunteminen sekä tuotteen perinpohjainen ymmärrys ovat melko olennaisia asioita markkinoinnin ja viestinnän kannalta; etenkin kun viestintää ja koulutusta tekee myös sisäisesti. Mikään tuote meillä ei ole koskaan valmis, ja toisinaan niistä uupuu ensijulkaisussa paljonkin ominaisuuksia, joita käyttäjät alkavat heti aktiivisesti odotella. Asia, jonka kanssa on nykyaikana elettävä, ja musta se on kutkuttavaa!

Illalla oli ohjelmassa jälleen tanssitunti. Tiedoksenne, että mun jazz-tanssin opettaja Outi on maailman paras! Siinä lähinnä fiilikset, joita tuo tiistainen tunti herättää. Kuskattiin pyörä auton perässä Citydancelle treeneihin mennessä, jotta pääsin aikaisemmin kotiin kokkaamaan ja laittamaan juttuja valmiiksi seuraavan päivän aamulähtöä varten. Arttu vetää omien treenien lisäksi MMA:n peruskurssia, joten tiistait venyvät ellei toinen ole kotona häsläämässä hieman aiemmin. Mulla oli pää tyynyssä jälleen ennen kymmentä. Erävoitto!

Vallila_Factory
Ihanan Ilonan kanssa lounaalla uudistuneessa Factoryssa Vallilassa duunijuttujen välissä.
Factory_Vallila_lounas
Näitä lounassalaatteja on kieltämättä vähän ikävä.

Keskiviikkona nappasin aamulennon Oulusta Helsinkiin ja suhasin työkaverin kanssa kentältä taksilla Vallilaan. Aika suuri osa mun kollegoista työskentelee tosiaan Helsingissä, joten minimissään kuukausittainen päivän visiitti on työnteon kannalta tarpeen. Hauska huomata, miten OPn pääkonttorilla vietetyistä tunneista tarttuu usein mukaan eniten; ehkä sitä jotenkin panostaa niihin hetkiin enemmän, kun tietää, ettei ole joka päivä kasvokkain.

OP_Vallila
OP Vallila ja varmasti Suomen hienoin katto.
OP_vallila
Päivä officella pulkassa.
OP_Vallila
Helsingissä oli vielä vihreää, lämmintä ja aurinkoista.

Helsingissä käsiteltiin muun muassa ensi vuoden budjetteja, työtehtävien jakoa, mahdollisia tulevia esitteitä ja käytiin vähän suunnitelmia yleisluonteisemmin läpi. Iltapäivällä synkattiin tekemisiä yhteiseen suunnitelmaan; isossa talossa tekijöitä on paljon, joten tällainen yhteenveto on välttämätöntä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja oppien vaihtamiseksi. Mun työn hienoin puoli ovat nimenomaan nämä ihmiset, niin Oulussa kuin Helsingissäkin, joiden kanssa saan päiväni viettää. Tämä osaamisen määrä häkellyttää jatkuvasti, ja ne kymmenet huipputyypit, joiden kanssa näitä juttuja tehdään ovat todellakin syy mennä töihin hyvällä draivilla ihan joka päivä!

Haaga-Helia_Matkalla
Matkalla Haaga-Heliaan tiputtamaan kirjoja.
Mashiro_Mäkelänkatu
Mashirossa juuri ennen sulkemisaikaa.

Iltapäivällä töiden jälkeen kävin testaamassa japanilaisen ravintola Mashiron Mäkelänkadulla, jonne päädyin aivan sattumalta. Mikä ihana yllätys se olikaan! Simppeli ja mutkaton, joskin kekseliäs lohiannos oli todella hyvää. Syömisen lomassa soittelin perjantain tekemisiä koskien yhden kollegan kanssa. Noin 45 minuutin väli ennen kampaajaa täyttyi pikkuvisiitillä ja pienellä päiväkävelyllä Haaga-Heliaan; palautin ystäväni oppikirjoja, ja samalla etäisesti tutun näköinen Haaga-Helian työntekijä kosiskeli minua mukaan Alumni-toimintaan sen jälkeen, kun hississä kävi ilmi, että olen valmistunut HH:sta 2010. Miltäköhän tuntuu olla töissä paikassa, jossa ihmiset lähtökohtaisesti viettävät 2-5 vuotta, tekevät pää höyryssä hommia, vanuvat käytävillä, kulkevat haalareissa ja sitten häipyvät kokonaan?

Palasin juoksujalkaa Sturenkadulle melkein myöhässä yllättävän verkostoitumissession vuoksi, ja piipahdin nipsaisemassa viimeiset värinrippeet latvoista. Hiukset ovat nyt kokonaan oman väriset. Tukka lyhenikin aika reippaasti, mutta itse asiassa keventynyt kuontalo on aika pirtsakka. Hain banskun mukaan Siwasta ja loikkasin lentokenttäbussiin. Kuljen julkisilla aina, jos aikataulut sen mahdollistavat. Kentällä vielä speksailin Facebook-kamppiksen yksityiskohtia duunikaverin kanssa Skypessä ennen ilta ysin paluulentoa Ouluun. Arvatkaa vaan, onnistuiko mun nukkumaanmeno kympiltä, kun kotona olin 21:45…

Lyhentynyt look.
Lyhentynyt look.
Helsinki_Vantaa_lentokenttä
Kaunis auringonlasku Helsingistä lähtiessä.

Torstaiaamuna tein hommia kotona; kirjoitin tekstejä, tutkailin sovelluskäyttöä viime kuulta ja etsiskelin sopivia mittareita tulevaan kamppikseen. Analytiikka on aihealue, jossa haluaisin kovasti kehittää itseäni lisää; dataa on saatavilla turkaisen paljon, mutta sen saattaminen luettavaan tilaan onkin sitten ihan toinen juttu, saati sen rakentava analysoiminen. Ilman ymmärrystä luvut on vaan lukuja, eikä niillä tee sellaisenaan mitään.

Mulle etäpäivät on tosi tärkeä osa työntekoa, silloin saa nimittäin levitellä tavaroitaan, piirrellä asioita ylös lattialla ja työaika on keskeytyksetöntä, joka on esimerkiksi kirjoittamisen kannalta oikein positiivista. Lounasaikaan siirryin Elektroniikkatielle ja söin nopsasti tiistaina odottamaan viemäni eväät. Iltapäivällä osallistuin muutamaan koulutussessioon lyhyellä puheenvuorolla Skypen välityksellä, ja loppupäivästä tuunattiin markkinoinnin iPadeihin testiympäristöä. Ehdin kipaista kotona laittamassa yökamppeet kassiin ja alkuillasta hyppäsin junaan kohti Tamperetta. Matka kului pitkälti tulevan julkaisun sisältöön tutustuessa, ja tulevan markkinointikamppiksen sisältöä kootessa ja kirjoittaessa. Tampereella laitoin hotellihuoneen oven kiinni klo: 22:30; iltapala, hammaspesu ja suihku, ja pään sai taas laskea jo vauhdilla tyynyyn.

Tampere_Scandic
Huomenta, Tampere!

Perjantaina söin aamupalaa hotellin alakerrassa kaikessa rauhassa ystävän kanssa, vastailin sähköposteihin ja tein to-do-listaa maanantaille. Yritän aina sopia treffejä aamupalalle tai lounastunnille kun olen muissa kaupungeissa; Ouluun muuton myötä yhteydenpito on tullut vain pienen hitusen hankalammaksi. Iltapäivän koulutuksen valmisteluun meni tunti tehokkaalla tiimillä, ja lounaan jälkeen aloitettiin 25-henkisten porukoiden koulutussessiot. Yhteensä näitä tuokioita järkättiin kuusi kappaletta iltapäivän aikana; mielettömän hyvää palautetta, kommentteja ja kehitysideoita saatiin oman talon ammattilaisilta! Päivä oli paketissa 16:30, jonka jälkeen oli aika kiirehtiä junaan. Puksuttelin kohti Oulua sushia mussuttaen, eikä sormet edelleenkään pysyneet läppäristä irti. Kotona odotti oma sänky, ja viikonloppu täynnä liikuntaa ja ystäviä. Treenejä jäi muutama kappale viikonlopulle taputeltavaksi reissujen ja venähtäneiden iltojen vuoksi. Loppuviikon univelkoja kirittelin myös kiinni aika mallikkaasti vapaapäivinä.

Sellaista arkea täällä.

Koulutustilaisuus
Koulutussessiot alkamassa.

In English:

It´s been quite a long time since I wrote about my everyday life. I like routines; waking up from my own bed next to A, eating breakfast at home together, going to work normally in the morning and enjoying my hobbies with no distractions is something I always look forward to when I´m traveling. Luckily I´ve realised how important it is to learn to enjoy the most regular days; there were times I was always tempted to fill my calendar with new stuff, and was drawn to jump into new adventures. I still miss the thrill at times (who wouldn´t?), but I´ve managed to make my every day so enjoyable I always start feeling to go back after just a while away. Maybe age has something to do it as well?

This goes also with my work. I am happy to go to work every day, mostly even excited about what the upcoming day is going to bring ahead. As many of you really don´t know how my work days are like, here comes my week from Monday to Friday as it was last week.

My work week started peacefully in Oulu as I had no meetings on Monday. It´s quite rare to have all day with no schedule; I think the last time when I had not a single planned meeting was on July when everyone else was still on holidays! These kinds of days are very good to go through the mail box and organise my calendar, and execute the plans made on meetings. I hate wasting other people´s time so I try to make time to prepare myself for the meetings if possible; this really saves time when it´s clear what´s supposed to be the outcome when everyone leaves the room.

On Tuesday the hassle started as I had few meetings in the morning considering social media marketing and internal communications. We started our afternoon´s planning session with lunch since we got some colleagues from Helsinki to join us, and it´s always nice to catch up in a relaxed environment before diving into business. I really enjoy the fact that I have a chance to participate in so many projects in my work. Deeper understanding of the services and the target groups is a huge advantage when doing marketing planning. In mobile services business there´s no such thing as ”ready product”; all the applications are getting new features, small fixes and updates continuously, so I must be in the swim of things to be able to do my work properly.

I had a flight to catch early on Wednesday morning to Helsinki as I had meetings in our head office in Vallila. Most of my colleagues are working in our head quarters, so it is important to go there at least once a month; most of the time we are working via Skype, but I still prefer face to face meetings over any other ways to stay connect.  After the day full of budgets and planning, I headed to a nice Japanese restaurant for a quick meal, took a small walk to drop off my friend´s school books and finally had my hair cut before heading back to the airport. A little work while waiting for the plane to arrive; I really like working on the go at times. I´m so happy it´s just an one hour flight back to Oulu!

I worked from home on Thursday morning since I had some writing to do. During lunch time I took my bike and cycled to work, ate lunch, answered some emails, and got few iPads ready for the training session for the next day. I hurried home to pack my bags and jumped into train to go to Tampere. I shut the hotel room in Tampere around 22:30 after working in the train, and was so ready for bed already!

On Friday morning I enjoyed hurry-free breakfast with a friend of mine in the hotel at Tampere. We had some arrangements to do before the training sessions started, so I joined my colleagues and we set up our iPads and screens before lunch so we were ready to jump into sessions right after the occasion started. We were ready and packed around 16:30, so I had time to catch some sushi and hop on a train once again. I came home around half past nine after busy but very rewarding work week ready to start the weekend full of friends and training to do.

So that´s what I do for living these days. Any surprises?



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *