Kuulumisia ja synttärihumua

Kuulumisia ja synttärihumua

Elämä Oulussa on asettunut uomiinsa, ja se tuntuukin soljuvan niin, ettei tässä edes huomaa päivien ja viikkojen vierimistä vauhdilla eteenpäin. Muutin vajaa puoli vuotta sitten pohjoiseen.Tuolloin kuvittelin olevani vain pienellä visiitillä, mutta elämä tunki taas peliin ja nyt näyttääkin vahvasti siltä, ettei me nostetakaan kytkintä kohti etelää vielä keväällä. Ei sillä, eipä meillä varsinaisesti kiire pois ollutkaan.

Vietän ensimmäistä kokonaista talvea Suomessa moneen vuoteen, ja se tuntuu. Yritän kääntää pimeyden positiiviseksi, mutta kyllä sitä välillä pääsee sammakoita kun on loskassa yltä päältä ja ulkona selviää vain varustautumalla kuin sotaan. Pahimmillaan päivän aikana saa kokea kaikki luonnonvoimat, tai ainakin valikoiman niitä, jotka eivät ole varsinaisesti minun mieleeni. Tilanne ei onneksi ole sen helpompi Helsingissä (sitä voisi muutoin vaikka ikävöidä), ja vedän jo tottuneesti villaa, goretexia ja waterprooffia niskaan sen enempää kiukuttelematta. Onneksi Oulussa säänmukainen pukeutuminen kuuluu asiaan, eikä toppahousuilla töihin meneminen ole kummoinenkaan temppu. Osaan myös kummasti arvostaa etuoikeutettua asemaani, kun olen päässyt niin monena vuonna kylmää karkuun – sama linja jatkukoot taas ensi vuonna. Valo on meikälle elinehto.

Marraskuussa alkanut työ on (edelleen) ihanaa, ja mulla kävi kyllä onnellisesti, että päädyin juuri tuohon taloon ja kyseiseen tiimiin – kaikki jotenkin vaan natsaa. Olen oppinut aivan älyttömästi ja päässyt myös opettamaan vähän muitakin. Saan käyttää omaa päätäni, tavata paljon ihmisiä ja konsultoida kollegoita tarpeen mukaan. Talosta löytyy ammattilaisia niin monelta taholta, että keskustelut niin työasioissa kuin muissakin aihealueissa maan ja taivaan väliltä ovat äärettömän mielenkiintoisia. Siinä kohtaa kun kahvihuonekeskustelun jälkeen toistaiseksi tuntematon tyyppi pistää tutkimuksia tulevaisuudesta tulemaan, jossa mainitaan mm. Raymond Kurzweil, veri alkaa kiertää vähän vilkkaammin. Tai kun huomaa istuvansa työkaverin kotona lauantai-iltana skumppalasi kädessä takkatulen ääressä, voi saada itsensä kiinni miettimästä sitä, mitä maailma antaakaan ennakkoluulottomalle.

Tammikuussa palasin täysillä tanssiharrastuksen pariin, kuten viimeksi kerroinkin. Ei varmaan yllätä ketään, että paluu on vienyt aivan mennessään. Hyvästi siis vähäinen vapaa-aika, mutta kyllä sydän sykkii niin paljon koreografioiden hinkkaamiselle, etten vaihtaisi niitä tunteja kotona loikoiluun. Oon pitkästä aikaa päässyt sellaiseen flow-tilaan kiinni, jonka kuvittelin olevan joku lapsuusjuttu, mutta se on osoittautunutkin tanssimisen oheistuotteeksi. Myös onnistumisen tuntemukset ovat olleet kivikkoisen jiujitsu-matkan rinnalle melkoisen tärkeä vastapaino. Jiujitsua en ole silti hylännyt, yritän käydä treenessä vähintään kerran viikkoon. Aloin jossain kohtaa ymmärtää, että ei ole pakko olla kaikessa paras, eikä edes hyvä, jotta tekemisestä voisi nauttia. Oivalluksen jälkeen on ollut itselleen armollisempi, ja yllättänyt itseni positiivisesti jo moneen kertaan. Balanssi on nyt omannäköisempi – enemmän ojennuksia ja vähän vähemmän tatamilla nuhraamista.

Lisähupia arkeen tuo myös Kamppailuklubilla vetämäni temppujumppa, jossa koutsaan 3-5-vuotiaita temppuilun saloihin; siis kärrynpyöriin, kuperkeikkoihin, käsilläseisontaan ja sen sellaiseen. Välillä leikitään karhuja, toisinaan liehutellaan puun oksia ja joskus poimitaan marjoja. Olen äimistynyt siitä, miten käteviä nämä nappulat ovat. Tyypit osaavat hädin tuskin puhua ja kävellä kunnolla, mutta jo mainitut taidot ovat melkein kaikilla ihan hanskassa. Vau!

Kirjoittelin tätä toissapäivänä koneen laskeutuessa kohti Oulun kenttää ja kotia. Aamu viideltä starttasin päivän puuroannosta autossa lusikoiden, kiireinen koulutussetti Helsingissä ja iltapuhteeksi vielä työstämään Lyrical Jazz-tunnille tanssisarjan seuraavia kaseja. Torstaina piipahdettiin koulun ja töiden jälkeen asioilla ja pakattiin kamppeita, sillä tiedossa on viikonloppu perheiden kanssa kotipaikkakunnalla. Välissä on jännitetty tenttituloksia, hoidettu yhden startupin ulkomaankauppaan liittyviä asioita ja leivottu gluteenittomia leipiä. Tämä aamu alkoi synttärilaululla, olen parhaani mukaan yrittänyt hemmotella synttärisankaria pilalle herkuilla, halauksilla ja suukoilla. Paljon onnea, rakas!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *