Recent Posts

Oura saapui, tulevaisuus on täällä

Oura saapui, tulevaisuus on täällä

Meillä ostetaan laiskasti lahjoja, ja jos ostetaan, on se tavallisesti kokemus, ruokaa tai juomaa. Jotain, joka jättää jälkeensä mukavia muistoja, mutta sen fyysinen olemus (jos sitä koskaan on) katoaa. Sain kuitenkin viime jouluna aineellisen lahjan, tai oikeastaan sain lupauksen lahjasta, joka ei ollut ihan vielä […]

Helle vei

Helle vei

Kiitos, kesä, että pidät pienen hengähdystauon! Tämän takiasi kertyneen pyykkivuoren ja virtuaalisen laskukasan setvimisessä menee hetki, joten voit ottaa breikkiä vielä päivän pari. Mutta tulethan sitten takaisin pian ja yhtä ihanana? Sitten saat taas sotkea elämänrytmin, houkutella meidät teille tuntemattomille ja aiheuttaa kaaosta viikko toisensa […]

Älynväläys Gebhardinaukiolla

Älynväläys Gebhardinaukiolla

Tungin töistä lähtiessäni kuulokkeet korviin, heitin repun selkään ja laitoin äänikirjan pyörimään. Aurinkoiseen joskin tuuliseen keliin ulos astuessani päähäni kiilasi takavasemmalta ajatus: mulla on blogi. ”Hitto!”, tokaisin puoliääneen itselleni, ja mies harmaassa puvussaan vilkaisi mua kummallisesti taksin takapenkille istuessaan. Hymyilin ja jatkoin nahkatakki kainalossa natisten kohti kaupunkipyöräasemaa, ja mietin, miten ihminen voi kokea näin totaalisen muistinmenetyksen. Mitäköhän muuta päässäni on hautautunut muun hulinan alle?

Niin, me tosiaan onnistuttiin siirtämään elämämme tänne Kampin ja Punavuoren rajamaille, ihastuttavaan ylimmän kerroksen kaksioon sopivasti kuun vaihteeseen osuneen pääsiäisen aikana. Täällä me, reilu kuukausi muuton jälkeen, kompastellaan vielä muutamiin tavaroihin, jotka eivät ihan vielä ole löytäneet paikkaansa vaikka meri on jo sulanut ajat sitten ja Helsinki on ehtinyt vaihtaa värinsä vihreään. Kevät tulee muuten aika rysäyksellä kun siirtää itsensä kriittisessä kohdassa reilu 600 kilsaa etelämmäksi.

Muutto tänne on tuntunut samalta, kuin tulisi tosi pitkän reissun jälkeen kotiin. En osannut aavistaa, että fiilis on kuin asettaisi tuhat osaisen palapelin vikan ruudun kohdalleen; Nyt kaikki on paikallaan! Aluksi olo Helsingissä tuntui vähän turistilta; siellä täällä on uusia ravintoloita, sporat kulkee minne sattuu ja jo mainitut kaupunkipyörät värittävät katukuvaa, uusia asuintaloja on noussut kuin sieniä sateella (mistä lähtien Jätkäsaari on näyttänyt tuolta?) ja tutut reitit on poikki tietöiden takia. Silti Helsinki on se sama kotipaikka, josta lähdin ja jonne oli ihana palata. Kaivarikin on paikallaan, olen käynyt jo useasti tarkastamassa. Myös moni muuttunut asia on liikahtanut parempaan, joka on toki kiva huomata.

Ihan oikea Helsinki-arki meillä alkoi vasta reilu viikko sitten, kun palattiin Belgradista Karoliinan kolmekymppisiltä. Sitä ennen Arttu uurasti lapion varressa Pietarsaaressa, ja kävi suorittamassa velvollisuuksiaan kertausharjoituksissa Hämeenlinnassa. Yksinolo antoi oivan tilaisuuden ottaa takaisin se, mitä Oulussa missasin; kävin lähes joka ilta syömässä, kahvilla, teellä tai lenkillä mun rakkaiden ihmisten kanssa, ja se tuntui ihan mielettömän ihanalta. Yksi oivallus on ollut yli muiden: mun omat tyypit ovat tässä lähellä koko ajan, ja voin nähdä niitä koska vaan! Tuo oivallus tuntuu myös vähän ikävältä, sillä Artullehan tilanne on vähän päinvastainen. Onneksi hän alkaa vaikuttaa myös oikein tyytyväiseltä muutokseen, ja asuu täällä toki Artunkin kavereita.

Kahdestoista kotiosoite ei näytä tarkoittavan sitä, ettei muutto olisi iso muutos. Arki rakennetaan taas kerran uudelleen, vaikka kulmat tutut ovatkin. Siksi on siistiä, ettei tässä ole kiire mihinkään ja välillä voi antaa asioiden hakea paikkaansa ja ottaa itse iisimmin; juttu, jota joudun tolkuttamaan itselleni melkein joka päivä kun hermostun tekemättömistä kotitöistä. Asioita voi hoitaa vain yhden kerrallaan.

Edessä on Helsingin kesä ja parin kuukauden päässä loma vailla velvollisuuksia. Suunnitelmat on sopivasti auki; tulevana kesänä panostetaan spontaaneihin päätöksiin, mennään sinne, missä aurinko on ja katsellaan kotikaupunkia aurinkolasien läpi.

Käänteitä toisen perään

Käänteitä toisen perään

Tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että palattiin lomalta Dubaista vain kolmisen viikkoa sitten, sillä sen jälkeen on ollut vähän kaikenlaista. Helmikuun lopun tienoilla, siis juuri ennen meidän lomareissua, allekirjoitettiin urakkadiili Arrockin nimissä. Projekti alkoi lähes saman tien Suomeen tultuamme, ja nyt Arttu päästelee viikot kaapeliojahommissa Pietarsaaressa veljensä Juhon […]

Viikon parhaat, vko 5

Viikon parhaat, vko 5

Hitto, sehän on jo helmikuu! Minne kummaan tämä aika vilistää? Viikon viisi suurin hämmästyksen aihe oli aivan ehdottomasti aamupirteys. Puuhailin täysin tavoistani poiketen kaikenlaisia asioita ennen työpäivää kuin mikäkin aamuihminen, ja heräsin tosi aikaisin ilman pakottavaa syytä aika moneen päivään. Muutenkin fiilis on Arttua lainatakseni […]

Viikon parhaat, vko 4

Viikon parhaat, vko 4

Uuden vuoden neljäs viikko on pian ohi, ja olen äärettömän iloinen, että arki on palannut! Omalla tavallaan vuoden aloituskaaos joulun ja vuodenvaihteen jäljiltä on hauska, mutta kyllä mä tykkään siitä, että olen priorisoinut ja aikatauluttanut hommat. Kaiken suklaahuuruisen joulukoomailun jäljiltä pääkin on taas hyrähtänyt vauhtiin. Ihanaa, ettei enää tarvitse potea eksistentiaalista kriisiä vaan voi keskittyä normaaleihin arjen palapeleihin ja nautiskella päivä kerrallaan.

Elämä vuoden 2018 neljännellä viikolla on kivan tavallista, hyvää arkea. Tämän viikon kohdalla koko vuosi alkaa selvästi hahmottua. Valon määrä lisääntyy, joskin kevät tuntuu vielä täysin utopistiselta ajatukselta täällä Oulun leveysasteilla. Toki kaikenlaista kommellustakin on mahtunut menoihin, peruutettiin muun muassa meidän auto lumihankeen ja jouduttiin soittamaan apua, jotta päästiin jatkamaan matkaa.

Parhaat viikolta 4

Lentoliput, check! Olen jälleen elämänreunassa kiinni ja hengitän ilman paperipussia, sillä lennot on nyt varattu! Norwegian muisti ahkeraa matkustajaa ilmaisella matkalipulla, ja bookattiin matkat Dubaihin helmikuun lopulle. Mua jännittää ihan hirmuisesti mennä käymään Dubaissa, sillä en ole käynyt Arabiemiraateissa sitten paluumuuttoni (siitä on jo 3,5 vuotta!). Toisaalta olen onnesta soikeana, sillä pääsen viettämään aikaa Kikhin kanssa just like we used to, ja näyttämään Artulle kaikki paikat missä oon pyörinyt noina jännittävinä ulkosuomalaisaikoinani. Ekstrana turkoosi meri, hiekka, aurinko, lämpö ja loma. Ah!

Tammilehdoilla treffeillä. Järkkäillään tämän tästä Outin ja Tuomaksen kanssa pariskuntatreffejä, joissa pääosassa on tietenkin ruoka. Treffit ovat olleet viimeaikoina hieman rajoitteisia, sillä Outin EM-kisapaino ei olisi irronnut fondue-illallisilla; vaan nytpä ei mikään ollut meidän ja juustokattilan tiellä! Ruoka oli ihan taivaallista, Outin loputtomasta ideavarastosta irtoaa aina viimeisen päälle menut ja toteutus on taattua laatua kattausta myöten. Ollaan syöty ainakin raclettea, pihvi-illallinen, sushia ja nyt fonduet, ja kesällä Outi järkkäsi terassilla lettukestit. Nam! Välillä toki ollaan meilläkin, viimeksi syötiin kimpassa itsenäisyyspäivän ateria karjalanpiirakoineen ja poron sisäfileineen. Ruokapöydästä selvittyämme pelattiin tietysti myös totuttuun tapaan lautapelejä (joissa Outi tai Tuomas aina voittaa, tällä kertaa Tuomas). Sitten juotiin teetä ja ruodittiin maailman menoa yöhön saakka kunnes kaikkien leukaperät nyrjähteli haukotuksista ja silmät lupsui niin pahasti, että oli pakko hurauttaa kotiin. Oli ihanaa!

Valkoiset tulppaanit ja eukalyptuksen oksat ovat kiva parivaljakko.

Leikkokukat. Tykkään valtavasti leikkokukista, ja kiikutin onnesta soikeana pari nippua valkoisia tulppaaneita kotiin perjantai-iltana. Lauantaina bongasin Prismasta eukalyptuksen oksia, ja tietenkin nappasin niitäkin puskan mukaan. Nyt meidän pöydällä on aivan ihana kimppu, joka muistuttaa hämmentävän paljon mun hääkimppua. Tuplahyvä fiilis siis; siivotussa kodissa tuoreet kukat ja muistot syyskuisista häistä.

Sukunimi vaihtui. Vihdoin! Pitkän odottelun ja kaikenlaisen älyttömän byrokratian jälkeen uusi nimi on saavuttanut kaikki kriittiset palvelut. Passi, ajokortti ja luottokortti on tilauksessa, joten tästedes uskallan esittäytyä Jaakkolana aina kun muistan. Hankalin homma tuntuu olevan sisäistää, että se on nyt tosiaan mun nimi. Pienehköä identiteettikriisiä on kyllä puskenut, mutta eiköhän tuo ala taittumaan.

Kyllä, näin fiiliksissä lumisateesta ja -22 asteen pakkasesta.

Kofeiiniton viikko. Tämäpä on taas sellainen hienoisen ristiriitainen lisäys listalle ”Viikon parhaat”, sillä suhteeni eloon ilman kahvia on hieman joogan kaltainen. Jäätävän maanantaikooman, silmien takana jyskyttävän päänsäryn, 11 tuntisten unien ja laiskiaismaisen tiistain jälkeen kofeiinittomuus alkoi esiintyä keskiviikon valjetessa myös positiivisessa valossa. Sikeät yöunet, tasaisemmat energiat ja kahvin hurmaava tuoksu ovat olleet kyllä muutaman tuskapäivän arvoisia. Silti odotan innolla huomisaamua, jolloin kaivan Aeropressin esiin ja pyöräytän luomupavuista kunnon aamukaffet.

Viikonlopun treenit. Ylläolevasta syystä ollaan molemmat oltu ”vähän naatti”, joten urheilut jäivät työviikolla melko heikolle. Viikonloppuna on otettu vahinko takaisin ja tehty punttia, lenkkiä ja akrojoogaa. Pari liikunnantäyteistä päivää pelastaa kyllä paljon, ja viikon aikana vaivannut alaraajojen jumitus on tipotiessään!

Kunnon talvisää. Tänä vuonna täällä pohjoisessa on ollut ihan oikea talvi. Lunta riittää ja alkuviikolla oli pakkastakin reilu parikymmentä. Aurinkokin on näyttäytynyt, joten on kelvannut kuljeskella ulkona, vaikka vaatetta onkin saanut pukea ihan urakalla.

Toivottavasti sulla oli hyvä viikko, ja alkava tulee olemaan vielä mennyttäkin messevämpi! <3

Häät New Yorkissa

Häät New Yorkissa

Kuten niin moni jo tietääkin, avioiduimme Artun kanssa syyskuussa 2017 Manhattanilla. Naimisiinmenoon ulkomailla liittyi melkoinen määrä mietittävää, joten päätin koota kokemuksistamme mahdollisimman kattavan selostuksen, sekä vinkkejä muille matkahäitä suunnitteleville pareille. Tämä juttu ei siis välttämättä puhuttele elleivät häät New Yorkissa (tai muualla maailmalla) ole suunnitelmissa. […]

Arkiviikon parhaat, vko 2

Arkiviikon parhaat, vko 2

Tällä viikolla tapahtui kaikenlaista mukavaa. Arkipäivät olivat täynnä hauskoja, piristäviä juttuja, joita ei tavallisessa rallissa äkkiseltään huomaa ellei pysähdy ja katkaise painelemista putkinäkö päällä. Oon ollut tosi tyytyväinen, etten ole joutunut matkustamaan just nyt minnekään; parin viikon kotona olo ja arki on tuntunut ihan lomalta, […]

Matkustuskriisi

Matkustuskriisi

Poden ensi kertaa elämässäni todellista matkustuskriisiä.

Vuosi on jo hyvässä vauhdissa, ja meidän reissusuunnitelmat ovat vielä lähes täysin auki. Kaikki tuntuvat matkustavan koko ajan jonnekin, eikä meidän perheessä olla vielä edes alettu katselemaan kalenteria sillä silmällä. ”Vastahan te edellisiltä reissuilta palasitte!”, voisi joku miettiä, mutta katsokaas kun aika kuluu niin nopeasti (iän karttuessa saletisti muuten kiihtyvällä tahdilla!), että ellei kalenteriin laita rakoja pienille pakomatkoille, ne jäävät helposti tekemättä! Seurauksia en uskalla edes kuvitella, sillä tämä lentomatkojen puute kuristaa jo kriittisesti kaulaa.

Onneksi Artun serkku pelasti homman totaaliselta syöksykierteeltä ja ymmärtää vanheta viisaasti keväällä juhlien kolmekymppisyyttään ulkomailla. Reissupeli on siis niin sanotusti auki; yhdet lentoliput on hommattu. Suuntaamme keväämmällä Belgradiin pitkäksi viikonlopuksi, joka täyttää ”yksi uusi paikka vuodessa”-lupaukseni. Tilanne ei ole siis toivoton.

Mutta sitten kalenteri onkin reissujen osalta ihan tyhjä! Mikään muu meno ei määrittele matkakohteita, sillä Artun fokus on tänä vuonna kääntymässä jiujitsukisailusta businekseen (kyllä, tällainenkin ihme on tapahtunut!). Olen luvannut käydä Dubaissa moikkaamassa Kikiä ja Brunoa, sekä esittelemässä entisen kotikaupunkini Artulle, mutta toistaiseksi sopivaa koloa reissulle ei ole löytynyt. Toisaalta kallisarvoisten vapaapäivien uhraaminen tutulle kaupungille tuntuu pieneltä tuhlaukselta, mutta kyllä mä haluaisin nähdä, mitä sheikit ovat muutamassa vuodessa ehtineet aavikolle pakerruttaa.

Lissabonissa syksyllä 2016

Myös Bali riivaa huolella, tunnen todellista tarvetta päästä pitkästä aikaa turkoosien aaltojen hoivattavaksi. Lomalle isolla ällällä. Aasiaan upottamaan varpaani hiekkaan, läpsyttelemään hienoinen hiki pinnassa pitkin kaupunkien kujia, notkumaan riippukeinussa, uimaan vesiputouksissa ja syömään eksoottisia hedelmiä vailla kiireen kienää. Ah, tropiikki, aurinko ja lämmin merituuli!

Artulta jos kysyy, tämä sen sijaan mielii toki täysin loogisesti aivan toiselle puolelle palloa. Kestosuosikki Brasilia tarjoilisi kyllä mullekin huveja, sitä en kiellä.

Brasilia

Olisi kiva päästä myös Italiaan viinitiloille, oi se sopisikin ihanasti alkusyksyyn! Pikainen kaupunkiloma Euroopassa kesäaikaan vaikkapa Köpiksessä olisi sekin varsin sopiva, Islanti-himo on alkanut sekin kaivella ja jos totta puhutaan, tahkoaisin kyllä ihan mielelläni vaikka koko unelmalomalistan!

Lofooteilla kesällä 2016

Tilannetta ei helpota se, että olemme aloittaneet vuoden alusta tiukan säästökuurin viime vuoden hunsailujen jälkeen. Huolettomasta rahankäytöstämme huolimatta olemme pysyneet budjeteissa ja olleet säästeliäitäkin, mutta kyllä pieni kukkaron nyörien kiristeleminen tekee tällaisen hulttiovuoden jäljiltä ihan hyvää. Ja on tuntunutkin hyvältä! Olen saanut tartutettua säästeliäisyyteni Arttuun, jolla on lähtenyt homma uusille kierroksille ja lapasesta niin totaalisesti, ettei tuota riehakasta excel-haippia haluaisi katkaista.

Barcelona kevät 2015

Toisaalta olisi hauska kokeilla elää nuhteessa, kulkea läpi Oulun talven katse tiukasti kesässä ja sulloa massia säästöpossuun, mutta kokemuksesta tiedän: tuollaisen touhun suunnittelu on meikälle täyttä itsensä jekuttamista. Se polkaisee nilkkaan ennen pitkää.

Minkäs minä sille voin, että parasta ruokaa talven rajusti runtelemalle sielulle on meriveden suolaama tukka. On siis ryhdyttävä toimeen ja alettava vaatia säästöpossunvartijalta budjettiriviä reissailuun!

Naimisiin New Yorkissa – häät Manhattanilla

Naimisiin New Yorkissa – häät Manhattanilla

Häistämme New Yorkissa on vierähtänyt pian neljä kuukautta, ja olen tässä pohdiskellut, mitä tekisin hääkuviemme kanssa. Hieman yllättäenkin ne tuntuvat kovin henkilökohtaisilta, ja mietin jo, jättäisinkö kuvat kokonaan julkaisematta blogissa. Katselin viime vuoden aikana hieman ulkopuolisena sitä, miten hääjuhlavalmisteluista tuntuu kovin usein unohtuvan se juhlien […]


My Diary

Post ID:

Häistämme New Yorkissa on vierähtänyt pian neljä kuukautta, ja olen tässä pohdiskellut, mitä tekisin hääkuviemme kanssa. Hieman yllättäenkin ne tuntuvat kovin henkilökohtaisilta, ja mietin jo, jättäisinkö kuvat kokonaan julkaisematta blogissa. Katselin viime vuoden aikana hieman ulkopuolisena sitä, miten hääjuhlavalmisteluista tuntuu kovin usein unohtuvan se juhlien todellinen syy; naimisiinmeno peittyy kaiken hää-etuliitteellä varustetun hässäkän alle, ja rakkausjuhla muuttuu oudoksi kilpavarusteluksi, vyön kiristelyksi ja pöytäkoristeista stressailuksi. Pysyttelin pois hääblogeista, sillä halusin tehdä valintoja meidän mieltymysten mukaan ja olla piittaamatta siitä, miten häitä jonkun mielestä ehkä pitäisi viettää. Niin ollen päädyin pohdiskelemaan meidän tarinamme jakamista.

Olen ylipäätään miettinyt tätä blogia osana koko melkoisen paljon viime vuosina kehittynyttä blogimaailmaa ja sitä, millaisen kuvan tätä kautta meidän elämästä oikeastaan saa. Olen tietoisesti pitänyt blogissa positiivisen vireen, kuten elämässäni yleensäkin, mutta paljon puhuttanut somen aiheuttama harhakuva täydellisistä ihmiselämistä sekä sen myötä lisääntynyt ahdistus hieman huolettaa. En koe, että me eletään täällä blogissakaan ”täydellistä elämää”, mutta kokemushan voi ulkopuoliselle olla aivan eri, ja pelkään, että olen mukana muiden joukossa ruokkimassa kyseistä ilmiötä. Haluankin siis alleviivata, että kaiken mukavan vastapainona meillä on paljon myös ihan tavallista arkea ja ihmiselämään kuuluvia haasteita – ihan kuten kaikilla muillakin.

Tulin lopulta siihen tulokseen, että olisi sääli jättää kuvat oman koneen syövereihin kun niitä on haluttu nähdä ja ehdin niitä jo lupaillakin reissusta palatessamme. Minusta on mukava katsella muiden hyväntuulisia postauksia kuvineen elämän eri tähtihetkistä. Blogi on kulkenut mukanani jo monta vuotta, ja onhan tämä ylipäätään melkoinen kurkistus omaan elämääni, miksei siis häihinkin.

Olen kirjoitellut postausta siitä, miten käytännön asiat Nycissä siviilivihkimisen osalta hoituivat, sillä sekin on herättänyt kiinnostusta. En löytänyt yhtään täysin paikkansapitävää kirjoitusta suomalaisen naimisiinmenosta Jenkeissä ennen reissuamme, jossa koko homma olisi saatu maaliin saakka (siis siten, että vihkiminen on lainvoimainen myös Suomessa). Jokainen jenkkibyrokratian koukero tulee siis selvällä suomella selitetyksi, joten ei muuta kun varaamaan naimisiinmenomatkaa jos yhtään kutkuttelee! Laitan kirjoituksen liveksi heti kun se on valmis.

”Yes, I do!”

Meidän hääpäivämme New Yorkissa alkoi aamupalalla hotellihuoneessa, jonka Arttu kävi hakemassa jo aiemmin mainioksi havaitusta aamupalapaikasta. Kun mitä kihartelin hiuksia ja meikkailin, joutui Arttu jälleen juoksupojaksi ja lähti hakemaan edellispäivänä tilaamaani kimppua. Ystäväni ja kuvaajanamme päivän ajan toiminut Marianne saapui hotellille, auttoi kampauksen viimeistelyssä ja vaihdettiin kuulumiset kunnes oli aika laittaa häämekko päälle ja lähteä liikkeelle. Otettiin muutamat kuvat meidän hotellilla, hypättiin Uberiin ja karautettiin halki Manhattanin kohti Marriage Bureauta.

Turvatarkastusten ja passien näyttämisen jälkeen siirryimme odottelemaan hyväksi aikaa, kunnes meidän vuoronumeromme kilahti tauluun ja seremonia sai alkaa. Koko toimitus kesti noin kaksi ja puoli minuuttia. Niin jännittävä ja tunnelmallinen hetki! Vihkimisen jälkeen kiirehdittiin ottamaan kuvia, sillä vihkimisen odottelussa meni oletettua pidempään. Onneksi oltiin bongailtu Artun kanssa vihkipaikan liepeiltä sopivia kuvauslokaatioita jo etukäteen. Tovin kuluttua hypättiin taksiin, sillä Mariannella oli jo kiire takaisin Long Islandille ja Abu Dhabiin, ja ehditiinkin ihan viime tipassa takaisin Midtowniin.

”Congratulations, sweethearts! You look so happy!”

Ihmettelimme hetken tunnelmaa hulppealla Grand Central Stationilla. Kävelimme rauhassa Bryant Parkiin, tilattiin lasit kuohuvaa ja istuskeltiin aurinkovarjon alla katsellen puiston hulinaa ja fiilistellen tapahtunutta. ” Me mentiin just naimisiin New Yorkissa!”, hihittelin ja tilanne oli positiivisella tavalla absurdi. Mulla oli tennarit matkassa, joten päätettiin kävellä vielä hotellille. Matka jalan kaupungin halki osoittautui huippuideaksi; saimme aivan ihania toivotuksia, onnitteluita ja huudahduksia töistä palaavilta nykiläisiltä ja kadut kansoittaneilta turisteilta! Hyvän fiiliksen levittäminen tuntui mukavalta, ja oli ihanaa, että ventovieraat osallistuivat pienillä toivotuksilla meidän erityislaatuiseen päiväämme. Käytiin myös antamassa halit floristille, joka liikuttui kyyneliin kiitoksistamme. Haimme matkalla hotellille illallisen mukaan; ensiksi poikettiin KFC:llä (!) hakemassa Artulle alkupalat, ja oikeaksi illalliseksi poimittiin mukaan ennalta scoutatusta japanilaisesti sushia. Loppuilta vietettiinkin hotellimme CitizenM:n viihtyisässä huoneessa kaikessa rauhassa ruuan, hääkakun ja samppanjan merkeissä.

Tässä siis kuvia meidän täydellisestä päivästä, meidän mielestämme täydellisenä syyskuisena keskiviikkona ja meille täydellisessä kaupungissa. Kaikki kuvat on siis ottanut  Marianne Koskinen, joka jaksoi kulkea kanssamme pitkin Manhattania koko päivän ja onnistui taltioimaan päivän fiilikset hienosti. Olkaa hyvät!

Häät_NewYorkissa_AniksenmakuinenHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen-CitizenM Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_tonttuHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_just marriedHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_häämekko Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_taxiHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_herrasmies Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_weddingHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_New York Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen urbanHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen kissHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen detailsHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_portaat