Pako viidakkoon

SONY DSC

Welcome to the jungle! Yöllinen rankkasade oli kastellut kaiken litimäräksi ja aamulla vastassa oli raikas tuuli kun hilppasimme aamupalalle kahdeksan pintaan. Aamiaisen aikana sade päätti jatkua, ja päivän suunnitelma rannalla lokoilusta näytti kavalasti lipuvan sadeveden mukana kivenkoloon. Pakkasimme vuokra-autoon kaiken mahdollisen lenkkikamoista sadevaatteisiin ja bikineihin, ja lähdimme huristelemaan kohti saaren pohjoisosaa. Maanvyöryn vuoksi katki ollut tie karsi vaihtoehdot vähiin ja pohjoiseen suuntaaminen vaati lähes koko Praslinin ympäriajoa; tokko tuo niin haittaa kun koko läiskän voi helposti kaasutella tunnissa rantoja myöden ympäri kuitenkin.

SONY DSC SONY DSC

Matkalla päätettiin pistää vinkkari sisämaata kohti  ja piipahdettiin Valleé De Main luonnonsuojelualueella, jossa voi tutustua paikallisiin ihmeisiin, kuten isoihin kookoksiin (virallinen nimi on hienoti Coco de Mer, mutta tuttavallisemmin tämä paikallinen mahtavuus lanseerattiin toki sopivaksi suomalaiseen suuhun ja näin kaveri kulki reissussa nimellä ”peppupähkinä”) sekä tiheääkin tiheämpään palmumetsään.

Sademetsässä kulki erinäisiä reittejä, pisin reilun 3 km vuoren rinteitä nousten ja laskien. Hikilenkki oli erinomainen aamuohjelma, ja sateen jälkeen moskiitotkin olivat kuulemma vielä teillä tietämättömillä; muilla retkeläisillä oli suojamyrkyt matkassa ja katselimme vierestä kun turistiryhmä suihki hyönteiskarkotetta kullekin päästä varpaisiin kuin henki riippuisi tasaisesta myrkkykerroksesta. Ilmeisesti siis vältyimme pistoksilta täysin tuuripelillä, tai sitten rivakat jalat ja keliin nähden melko reippaasti ylilyöty pukeutuminen auttoivat välttymään piikeiltä ja paukamilta.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Ellei reissuseura ole jo tässä vaiheessa ymmärtänyt ottaa jalkoja alleen voi toki alkaa koetella hyvätahtoisen hermoja ja pelleillä peppupähkinöillä muiden turrejen huviksi ja sinkoilla innosta soikeana metsäreitin alkutaivalta ees taas. Lepotilassa varastoitu energia saattaa hieman kihahtaa meikäläisellä ylitse toisinaan. Toki huvittelua säesti myös ”Butt, hahahahaha!”-huudahdukset Itse Ilkimys-leffojen Minioneita imitoiden. Onneksi konttihuumori ei revennyt aivan täysin käsistä ja matka jatkui kohti metsän siimestä.

SONY DSC

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Reitti sademetsässä oli odotettua huomattavasti mielekkäämpi urheilun kannalta, sillä korkeuserojen vuoksi sai sykkeitä nosteltua tuon tuosta. Hämähäkinseittejä väistellen loikkajuoksu ylämäkeen käy treenistä, mutta toisinaan oli pakko pysähtyä kuvailemaan maisemia. Melkoista supertrendikästä HIITttiä siis! Metsän vihreä valo oli kuvailuun muuten erinomainen; maaginen vehreä taikametsä, jonne tihkuu sieltä täältä päivänpaistetta. Vau!

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

SONY DSC

Metsässä juoksentelu on melko hikistä puuhaa ja palasimme reitiltä läpimärkinä sopivasti mutaa lenkkareissa; kiinalaisturistit hohtavan valkoisissa pellavahousuissaan ja retkisandaaleissaan eivät näyttäneet enää lainkaan niin vakuuttuneilta asuvalinnoistaan nähdessään kaksi punottavaa lenkkeilijää saapuvan rymistäen ulos metsän siimeksestä kuin mutasodan jäljiltä. Emme jääneet ihmettelemään rohkenivatko he asusteineen metsään vai ei, oli pikku kiire mereen. Matkalla kuitenkin kysäisimme ”Tuleeko huomenna pouta?”.

SONY DSC

Mun mielestä toi oli kyllä todellakin  vahva ”Yes!”. Hyppäsimme kiesiin ja huristimme kirkkaamassa kelissä saaren pohjoisosaan viimein tutkimaan auringon reittejä ja lunastamaan saamamme erikoisluvan privarannalle, Anse Georgettelle. Kävelimme upean golfresortin läpi varmaan pari kilometriä ennen rannalle saapumista; olisi vissiin ollut fiksua pakata edes jotakin evästä matkaan mukaan. Seurana oli vain muutama hassu pariskunta, joten matkaseura viritteli hammockin puiden väliin päiväuniasemaksi ja meikäläinen laiskotteli auringon alla tovin ilman kiireen kienää. Loppuenergiat käytin vielä puissa kiipeillen kunnes oli aika lähteä paluumatkalle. Tällaista toimintaa lisää, kiitos! Mussa taitaa kuitenkin asua pieni apina.

SONY DSC

In English:

Welcome to the Jungle! Rainy morning meant chilling on the beach was not an option for the day so we changed plans, packed almost all the possible clothing in the car and decided to head to Valleé de Mai, National Park of Praslin Island, for a nice and sweaty jungle run. I love running outdoors so I was excited as a kid when I saw the trail; this is going to be awesome! My excitement gets me behaving like a child so of course I had to make fun of the flagship specie of the Seychelles, Coco De Mer, which I prefer calling ”The Butt Nut”. The joke got out of hands and I couldn´t stop giggling like the Minions from Despicable Me. Sorry for party rocking!

Running up and down the hills was great HIIT workout, would love to do this more often. On the way to the car we saw few horrified faces of two Chinese tourists heading to the park wearing white from head to toe. I guess our mud covered red faces didn´t convince them their outfits were the best choice for the hike.

The rest of the day passed in the private beach, Anse Georgette, where we negotiated access to earlier. Climbing in the trees, lying on the white sand beach and taking a nap in a hammock is probably one of the most relaxing ways to spend a lazy afternoon. Monkey approves!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *