Kotona x 2

Violeteista satiinilakanoista kun heräilee sateen ropinaan rakkaan ystävän kotoa on hankalaa olla huonolla tuulella, vaikka kello onkin kuusi ja kankeiden aamutoimien päälle vielä laiskanoloinen selkäranka jomottaa illan tankotanssailusta matkalla lentokentälle. Sade piiskaa tuulilasiin, mieli tekee kahvia. Tummapaahtoa, sitä Manchesterin Starbucksissa hyväksihavaittua joulueditionia kun saisi, mietin, ja lataan varmaan sadatta kertaa vuoden sisällä lentokentän lootiin tavaroitani mekaanisesti uhraamatta palastakaan aivotoimintaani koko hommalle. Tässäkin kehittyy, läpivalaisukoneen ja metallinpaljastimen ohittaminen alkaa olla liukuhihnahommaa ja pääkoppa saa vielä hetken huilailla lämpimässä rutistuksessa kun sanon jälleen heipat yhdelle rakkaimmista. Rikoskumppanin Minin takavalot välkähtivät märkänä kiiltävästä marraskuun asvaltista keskiviikkoaamuun, lupasivat, että pian me taas nähdään.

IMG_9932

IMG_9961 IMG_9965

Aika on jotenkin hitaampaa Suomessa, kello laiskottelee tai viisareissa on purkkaa. Syysmyrskyn kustannuksella voi sisällä velloa paremmalla omalla tunnolla; Dubain auringon alla päivänsäteet kun on käytettävä hyödyksi, jos ne vaikka loppuvat huomenna. Niinpä herkuttelin ihanalla olemattomuudella etenkin aamuisin ja vanuin villasukissani vielä puoli tuntia pienellä pakollakin, koska vain voin. Satakoot, tuulkoot ja olkoon pimeä – minä maleksin.

Pinterestin boardit täyttyi inspiraatiokuvista ja blogijuttujen kommenttiboksit veivät mukanaan. Eksyn etsimään Ellestä bongaamiani kenkiä mielipuolisesti internetin syövereistä jopa sellaisella päättäväisyydellä, että lähetin niistä meiliä jenkkiläiseen nettikauppaan. Vastapainoksi reporankailulle nostelin painoja, kävin juoksemassa, kiikuin tangolla ja kiskaisin kunnon HIIT-treenit metsään jemmatuissa puuportaissa. Terveelliset kokkailut tuli kumottua irtokarkeilla, varma piste Suomelle ”maailman parhaat asuinmaat”-listalla! Jokaisen kotitalon lähimailla on oltava leffavuokraamo (=elokuvakoteloin koristeltu karkkikauppa), josta voi hakea paperipussillisen syntiä sokerin ja väriaineiden muodossa mussutettavaksi elämän hyvyyttä juhliakseen tai pahuutta vastaan. Toimii molempiin. Leffojakin tuli kyllä katseltua, miten nekin ovat jotenkin paljon parempia peiton alta katsellen kun ulkona on kylmä?

IMG_0001

IMG_9984

Viimeistään tavaratalojoulun startti iskosti vuodenajan sisäiseenkin kalenteriin, joka on ollut hieman ulalla; se on ihan tosi tämäkin vuosi loppumassa ja vain reilun kuukauden päästä sanotaan heipat 2013:lle. En ole oikein koskaan ollut vuodenvaihteiden ystävä, sitä kun pidetään aina starttina kaikelle uudelle ja musta tuntuu, että ihan käynnissä sitä tässä ollaan ilman uusia suuria suunnitelmia, lupauksia ja ryhtiliikkeitäkin. Eikö sitä voisi nautiskella ihan kaikki 365 päivää ja elää hetkessä? Tehdä ne muutokset silloin kun siltä tuntuu, eikä jonain tiettynä päivänä? Uusi vuosi meinaa lähinnä ruuhkaa juoksumatolle ja jonoa käsipainoihin, kunnes intervallijumppareiden sykehuippu jälleen laantuu kohti kesää ja valuu viemäreihin lumen mukana. En halua kuulostaa skeptiseltä, mutta kokemus on sen nyt niin usein osoittanut, ettei tämä yltiöoptimistikaan enää kykene kuvittelemaan kaikkien pitäytyvän päätöksissään.

IMG_9997

IMG_9998

Sen sijaan uusi vuosi pitäisi ottaa kait ennemmin niin, että kurkkaa taakse päin ja toteaa, miten hirveästi sitä on viime vuoden aikana tultukaan taas eteenpäin. Kaikessa tohinassa unohtaa kasvaneensa, kolhiintuneensa ja kuluneensa hyvällä tavalla, vahvistuneensa ja oppineensa uutta. Syvissä vesissä ja ikävyyksissä on turha rämpiä, jospa vain antaisi itselleen yläfemmat kunnialla tehdyistä töistä tai vaikkapa uusista ystävyyksistä ja kokemuksista. Tältä pohjalta uuden vuoden aloittaminen tuntuu varmasti vähemmän tuskaiselta itsepetokseen kietoutuneine lupauksineen ja sitä voi jälleen aloittaa seuraavaa etappia kohti pyrkimisen paremmalla mielellä ja vähän lempeämmin, mikäli maaleja seuraavalle pätkälle asettelee.

Loma loppuu ja se on hyvä juttu se, sillä toiminnan naisella olisi jälleen uusia suunnitelmia, eikä niitä venailla vuodenvaihteeseen. Sitä ollaan nyt ja tässä, aamu tulee samalla varmuudella kun maanantaikin eikä ikuisesti matkassa oleva nainen voi muuta kun nauttia kyydistä. Hyväksihavaitulla taktiikalla mennään, jalat maassa ja pää pilvissä.

Kuvat hävyttömän huonoja räpyjä iPhonen galleriasta, mutta niissä tärkeimpiä tunnelmia. Napateippi tankotanssia varten oli olevinaan hauskakin juttu, aamupalojen kuvaileminen on varmaan hölmöin harratukseni ja ulkona oli tuulista.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *