Peking / Kiina

SONY DSC

Kiinan sumuiseen aamuun on helppo herätä kun tietää, että yläkerran ravintolassa odottaa länsimainen aamupala jogurtteineen ja edessä on matka Kiinanmuurille. Edellisillan reissu hotellin takana sijaitsevaan Carrefouriin oli mielenkiintoinen sekoitus järkytystä, innostusta, pahoinvointia sekä kummastusta. Kokonaisten, nyljettyjen kanojen, Makuunin karkkilaareja muistuttavien kohmeisten kalapallovalikoimien, pastellinväristen leivonnaisten sekä huutavien kiinalaisten seasta oli melko haasteellista koota ravitseva illallinen, jonka voi nauttia hotellin rauhassa ilman kiirettä. Reilun tunnin mittaisen päänraapimisen päätteeksi olin melko tyytyväinen saaliiseeni ja runsaalla sokerimäärällä makeutettua maitoa lukuunottamatta paketeista paljastui kohtuullinen iltapala hotellin suojissa. Hassua koko hässäkässä oli se, että nälkäisenä kaupassa hääriessäni päällimmäisenä fiiliksenä kuitenkin oli kutkuttava tunne, joka valtaa minut aina, kun koen olevani kaukana kotoa, uudessa ja jännittävässä ympäristössä – nälkäkiukku vältetty!

SONY DSC

Maaliskuun viimeisenä päivänä Peking oli kylmä, jonka vuoksi matkakumppaneitani alkoi arveluttaa, kannattaisiko reissu muurille kuitenkaan. Vastustelin aluksi vaihtoehtotekemistä kaikin voimin, mutta lopulta Kielletty kaupunki sai uteliaisuuteni heräämään ja oli pakko myöntää, ettei tanakka sumupeite ainakaan parantaisi komeita näkymiä. Maitokahvia koneeseen ja päivän agendalla olikin Ming-dynastian aikakautena rakennettu valtava palatsimuseo. Ehtii sinne Kiinanmuurille aurinkoisellakin kelillä.

SONY DSC

Taksimatkaa ennen saimme hotelliltamme mukaan kortin, jossa oli hienosti kiinaksi kirjailtuna kohteemme, sekä osoite, johon meidät tulisi palauttaa turistipäivän päätteeksi. Leveän hymyn kera esitin kortin fleeceen pukeutuneelle taksikuskille, joka kuittasi ystävällisen eleeni topakalla nyökkäyksellä, napautti mittarin raksuttamaan ja pujahti liikenteen sekaan. Turvavyötä etsin turhaan. Sanaton kommunikaatio pelaa Kiinassa saumatta, mutta kielitaitoiseen taksikuskiin emme törmänneet – suosittelen lämmöllä siis paperilappukommunikointia tai paikallisopasta.

SONY DSC

Saavuimme Kiellettyyn kaupunkiin puolenpäivän maissa, joka taisi ainakin jonosta päätellen olla suosittu aika pyrkiä porttien sisälle. Emme tienneet sisäänpääsymakusuista tai odotusajoista tuon taivaallista, joten päätimme luottaa oppaaseen, joka lupasi pientä lisämaksua vastaan kipaista liput oppaiden luukulta homman nopeuttamiseksi. Meillä kun ei ollut aikaa sen paremmin kuin mielenkiintoakaan seisoskella tuntitolkulla odottelemassa.

Itse Kaupunki oli lievän alkushokin jälkeen upea. Ensimetrit olivat täynnä aukiota aukion perään, mutta sivukujilta paljastui makuuhuoneita, postitoimistoja, puutarhoja, veistoksia sekä turistikrääsää myyviä kauppoja. Vaikuttavimmat, parhaiten vanhaa aikaa heijastavat nähtävyydet olivat huoneiden sisällä, jonne piti tirkistellä milloin kaltereiden raoista, milloin lasin lävitse. Oli siis melko oleellista, että satuimme uteliaina seuraamaan, mitä kanssahiihtäjät puuhasivat. Ohjattujen turistikierrosten mukaan soluttautuminen oli oiva keino saada enemmän irti kustakin talonkulmasta ja kivenmöhkäleestä, ja oppaan hatussa olevan lipun perusteella on helppo bongailla josko sepustusta olisi tarjolla myös omalla äidinkielellä! (Kovasta paneutumisesta huolimata suomenkieli ei kuulunut valikoimaan)

SONY DSC

SONY DSC

Porttien ulkopuolelle päästyämme edessä nökötti kivannäköinen kukkula ja päätimme käydä vielä kurkkaamassa ylhäällä, miltä Kielletty kaupunki näyttää ilmasta käsin. Reisitreenin jälkeen taaksemme avautui huikea näkymä usvaiseen Kiellettyyn kaupunkiin, joka ikävä kyllä ei tahdo kuvasta välittyä. Toisella puolella olikin tavalliset näkymät talojen katoille, jalkapallokentälle sekä ristiin rastiin kulkeville teille. Mäen nokassa istui myös buddha-patsas, jonka kuvaaminen oli kiellettyä, mutta rikoin sääntöä hyvän asian vuoksi!

Kokonaisuudessaan tämä turismipläjäys kannatti, vaikka kyllä on pakko myöntää, että väenpaljoudessa ikkunoista kurkkiminen meinasi nostaa niskakarvoja. Mikäli Kielletty kaupunki kiinnostaa, kannattaa mukaan ottaa juomavettä, ehkäpä jopa evästä, ellei sitten halua nautiskella ravintoloiden antimista paikanpäällä (kaikkea toki on myynnissä, mutta alue on melko suuri ja ruuhkassa voi joutua jonottelemaan). Jalkaan on parasta kiskaista hyvät kengät, etenkin jos loppukiri mäennyppylälle kiinnostaa. Myös oma vessapaperinpala takataskussa pelasti meikäläisen, en luottaisi, että toiletteja huolletaan kovin ahkerasti.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Kaikesta kummallisuudestaan huolimatta Kiina vaikutti kivalta ja toivottavasti Pekingin keikka koittaisi hieman lämpimämmillä ilmoilla, jotta se muurikin tulisi käytyä katsastamassa. Lisäksi oikea, aito kiinalainen ravintola täytyisi päästä testiajamaan, eikä Silk Marketkaan 0lisi hullumpi nähtävä.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC



1 thought on “Peking / Kiina”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *