Viimeinkin Kiotoon!

SONY DSC

Uusintareissu Osakaan tuli kuin tilauksesta taifuuninpenteleen muutettua edellisreissun hienot suunnitelmat kylläkin ihan mukiinmeneväksi oleskelupäiväksi. Takaraivossa kutkutellut Kioto tuli siis tällä matkalla tsekattua ja on se myönnettävä, että pistäytymisen arvoinen paikkahan tuo on! Japani paranee, mitä enemmän siellä vierailee ja kiilaileekin kärkisijoille ”Aniksen lempipaikat”-listalla.

Japanissa viehättää kaikkien ihanien kummallisuuksien, kuten passikontrollisedän Pikachu-pehmolelun, puhuvien liukuportaiden sekä lämmitettyjen vessanpöntönrenkaiden lisäksi äärettömän kohteliaat ihmiset, kanssaeläjien kunnioittaminen, jopa silmiinpistävä siisteys sekä täsmällisyys aikaan, paikkaan ja suuntaan liittyvissä asioissa. Ryhdikäs Japani taipuu suorien jonojen sekä mekaanisen meiningin lisäksi leveisiin hymyihin, aitoon välittämiseen sekä letkeään illanviettoon. Olen myös kuullut, että Asahilla sekä sakella voi olla japanilaisia lanteita liikuttavia vaikutuksia, mutta se on toistaiseksi todistamatta! Yhteenvetona sanottakoon, että ruoka on erinomaista, palvelu pelaa ja karavaani kulkee.

SONY DSC SONY DSC

Ilta-aikaan ei kymmenen tunnin lennon jälkeen kovin moni aktiviteetti houkuta, mutta pakkohankinnat sekä aamupalan lisätilpehöörit piti käydä ostamassa vielä ennen simahtamista. Shu Uemura on japanilainen kosmetiikkamerkki, johon olen hurahtanut vasta lähiaikoina, mutta enää en huolisi muuta putsaria meikkikerroksesta irtautumiseen (paljon on muuttunut, enpä olisi aikaisemmin sanonut kosmetiikkaa pakkohankinnaksi tai sanonut hurahtaneeni siihen ainakaan!). Mainioiden mömmöjen lisäksi kulttimaineessa paistattelevat merkin ripsentaivuttimet saavat täältäkin täydet tähdet – ehdottomasti pikku sijoituksen arvoinen kapistus!

Kuten aiemmin olen maininnnut, kantelen usein omat aamupalat sinne, minne tiet sitten vievätkin. Prodepannareiksi tituleeratut superhelpot lätyt kulkevat mukana minigrip-pussissa, säilyvät hyvin ja mahtuvat hotellihuoneissa pienempäänkin minibaariin. Paljaaltaan letut ovat hieman karuja (kunnolla nälkäisenä uppoavat kyllä kylminä ja kävellessäkin!), joten käyn usein nappaamassa mukaan banaanin tai marjoja, ja kannan mukana pientä hunajapurkkia makupuutteiden paikkaamiseksi . Lisäksi kahvimaito on must have ainakin toistaiseksi, kunnes opin juomaan kahvini mustana. Maidon liikuttelu on nimittäin melko turhauttavaa, etenkin kun jauhemaidot eivät paljoa meikäläistä nappaa. Japanissa elintärkeät elintarvikkeet saa onneksi vielä oikeissa väreissäkin! Ja ennen viisastelijoiden väliintuloa, musta on väri!

SONY DSC SONY DSC

Osaka Stationilta siirtyy Kiotoon pikalinjalla 540 yenin (4 €) hinnalla ja matkaan menee korkeintaan 40 minuuttia. Tovin tutkiskelun jälkeen rataverkosto on melko looginen, ja avualita paikallisia löytyy ympäriltä tusina aina kun sormi meinaa mennä suuhun. Mikäli kielimuuri estää suullisen kommunikoinnin kokonaan, tarraa joku varmasti hihasta ja taluttaa oikeaan vaunuun. Kovin pahasti hukkaan on tällä siirtymällä siis paha päästä, vaikka vähän haluaisikin!

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Jottei japanintaidottoman aivonystyröitä haastettaisi liikaa, juna-asemalta on idioottivarma opastus jokaiselle temppelille, mihin turisti voi Kiotossa himoita. Havainnollistavat kuvat karttoineen kertoo, missä minkäkin näköinen pytinki sijaitsee, ja kirjaimet liittyvät kyseiselle temppelille vievään reittiopastukseen. Helppo homma! Meikäläistä kiehtoi eniten Kiyomizu-dera, joka oli onneksi vain 10 minuutin bussihuristelun päässä.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Menijöitä oli muitakin, mutta, kohtelias ja kärsivällinen japanilainen maailmanmeno helpottaa tätäkin tuskaa.

SONY DSC

Bussimatka kuitataan poistuessa heittämällä kourallinen kolikoita koneeseen, ja masiina palauttaa muutaman Yenin ellei tasarahaa taskunpohjalta löytynyt. Tämä on muuten yksi hienouksia, jota hyödynnetään lähes jokaisessa kaupassa; raha-automaatti antaa aina vaihtorahan automaattisesti, ja myyjä vain ojentaa palautuneen valuutan oikealle omistajalleen. Kätevää!

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Bussin pysähdyspaikalta oli vielä puolen kilsan taival ylös vuorenrinnettä, mikä osoittautui vielä temppeliäkin mielenkiintoisemmaksi. Matkanvarrella törmäsimme nimittäin näihin munkkeihin, jotka hoilottivat kukin omaa nuottiaan tasaisin väliajoin, tien molempia laitoja kulkien. Matkan tarkoitusperää en tiedä, mutta ainakin yksi munkeista sai almuja talosta kurkkivalta naiselta. Munkit jatkoivat vuorenrinnettä ylös, eikä minulle selvinnyt koskaan, minne päätyivät.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Teekauppoja, japanilaista pikkusyötävää, viuhkoja, syömäpuikkoja, varvassandaaleita, avaimenperiä… matkanvarrella on niin paljon kummasteltavaa, ettei aika käy pitkäksi millään. Vaikka matkamuistot eivät ole mieleeni, on kulttuureihin liittyvien esineiden tutkimisessa oma taikansa, etenkin kun kaikki on Japanissa niin supersöpöä! Matkanvarrella kuulin matkaseurani hihittelevän kulkiessaan ja kysyin, että mikä on niin hauskaa. Kuulemma mun hukkaaminen ihmispaljouteen ei käy kovin helposti, kun olen kaksi päätä muita pidempi! En ollut aikaisemmin edes kiinnittänyt huomiota moiseen, mutta oikeassahan nuo olivat; koskaan ei joudu venyttelemään itseään nähdäkseen eteensä. Vajaa 170 senttiä siis riittää erinomaisesti, pitää varmaan mennä festareille ensi kerralla Aasiaan!

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Vihreä tee tuntuu olevan aina ja joka paikassa, minne tiet ikinä vievätkään. Green Tea Soft Ice Cream veti niin paljon porukkaa puoleensa, että pakko oli meidänkin testata, miltä tuo vihreä jätski oikein maistuu. Onneksemme pehmis ei ollut kulinarismin huipentuma, voimme siis pitää työmme ja unohtaa japanilaisen pehmisbaarin perustamisen Dubaihin.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Näillä kavereilla oli sen verran hyvä meininki, että olisin tovin voinut vielä hengailla, mutta aikataulun puitteissa oli pakko lähteä paluumatkalle. Hahmot ovat ilmeisesti ”Naapurini Totoro”-sarjakuvasta, onkohan kuinka vaarallista alkaa lämmetä tällaisille mökkylöille vajaan vuorokauden jälkeen? Japanin ilmassa on kyllä jotain höpöpölyä, enkä ole ihan varma onko se kovin hyväksi aikuisille ihmisille. Pieninä annoksina, ehkä?

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Paluumatkalla Osakaan ihmettelin lyhyiden hameiden vilinää ja jutustelin samaan junaan eksyneiden turistien kanssa. Hyvän rataverkoston ansiosta Japanissa siirtyileminen junalla on ilmeisen helppoa, ja samalla reissulla voi poiketa monessakin kaupungissa. Hyvä tietää, kuka lähtee reilille Japaniin?

SONY DSC SONY DSC

Iltapäivällä irtauduin porukasta ja pakenin kattoterassin rauhaan kahvimukin kanssa. Keli oli täydellinen ulkona oleskeluun, eikä näköalassakaan ollut valittamista. Mä vaan tykkään välillä tuuletella aivoja sen ihmeempiä puuhastelematta!

photo

Shoppaileminenkin oli erikivaa siisteissä ja hiljaisissa kaupoissa, joissa myyjät eivät tuputa tai tunkeile. Apua saa kuitenkin aina, ja palvelu on ensiluokkaista mikäli sitä tarvitsee. Reissusta tarttui mukaan siis uusi kello kaiken muun tarpeellisen lisäksi, tälläst mä oon aina halunnu!

SONY DSC

Hotellin ikkunasta tuijottelin vielä tovin ilta-auringossa peilailevaa tornia ja mietiskelin, miten mahtavaa tälläkin pikataipaleella oli. Sijaintina Osaka Station on muuten erinomainen Osakan ihmettelyyn! Jälleen kivoja kokemuksia kasa, Kioton kohdalle rasti listaan ja kohti uusia seikkailuja!

 

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *