Recent Posts

Kokemuksia Ourasta 4 kuukauden käytön jälkeen

Kokemuksia Ourasta 4 kuukauden käytön jälkeen

Lupasin palata älysormus Ourasta keräilemiini havaintoihin kunhan kokemusta yhteiselosta sormuksen kanssa kertyy tarpeeksi. Nyt Ouran saapumisesta on kulunut noin 4 kuukautta, ja dataa on kertynyt koko tältä ajalta yötä päivää sormuksen latauksia sekä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kun laturi on unohtunut kotiin ja akku on loppunut […]

Ennuste vuodelle 2019: paljon muutoksia

Ennuste vuodelle 2019: paljon muutoksia

Kuuma kesä tuntuu kaukaiselta muistolta kun katselee aamulla ratikan ikkunasta märkänä kiiltävää mustaa Helsinkiä, jonka pinnat heijastelevat kaupungin valoja. Upea väriloisto katosi puistoista kuin taikaiskusta – nyt tuuli piiskaa Ruttopuistossa paljaita oksia, jotka kurottelevat piikkejään kohti harmaata taivasta kun livun Bulevardia pitkin kohti keskustaa. Onneksi […]

Ravintolat Helsinki x 17

Ravintolat Helsinki x 17

Tässä ensimmäisinä Helsinki-kuukausina, kolmasosavuoden aikana, meidän ravintolakäyttäytyminen on lähtenyt lapasesta melko railakkaasti. Ryhtiliikettä on jo tehty ja kotikokkailu on jälleen nostanut päätään, mutta ekat viikot oltiin kyllä kaukana keittiöstä ja ulkoistettiin nälkämme muiden murheeksi. Kevään ja alkukesän seikkailuista johtuen mulla on siis aika kiva läjä erilaisia mestoja testailtuna ympäri Helsinkiä, ja ajattelin ne nyt jakaa teidän kanssa ravintolavinkkeinä Helsinkiin.

Rakastan stalkata ravintolat yli ja ympäri ennen niihin menemistä, ja parhaita urkkimispaikkoja ovat ihmisten Instagram-kuvat sekä tietenkin blogeissa olevat ravintolalistaukset. Netissä olevasta menusta on vaikea päätellä fiilistä, eikä suosio aina tarkoita, että ruoka olisi tosi hyvää, joten aitojen ihmisten kokemukset, fiiliskuvat ja palaute kiinnostavat. Kirjoittelin myös, kenen kanssa oon ravintoloissa käynyt; ehkä neljän ihmisen mielipide on vahvempi kuin kahden?

Tässä siis rehellistä tekstiä paikoista, joissa on tullut kevään aikana käytyä. Kaikki listatut ovat suosittelujen arvoisia, kädenlämpöiset jätin jutusta pois!

Aamupalat:

Levain

Käytiin Artun, Artun serkun Karon ja tämän miehen Eskon kanssa kesäisellä työpäivän aamupalalla Töölön Levainissa. Valkkasin All-Day Breakfast-listalta Eggs Florentinen, ja Artun lautaselle päätyi Eggs Norwegian, jotka molemmat olivat erinomaisia; reilu määrä hollandaisea, kaksi täydellistä uppomunaa ja maistuvat lisukkeet. Myös gluteenittomasta leivästä pisteet! Uunipuuro tuoksui herkulliselta, eikä avocadopaahtiksetkaan Eskon lautasella pahalta näyttäneet. Kahvista ja kauramaidosta lisäplussaa! Levain tarjoilee myös illallista, joten ennakkoluuloni leipomosta menivät vähän mönkään vaikka Levain on toki sitäkin!

Kuuma

Ah, mun ikisuosikki KUUMA! Käytiin Annin kanssa starttaamassa työpäivä toukokuussa Punavuoresta, ja oli just niin hyvä kuin aikaisemminkin. Suosittelen lämpimästi! Kuuma on urbaani olohuone, jossa ruuan lisäksi pääsee hypistelemään ja shoppaamaan Nest Factoryn ihanuuksia. Kuumaan ei oteta varauksia, joten jos haluat varmasti paikan pyllyllesi, mene ajoissa tai saatat joutua kiireisenä aikana odottamaan tovin. Aamupala saatavana myös ruokavaliot huomioiden.

Levain ja Eggs Florentine gluteenittomilla leivillä.

Cafelito

Kallion pienikokoinen Cafelito on varmasti yksi Helsingin söpöimpiä kahviloita. Käytiin tiimin kanssa sateisena aamuna haukkaamassa palaset Espanjaa ja voi että me kaikki tykättiin kovasti! Aamupalasettiin kuului kaksi leipää (vaihtoehdoista vaikea päättää, koska olisin halunnut kaikki!), annos jogurttia granolalla, kahvit sekä tuoremehu. Varaudu siihen, ettet sovi sisään; Cafelitoon mahtuu ehkä nipin napin 14 henkilöä aterioimaan. Aurinkoisella kelillä kadulla on onneksi tilaa levittäytyä ulkosalle. Täältäkin sai gluteenitonta leipää.

Why Join the Navy When You Can Be a Pirate

Annankadun ja Eerikinkadun kulmassa sijaitseva, ihanan pöhlän niminen ravintola kätkee sisäpihalleen valloittavan terassin. Tämä raflan varsinaisista ruuista en uskalla lupailla, mutta nautiskelin puolilitraisen take away-aamupalasmoothien seitsemän kerrosta ylempänä Columbia Roadin tiloissa neukkarinpöydän ääressä. Smoothie oli tuhti ja maukas, eli passaa tosi hyvin mukaan otettavaksi aamupalaksi.

El Fant

Okei, El fantissa en ole käynyt nyt Helsingissä asuessani, mutta olen testannut paikan mun polttaribrunssilla sekä kaksin Artun kanssa. Torikorttelissa, aivan Senaatintorin kupeessa sijaitsee söpö ja tunnelmallinen El Fant, josta saa kaikkea aamupalasta viinin kautta lounaaseen. Aamupalaihmisenä olen toki osunut sinne aamupalalle ja brunssille, ja etenkin puurot sekä aamupalaleivät ovat olleet tosi maistuvia.

Lounaat:

Yes yes yes

Iso-Roballe äänekkäästi saapunut kasvisravintola Yes Yes Yes on minimalistille ja värisairaalle hieman överi, mutta silmä tottuu nopsaan katselemaan pastellisia seiniä, neonvaloja ja kirjavia vesikannuja. Strategisesti valikoitu henkilökunta pitää yllä hilpeää säpinää, ja viihdyttiin Ilonan kanssa mainiosti lauantain myöhäisellä lounaalla tovi jos toinenkin. Ruoka yllätti raskaudellaan, sijoittaisin Yes yes yesin kasvisravintoloiden mättöpäätyyn. Halloumranskikset, risotto ja pistaasilta ja parmesaanilta maistuva dippi upposivat kyllä parempiin suihin hyvällä ruokahalulla.

Wagocoro

Nyt seuraa valtionsalaisuus! Runeberginkadulla Töölössä, hyvin huomaamattomassa liiketilassa piilottelee suloinen pieni ravintola, josta saa ainakin Suomen ellei koko Euroopan parasta sushia. Kimurantit aukioloajat tekevät herkuttelusta haastavaa, mutta usko pois: tämä sushiravintola on ehdottomasti vaivan arvoinen! Täällä käytiin Artun kanssa treffeillä eräänä keväisenä torstaina.

La Plage

Mustikkamaalla, meren poukamassa nököttävä La Plage pääsee ensisijaisesti sijaintinsa vuoksi listalle. Käytiin Millan ja Titin kanssa eräänä sunnuntaina ajelemassa kaupunkipyöräreissu lounaalle, ja eteen kannettu parsa & lohi oli maukas ja passeli rauhalliselle alkukesän terassilounaalle. La Plage sopii hyvin myös pikku välijuomalle, uskoisin, että vaikkapa Aperol Spritzit passaisivat mainiosti kesäpäivää viilentämään.

Bar 9

Paljon kehuttu, mutta meiltä aikasemmin väliinjäänyt klassikko Uudenmaankadulla, jonka onneksi kylässä piipahtanut Tuomas kekkasi! Bar9 tarjoilee älyttömästi vaihtoehtoja, mutta meidän seurue kääntyi aasialaisten herkkujen puoleen. Tom Yam-keitto lennätti meitsin takaisin Thaimaahan vuosien jälkeen, tuo tulinen ja kookoksinen keitto toimii aina! Poikien wokit katosivat myös suihin vauhdilla, joten koko poppoon puolesta voimme todeta, että maineensa arvoinen, mutkaton mesta. Lauantain hälinä, miljöö ja meno toivat mieleen Brassit tai vähintäänkin etelä-Euroopan kaupungit.

Brindavan Bhajan Cafe

Vallilassa, Kumpulantiellä sijaitseva lounasravintola oli ässä hihasta, sillä pitkäaikaissuosikkimme Kallion Sandro oli kesän kiinni remontin vuoksi. Kasvisravintolan pitkästä tiskistä saa latoa lautaselleen mitä tahtoo, ja lounas maksetaan painon mukaan. Lautasellinen ruokaa (vihanneksia, tahnoja, tofuwokkia ja riisinuudelia) kustansi 10 € ja nälkä lähti. Ruoka oli varsin maukasta, mutta linjastot, tarjottimet ja suurehko tila toivat mieleen enemmän kouluruokalan, eikä boheemi sisustus oikein pelastanut tunnelmaa. Tämä asemoituu sarjaan ”käy ruuan vuoksi”.

Onda (Siltanen)

Helsingin parasta kasvislounasta? En todellakaan ole ammattilainen, mutta uskaltaisin sanoa, että Onda on kasvislounaiden kärkeä. Siltasen tiloihin Kallioon Hakaniemestä loikannut Onda oli hyvä Hakiksessa ja sama meno jatkuu Kalliossa. Aurinkoinen terassi, laaja buffetpöytä ja mainiot maut toimivat kybällä. Vatsansa saa aivan varmasti täyteen!

Pitsaa ja burgeria:

Tähän pakko pistää pikku disclaimer: Pitsa ja burgeriskene on mulle vähän vieras, sillä seilaan mättövesillä niin kovin harvoin; mä en vain oikein välitä näin raskaista safkoista, ja syön pääasiassa ravintoloissa salaattia, lihaa ja kasviksia tai aamupaloja. Näin ollen mun makunystyrät eivät ole kovin hioutuneet tämän skenen osalta. Kevään aikana olen kuitenkin pariin otteeseen villiintynyt, sillä seura on vienyt mukanaan, ja uskaltaisin kuitenkin suositella näiden testaamista.

Putte´s

Hehkutettu Putte´s ei toiminut gluteenittomana, mutta Artun ilmeistä päätellen normiversio toimi ainakin muuttopäivän päätteeksi. Käytiin hakemassa pitsat kävellen, ja vastassa oli melkoinen yllätys kun luulimme saapuvamme pitseriaan; perjantai-iltana meno oli kuin baarissa! Liekö tämä syy Putte´sin suosioon? Putte´s on nimittäin auki pe-la aina 03 saakka!

Hietalahden kauppahallin Roslund

Tekeekö mielesi lihaa? Kun lihakauppa pistää bursapaikan pystyyn, on leipien välissä muutakin kuin salaattia. Hietalahden kauppahalliin on meiltä noin 20 askelta, ja joskus se on täydellinen matka illalliselle. Niinpä käytiin Artun kanssa laiskana perjantaina testaamassa, miltä hehkutetut burgerit maistuu – ja maistuivathan ne!

Roslundin bursat.

Naughty BRGR

Jos simppelimpi Roslund ei riitä, kannattaa kääntyä Naughty Brgr-ravintolan puoleen. Akseli Herlevin kreisinpuoleinen hampparibaari Lönnrotinkadulla tarjoaa varmasti hampparin, jota et ole aikaisemmin maistanut. Meikä tilasi oman burgerini ilman sämpylää salaatinlehtiin käärittynä, ja Naughty -burgeri vei kyllä kielen mennessään! Kävelen usein Naughtyn ohi, ja sinne on lähes poikkeuksetta jono ainakin perjantaisin ja lauantaisin, joka kertonee jostakin.

Kaffia ja kivoja paikkoja:

Tämän kategorian nimi olisi ”kahvia ja kakkua”, mikäli meillä syötäisiin leivonnaisia tai sokeria ylipäätään. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö herkkuhammas joskus kolottaisi, joten olemme löytäneet keitaan, josta saa kaikkea ihanaa luonnollisesti hedelmillä ja marjoilla makeutettuna. Lisäksi listasin pari kivaa paikkaa, joissa näin kesällä kannattaa ehdottomasti vierailla!

Paulig Kulma

Ahh, kesäpelastus: sokeriton lakritsijäätelö! Paulig Kulmasta saa Pure Heron itsetehtyä, kookosmaitopohjaista jäätelöä, joista mun ehdoton suosikki on lakritsijäde. Kermaisen ja tuhdin makuinen, kunnon lakritsinen pallo tyydyttää jätskinhimot ja pesee sokeriset lajitoverinsa 6-0 (ainakin näin sokeritonta vuotta viettävien mielestä…). Paulig Kulmassa on myös ihania raakakakkuja, lounassalaatteja ja muita ruokia, kahvia (tietty!) ja mainiot puitteet ihmetellä Aleksanterinkadun menoa korituolista tai pieneltä terassilta.

Andanten matchalatte.

Kahvisiskot – Torikahvit Hakaniemessä

Käytiin starttaamassa tiimipäivä Hakiksessa riisipuurolla ja kahveilla. Tätä tuskin tarvitsee sen enempää hehkuttaa, sillä autenttisessa toriympäristössä maistuisi varmaan mikä tahansa aamu-uinnin päälle! Kesäpuuron riisipuurosta tuunaa viereisen kojun tuoreilla mansikoilla.

Andante

Tyylikäs ja seesteinen Andante tarjoilee pientä purtavaakin, mutta ensivisiitilläni maistelin vain matchalattea. Fredrikinkadulla sijaitsevassa kahvilassa on kansainvälinen tunnelma; kahvila on niin turistien kuin paikallistenkin suosiossa. Aion mennä varmasti toistekin!

Oura saapui, tulevaisuus on täällä

Oura saapui, tulevaisuus on täällä

Meillä ostetaan laiskasti lahjoja, ja jos ostetaan, on se tavallisesti kokemus, ruokaa tai juomaa. Jotain, joka jättää jälkeensä mukavia muistoja, mutta sen fyysinen olemus (jos sitä koskaan on) katoaa. Sain kuitenkin viime jouluna aineellisen lahjan, tai oikeastaan sain lupauksen lahjasta, joka ei ollut ihan vielä […]

Helle vei

Helle vei

Kiitos, kesä, että pidät pienen hengähdystauon! Tämän takiasi kertyneen pyykkivuoren ja virtuaalisen laskukasan setvimisessä menee hetki, joten voit ottaa breikkiä vielä päivän pari. Mutta tulethan sitten takaisin pian ja yhtä ihanana? Sitten saat taas sotkea elämänrytmin, houkutella meidät teille tuntemattomille ja aiheuttaa kaaosta viikko toisensa […]

Älynväläys Gebhardinaukiolla

Älynväläys Gebhardinaukiolla

Tungin töistä lähtiessäni kuulokkeet korviin, heitin repun selkään ja laitoin äänikirjan pyörimään. Aurinkoiseen joskin tuuliseen keliin ulos astuessani päähäni kiilasi takavasemmalta ajatus: mulla on blogi. ”Hitto!”, tokaisin puoliääneen itselleni, ja mies harmaassa puvussaan vilkaisi mua kummallisesti taksin takapenkille istuessaan. Hymyilin ja jatkoin nahkatakki kainalossa natisten kohti kaupunkipyöräasemaa, ja mietin, miten ihminen voi kokea näin totaalisen muistinmenetyksen. Mitäköhän muuta päässäni on hautautunut muun hulinan alle?

Niin, me tosiaan onnistuttiin siirtämään elämämme tänne Kampin ja Punavuoren rajamaille, ihastuttavaan ylimmän kerroksen kaksioon sopivasti kuun vaihteeseen osuneen pääsiäisen aikana. Täällä me, reilu kuukausi muuton jälkeen, kompastellaan vielä muutamiin tavaroihin, jotka eivät ihan vielä ole löytäneet paikkaansa vaikka meri on jo sulanut ajat sitten ja Helsinki on ehtinyt vaihtaa värinsä vihreään. Kevät tulee muuten aika rysäyksellä kun siirtää itsensä kriittisessä kohdassa reilu 600 kilsaa etelämmäksi.

Muutto tänne on tuntunut samalta, kuin tulisi tosi pitkän reissun jälkeen kotiin. En osannut aavistaa, että fiilis on kuin asettaisi tuhat osaisen palapelin vikan ruudun kohdalleen; Nyt kaikki on paikallaan! Aluksi olo Helsingissä tuntui vähän turistilta; siellä täällä on uusia ravintoloita, sporat kulkee minne sattuu ja jo mainitut kaupunkipyörät värittävät katukuvaa, uusia asuintaloja on noussut kuin sieniä sateella (mistä lähtien Jätkäsaari on näyttänyt tuolta?) ja tutut reitit on poikki tietöiden takia. Silti Helsinki on se sama kotipaikka, josta lähdin ja jonne oli ihana palata. Kaivarikin on paikallaan, olen käynyt jo useasti tarkastamassa. Myös moni muuttunut asia on liikahtanut parempaan, joka on toki kiva huomata.

Ihan oikea Helsinki-arki meillä alkoi vasta reilu viikko sitten, kun palattiin Belgradista Karoliinan kolmekymppisiltä. Sitä ennen Arttu uurasti lapion varressa Pietarsaaressa, ja kävi suorittamassa velvollisuuksiaan kertausharjoituksissa Hämeenlinnassa. Yksinolo antoi oivan tilaisuuden ottaa takaisin se, mitä Oulussa missasin; kävin lähes joka ilta syömässä, kahvilla, teellä tai lenkillä mun rakkaiden ihmisten kanssa, ja se tuntui ihan mielettömän ihanalta. Yksi oivallus on ollut yli muiden: mun omat tyypit ovat tässä lähellä koko ajan, ja voin nähdä niitä koska vaan! Tuo oivallus tuntuu myös vähän ikävältä, sillä Artullehan tilanne on vähän päinvastainen. Onneksi hän alkaa vaikuttaa myös oikein tyytyväiseltä muutokseen, ja asuu täällä toki Artunkin kavereita.

Kahdestoista kotiosoite ei näytä tarkoittavan sitä, ettei muutto olisi iso muutos. Arki rakennetaan taas kerran uudelleen, vaikka kulmat tutut ovatkin. Siksi on siistiä, ettei tässä ole kiire mihinkään ja välillä voi antaa asioiden hakea paikkaansa ja ottaa itse iisimmin; juttu, jota joudun tolkuttamaan itselleni melkein joka päivä kun hermostun tekemättömistä kotitöistä. Asioita voi hoitaa vain yhden kerrallaan.

Edessä on Helsingin kesä ja parin kuukauden päässä loma vailla velvollisuuksia. Suunnitelmat on sopivasti auki; tulevana kesänä panostetaan spontaaneihin päätöksiin, mennään sinne, missä aurinko on ja katsellaan kotikaupunkia aurinkolasien läpi.

Käänteitä toisen perään

Käänteitä toisen perään

Tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että palattiin lomalta Dubaista vain kolmisen viikkoa sitten, sillä sen jälkeen on ollut vähän kaikenlaista. Helmikuun lopun tienoilla, siis juuri ennen meidän lomareissua, allekirjoitettiin urakkadiili Arrockin nimissä. Projekti alkoi lähes saman tien Suomeen tultuamme, ja nyt Arttu päästelee viikot kaapeliojahommissa Pietarsaaressa veljensä Juhon […]

Viikon parhaat, vko 5

Viikon parhaat, vko 5

Hitto, sehän on jo helmikuu! Minne kummaan tämä aika vilistää? Viikon viisi suurin hämmästyksen aihe oli aivan ehdottomasti aamupirteys. Puuhailin täysin tavoistani poiketen kaikenlaisia asioita ennen työpäivää kuin mikäkin aamuihminen, ja heräsin tosi aikaisin ilman pakottavaa syytä aika moneen päivään. Muutenkin fiilis on Arttua lainatakseni […]

Viikon parhaat, vko 4

Viikon parhaat, vko 4

Uuden vuoden neljäs viikko on pian ohi, ja olen äärettömän iloinen, että arki on palannut! Omalla tavallaan vuoden aloituskaaos joulun ja vuodenvaihteen jäljiltä on hauska, mutta kyllä mä tykkään siitä, että olen priorisoinut ja aikatauluttanut hommat. Kaiken suklaahuuruisen joulukoomailun jäljiltä pääkin on taas hyrähtänyt vauhtiin. Ihanaa, ettei enää tarvitse potea eksistentiaalista kriisiä vaan voi keskittyä normaaleihin arjen palapeleihin ja nautiskella päivä kerrallaan.

Elämä vuoden 2018 neljännellä viikolla on kivan tavallista, hyvää arkea. Tämän viikon kohdalla koko vuosi alkaa selvästi hahmottua. Valon määrä lisääntyy, joskin kevät tuntuu vielä täysin utopistiselta ajatukselta täällä Oulun leveysasteilla. Toki kaikenlaista kommellustakin on mahtunut menoihin, peruutettiin muun muassa meidän auto lumihankeen ja jouduttiin soittamaan apua, jotta päästiin jatkamaan matkaa.

Parhaat viikolta 4

Lentoliput, check! Olen jälleen elämänreunassa kiinni ja hengitän ilman paperipussia, sillä lennot on nyt varattu! Norwegian muisti ahkeraa matkustajaa ilmaisella matkalipulla, ja bookattiin matkat Dubaihin helmikuun lopulle. Mua jännittää ihan hirmuisesti mennä käymään Dubaissa, sillä en ole käynyt Arabiemiraateissa sitten paluumuuttoni (siitä on jo 3,5 vuotta!). Toisaalta olen onnesta soikeana, sillä pääsen viettämään aikaa Kikhin kanssa just like we used to, ja näyttämään Artulle kaikki paikat missä oon pyörinyt noina jännittävinä ulkosuomalaisaikoinani. Ekstrana turkoosi meri, hiekka, aurinko, lämpö ja loma. Ah!

Tammilehdoilla treffeillä. Järkkäillään tämän tästä Outin ja Tuomaksen kanssa pariskuntatreffejä, joissa pääosassa on tietenkin ruoka. Treffit ovat olleet viimeaikoina hieman rajoitteisia, sillä Outin EM-kisapaino ei olisi irronnut fondue-illallisilla; vaan nytpä ei mikään ollut meidän ja juustokattilan tiellä! Ruoka oli ihan taivaallista, Outin loputtomasta ideavarastosta irtoaa aina viimeisen päälle menut ja toteutus on taattua laatua kattausta myöten. Ollaan syöty ainakin raclettea, pihvi-illallinen, sushia ja nyt fonduet, ja kesällä Outi järkkäsi terassilla lettukestit. Nam! Välillä toki ollaan meilläkin, viimeksi syötiin kimpassa itsenäisyyspäivän ateria karjalanpiirakoineen ja poron sisäfileineen. Ruokapöydästä selvittyämme pelattiin tietysti myös totuttuun tapaan lautapelejä (joissa Outi tai Tuomas aina voittaa, tällä kertaa Tuomas). Sitten juotiin teetä ja ruodittiin maailman menoa yöhön saakka kunnes kaikkien leukaperät nyrjähteli haukotuksista ja silmät lupsui niin pahasti, että oli pakko hurauttaa kotiin. Oli ihanaa!

Valkoiset tulppaanit ja eukalyptuksen oksat ovat kiva parivaljakko.

Leikkokukat. Tykkään valtavasti leikkokukista, ja kiikutin onnesta soikeana pari nippua valkoisia tulppaaneita kotiin perjantai-iltana. Lauantaina bongasin Prismasta eukalyptuksen oksia, ja tietenkin nappasin niitäkin puskan mukaan. Nyt meidän pöydällä on aivan ihana kimppu, joka muistuttaa hämmentävän paljon mun hääkimppua. Tuplahyvä fiilis siis; siivotussa kodissa tuoreet kukat ja muistot syyskuisista häistä.

Sukunimi vaihtui. Vihdoin! Pitkän odottelun ja kaikenlaisen älyttömän byrokratian jälkeen uusi nimi on saavuttanut kaikki kriittiset palvelut. Passi, ajokortti ja luottokortti on tilauksessa, joten tästedes uskallan esittäytyä Jaakkolana aina kun muistan. Hankalin homma tuntuu olevan sisäistää, että se on nyt tosiaan mun nimi. Pienehköä identiteettikriisiä on kyllä puskenut, mutta eiköhän tuo ala taittumaan.

Kyllä, näin fiiliksissä lumisateesta ja -22 asteen pakkasesta.

Kofeiiniton viikko. Tämäpä on taas sellainen hienoisen ristiriitainen lisäys listalle ”Viikon parhaat”, sillä suhteeni eloon ilman kahvia on hieman joogan kaltainen. Jäätävän maanantaikooman, silmien takana jyskyttävän päänsäryn, 11 tuntisten unien ja laiskiaismaisen tiistain jälkeen kofeiinittomuus alkoi esiintyä keskiviikon valjetessa myös positiivisessa valossa. Sikeät yöunet, tasaisemmat energiat ja kahvin hurmaava tuoksu ovat olleet kyllä muutaman tuskapäivän arvoisia. Silti odotan innolla huomisaamua, jolloin kaivan Aeropressin esiin ja pyöräytän luomupavuista kunnon aamukaffet.

Viikonlopun treenit. Ylläolevasta syystä ollaan molemmat oltu ”vähän naatti”, joten urheilut jäivät työviikolla melko heikolle. Viikonloppuna on otettu vahinko takaisin ja tehty punttia, lenkkiä ja akrojoogaa. Pari liikunnantäyteistä päivää pelastaa kyllä paljon, ja viikon aikana vaivannut alaraajojen jumitus on tipotiessään!

Kunnon talvisää. Tänä vuonna täällä pohjoisessa on ollut ihan oikea talvi. Lunta riittää ja alkuviikolla oli pakkastakin reilu parikymmentä. Aurinkokin on näyttäytynyt, joten on kelvannut kuljeskella ulkona, vaikka vaatetta onkin saanut pukea ihan urakalla.

Toivottavasti sulla oli hyvä viikko, ja alkava tulee olemaan vielä mennyttäkin messevämpi! <3

Häät New Yorkissa

Häät New Yorkissa

Kuten niin moni jo tietääkin, avioiduimme Artun kanssa syyskuussa 2017 Manhattanilla. Naimisiinmenoon ulkomailla liittyi melkoinen määrä mietittävää, joten päätin koota kokemuksistamme mahdollisimman kattavan selostuksen, sekä vinkkejä muille matkahäitä suunnitteleville pareille. Tämä juttu ei siis välttämättä puhuttele elleivät häät New Yorkissa (tai muualla maailmalla) ole suunnitelmissa. […]


My Diary

Post ID:

Kuten niin moni jo tietääkin, avioiduimme Artun kanssa syyskuussa 2017 Manhattanilla. Naimisiinmenoon ulkomailla liittyi melkoinen määrä mietittävää, joten päätin koota kokemuksistamme mahdollisimman kattavan selostuksen, sekä vinkkejä muille matkahäitä suunnitteleville pareille. Tämä juttu ei siis välttämättä puhuttele elleivät häät New Yorkissa (tai muualla maailmalla) ole suunnitelmissa. Kuvitin postauksen meidän Nycikuvilla, hääkuvat ja kertomus meidän hääpäivästä löytyvät aiemmasta postauksesta.

New Yorkissa naimisiin meneminen on melko yksinkertaista joskin vaati ennakkoselvitysten perusteella muodostamastamme oletuksesta poiketen hieman enemmän virastoissa juoksentelua. Itse toimitus, siis mikäli kyseessä on siviilivihkiminen, tapahtuu Marriage Bureaussa osoitteessa 141 Worth Street New York, NY 10013.

Häät New Yorkissa voi myös pitää suomalaisessa kirkossa, mutta luonnollisesti siitä meillä ei ole kokemuksia kerrottavana. Mikäli kirkkohäät on suunnitteilla, suosittelen suuntaamaan Home Via Laura -blogiin, josta löytyy vinkit kirkolliseen vihkimiseen New Yorkissa.

Häävalmistelut Suomessa

Etukäteen itse vihkimisen eteen ei voinut kovin paljoa tehdä. Tilasimme varmuudeksi Maistraatista esteettömyystodistukset kielikäännöksillä mukaan, ettei vihkiminen jäisi ainakaan niistä kiinni. Todistusta ei lopulta tarvittu. Valikoimme hotellin siten, ettei matka pelipaikoille kestäisi ikuisuuksia, ja tarkastimme, ettei reissumme päivinä sattuisi olemaan arkipyhiä tai muita esteitä vihkimiselle. Lisäksi Marriage License -lomakkeen voi esitäyttää netissä ennen vihkimistä. Hakemus on voimassa 21 päivää täyttämisestä.

Me haluttiin saada vihkipäivämme taltioitua kuviin. Tarkoitus ei ollut näpsiä tuntitolkulla viimeiseen viilattuja hääfotoja, vaan dokumentoida meille tärkeän päivän tapahtumat ja ottaa muutamia otoksia päivän mittaan. Laitoin muutama kuukausi ennen reissuamme ilmoituksen Facebookiin, jossa kerroin etsiväni kuvaajaa NYCistä. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin Facebookin inboxiin kilahti viesti Abu Dhabista. Vajaan puolen tunnin päästä homma oli sovittu: Etihadilla työskentelevä Marianne bidaisi Nycin lentoa ja tulisi kuvaamaan meidän häät layoverillaan. Siis lentäisi vartavasten JFK:n lennon ja tulisi kiertämään Nyciä koko päiväksi meidän kanssa! Mariannen työaikataulu määritteli pitkälti meidän vihkipäivän; lentoa yritettiin 19. pvälle, mutta lopulta rosterihakkerit Arabiemiraateissa pistivät hääpäiväksemme 20.9.2017. Enpä olisi uskonut Dubaista kytkintä nostaessani, että lähi-idän asukit päättäisivät enää koskaan minun puolestani mistään – ei ainakaan hääpäivästä! Onneksi kuitenkin näin, sillä tiistain sade oli keskiviikkona kaikonnut ja keli oli täydellinen. Marianne auttoi myös nutturani kanssa, joten meille oli varsinainen onnenpotku, että homma järjestyi tällä tapaa. Mariannelle jättimäiset kiitoshalit vielä kertaalleen!

Muuten keskityttiin sitten perinteisempiin häävalmisteluihin. Sormus ostettiin jo vuoden 2017 alkupäivinä, ja häämekko löytyi sekin hyvissä ajoin maaliskuun kieppeillä kriteereillä ”ei mene pukupussissa ryppyyn ja mahtuu käsimatkatavarana mukaan”. Halusin jalkaani sisäänajetut korot, jotka löytyivät kaapistani. Sulhasen puku roikkui hyvän tovin henkarissa ennen lähtöä. Myös kengät, vyö, ja sukat hommattiin sulhaselle Suomesta. Rusetti oli saapunut veljeni mukana Italiasta jo kihlajaislahjana, ja korvikset mulle löytyivät sattumalta paria päivää ennen reissua. Artun valkoinen kauluspaita upgreidattiin vielä Nycissä, sillä aiemmin hankittu oli hieman turhan reilu.

Pakkaaminen

Olen ehdottomasti travel light-ihmisiä, joten hääpukujen roudaaminen Atlantin toiselle puolelle oli ihan älytön idea. Kuka idiootti laittaa itsensä tilanteeseen, jossa kaiken muun matkatavaran lisäksi on roudattavana myös kilotolkulla tylliä, ja välilaskujakin matkalla on kaksi? Oulusta lähtiessäni tunsin itseni vähintäänkin typeräksi kun kantelin pussillista valkoista kangasta mukanani, mutta mekon matka meni lopulta oikein mallikkaasti.

Epäilyksistä huolimatta saimme mahdutettua häävaatetuksen, matkavaatteet, urheilukamat, järjestelmäkameran, ehostautumisvälineet, lentomatkan viihdykkeet sekä muun sälän yhteensä 40 kiloon; siis kahden ihmisen helposti liikuteltavaan kokonaisuuteen, josta ei puuttunut mitään. Hulluus siis todellakin kannatti, mutta vaati kyllä hieman tavallista enemmän etukäteisvalmisteluja.

Naimisiin – vihdoin!

Lomastamme kului naimisiinmenohommiin aikaa kolmena päivänä, mutta tämän jutun vinkeillä selviäisi varmasti kahden päivän rutistuksella. Tiivistetysti häämme New Yorkissa menivät näin: Ensimmäisenä lomapäivänämme perjantaina käytiin hakemassa naimalupa, seuraavan viikon keskiviikkona meidät vihittiin ja torstaina käytiin vielä hakemassa tarvittavat todisteet, jotta Suomessakin uskottaisiin avioliittomme virallisuuteen. Tiivistetyimmässä versiossa voisi tehdä pikavisiitin Marriage Bureauhun päivää ennen vihkimistä, ja vihkitilaisuuden jälkeen suunnata heti virastoihin hakemaan leimoja papereihin.

Teimme myös pieniä hääjärjestelyitä New Yorkissa ennen varsinaista vihkipäivää. Kävimme hakemassa Money Orderin Apostille-leimaa varten (tästä lisää myöhempänä). Tilasimme kukat valmiiksi edellispäivänä, ostimme erilaisia minikakkuja valmiiksi hotellin jääkaappiin hääkakuksi, ja laitoimme samppanjan kylmään odottamaan paluutamme hotellille. Ostimme myös hieman eväitä, ja ne tulivatkin tarpeeseen päivän aikana.

Naimalupa ja harkinta-aika

Ennen varsinaista vihikimistä on hankittava Marriage License. Lisenssin voi esitäyttää netissä aikaisintaan 21 päivää ennen vihkimistä, mutta sen voi täyttää myös paikan päällä. Itse tein hakemuksen noin 1,5 viikkoa ennen matkaa.

Marriage Bureaussa on esitäytetystä hakemuksesta huolimatta käytävä ennen vihkimistä. Me käytiin perjantaina vilkkaimpaan aikaan ja vietetiin siellä noin tunti; aamulla jos vaivautuisi paikalle olisi jonot kuulemma lähes nollissa. Näytettiin passit, ja paperiin kirjattiin molempien nimet, syntymäpaikkakunnat ja muita perustietoja ja lopuksi vedettiin nimmarit alle. Paperin hinta on $35. Harkinta-aika on 24 tuntia, joten viikolla homman saisi hoidettua vaikka heti seuraavana päivänä.

Hääseremonia

Itse avioituminen tapahtuu sekin kuin labraan olisi menossa, eli vuoronumeron kanssa odottamaan muiden joukkoon; ajanvarauksia maistraattiin ei oteta. Ensiksi käydään jälleen tutulla luukulla ilmoittautumassa ja näyttämässä passit. Tämän jälkeen siirrytään odottelemaan vielä lisää, ja lopulta samalla vuoronumerolla tulee kutsu varsinaiseen toimitukseen. Me odoteltiin vielä vihkihuoneen aulassa tovi, jonka jälkeen pääsimme sisään.

Toimitus itse kesti noin pari minuuttia. Ensiksi kysyttiin, onko jollakin estettä meidän vihkimisellemme. Mariannea hieman huvitti, sillä tämä olisi voinut olla tilanteessa ainoa vastahakoinen. Onneksi ei ollut! Tämän jälkeen minulta kysyttiin, haluanko minä Artun puolisokseni. Sitten vielä kysyttiin ”..and will you promise to love, honor and cherish him for as long as you both shall live?” ja tottahan toki minä lupasin. Sama kaava toistettiin Artulle. Lopussa suukotettiin valojen sinetöimiseksi ja saimme mukaamme todistuksen avioitumisesta. Olimme molemmat mielissämme lyhyen valan sisällöstä; se oli mielestämme oikein kaunis. Vihkitodistus maksoi $25.

Hoksasimme seuraavana päivänä todistuksemme olevan suppea versio ja ulkomaisia vihkiessä todistuksen pitäisi olla laajempi vedos kyseisestä paperista. Tämän vuoksi jouduimme palaamaan City Hallille vielä seuraavana päivänä. Lisäksi todistukseen oli lipsahtanut Artun kohdalle väärä synnyinpaikka, joka piti sekin korjata. Kannattaa siis ensikäynnillä syynätä tarkasti, että jokainen kohta on oikein ja pyytää suorilta laajempi vihkitodistus. Tämä lappu maksoi $35.

Notaarin leima

Laaja vihkitodistus tuli vielä leimata notaarilla (The County Clerck´s office), joka sijaitsi Marriage Bureaun viereisessä rakennuksessa. Hulppean rakennuksen kellarikerroksesta löysimme nopeasti oikean tiskin. Ensiksi jonotimme hetkisen notaarin pakeille, jonka jälkeen siirryimme vielä kassatädin jonoon maksamaan huvin. Notaarin leima irtosi edukkaasti, hinta oli $3. Visiittiin meni kaikkineen vajaa puoli tuntia.

Apostille-leima

Viimeisenä steppinä Amazing Racessamme meidän tuli noutaa todistukseen avioliitostamme Apostille-todistus. Todistuksella todistetaan, että kyseisen paperin allekirjoittajalla on allekirjoitusoikeus kyseessä olevassa maassa eli se yksinkertaisesti todistaa todistuksen oikeaksi ja tekee lappusesta lainvoimaisen myös Suomessa. Kello alkoi kipittää kovaa tahtia kohti viimeisen lomapäivän iltaa, ja huomasimme, että virastoaika alkaa olla päättymässä. Apostille Services sijaitsee osoitteessa 123 Williams Street. Apostille maksaa $10, jonka voi maksaa vain money orderilla tai shekillä. Money Orderin kävimme onneksi hakemassa jo aikaisemmin viikolla Western Unionista.

Koko naimalysti kustansi yhteensä $83, joka on aika pieni hinta kaikkiin muihin reissun kustannuksiin nähden. Naimisiinmeno vaati vaivannäköä, mutta meillä ei loppunut into asioiden hoitamiseen, sillä asiointi jenkkilaitoksissa tuntui lähinnä jännittävältä.

Tässä vielä kerrattuna kompaktisti:

  • Marriage License $35 24 h ennen vihkimistä (mukaan: puoliso, passi, luottokortti, hakemuksen numero jos täytetty netissä etukäteen)
  • Money Order (Apostille-leimaa varten, arvo $10) (mukaan: käteistä tai luottokortti. Tämän voi hoitaa esim. Western Unionissa. Pankista tätä emme saaneet, olisi vaatinut tilin kyseiseen pankkiin)
  • Marriage Certificate $35 (laaja versio!) vihkitilaisuudesta (mukaan: puoliso, passi, luottokortti)
  • Notaarin leima $3 (mukaan: vihkitodistus ja luottokortti)
  • Apostille-leima $10 (mukaan: vihkitodistus, Money Order. Shekki olisi toinen tapa maksaa, mutta sitä ei saa ellei ole paikallista pankkitiliä)

Kotiin palattuamme paperit toimitettiin maistraattiin, ja olemme nyt olleet jo hyvän tovin virallisesti aviopari myös Suomessa. New Yorkissa naimisiin mennessä voisi hyvin myös vaihtaa nimen, mutta minulla oli tuolloin seuraavat Jenkkilennot jo varattuna, joten koin helpommaksi elää 2017 vuoden vielä vanhalla nimellä ja tehdä nimenmuutoksen näin jälkikäteen. Nyt nimenmuutoskin on tehty, Maistraatti peri tästä 101 € maksun. Naimisiinmenon yhteydessä nimenmuutos on ilmainen.

Vinkkejä häihin New Yorkissa

  1. Varaa tarpeeksi aikaa ja mieti ajankohta huolella. Suosittelen varaamaan aikaa NYCissä ainakin kaksi päivää vihkimisen molemmin puolin; pari päivää aikaeroon tottumiseksi sekä asioiden hoitelemiseen, ja ainakin muutaman Honey Moon -päivän, jolloin hääjännitys on ohi ja reissusta voi nautiskella tuoreena avioparina. Naimisiinmenoon uhrautuu sujuvastikin hoidettuna muutama päivä. Me olisimme viihtyneet Nycissä pidempäänkin, mutta viikossa ehti kyllä paljon muutakin kuin mennä naimisiin. Reissun ajankohta kannattaa miettiä myös siten, ettei hääpäivä osu aivan kesän kuumimpaan helleaaltoon.
  2. Mieti ajoissa hääaamun ohjelma. Otettiin hotellihuone ilman aamupalaa, joten mietittiin etukäteen, mistä Arttu kävisi hakemassa meille aamiaiset hääaamuna. Suosittelen syömään hyvin ennen lähtöä! Hoidin ehostautumisen itse, mutta Nycissä on lukuisia kampaamoja ja kauneushoitoloita, joihin voi varata ajan meikkiin tai kampaukseen; osa ihan kohtuuhintaisiakin. Varauksen voi tehdä jo Suomesta, tai fiilistellä sopivaa paikan päällä. Yelp-sovelluksesta etsimällä ainakin itse löysin monta potentiaalista paikkaa, mikäli olisin muuttanut mieltäni ja halunnut istahtaa kampaajan tuoliin hääpäiväni aamuna. Myös Dry Barit (pesevät/kuivaavat hiukset muotoon) ovat hieman edellisiä edukkaampi vaihtoehto mikäli on aikeissa jättää hiukset auki.
  3. Hääpäivän hankinnat. Kukkakauppoja on koko kaupunki täynnä, samoin konditorioita. Halusin rennon kimpun ilman erikoisempia väkerryksiä, joten tilasin oman kimppuni Whole Foodsista. Esitin toiveeni ja mainio kuubalaissyntyinen floristi teki mielestäni aivan loistavaa työtä. Myös hääkakkumme (lajitelma erilaisia minikokoisia suklaa- ja juustokakkuja) sekä tietenkin macaronsit (jotka muuten kiilasivat maussa kaikkien kakkujen ohitse) olivat nekin Whole Foodsin valikoimasta. Kuohuvaa sai helposti lähes jokaisesta korttelista. Meillä oli pullo etukäteishäälahjaksi saamaamme Dom Perignonia, jonka toimme Tukholman kentältä.
  4. Hääpuvut ja asusteet. Meistä oli mukavaa, että vaatteet oli hankittu jo Suomesta, sillä emme kumpikaan järin nauti shoppailusta. Mikään ei toki estä niiden hankkimista paikanpäältä! Tiffany´s lienee klassisin paikka vihkisormuksen hankintaan, ja esimerkiksi Macy´sillä on hyvä valikoima juhlaan sopivia vaatteita ja asusteita. Toki New York on täynnä toinen toistaan makeampia liikkeitä jokaiseen makuun! Naimisiinmeno Marriage Bureaussa ei toden totta edellytä morsiuspukua; pääosalla morsiamista oli päällään valkoinen trikoomekko ja näyttävät korot, ja miehet olivat paikalla pääosin yhdistelmäpuvuissa. Paljon näkyi myös täysin arkisia asuja.
  5. Mitä mukaan City Hallille? Hääpäivälle kannattaa pakata matkaan yksi reppu, joka kulkee näppärästi sulhasen tai kuvaajan selässä. Ota mukaan tarvittavat dokumentit (muista passit!), kamera, puhelin sekä laturi, vettä, matalat kengät, meikit (puuteri + huulipuna) ja helposti syötävää (ja ei sotkevaa!) välipalaa. Odotellessamme vuoroamme vihkitilaisuuteen aamupalasta oli kulunut jo lähes kuusi tuntia, ja kuvausreissun päätteeksi olimme hotellilla takaisin illalla klo: 19.

Tärkeimpänä vinkkinä on kuitenkin se, ettei häitään suunnittele pilkulleen tai stressaa päivästä liikaa. New Yorkissa on monta muuttujaa, ja yhden dominon kaatuminen voi aiheuttaa ties millaisia ketjureaktioita. Esimerkiksi meidän hääpäivämme kanssa päällekkäin oli YK:n huippukokous, joka ruuhkautti Manhattania entisestään ja näin ollen Marianne juttui taksissa tunneliin hääpäivämme aamuna. Aika kului, emmekä saaneet puhelinyhteyttä toisiimme, sillä puhelinverkko ei kantanut tunneliin asti. Jännittävän odottelun päätteeksi Marianne onneksi pääsi hotellille ehjin nahoin. Toinen muuttuja oli se, että kyseisenä keskiviikkona olikin oletettua enemmän naimisiinmenijöitä, joten aiemmin suunniteltu ohjelma poiketa mm. Central Parkissa jäi toteuttamatta. Toisaalta täysin spontaani pistäytyminen kuohuviinilasillisille Bryant Parkiin, floristimme yllättäminen ja haliminen kiitokseksi sekä töistä palaavien ihmisten sydämelliset onnittelut kävellessämme takaisin hotellille olivat hetkiä, jotka tekivät päivästämme spesiaalin.

Kysykää ihmeessä jos joku jäi mietityttämään! Jos alussa jäi kuvat kurkkaamatta, täältä löytyisi vielä otoksia meidän päivästä.