Auckland / New Zealand

Auckland / New Zealand

ImageUusi-Seelanti on ollut niin kaukana, ettei siitä ole osannut edes haaveilla varteenotettavana matkakohteena. Niin sitä vain ennakko-odotuksista poiketen onni toisinaan potkaisee, ja pääsin kun pääsinkin paripäiväiselle reissulle Aucklandiin, Uuden-Seelannin suurimpaan kaupunkiin. Ai että olin onnesta soikeana! Tuijottelin haltioituneen lentokentän ikkunasta maisemia, kun laskeuduimme. Matkalla kohti hotellia tutkiskelin kadunkulmia, jotka näyttivät minun silmääni mielikuviltani Hawajista.

Keskusta-alueesta oli toki pakko ottaa saman tien selvää, joten loikkasin bussin kyytiin kun matkalaukku oli tungettu oven raosta hotellihuoneen turviin, ja päädyin kävelemään katuja ilman päämäärää. Surffiliikkeitä, palmuja, mäkistä maastoa sekä merituulta. Mahtavin tunne taisi kuitenkin olla tieto siitä, että on niin kaukana kotoa – siinä ajatuksessa on minusta vain jotain hurjan kiehtovaa.

SONY DSC

SONY DSC

Image

SONY DSC

Nenä (ja jyrkästi kulkusuuntaani viettävä alamäki) veivät satamaan, ja istuin toviksi maitokahvini kera ihmettelemään kalamiehiä. Vapojaan kannattelevat kaupunkilaiset näyttivät siltä, kuin olisivat työpäivän ja juoksulenkin välissä narraamassa illallista pöytään. Lähes tyhjä kaupunki tuntui aavemaiselta kaikessa hiljaisessa rentoudessaan. Tuntui, kun kellään ei olisi kiire minnekään, eikä tavallinen kellon perässä joukseminen kuuluisi uusi-seelantilaiseen mentaliteettiin lainkaan.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Samaan aikaan kun nautin rauhallisuudesta, kaipasin yllätyksekseni pientä toimintaa – jotakin säröä täydelliseen hitauteen. Onko Auckland jo turhankin vaisu? Hain hotellilta pitkähihaisen viilenevän illan varalle, sillä vatsa alkoi huudella tyhjyyttään. Ravintolatarjonnasta valikoimme japanilaisen, jonka annokset vaikuttivat houkuttelevimmilta torjumaan huutavaa nälkää – unohdin tapani mukaisesti itseni tutkimusmatkailemaan ja kiire lautasen ääreen alkoi olla palavaa mallia. Onneksi vatsantäyte oli reilunkokoinen annos nuudelia, jonka päälle kiipesin jyrkän ylämäen työllä ja tuskalla takaisin hotellille.

SONY DSC

SONY DSC

The Langham hotel  säikäytti vaaleanpunaisella ensisilmäyksellään, mutta illan mittaan majapaikkani hienoudet avautuivat, kun löysin tieni Chuan Spahan raskaaseen, valkoiseen kylpytakkiin kietoutuneena. Tunnelmanvaihdos oli käsittämätön, kun tummanpuhuvan wellness-kylpylän musiikki valtasi ympäröivän tilan ja liukuovet sulkivat hotellin kokolattiamatot taakseni. Perinteisen allasosaston sijasta löysin höyryhuoneen, saunoja, jääpalakylvyn, erilaisia suihkuja sekä rauhallisen ulkoaltaan porealtaineen puhumattakaan pukeutumishuoneen hienostuneisuudesta. Istuuduin lauteille ja edessäni pönötti kiuas, jonka kyljessä komeili teksti: Made In Finland. Tirskahdin spontaanisti maanmiehelleni ja sain vastaukseksi kummastelevan katseen naiselta vieressäni.

Koin olevani pienen selityksen velkaa ja tokaisin, että satun tulemaan kiukaan kanssa samasta maasta, joka on täältä katsoen aika kaukana. Nainen ilahtui selvästi suomalaisuudestani ja päädyimme keskustelemaan pohjoismaisista tavoista, rouva kun kertoi nauttineensa Suomessa ollessaan aina olutta saunoessaan ja täällä se oli ikäväkseen kiellettyä. Oli minun vuoroni nostaa kulmiani, johon tämä eläkeiän ylittänyt nainen kertoi olevansa Ohiosta, mutta poikkeaa toisinaan myös Suomessa tapaamassa tuttaviaan matkustellessaan ympäriinsä. Tulihan se taas todettua, että maailma on niin uskomattoman pieni.

Jatkoimme juttua muista pohjoismaalaisista tavoista, kunnes palasimme jutuissa takaisin olinpaikkaamme ja sain kuulla, että noin 4 tunnin venematkan päässä, poukamassa saarten keskellä on paikka, jonka vuoksi bucket listiä pidentää nyt toinen reissu Uusi-Seelantiin. Paikassa on nimittäin usein laumallinen villidelfiinejä, joiden seassa pääsee uimaan ja snorklailemaan vapaasti, ellei delfiineillä ole poikasia. Delfiinit siis tulevat vapaaehtoisesti tutkimaan ihmisiä, ei toisinpäin, joten luontokappaileita ei vahingoiteta laisinkaan. Camping-reissu Uuden Seelannin eteläisellä saarella huudettu!

SONY DSC

Seuraavana aamuna heräsin levänneenä klo: 7. Aavekaupungissa vaeltaminen ei sytyttänyt, sillä totesin, että Uuden Seelannin viehätys lienee aivan jossain muualla, kuin punaisissa satamaporteissa tai harmaissa katukivetyksissä. Suklaaputouksella, pannukakkumestarin vohveleilla sekä lähitilojen jogurteilla varustetun aamiaispöydän valloitettuani olin valmis heittämään reissurepun olalle. Suuntasin kulkuni satamaan. Langhamin aamupala muuten kiilasi ohi kaikista nauttimistani aamiaisista. Tajuttoman hyvää, laadukasta ja kekseliästä ruokaa, palvelualtista väkeä ja mahtava miljöö!

SONY DSC

Kävelyreissu satamaan kesti vain vartin verran, jonka aikana harmaa taivas alkoi rakoilla. Tiirailin pikaisesti aikatauluja ja päätin, että vaellusreissu sopisi hyvin päivän ohjelmaksi. Vulkaaninen Rangitoron saari on satamasta vain 30 minuutin lauttamatkan päässä ja soveltui tarkoitukseeni kuin nenä päähän.

SONY DSC SONY DSC

Kaupungin jäädessä horinsonttiin koko maiseman värimaailma muuttui ja tuntui, kuin joku olisi säätänyt kontrastia terävämmäksi. Uskomaton sinisten, turkoosien ja vihreiden värimaailma kiehtoi niin, että matka kului hujauksessa määränpäähän. Taivas selkiytyi ja lämpötila alkoi kohota.

Hoksasin puolessa matkassa, että varustuksestani puuttui jotain melko oleellista; mukana ei ollut nimittäin tippaakaan juomavettä! Epäonnekseni reissu meni siis kuivin suin, lautalla sen paremmin kuin Rangitorollakaan ei ole mitään myytävänä, ei edes vettä. Hyvä huomioida, mikäli samaiselle reissulle päätyy.

SONY DSC

SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Takaiskusta huolimatta lähdin urheasti valloittamaan vuorta, sillä reitti ei vaikuttanut kovin haastavalta. Puolitoistatuntinen nousu piti sisällään hiekkatietä sekä puisia, leveitä rappusia, joten reitti ylös sopii hyvin monenmoiselle kulkijalle. Ja kyllä kannatti kiivetä!

SONY DSC

Näkymä kaupunkiin oli henkeäsalpaavan upea.

SONY DSC

Maisemat olivat kuin taikamaasta, eikai missään ole oikeasti noin värikästä!

SONY DSC

Ja bongailin bonuksena myös ihan muunlaisia maisemia…

Alas tullessa väkeä alkoi tulla enemmän, joten aikainen lähtö oli hyvä valinta. Lauttaa odotellessa ihmettelin vielä tovin kanootteja, ja hyisevään veteen uimaan pujahtanutta rohkeaa neitoa. Epäonnekseni kiiwit jäi näkemättä.

SONY DSC SONY DSC SONY DSC

Kotimatka koitti turhan nopeasti. Uusi-Seelanti oli luonnoltaan uskomattomampi, mitä kuvittelin. Paras tapa kokea hienous on varmasti auton vuokraaminen viikoksi tai kahdeksi, jonka lisäksi suosittelen pieniä merimatkoja lähisaarille. Kaupunkeihin en aikaani välttämättä tuhlaisi, sillä ainakaan Aucklandissa ei ollut minulle mitään nähtävää. Paikalliset ovat muuten äärettömän ystävällistä kansaa, joten reittiohjeiden lisäksi suosittelen istumaan juttusille sopivan tilaisuuden sattuessa.



1 thought on “Auckland / New Zealand”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *