Viimeinen päivä Seychelleilla

SONY DSC

Sitten olisi viimein aika pistää pakettiin Seychellien loma, onhan tuosta kulunut jo kuukausi kun palasin paratiisista kotiin! Pidän kovasti nukkumisesta, joten aikaiset herätykset eivät kuulu megasuosikkeihin, mutta toisaalta aamun hiljaiset tunnit, tyyni meri ja auringonnousu ovat melkoisen hyviä syitä venkoilla väkisin ylös ja pistää sumpit tulille. Toinen hyvä syy on lautta, joka vie kohti uusia seikkailuja ja jättää kyydistä, ellei ole oikealla kellonlyömällä astumassa alukseen. Tuona aamuna kuvioissa oli kaikki edellämainitut vaikuttajat, joten ei ollut epäilystä nostaisiko sitä päänsä tyynystä vai ei.

Saimme hotelliaamupalan edellisiltana ravintolasta mukaan, joten keittelin puurot hedelmälautasen kylkeen ja pakkailin viimeiset kamppeet laukkuun. Satamaan oli onneksi vain lyhyt kävelymatka, joten laukku kantoon ja metsäpolkua pitkin laiturille; onneksi matkatavaraa oli vähän, sillä patikointi matka-arkun kanssa olisi ehkä ollut melkoinen mission impossible oksien ja kivien keskellä.

SONY DSC SONY DSC

Istuskelin betonisen laiturin kaiteella ja katselin horisonttiin; Praslin kohteli lomalaista hyvin ja en laittaisi hanttiin pistäytymistä täällä toistekin. Toisaalta saari on pieni, joten uutta nähtävää tuolla ei varsinaisesti olisi. Veikkaisin siis seikkailuiden vievän tutkimattomille teille tulevaisuudessa. Onhan näitä saaria vielä melkoinen lista näkemättä!

Lautalla oli hyvin tilaa ja nukuttiin omilla penkkiriveillä koko matka. Ilmeisesti aamulautta on paikallisten suosiossa, sillä taisimme olla ainoat länsimaalaiset matkalla Mahelle. Satamassa etsittiin käsiimme autovuokraaja ja heitettiin laukut kompaktiin takapaksiin; kohti seuraavaa majapaikkaa!

SONY DSC

Sunset Hotel oli satamasta katsoen saaren toisella puolella, hieman pidemmällä kuin Coral Strand, jossa vietimme ensimmäisen yön, mutta ajoa kertyi silti vain vaivaiset puoli tuntia perille. Seuraavan aamun startti kohti kotia olisi jälleen aikaisin, joten kysyin, olisiko mahdollista nauttia aamupala jo tänään ilman hoppua. Suunnitelma sopi, joten ei muuta kun brekkis numero kaksi kohti ääntä.

Naureskelimme ennen reissuun lähtöä, että Seychellit lienee melko harvinainen lomakohde kahdelle kaverukselle, sitä kun noin yleensä pidetään romantiikan multihuipentumaan taipuvaisena häämatkakohteena. Paria poikkeusta lukuunottamatta (hotelliväen iloinen tervehdys ”Good morning, Mrs Yloenen” sai varmaan melko omituisen vastauksen hihittävältä neidiltä…) kiusallisilta tilanteilta vältyttiin, joskin viimeisessä hotellissa tuntui kuhertelijoita olevan enemmän. Matkailijoita oli kuitenkin moneen lähtöön, joten hyvin sovittiin sekaan mekin.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Huoneet olivat valtavat masiivisine kylppäreineen, mutta olen hienosti skipannut sisätiloissa kuvaamisen kokonaan ja todistusaineistoa hotellin puitteista ei ole. Onneksi ulko-olohuone tuli sentään ikuistettua, jokaiselle huoneistolle oli pieni palanen omaa pihaa oman oven takana katseiden suojassa. Kiva lisä etenkin pidemmällä reissulla!

SONY DSC

Mainitsinko jo, että nukkuminen on melko mukavaa? Ikiliikkujaltakin loppuu joskus patterit, ja mielestäni on varsin oikeutettua ottaa päivän toiset päikkärit kello 11:00 päivän toisen aamiaisen päälle, etenkin jos sitä varten on laitettu sohva ulkosalle, jossa tuulenvire pitää vilpoisena ja meri pauhailee taustalla.

SONY DSC

SONY DSC

Kauaa ei kuitenkaan voinut nököttää varjon alla, sillä rannalle alkoi aurinkokin paistella ja vielä oli mahdollisuus tartuttaa uv-valoa ihoon. Siispä kolme askelta merelle päin ja pyyhe tuoliin, kyllä elämä on rankkaa!

SONY DSC SONY DSC

Kolmeen kertaan aloitetun aamun jälkeen alkoi viimein olla energiat kohdillaan ja makoilu käydä hermojen päälle, joten lenkkikamppeet niskaan ja kohti Mahen maanteitä. Edestakaisin sorvaaminen on tylsää, joten sovittiin, että juoksen niin kauan kuin kintuistani pääsen kohti lentokenttää, ja poimintapartio saapuu perästä nappaamaan kyytiin, sillä ruokaakin pitäisi vielä metsästellä. Meinasi käydä suhteellisen lämpöiseksi meno täydessä auringonpaisteessa, mutta kyllä vain teki hyvää kunnon hikilenkki! Voisiko joka lenksun päälle saada tuoretta kookosvettä suoraa pähkinästä, kiitos? Onneksi kuvasta ei välity solkenaan valuva hiki, oli nimittäin melko temppu istahtaa autoon trooppisella vyöhykkeellä suoritetun aktiiviharjoittelun päätteeksi. Huoltojoukot saavat ensi kerralla napata matkaan myös pyyhkeen.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

SONY DSC

Naama punaisena kaasutettiin kylille, mutta sunnuntain kunniaksi oli toki jokainen lounaspaikka lappu luukulla. Kylän ainoat avoimet ovet olivat kirkossa ja grillillä, valitsimme yksissä tuumin jälkimmäisen; ilmeisesti kirkonmenot olivatkin jo loppuneet, sillä emme olleet ihan ainoat nälkäiset paikalla. Jonossa kului tovi jos toinenkin, ja alkoi jo olla melkoinen nälkä kaiken urheilun jäljiltä. Tiskillä sain salaattitoiveille naurut, kuulemma ei kuulu valikoimiin moinen terveysruoka. ”Jännä juttu, että sitä kuitenkin tuolla taululla sanotaan olevan”, tokaisin kun nainen tiskillä palveli jo seuravaaa asiakasta sporttivartin piinauksesta piittaamatta. Kävelin ulos syvästi pettyneenä ja venailin, että Tero sai itselleen mätöt matkaan.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Sillä burgeri ei maistunut, oli keksittävä ruokaa kaupan antimista (Gandhi-kauppa ei liity tapaukseen). Kasaan haalitut tomaatit, tonnikala ja puuro veivät loputtomalta tuntuneen nälän ja taas nauratti; taidan kuulua sittenkin nälkäkiukkuisten kastiin. Eipä tosiaan tämä lounas pääse gourmet-listalle eikä kyllä mihinkään muuhunkaan menuun, mutta hoitipa tuo asiansa.

SONY DSC

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Iltapäivä kääntyi iltaan ja lähdettiin kiipeilemään rantakallioille. Taisin päästää suustani niitä kuuluisia viimeisiä sanoja: ”No kato nyt, ihan kuiva tää kallio, ei toi aalto nyt tänne saakka iske”.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Loppupäivän vetelin ihan muina Myrskyluodon Maijoina välillä kuivana, välillä meriveden kastelemana.

SONY DSC SONY DSC

Auringon lämmittämällä rantakalliolla oli leppoisa makoilla ja lukea, miten mahtavaa, että reissuseuran kirjakokoelmasta löytyy aina lainattavaa. Raflaavasta nimestään huolimatta V**ut oli erinomainen teos, sopisi meidän kaikkien välillä miettiä kannattaako sitä vannetta päänsä ympärillä tarkoituksella ruuvata kireämmälle vai olisiko ookoo toisinaan vetää ”syteen tai saveen”-meiningillä pikku riskillä ja antaa asioille tilaa tapahtua omalla painollaan.

SONY DSC SONY DSC

Testailtiin myös iPhonen uusia applikaatioita, joilla saa muuten melko mainioita kuvia.

SONY DSC

Auringonlaskut. No need to say more.

SONY DSC SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

Seychelleistä jäi kaikenkaikkiaan hyvin positiivinen fiilis, mutta sanoisin saaren olevan ”Once in a lifetime”-tyylinen matkakohde, ja etenkin pidemmälle lomareissulle lähtisin jo jonnekin, missä maisemaa voi vaihtaa samalla tahdilla, kuin me teimme; siis 2-3 päivän välein. Thaimaassa useampaan kertaan lomailleena jäin myös miettimään, onko Seychellit kalliimman hintatasonsa sekä jatkolentojen arvoinen paikka toistamiseen, jos aktiviteetit lukeutuvat pitkälti vesiurheiluun, saariretkiin ja rannalla lokoiluun. Toki saari on huomattavasti koskemattomamman oloinen, kuin moni muu turismin valloittama paikka, ja luonto kilpikonnineen sekä jättimäisine orkideoineen on mielettömän upea. Ehkä tämä paratiisi kannattaa säästää vaikkapa sille häämatkalle, tai viikon mittaiselle rentoutumiseen suunnitellulle karkuretkelle kylmistä keleistä, jolloin omasta reissuseurasta nauttiminen ja letkeä tekeminen menevät muun edelle.

SONY DSC

 

In English:

The last day in Seychelles was all about sun, relaxing, sports and eating. I started my day like three times since we had to get up early to take a ferry back to Mahe Island and I was so tired I took a nap twice before midday. I am a big fan of breakfasts and sleeping so I was just happy to be able to eat, sleep and repeat as many times as I needed it.

The only problem in Mahe on Sunday was to find food for me since I don´t eat junk. To be honest ”junk” is quite narrow word to describe my eating habits, it is easier to tell what do I eat rather than making a list of things I rather leave on a plate. Luckily I finally got my veggies and proteins so the day continued happily. Sunset was awesome, and the book I read on the warm rocks next to the ocean was great as well. ”F**k it” is definitely a book for people having problems with letting go.

Seychelles was beautiful but more like once in a lifetime kind of experience. Great for honeymooners, but traveling as friends like we do Seychelles might get a bit boring after a week or so.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *