AAAgoesSaoPaulo – Days 7 & 8 / treeniä treenin perään

AAAgoesSaoPaulo – Days 7 & 8 / treeniä treenin perään

Tällä viikolla on painatettu treeneistä toisiin sellaisella kyydillä, että pienikin lepotauko on mennyt levyttäessä selällään hievahtamatta kattoon tuijottaen. Tässä syy siis blogin hiljaiseloon, emme ole kuolleet, vaikka kovin kuolleelta olo välillä tuntuukin.

Elämme täällä lauantaiaamupäivää, pojat läksivät treeneihin Vila Da Lutalle ja meitsi päätti ottaa omaa aikaa, keittää toisen kupin kahvia ja tehdä aamupalaksi smoothiebowlin. Kävin aamulla kunnolla ja kaikessa rauhassa suihkussa, ajattelin myös kuivata hiukset ekaa kertaa tällä reissulla ja pistää päälle jotain muuta, kuin treenikamppeet. Niin ihanaa kun tämä hienkatkuinen painiralli onkin, testosteronintuoksua on joskus hieman tuuletettava ja nautiskeltava täysin kiireettömästä elämästä. Odottelen Elainelta viestiä tämän päivän ohjelmasta, tarkoituksena on tehdä tyttöjen kesken jotain, mitä naiset täällä lauantaisin tavallisesti tekevät.

IMG_9279
Maanantaina palattiin tavalliseen arkirytmiin. Smoothieta ja puuroa.
vihersmoothie_aniksenmakuinen
Aleksin vihreät smoothiet pitävät nälkää erihyvin.

Palataan kuitenkin viikon alkuun. Maanantaina alkoi taas treeniputki, josta oltiin lepäilyn jälkeen kaikki taas aivan innoissamme. Vaikka sunnuntaina tulikin liikuttua kävellen ja joogaillen, oli hinku hikoilemaan taas huipussaan. Heitin Artulle ennen reissua haasteen mun hiuksien letittämisestä, sillä treeneissä letit on paras tapa suojata tukkaa kulumiselta. Homman voi hoitaa itsekin, mutta puolileikilläni kokeilin voisinko ulkoistaa lettileikit ja tehdä itse samanaikaisesti jotain mielekkäämpää, kuten nukkua tai päivittää vaikka Instagramia. Arttu otti haasteen tosissaan, ja parin Youtube-videon jälkeen tuo olikin jo rohkeasti hommissa. Enpä olisi uskonut, että jälki on näinkin erinomaista! Ei ollut kuulemma paha nakki, joten saanen jatkossakin apua kun on tarvis. Jes!

letit_Aniksenmakuinen
Kukapa olisi arvannut, että ekalla yrittämällä tulee tällaista jälkeä?
IMG_9379
Brunon treenisali valmistuu huimaa vauhtia.
pedikyyri_aniksenmakuinen
Olipahan kiva mennä painimaan kun oli varpaat kunnossa.

Aamulla painatettiin aamupalan päälle taas Eduardon gymille Saran kyydillä, joka on kyllä meidän pelastus näissä siirtymissä. Ilman kavereita voisimme treenata vain Vila Da Lutalla, joka ei olisi toki ikävää lainkaan, mutta vaihtelu virkistää ja meidän kaikkien mielestä Eduardon salilla on erittäin laadukasta opetusta ja ehkä inansa parempi meno. Täällä Sao Paulossa kulkeminen ilman autoa on kaiken kaikkiaan melko hankalaa, kaikilla on auto. Kannattaa siis ehdottomasti valita asumus kaikkien aktiviteettien lähimaastosta, mikäli tänne aikoo tulla – elämä on helppoa kun kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä.

IMG_9255
Aleksi pistää brassia tonttiin.

Treenien jälkeen huristettiin kotikulmille, ja iltapäivällä syötiin 24/7 avoinna olevassa lähiraflassamme St. Etiennessä Brunon ja Saran kanssa. Iltapäivällä buffetille ei paljoa jää hintaa, ja vatsansa saa täyttää juuri haluamillaan aineksilla, joten tuo on aina varma ja helppo valinta.

Illalla käytiin treenaamassa Vila Da Lutalla, meitsi livahti kuntosalin puolellle tekemään olkapää-ojentaja-treeniä ja pojat suuntasivat tatamille – joku tuntui olevan vähän vinossa jalkaosastolla, joten ajattelin ottaa varman päälle.

Illalla päädyttiin jälleen St Etiennen buffettiin, tällä kertaa rivistössä oli keittoja, juustoja sekä runsaasti vihreitä, joihin painottui pitkälti Aleksin ja meikän ateriointi. Arttu söi pitaleivän, jonka välissä on pihvi, vihanneksia, majoneesia sekä juustoa. Näitä ”Beirutseja” saa täällä poikkeuksetta joka paikasta, ja täytteitä on niin paljon, että tuolla leivällä elelee helposti koko päivän. Uni tuli taas melko nopsasti kun päät saatiin tyynyyn saakka.

Tiistaina meikää jännitti treenit tavallista enemmän, sillä edessä oli mun elämän ensimmäiset No-Gi -painit. Alkeiskurssilla kyllä telmittiin ilman pukuja, mutta silloin tuntui kaikki muutenkin aivan eriskummalliselta, eikä edes tiennyt kimonon suojaavasta taikavoimasta. Ilman kimonoa painiskelu on aluksi vähän orpoa, tuntuu, että sitä joutuu eri tavalla hirmu lähelle treenikaveria ilman suojaa. Tosiasiassa eroa ei edes kovin paljoa ole, kimonon vaikutus lienee pitkälti psyykkinen ja aika nopsasti sitä tottui ilman gi:tä painimiseen. Rankat treenit sujuivat siis hyvin, mutta mun oikea nivunen alkoi vihottelemaan pahemmin, kuin maanantaina. Uusia liikeratoja hieman turhaan tahtiin varmasti, sillä mitään ei varsinaisesti sattunut painien aikana.

Processed with VSCOcam with lv01 preset
Takapenkkiläiset matkalla treenaamaan.
IMG_9287
Selvittiin näistäkin mittelöistä.

Mulla olisi treenivaatekaapissa tilaa uudelle rashguardille ja trikoille, joten lukkopainien päälle Bruno nappasi meidät taas takapenkille ja kyyditsi Koralin kauppaan. Valikoima oli melko suppea, ja mimmeille ei ollut oikeastaan mitään tarjolla. Koen pientä ahdistusta siitä, että lähes kaikki naisille suunnatut grappling-kamppeet ovat pinkkejä. Onko pakko tykätä pinkistä jos on tyttö? Seikkailtiin tyhjin käsin lounaalle lemppariravintolaamme Bar Açaihin, josta saa parhaiden Açai-kulhollisten lisäksi tuoreita vihermehuja, erilaisia kookokseen tehtyjä juomasekoituksia, salaatteja ja melkein mitä ihminen nyt ylipäänsä voi haluta syödä. Paratiisi!

Koral_aniksenmakuinen
Saas nähdä, saako Suomesta koskaan näitä tuotteita erikoismyymälöistä.
koral_aniksenmakuinen
Valinnanvaraa oli kyllä kundeille oikein kivasti.
Koral_aniksenmakuinen
Täällä jutellaan tuttujen ja tuntemattomien kanssa kuulumiset, ilmeisesti tyyppi kutsui meidät treenaamaan jonnekin uuteen paikkaan.
Baraçai_aniksenmakuinen
Bar Açai ja huikea kylmäsavulohi-brie-salaatti.
Açai_aniksenmakuinen
Pojille mahtui vielä jälkkäritkin, kuvassa Açaita mangolla.

Poikettiin ruokailun jälkeen vielä kaupassa. Aamupalatarpeet ovat vakiintuneet jättimäiseen kasaan hedelmiä, jonka lisäksi reissulta tarttuu tavallisesti mukaan kookosvesi, Aleksin kahvimaito, kaurahiutaleet, kananmunat, kahvi ja vettä – muuta ei olla pahemmin kotiin osteltu, sillä virta ei piisaisi millään ruuanlaittoon ja ruoka on täällä kohtuullisen edukasta ja oikein hyvää.

IMG_9382
Kauppareissut ovat täällä helppoa puuhaa.

Illalla pähkittiin tovi, mitäs seuraavaksi treenailtaisiin, sillä emme halunneet vaivata uudella akatemialla pakertavia Saraa ja Brunoa turhalla ajelemisella. Aleksi sopi pojille aluksi kyydit Eduardon gymille iltatreeneihin salikaveri Viniciuksen kyydillä, mutta This is Brazil ja kundi oli melkolailla myöhässä, kunnes lopulta hieman eksyikin matkalla. Suunnitelmien muutos, meikän lepoilta vaihtui punttitreeniksi ja mentiin koko poppoo lopulta Vila Da Lutalle – sain tehtyä kipeästä jalasta huolimatta hyvän selkäpuntin ja pojat pääsivät vielä illaksi painimaan.

Palattiin myöhään, joten piipahdettiin jälleen St Etiennessä iltapalalla; mulla oli jo iltaruoka syötynä, joten pojat vetelivät açaita ja täytettyä leipää kun meikä nuokkui jo valmiina petiin.

Elämä pyörii siis viikolla pitkälti treenin ympärillä, ja nyt eletään viimeistä vapaata viikonloppua – seuraavat viikonloput menevätkin sitten kisoissa; ensiksi on tiedossa Sao Paulo Open, jossa kundit kisaavat molempina päivinä (lauantaina jiujitsu-kisat ja sunnuntaina No-Gi:t), ja seuraavana viikonloppuna mennään katsomaan ADCC-mittelöitä.

Huomenna on sunnuntai, joka tarkoittaa totaalilepoa – saas nähdä, mitä keksitään!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *