Kipeänä Hong Kongissa

SONY DSC

Superkiireinen, täyteentupattu Hong Kong on aivan hillittömän hauska mesta hengailla, ellei agendalla ole mitään pakottavaa, mutta veikkaan ettei se oli päivittäisen elämän kannalta varmasti luontevin paikka suoriutua arkirutiineista siirtymisineen, ruokashoppailuineen sekä töineen.

Lounasaikana ravintolaan saattaa nimittäin kiemurrella parisataametrinen jono, metrovaunut voivat olla niin täynnä, että vasta kolmanteen junaan mahtuu kyseiseltä laiturilta, liukuportaissa takana olevan kauppakassi kopahtelee takaraivoon ja ihmisvilinässä vastavirtaan uidessaan  joutuu käyttämään kunnon käsivoimia. Liikennevaloissa ei ole ollenkaan kummallista tarrautua lyhtypylvääseen välttääkseen autotielle kupsahtamisen porukan tasapainoillessa ylikuormitetulla liikenteenjakajalla.  Sanavaraston käytetyimmät termit ovat varmasti ”Excuse me”,  ”Sorry”. ja ”My bad”, toisinaan kanssarynnijät jopa päästelevät mennessään vain ähinää ihmispaljoudessa puskiessaan.

SONY DSC

Sekaan kuitenkin mahtuu, eikä oikealla asenteella varustettuna hermojaan joudu edes venyttelemään. Koko kaupunki on nimittäin varautunut ruuhka-aikoihin; lounasjono hupenee ennätystahtia ja metroa kulkee tiuhaan toinen toisensa perään. Eikä se ruuhka kellon ympäri kestä, joten hyvällä ajoituksella saattaa meno olla hyvinkin leppoisaa! Sivukujilla on yleensä hieman paremmin tilaa, joten pääväylien sijaan suosittelen pujahtamaan korttelia kauemmas.

SONY DSC

Leppoisaa ei kuitenkaan ole missään hortoileminen jos on univelkaa viikko ja päässä soi kunnon flunssan vuoksi ilman ulkopuolisia ääniä. Kipeänä oleminen ei ole koskaan hauskaa, mutta surkeus triplaantuu reissunpäällä. Eniten ketuttaa se, että vain parinsadan metrin päässä olisi vaikka mitä kivaa katseltavaa, mutta myös käytännön asioiden hoitaminen ottaa lujille. Luojalle kiitos hotellin alakerrassa sijainneesta supermarketista, josta löytyi nälkäkuolevalle lenssupotilalle pastilleja, illallista (sitä sushin määrää mistä valita!) sekä hunajaa teehen. Pari peittoa, matkalaukun syövereistä kaivetut villasukat ja Panadol. Siinä ne tärkeimmät reissueväät sitten ovatkin kun pöpö iskee!

SONY DSC

Flunssaisena sitä pystyi vielä hoitamaan melko hyvin itseään, mutta mietin siinä makoillessa, että entä jos tulisi ihan kunnolla kipeäksi yksin reissatessa. Kenelle sitä soittaisi? Respaanko? ”Moi, minä tässä, oon aika tosi kipeä.” Olis kyllä aika karua, ja mulle tosi vaikeaa, sillä eikai sitä halua vierasta nyt moisella häiritä.

Vahingosta viisastuneena pakkasinkin nyt hieman ensiapua matkalaukkuun, jos joku itsehoidettava tauti iskee. Myös hätävararuokaa laitoin matkaan, pullollisen juomavettä sekä ekstravaatteita, sillä tropiikissakin voi helposti palella; ilmastointilaitteen nappula kun on usein toimintakelvoton ja sisällä on iglun olosuhteet ulkoilman + 35 asteesta täysin poiketen. Totesin myös, ettei ekstravaatteet ole nekään ihan huono ajatus, sillä nuhanenän lisäksi paluulentoa uhkasi Honkkariin iskenyt taifuuni; selvisin luonnonvoimien alta pois vain muutamalla tunnilla! Hieman huonompi ajoitus ja Kiinassa olisi kulunut 4 päivää vähintään vallitsevan sään armoilla.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Onneksi kunnon lepo auttoi ja seuraavana päivänä, 15 tunnin unien jälkeen skarppasin itseni liikkeelle pieneksi hetkeksi, sillä nälkä iski jälleen. Vain parin korttelin päässä sijaitseva kosmetiikkakauppa piti käydä tyhjentämässä pikaisesti (jostain kumman syystä Honkkarissa kosmetiikkashoppailu ei ole lainkaan niin vastenmielistä!), sekä hamstrata mukaan uudeksi henkilökohtaiseksi villityksekseni paisuneita puhelinjohtoponnareita. Kuka keksi pistää muovikiekurat päästänsä yhteen ja solmia tukkaansa? Haluaisin tavata tämän neron, sillä ainakin meikäläisen päälle nuo sopivat paljon kuminauhaa paremmin. Onkohan näihin ikärajaa?

SONY DSC SONY DSC

Mehuista en tavallisesti niin piittaa, mutta kookosen suurena fanina en voinut jättää tuoretta kookosjuomaa kaupan kylmäaltaaseen sitten millään! Huono-onninen reissu kääntyi sekin siis loppujenlopuksi hyvälle tolalle, ja palasin tyytyväisenä kotiin entistä viisaampana matkalaisena ja etenkin onnellisena siitä, että olen terve.  Mitä sitä yhdellä menetetyllä päivällä kun fyysinen vointi mahdollistaa upeiden juttujen kokemisen kaikkina muina päivinä, ja kyllä ne kunnon kauneusunet olivat nekin aika mahtavat!

In English:

Hong Kong is busy but cool, so I was really upset at first to be sick almost the whole time I spent there. My mood changed pretty quickly though after thinking about the situation for a while; I was actually really lucky to get fit so fast I even had time to go for a quick round, and to be able to fly back home. On top of that, taifun hit Hong Kong pretty bad just a few hours after we headed back to Dubai so even a few hours delay and I´d have been stuck in China for 4 days. Next time better luck, until then I´ll keep taking care of my health. Not fun at all to be sick alone abroad!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *