Kuukausi: lokakuu 2015

Vain Oulu-jutut

Vain Oulu-jutut

Eloa Oulussa on takana pian kuukausi, ja olen pienen oleskeluni aikana pannut merkille muutamia erilaisuuksia meiningeissä eteläisen ja pohjoisen pääkaupungin välillä. Sain kuulla hyväntahtoista tölvimistä Ouluun muutosta etukäteen, ja soitellessani työkaverini Henrikin kanssa alkaa puhelu aina tarkastuksella, hengaanko Rotuaarilla. Dubaihin muutto sulateltiin lähipiirissäni huomattavasti helpommin, joten lienee […]

Tilaa

Tilaa

Iltapäiväaurinko helottaa keltaisena vastakkaisen talon seiniin. Ensimmäinen pakkasaamu on verhonnut nurmen ja jättänyt jälkeensä kohmeisia kuvioita asvalttiin. Tuulen vire tuntuu kaikessa kirpeydessään ihanan raikkaalta. Huomaa, että koti on nykyisin pohjoisemmassa. Pidän parvekkeen ovea vähän raollaan, jotta ilma vaihtuisi sisälläkin. Olen kantanut ulos kaikenlaista tarpeetonta viimeisen kuukauden […]

606

606

Ei tässä maailmassa taida tulla koskaan hetkeä, jolloin päässä olisi täydellisesti jäsenneltyjä ajatuksia. Ei tule päivää, jolloin tuntuisi niin valmiilta, että tarttuisi tuohon julmetun pitkään luonnosten listaan inspiraatiota palaen ja saisi niille hienosti ripustelluille raameille arvoisensa täytteen. Siksi päätinkin, että on aika palata blogiin. Kirjoittelemaan tyhjälle pohjalle hajanaisia lauseita, sillä kyllä niistäkin joku tolkun saa. Niihin alustettuihin ajatuksiin voi palata myöhemminkin.

Syyskuun aikana tapahtui. Paljon.

Palattiin Brasiliasta Suomeen, eikä elämä ole ollut sen jälkeen enää entisensä. Ei, en tarkoita sitä lomaltapaluudarraa, joka iskee aina seikkalujen jälkeen kun renkaat tömähtävät Helsinki-Vantaalla tonttiin. Se kaikkosi nopeasti. Niin nopeasti, että irtisanoin Dagmarinkadun asuntoni noin kolme tuntia kotiinpaluuni jälkeen, pakkasin tavarani ja muutin vain muutaman viikon päästä Etu-Töölöstä 606 kilometriä pohjoiseen. Nopeat käännökset on näyttäviä.

Dagmarinkatu.
Dagmarinkatu.

Olen aina syksyn kynnyksellä alkanut odottaa pelokkaana hetkeä, kun hoksaan aamun ja illan pimeyden sekoittuvan toisiinsa. Sitä, kun päivänvalo on tyystin loppu täältä Euroopan pohjoisimmilta reunamilta ja kaamos saa ihmiset sulkeutumaan vilttiensä alle juomaan teetä, tekemään lupauksia ja miettimään maailmaa. Sitä aikaa, kun Helsingin kauneimpien rakennusten seinämistä tulee loskalaareja, kun märkä lumi litisee kaduilla eikä mahdu katoamaan minnekään vaan luiruu jugendien koristeellisissa porttikongeissa ja roiskuu kitkarenkaiden rullatessa rapakaariin. Aikaa, jolloin minä suunnittelen erilaisia pakokeinoja, joiden turvin voisin suojata aurinkoenergialla toimivan minäni ja sujahtaa päivänpaisteiseen arkeen jonnekin, jossa lumi ei tulvi kaduilla eikä kylmä tunkeudu ytimiin.

Ja nyt mä sitten asun Oulussa.

Päättömien päätösten kruunaamattomana kuningattarena seison siis jälleen uudessa tienkulmassa ja rakennan elämää jonnekin, jossa sitä en koskaan uskonut pakertavani pystyyn. Mutta kukapa elämässä mitään voi ennalta uskoakaan?

Siinä kohtaa on ymmärrettävä nostaa kytkintä, kun vieressä seisoo ihminen, joka tuntuu kotiosoitetta tärkeämmältä, jonka vuoksi ei enää pelkää pimeää ja joka lämmittää kun on kylmä. Koitti siis sekin päivä, kun parisuhde meni postinumeron edelle.

In English

So, life´s been quite exciting since I wrote last time. We came back from Brazil in the beginning of September, and at the very same day I decided to give my apartment away and move 606 kilometres up North from Helsinki. As you all know, Helsinki is a city I love to live in, but it´s needless to say there are more important things in life than an address or a post number. 

Oulu has treated me well so far, and our apartment starts to looks like home little by little. I´ve been organising, cleaning, throwing stuff away and moving it around for days now, and finally I´m able to say we´re almost there. I´m surrounded by loving, fun and intelligent people here who I´m happy to say I´m becoming friends with. Life´s not as hectic as I´m used to, but I guess thats only a good thing to have an hour here or there to do whatever feels nice at the moment.