AAAgoesSaoPaulo – Day 12 / Brassien tapaan

AAAgoesSaoPaulo – Day 12 / Brassien tapaan

Lauantaina nukuin ensimmäistä kertaa poikia pidempään, ja jäin notkumaan kahvikuppini kanssa yöpaita päällä kun nuo painattivat jo ovesta ulos treeninkiilto silmissä. Leikkasin banaania, mangoa ja avocadoa kohmettumaan pakkaseen, kävin pitkästi suihkussa, pistin Spotifyn soimaan ja lisäsin vettä kahvipannuun kiehumaan – päätin ottaa iisisti koko aamun, juoda juuri niin paljon kahvia kun huvittaa ja nauttia yksinolosta kiirehtimättä minnekään.

Tein kaikessa rauhassa smoothiebowlin, avasin koneen ja naputtelin hyvän tovin – kaiken kaikkiaan kirjoittelin ylös koko viikon kuulumiset, jotka meinasivat kertyä kaiken viikolla vallinneen kiireen keskellä. Harhailin hajamielisesti ympäri kämppää, siivoilin vähän ja kasailin tavaroita iltapäiväksi – tiedossa olisi tyttöjen lauantai ilman palaakaan tatamia. En ole varsinainen rauhan tyyssija tai meditoinnin mestari, mutta toisinaan nautin yksin kuuhailemisesta suunnattomasti, ja pieni irtiotto treenihommista teki terää.

Processed with VSCOcam with f2 preset
Tässä nökötin varmaan reilun parituntisen kaikessa rauhassa.

Kello oli pitkälti jo iltapäivän puolella, kun kauhukaksikko palasi treeneistä mukanaan läjä apteekista hankittuja kamoja. Artun korva on saanut vähän runtua täällä, ja päätettiin, että tuo olisi parasta tyhjentää hyvissä ajoin ennen kisoja. Toimenpide on varmasti jokaiselle painiukolle peruskauraa, mutta meikä ei ole nähnyt kyseistä suoritusta koskaan aikaisemmin. Aleksi otti varmoin ottein insuliiniruiskun käteen ja imaisi Artun huolella puhdistetusta korvanlehdestä ylimääräiset kertymät pois. Korvan päälle laitettiin lappu, joka viimeisteltiin paikalleen tiukalla painesiteellä. Helppo nakki! Tavaroiden hankkiminenkin sujui mainiosti, sillä Arttu hoksasi kysäistä Vila Da Lutalla tarpeiden nimet etukäteen brasiliaksi – ilman portugalinkielistä listaa ei kyseinen ostosreissu kyllä sujuisi ilman kommelluksia.

Processed with VSCOcam with f2 preset
Tarpeita lääkärileikkeihin.
IMG_9463
Aleksi tyhjentää Artun korvasta ylimääräiset pois.
IMG_9466
Toimenpiteen jälkeen potilaan pää pistettiin tiukkaan pakettiin ja lähetettiin raksahommiin.

Elaine ja pikku-Bruno saapuivat juuri sopivasti operaation loppumetreillä, ja suhtautuivat hommaan, kuin hampaiden pesuun – ilmeisesti tätä on harrastettu myös heidän kotonaan useita kertoja. Pojat läksivät Brunon avuksi raksalle hommiin ja me otettiin Elainen kanssa auto alle. Suuntana oli lauantaisin järjestettävät pienet markkinat, jossa myytiin kaikkea käytetystä tavarasta käsitöihin ja paikallisiin ruokiin.

Brasilialaiset_makeiset_aniksenmakuinen
Ruokakojuissa oli suurin tungos. Tässä erilaisia karkkeja, pääsääntöisesti hedelmiä, joihin on sekotettu kondensoitua maitoa, sokeria tai molempia.
IMG_9468
Näillä lähtee kyllä taatusti isompikin makeannälkä.
IMG_9469
Safkoja oli eri alueilta ympäri Brasiliaa.
IMG_9476
Torin reunalla oli alue, jossa myytiin ulkomarkkinoita enemmän muotia ja käsityönä tehtyjä koruja. Myös ranskalaisia herkkuja oli tarjolla, crepet ja macaronsit menivät kuin kuumille kiville.
IMG_9473(2)
Ihastuin näihin kolkuttimiin, mutta pitäisi varmaan ensiksi hankkia se ovi, mihin tuon ripustaisi.

Markkinoilta ei tarttunut mukaan mitään, vaikka kaikkea ihanaa tarjolla olikin. Nautin kovasti kaikenlaisten paikallisten ruokien nuuhkimisesta sekä vimpaimien ja helyjen katselemisesta, vaikka kotoa ei niille paikkaa löydykään.

Hankintalistalla oli edelleen urheiluvaatteita, joten suuntasimme markkinahumusta kauppakeskuksen viileyteen jatkamaan tyttöaikaa. Käytiin ensiksi hakemassa tuoreet hedelmämehut, joilla voisin elää helposti pidemmänkin aikaa – jälleen aivan mielettömän hyvää! Täällä saa vaan olla joka paikassa tarkkana, etteivät hulauta sekaan siirappia tai sokeria. Niin älyttömältä kuin tuo kuulostaakin, paikalliset lappaavat sokeria kaikkeen. Terveellinen vaihtoehto tarkoittaa yleensä sitä, että ruoka sisältää ”just a little bit of sugar”, jonka en usko hetkeäkään olevan meidän mittapuulla vähää; mitään täysin sokeritonta täältä tuskin saa, jos siinä vain voi sokeria olla.

Kauppakeskuksessa suunnitelma oli selkeä. Elaine vei minut kauppaan, josta oli ollut jo aikaisemmin puhetta treenivaatekeskusteluiden yhteydessä. Blue Beach Sports myy urheiluvaatteita ja bikineitä, jotka olivat minun mielestä hyvinkin kohtuuhintaisia ja erityisen hyvänlaatuisen oloisia; ainakin trikoot, jotka hankin, tuntuvat varsin kestäviltä ja mikä parasta: niistä ei näy läpi mitään! Tämä ominaisuus ei todellakaan ole itsestäänselvyys, suurin osa omistamistani trikoista kuultavat läpi mikäli kumartelee tai möyrii niskoillaan, kuten tässä viime aikoina on melko pitkälti oleskeltu. Jos Blue Beachin housut kestävät menoa, pesua ja kulutusta täällä, taidan käydä hakemassa toisen parin vielä Suomeen tuotavaksi.

IMG_9477
Hedelmätiskillä oli mistä valita.

Illaksi meidät oli kutsuttu Saran kotiin perinteiselle, brasilialaiselle illalliselle. Saran äiti oli valmistanut ihka aitoa Feijoadaa jättimäisen kulhollisen, jota yritimme parhaamme mukaan tuhota seitsemän hengen voimin. Feijoada on tuhti muhennos, joka valmisetaan pavuista, makkarasta ja possun eri osasista – siis todella heviä tavaraa. Alkuperäiseen keitokseen on aikojen saatossa uponnut kaikkea possun hännistä korviin, mutta käsittääkseni nykypäivän feijoadassa ei näitä paloja enää liiemmin käytetä, joka oli sinänsä aika huojentava fakta.

Feijoadan kanssa nautittiin Farofaa, joka kuuluu brasilialaiseen ruokapöytään lähes aina, etenkin lihan kaveriksi. Farofa on kassavajauhoa, joka on paahdettu ja sen sekaan on lisätty erinäisiä ainesosia banaanikuutioista pekoniin riippuen perheen reseptistä. Hieman savunmakuinen seos antaa kieltämättä miellyttävän säväyksen etenkin liharuokiin, mutta ei toki kevennä jo aiemmin raskasta annosta. Feijoadaillallinen nautittiin riisin kera, ja lisänä oli myös ilmeisesti sipulin kanssa paistettua lehtikaalta. Mielenkiintoinen kokemus, kalan ja kepeiden salaattien ystävälle teki kyllä lievästi sanoen tiukkaa nautiskella lautaselle ladottu satsi, vaikka nälkä jo olikin.

Jälkiruoaksi tarjoiltiin Pudimia tai Pudim De Leitea eli kondensoidusta maidosta, sokerista ja munanvalkuaisista tehtyä vanukaskakkua. Supermakea jälkkäri oli onneksi melko heppoista tekoa, ja jaksoin taistella mokoman vielä ennen ähkyä.

Ruokailun jälkeen katseltiin Saran huoneessa vanhoja valokuvia, ihmeteltiin uudelle akatemialle ostettuja kamoja ja Artulle löytyi korvasuojatkin kaappien kätköistä, jotka ovat nyt ahkerassa lainakäytössä, jotta korvanlehti ei saisi enempää murjontaa osakseen.

IMG_20150815_191540
Saran vanhemmilla syömässä lauantai-iltana Feijoadaa. Kuvassa vasemmalta Pikku-Bruno, Aleksi, meikä, Arttu ja Bruno.
IMG_20150815_201639
Pikku-Bruno ja Elaine.
IMG_20150815_202619
Lievästi vauhdikas karvatorpedo Vicky, jolla oli meno päällä koko illan.
IMG_9483
Sara ja Arttu etsivät biitsejä Google Mapsista.

Tultiin kotiin puolen yön tienoilla, ja pojat asettautuivat vielä sohvalle vierekkäin tuijottamaan jotain vapaaottelumatseja nenät näytössä Elainen tekemää açai-piirakkaa mutustaen. Meikää alkoi jo uni painaa, joten nappasin läppärin matkaan ja painelin sänkyyn lukemaan blogeja, kunnes sammahdin vatsa pinkeänä pitkille yöunille.

IMG_9493
Elaine oli tehnyt meille terveellistä (tai ainakin terveellisempää) piirakkaa açaista, macadamiapähkinöistä ja marjoista.

Lauantai oli mukavan erilainen päivä, ja lepo teki kyllä hyvää meille kaikille. Lisäksi saimme jälleen ihmetellä tätä kulttuuria, joka on aivan mieletön: Brasilialainen vieraanvaraisuus on jotain aivan käsittämätöntä! Saamme harva se päivä kutsuja lounaalle, päivälliselle tai Açaille, ja varsin uudetkin tuttavuudet ovat innokkaita näyttämään meille paikkoja ja ajattamaan meitä ympäriinsä. Missä ikinä olemmekin, porukka tulee kommunikoimaan innoissaan, vaikka toisinaan kielimuuri onkin melkoinen; harva silti luovuttaa leikkiä, jonka vuoksi meistä jokainen on oppinut ainakin pari sanaa brasiliaa jo parin viikon aikana.

Täällä kokee aivan valtavasti, mikäli on halukas lähtemään mukaan ja sinnikäs keskustelemaan puuttuvista sanoista huolimatta. Tästä menosta olisi vaikea olla pitämättä.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *