Lofootit – kesäloma pyörien päällä

Lofootit – kesäloma pyörien päällä

Danski ja Samuel sytyttivät aikoinaan mussa pienen pakkomielteen nimeltään Lofootit. Ei sinänsä ihme, sillä esittelemällä toinen toistaan ihanampia otoksia korkealta huippujen päältä, sympaattisista kylistä, valkoisilta hiekkarannoilta sekä vehreistä laaksoista ei muuta voi oikein odottaakaan. Tuntui jotenkin käsittämättömältä, että tuossa melkein naapurissa on paikka, jonka maisemat näyttävät niin upeilta, ettei niitä voi oikein uskoa edes todeksi, ja meikä on kiertänyt puoli maailmaa edes harkitsematta siellä käymistä.

Meillä oli Artun kanssa jo alkuunsa lyhyet lomamme harmillisesti eri aikaan, mutta sain järjestettyä molempien iloksi kolme päivää vapaata A:n alkaneen kesäloman kunniaksi. Niinpä päästiin toteuttamaan yhteinen miniloma ja tyydyttämään hinkuni käväistä Norjassa katsastamassa vihdoin tämä jylhien vuorten ja turkoosien vesien ihmemaa.

Uimari_Ruotsin_lapissa
Iloinen aamu-uimari toisena aamuna Ruotsin lapissa.
Tunturijärvi_Ruotsi
Yksityinen uima-allas keskellä Ruotsin lappia.
Kylmäterapiaa_Ruotsin_lapissa
Hupinsa kullakin, tuona aamuna en olisi kyllä vaihtanut kumppareitani pulikointiin.

Alunperin meidän oli tarkoitus lähteä omalla autolla ja majoittua Lofooteilla huoneistohotellissa, mutta Arttu keksi, että meidänhän kannattaisi lainata meikän porukoiden asuntoauto reissua varten. Tuhannen taalan älynväläys, sillä oma kämppä pyörillä osoittautui reissulla parhaaksi matkatavaraksi! Reissuun pakattiin mukaan jääkaapillinen ruokaa (ettei reissussa tarvitsisi suotta etsiskellä kauppoja ja käyttää aikaa ostoksiin), vaelluskamppeet (jotta voisimme huiputtaa niitä komeita vuoria), vesitankki täyteen vettä, pari levyä tummaa suklaata sekä pari pulloa viiniä. Myös tuparilahjaksi saamamme Mōet lähti taittamaan matkaa kanssamme uljaasti tupakansytyttimeen kiinnitettävässä kylmälaukussa loikoillen. Saimme mukaamme myös Lofoottien kartan työkaveriltani Johannekselta. Kartta oli kyllä varsin tarpeen (lähes) elektroniikkavapaalla reissullamme. Kiitos vielä lainasta!

Starttasimme matkaan töiden ja saunan jälkeen perjantai-iltana, ja ajelimme ensimmäisenä leginä kaikessa rauhassa Haaparantaan. Emme voineet vielä tuolloin körötellä pidemmälle, sillä lauantaiaamulle oli agendalla pakollisia ostoksia, kuten Artulle vedenpitävät Goretex-kamppeet Haglöfsilta, ja piipahdettiin me Ikeassakin noukkimassa mukaan erimainioiksi todettuja lasisia eväsrasioita. Saimme kaikki puuhat valmiiksi iltapäivällä, ja lähdettiin halkomaan Ruotsia kohti Riksgränseniä.

IMG_2134
Ensimmäiset maisemat Norjan puolelta.
IMG_2129
Karun kitukasvuinen luonto oli mun mieleen, kuten arvelinkin.

Matka meni mukavasti, ja maisemat alkoivat muuttua pikkuhiljaa karummiksi. Korkeuserot lisääntyivät jatkuvasti, ja illan suussa maisema alkoi muistuttaa jo kovasti Norjaa. Päätettiin viettää toinen reissuyö hiljaisella aukealla pienen järven rannalla, vain aavistus ennen Ruotsin ja Norjan rajaa. Kokkailtiin iltaruuaksi kanaa, vuohenjuustoa sekä nektariini-kookoshilloketta paistetulla kesäkurpitsalla, ja yöllä käytiin vielä kävelemässä pieni kierros soisella tunturialueella. Törmäsimme pimeässä sattumalta suomalaisiin, jotka palasivat juuri virveleineen kalareissulta takaisin majapaikkaansa. Sellaisia oikein ystävällisiä kovan luokan Norjahulluja kahluuhousuissaan. Juteltiin tovi matkasuunnitelmista, kunnes uni alkoi painaa ja palattiin autolle aavemaisen sumun leijaillessa järvellä.

IMG_2150
Aurinkoinen Svinøya.
IMG_2156
Retkeilijät ensimmäisellä etapilla.

Aamulla Arttu halusi ehdottomasti uimaan, ja minä lähdin tietenkin pyyhetelineeksi mukaan. Oltiin varmasti koominen pari; toinen luikkii nakuna hyiseen veteen toisen seisoessa rannalla sonnustautuneena pipoon, hanskoihin, kumppareihin ja tuulipukuun. Sunnuntaisen aamu-uinnin päälle käveltiin vielä pieni kierros ja tehtiin kepeä jumppa ennen aamupalan valmistamista. Tiskihommat sujuivat pakkailun ohessa, ja päästiin jatkamaan matkaa puolen päivän kieppeillä. Rajalla tankattiin ja napattiin matkaan terttu banaaneja, matkan varrella pysähdyttiin Ofooteille nostamaan hieman norjan kruunuja ja Lofoottien puolella stopattiin taukopaikalle valmistamaan lounas. Viiden maissa saavuttiin Svinøyaan, ja etsittiin tovi reissuaktiviteeteista tärkeimmän, Djevelportenin, lähtöpistettä.

IMG_2169
Taukoliikuntaa.

Oltiin suunniteltu, että lähdettäisiin kiipeämään kohti huippua vasta aamulla, mutta kaunis ilta-aurinko houkutteli meidät reitille samalta istumalta. Pakattiin reppuun pullo vettä ja puhelin, ja suunnattiin kohti polkua. Ei osattu kumpikaan ihan kuvitella mitä meillä oli edessä; reilu puolitoistatuntinen matka huipulle vaati paikoin käsien ottamista avuksi, sillä rinne nousi liian jyrkäksi kulkea jalan. Muutamassa paikassa kiivettiin ihan huolella, rämmittiin mudassa ja loikittiin soilla. Jaloissa alkoi tuntua mukavaa poltetta noin puolivälissä matkaa, ja sykkeet huitelivat 160 päälle koko matkan, paikoin jopa 175 tienoilla. Haastava maasto laittoi adrenaliinit virtaamaan, ja taitettiin matkaa silmät kiiluen kohti huippua. Tätä me tultiin täältä hakemaan!

IMG_2154
Tästä kiivettiin vielä vajaa tunti huipulle, joka on kuvassa oikeassa laidassa.

Ei paljoa katseltu kavutessamme karttaa, ja matkan suunniteltu nähtävyys, Djevelport, jäi tällä kertaa näkemättä. Sen sijaan kiipesimme tietämättämme vielä reilut 100 metriä korkeammalle, Fløyan korkeimmalle huipulle. Näköala oli niin uskomaton, etten ole koskaan nähnyt vastaavaa; alan käsittää, miksi jotkut jopa uhkaavat henkeään roikkuessaan köyden varassa kiipeillen, jos jalkojen alla levittäytyvät perillä tällaiset maisemat. Katseltiin tovi täydellisen värikästä maailmaa yläilmoista hiljaa aloillamme. Hiljaista rauhallisuutta ei halunnut rikkoa millään, mutta takaisin oli vielä tultava. Aurinkokin alkoi jo roikkua melko alhaalla.

IMG_2236
Säiden suhteen meillä kävi älytön flaksi.
IMG_2238
Fiilistelyä huipulla.
IMG_2245
Vuorten huiputtaminen kuuluu tätä nykyä ehdottomasti mun mielipuuhiin.
IMG_2258
Pieniä järviä olisi ollut taas uitavaksi, mutta tällä kertaa ei pulikoitu.

Matka alas sujui toki kiipeämistä reippaammin, mutta väsynein jaloin alkoi alaspäin tuleminenkin tuntua kropassa. Jaksettiin onneksi mainiosti, ja huh miten upea fiilis oli päästä takaisin autolle ehjin nahoin ja suhteellisen hyvissä voimissa! Bongattiin kartasta leiripaikka yöksi ja ajettiin oikopäätä mestoille. Yöpyminen, vessa sekä keittiön käyttö kustansivat Hov Campingissa 175 kruunua, ja suihkuun pääsi viideksi minsaksi kerrallaan 10 kruunun kolikon ikivanhaan masiinaan tiputtamalla. Ai että tuntui kuuma suihku ihanalta!

IMG_2262
Polarinkin mukaan reissu oli kohtalaisen rankka.
IMG_2263
Viimeiset kilometrit sunnuntai-illalle.

Illalliseksi värkkäsimme lohimedaljonkeja, parsakaalia sekä salaattia, ja nautiskeltiin yömyöhään samppanjaa aaltojen pauhua kuunnellen. Juhlistettiin samalla puolivuotiskihlajaispäiväämme hieman etukäteen, sillä todettiin, että kyseisenä iltana olivat kaikki palikat pikku bileille kohdallaan. Uni tuli melko rivakasti kun pään sai tyynyyn, liekö syynä ollut ohuen yläilman hengittely vai 3 tunnin fyysinen rasitus. Oletettavasti molemmat.

Maanantaiaamuna nukuttiin kuin possut, ja heräsimme vasta kun kaikki muut olivat leiripaikaltamme jo lähteneet. Yöllä ja aamulla oli satanut rankasti, mutta sade loppui ja aurinko tuli esiin juuri, kun avasin auton verhot. Innokas uimari oli jälleen valmis pulahdukseen, ja edellisen aamun nössöyden kateuden vuoksi päätin minäkin lähteä kokeilemaan onneani meriveteen. Kylmä vesi teki hyvää nuutuneille jaloille, eikä tuntunut ollenkaan vastenmieliseltä. Suihku, aamupala, auton vesitankkien täyttö sekä tiskaus, ja olimme taas valmiita jatkamaan matkaa.

IMG_2271
Sateen jälkeen ei biitsillä ollut tungosta.
IMG_2284
Hov Campingin vieressä oli hevostalli, joka järkkäsi eri mittaisia ratsastuslenkkejä turisteille.
IMG_2285
Norjassa vai Uusi-Seelannissa?
IMG_2468
Valkohiekkaisen rannan turvin sain huijattua itseni veteen. Ei ollutkaan kovin paha.

Ajettiin iltapäivän puolella takaisin Svinøyaan, sillä olimme tehneet varauksen ravintola Børsen Spiserihin dinnerille. Paisteltiin iltapäivällä banaanilettuja, käytiin käppäilemässä kylää ympäri norjalaisvillapaitaa etsien, luettiin kirjaa ja odoteltiin illan ruokailua kaikessa rauhassa; ehdittiin jo hieman tylsistyäkin, sillä saimme pöydän varattua vasta 21:30, vaikka mielestämme olimme bookkauksen kanssa hyvissä ajoin liikkeellä.

Ruoka oli ihan hyvää, joskin maut olivat omaan makuuni kovin tavallisia. Mikäli uudet makuelämykset eivät ole illallisen tärkein asia, Børsen Spiseri tarjoilee perushyvää, hieman fiinimpää ravintolaruokaa valkoisin liinoin sonnustetuista pöydistä erimainion viinein. Henkilökunta oli ensiluokkaista, palvelu pelasi ainakin meidän tarjoilijamme toimesta viimeisen päälle. Rautu ja karitsa olivat annoksina hyviä, mutta monia makuja lupaavaa alkupalalautasta en toistamiseen tilaisi.

IMG_2935
Svinøyassa.
IMG_2937
Børsen Spiseri ja hiljainen iltapäivä.
IMG_2940
Korkealta sillalta oli kivat maisemat.
IMG_2947
Ihmeteltiin telakkaa ja tiirailtiin Fløyaa altakäsin tällä kertaa.
IMG_2957
Miten suloisia nämä talot ovat? Reippaanlaisesti remppaamalla saisi ihania asuntoja.
IMG_2973
Kohta päästään syömään!
IMG_2978
Nälkäisinä ruokalistan kimpussa.
Børsen Spiseri
Pääruuat Børsen Spiserissa.
Børsen Spiseri
Tunnelma matalassa ravintolassa oli omaa luokkaansa.
Børsen Spiseri
Syksyinen fiilis alkoi hiipiä pimeässä illassa.

Illallisen jälkeen ajatus seuraavien päivien matka-ajan lyhentämisestä houkutteli, ja päätimme lähteä taittamaan ensimmäistä taivalta kotimatkastamme. Puolituntinen venyi tunniksi, tunti toiseksi ja vasta yömyöhään parkkeerasimme P-paikalle nukkumaan.

Aamulla kömmin ulos kumisaappaissani tutkiskelemaan uintimahdollisuuksia, ja unohduin rannalle heittelemään kiviä, tuijottelemaan taivasta ja katselemaan levän lillumista. Irtiotto alkoi selvästi tekemään taikojaan, ja nautin ylhäisestä yksinäisyydestäni hiljaisella rannalla. Noin puolen tunnin päästä kuulin auton luota ääniä. Vasta herännyt Arttu näytti juttelevan toisena reissuyönä tapaamamme pariskunnan kanssa; he olivat bonganneet automme ja pysähtyivät turisemaan kuulumisia. Höpöteltiin hyvä tovi kalasaaliista ja seuraavista matkakohteista. Pariskunnan jatkettua matkaa me palasimme aamutoimille rantakivikkoon. Tehtiin pikainen aamupala ja lähdettiin nopeasti tien päälle; oli aika lähteä kaasuttelemaan pidempiä pätkiä, jotta ehdittäisiin ajoissa takaisin Suomen puolelle.

Tiistaina istuimmekin autossa koko päivän, teimme vain pakolliset pysähdykset syömään, vessaan ja jumppaamaan. Illalla kurvasimme Haaparantaan ja yöpalan päätteeksi pistettiin viimeisen kerran peittoa korviin asuntoauton uumenissa. Matkaväsymys alkoi kolkutella, mutta onneksi matkaa ei ollut kummoisia kilsamääriä enää jäljellä. Arttu sopi aamupainit Tornion jiujitsusalille, sillä minä osallistuin suunnitellusti työpaikan kokoukseen ja vaadin saada työrauhan tunniksi. Kotona oltiin keskiviikkona hyvissä ajoin, ja illalla jo treenattiin normaaliin tapaan, pestiin pyykkiä ja nautiskeltiin oman kodin luksuksesta.

Lofootit olivat aivan mielettömät, joskin hieman kauempana, kuin ensinäkemältä kuvittelisi. Onneksi matkaseura oli parasta, eikä 1800 kilometrin taival tuntunut ollenkaan 1800 kilometrin mittaiselta. Majoitusvaihtoehdoksi valkkaisin asuntoauton toistamiseen, sillä Lofooteille parasta oli mielestäni luonto ja hiljaisuus. Asuntoautolla sai tehdä leirin minne halusi ja juuri silloin kun huvitti; majapaikat ovat poikkeuksetta sellaisia, että yksi jos toinenkin hengailee naapurissa, ja kesäkaudella saattaa olla ihmisiä ruuhkaksi asti.

Norjalaisvillapaitaa ei Norjasta löytynyt, mutta kappas vain, sellainen paljastui äitini kaapista. Se on nyt vihitty lofoottipaidaksi, vaikkei raukka ole koko saaria koskaan nähnytkään! Ehkä se joskus pääsee näkemään, sillä meillä jäi vastanostetut katkaravutkin syömättä. Pitänee tehdä uusintareissu löyhemmällä aikataululla.

In English:

Lofoten was, as you can see, absolutely amazing! I´ve been willing to go there since I saw photos with white sandy beaches, clear waters and high mountains for around three years ago, and as I got some extra days off, we decided it´s now or never.

We traveled by a camper, and that was definitely the best choice to experience Lofoten. We wanted to spend as much time as we could in the nature, so the apartments and hotels were not an option after we heard we´d get to borrow my parents camper. Going around with a place to sleep and with a kitchen to cook is actually very liberating; we could stop wherever we wanted to and set the camp there. 

During our trip we did a three-hour hike up to the mountain, drove 1800 kilometres all together, ate super well, drank champagne, bought two buckets of cloudberries, read a whole book aloud in English, had dinner in Børsen Spiseri, and swam almost every day in the freezing water. We also slept very well; almost for 10 hours every single night, so I guess all the requirements for the perfect vacation were filled.

I think Lofoten was very similar to New Zealand when it comes to the nature, and I think NZ is one of the most beautiful places on Earth so you can almost imagine how pretty Lofoten was. We didn´t really meet locals, and all the few tourists we chatted with were Finns so I cannot really say anything about the people there. The prices are quite normal to me, but some things seemed a bit more expensive than in Finland. I´d go again any time, but as the drive is quite long, I´d probably take more days off to stay there for a bit longer.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *