Elämää se on tänäkin vuonna

Elämää se on tänäkin vuonna

Tervetuloa aniksenmakuinen.comiin! Päätin aloittaa omalla domainilla ilman sen suurempaa syytä, toivottavasti homma pelittää ja saan viimeisetkin ulkoiset seikat korjailtua kuntoon. Kirjoittelin viikonloppuna Tomin pyynnöstä KK:n blogiin, jos et ole vielä lukaissut niin kirjoitus löytyy tosiaan Kamppailuklubin blogista. Kiitos kaikille postausta kommentoineille, palautetta on aina niin mukava saada ja etenkin näin positiivista!

Kuvituksena tässä postauksessa on mystisesti viime keväinen Köpiksen reissu. Kuvat putkahti vastaan kovalevyltä ja ne ovat nyt odotelleet päivänvaloa aivan liian kauan, joten tässä yhteyspläjäyksenä kuulumisia ja Köpisvinkkejä ilman päätä ja häntää. Mikäli ette ole koskaan Kööpenhaminassa käyneet, menkää tänä vuonna! Veikkaisin, että nyt on oiva aika bookata lennot valmiiksi.

Grødissa oli Köpiksen ja ehkä maailman parhaat puurot.
Värikkäitä kadunkulmia hotellin nurkilta.
Hotellin alakerrassa oli katseltavaa ja luettavaa.

Meillä vaihettiin vuosi seesteisissä merkeissä. Hyvissä ajoin edellisenä päivänä marketin kalatiskistä valittu tuore merilohi päätyi sashimiksi ja sushiksi, ja lopulta ikuisen rullauksen päätteeksi söpöjen, turkoosien lautasten kautta puikoilla nälkäisiin suihin. Itsetehdyt japanilaiset huuhdottiin alas lasillisilla jääkylmää proseccoa kynttilänvalon loimussa, ja jälkkäriksi herkuteltiin kaikella mahdollisella makealla. Kiitos vielä, Lehdot!

Tuoreita yrttejä Torvehallernessa.
Kukat olivat söpöimmillään.
Kukat olivat söpöimmillään.
Tuoreita minitomskuja ja pikkupaprikoita.
Gorillassa dinnerillä.
Hotellille pääsi kävellen joka puolelta kaupunkia. SP34 oli kaikin puolin täydellinen!
Tyttöjen lomalla.
Ihania värejä matkalla Meat Packing Districtille.
Köpiksen klassisimmat kulmat.
Super-Anni <3 Annin blogissa on Köpiksestä kattavampi kertomus.
Orgaaninen aamupala omalla hotellilla.
Ihania pioneja!
42 Raw oli reissun paras rafla.
Design museon kahvila.
Tule jo, kevät!
Köpis on todellinen fillarikaupunki.
Päivä Tivolissa.
SimpleRAW.

Alkuvuosi on sujunut suuremmitta revittelyittä, sillä elämään ei tällä hetkellä mahdu mahtipontista lupailtavaa. Arkeen palasin enemmän, kuin mieluusti – siitä on muovautunut niin mielekästä, että irtiotto meinasi alkaa ahdistaa ja kaipasin jo omiin nurkkiin pyörimään. Olen löytänyt jollain ihmeen ilveellä sopivan harmonisen tilan, jossa tuntuu, että kaikkea on juuri sopivasti; ei liikaa tai liian vähän. Jatkuva mielen kairaaminen uusilla haasteilla tuntuu nyt tarpeettomalta – viime vuonna rassasin päätä niin paljon, että tämän vuoden teemana taitaa olla tehdyistä valinnoista nauttiminen. ”Pidemmälle, enemmän, korkeammalle ja suuremmin” on muuttunut pikemminkin hetkessä elämiseen, jolloin antaa oikeassa tilanteessa kaiken meneillään olevalle asialle ja luottaa, että hommat etenee ja vielä oikeaan suuntaankin. Turhan jatkuvan vouhotuksen sijaan ensin toimitaan ja sitten lööbataan. Ehkä tämä on jotakin vanhenemisen ja iän myötä tullutta armeliaisuutta ja lempeyttä itseä kohtaan, tai alan viimein tajuta, ettei sitä kalenteria saa tyhjäksi vaikka kuinka yrittäisi.

Vuoden startti on ollut leppoisa, sillä pyhän jälkeen meitä hemmoteltiin vielä viikonlopulla. Tykkäillään Artun kanssa listoista ja järjestyksestä, joten synkronoitiin kaikki kaksi vapaapäivää elämän eri palasia hallittavaksi kokonaisuudeksi kevään varalle Google-kalenteriin, Exceliin, vaatekaappiin ja komeroihin. Fiilisteltiin kemuja ja lähestyvää kesää, ignoorattiin tentit, tummana kiiltävä taivas ja se tosiasia, ettei meillä ole tiedossa pidempää lomaa ehkä koko vuonna. Keitettiin vielä lisää tummapaahtoa ja suunniteltiin tuliterät villasukat jalassa tulevaisuutta, välillä kokeiltiin parijoogatrikkejä ja käytiin ulkoilemassa.

Leppoisa oleminen ei silti tarkoita tekemisen puutetta, sitä kyllä tällekin vuodelle piisaa. Arttu alkoi eilen taputella koulua kasaan, ja pyrkii saamaan koko rupeaman pakettiin toukokuun loppuun mennessä. Sille valtavalle uurtamiselle pistetään kyllä niin iso piste ja huutomerkki perään, että oksat pois kun puurtaminen on ohi. Ohessa on toki vähän kivaakin, roppakaupalla rakasta jiujitsua ja hieman pientä tuulettumistakin on tiedossa. Minulla jatkuu hommat digimarkkinointimaailmassa, iltaisin alan kuluttaa trikoita jiujitsun lisäksi jazz, lyrical jazz ja show & disco-tunneilla. Yhdessä harrastetaan painimisen lisäksi ilmajoogaa, ja ohjataan tunteja Kamppailuklubilla – Arttu MMA:n peruskurssilla jiujitsun alkeita, minä puolestaan valmennan pieniä temppukoululaisia aina sunnuntai-iltapäivisin. Matkojakin on jo varauksessa, vuosittainen lupaus uusista paikoista ei jää tänäkään vuonna täyttymättä. Suurempiakin reissusuunnitelmia tehtiin pöytälaatikkoon, mutta katsotaan nyt milloin niiden aika koittaa. Haaveilu on niin mukavaa!

Blogitöitä viimeisenä päivänä.
Happy hour.
Ihania yksityiskohtia.

Talvi tuli. Purot jäätyy uomiinsa, ilmassa leijuu hattaraa ja koko maailma on laveerattu pastellisilla pinkeillä, oransseilla ja violeteilla. Valo on verhoutunut loputtomaan usvaan, joka on niin kaunista, että lyhyt valoisa aika on sitäkin nautinnollisempi. Meikä on päästä varpaisiin ihan fiiliksissä ja niin valmis elämään tätä vuotta, ettei tosikaan. Nyt karvavuoriset nahkarukkaset visusti käteen, lämpimin takki päälle ja ulos maagisen upeaan pakkasilmaan – tätä kunnon talvikeliä on odotettu! Näillä maisemilla malttaa hyvin kevääseen.

(Työn alla on myös jotakin aivan megalomaanisen siistiä, mutta tylsänä tyyppinä jätän sen tällä erää kertomatta ja pidän teitä jännityksessä. Kuulette heti, kun siihen on aihetta!)



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *