2014

Vuosi 2014 alkaisi olla taputeltu, jee! Mulla on yleensä uuden vuoden nurkilla sellainen haikeus, joka vaan tulee jostain enkä oikeastaan osaa sanoa, mikä kaihertaa. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen, sillä olen ottanut varaslähtöä ensi vuoteen ja alkanut ajatella tammikuun menoja, uutta vuotta, ja tavoitteita ensi vuodelle; olen huomannut toimivani parhaiten, kun tähtäin ja jonkinlainen suunta on selvillä, jota kohti pyrin enemmän tai vähemmän tietoisesti.

Mennyt vuosi oli jotenkin kovin erilainen kuin mikään muu vuosi tähänastisessa elämässä. Vuoden alkupuoliskolla tuntui olevan aikaa vaikka ja mihin, ja kulutinkin sitä urakalla salilla sen minkä rikkinäiseltä ranteelta pystyin. Kesästä otin kaiken hauskan irti ja vähän enemmänkin. Jokainen aurinkoinen tunti, lämmin yö ja tarjoutunut  reissumahdollisuus tuli käytettyä, enkä voisi olla tyytyväisempi elämäni intiaanikesään. Syksyllä alkoikin jo menojalka laiskistua ja duunimoodi kytkettiin päälle, joka sekin oli kovasti odotettu hetki. Syyskuussa tein paluun Etu-Töölöön – vuoden parhaita hetkiä oli saada avaimet ja päästä kotiin. Loppupuoli vuotta onkin ollut niin tukossa töitä, ettei ole ehtinyt istua kunnolla alas. Säädön määrä on vakio?

Menneet 365 päivää pitivät sisällään paljon uusia ja vanhoja ystäviä, matkustamista maihin, joissa olin ja en ollut käynyt, kaksi muuttoa, projekteja, oivalluksia, harmia, iloa, yllättäviä käänteitä, sopeutumista, irtautumista, kaipuuta, oppimista ja onnenpotkuja; sellaista elämänmakuista elämää, joka on just sellaista, jota ensi vuodellekin toivon.

Vuosi 2014 oli mulle ennen kaikkea hyvinvointivuosi. Treenasin paljon, kokeilin uusia sporttijuttuja ja syynäsin melko tarkasti, mitä suustani alas pistin. Ruuan laatuun keskittyminen sekä fiksut ruokarytmit vähensivät paljon vatsaongelmia, ja olin kesällä fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Hulluinta tässä on se, että vatsapalat alkoivat ensimmäisiä kertoja pilkottaa kun sain kuukauden kädessä olleen kipsin pois – turhautuminen paketissa olevaan oikeaan käteen purkautui porrasjuoksuun, pyöräilyyn ja salitreeniin, ja päivät oli helppo aikatauluttaa ruokarytmien mukaisiksi. Loppuvuoden aikana kiire rajoitti hieman sporttausta, mutta tästä huolimatta urheilua on tullut jokaiselle viikolle minimissään kolme, keskimäärin 5 kertaa. Oikeanlaisen balanssin löytäminen vaikutti myös paljon pääkoppaan, ja oman mielen kanssa tulee toimeen entistä paremmin.

Toinen vuoden kohokohta oli uusi työ VLOCIlla. Dubaista etänä aloitetusta työstä kasvoi haastava ja alati muuttuva duuni, joka vie sekä fyysisesti sinne tänne, että oppimisessa vauhdilla eteenpäin. Haasteita on kunnianhimoiselle vaikka muille jakaa, ja pienten järkeistämistoimenpiteiden jälkeen onkin taas mahdollisuus painaa urku auki.

Meydan Beach Clubilla maailman upeinta ilotulitusta katsellen vietetty uusi vuosi kääntyi karuksi arjeksi, kun lensin 1. tammikuuta jonkun Intian keikan iltapäivästä; kiittelin itseäni hillitystä alkoholin käytöstä, sillä itkevä yksinhuoltajaäiti sylissään oksentava vauva kahden riehuvan alle kolmevuotiaan kanssa ei ole mieluisin kombinaatio hoidettavaksi edes kaikissa sielun ja ruumiin voimissa, saati sitten 10 000 jalan korkeudessa 200 muun matkustajan lisäksi. Tiesin, että ura lentoemäntänä oli tullut tiensä päähän jo ennen uutta vuotta, mutta tuona päivänä beigessä univormussa kirkkaanpunaiset huulet väkinäiseen hymyyn vääntäen se vain jotenkin kolahti; tätä on nähty tarpeeksi. Töiden jättäminen Emiratesin leivissä venyi pahentuneen käsivamman ja siitä seuranneiden vakuutussotkujen vuoksi, joten lähtöä odottelin lopulta jo sellaisella innolla, että heikotti. Eipä ollut kovin haikeaa luopua punaisesta hatusta, joskin Dubaihin ja maailmalle kaipailen tämän tästä; irtautuminen toiseksi kotimaaksi muotoutuneesta paikasta on yllättävän haastavaa. Siitä huolimatta olo Suomessa on ollut aivan ihanaa, ja on ollut niin hauska piipahtaa kahville, käydä dinnerillä tai heittää lenkki kavereiden kanssa tietäen, että saman voi tehdä myös ensi viikolla. Hommat hoituvat ja arki on tasaista – uskokaa tai älkää, mutta reissaamisen jälkeen se on varsin ihanaa se!

Tammikuun ensimmäisen päivän kauhulennon jälkeen rosterissa komeili odotetut kolme kirjainta: L,A ja X. Elämäni toisen layoverin Losissa vietin Nooran kanssa, joka vei turistia ympäri Los Angelesia; pala sydäntä jäi jonnekin Santa Monican ja Venice Beachin kulmille.

Santa Monica Los Angeles Aniksenmakuinen
Santa Monicassa pyörisin mieluiten useammin.
Santa Monica Pier Aniksenmakuinen
Santa Monica Pier.
Manhattan Central Park Aniksenmakuinen
New York ja Central Park tulivat tutuksi, ja salaa haaveilen, että jonain päivänä vielä voisin asustaa Manhattanilla.

Suomalaisen ystäväni Bedan synttärit käytiin juhlimassa White Dubaissa, ja lensin kuun aikana muun muassa New Yorkiin, Hampuriin ja Singaporeen. Vietettiin myös kunnollista naisten vapaapäivää De La Mer Day Spassa. Tammikuun lopulla suuntasin lomalle Seychelleille viikoksi, josta kirjoittelin blogiinkin kunnon reportaasin.

Seychelles Aniksenmakuinen
Sadepäivän riemut Seychelleillä luonnonpuistossa.
Seychelles giant turtle Aniksenmakuinen
Jättiläiskilppari käveli vastaan pyörälenkillä.

Helmikuun aikana jo joulukuussa loukkaamani ranne alkoi vihotella niin pahasti, että lähettivät minut viimein MRI:hin, sillä röntgenistä ei tehty löydöksiä. Käsky kävi jälleen kohti Singaporea, jonne jäinkin lopulta jumituksiin rajun ruokamyrkytyksen vuoksi viideksi päiväksi; siinäpä toinen juttu, mitä en koskaan toivoisi kenellekään sattuvan lennon aikana. Onneksi tauti hellitti ja lensin venähtäneeltä reissulta viimein kotiin. Pääsin myös moikkaaman Dubaissa käymässä olevia suomalaisia tuttuja. Vapaapäiviä seurannut Mauritiuksen lento oli ihana; täyttä lomaa vesihiihdon ja snorklailun merkeissä. Päivi tuli visiitille Dubaihin ja tehtiinkin kaikenlaista; riehuttiin vesipuistossa, poikettiin Maisan kera Abu Dhabissa, testailtiin SUPpausta, hikoiltiin lisää bikram-joogassa, ja käytiin tsekkaamassa upouutta tankotanssisalia, jossa rannevammainen tyytyi kylläkin vain ihmettelemään.

Kite Beach Dubai Aniksenmakuinen
Päivin kanssa SUPpailtiin Kite Beachilla.
Abu Dhabi Grand Mosque Aniksenmakuinen
Ja käytiin hieman eri tamineissa Abu Dhabissa moskeijassa.

Maaliskuussa ehdin vielä Lontooseen, toisen kerran Mauritiukselle ja Tokioon, kunnes MRI:n vastaus lopulta tuli. Ranteestani löydettiin kolmioruston repeämä, ja siltä istumalta loppuikin lentämiset. Olin melko tyytyväinen, että olin käyttänyt vasenta enenevissä määrin oikeaa suojellen, mutta toisaalta jälleen kerran mietin, olisiko ollu fiksua myöntää, että joku on nyt isommin vialla, lopettaa kikkailu aiemmin ja vaatia hoitoa. Sinnikkyys, siinä on huonotkin puolensa.

Keväinen Tokio Aniksenmakuinen
Keväinen Tokion reissu oli viimeinen reissu cabin crewna.

Käsi kipuili ja juoksin eri lääkäreillä, sain nappeja ja voiteita särkyyn, ja ranteen kohtalo oli auki koko ajan; leikataanko vai ei, ja jos leikataan, miten leikataan. Sain onneksi säilytettyä vuosilomani, ja lensin pähkäilyä pakoon Suomeen. Vietin mitä ihanimman synttäriviikon ystävien seurassa; näin Veeraa ja Dania Sandron illallisen merkeissä, herkuteltiin Millan kanssa, ja lähetti toi synttäripäivän aamuksi elämäni isoimman kukkapuskan. Dubaihin päästyäni ranne päätettiinkin kipsata ilman ennakkovaroitusta, ja kävelin epäuskoisena ulos sairaalasta neuleeseeni kahlittuna. Eivät sitten hoksanneet ettei kipsi mahdu hihasta kovin helposti ulos.

Kipsin kanssa kaikki tekeminen shoppailusta käppäilyyn oli melkein mahdotonta, joten kehittelin huhtikuun aikana yksikätiselle sopivaa urheilua parhaani mukaan. Päivät kuluivat töitä tehdessä ja treenatessa, jonka jälkimainingeissa kuivattelin kipsin sisuskaluja föönillä. Tuli sillekin kapineelle kerrankin käyttöä! Onneksi sain anottua pikalähdön Suomeen, sillä avuttomuuden lisäksi oli päästävä sopimaan uusista työkuvioista. Toimettomana istuskelu ei tulisi kysymykseenkään! Milla lähti vammaisen avuksi Dubaihin lomalle – taisi olla ensimmäinen lento puoleentoista vuoteen, kun mulla oli reissukaveri koneessa. Pääsin kipsistä 21.4., jonka jälkeen tulikin käytyä biitsillä, altaalla ja ostoksilla kerran jos toisenkin. Huvittelun lisäksi ravasin myös fyssarilla, jossa sain 3 kertaa viikossa erilaista hoitoa, jumppaa ja venyttelyä ranteelle.

Dubai Mall Aniksenmakuinen
Dubai Mall oli kävelymatkan päässä asunnolta, joten kahviloissa hengailua tuli harrastettua tekojärven rannalla usein.
Kite Beach Dubai
The Kite Beach oli lemppariranta, ja viikolla usein tyhjillään.

Fyssarikäynnit jatkuivat ja seinät kaatuilivat päälle, vaikka kovasti pyrinkin pyristelemään tylsyyttä vastaan käymällä leffassa ja rannalla. Päivisin tein töitä usein Dubai Mallin kahviloissa, käytin hyväksi kattopoolia ja treenasin toki aamuin illoin, mutta varjopuolen ”lomailuun” toi työnantajan kanssa käynnissä ollut vääntö, joka stressasi urakalla. Puoliksi toimettomana löhöily ei sopinut meikälle lainkaan, ja sainkin tingattua itseni vielä kertaalleen Suomeen vedoten visiittiin suomalaisella lääkärillä.

Fiilistelin toukokuun lopussa vietettyä Dubain suomalaisten brunssia blogissa ja olin ylpeä lähdettyäni bilettämään pitkän kaavan mukaan. Pinna alkoi loppua Emiratesin vakuutussotkujen vuoksi, ja aloinkin jo hyvästelemään ihmisiä. Päätin, että Suomi kutsuu vielä ennen kesän loppua, tuli päätöstä vakuutussotkuun tai ei. Upeita kokemuksia mahtui kesäkuuhun vaikka miten monta! Visiitti Al Maha Luxury Resortissa aavikolla, The One and Only Resortissa nautittu upea illallinen, pitkäksi venähtänyt brunssi portugalilaisten kanssa, sekä Kikin kanssa vietetyt leffahetket olivat kaikki kokemuksia, joita muistelen varmasti pitkään.

Al Maha Resort Dubai
Auringonnousu aavikolla ja visiitti Al Maha Luxury Resortissa oli vuoden hienoimpia kokemuksia.

Sain tiedon lähdöstäni vain muutamia päiviä ennen h-hetkeä, joten hässäkkää riitti loppumetreille. Puituani nyrkkiä pöytään työnantajani päämajassa sain viimein tahtoni läpi ja passinikin palautettiin vihdoin; lentolippu, shekki ja viisumin päälle lätkäisty ”cancelled”-leima aiheuttivat varmasti vuoden helpottuneimman ja leveimmän hymyn. Heitin loput tavarani roskakuilusta alas edellisenä yönä ennen lähtöä, ja aamuyöllä muutaman tunnin unien päälle heitin laukkuni taksiin.

Heinä- ja elokuussa olin sellaisessa hattarassa Suomesta, ettei riemusta meinannut tulla loppua. Uusia urheilulajeja, brainstormailua työpaikalla, aikaa ystävien kanssa, minireissuja sinne tänne, porukoilla hieman kattoremppaa, suppausta auringonlaskussa, visiitti Kemiön saarelle, biitsibileet Orivedellä, Berliininreissu Tallinnan kautta koukaten ja ties miten monta yöllistä seikkailua eivät jättäneet paljoa aikaa unelle, mutta eipä tuo haitannut. Kävimme Millan kanssa myös kulttuuriretkellä Kiasmassa, ja rullailin Helsingin katuja työsuhde-Jopolla sen kun kerkesin.

IMG_5611
Ala-asteen pihalle nakitettu pikkuveli ei ollut ihan niin intona näistä treeneistä.
IMG_4596
Tsygäilyä lounastauolla, kohteena Sandro.
Kemiö aniksenmakuinen
Kemiössä oli ihan mieletön keli, ja upeimmat maisemat hetkeen!

Syyskuussa alkoi arki, jota oli jo kovasti odotettu. Koti tuli enemmän kuin oikeaan väliin, ja kämppiselämän jälkeen on edelleen suuri onni, että ovessani lukee vain yksi nimi. Syksyistä arkea siivittivät erinomaiset kahvinautinnot, jooga, sienestysreissut, aamulenkit, ihmiset sekä kodin sisustaminen. Lokakuun alussa tehtiin perheen kanssa reissu Ruotsiin ja marraskuussa poikkesin työreissulla Oulussa. Marraskuun kohokohtia olivat Slush, huimasti paisuneen duuniporukan pikkujoulut ja Millan lähettäminen Saudi-Arabiaan; haikein mielin sitä päästää ystävän maahan, jonne ei edes pääse käymään, mutta olen enemmän kuin onnellinen ystäväni loikasta tuntemattomaan.

koti aniksenmakuinen
Kotona.

Joulukuussa vietetiin viikko etelässä matkalla, joka meinasi olla katastrofi surkeiden nettiyhteyksien vuoksi; kyseessä kun oli etätyöviikko, ei loma. Netin metsästykseen orientoitunut huippuluokan seura pelasti onneksi paljon, ja aurinko teki todella tehtävänsä. Tein vuoden viimeisessä kuussa töitä ihan liikaa, joskin hyvillä mielin, mutta tohinan jälkeen todella rauhallinen joulu perheen kanssa oli paras päätös vuodelle. Vuoden viimeinen iso juttu taisi olla Instrumentariumista noudettu paketti, josta kuoriutui asiantuntevat työlasit, jotta voisin tihrustaa tietokonetta entistä intensiivisemmin. Tai toiseksi paras, sillä kyllä parasta on ehdottomasti vieressä pötköttävä Milla, joka tuli täysin yllärinä minivisiitille Saudeista! Ja onhan tässä vielä päivä aikaa!

IMG_4215
Kankaanpäässä oli kauniita pakkaspäiviä, jotka sopivat erinomaisesti päiväkävelyille.

Olen niin äärimmäisen kiitollinen vuodesta 2014; jos jollekin on osunut sydämellisiä ihmisiä, mielettömiä kokemuksia ja upeita mahdollisuuksia tielle, se olen varmasti minä. Kiitos kuuluu etenkin ympärilläni oleville tyypeille siitä, että teiltä tuntuu löytyvän kärsivällisyyttä, hulluutta, luovuutta ja uskoa kaikkeen mitä saankaan päähäni, ja olette niitä vielä mukana toteuttamassa. Hullut. Perhekin on osoittanut jälleen hienoutensa; Kankaanpäässä on aina rakastava paikka, jonne otetaan avosylin huilimaan, vaikka olisi luuhannut itsensä loppuun maailman eri kolkissa.

Niin kliseistä kun onkin uskoa muutoksiin vuoden vaihteessa, olen huomannut sen toimivan; pitää vain uskaltaa toivoa tosissaan ja olla valmis tekemään töitä haaveidensa eteen – niistä saattakin tulla ihan totista totta. Strategia ensi vuodelle siis onkin hyväksi havaittu asioihin tarttuminen; tähtäin yläviistoon, työhanskat käteen ja kohti ääretöntä!

Mahtavaa uutta vuotta, kamut!

In English:

The year 2014 has been everything else than ordinary. I feel so humble and grateful it is hard to put all these feelings into words. So amazing people, great experiences, cool adventures and exotic places I couldn´t have even imagine to happen to me. I tend to have some sad feelings around new year´s but it seems like this year will be different story. The reason might be the fact that I´ve made so many plans already I´m just eager to begin with 2015!

So let´s get back to January which was travel wise the best month of the year; LA, New York, Mauritius and Seychelles in a month is quite a jackpot especially for someone like me who could live out of a suitcase. The only harm was my wrist that started to show signs of something more severe than just a sprain. That was the first diagnose I got when I pulled a container down and hurt my wrist in December 2013.

During the spring I went through examinations, and finally they found a tear in a ligament. That meant I had to stop flying right away, and the hassle with doctors started; I visited all together 4 doctors, everyone with different opinion. I spent my vacation in Finland, and when I returned in the end of March, the doctor put a cast on to try to let the hand fix itself. I spent a month with the cast after wearing a splint for weeks and taking pain killers, so you can imagine how patient I was when the doctor told me we are just trying if this works, and we will see afterwards if it needs to go under surgery. 

Despite the problems with insurances and the sore hand my spring was awesome filled with great experiences. I actually got a chance to see more Dubai, meet friends there and take it easy; easier said than done, but looking back it was maybe just what I needed. I moved back to Finland just a day before Midsummer; the most freezing midsummer ever!

I can´t remember if I slept at all during the summer time because of all the trips, long nights that turned into mornings, work days and workouts. Don´t get it wrong; we went out partying ONCE. I was just happy riding a bike around the empty streets, chill out and run in the woods that sleeping seemed like a waste of time. Finland is truly beautiful during that time of the year!

Autumn brought a lot of changes. I got my apartment in Etu-Töölö which meant I didn´t have a room mate anymore. For me living by myself is a joy; as a social person I need my moments to collect my thoughts, and I really enjoy complete silence at times. Sounds bizarre to people who know me, but I guess I´m really getting old! The job started to take more and more time but I enjoyed (and am still enjoying) every bit of it. Marketing is my passion, and working with my people is great; talented, ambitious, intelligent, and funny work mates are the reason to head to the office even when the things don´t go according to the plan. I traveled during the time in Finland as well, but the destinations were not that exotic. Berlin, Stockholm, Tallinn and Spain were still all worth a visit!

I´ve been working out this year more than before, eating healthier, and trying out new things without being scared of failing; how liberating it is to have fun with no pressure to be good or even succeed very well! I´ve found better balance between different bits of my life, and I start to figure out what good everyday life is to me. The goals for the upcoming year has been set, all I have to do is work hard and wait for the results to come. And leave some space for the fortune as well!

Have a great party tomorrow, and a happy new year!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *