Kuukausi: heinäkuu 2013

Verona-Garda-Verona

Verona-Garda-Verona

Pörräilyaika alkoi olla jo kortilla kun päätimme vielä hieman lyhyempienkin yöunien uhalla käväistä Garda-järvellä. Tuntui hullulta loikata vielä autoon, mutta kun kuski vakuutti, ettei ratin takana istuminen kyllästytä, ei tullut mieleenkään apukuljettajan viitanhaltijana pistää hanttiin. Matka hurahti nopeasti, sillä katseltavaa riitti ja maisemat muuttuivat melko […]

Bologna-Modena-Verona

Bologna-Modena-Verona

Joko kyllästyttää? Vielä olisi Italiaa takataskussa muutaman valtavan kuvapläjäyksen verran. Paluusta on jo melkein viikko, ja olen tässä välissä poikennut jo Amerikan mantereellakin sekä sairastellut lomanjälkeislenssua ilman lepoa, mutta mieli halajaa edelleen taittotuoltiin retkottamaan aurinkovarjon alle etelä-Eurooppalaiseen ympäristöön. Bolognan öisen rankkasateen jälkeen aamu tuoksui ihanan […]

Syömässä. Matusel, Bologna.

Syömässä. Matusel, Bologna.

SONY DSC

Noin on laina-Fiude parkissa sinisten ruutujen sisäpuolella, laukut purettuna hotellilla ja reissurähjät viemärissä! Tämän lomareissun meininki pitää kyllä jotenkin saada ujutettua seuraavillekin matkoille, sillä huimasta paikkamäärästä huolimatta ei kertaakaan ollut kiire, vaan otimme kyllä useaan otteeseen hyvin lungisti. Matusel jäi reissun ravintolakokemuksista päällimmäisenä mieleen, sanoisin jopa ihan niin hyväksi ruokamuistoksi, että saattaisin ohikulkumatkalla tehdä poikkeuksen patojen ääreen uudelleenkin. Nettisivut kielivät olennaisuuksia; ravintolassa keskitytään siihen, mitä parhaiten osataan, ruokaan. Osoite sieltä kuitenkin löytyy, vaikkapa autoilijan naviin.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Meidät istutettiin mun lempipaikkaan, hieman hämyiseen nurkkapöytään, josta voi salakavalasti tiirailla ihmisten touhuja leimautumatta stalkkeriksi. Päätettiin maistella alkuun kuohuvaa, ja tällä kertaa valinta tipahti meikäläisen harteille. Rohkenin lähteä pienellä riskillä hieman erikoislinjalle, ja tilasimme pullon Lambruscoa aperitiiviksi. Pohdin, että passaisi tuo myös ensimmäisen pääruuan kanssa, mikäli lasit eivät olisi tyhjät annoksen saavuttua. Valinta oli napakymppi, ja onni oli ettemme tienneet juomamme viimeistä pulloa – sitä olisi nimittäin säästelty. Olisimme halunneet ostaa kuohuvat kotiinviemisiksi, mutta niin ravintolassa, kuin missään muuallakaan ei tarjoilijoiden tietojen mukaan ollut pullon pulloa tarjolla. ”Hajanaisia siellä täällä”, oli kommentti toivon kipinän sisältävään uteluumme. Saatettiin ihan muutamassa kaupassa tutkia viinihyllyt suurennuslasin kera…

SONY DSC SONY DSC

Kaksi ruokaa italialaisessa tuntui sekin liioitellulta, joten skippasimme alkusoitot ja siirryimme suoraa ensimmäisen pääruuan kimppuun. Oliivein ja aurinkokuivatuin tomaatein säestetty merellinen tonnikalapasta meni jakoon, jonka lisäksi keliaakikollemme löytyi gluteeniton vaihtoehto bolognesesta.Pitää muuten tässä kohtaa mainita, että elämä keliaakikkona on kuulemma huomattavasti helpompaa Italiassa, kuin Suomessa. Empiiristen kokeiden mukaan ystäväni on vakuuttunut, että valkoisen jauhon luvattu maa on myös päinvastaisten tuotteiden paratiisi, ja italiaanot ymmärtävätkin vielä, mistä vilja-allergiassa on kyse. Rohkeasti siis reissulle myös ruokarajoitteiset!

Pastaa tuli niin jättimäinen kulho, että joutui lähes kynsin ja hampain laittamaan vastaan, jotta nälästä riittäisi toisellekin pääruualle. Hidastelu pelasti, sillä tarjoilija ymmärsi käydä noutamassa kulho pois ennen kolmatta santsikierrosta.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Kun ensimmäinen ruoka on tavallisesti pasta, on kakkosruokana usein lihaa, kalaa tai kanaa sekä pienet lisukkeet. En voinut vastustaa rosmariinimaustettua nautaa, joka oli kyllä kaikessa tavallisuudessaan nappivalinta. Toisinaan on hyvä pelata varman päälle ja luottaa klassikoihin! Liha oli täydellisesti kypsytetty, lisukkeet virkeät ja rosmariini huumaava sekoitus punaviinin sekä punaisen lihan kanssa. Miekkakalan sävyttämä, pohjois-Italian herkku Aubergine oli kuulemma sekin erinomaista, mutta annoskauteudesta taidettiin silti kärsiä pöydän toisella puolella, vaikka parmesan-juuston suurena ystävänä (lue: rakastajana) olisin kuvitellut kuolaavani kaverin annosta.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Jopa maailman laiskimmaksi luokitellun aterioinnin jälkeen saimme pöytään pullon piristävää talon Limoncelloa, joka oli kieltämättä hauska jälkkäri raskaan aterian päätteeksi.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Tavallisiin ruokatapoihini kuuluvan keveän ruokailemisen vuoksi kaksi tuhtia annosta saivat kyllä reissunaisen melko raukeaksi, ja oli aika näyttää takavaloja keskustan kelmeille valoille. Illan kruunasi vielä kunnon rankkasateen säestämä ukkonen, jota ihailimme viinilasit kädessä parvekkeen ovet selkosen selällään.

SONY DSC

Bologna – The Mall – Firenze – Bologna

Bologna – The Mall – Firenze – Bologna

Viimein lähes vuorokauden kestäneen suhaamisen jälkeen pääsin rutistamaan rakkaita viikkojen edestä. Bolognan asemalla oli pari uteliasta huuli pyöreänä, kun kaksi suomalaista huutaa ”Ihanaa! Ihanaa! Ihanaa!” ja kolmas nauraa vieressä jälleennäkemisen ilolle. Kimppahalit suoritettuamme hyppäsin jousille ja pistimme navin nokan kohti Toscanaa ja The Mallia, outlet-shoppailu […]

Junaillen Bolognaan

Junaillen Bolognaan

Ai että mä sitten rakastan italian kieltä! Olen jostain kumman syystä saanut päähäni, että saattaisin jopa ymmärtää sitä, tai ainakin sen oppiminen voisi olla suhteellisen helppoa. En sanoisi kyllä koskaan mistään muusta kielestä näin, sillä tahtoo tuo englanninkielen sanavaraston kartuttaminen olla työn takana ranskan opiskelusta […]

Viva Italia!

Viva Italia!

Kuulun luonteeltani levottomat-kategoriaan ja siitä syystä kaikenlainen ekstempore, yllätyksellisyys sekä nopeat käänteet ovat kovasti mieleeni. Pitkäntähtäimen suunnitelmat ovat jokseenkin vastenmielisiä, vaikka toisaalta nautin kovasti myös mahtavien juttujen odottamisesta sekä suurpiirteisten plänien laatimisesta. Yhteenvetona varmaan tässä voisi todeta, että olen tyytyväinen kunhan tapahtuu ja vähän sattuukin, tasapaksu elämänmeno, jossa samaa rallia vedetään vuorokaudesta viikkoon ja kuukaudesta vuoteen ei maistu ei sitten millään. Pientä säpinää, sitä pitää elämässä aina olla, ja sattumalle on jätettävä varaa. Useimmiten pikku vahingot vievät sinne, minne ei koskaan osannut edes toivoa päätyvänsä.

Tällä kertaa ei kuitenkaan sattunut yhtään eikä malttamatonta kidutettu, sillä tiesin matkaavani Italiaan maakuntamatkailulle vain puolitoista vuorokautta ennen lähtöä, ja välissä oli vielä pikapyrähdys Saksaan ja takaisin. Kello 01:00 aamuyöstä cabinbagin uudelleenjärjestely silmät sikkuralla ei ollut ehkä suurinta herkkua, mutta jo rutiinitoimiin lukeutuvan pakkauksen jälkeen selvisin lentokentälle takaisin ruhtinaallisten tunnin torkkujen jälkeen. Univelkaa on kertynyt kyllä tälle kuulle jo sellainen läjä, että ”kuolema kuittaa univelat” ei taida piisata enää perintään, ensimmäinen yö Milanossa saisi siis mieluusti venahtaa kellon ympäri visusti unten mailla.

photo

Syitä lomailuun ei toki koskaan tarvitse luetella, mutta tällä kertaa pikalähdölle oli pätevä selitys. Kaksi lempparisuomalaista (on näitä lemppareita enemmänkin, sattuvat vain olemaan nyt tässä kohtaa muualla) kiemurtelee nimittäin saapasmaan pikkuteitä viissatasella Fiatilla stoppaillen aina sopivan kylän kohdalla, pistäytyvät viinitiloilla, tekevät löytyöjä outleteissa sekä lounastavat italialaisissa ravintoloissa paraikaa. Laiskanpulskea roadtrip täynnä kaikkia lempiasioita huikeasta seurasta puhumattakaan sattui kuin nenä päähän omiin vapaapäiviin, joten lentoliput oli bookattuna jo ennen kun sain ”Joo!”:n suustani. Pitäähän sitä nyt varakartanlukija olla, Fiatissakin. Lisäksi pako Dubaista Ramadanin aikaan ei haittaa sitten yhtään.

photto

Saudi-Arabian ilmatilassa australialainen Sauvignon Blanc maistuu aivan lomalta. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat selvät vain ensimmäisen yön ajaksi, sillä tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista eikä sen pidemmät varaukset tuntuneet tarpeelliselta. Huomenissa todennäköisyys parituntiseen junamatkaan on tosin suuri, suuntana oletettavasti etelä. Puhelimesta loppui sopivasti saldo (kyllä, Dubaissa puhutaan pre paidina eikä siihen totu laskuja maksaneena sitten millään!) juuri kun sain koneen vyöt kiinni, joten matkaseuran tavoittaminen muuttui juuri hieman haasteellisemmaksi. Pidetään peukkuja, että myös tietä taittavilla sattuu wifiyhteys edes toviksi, sama kaupunki olisi varmaankin vaatimus jos meinaa samalla kyydillä matkaa taitella? (Meinasin kirjoittaa tähän ”autolla”, mutta se kyllä tuntui tuon Fiuden kohdalla hieman liioitellulta).

Reissuraporttia pukannee kunhan olen ensiksi hieman tärvellyt terveyttäni parmankinkulla ja Nebbiololla, taittanut nilkkani mukulakivillä, istunut olkapäät punaisiksi auringon alla ja uittanut hiukset merivedellä. Totaalirelaksoitumista siis tiedossa seuraavat neljä päivää, kyllä tätä terveellistä elämää on jo vieteltykin!