Kuukausi: elokuu 2015

AAAgoesSaoPaulo – Day 13 / Sunnuntailounas

AAAgoesSaoPaulo – Day 13 / Sunnuntailounas

Sunnuntaina, reilu viikko sitten siis, nukuttiin niin pitkään, kuin unta riitti. Noustiin puolen päivän molemmin puolin ja tehtiin aamupalaa, jonka jälkeen valuttiin lattian rajaan hoitamaan kipeitä jäseniä Brunoa ja Elainea odotellessamme. Aleksilla on mukanaan arsenaali täysin viattoman näköisiä mökkylöitä ja kumppareita, mutta totuus vimpaimien takana […]

AAAgoesSaoPaulo – Day 12 / Brassien tapaan

AAAgoesSaoPaulo – Day 12 / Brassien tapaan

Lauantaina nukuin ensimmäistä kertaa poikia pidempään, ja jäin notkumaan kahvikuppini kanssa yöpaita päällä kun nuo painattivat jo ovesta ulos treeninkiilto silmissä. Leikkasin banaania, mangoa ja avocadoa kohmettumaan pakkaseen, kävin pitkästi suihkussa, pistin Spotifyn soimaan ja lisäsin vettä kahvipannuun kiehumaan – päätin ottaa iisisti koko aamun, juoda […]

AAAgoesSaoPaulo – Days 9, 10 & 11 / Ruokaa ja kovaa treeniä

AAAgoesSaoPaulo – Days 9, 10 & 11 / Ruokaa ja kovaa treeniä

Keskiviikko alkoi, kuten kaikki muutkin päivät – aamupala napaan ja reput selässä odottamaan kyyditystä treeneihin. Kipeästä nivusesta johtuen päätin olla dokumentoijana aamun treenit, joka oli kyllä hyvä idea, sillä keskiviikon aamupainit tuntuivat olevan tosi rankkaa menoa. Lopputreeneistä porukkaa notkui pää hiessä seiniin nojaillen jo enemmän, kuin viimeisessä erässä oli sparraajia tatamilla. Tämä sparrierien skippailu on muuten yksi Brasilian tapa, jota Suomessa ei paljoa nää; tyypit vain istahtavat maton reunalle ja jättävät erän tai pari välistä tuntemattomasta syystä. Liekö kunto koetuksella? Pojat painivat toki kaikki mahdolliset ja mahdottomat erät, josta varmaan johtuvat liuta hauskoja, brasiliankielisiä lempinimiä, jotka kaikki liittyvät sähköjänis-tyyppisiin ilmaisuihin.

Sain pikku-Brunolta GoPron käyttöön, ja kuvailin paineja lähes koko treenien ajan. Saas nähdä, sattuiko mitään sopivaa kuvamateriaalia tänne laiteltavaksi. Bruno lupasi pistää videot meillekin jakoon kunhan ehtii.

aamupalalla_Aniksenmakuinen
Ette varmaan arvaa, mistä tässä keskustellaan.
IMG_9340
Alkulämmöt jäävät usein vain lyhyiksi venyttelyiksi täällä.
IMG_9343
Treenien alussa käydään läpi tekniikkaa. Tykkään valtavasti Eduardon tavasta opettaa, jonka lisäksi hän jaksaa käydä tsekkaamassa kaikkien kohdalla, että homma sujuu.
IMG_9352
Hieman hikistä sakkia treenien lopussa.
IMG_9358
Treenien lopuksi tatami ei tyhjene, vaan jengi jää hengailemaan, venyttelemään ja pelleilemään omiaan. On huvittavaa katsella, kun aikuiset äijät painivat ja nauraa räkättävät päät hiessä vielä sparrien päätteeksi.
IMG_9360
Ready to go!

Lounas hoidettiin pois alta tässä lähellämme olevassa Açai & Burgerissa, joka oli kuulemma Artun ja Tuomaksen vakkarimesta viime vuonna. Todettiin paikka erityisen toimivaksi lounaspaikaksi, sillä valikoima on hyvä, ruoka maistuvaa ja mesta on auki tuohon ongelmalliseen iltapäiväaikaan, jolloin kaikki ”kunnon ravintolat” ovat kiinni.

Illalla suunnaksi otettiin taas Vila Da Luta. Meikä unohti kaikessa hässäkässä treenirepun kotiin ja jouduinkin tekemään pikalenkin takaisin kämpille poikien aloitellessa paineja. Keppeä juoksulenkki kävi hyvistä alkulämmöistä, ja sainkin väännettyä tosi hyvän jalkapuntin – kipeytynyt jalka ei onneksi haitannut lainkaan.

Alue, jossa elämme ja liikumme eniten täällä Sao Paulossa, Alto De Pinheiros ja Alto Da Lapa ovat turvallisia, ja myös ilta-aikaan uskaltaa hyvin kulkea pitkin katuja kunhan ei kultakello kaulassa kipitä pikkumekossa ja korkkareissa. Tämä on kuitenkin melko poikkeuksellista, pääsääntöisesti etenkin yksinään kuljeksiminen ei ole Sao Paulossa kovin viisasta; huonommille alueille saattaa tietämätön eksyä täysin vahingossa, sillä alueiden erot vaihtelevat korttelikohtaisesti.

IMG_9313
Vila Da Lutalla.

Torstaina oli odotettu biitsipäivä, joka kariutui harmillisesti Brunon ja Saran kiireisiin uudella akatemialla. Livahdin aamutoimien jälkeen altaalle kuuntelemaan podcasteja kun pojat jäivät vielä jatkamaan unia ja lepuuttamaan kämpille. Suosittelen muuten kaikille biohakkeroinnista (vastenmielinen sana, mutta kiteyttää sisällön melko hyvin) ja terveemmästä elämästä kiinnostuneille Dave Aspreyn Bulletproof Radion podcasteja, mielenkiintoisia aiheita ja huippuvieraita juttelemassa siitä, miten voi parantaa omaa elämänlaatuaan. Osa jutuista toki ampuu vähän yli, mutta useimmiten seassa on myös täyttä asiaa. Erinomaista ajankulua lennoille, automatkoille tai kokkailun ohessa kuunneltavaksi.

Iltapäivästä otettiin suunta jälleen Parque Villa Lobosiin, jossa käveltiin tovi ja pojat tekivät pienen juoksulenkin ja joogan. Mulla oli takki aivan tyhjä, ja pelkkä puolitoistatuntinen kävely oli ihan riittämiin päivän sporteiksi, joten lekottelin kookosvettä kitaten ja taivaalle tuijotellen. Arttu päätti pitää tiukasti kiinni lepoillasta, mutta Aleksia poltteli treenihommat niin paljon, että tuo lähti vielä Vila Da Lutalle vääntämään kun me otettiin sikeitä kämpillä – kova äijä!

IMG_9407
Altaan reunalle paistoi vain pieni kaitale kun meitsi oli jo auringon alla. Saa näihinkin koipiin edes hieman väriä.
IMG_9402
Alto De Lapan asumuksia.
IMG_9408(2)
Altaalta on näkymät keskikaupunkia kohti.
IMG_9410
…ja hautausmaalle.
IMG_9456
Nuo ne vaan jaksaa.

Käveltiin Artun kanssa salille Aleksia vastaan treenien loppuessa, sillä olimme sopineet illallistreffit Silvion, Vila Da Lutalla treenaavan mustavyön kanssa. Hypättiin Silvion kyytiin ja ajeltiin Outback-ravintolaan Villa Lobos-ostoskeskukseen. Ruoka oli aivan älyttömän hyvää ja seura vieläkin parempaa – poliisina toimiva 45-vuotias brassi kertoi juttuja Amazonin kylistä, poliisina olosta Sao Paulossa, jiujitsun aloittamisesta, reissustaan Suomeen ja tarinoita tatuointiensa takana. Rakastan yli kaiken ihmisten tarinoita oikeasta elämästä, ja tällä miehellä niitä riittää, jonka lisäksi hänen kielitaitonsa piisaa hyvin turisemiseen. Ihan kaikkea ei toki kannata ottaa kovin vakavasti, sopiva pilke silmäkulmassa pitää kuuntelijankin valppaana.

IMG_9454
Dinnerillä Silvion ja poikien kanssa.

Perjantaina alkoi virtaa taas löytyä, liekö syy edellisiltaisen, herkullisen Tilapian vaiko takana olleen rennomman päivän. Tie vei taas Eduardo Santoron salille. Täällä ei aikatauluihmisen kannata vilkuilla kelloa, sillä saavuttiin treeneihin tällä kertaa puoli tuntia myöhässä. Aikataulut ovat hyvin Brasilialaiset, joka toisinaan hieman aiheuttaa täpinää, mutta pakon edessä on siihenkin totuttava.

Treenit olivat hieman kepeämmät, mutta kyllä hiki taas irtosi sparrien aikana. Sain painia myös pikku-Brunon kanssa, joka siis treenaa, kisaa ja opettaa jiujitsua ammatikseen. Kyllä tunsi olevansa pieni, kömpelö, hidas ja taidoton jälleen kerran, vaikka toisen ei edes tullut hiki. Onneksi Artulla on käsitys siitä, mitä osasin tänne tullessa, ja tämä muistaa aina huomauttaa, että kyllä niitä oppeja on tarttunut mullekin matkaan. Itse tulee omalle kehitykselleen aivan sokeaksi, sillä varsinaisia mittareita ei ole, kuten niin monessa muussa lajissa. Siinä piilee myös jiujitsun hienous, taidot kehittyvät salakavalasti ja oivalluksia syntyy matkan mittaan koko ajan.

Treenien päätteeksi lähdettiin isommalla poppoolla kohti ravintolaa, johon olemme yrittäneet aiemminkin lounaalle. Paikka oli tälläkin kertaa suljettu, joten pienen pohdinnan jälkeen hajaannuimme kukin omillemme ja me suuntasimme kotikulmien Açai & Burgeriin kolmatta keraa samalla viikolla. Toisinaan helppous menee hifistelyn edelle, supernälkäisenä ei auta alkaa enää kartoittamaan vaihtoehtoja kauempaa.

Açaiandburger_aniksenmakuinen
Tämä setti vedeltiin kepoisesti kolmesti viikon sisään. Täällä ruuassa on aina reilusti lihaa, joka sopii meille varsin mainiosti.

Tultiin ruoan jälkeen pikaisesti kotiin ottamaan välikuolema, sillä illan treeneihin oli aikaa enää vajaa parituntinen. Käveltiin Vila Da Lutalle, ja oltiin tällä kertaa jopa hyvissä ajoin kaikkine kamoinemme paikalla. Pojat painivat ja meikä nosteli taas puntteja – palasin turhan aikaisin tatamille kipeän nivuseni kanssa ja niinpä tyydyin omiin treeneihin. Painot nousivat yllättävän kepeästi, vaikka energiatasot tuntuivat edelleen hieman vajavaisilta ja sain väännettyä erihyvät jumpat. Katselin vielä hetken poikien painia ja moikattiin myös lomalta salille palannut Demian. Aika omituista nähdä vihdoin tutunnäköinen naama livenä.

IMG_9457
Näitä auringonlaskuja tuijottelisi kyllä ihan joka päivä.

Illalla nälkä kurni melkoisesti ja päätettiin yhdessä tuumin sushin olevan mukiinmenevin vaihtoehto. Sushi Do Papas on käsittääksemme suuremmallakin mittakaavalla Sao Paulon erinomaisimpia sushipaikkoja, joten lähdettiin laahustamaan ylämäkeen kohti sushitaivasta. Tuhottiin kolmestaan pullo viiniä, syötiin hyvin ja naurettiin huonoja juttuja – alkoi ilmeisesti väsy painaa. Ruoasta ei ole taaskaan kuvia, sillä kummasti katosivat makit, sashimit ja nigirit parempiin suihin taas ennen kameran kaivamista esille.

Yöpalaksi poikettiin vielä moikkaamassa Brunoa ja Saraa akatemialla, tyypit tekevät duunia joka päivä raksalla aamusta saakka ja lopettavat hommat vasta yön pikkutunteina. Lopulta pyörittiin kotiin vatsat pullollaan kotiin nukkumaan.

AAAgoesSaoPaulo – Days 7 & 8 / treeniä treenin perään

AAAgoesSaoPaulo – Days 7 & 8 / treeniä treenin perään

Tällä viikolla on painatettu treeneistä toisiin sellaisella kyydillä, että pienikin lepotauko on mennyt levyttäessä selällään hievahtamatta kattoon tuijottaen. Tässä syy siis blogin hiljaiseloon, emme ole kuolleet, vaikka kovin kuolleelta olo välillä tuntuukin. Elämme täällä lauantaiaamupäivää, pojat läksivät treeneihin Vila Da Lutalle ja meitsi päätti ottaa […]

AAAgoesSaoPaulo – Day 6 / Lepopäivä Parque Villa Lobosissa

AAAgoesSaoPaulo – Day 6 / Lepopäivä Parque Villa Lobosissa

Heräsin sunnuntaina ennen poikia ja päätin pyöräyttää sunnuntain kunniaksi kasan pannukakkuja aamupalaksi. Kananmunia, Mannisen banaanin makuista HydroISO -proteiinijauhoa, psylliumia, vähän kaurahiutaleita ja suolaa blenderissä sekaisin ja pannulle – tuli aivan törkeän hyviä! En muuten pysty käsittämään, miten siedän tuota Mannisen heraproteiinia – tavallisesti vatsa reagoi […]

AAAgoesSaoPaulo – Day 5 / part 2

AAAgoesSaoPaulo – Day 5 / part 2

IMG_9225
Boxing Night Combat Clubilla.

Lauantai jatkui ostoskeskuskierroksen jälkeen Combat Clubilla, jossa Bruno vetää viikottain jiujitsu-tunteja. Sali järjesti Boxing Night-tapahtuman, ja tottahan toki me haluttiin katsomaan nyrkkeilyä kun tilaisuus tarjoutui! Gymi oli pääasiassa täynnä toinen toistaan kovemman näköisiä, päästä varpaisiin tatuoituja ukkoja sekä ottelijoiden perheitä vauvasta vaariin. Omia kisaajia kannustettiin äänekkäästi, jopa niin hurjasti, että tuomaritkin saivat osansa – kunnon urheilujuhlaa!

Ehdittiin katsoa kaksi matsia, joissa tuli kyllä runtua katsottavaksi ihan koko päivän tarpeiksi. Vaikka näitä kamppailulajeja on tullut seurattua nyt MMA:sta nyrkkeilyyn, tuohon päähänlyöntiin ei tahdo minun järki riittää millään. Uteliaisuus vie kuitenkin voiton, ja kummasti sitä tulee katsottua matseja tästä huolimatta. Pojat selittivät, että vapaaehtoisestihan nuo kehään menevät, ja molemmilla on samat edellytykset voittoon ja tappioon, joka on kyllä sekin täysin totta. Vaikea silti sivuuttaa faktaa siitä, kuinka vaarallista vapaaottelu tai nyrkkeily todellisuudessa on.

Välihuomiona todettakoon, että muun muassa UFC:n katseleminen on saanut täysin uutta väriä nyt, kun ymmärtää hieman paremmin mistä on kyse. Siis sitä, miksi ne tyypit möyrivät toisen päälle tietyllä tapaa ja miksi porukka hurraa, kun toinen saa kaadettua vastustajan mattoon, napattua kädestä kiinni tai kiivettyä selkään. Myös selostusta on melkolailla iisimpi kuunnella kun tajuaa, mitä tarkoittaa mountti, shootit, erilaiset guardit, clinchit ja muut. Brutaalin hakkaamisen sijasta matseissa näkee hienoja tekniikoita ja uskomatonta reagointikykyä, johon ei aiemmin ole osannut kiinnittää huomiota.

IMG_9226
Puitteet sopivat hienosti matsin katselemiseen.
IMG_9227
Kannustusjoukkoja oli saapunut paikalle mukavasti.

Nyrkkeilytouhujen jälkeen hypättiin jälleen autoon ja matka jatkui teatteriin – varsin luonnollinen jatkumo kamppailuillalle, eikö? Elaine oli järjestänyt töiden kautta meille liput musikaali Constellationiin, joka esitettiin myöhäisenä iltanäytöksenä sympaattisessa teatteritilassa. Alkuunsa portugalinkieli hieman häiritsi seuraamista, mutta parin biisin jälkeen pääsi jo hyvin kärryille tapahtumien kulkuun ja meno oli vailla vertaansa. 1950-luvun musiikilla höystetty tositarina nuoresta tytöstä, joka voitti radiokisassa matkan Rio De Janeirosta New Yorkiin oli hauska, viihdyttävä ja hyväntuulinen. Pojatkin tykkäsivät, ihan oikeesti kuulemma.

IMG_9228
Pojat teatterilla ennen musikaalin alkua.
Processed with VSCOcam with f2 preset
Constellation-musikaali oli lauantain kulttuuriannos.
IMG_9229
Saatiin erityisen kivat paikat aivan etuosasta salia.
IMG_9224
Musikaalin päätähdet.

Musikaali päättyi puolen yön maissa, jonka jälkeen Bruno ja Arttu himoitsivat vielä jäätelöä. Eihän toisia nälkäisiksi voinut jättää, joten kurvattiin 24/7 avoinna olevaan kauppaan vielä pienille yöostoksille. Ostettiin Artulle purkki Häagen-Dazsia, Brunolle kaksi samanlaista ja Aleksille kaksi kiloa Açaita, jonka jälkeen tultiin tyytyväisinä kämpille ja painuttiin nukkumaan melkein saman tien.

Ollaan tässä parhaillaan starttaamassa Brasilian ensimmäisiin No Gi-treeneihin, suomeksi siis tiedossa painit ilman kimonoa. Saas nähdä, mitä tästäkin tulee, sillä meikä on treenannut ilman Gi:tä viimeksi peruskurssilla. Suoraan sanottuna mulla ei ole kyllä minkäänlaista hajua siitä, mitä tuleman pitää. Pojat ovat tietenkin liekeissä näistäkin ”jyystöistä” ja vetävät tuossa kalsareita jalkaan aivan into piukeana. Pakko kai sitä on munkin lähteä etsimään treenikampetta päälle. Bom dia a todos!

AAAgoesSaoPaulo – Day 5

AAAgoesSaoPaulo – Day 5

Takana on paras viikonloppu koskaan! Pariin päivään on mahtunut aivan älytön määrä upeita tapahtumia, mutta sitäkin enemmän pieniä hetkiä, jotka ovat mulle se isoin syy matkustaa, kokeilla uusia asioita, tavata ihmisiä, seikkailla ja koetella omia rajoja. Ollaan oltu Brasiliassa nyt alle viikko, ja taskussa on […]

AAAgoesSaoPaulo – Day 4

AAAgoesSaoPaulo – Day 4

Perjantai-aamu starttasi liian aikaisin, taloremppaa tekevät raksaäijät käyttävät häikäilemättä poraa aamun ensitunteina ahkeraan ja kyllästyin pyörimiseen ysin kieppeissä. Tyhjensin yöllä käyneen pyykinpesukoneen, jolle on kyllä ollut melkoisesti käyttöä. 10 kilon vetoinen kone pyörii vähintään kerran päivässä, ja ylläoleva kuva on vain murto-osa koko totuudesta – […]

AAAgoesSaoPaulo – Training in Brazil feat. Arttu & Aleksi

AAAgoesSaoPaulo – Training in Brazil feat. Arttu & Aleksi

IMG_8937
Aleksi ja torstai-illan viimeiset sparrit.

Bloggaajaa koetellaan. Kolmannen päivän päivittelyt jäivät hieman kesken, sillä WordPress ei jostain syystä suostunut yhteistyöhön, Google Drive bugaa, Youtube ei suostu lataamaan videoita ja kameran objektiivin hankinta on vieläkin työn alla.  Mitäpä pienistä, kyllä sitä aina jotenkin juttuja ulos keplottelee! Kuvanlaatu on mitä on, mutta toiveissa tosiaan on parannusta tuohonkin.

Torstaina jatkettiin siis vielä iltatreeneihin, jotka alkoivat vasta 20:30 – aika myöhäinen ajankohta, jonka huomasi kyllä seuraavan yön unissa. Illallista päästiin syömään vasta puoliltaöin, kämpille raahautuessa huumori oli hieman heikolla ja kello taisi olla lähemmäs kahta kun uni viimein tuli silmään.

Olemme päätyneet treenaamaan nyt pitkälti Eduardo Santoron akatemialle, jonne on kämpiltä vähän matkaa, mutta opetus on tasokasta ja siellä treenaa useampikin tuttu. Käytiin poikkeamassa myös Demian Maian salilla jo keskiviikkona, ja aiotaan kuukauden aikana treenailla mahdollisimman monessa paikassa, sillä meininki toki muuttuu aina akatemiasta ja treenien vetäjästä riippuen. Toisissa paikoissa painotetaan enemmän tekniikkaa ja aikaa drillailuun käytetään enemmän, toisaalla harjoitukset ovat fyysisempiä ja alkulämmön aikana tulee jo kunnolla hiki. Sain huijattua puolivahingossa tupsahtaneen puolikkaan lepopäivän vuoksi pojat paikalleen hetkeksi, tässä raporttia painiukkojen suusta, jonka voin kyllä lyhyemmälläkin kokemuksella allekirjoittaa.

Arttu & Aleksi presents: Jiujitsu in Sao Paulo

Täällä reenit poikkeavat Suomen menosta hieman joka suhteessa. Treenit alkavat melkolailla ajallaan, mutta porukkaa valuu sisään tasaisesti ensimmäisen puolituntisen aikana. Matolle mentäessä jokainen kättelee kaikki kanssareenajat oli tilanne mikä tahansa, eli jokainen tervehtii toisensa ainakin kerran harjoituksen aikana.  Alkulämmöt ovat yleisesti paljon kevyempiä; ne saattavat sisältää vain kevyttä venyttelyä, tai maksimissaan hieman juoksentelua ja lajinomaisia liikkeitä ennen varsinaista tekniikkaosiota. Suomalaiselle paini_ihmiselle tässä ilmastossa kyllä pienemmätkin lämmöt saavat hien pintaan jo äkkiä, joka saattaa johtua ilman suuremmasta kosteudesta, korkeuserosta tai yksinkertaisesti huonosta kunnosta.

Treenikielenä on tietenkin portugali, mutta porukka on halukasta kääntämään kaiken minkä kielitaidoltaan pystyy. Tekniikkaosio koostuu yhdestä tekniikasta ja parista sen variaatiosta, joita parin kanssa drillataan ohjaajan kiertäessä ja korjailemassa virheitä. Tämän jälkeen siirrytään monille reenien kohokohtaan, sparriin. Välillä tämä alkaa pienissä ryhmissä käytävillä rotaatioharjoituksilla, joissa erä päättyy ensimmäiseen pistesuoritukseen voittajan pysyessä matolla. Ensimmäisiin vapaisiin sparrieriin vetäjä valitsee haluamansa otteluparit yrittäen saada mahdollisimman tasavertaiset suorittajat vastakkain, tai etsiä sopivan koutsaajan mustavöistä alemmilla vyöarvoilla mursuileville. Sparrieriä käydään hieman riippuen reenien pituudesta 5-8 erää aikavälillä 5-10 min.

Sparrien jälkeen vetäjä vielä puhuu harjoitusväen seisoessa rivissä vyöarvot järjestyksessä ja myöntää mahdolliset ansaitut natsat/vyöt. Sitten reenit päättyvät jonossa kättelyihin. Oli reenit menneet miten tahansa, jonossa kaikilla on hymy naamalla ja kimono hiestä märkänä.

sara_brunot ja me
Arttu, pikku-Bruno, Aleksi, iso-Bruno, Sara ja minä keskiviikon treenien jälkeen.
IMG_8935
Matolla meinaa käydä toisinaan tila vähän ahtaaksi kun sparrit starttaa.
IMG_8944
Aleksi etualalla, etsi kuvasta Arttu.

Meno on ollut siis mukavaa, ja pojille tuntuu maistuvan treeneissä kaikki – hymy korvissa painavat menemään reikäpäinä aina viimeiseen sekuntiin saakka ja jäävät vielä turisemaan porukan kanssa, käymään läpi tekniikoita ja kertoilemaan kuulumisia Suomen jiujitsuhommista kun varsinainen tohina on jo lopetettu.

Olen itsekin nauttinut täysillä menosta, mutta pakko myöntää, että luontoa koetellaan välillä urakalla etenkin sparrien aikana, kuten osasin arvailla jo Suomesta käsin. Olen luonnollisesti kulkenut kundien matkassa kaikki edistyneempien treenit, joten vastassa on poikkeuksetta vähintään yksi ruskea- tai mustavyö treenikertaa kohden, ja kaikki muutkin pyörittelevät meikäläistä mennen tullen. Rankka grindi meinaa kuitenkin nopeaa kehitystä, ja jo näiden neljän päivän jälkeen tuntuu, että joistain jutuista on saanut paremmin kiinni.

Treenit jatkuu, tämän aamun pyörinnät heitetään Vila De Lutalla, iltapäivästä tiedossa churrascariaa, joka on ollut päivittäinen puheenaihe aina, kun ruoka tulee puheeksi. Eilisen kuulumiset koitan tuupata tulemaan jossain välissä, hauskaa viikonloppua sinne Suomeen!

AAAgoesSaoPaulo – day 3

AAAgoesSaoPaulo – day 3

Aamupalan jälkeen toikkaroitiin tovi vielä kämpillä smoothiepäissämme, keitettiin lisää kahvia ja pojat katselivat Back to Basics with Keenan Corneliusta samalla, kun meikä yritti udella smoothiereseptiä blogiin raapustettavaksi. Aamu-unisena ihmisenä on parasta, ettei ole heti herättyä kiire mihinkään vaan voi tovin lokoilla ennen lähtöä. Puolen päivän maissa suunnattiin […]