Herkkutatteja ja suoseikkailua

SONY DSC

Suloinen syysomenoiden tuoksu kantautuu kattilasta, herkkutattirisoton ainekset on putsailtu valmiiksi ja puolukkaämpäri tönöttää vaativana nilkkojen juuressa putsausta odottaen; viikonlopun saldona on muutakin, kuin kasa pyykkiä ja hyvinlevännyt mieli, metsä oli vieläkin täynnä antimia ja suuruudenhulluna oli toki pakko kerätä kaikki löydökset talteen. Itseasiassa taisimme sattua hieman turhankin hyviin mestoihin, sillä hommaa piisaa pakastamispuuhissa vieläkin. Pakastin huutaa epätoivoissaan armoa ja näpräiltävää siis on, vaikka eilen jo otettiin hyvällä haipilla hommaa haltuun.

SONY DSCSONY DSC

Seesteinen aamu kääntyi aktiiviseen iltapäivään, samoiltiin pitkin metsiä herkkutatteja etsiskellen, ja satuttiin niin mainioon puolukkapaikkaan, ettei maltettu jättää reppuun sujautettuja noukkureita hyödyntämättä. Loppuhiki hankittiin rämeellä rämpien, on aikasta kovaa homma tuo suojuoksu! Hiki virraten ja hirvikärpäset selässä uhkaavasti kohti hiusrajaa kiipien oli melkoisen euforista kiivetä lauteille puusaunan lämpöön, heittää niin kuumat löylyt, että korvanlehdet poltteli ja lämmitellä viilenneitä varpaita. Parvessa keikkuminen ajoi jopa järveen saakka, jääkylmä vesi laittoi veren virtaamaan niin vauhdilla, että oli pakko ottaa hetken chillailut laiturilla lokoillen. Halvaksi tulee humalat!

SONY DSC

Vielä iltapäivän päätteeksi pakattiin kamerat, pussi retkievästä ja kuksat reppuun, ja suunnattiin kohti luonnonpuistoa ja suota. Auringonlasku pitkospuilla hengaillen oli mahtava päätös aktiiviselle päivälle metsässä. Tähystyspaikkaan oli parkkipaikalta vielä tovin kävelyreissu, mutta helppokulkuisia pitkospuita pitkin matka taittui tuossa tuokiossa. Pimenevässä illassa suosta nouseva usva oli jotain aivan käsittämättömän kaunista; pinkiksi värjäytyvä taivas ja kurkien huuto kruunasi kaiken komeuden. Karhuvaara vilahti mielessä vain nanosekunnin, sillä sitä keskittyi kaiken upeuden ihmettelyyn niin täysillä. Ja eikai sellaista tsägää voisi olla, että otsoon oli törmännyt. Eihän?

Paluu mökille sujui melkolailla takki tyhjänä, on tuo raittiissa ilmassa meuhkaaminen vaan mehut vievää puuhaa. Onneksi kunnon ruoka pelastaa uupuneemmankin tarpojan, herkkutattimössöä naudan jauhelihan sekä parsakaalin kanssa ei voi estetiikasta kiittää, mutta maku on sitäkin parempi. Kokkaamiseen kuluu aikaa noin 15 minuuttia kaikkineen, eikä kovin pahasti voi mennä vikaan! Reseptiä jakoon, sillä Ylen mukaan sienet pelastavat maailman, ja olen melko varma, että tämä väittämä pitää paikkansa!

Metsäläisten sieni-illallinen:

  • herkkutatteja
  • iso palanen luomuvoita
  • sormisuolaa ja mustapippuria myllyssä
  • naudan jauhelihaa
  • keltaista sipulia
  • parsakaali
  • puolukoita

1. Putsaa ja palastele herkkutatit sopiviksi paloiksi, pieni parsakaali syötävän kokoisiksi nupuiksi ja leikkaa sipuli silpuksi. Nosta jauheliha lämpenemään pöydälle ja laita vettä kattilaan kiehumaan suolan kera niin, että kattilan pohjalla on vettä noin 3 cm.

2. Laita pannu miedolle lämmölle, sulattele kunnon nökäre voita pannussa ja freesaa sipulit; sipuleihin ei kuuluisi tulla väriä tässä vaiheessa lainkaan.

3. Lisää tehoja lieteen ja heitä kuumalle pannulle jauheliha. Paista kypsäksi.

4. Kaada parsakaalit kiehuvaan veteen, suurin osa jää höyrystymään, sillä vettä on vain kattilan pohjalla. Laita kansi päälle ja käännä tehoja hieman pois.

5. Lisää sienet jauhelihan kaveriksi ja pyörittele kunnes neste on haihtunut.

6. Kaada vesi pois kun parsakaalit ovat vielä hieman jäleitä; älä keitä mössöksi.

7. Nauti sopivana sotkuna puolukoiden kera. Vihreä lisukesalaatti sopii kylkeen erinomaisesti mikäli nälältä sellaisen malttaa väsätä.

SONY DSCSONY DSC

Hieman haikealta tuntui lykätä mökin ovi kiinni oletettavasti viimeistä kertaa tälle kesäkaudelle, seuraavat samanlaiset sompailut kyseisissä maastoissa taitavat mennä ensi keväälle. Onneksi seikkailla voi muuallakin, ja talvireissut laavuillehan ovat sitten ihan oma lukunsa. Pitääköhän sitä kaivaa ihan murtsikat esiin varmaan kymmenen vuoden tauon jälkeen ja läksiä hiihtoretkelle kaakaoiden kera kunhan lumi vuoraa maastot? Onneksi sitä ei ihan vielä tarvitse miettiä, sillä olen vakuuttunut, että tälle välikelillekin löytyy puuhailunsa, ja lumentuloa saamme vielä odotella täällä etelässä (fingers crossed!). Mieltä lämmittää komea setti metsän antimia, jotka on pikapuolin rakkaudella säilötty purnukoihin, ja tulevat kruunaamaan vielä monta ateriaa.

SONY DSCSONY DSCSONY DSC

In English:

So, that was officially the last summer house trip of the summer! It´s been raining cats and dogs the whole day here in Helsinki, and the temperature has dropped quickly so I guess I must admit that the autumn has begun. (To be honest it has begun a good while ago, but I´m really trying to stay positive here; the winter is still far far away!).

As predicted, our adventure was relaxing and fun, a real getaway from the city again. I´ve always thought picking up berries, mushrooms and apples is a lot of work but actually the work starts when you get home; I´ve spent almost all the time in the kitchen since we came, and there´s still a bag of apples on the kitchen top. Somebody help me! 

The photos are from the swamp we visited on friday, and as you can see, the view was stunning during the sunset! It was already dark when we walked through the woods back to the car, and I was scared to death when I realized there might be bears in there (the darkness had nothing to do with my fear, no way!). Luckily we survived without seeing any wild animals or other scary creatures there is in the darkness of forests.

After walking in the forest with heavy rubber boots on, climbing the hills up and down and trying to avoid deer flies (I have no idea if they really are named that but imagine hundreds of big flies trying to crawl into your hair), we ended up running and sloshing around in the swamp. Google said it´s a great workout and yes, we definitely can relate to that! Afterwards we headed to sauna, and dove to the chilly water for a swim to cool off. Butt naked, naturally. I guess the stories about crazy Finns might have some truth behind after all…



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *