Supertaifuunia paossa Osakassa

Japani on yksi siisteimpiä maita missä oon koskaan käynyt ja odotinkin onnesta soikeana reissua Honshu-saaren etelärannalle Osakaan. Kaivoin matkaoppaat esiin, avasin Tripadvisorin ja tein kerrankin yksityiskohtaisia, suuria suunnitelmia sormet syyhyten hyvissä ajoin ennen matkaa. Pläni olisi suunnata junalla Kiotoon ihastelemaan temppeleitä, puutarhoja sekä geishoja, ja kultturellin pläjäyksen päälle voisi sitten vedellä rehelliset sushiöverit, kieppua päämäärättä neonvaloin koristetussa Osakassa, ostella epäilyttäviä chilikastikkeita, juoda bubble teat ja bongailla japanilaista katumuotia.

Toisin kävi. Jo matkalla Dubaista kohti nousevan auringon maata tietoomme kantautui huhut supertaifuunista, joka oletettavasti sotkisi kaikkien muidenkin suunnitelmat muutamien tuhansien kilsojen säteellä seuraavien päivien ajalta. Junamatkailu ei siis ilmeisesti tulisi kysymykseen.

SONY DSC

SONY DSC

Vettä tuli paristakin saavista kaatamalla kun saimme check-init hotellilla hoidettua. Rankkasateesta huolimatta oli nälkäiset vatsat kuitenkin ruokittava, joten puntit käärittynä släbärit lätäköissä loiskuen pinkaisimme porukalla kohti Osakan katuja. Ravintolan valitseminen on muuten suhteellisen helppoa, kun valintaperusteena on ensimmäinen aukeava ovi! Sisällä meidät istutettiin hauskoihin loosseihin, joihin kömpelöimpien taipuminen aiheutti lievää hilpeyttä ja vaikka lotus-asennoilta vältyttiin salaisen jalkatilan ansiosta, ei kuulemma ilman paikkausoluita tästä selvittäisi. Sitruunan ja hunajan makuinen juoma oli sekin hyvää, vaikka ”huonoin juomatavoin” varustettuun suomalaiseen petyttiin jälleen. Eihän vodkaa veressä syntynyt skandinaavi voi juoda pelkkää limua!

SONY DSC SONY DSC

Tilausprosessi meinasi aiheuttaa lieviä harmaita hiuksia, sillä ruoka valittiin elektroniselta ruokalistalta tableteilta klikkaillen, jossa japanin kieli seikkaili myös englanninkielisillä sivuilla. Kollektiivinen tilausprosessi olisi ollut turhan organisoitua, joten jokainen lätki nälissään ruudulta mitä mieli teki. Eri aikaan saapuvat annokset, hyvät arvailut kalalajikkeiden suhteen, puikoillasyömishaasteet (kun kotona syödään sormin on puikot vissiin viimeinen aselaji, johon tottuu) sekä muutama ”ei-kenenkään-annos” aiheuttivat sopivaa naurunsekaista hässäkkää, mutta vatsat tulivat lopulta kaikilla täyteen.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Tuoretta lohisashimia. N-A-M. Myös Edamame-pavut olivat parhaita koskaan maistamiani.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Lattianrajassa oleva pöytä ei liene työergonomisin vaihtoehto, pakko nostaa hattua taitaville tarjoilijoille! Jostain täysin mysteeriksi jääneestä syystä tarjoilijat myös tiesivät, kenelle mikäkin ruoka kuului kun yhdessätuumin totesimme, että olisi voinut alusta asti vain luottaa saavansa tilaamansa annoksen nenänsä eteen.

SONY DSC

Japanilaiseen kulttuuriin ei sovi tipin jättäminen, ja kehoituksista huolimatta itsepintaisimmat halusivat jättää hieman ylimääräistä tarjoilijoille. Lähdimme ravintolasta takaisin kaatosateeseen ja tyttöraukka pinkaisi peräämme muutaman kolikon kanssa kastuen läpimäräksi. Se siitä hyvästä eleestä; älä jätä Japanissa tippiä!

SONY DSC SONY DSC

SONY DSC

 

In English:

My plans for Japan were ruined by super taifun Usagi as I assume happened to a lot of people around the area. Despite the rain we had to eat so we headed to the first restaurant we found. Food was delicious! Japanese cuisine is one of my favourites and the place was just awesome. I could eat sushi every day, especially in Japan where fish is fresh and they really know what they´re doing! Touch screens were a little tricky but we managed to get rid of hunger and had a chance to try something new. If you ever travel to Japan (something everyone should do if you ask me!), remember not to leave any tip. They´ll run after you even if it´s raining like hell outside!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *