Verkkokurssilla peittoalueen ulkopuolella

Verkkokurssilla peittoalueen ulkopuolella

Kuulkaas kyllä maailma heittää ihmisen eteen juuri sitä, mitä ihminen eniten tarvitsee.

Arttu_pieni_karhunkierros
Ensimmäisellä etapilla.

Pieni_Karhunkierros Pieni_karhunkierros

Tehtiin juhannusta varten puolihuolimattomia suunnitelmia, sillä meillä kummallakaan ei kerta kaikkiaan piisannut energiaa suuriin järjestelyihin. Mielenkiinto ei piisannut ohjelmoituun mettelöintijuhannukseen, ja yksinkertainen luontoaika tuntui kaikista houkuttelevimmalta vaihtoehdolta. Niinpä nakattiin edellisellä Kankaanpäänreissulla teltat takapaksiin ja sovittiin, että juhannuksena käännetään auton nokka itään ja päästetään Oulangan kansallispuiston jylhiin maisemiin Pienelle Karhunkierrokselle. Kelin mukaan sitten jäätäisiin telttoinemme Kuusamon kieppeille camping-puuhiin tai pyrähdettäisiin samoilla silmillä takaisin Ouluun omaan petiin mikäli sääjumala niin päättäisi.

Noin viikkoa ennen suunniteltua luontopakoa kerroimme juhannussuunnitelmistamme Kamppailuklubilla, ja Brasiliassakin kanssamme olleen Aleksin korviin kantautui, että olemme matkalla Itä-Suomeen samoilemaan. Aleksi oli menossa juhannuksen viettoon perheensä kanssa mökille samalle suunnalle, ja ehdotti, josko me pistäytyisimme paikan päällä kun kerran lähialueelle satumme. Todennäköisyys sille, että joku sattuu noin muuten vain heidän kesäpaikkansa lähistölle on kuulemma minimaalinen, joten mahtuisimme varsin mieluusti sekä illallispöytään, saunanlauteille kuin aittaankin nukkumaan. Toki telttailussa on hienoutensa, mutta ajatus saunasta vaelluksen päälle ja Aleksin perheen tapaamisesta houkutteli meidät Kivelään.

IMG_4899
Eväät kaiveltiin esiin tarkalleen puolivälissä.
karhunkierros_rafael_domingos
Viriteltiin paidalle pyykkinaru.

Arttu_riippusilta_karhunkierros juhannus_karhunkierros karhunkierros_kesäkuussaAurinkoisessa kelissä taitettu Pieni Karhunkierros oli upea. En ole aikaisemmin vaeltanut Suomessa, ja 12 kilsan kierros Kuusamon maisemissa oli rehellisesti sanoen aivan mahtava kokemus. Pitkospuita, portaita, riippusiltoja ja pehmeää polkua taittoi mielellään eikä missään kohtaa matkanteko tuntunut tylsältä. Auringonpaisteessa hikikin irtosi, kun kavuttiin reitin korkeimmille kohdille. Kulkijoita oli sopivasti, joten eipä tarvinnut paljoa ohitella, vaikka tahdiksi valkattiin joutuisa etenemisvauhti, matkakumppanini sanoin ”reipas miinus”. Pidemmänkin kiekan olisi päiväseltään päästellyt, mutta kyllä tuokin reissu alkoi jaloissa painaa. Suositellaan molemmat suurella lämmöllä – Arttukin, joka ei noin pääsääntöisesti kävelystä liiemmin piittaa.

Juomapullon täyttämisen sekä pienen venyttelytuokion jälkeen kävelimme autolle, ja otettiin seuraavan kohteen koordinaatit navigaattoriin. Porotokkien värittämä tienpätkä vaihtui hiekkatieksi, ja leveämmän taipaleen päätteeksi vastaan tuli kyltti ”Yleinen tie päättyy”. Jatkoimme matkaa tien kaventuessa ja muuttuessa entistä möykkyisemmäksi. Riekko nökötti tienlaidassa autosta tuon taivaallista piittaamatta, ja jarruteltiin useampaan otteeseen poron vasoja väistelemään. Tie muuttui kinttupoluksi, kelomäntyjen kylkiin paistoi aurinko ja suopursujen tuoksu levisi auton ikkunasta sisään. Ei lupaillut Aleksi turhia, kun kertoi, että juhannus kuluisi erämökillä keskellä ei mitään.

IMG_4903
Evästauolla.
IMG_4928
Kamppeet järjestykseen kierroksen päätteeksi.

IMG_4911Tien päästä löydettiin supersuloinen pihapiiri, jonka laitamilla nousi toinen toistaan idyllisempiä hirsirakennuksia. Pihassa oli kasvimaa, jossa kasvoi mansikkaa, perunaa ja muita kesäherkkuja. Pieni puhdasvesinen järvi kiilteli ilta-auringossa vaaleanpunaisena ja taivaan sinisenä, ja puusaunan tuoksu täytti sieraimet. Ulkona ei kuulunut kuin kevyt sirkutus. Sisältä löytyi perhe Lohi, joka toivotti matkalaiset iloisesti suorilta pöytään. Ilta kului erinomaisten ruokien äärellä leppoisan messevässä seurassa, lempeissä löylyissä lekotellen ja lopulta porukassa maailmaa parannellen. Päät pistettiin tyynyyn vastan yömyöhään, ja vanhan riihen pimeydessä nukuttiin aivan taju kankaalla pitkälle aamupäivään.

