Kuukausi: syyskuu 2016

”Mitä sä niinku teet työkses?”

”Mitä sä niinku teet työkses?”

Vauhdikas viikko tuo edellinen, kuten Aniksenmakuisen Facebookissa jo mainitsinkin; työjuttujen tiimoilta reissaaminen pistää aina ajan kulumaan hirmuista vauhtia! Työasioista ei tule usein kertoiltua, joten tässäpä tulee katsaus minun edelliseen viikkooni, joka kaikessa hektisyydessään kuvaa melko hyvin mun työarkea tällä hetkellä, ja vastaa ehkä osittain otsikon […]

Lofootit – kesäloma pyörien päällä

Lofootit – kesäloma pyörien päällä

Danski ja Samuel sytyttivät aikoinaan mussa pienen pakkomielteen nimeltään Lofootit. Ei sinänsä ihme, sillä esittelemällä toinen toistaan ihanampia otoksia korkealta huippujen päältä, sympaattisista kylistä, valkoisilta hiekkarannoilta sekä vehreistä laaksoista ei muuta voi oikein odottaakaan. Tuntui jotenkin käsittämättömältä, että tuossa melkein naapurissa on paikka, jonka maisemat näyttävät […]

Erilainen syksy

Erilainen syksy

Syksy tuli Ouluun, ja olemme selvästi sulautuneet jo sen asettamiin uomiin.

Viilentynyt sää, kellastumaan päin olevat lehdet, kesätauolta palanneet menot ja velvollisuudet sekä pimeät illat houkuttavat jäämään viikonloppuina kotiin. Tämän viikonlopun Helsinkimenot väistettiin täpärästi, kiitos yhden siirtyneen Intian työreissun ja digitalisaation. Businekset etenee maailmalle myös linjoja pitkin.

Kaivelen kaapista kaikkein pehmoisimpia ja mukavimpia vaatteita esiin, pidempivartiset villasukat ovat jo palanneet kesäsäilöstä elokuun puolella, ja tilasin kasan nahkaisia nauhakenkiä kokeiluun. Josko päästäisin Berliinistä ostetun, lähes kymmenen vuotta ja kaupunkia palvelleen maihariparin jo tuonpuoleiseen. Nahkarotsi on saanut parikseen villahuivin, jonka olemassa olosta riemastun joka ikinen syksy; se on varmasti yksi toivotuimpia ja parhaita lahjoja, joita olen elämäni aikana saanut. Matkalla kaappiini on myös mohair-sekotteinen neulevalikoima; pohjoisen mimmin on viimein päivitettävä kevyemmät kesähepeneet ja ohuet neuleet farkkuihin ja muhkeampiin neuletakkeihin. Kaapissani lymytköön jatkossa harmaasävyinen villaunivormukokoelma, turvajoukot taistelussani vuotavia ikkunanpieliä, ilmastointia ja toisinaan myös pahaa maailmaa vastaan.

Työ- ja harrastuskuvioiden kunnollinen käynnistyminen on ollut pelkkää nautintoa, ja sopivasti rasitettu kroppa on ihana sujauttaa ilta toisensa perään upouuden vilttimme alle. Viltin, jonka alle mahtuu vähääkään sommittelematta kaksi tyyppiä varpaineen päivineen, ja joka on täydellisen musta ja valkoinen sekä materialtaan ylistettävän pehmeä. Olemme siis havahtuneet viltin myötä täydelliseksi muotoutuneen lokoilukeitaan olemassaoloon, ja nyt iltoihin sisällytetään sohva-aikaa mahdollisimman runsaasti.

Treenipuolella on myös uusia tuulia. Hankin kesällä voimaharjoitteluvalmentajan, jonka kanssa ollaan järkeistetty tekemistä, sillä tuntui, ettei kehitystä tule, vaikka tunteja uppoaa harjoitteluun reilusti. Treenien laadullinen määrä on parantunut, joka on tarkoittanut harjoitusten tuntimääräistä vähenemistä; ensimmäisinä viikkoina tehtiin yksi kunnon harjoitus viikossa. Muutos, johon suhtauduin hyvin skeptisesti, mutta luotin ammattilaiseen ja hyvä niin. Kropalla oli aikaa ottaa haasteita vastaan, ja se on pysynyt kunnossa ja mukana nyt reilut 10 viikkoa.

Tällä hetkellä treeniä kertyy 3-4 kertaa viikossa: kaksi punttia ja kaksi puolentoista tunnin mittaista tanssituntia. Tähän määrään ei ole laskettu palauttavia kävelylenkkejä tai venyttelyä ja joogaa, joita kertyy satunnaisesti. Suurin muutos valmennuksen tiimoilta on tapahtunut kuitenkin korvien välissä. Luotto omaan tekemiseen, kehitykseen ja kykyihin on kasvanut äärettömästi. Keskityn tekemiseen paremmin, kun suunnittelu on ulkoistettu. Suosittelen todella lämpimästi, itsensä ohjelmoiminen on todella haastavaa ja treeniin pystyy keskittymään täysin uudella tapaa kun vastuu sisällöstä on ulkoistettu. Tietotyöläisen pää pääsee tauolle, ja laiska-moodissa lojunut kroppa duuniin.

String_system
Kyllä kämpässäkin tapahtuu, joskin tahti on verkkainen.

Kuten huomata saattaa, olen hurahtanut syksyyn tänä vuonna aivan täysillä. Tämä on minulle uutta, sillä normaalisti alan jo loppukesästä panikoida päiviä, jolloin valo katoaa horisonttiin liian aikaisin, sekä surra umpijäähän kuukausiksi kohmettuvia varpaitani, jotka ensimmäisten yöpakkasten jälkeen sulavat vasta seuraavana kesänä. Kaukokaipuu ei helpota koskaan, mutta tällä hetkellä kaikki mielenkiintoinen pitää tiukasti Suomessa ja kädet pidetään kyynärpäitä myöten tekemisessä kiinni.

Koko elämä tuntuu olevan nyt hyvässä balansissa, vaikka toki pienen pieniä tummia pilviä mahtuu kaikkien maailmaan. Onneksi hetket haittojen hoitoon voi itse valita, ja niille voi kääntää tarvittaessa selkänsä ja keskittyä mukavampiin asioihin täysillä.

Täysaurinkoisia päiviä on tuloillaan, tunnen sen.

<3: Annariina

Autumn arrived to Oulu, and we´ve already settled to the normal rhythm I was already longing for during the summer. After six weekends away from home we finally have no plans for the next three, and luckily this weekend got a lot more relaxed as we´re able to handle the things via Skype that we were supposed to do in Helsinki. Doing business around the world has gotten so much easier!

I´ve spent quite a lot of time going through my clothes as I am trying to get rid of the ones I don´t use anymore. I still have some summer dresses I used to love to wear in Dubai, but as the weather is quite the opposite here in Finland, I should admit that there´s really no use for them anymore. On the other hand, my closet has a big hole when it comes to knitwear and jeans, so I´m really trying hard to put some time and money to do something about it. Web shops are luckily making it quite easy to fix the problem before it´s too late; it sounds ridiculous, but I´m not gonna make through the winter with the clothes I have if I´m trying to be even a little representable at work.

I hired a personal trainer in the summer, and it´s been hands down the best thing I´ve bought during the whole year. (Okay, our apartment is probably the BEST one, but PT comes right after that!). I´ve never needed someone to push me to train harder, actually the case is quite the opposite. When I started training with a professional, he actually dropped my workouts to one per week. I was suspicious of course, but as I felt like my own methods were not working anymore, I tried to give it a go. And man it was worth it! As I´m not over training anymore, the quality of the workout has gotten so much better. After just 10 weeks I´m lifting weights so heavy I´ve never imagined I could lift, and on the top of it, I feel so much more confident with my skills. My mindset has changed the most, as now I believe I can, and I trust the progress. And THAT is a source of motivation if something is! I warmly recommend to hire a professional to make your training smarter if you feel like you´re stuck body- or mind wise. They tend to go hand in hand.

This year I´m reacting so differently to the shorter days, colder weather and upcoming winter that I´ve been a little worried about myself. I´m actually enjoying the brisk morning walks and the fact that it´s dark when you go to bed. I´m feeling inspired and excited about the things at work, on my personal life and in almost every aspect the life has to offer right now. New, big and awesome things are happening to us all the time, and I know the rest of the year is going to be as crazy awesome as the year has been so far.

Stop for a while, look around and take a deep breath. You might get surprised!

<3: Annariina

 

Toivepostaus: Huhtikuinen Nizza

Toivepostaus: Huhtikuinen Nizza

Kyllä, näin melkeinpä puoli vuotta myöhässä kehtaan kertoa matkastamme Nizzaan, sillä omalla tontilla täällä touhutaan ja matkapostauksethan eivät noin vain vanhene! Euroopan kaupunkeja on meikällä vielä melkolailla koluamatta, mutta hyvää työtä tuon listan lyhentämiseksi tuli tehtyä alkuvuodesta. Sydäntäsärkevien uutisten jälkeen olen kaiholla muistellut Nizzaa, joka […]