Recent Posts

Flow Festivalin jälkeistä elämää

Flow Festivalin jälkeistä elämää

Olin viime viikonloppuna taas festareilla. Mikä lie villitys tässä on iskenyt, mutta olen toden totta löytänyt itseni väenpaljoudesta palloilemasta jo toistamiseen saman kesän aikana. Sinällään keikka ei ollut ihan perinteinen festarikäynti. Olin koko viikonlopun töissä ja pistin päätäni tyynyyn jo kun pääartistit vasta alkoivat availla […]

Stressi – oman jaksamisen optimointia

Stressi – oman jaksamisen optimointia

Työkiireiden vuoksi mun urheilemiset ovat eläneet koko vuoden. Ennen niin hauskoista harrastuksista on tullut lähinnä stressi, ja olen kokenut tästä melkoista tuskaa. Maaliskuun alusta alkanut uusi työ vie entistä enemmän Helsinkiin, ja lentomatkustaminen on siirtymisine, odotteluineen ja aikatuluineen aikamoinen aikasyöppö. Joskus päästän sellaista matalalentoa, että […]

Loppuvuoden ulkomaankeikat

Loppuvuoden ulkomaankeikat

Virallinen lomaltapaluuviikko alkaa olla yli puolenvälin, ja arvatenkin töissä on taas melkolailla mielekkäämpää kun ympärillä on porukkaa ja käytävillä vipinää. Meidän toimistoituneet lomaheput ovat selkeästi kokeneita lomaltapalailijoita. Ilmassa ei ole valtakunnanlaajuisten julkaisujen otsikoinnin mukaista ahdistusta eikä kukaan ole alkanut tihrustaa nenäliinaan Mäkkinsä takana. Hieno juttu, työpaikka ei siis ole ilmeisesti kovin paha mesta kenenkään mielestä.

Olin kesän aikana lomalla vain viikon, ja heinäkuun hiljaisimmilla hetkillä alkoi päässä kaikua kun kuuntelin lähinnä ilmastointikoneen hurinaa, heiluttelin käsiäni pitääkseni liiketunnistimiin kytketyt valaisimet hereillä ja söin lounasta yksinäni parkkiksen reunakivetyksellä retkeillen. Juttuseura ja jännittävät salapoliisityöt värittivät onneksi päiviäni, kun Oulun yksikön lilluessa kesämökeillään järvessä ja maalatessa omakotitalojaan meikän Skypen vihreä valo houkutteli pakeilleni kollegoita ties minkälaisine pulmineen. Onneksi tekemistä riitti, ja hiljaisessa toimistossa aika meni ripeästi.

Heinäkuun aikana olen ehtinyt ilokseni mukaan myös kesähupeihin. Mansikat on pakastettu ja mustikkasavotta on aikataulutettu kalenteriin. Purjehdusreissussa irtautui kivasti arjesta. Olen saunonut ja uinut, pyöräillyt auringonpaisteessa, lökötellyt parvekkeella ja kuunnellut noin 10 äänikirjaa. Kävin myös killumassa Huikia-seikkailupuistossa Raksilassa ja vielä on tiedossa ainakin Flow-festarit (työreissu, mutta tämä lasketaan!), yksi mökkikeikka sekä muutamat kemut. Lisäksi olen hankkinut salijäsenyyden naapurigymiltä, siivonnut Artun kanssa ylimääräiset kamppeet taloudestamme häkkivarastoa myöten ja suunnitellut kirpparipöydän varaamista. Minusta kuulostaa ihan siltä, kuin olisin ollut lomalla täydet setit!

Lomapäivät ovat kuitenkin vielä edessäpäin. Olemme lähdössä kesälomareissu osa 2:lle syyskuun puolivälissä. Syksyn saapuessa suuntaamme Atlantin toiselle puolelle viikoksi New Yorkiin seikkailemaan. Tiedossa on ainakin lenkkejä Central Parkissa, luultavasti vähän kattoterasseja sekä kymmeniä kilometrejä jalan taitettua asvalttia. Aion myös upottaa hampaani lukuisiin herkkuannoksiin, joita kaupunki tarjoilee. Arttu haluaa painimaan, tietty, ja minä aion sillä välin nautiskella omasta rauhasta lempparikaupungissani. Reissun jälkeen jäämme vielä Helsinkiin, sillä Suomeen rantautuvat ADCC MM-kilpailut ovat must see. Pari vuotta sitten katselimme painikisat Sao Paulossa Brassireissullamme, joten Suomeen rantautuessamme nuo karkelot on tapitettava paikanpäältä.

Reissusuunnitelmista muhkeimmat ajoittuvat marraskuulle, ja pääsenkin loppuvuodesta tahkoamaan uusia kaupunkeja ”paikat, joissa en ole vielä käynyt”-vihkoseeni. OP goes Silicon Valley -vaihto-ohjelma kuljettaa minut vuoden pimeimmäksi kuukaudeksi Kalifornian Piilaaksoon töihin ja nyt on lennotkin varattu. Syy avata skumppa! Tarkoituksena on etsiä ja kontaktoida mielenkiintoisia yrityksiä, esittäytyä ja luoda verkostoja sekä tavata start upeja, joiden kanssa minulle on järjestetty treffejä. Arkipäivät täyttyvät erilaisista tapaamisista, tilaisuuksista sekä työnteosta Plugarilla. Saimme keikan järjesteltyä niin, että Arttu lähtee matkaan mukaan. Päivänsä San Josessa treenicampilla jiujitsun parissa pakertava puoliskoni on myös reissullamme personal assistant, joka on luvannut huolehtia läppärin kanssa viilettävän asuinkumppaninsa ruokahuollosta sekä vapaa-ajanvietosta. Suunnitteilla on viikonloppureissuja lähialueille, joiden tiimoilta otan auliisti erilaisia vinkkejä vastaan. Koko matkamme alkaa San Franciscosta parin päivän lomailulla ennen Palo Altoon appelsiinipuun ja mobiilisaunan katveeseen, neljän makkarin yrittäjäkommuuniin majoittumista. Voitte kuvitella, etten malttaisi millään odottaa!

Viime syksystä viisastuneena olen siis järkännyt loppuvuodeksi sellaiset setit, ettei kaamosmasennus pääse hiipimään ihoni alle. Onneksi kesää on vielä nautiskeltavana, eikä ole kiire minnekään lämpimän kesäkelin helliessä Oulua.

Purjehtimassa ekaa kertaa: Yö Röytässä

Purjehtimassa ekaa kertaa: Yö Röytässä

Huuh! Viime lauantaina julkaisemani postaus eläessäin oppimistani asioista sai mun mittapuullani ihan hurjasti kommentteja. Fiilistelin positiivista energiaa vielä iltamyöhäisellä, seuraavana päivänä ja nytkin alkoi suupieliä nykiä ajatellessani asiaa. Sydänalassa läikähtelee hyvällä tapaa. Kiitos siis jokaiselle; myös teille, jotka kävitte kaikessa hiljaisuudessa lukemassa ja jaksoitte loppuun […]

Mustakantisen kirjan aarteet: kolmekymppisen opit

Mustakantisen kirjan aarteet: kolmekymppisen opit

Kolmekymmentä on, näin neljän kuukauden kokemuksella, tosi kiva ikä. Olen ehtinyt kokea kaikenlaista ja kartuttanut siis jo jonkinlaisen potin elämänkokemusta. Silti minulla on vielä älytön määrä asioita opeteltavana, tehtävänä ja koettavana edellyttäen toki, että saan elää vanhaksi mummeliksi asti ilman isoja haavereita. Välillä voin olla […]

Juoksuvaikeuksista voittoon

Juoksuvaikeuksista voittoon

Puuskutan ylös viimeistä mäkeä kohti Intiön kasarmialuetta. Vasemman jalan lenkkari lätisee asvalttia vasten jokaisella kosketuksella. Kiristän vielä vähän tahtia. Kaatosateessa paineltu juoksulenkki kostutti aluksi vain vähän kenkien pintaa, mutta hyvänlaatuisessa mielenhäiriössä päätän lopettaa vesilätäköiden väistelyn ja painella halki kuraisten monttujen, jotka heinäkuinen sade on täyttänyt piripintaan. Rapa roiskuu kasvoihin saakka.

Hyvän olon aalto pyyhkäisee koko märän kropan ylitse kun hiljennän kotipihaan ja jatkan kepein askelin kotiin hiukset valuen. Väännän ponnarista suurimmat vedet pihakukkiin, ja mietin miten ihanaa on, että taloyhtiössämme asustavalla touhutädillä piisaa energiaa koristaa pihaa. Hissin peilistä katsoo punainen naama, tuikkivat silmät ja leveä hymy. Riisun litimärät, kuran peitossa olevat kengät eteiseen ja loikin karhunkäyntiä suihkuun, sillä jalat ovat takareisiin saakka aivan kuravellissä. Eteisen mattoon jää varpaankuvat. Oho, ei haittaa.

IMG_2194
Kelpaa päästää.

Suihkun kuuma vesi vie lian kieppuen kaivoon huuhdelleen nihkeän olotilan mukanaan. Ihmettelen lähes ääneen, missä kohtaa mun polvivaivat hellittivät niin, että pystyn juoksemaan pidempiä matkoja. Tältäkö se tuntuu kun voi kirmailla katuja menemään ilman, että nivelet nikottelevat jokaisella askeleella?

Vuosia jatkuneet kiristykset, pistot ja natinat ovat haitanneet juoksemistani aiemmin niin paljon, etten ole kyennyt lönköttelemään hyvänäkään päivänä puolituntista pidempään. Normaalisti selvisin kivuitta ensimmäisen vartin, kunnes polvet sanovat sopimuksensa irti ja linkutin kotiin pettyneenä. Olen venyttänyt, lämmitellyt ja jäähdytellyt eri ohjeiden mukaan ilman toivoakaan paremmasta. Joskus polvet ovat särkeneet vielä pari päivää lenkkikokeilun jälkeen niin, että olen vannonut jättäväni juoksuaskeleet ottamatta ikuisiksi ajoiksi.

Viimeiset kaksi viikkoa olen kuitenkin jolkotellut menemään kivuitta. En ole muuttanut mitään, en edes lenkkareita. Ainoa selitys tähän voisi olla lämpimämpi ilma, sillä mikään muu ei ole muuttunut. Voiko kesäsää ihan tosissaan korjata kipuilevat polvet? Aika hatara teoria minusta, olenhan minä ennenkin kokeillut juoksua lämpimässä.

Prahassa innostuin aamulenkkeilemään, ja jostain syystä kokeilin sadannen kerran juosta. Varovaisin sipsutuksin aloitettu parinkymmenen minuutin kipaisu kasvoi puolituntiseksi ja lopulta neljänkymmenen minuutin lenkeiksi. Maanantaina Ouluun palattuamme juoksin tunnin ilman ainuttakaan ongelmaa, ehkä ensimmäistä kertaa koskaan. Keskiviikkoiltana oli pakko lähteä testaamaan tätä ihmeparantumista, vaikka vettä tulikin taivaan täydeltä ja kello oli jo yhdeksän. 45 minuutin jälkeen oli pakko alkaa uskoa, että minä oikeasti pystyn juoksemaan.

IMG_2216
Viikonlopun sää oli täydellinen juoksuun ja laiskotteluun.

Alan nyt ymmärtää, miksi joku saa kiksejä hölkkäilystä. Juoksemisen helppous vetää lajin pariin, lenkkarit vaan jalkaan ja baanaa on joka paikassa. Minua ilahduttaa jos saan treenipalettiini pysyvästi yhden ulkolajin lisää; suurin osa kuntoilusta kun tulee tehtyä sisätiloissa. Voiko syynä todellakin olla ilman lämpötila? Kysymys vaivaa, sillä en tiedä, mitä tein oikein ja missä kohtaa.

Käyn juoksuartikkeleita luettuani ostamassa varmuudeksi uudet lenkkarit, sillä suuri osa vaivoista pystytään korjaamaan hyvällä jalan asennolla. Opin, etten saa ostaa pronaatiotuettuja kenkiä, sillä jalkateräni kiertää ennemmin ulospäin kuin sisään, ja näin ollen tuki vain huonontaisi tilannetta. Neutraali kenkä, joka rullaa hyvin sopii siis minulle parhaiten. Uudet popot on pakko päästä kokeilemaan heti, ja lähden viikon kolmannelle lenkille jalat eilisestä punttitreenistä jumittaen. Jumitus sulaa nopeasti ja pinkaisemme Outin kanssa tunnin mittaisen lenkin maastossa. Jalkapohjien hassuja tuntemuksia lukuunottamatta kengät tuntuvat taivaalliselta ja juoksu rullaa. Pystyn juttelemaan koko lenkin kertaakaan pohtimatta kestääkö kroppa koko matkaa.

En toki osaa sanoa, miten pitkään tuuria jatkuu, mutta jo nämä muutaman viikon onnistuneet juoksulenkit ovat korjanneet jotain fiilispuolella, mitä pettymys toisensa perään on nuijinut. Identiteettiini ei kuulu enää kehnopolvisuus, jonka vuoksi olen kieltäytynyt aina, kun joku on houkutellut minua Midnight Runille tai Väriestejuoksuun. Keho muuttuu, ja selvästi myös lajivalikoiman tulee vaihtua sen muutosten mukana. Joskus olosuhteet, tilanteet ja tuulet kohtaavat niin, että homma toimiikin ilman ongelmia, vaikka aiemmin touhu on ollut pelkkää liisteriä. Kun nämä palapelin palat naksahtavat, on oltava valmis heittäytymään täysillä mukaan. Nyt nautin, kaikkia ennakko-odotuksia vastaan, rullaavasta juoksusta.

Aina kannattaa siis kokeilla vielä kerran ja antaa uusi mahdollisuus. Tällä(kin) kertaa se kannatti!

Hradec Kralové

Hradec Kralové

Prahasta alkaneen reissumme seuraava etappi oli Hradec Králové. Sisäreidet liimaantuivat kuumassa junassa maksimekkoni alla yhteen kun hurruutimme hikisessä junavaunussa parituntisen itään. Vaunun ikkunan avaaminen olisi aiheuttanut paikalliselle kanssajunailijallemme tuulitukan, eikä tyyppi vaikuttanut olemaan halukas kampaamaan kuontaloaan toistamiseen samalle päivälle. Nousimme määränpäässä asemalle. Vastassamme oli itäeurooppalaistyylinen asemarakennus, […]

Praha on kesälomakaupunki

Praha on kesälomakaupunki

Morjens, kamut! Sieltä se kuulkaa kirjoitusinto vaan lopulta puskee esiin Praha-loman päätteeksi, vaikka olin jo heittämässä hanskoja tiskiin koko Aniksenmakuisen suhteen. Tilanteeseen voi myös liittyä se, että meiliboksiini kolahtaa sivustoani hostaavalta firmalta ahdistavaa lähtölaskentaa saitin sulkemisesta, iski ennalta eroahdistus ja koin rinnassain syvän pistoksen kun […]

2016

2016

Riemun vuosi 2016 alkaa olla viittä vaille vietetty, joten on korkea aika napata itseään niskavilloista ja rauhoittua toviksi blogin pariin.Tämä on tainnut olla kehnoin blogivuosi koskaan Aniksenmakuisen olemassaolon aikana, josta syytän elämässäni tapahtuneita asioita mielummin, kuin hukassa ollutta motivaatiota. Optimisti näkee toki tässä leväperäisyydessäkin hopeareunuksen; mullahan on kilometritolkulla kerrottavaa! Aloitetaanpa siis ihan alusta, eli vuoden 2016 tammikuusta.

Kihlat, oma koti ja paluu tanssimaan

2016 pyöräytetiin käyntiin lautapeleillä, sushilla ja skumpalla Team Lehdolla rauhallisissa merkeissä Oulussa. Pitkien yöunien jälkeen herättiin vuoden ensimmäiseen päivään pirteinä, ja vietettiin melko tavanomaista päivää urheillen ja kotoillen silloisessa vuokra-asunnossamme Sairaalanrinteellä. Oma asunto oli alkanut kuumotella jo joulukuun puolella kun alkoi valjeta, että työ tulee pitämään meidät toistaiseksi Oulussa, ja asuntojahti jatkui heti pyhien jälkeen kun Ouluun palatessamme nurkat tuntuivat entistä ahtaammilta. Kymmenen vuoden tauon jälkeen koin palavaa halua palata tanssitunneille, ja aloitinkin tanssit kolmella eri kurssilla CityDancella. Se oli menoa se, tiesin heti ekojen harkkojen jälkeen olevani siellä, missä mun kuuluukin. Arttu palasi tenttikirjojen pariin, joiden kanssa tahkosikin alkuvuonna kunnioitettavasti lopputenttien vuoksi. Tammikuussa juhlittiin Artun kaverin Jannen kolmekymppiset, ja työpaikan järjestämillä osastopäivillä pääsin tutustumaan paremmin tuoreisiin työkavereihini.

IMG_0193IMG_0224

Helmikuu oli heittämällä koko vuoden mieleenpainuvin kuukausi. Kuun alussa Arttu kävi viettämässä viikonlopun koulukavereiden kanssa Syötteellä. Helsinki kutsui meikäläistä työreissujen merkeissä. Myös Kankaanpäässä tuli käytyä viikonloppureissulla Artun synttäreitä juhlimassa. Työkaverini vinkistä kämppähommat etenivät, ja ihastuimme tulisesti 64-neliöiseen kerrostaloasuntoon Intiöstä. Tostai-iltana vuorokausi tarjouksen jättämisen jälkeen tanssitunnilta kotiuduttuani Arttu paljasti uutiset, ja minä huusin suoraa huutoa onneni kukkuloilla: ”Me päästään kotiin!” Kuun aikana järjesteltiinkin asuntokauppoja jännityksestä soikeina, joka tuntui olevan irtolaiselämälleni viimeinen naula arkkuun. Flunssa kuumeineen kaatoi Artun sänkyyn, ja potilas joutuikin viikoksi treenitauolle. Viikko oli koettelemus meille molemmille, sillä rakas avomieheni ei ole varsinaisesti tehty lököilemään paikoillaan. Onneksi tauti hellitti, Arttu pääsi takaisin tatamille ja 26.2. viimein kimpassa asuntokaupoille. Pankkireissun päätteeksi kahvittelimme Roosterissa kakkupalojen kera, ja juotiin vielä skumpat kotona ennen saunaa. Samaisena 26. päivänä helmikuuta vietimme myös seurustelumme ensimmäistä vuosipäivää, jota juhlistimme 5 ruokalajin illallisella Oulassa. Ilta päättyi täyteen yllätykseen, kun äärettömän herkullisen ruokailun ja superhauskan illan päätteeksi Arttu laski polven maahan ja kysyi, josko mentäisiin naimisiin. Asuntokauppojen tuottamat riemunkiljahdukset jäivät auttamatta kakkoseksi, kun menimme kihloihin lumihiutaleiden leijaillessa öisessä Oulussa. Se hetki on minun paras käsitykseni täydellisyydestä.

   IMG_0376 IMG_0433  

Maaliskuun alku odotettiin innolla muuttoa, ja työ vei jälleen Helsinkiin. Reissulla etelässä kului useampi päivä, joten ehdin käydä Annilla kyläilemässä ja kimpassa treenaamassa Helsinki Core Trainersilla. Suuntasimme jälleen Kankaanpäähän, kun Mamma siunattiin viimeiselle matkalleen; haikea päivä sai iloisen lopun kun iltapäivällä näin pitkästä aikaa isän puolen sukulaisia ja samana iltana juhlittiin kihlajaisia perheidemme kesken. Maaliskuun puolivälissä koitti viimein muuton aika, ja saimme korvaamatonta apua muuttoon vanhemmilta sekä Artun kavereilta kamojen siirrossa. Muuton päätteeksi totesin hemmottelun olevan tarpeen, ja joululahjaksi saamani pedikyyri meni hyötykäyttöön synttäripäivänäni. Muistan ihmetelleeni täyttä auringonpaistetta hoitolan ikkunasta, joka oli kuukausien pimeyden jälkeen todella hämmentävää. Pääsiäisenä Artun perhe tuli kylään, ja pyörittelimme porukalla valtavan määrän susheja syötäväksi. Pääsiäissunnuntaina juoksin suklaisten pääsiäispupujen voimalla koko vuoden pisimmän lenkin. Kuun viimeisenä viikonloppuna matka kävi Haaparantaan; Ikea-reissu lienee jokaisen muuton jälkituote tahtoipa sitä tai ei. 

IMG_0536IMG_0613IMG_0650

Nizza, Artun valmistujaiset, tuparit ja juhannus

Omaan makuuni vuoden parhaan jiujitsuseminaarin veti Martin Aedma Kamppailuklubilla, joka taitaakin olla viimeisiä kertoja kun kävin kunnolla painimassa; vuoden aikana paini-into hieman laimeni kipeytyneen niskan vuoksi, ja tanssi tuntui vievän vain tiiviimmin mennessään. Otimme varaslähdön Iskän 60 v. juhliin meillä Oulussa, sankarille tarjoiltiin itse tehtyä Sacher-kakkua konjakin kera illallisen päätteeksi. Poikettiin kevään korvalla myös äidin kanssa Nizzassa, joka toi erittäin kaivatun aurinkoannoksen pitkän kevään keskelle. Koulukiireiden vuoksi Arttu pääsi vuoden ensimmäisiin kisoihin vasta huhtikuulla, ja nappasikin Finnish Openista kakkossijan omasta sarjastaan. Rukakin tuli tsekattua työporukalla, kun pistäydyttiin idemmässä viikonlopun mittaisella virkistysreissulla. 

IMG_0896IMG_0919IMG_1029

Toukokuussa aloin uskoa, että aurinko vielä voittaa taistelun talvea vastaan – ainakin jossain kohtaa. Vappu vietettiin rauhassa kotona, sillä alkuvuoden menemiset alkoivat verottaa voimia. Hetken mielijohteesta varasimme liput Luulajaan, jossa Arttu kävi kisaamassa ja samaan syssyyn vietettiin hauska viikonloppuloma länsinaapurin puolella. Pienen Luulajan kattava ravintolatarjonta yllätti meidät täysin ja reissusta muotoutui kelpoinen pariskuntaloma! Artun veli ja isä lähtivät työreissulle Intiaan, joka aiheutti pienimuotoista järjestelytoimintaa myös Oulun etäkonttorissa. Toukokuussa käytiin katsomassa Viidakkokirja leffassa, ja juhlimme työporukalla hyvin tehtyjä hommia juhlaillallisella. Tanssikauden päätös huipentui oppilasnäytökseen, johon valmistautuessa mielen sopukoista kaivautui esiin hauskoja esiintymismuistoja yli kymmenen vuoden takaa. Toukokuun lopulla läksin monitoimihommiin Montenegroon häihin Artun jäädessä kotiin juhlimaan valmistujaisiaan. Päällebookkaus kismitti, mutta eipä me tuollaisia jakseta murehtia. Arttu vapautui koulusta ja Päivi ja Matti saatiin naimisiin. Ehdittiin vielä toukokuun loppumetreillä pitää tuparikihlajaiset, jonne saapui uskomaton määrä rakkaita ihmisiä ympäri Suomen Jyväskylästä, Helsingistä, Tampereelta, Seinäjoelta, Vaasasta, Kankaanpäästä ja tietenkin Oulusta. Tupariviikonlopun päätteeksi Arttu lensi Helsinkiin ottamaan vastaan Saudi-Arabiasta saapuneita vieraita, ja viettikin hyvin erilaisen viikon etelässä vieraiden kanssa.

IMG_1186IMG_1192IMG_1243IMG_1320 IMG_1345 IMG_1396

Processed with VSCO with f2 preset

Helsinki-reissut jatkuivat, ja tällä vierailulla vuorossa oli pitkä iltalenkki Veeran kanssa aurinkoisissa Valimon maisemissa. Seuran lisäksi seuraavaksi parasta oli asustus: t-paidalla pärjäsi jo hyvin! Tanssikauden loputtua ilta-ajoista vapautui tilaa, joka täytettiin Artun kanssa ilmajoogalla kolmena iltana viikossa. Koulunsa päätökseen saanut hammaslääkäri matkasi päivittäin töihin Muhokselle, ja meikän pyörän ketjut rasvattiin työmatkareissuja varten; hävisin auttamatta kulkuvälinejaossa Artun suunnatessa ulos kaupungista. Kesän aikana kilsoja kertyi pyörällä lähemmäs 400 – ihan kivasti, sillä etelässä työsuhde-Jopon kanssa matkaa taitetiin huomattavasti vähemmän. Juhannukseksi ei suurempia suunniteltu, ja päädyttiinkin kiertämään Pientä Karhunkierrosta Kuusamoon. Pikaisella varoitusajalla päivämatkamme saikin jatkoa, sillä lopulta juhannuksemme jatkuikin ystävämme Aleksin perheen mökillä erämaassa lähellä Venäjän rajaa. Suunnittelematon juhannus muotoutuikin yhdeksi vuoden ihanimmista viikonlopuista; kävimme sateisessa metsässä retkellä, laskimme verkkoja, uitiin järvessä ja saunottiin. Viikonloppu oli niin huippu, että halusin ehdottomasti kelomännyn karahkan kotiin muistoksi vuoden rentouttavimmista päivistä. Tutustuimme mökillä myös Johannaan ja Aleksin veljeen Jussaan, joista on muotoutunut tässä puolen vuoden aikana meille hyviä ystäviä. Kesäkuun loppupuolella lautasmallia laitettiin uuteen uskoon, ja sokereiden lisäksi saivat myös loput viljat kyytiä ruokavaliosta, sillä olo oli molemmilla vetämätön ja minun mahani ei ottanut taas käyttäytyäkseen.

IMG_1729 IMG_1744 IMG_1751

Mansikat, ystävät ja Lofootit

Heinäkuu oli odotetusti töiden suhteen vuoden hiljaisin. Tein joitakin päiviä etänä, ja pidin kokonaisen 9 päivän kesälomani sattumoisin juuri vuoden lämpimimmällä ja aurinkoisimmalla viikolla (tähän iso JEE!). Kesäloman vietin kokonaan kotona, jossa maalasin keittiön seinän mustaksi, kuuntelin tuntitolkulla podcasteja parvekkeella ja söin mansikoita pyöräillessäni pitkin kesäistä Oulua. Saimme myös ihastuttavia vieraita, kun enoni Kari ja vaimonsa Marja-Terttu poikkesivat ohikulkumatkalla kaffittelemassa ja raakakakulla. Juhannuksesta jäänyt metsäilyinto veti meitä vaellukselle, ja saatiin pitkä lista vinkkejä tulevaan kokeneilta konkareilta. Artun viikonloput täyttyivät erinäisistä menoista, joten kutsuin Veeran nautiskelemaan Oulun maisemista. Kesäviikonloppuna tutustuin Veeran Ouluun muuttaneeseen kaveriin Minnaan, lekoteltiin Nallikari beachilla koko muun Oulun kanssa ja ihasteltiin ilta-aurinkoa VOXin terassilla. Ajelin myös Tampereelle moikkaamaan Teroa, ja piipahdin työjutuissa Seinäjoella asuntomessuilla. Kauppurista kekattu vuohenjuustosalaatti houkutteli keskustaan terassi-illalliselle useampaan otteeseen, ja ensimmäinen kesä Oulussa oli positiivinen järkytys: täällä on oikeasti paljon enemmän ihmisiä, kuin kuvittelin!

IMG_1973 IMG_1976

Elokuussa palailtiin arkeen, joskin kesämenot jatkuivat viikonloppuisin. Piipahdettiin verokokeissa Virossa juhannuksen mökkitiimillä, ja syötiin myös aivan ihana lounas vehreässä sisäpihan puutarhassa. Arttu kävi Seinäjoella polttareissa ja Päivi tuli viettämään viikonlopun kanssani Ouluun vielä ennen loppuraskauden lentokieltoa ja suloisen Venlan syntymää. Käveltiin Koitelinkoskilla ja kierreltiin kirppareita. Pitkään haaveilemani Lofoottien reissu kutkutteli, ja järjestettiin vielä muutama lomapäivä, jotta päästiin Artun kanssa ihmettelemään Norjan huimia maisemia. Matka oli täysi kymppi kaikin puolin, joskin kilometrimäärä oli kieltämättä melkoinen viidelle päivälle. Fløyan valloitus oli vuoden kohokohtia. Nukuttiin myös yksi yö teltassa, kun rikoskumppanimme Team Lehto, eli Outi ja Tuomas, läksivät kanssamme vaellukselle Rokuan luonnonpuistoon. Viileä yö oli alkuun pelottava, mutta nukuttiin kohtalaisesti olosuhteisiin nähden. Loppukuusta tanssikurssit alkoivat jälleen ja Arttu vietti viikonlopun veljensä kanssa kaksin Seinäjoella.

IMG_2561 IMG_2560 IMG_2528IMG_2236 IMG_2238 IMG_2245 IMG_2935 IMG_2947

Artulla vaihtui työt syyskuulla Kiiminkiin, joka helpotti työmatkajärjestelyitä. Matkantekoa auttoi myös iskän meille Saksasta hakema auto, ja saimme viimein palauttaa uskollisen laina-automme takaisin Artun vanhemmille. Helsingin työreissulla kävin lounastamassa Ilonan kanssa. Demian Maia veti seminaaria Kamppailuklubilla, ja kivan semman päätteeksi Arttu graduoitiin ruskealle vyölle, ja viikonlopun päätteeksi saatiin Artun kaveri Hannu perheineen kylään. Lähdettiin myös syksyn kynnyksellä Pyhäjärvelle Johannan ja Jussan mökille, jossa pyöräiltiin pilkkopimeässä rantaan saunomaan (vuoden kuumottavimpia hetkiä pimeänpelkoiselle!), uitiin järvessä, kokattiin ihanaa ruokaa ja makoiltiin villasukissa. Ennen lähtöä kerättiin ämpäritolkulla omenoita kotiinviemisiksi, joista keiteltiin hilloa talven varalle. Syyskuun vieraana saimme vielä Millan kyläilemään. Saunottiin, maisteltiin viinejä ja testattiin Tuban kehutut burgerit, ja syötiin tietenkin Makuunista hakemiamme karkkeja. Traditioista ei noin vain jousteta!

IMG_3458 IMG_3744

Matkailua, ravintoloita ja joulunviettoa

Lokakuussa halusin viettää viikonlopullisen ikiomaa aikaa, ja jäin kotiin kun Arttu lähti Koonille kavereiden kanssa mökkeilemään. Kävin hakemassa autoon talvirenkaat mystiseltä kauppamieheltä, ja lenkkeilin työkaverini Jennin kanssa. Työporukan virkistyspäivässä tutustuttiin paperitehtaaseen, seinäkiipeiltiin ja paljuiltiin Toppilan kattojen yllä. Saatiin Tero kyläilemään Ouluun, ja syötettiin vierasta Roosterissa sekä Hugossa, ja kiipeilyintoa tyydytettiin toistamiseen samaisella seinällä. Lokakuulle olimme bookanneet myös Helsinki Weekend Holidayn, jonka päätapahtuma oli meille uskollisesti Crest Fight. Painin lisäksi testattiin Helsingin ravintoloita niin paljon kuin ehdimme: The Cock, Roots, Rupla, KUUMA, Fafa´s, Sis. Deli ja Virgin Oil eivät pettäneet yksikään. Iskä ja äiti suhasivat syysretkelle Leville, jonne minä läksin perässä viikonlopuksi. Arttu piipahti jälleen Seinäjoella Juhoa moikkaamassa.

IMG_3842 IMG_3802 IMG_3811 IMG_3829 IMG_3822 IMG_3880 IMG_3931

Olimme puolet marraskuusta pois kotoa erinäisillä reissuilla, joka aiheutti lievää turnausväsymystä kuun loppupuolella. Poissaolon syy oli pääsääntöisesti reissu Portugaliin, kun vietimme viikon Lissabonissa hieman lomaillen ja pääosin WebSummitissa sivistyen. Matkaan sisältyi informaatioähkyn lisäksi kasa rakkaita ystäviä, maisemia, aurinkoa sekä erinomaista ruokaa ja juomaa. Joulusiivouksen aloittaminen tuntui väistämättömältä, joten pyhitimme kokonaisen viikonlopun kämpän hinkkaamiselle. Marraskuun päätimme viikonloppureissulla Helsingissä, kun Arttu teki kisadebyyttinsä elitessä (ruskea/mustavöisten sarjassa) BJJ SM-kisoissa. Painoluokkansa kärkikastista Arttu sijoittui pronssille. Piipahdimme katsomassa Päivin & Matin hurmaavaa Venla-tytärtä, ja näimme myös Ilonaa ja Matiasta, jotka ystävällisesti tarjosivat meille yösijan. Sunnuntaina maistelimme Perobassa brunssia juhlistaen työrintamalta kantautuneita hyviä uutisia, ja lensimme myöhäisellä lennolla yöllä kotiin.

IMG_4075IMG_3990IMG_4016

Päättömän menemisen päätteeksi joulukuussa alkoi rauhoittumisen aika. Ouluun saapui talvi pakkasineen, joka jostain kumman syystä veti meikäläistä ulkoilemaan ja ihastelemaan pinkiksi värjäytyvää taivasta useampaan kertaan. Tanssikausi päättyi jälleen oppilasnäytöksiiin, jotka sujuivat jo melkeinpä rutiinilla. Puuhasin työporukan kanssa kimppatreenin Kamppailuklubin tiloihin avautuneelle TFW-salille. Kuun aikana poikkesimme vain kerran Kankaanpäässä fiksaamassa autoon lämmitintä, muut viikonloput (kaksi niitä kertyikin!) viihdyimme kotona.IMG_0019

Jouluksi suunnattiin auton keula jälleen Kankaanpäähän, ja lähes 7-tuntisen ajomatkan aikana ehdin monen muun homman lisäksi bookkaamaan lennot ensi vuoden tärkeimmälle reissulle. Perillä odotti savusauna, avanto ja 12 tunnin unet; vietettiin ensimmäinen vuorokausi kaksin mökillä takkatulen loimussa lekotellen ja lämmitettiin vielä aamusaunakin ennen joulunviettoon siirtymistä. Aattona alkoikin joulunvietto Eeronkadulta karjalanpiirakkatehtailun parissa, jonka jälkeen aatto jatkui kuuman glögimukin kera aina jouluillalliseen ja lopulta joulupukin tuloon saakka. Kumma sinänsä, pukkia ei tälläkään kertaa kukaan nähnyt. Joulupäivänä tehtiin jälleen pienimuotoinen muutto, kun kaksipäinen karavaanimme matkasi parin kilsan päähän Ihanamäkeen, josta kipaistiin ensiksi Artun sukulaisilla ja lopulta pienen kaverikierroksen jälkeen päädyttiin takaisin juhlapöytään ja myöhäisillan lautapelien pariin. Tapanina päästeltiin pohjoiseen ruuan päälle pienellä pitstopilla, kun käytiin moikkaamassa Milla matkalla kotiin. Joulu oli etenkin perheiden sekä suklaan täyteinen. Vuoden viimeinen viikko on tehty töitä, juteltu Skypellä Dubain ystäville ja nukuttu, eletty ilman sokeria ja urheiltu. Uusi vuosi vietetään, kuten edellinenkin: Team Lehdon linna kutsuu, ja luvassa on saunaa, ruokaa, seuraa ja viiniä.

IMG_0056

2016 oli ennen kaikkea rakkauden, ystävyyden ja työnteon vuosi. Nähtiin älytön määrä meille tärkeitä ihmisiä, ja saatiin kaartiin vielä useampi lisää. Meidän tyypit, olette kultaa! Olemme onnekkaita, että pystyimme viettää useamman kanssa kunnolla aikaa, toivottavasti sama tahti jatkuu. Oma koti on mahdollistanut yhteisen arjen rakentamisen, josta ollaan onnistuttu tekemään juuri meidän näköinen; joskus ihmetellään, onko tässä päästämisessä mitään järkeä, mutta samaan hengenvetoon päivittelemme, että tässä sitä elellään molempien unelmaa.

Vuonna 2017 ajattelimme alkaa kolmekymppisiksi ja mennään ainakin naimisiin. Arttu kisailee Suomessa ja ehkä ulkomaillakin, sekä tekee töitä minkä painiltaan ehtii. Meikällä puhaltavat uudet, mukavat kuviot töissä ja tanssitunneilla, joskin paikat pysyvät molempien osalta samana. Olemme myös ajatelleet joogata enemmän, stressata vähemmän ja nähdä auringon useammin, kuin menneenä vuonna, mutta pääosin jatkamme samalla linjalla.

Suupielet ylöspäin ja kohti tulevaa! <3

In English:

No chance, lovie! This is just way too much even only in Finnish, and we just went through pretty much the whole year last night!

So, today I´m just gonna sum up the year by saying man it was one hell of a ride and I really hope I´ll see you next year face to face! <3

”Mitä sä niinku teet työkses?”

”Mitä sä niinku teet työkses?”

Vauhdikas viikko tuo edellinen, kuten Aniksenmakuisen Facebookissa jo mainitsinkin; työjuttujen tiimoilta reissaaminen pistää aina ajan kulumaan hirmuista vauhtia! Työasioista ei tule usein kertoiltua, joten tässäpä tulee katsaus minun edelliseen viikkooni, joka kaikessa hektisyydessään kuvaa melko hyvin mun työarkea tällä hetkellä, ja vastaa ehkä osittain otsikon […]


My Diary

Post ID:

Vauhdikas viikko tuo edellinen, kuten Aniksenmakuisen Facebookissa jo mainitsinkin; työjuttujen tiimoilta reissaaminen pistää aina ajan kulumaan hirmuista vauhtia! Työasioista ei tule usein kertoiltua, joten tässäpä tulee katsaus minun edelliseen viikkooni, joka kaikessa hektisyydessään kuvaa melko hyvin mun työarkea tällä hetkellä, ja vastaa ehkä osittain otsikon kysymykseenkin, jonka kuulen melko usein.

Maanantai oli ehdottomasti viikon rauhallisin päivä. Täysin palaverivapaa puuhapäivä Oulussa toimistolla oman työpöydän ääressä ilman kiireen kienää on harvinainen herkku, mutta niin kovin tarpeellinen! Sähköpostilaatikon haravointia, juoksevien asioiden hoitamista samalta istumalta kun ne ilmestyvät ja tulevien konkreettisempaa suunnittelua; sellaista tärkeää perusduunia, jolloin plänit toteutetaan, ja kalenteria katsellaan hieman huomista pidemmälle.

Mulla on tapana syynätä aina silloin tällöin jokainen kalenterimerkintä, ja miettiä, mitä se tarkoittaa tekemisen kannalta ennen kyseistä tapaamista: Pitääkö palaveria valmistella jotenkin? Meneekö siirtymisiin aikaa? Ketä tulee paikalle? Tarvitsenko mukaan jotain tavaraa? Vihaan toisten (ja oman) ajan tuhlaamista, ja pyrin aina valmistautumaan palaveriin edes jotenkin mikäli aikataulu sen mahdollistaa. Välillä siivoan kalenterista ei-niin-tärkeitä palavereita kokonaan pois; näen priorisoinnin yhtenä tärkeimmistä jutuista, jos haluaa saada aikaiseksi jotakin.

Sain kivasti hommia päivän aikana eteenpäin ja meilikertymää pienennettyä. Illalla tanssitunti Citydancella Lotan tahtiin ja kehon huoltamista Kamppailuklubilla Artun painien ajan. Kotona oltiin mukavasti ennen yhdeksää, syötiin ja mentiin nukkumaan. Mun ”pää tyynyyn kymmeneltä” –hanke sujui alkuviikosta aika vakaasti!

Oulun_lentokenttä
Oulun kentällä keskiviikkoaamuna keinuttelemassa.

Tiistaina alkoikin loppuviikon mittainen myllytys. Aamupäivällä paltsattiin viikkopalavereissa sisäistä markkinointia sekä sometekemistä koskevia aiheita. Loppupäivän mittainen suunnittelusessio startattiin lounaalla Helsingistä saapuneiden kollegoiden kanssa, ja jatkettiin ideointia pitkälle iltapäivään. Nautin älyttömästi siitä, että pääsen työssäni käsiksi osittain myös tuotteiden suunnitteluun, ja tekemisiin eri aihealueiden asiantuntijoiden kanssa. Kunkin tuotteen kohdeyleisön tunteminen sekä tuotteen perinpohjainen ymmärrys ovat melko olennaisia asioita markkinoinnin ja viestinnän kannalta; etenkin kun viestintää ja koulutusta tekee myös sisäisesti. Mikään tuote meillä ei ole koskaan valmis, ja toisinaan niistä uupuu ensijulkaisussa paljonkin ominaisuuksia, joita käyttäjät alkavat heti aktiivisesti odotella. Asia, jonka kanssa on nykyaikana elettävä, ja musta se on kutkuttavaa!

Illalla oli ohjelmassa jälleen tanssitunti. Tiedoksenne, että mun jazz-tanssin opettaja Outi on maailman paras! Siinä lähinnä fiilikset, joita tuo tiistainen tunti herättää. Kuskattiin pyörä auton perässä Citydancelle treeneihin mennessä, jotta pääsin aikaisemmin kotiin kokkaamaan ja laittamaan juttuja valmiiksi seuraavan päivän aamulähtöä varten. Arttu vetää omien treenien lisäksi MMA:n peruskurssia, joten tiistait venyvät ellei toinen ole kotona häsläämässä hieman aiemmin. Mulla oli pää tyynyssä jälleen ennen kymmentä. Erävoitto!

Vallila_Factory
Ihanan Ilonan kanssa lounaalla uudistuneessa Factoryssa Vallilassa duunijuttujen välissä.
Factory_Vallila_lounas
Näitä lounassalaatteja on kieltämättä vähän ikävä.

Keskiviikkona nappasin aamulennon Oulusta Helsinkiin ja suhasin työkaverin kanssa kentältä taksilla Vallilaan. Aika suuri osa mun kollegoista työskentelee tosiaan Helsingissä, joten minimissään kuukausittainen päivän visiitti on työnteon kannalta tarpeen. Hauska huomata, miten OPn pääkonttorilla vietetyistä tunneista tarttuu usein mukaan eniten; ehkä sitä jotenkin panostaa niihin hetkiin enemmän, kun tietää, ettei ole joka päivä kasvokkain.

OP_Vallila
OP Vallila ja varmasti Suomen hienoin katto.
OP_vallila
Päivä officella pulkassa.
OP_Vallila
Helsingissä oli vielä vihreää, lämmintä ja aurinkoista.

Helsingissä käsiteltiin muun muassa ensi vuoden budjetteja, työtehtävien jakoa, mahdollisia tulevia esitteitä ja käytiin vähän suunnitelmia yleisluonteisemmin läpi. Iltapäivällä synkattiin tekemisiä yhteiseen suunnitelmaan; isossa talossa tekijöitä on paljon, joten tällainen yhteenveto on välttämätöntä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja oppien vaihtamiseksi. Mun työn hienoin puoli ovat nimenomaan nämä ihmiset, niin Oulussa kuin Helsingissäkin, joiden kanssa saan päiväni viettää. Tämä osaamisen määrä häkellyttää jatkuvasti, ja ne kymmenet huipputyypit, joiden kanssa näitä juttuja tehdään ovat todellakin syy mennä töihin hyvällä draivilla ihan joka päivä!

Haaga-Helia_Matkalla
Matkalla Haaga-Heliaan tiputtamaan kirjoja.
Mashiro_Mäkelänkatu
Mashirossa juuri ennen sulkemisaikaa.

Iltapäivällä töiden jälkeen kävin testaamassa japanilaisen ravintola Mashiron Mäkelänkadulla, jonne päädyin aivan sattumalta. Mikä ihana yllätys se olikaan! Simppeli ja mutkaton, joskin kekseliäs lohiannos oli todella hyvää. Syömisen lomassa soittelin perjantain tekemisiä koskien yhden kollegan kanssa. Noin 45 minuutin väli ennen kampaajaa täyttyi pikkuvisiitillä ja pienellä päiväkävelyllä Haaga-Heliaan; palautin ystäväni oppikirjoja, ja samalla etäisesti tutun näköinen Haaga-Helian työntekijä kosiskeli minua mukaan Alumni-toimintaan sen jälkeen, kun hississä kävi ilmi, että olen valmistunut HH:sta 2010. Miltäköhän tuntuu olla töissä paikassa, jossa ihmiset lähtökohtaisesti viettävät 2-5 vuotta, tekevät pää höyryssä hommia, vanuvat käytävillä, kulkevat haalareissa ja sitten häipyvät kokonaan?

Palasin juoksujalkaa Sturenkadulle melkein myöhässä yllättävän verkostoitumissession vuoksi, ja piipahdin nipsaisemassa viimeiset värinrippeet latvoista. Hiukset ovat nyt kokonaan oman väriset. Tukka lyhenikin aika reippaasti, mutta itse asiassa keventynyt kuontalo on aika pirtsakka. Hain banskun mukaan Siwasta ja loikkasin lentokenttäbussiin. Kuljen julkisilla aina, jos aikataulut sen mahdollistavat. Kentällä vielä speksailin Facebook-kamppiksen yksityiskohtia duunikaverin kanssa Skypessä ennen ilta ysin paluulentoa Ouluun. Arvatkaa vaan, onnistuiko mun nukkumaanmeno kympiltä, kun kotona olin 21:45…

Lyhentynyt look.
Lyhentynyt look.
Helsinki_Vantaa_lentokenttä
Kaunis auringonlasku Helsingistä lähtiessä.

Torstaiaamuna tein hommia kotona; kirjoitin tekstejä, tutkailin sovelluskäyttöä viime kuulta ja etsiskelin sopivia mittareita tulevaan kamppikseen. Analytiikka on aihealue, jossa haluaisin kovasti kehittää itseäni lisää; dataa on saatavilla turkaisen paljon, mutta sen saattaminen luettavaan tilaan onkin sitten ihan toinen juttu, saati sen rakentava analysoiminen. Ilman ymmärrystä luvut on vaan lukuja, eikä niillä tee sellaisenaan mitään.

Mulle etäpäivät on tosi tärkeä osa työntekoa, silloin saa nimittäin levitellä tavaroitaan, piirrellä asioita ylös lattialla ja työaika on keskeytyksetöntä, joka on esimerkiksi kirjoittamisen kannalta oikein positiivista. Lounasaikaan siirryin Elektroniikkatielle ja söin nopsasti tiistaina odottamaan viemäni eväät. Iltapäivällä osallistuin muutamaan koulutussessioon lyhyellä puheenvuorolla Skypen välityksellä, ja loppupäivästä tuunattiin markkinoinnin iPadeihin testiympäristöä. Ehdin kipaista kotona laittamassa yökamppeet kassiin ja alkuillasta hyppäsin junaan kohti Tamperetta. Matka kului pitkälti tulevan julkaisun sisältöön tutustuessa, ja tulevan markkinointikamppiksen sisältöä kootessa ja kirjoittaessa. Tampereella laitoin hotellihuoneen oven kiinni klo: 22:30; iltapala, hammaspesu ja suihku, ja pään sai taas laskea jo vauhdilla tyynyyn.

Tampere_Scandic
Huomenta, Tampere!

Perjantaina söin aamupalaa hotellin alakerrassa kaikessa rauhassa ystävän kanssa, vastailin sähköposteihin ja tein to-do-listaa maanantaille. Yritän aina sopia treffejä aamupalalle tai lounastunnille kun olen muissa kaupungeissa; Ouluun muuton myötä yhteydenpito on tullut vain pienen hitusen hankalammaksi. Iltapäivän koulutuksen valmisteluun meni tunti tehokkaalla tiimillä, ja lounaan jälkeen aloitettiin 25-henkisten porukoiden koulutussessiot. Yhteensä näitä tuokioita järkättiin kuusi kappaletta iltapäivän aikana; mielettömän hyvää palautetta, kommentteja ja kehitysideoita saatiin oman talon ammattilaisilta! Päivä oli paketissa 16:30, jonka jälkeen oli aika kiirehtiä junaan. Puksuttelin kohti Oulua sushia mussuttaen, eikä sormet edelleenkään pysyneet läppäristä irti. Kotona odotti oma sänky, ja viikonloppu täynnä liikuntaa ja ystäviä. Treenejä jäi muutama kappale viikonlopulle taputeltavaksi reissujen ja venähtäneiden iltojen vuoksi. Loppuviikon univelkoja kirittelin myös kiinni aika mallikkaasti vapaapäivinä.

Sellaista arkea täällä.

Koulutustilaisuus
Koulutussessiot alkamassa.

In English:

It´s been quite a long time since I wrote about my everyday life. I like routines; waking up from my own bed next to A, eating breakfast at home together, going to work normally in the morning and enjoying my hobbies with no distractions is something I always look forward to when I´m traveling. Luckily I´ve realised how important it is to learn to enjoy the most regular days; there were times I was always tempted to fill my calendar with new stuff, and was drawn to jump into new adventures. I still miss the thrill at times (who wouldn´t?), but I´ve managed to make my every day so enjoyable I always start feeling to go back after just a while away. Maybe age has something to do it as well?

This goes also with my work. I am happy to go to work every day, mostly even excited about what the upcoming day is going to bring ahead. As many of you really don´t know how my work days are like, here comes my week from Monday to Friday as it was last week.

My work week started peacefully in Oulu as I had no meetings on Monday. It´s quite rare to have all day with no schedule; I think the last time when I had not a single planned meeting was on July when everyone else was still on holidays! These kinds of days are very good to go through the mail box and organise my calendar, and execute the plans made on meetings. I hate wasting other people´s time so I try to make time to prepare myself for the meetings if possible; this really saves time when it´s clear what´s supposed to be the outcome when everyone leaves the room.

On Tuesday the hassle started as I had few meetings in the morning considering social media marketing and internal communications. We started our afternoon´s planning session with lunch since we got some colleagues from Helsinki to join us, and it´s always nice to catch up in a relaxed environment before diving into business. I really enjoy the fact that I have a chance to participate in so many projects in my work. Deeper understanding of the services and the target groups is a huge advantage when doing marketing planning. In mobile services business there´s no such thing as ”ready product”; all the applications are getting new features, small fixes and updates continuously, so I must be in the swim of things to be able to do my work properly.

I had a flight to catch early on Wednesday morning to Helsinki as I had meetings in our head office in Vallila. Most of my colleagues are working in our head quarters, so it is important to go there at least once a month; most of the time we are working via Skype, but I still prefer face to face meetings over any other ways to stay connect.  After the day full of budgets and planning, I headed to a nice Japanese restaurant for a quick meal, took a small walk to drop off my friend´s school books and finally had my hair cut before heading back to the airport. A little work while waiting for the plane to arrive; I really like working on the go at times. I´m so happy it´s just an one hour flight back to Oulu!

I worked from home on Thursday morning since I had some writing to do. During lunch time I took my bike and cycled to work, ate lunch, answered some emails, and got few iPads ready for the training session for the next day. I hurried home to pack my bags and jumped into train to go to Tampere. I shut the hotel room in Tampere around 22:30 after working in the train, and was so ready for bed already!

On Friday morning I enjoyed hurry-free breakfast with a friend of mine in the hotel at Tampere. We had some arrangements to do before the training sessions started, so I joined my colleagues and we set up our iPads and screens before lunch so we were ready to jump into sessions right after the occasion started. We were ready and packed around 16:30, so I had time to catch some sushi and hop on a train once again. I came home around half past nine after busy but very rewarding work week ready to start the weekend full of friends and training to do.

So that´s what I do for living these days. Any surprises?