Kävelin herättyäni riihestä ulos portaille, ja ehdin jo tovin epäillä kuuroutuneeni yön aikana. Mikä  uskomaton ja ihana hiljaisuus! Aamuiset chia-puurot, pakurikahvit sekä graavatut siiat olivat odottelemassa unisimpia, mutta eipä tuntunut erämaassa kellonajat painavan ja syötiin rauhassa brunssia iltapäivän puolelle. Suunnitelmissa oli, että lähtisimme Artun kanssa ajelemaan kohti kotia jo lauantaina, mutta houkutus hilpaista metsäretkelle vaaran päälle kiipeilemään ja tiiraamaan itänaapuriin houkutteli sivistyksen pariin paluuta enemmän. Niin pakkailimme kiikarit reppuun, heitettiin reppu selkään ja läksimme metsään. Näränkävaaran huipulla tutustuttiin 1800- ja 1900-luvun taitteen kamppeita sisältävän museon antimiin ja tähysteltiin alas, josko bongaisimme karhuja metsän keskeltä. Porukan biohakkerit maadottuivat ja kulkivat metsässä avojaloin tai paljasjalkakengillä, meikä reissun ainoana vilukissana tepasteli Goretex-lenkkareissaan. Kepeä sade hätisteli itikat ja kulku metsäpoluilla keveni paluureissulla. Palasimme mökille jälleen yhtä kokemusta rikkaampana ja istuimme jo toistamiseen suoraan illallispöytään; talven aikana pilkillä narrattua rautua, siikaa ja lohta eri muodoissa kera uusien perunoiden, avokadon, kananmunan sekä taivaallisen sitruunamajoneesin. Vaikea on sanoin kuvailla tuota herkullista kattausta, joka 10 kilsan tallaamisen päälle valui Aleksin sanoin ”suoraan pateksiin”.

Iltahuviksi lähdimme Aleksin veljen Jussan vetämälle, parisuhdepainotteiselle verkkokurssille. Pariskunnan yhteispeliä sekä keskinäistä sopua koettelevan harjoituksen lisäksi tällä verkkokurssilla oppi sopupelin lisäksi laskemaan ihan oikeita verkkoja vesille. Työnjako oli selvä: Arttu laskemaan verkkoja ja meikä airoihin. Osa yksi läpäistiin pilottihankkeen priimusoppilaina, ja päälle nautiskelimme saunaa, uintia, korttipelejä ja uutta tuttavuutta, Rappakaljaa. Mestariselitysten ja kunnon naurujen jälkeen aika oli jälleen hipsiä riiheen unten maille ja uneksimaan suuresta kalasaaliista.

Poroja oli ihan joka puolella.
Poroja oli ihan joka puolella.
Pimeimpään aikaan yöllä mökkirannassa.
Pimeimpään aikaan yöllä mökkirannassa.
Näränkävaaran päällä on vuokrattava mökki.
Näränkävaaran päällä on vuokrattava mökki.
Museossa välietapilla.
Museossa välietapilla.
Urho, joka hyttysistä huolimatta oli reipas reissukoira.
Urho, joka hyttysistä huolimatta oli reipas reissukoira.
Huipulta aukenivat upeat näkymät Venäjän puolelle.
Huipulta aukenivat upeat näkymät Venäjän puolelle.

Närängänvaara_Kuusamo

Aamulla heräsin yksi ajatus kirkkaimpana mielessäni: Nyt äkkiä katsomaan, onko verkkoihin jäänyt kalaa! Kurvasin huvittuneena ylös sängystä ja vauhdilla hammaspesulle; eihän sitä tiedä, vaikka vonkaleet luikertelisivat pakoon meidän makoillessa. Aamupalan jälkeen kiskaistiin saappaat jalkaan, pelastusliivit päälle, ja työnnettiin vene vesille. Verkkokurssin kakkososa suoritettiin huolettomassa hengessä auringonpaisteessa, ja nostettiin kokonaiset seitsemän siikaa elämämme ensimmäisen verkkohankkeen tuloksena. Verkkokurssin vetäjän vankat hermot ja rauhallinen ohjaustyyli tukivat varmasti menestystämme.

Kalasaalis
Kalasaalis.
Kuusamo
Mökkityylistä luopuminen tuotti lieviä vaikeuksia, kun kollarit piti vaihtaa maanantaina farkkuihin.
sammakko_kuusamo
Sammakko tuli pesemään hampaita mun seuraksi.
Verkkokurssi_kuusamo
Verkkokurssin osa yksi alkamassa.
Kuusamo_mökki
Voiko nätimpää pihapiiriä olla?

Kalat rantaan, lähdeveteen viilenemään ja puukot esille; enpä olisi kotoa lähtiessäni uskonut, että siinä perkailen, suomustan ja fileroin siikaa kotiinviemisiksi. Omavaraisuusopintojen jälkeen oli aika viimeisen ruokailun sekä päiväkahvien. Kotimatkalle startattiin kuuden maissa mukanamme silmissä rentoutunut Aleksi, useampi pullo lähdevettä suoraan omasta lähteestä, pussillinen siikafileitä sekä metsästä bongattu, vanhasta kelomännystä tipahtanut karahka.

Hienoja kokemuksia rikkaampana ja huiman levänneenä en voisi kylliksi kiittää Aleksia kutsusta, Sirpaa ja Tommia siitä, että meidät otettiin avosylin viettämään juhannusta heidän perheensä tiluksille, Jussaa opettavaisesta verkkokurssista, sekä Johannaa ja Ellaa erinomaisesta seurasta. Kahden päivän juhannus tuntuu pidemmältä kuin viikon loma ja ylitti kaikki odotukset. Aivan huikea reissu!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *