Recent Posts

Viikon parhaat, vko 5

Viikon parhaat, vko 5

Hitto, sehän on jo helmikuu! Minne kummaan tämä aika vilistää? Viikon viisi suurin hämmästyksen aihe oli aivan ehdottomasti aamupirteys. Puuhailin täysin tavoistani poiketen kaikenlaisia asioita ennen työpäivää kuin mikäkin aamuihminen, ja heräsin tosi aikaisin ilman pakottavaa syytä aika moneen päivään. Muutenkin fiilis on Arttua lainatakseni […]

Viikon parhaat, vko 4

Viikon parhaat, vko 4

Uuden vuoden neljäs viikko on pian ohi, ja olen äärettömän iloinen, että arki on palannut! Omalla tavallaan vuoden aloituskaaos joulun ja vuodenvaihteen jäljiltä on hauska, mutta kyllä mä tykkään siitä, että olen priorisoinut ja aikatauluttanut hommat. Kaiken suklaahuuruisen joulukoomailun jäljiltä pääkin on taas hyrähtänyt vauhtiin. […]

Häät New Yorkissa

Häät New Yorkissa

Kuten niin moni jo tietääkin, avioiduimme Artun kanssa syyskuussa 2017 Manhattanilla. Naimisiinmenoon ulkomailla liittyi melkoinen määrä mietittävää, joten päätin koota kokemuksistamme mahdollisimman kattavan selostuksen, sekä vinkkejä muille matkahäitä suunnitteleville pareille. Tämä juttu ei siis välttämättä puhuttele elleivät häät New Yorkissa (tai muualla maailmalla) ole suunnitelmissa. Kuvitin postauksen meidän Nycikuvilla, hääkuvat ja kertomus meidän hääpäivästä löytyvät aiemmasta postauksesta.

New Yorkissa naimisiin meneminen on melko yksinkertaista joskin vaati ennakkoselvitysten perusteella muodostamastamme oletuksesta poiketen hieman enemmän virastoissa juoksentelua. Itse toimitus, siis mikäli kyseessä on siviilivihkiminen, tapahtuu Marriage Bureaussa osoitteessa 141 Worth Street New York, NY 10013.

Häät New Yorkissa voi myös pitää suomalaisessa kirkossa, mutta luonnollisesti siitä meillä ei ole kokemuksia kerrottavana. Mikäli kirkkohäät on suunnitteilla, suosittelen suuntaamaan Home Via Laura -blogiin, josta löytyy vinkit kirkolliseen vihkimiseen New Yorkissa.

Häävalmistelut Suomessa

Etukäteen itse vihkimisen eteen ei voinut kovin paljoa tehdä. Tilasimme varmuudeksi Maistraatista esteettömyystodistukset kielikäännöksillä mukaan, ettei vihkiminen jäisi ainakaan niistä kiinni. Todistusta ei lopulta tarvittu. Valikoimme hotellin siten, ettei matka pelipaikoille kestäisi ikuisuuksia, ja tarkastimme, ettei reissumme päivinä sattuisi olemaan arkipyhiä tai muita esteitä vihkimiselle. Lisäksi Marriage License -lomakkeen voi esitäyttää netissä ennen vihkimistä. Hakemus on voimassa 21 päivää täyttämisestä.

Me haluttiin saada vihkipäivämme taltioitua kuviin. Tarkoitus ei ollut näpsiä tuntitolkulla viimeiseen viilattuja hääfotoja, vaan dokumentoida meille tärkeän päivän tapahtumat ja ottaa muutamia otoksia päivän mittaan. Laitoin muutama kuukausi ennen reissuamme ilmoituksen Facebookiin, jossa kerroin etsiväni kuvaajaa NYCistä. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin Facebookin inboxiin kilahti viesti Abu Dhabista. Vajaan puolen tunnin päästä homma oli sovittu: Etihadilla työskentelevä Marianne bidaisi Nycin lentoa ja tulisi kuvaamaan meidän häät layoverillaan. Siis lentäisi vartavasten JFK:n lennon ja tulisi kiertämään Nyciä koko päiväksi meidän kanssa! Mariannen työaikataulu määritteli pitkälti meidän vihkipäivän; lentoa yritettiin 19. pvälle, mutta lopulta rosterihakkerit Arabiemiraateissa pistivät hääpäiväksemme 20.9.2017. Enpä olisi uskonut Dubaista kytkintä nostaessani, että lähi-idän asukit päättäisivät enää koskaan minun puolestani mistään – ei ainakaan hääpäivästä! Onneksi kuitenkin näin, sillä tiistain sade oli keskiviikkona kaikonnut ja keli oli täydellinen. Marianne auttoi myös nutturani kanssa, joten meille oli varsinainen onnenpotku, että homma järjestyi tällä tapaa. Mariannelle jättimäiset kiitoshalit vielä kertaalleen!

Muuten keskityttiin sitten perinteisempiin häävalmisteluihin. Sormus ostettiin jo vuoden 2017 alkupäivinä, ja häämekko löytyi sekin hyvissä ajoin maaliskuun kieppeillä kriteereillä ”ei mene pukupussissa ryppyyn ja mahtuu käsimatkatavarana mukaan”. Halusin jalkaani sisäänajetut korot, jotka löytyivät kaapistani. Sulhasen puku roikkui hyvän tovin henkarissa ennen lähtöä. Myös kengät, vyö, ja sukat hommattiin sulhaselle Suomesta. Rusetti oli saapunut veljeni mukana Italiasta jo kihlajaislahjana, ja korvikset mulle löytyivät sattumalta paria päivää ennen reissua. Artun valkoinen kauluspaita upgreidattiin vielä Nycissä, sillä aiemmin hankittu oli hieman turhan reilu.

Pakkaaminen

Olen ehdottomasti travel light-ihmisiä, joten hääpukujen roudaaminen Atlantin toiselle puolelle oli ihan älytön idea. Kuka idiootti laittaa itsensä tilanteeseen, jossa kaiken muun matkatavaran lisäksi on roudattavana myös kilotolkulla tylliä, ja välilaskujakin matkalla on kaksi? Oulusta lähtiessäni tunsin itseni vähintäänkin typeräksi kun kantelin pussillista valkoista kangasta mukanani, mutta mekon matka meni lopulta oikein mallikkaasti.

Epäilyksistä huolimatta saimme mahdutettua häävaatetuksen, matkavaatteet, urheilukamat, järjestelmäkameran, ehostautumisvälineet, lentomatkan viihdykkeet sekä muun sälän yhteensä 40 kiloon; siis kahden ihmisen helposti liikuteltavaan kokonaisuuteen, josta ei puuttunut mitään. Hulluus siis todellakin kannatti, mutta vaati kyllä hieman tavallista enemmän etukäteisvalmisteluja.

Naimisiin – vihdoin!

Lomastamme kului naimisiinmenohommiin aikaa kolmena päivänä, mutta tämän jutun vinkeillä selviäisi varmasti kahden päivän rutistuksella. Tiivistetysti häämme New Yorkissa menivät näin: Ensimmäisenä lomapäivänämme perjantaina käytiin hakemassa naimalupa, seuraavan viikon keskiviikkona meidät vihittiin ja torstaina käytiin vielä hakemassa tarvittavat todisteet, jotta Suomessakin uskottaisiin avioliittomme virallisuuteen. Tiivistetyimmässä versiossa voisi tehdä pikavisiitin Marriage Bureauhun päivää ennen vihkimistä, ja vihkitilaisuuden jälkeen suunnata heti virastoihin hakemaan leimoja papereihin.

Teimme myös pieniä hääjärjestelyitä New Yorkissa ennen varsinaista vihkipäivää. Kävimme hakemassa Money Orderin Apostille-leimaa varten (tästä lisää myöhempänä). Tilasimme kukat valmiiksi edellispäivänä, ostimme erilaisia minikakkuja valmiiksi hotellin jääkaappiin hääkakuksi, ja laitoimme samppanjan kylmään odottamaan paluutamme hotellille. Ostimme myös hieman eväitä, ja ne tulivatkin tarpeeseen päivän aikana.

Naimalupa ja harkinta-aika

Ennen varsinaista vihikimistä on hankittava Marriage License. Lisenssin voi esitäyttää netissä aikaisintaan 21 päivää ennen vihkimistä, mutta sen voi täyttää myös paikan päällä. Itse tein hakemuksen noin 1,5 viikkoa ennen matkaa.

Marriage Bureaussa on esitäytetystä hakemuksesta huolimatta käytävä ennen vihkimistä. Me käytiin perjantaina vilkkaimpaan aikaan ja vietetiin siellä noin tunti; aamulla jos vaivautuisi paikalle olisi jonot kuulemma lähes nollissa. Näytettiin passit, ja paperiin kirjattiin molempien nimet, syntymäpaikkakunnat ja muita perustietoja ja lopuksi vedettiin nimmarit alle. Paperin hinta on $35. Harkinta-aika on 24 tuntia, joten viikolla homman saisi hoidettua vaikka heti seuraavana päivänä.

Hääseremonia

Itse avioituminen tapahtuu sekin kuin labraan olisi menossa, eli vuoronumeron kanssa odottamaan muiden joukkoon; ajanvarauksia maistraattiin ei oteta. Ensiksi käydään jälleen tutulla luukulla ilmoittautumassa ja näyttämässä passit. Tämän jälkeen siirrytään odottelemaan vielä lisää, ja lopulta samalla vuoronumerolla tulee kutsu varsinaiseen toimitukseen. Me odoteltiin vielä vihkihuoneen aulassa tovi, jonka jälkeen pääsimme sisään.

Toimitus itse kesti noin pari minuuttia. Ensiksi kysyttiin, onko jollakin estettä meidän vihkimisellemme. Mariannea hieman huvitti, sillä tämä olisi voinut olla tilanteessa ainoa vastahakoinen. Onneksi ei ollut! Tämän jälkeen minulta kysyttiin, haluanko minä Artun puolisokseni. Sitten vielä kysyttiin ”..and will you promise to love, honor and cherish him for as long as you both shall live?” ja tottahan toki minä lupasin. Sama kaava toistettiin Artulle. Lopussa suukotettiin valojen sinetöimiseksi ja saimme mukaamme todistuksen avioitumisesta. Olimme molemmat mielissämme lyhyen valan sisällöstä; se oli mielestämme oikein kaunis. Vihkitodistus maksoi $25.

Hoksasimme seuraavana päivänä todistuksemme olevan suppea versio ja ulkomaisia vihkiessä todistuksen pitäisi olla laajempi vedos kyseisestä paperista. Tämän vuoksi jouduimme palaamaan City Hallille vielä seuraavana päivänä. Lisäksi todistukseen oli lipsahtanut Artun kohdalle väärä synnyinpaikka, joka piti sekin korjata. Kannattaa siis ensikäynnillä syynätä tarkasti, että jokainen kohta on oikein ja pyytää suorilta laajempi vihkitodistus. Tämä lappu maksoi $35.

Notaarin leima

Laaja vihkitodistus tuli vielä leimata notaarilla (The County Clerck´s office), joka sijaitsi Marriage Bureaun viereisessä rakennuksessa. Hulppean rakennuksen kellarikerroksesta löysimme nopeasti oikean tiskin. Ensiksi jonotimme hetkisen notaarin pakeille, jonka jälkeen siirryimme vielä kassatädin jonoon maksamaan huvin. Notaarin leima irtosi edukkaasti, hinta oli $3. Visiittiin meni kaikkineen vajaa puoli tuntia.

Apostille-leima

Viimeisenä steppinä Amazing Racessamme meidän tuli noutaa todistukseen avioliitostamme Apostille-todistus. Todistuksella todistetaan, että kyseisen paperin allekirjoittajalla on allekirjoitusoikeus kyseessä olevassa maassa eli se yksinkertaisesti todistaa todistuksen oikeaksi ja tekee lappusesta lainvoimaisen myös Suomessa. Kello alkoi kipittää kovaa tahtia kohti viimeisen lomapäivän iltaa, ja huomasimme, että virastoaika alkaa olla päättymässä. Apostille Services sijaitsee osoitteessa 123 Williams Street. Apostille maksaa $10, jonka voi maksaa vain money orderilla tai shekillä. Money Orderin kävimme onneksi hakemassa jo aikaisemmin viikolla Western Unionista.

Koko naimalysti kustansi yhteensä $83, joka on aika pieni hinta kaikkiin muihin reissun kustannuksiin nähden. Naimisiinmeno vaati vaivannäköä, mutta meillä ei loppunut into asioiden hoitamiseen, sillä asiointi jenkkilaitoksissa tuntui lähinnä jännittävältä.

Tässä vielä kerrattuna kompaktisti:

  • Marriage License $35 24 h ennen vihkimistä (mukaan: puoliso, passi, luottokortti, hakemuksen numero jos täytetty netissä etukäteen)
  • Money Order (Apostille-leimaa varten, arvo $10) (mukaan: käteistä tai luottokortti. Tämän voi hoitaa esim. Western Unionissa. Pankista tätä emme saaneet, olisi vaatinut tilin kyseiseen pankkiin)
  • Marriage Certificate $35 (laaja versio!) vihkitilaisuudesta (mukaan: puoliso, passi, luottokortti)
  • Notaarin leima $3 (mukaan: vihkitodistus ja luottokortti)
  • Apostille-leima $10 (mukaan: vihkitodistus, Money Order. Shekki olisi toinen tapa maksaa, mutta sitä ei saa ellei ole paikallista pankkitiliä)

Kotiin palattuamme paperit toimitettiin maistraattiin, ja olemme nyt olleet jo hyvän tovin virallisesti aviopari myös Suomessa. New Yorkissa naimisiin mennessä voisi hyvin myös vaihtaa nimen, mutta minulla oli tuolloin seuraavat Jenkkilennot jo varattuna, joten koin helpommaksi elää 2017 vuoden vielä vanhalla nimellä ja tehdä nimenmuutoksen näin jälkikäteen. Nyt nimenmuutoskin on tehty, Maistraatti peri tästä 101 € maksun. Naimisiinmenon yhteydessä nimenmuutos on ilmainen.

Vinkkejä häihin New Yorkissa

  1. Varaa tarpeeksi aikaa ja mieti ajankohta huolella. Suosittelen varaamaan aikaa NYCissä ainakin kaksi päivää vihkimisen molemmin puolin; pari päivää aikaeroon tottumiseksi sekä asioiden hoitelemiseen, ja ainakin muutaman Honey Moon -päivän, jolloin hääjännitys on ohi ja reissusta voi nautiskella tuoreena avioparina. Naimisiinmenoon uhrautuu sujuvastikin hoidettuna muutama päivä. Me olisimme viihtyneet Nycissä pidempäänkin, mutta viikossa ehti kyllä paljon muutakin kuin mennä naimisiin. Reissun ajankohta kannattaa miettiä myös siten, ettei hääpäivä osu aivan kesän kuumimpaan helleaaltoon.
  2. Mieti ajoissa hääaamun ohjelma. Otettiin hotellihuone ilman aamupalaa, joten mietittiin etukäteen, mistä Arttu kävisi hakemassa meille aamiaiset hääaamuna. Suosittelen syömään hyvin ennen lähtöä! Hoidin ehostautumisen itse, mutta Nycissä on lukuisia kampaamoja ja kauneushoitoloita, joihin voi varata ajan meikkiin tai kampaukseen; osa ihan kohtuuhintaisiakin. Varauksen voi tehdä jo Suomesta, tai fiilistellä sopivaa paikan päällä. Yelp-sovelluksesta etsimällä ainakin itse löysin monta potentiaalista paikkaa, mikäli olisin muuttanut mieltäni ja halunnut istahtaa kampaajan tuoliin hääpäiväni aamuna. Myös Dry Barit (pesevät/kuivaavat hiukset muotoon) ovat hieman edellisiä edukkaampi vaihtoehto mikäli on aikeissa jättää hiukset auki.
  3. Hääpäivän hankinnat. Kukkakauppoja on koko kaupunki täynnä, samoin konditorioita. Halusin rennon kimpun ilman erikoisempia väkerryksiä, joten tilasin oman kimppuni Whole Foodsista. Esitin toiveeni ja mainio kuubalaissyntyinen floristi teki mielestäni aivan loistavaa työtä. Myös hääkakkumme (lajitelma erilaisia minikokoisia suklaa- ja juustokakkuja) sekä tietenkin macaronsit (jotka muuten kiilasivat maussa kaikkien kakkujen ohitse) olivat nekin Whole Foodsin valikoimasta. Kuohuvaa sai helposti lähes jokaisesta korttelista. Meillä oli pullo etukäteishäälahjaksi saamaamme Dom Perignonia, jonka toimme Tukholman kentältä.
  4. Hääpuvut ja asusteet. Meistä oli mukavaa, että vaatteet oli hankittu jo Suomesta, sillä emme kumpikaan järin nauti shoppailusta. Mikään ei toki estä niiden hankkimista paikanpäältä! Tiffany´s lienee klassisin paikka vihkisormuksen hankintaan, ja esimerkiksi Macy´sillä on hyvä valikoima juhlaan sopivia vaatteita ja asusteita. Toki New York on täynnä toinen toistaan makeampia liikkeitä jokaiseen makuun! Naimisiinmeno Marriage Bureaussa ei toden totta edellytä morsiuspukua; pääosalla morsiamista oli päällään valkoinen trikoomekko ja näyttävät korot, ja miehet olivat paikalla pääosin yhdistelmäpuvuissa. Paljon näkyi myös täysin arkisia asuja.
  5. Mitä mukaan City Hallille? Hääpäivälle kannattaa pakata matkaan yksi reppu, joka kulkee näppärästi sulhasen tai kuvaajan selässä. Ota mukaan tarvittavat dokumentit (muista passit!), kamera, puhelin sekä laturi, vettä, matalat kengät, meikit (puuteri + huulipuna) ja helposti syötävää (ja ei sotkevaa!) välipalaa. Odotellessamme vuoroamme vihkitilaisuuteen aamupalasta oli kulunut jo lähes kuusi tuntia, ja kuvausreissun päätteeksi olimme hotellilla takaisin illalla klo: 19.

Tärkeimpänä vinkkinä on kuitenkin se, ettei häitään suunnittele pilkulleen tai stressaa päivästä liikaa. New Yorkissa on monta muuttujaa, ja yhden dominon kaatuminen voi aiheuttaa ties millaisia ketjureaktioita. Esimerkiksi meidän hääpäivämme kanssa päällekkäin oli YK:n huippukokous, joka ruuhkautti Manhattania entisestään ja näin ollen Marianne juttui taksissa tunneliin hääpäivämme aamuna. Aika kului, emmekä saaneet puhelinyhteyttä toisiimme, sillä puhelinverkko ei kantanut tunneliin asti. Jännittävän odottelun päätteeksi Marianne onneksi pääsi hotellille ehjin nahoin. Toinen muuttuja oli se, että kyseisenä keskiviikkona olikin oletettua enemmän naimisiinmenijöitä, joten aiemmin suunniteltu ohjelma poiketa mm. Central Parkissa jäi toteuttamatta. Toisaalta täysin spontaani pistäytyminen kuohuviinilasillisille Bryant Parkiin, floristimme yllättäminen ja haliminen kiitokseksi sekä töistä palaavien ihmisten sydämelliset onnittelut kävellessämme takaisin hotellille olivat hetkiä, jotka tekivät päivästämme spesiaalin.

Kysykää ihmeessä jos joku jäi mietityttämään! Jos alussa jäi kuvat kurkkaamatta, täältä löytyisi vielä otoksia meidän päivästä.

Arkiviikon parhaat, vko 2

Arkiviikon parhaat, vko 2

Tällä viikolla tapahtui kaikenlaista mukavaa. Arkipäivät olivat täynnä hauskoja, piristäviä juttuja, joita ei tavallisessa rallissa äkkiseltään huomaa ellei pysähdy ja katkaise painelemista putkinäkö päällä. Oon ollut tosi tyytyväinen, etten ole joutunut matkustamaan just nyt minnekään; parin viikon kotona olo ja arki on tuntunut ihan lomalta, […]

Matkustuskriisi

Matkustuskriisi

Poden ensi kertaa elämässäni todellista matkustuskriisiä. Vuosi on jo hyvässä vauhdissa, ja meidän reissusuunnitelmat ovat vielä lähes täysin auki. Kaikki tuntuvat matkustavan koko ajan jonnekin, eikä meidän perheessä olla vielä edes alettu katselemaan kalenteria sillä silmällä. ”Vastahan te edellisiltä reissuilta palasitte!”, voisi joku miettiä, mutta […]

Naimisiin New Yorkissa – häät Manhattanilla

Naimisiin New Yorkissa – häät Manhattanilla

Häistämme New Yorkissa on vierähtänyt pian neljä kuukautta, ja olen tässä pohdiskellut, mitä tekisin hääkuviemme kanssa. Hieman yllättäenkin ne tuntuvat kovin henkilökohtaisilta, ja mietin jo, jättäisinkö kuvat kokonaan julkaisematta blogissa. Katselin viime vuoden aikana hieman ulkopuolisena sitä, miten hääjuhlavalmisteluista tuntuu kovin usein unohtuvan se juhlien todellinen syy; naimisiinmeno peittyy kaiken hää-etuliitteellä varustetun hässäkän alle, ja rakkausjuhla muuttuu oudoksi kilpavarusteluksi, vyön kiristelyksi ja pöytäkoristeista stressailuksi. Pysyttelin pois hääblogeista, sillä halusin tehdä valintoja meidän mieltymysten mukaan ja olla piittaamatta siitä, miten häitä jonkun mielestä ehkä pitäisi viettää. Niin ollen päädyin pohdiskelemaan meidän tarinamme jakamista.

Olen ylipäätään miettinyt tätä blogia osana koko melkoisen paljon viime vuosina kehittynyttä blogimaailmaa ja sitä, millaisen kuvan tätä kautta meidän elämästä oikeastaan saa. Olen tietoisesti pitänyt blogissa positiivisen vireen, kuten elämässäni yleensäkin, mutta paljon puhuttanut somen aiheuttama harhakuva täydellisistä ihmiselämistä sekä sen myötä lisääntynyt ahdistus hieman huolettaa. En koe, että me eletään täällä blogissakaan ”täydellistä elämää”, mutta kokemushan voi ulkopuoliselle olla aivan eri, ja pelkään, että olen mukana muiden joukossa ruokkimassa kyseistä ilmiötä. Haluankin siis alleviivata, että kaiken mukavan vastapainona meillä on paljon myös ihan tavallista arkea ja ihmiselämään kuuluvia haasteita – ihan kuten kaikilla muillakin.

Tulin lopulta siihen tulokseen, että olisi sääli jättää kuvat oman koneen syövereihin kun niitä on haluttu nähdä ja ehdin niitä jo lupaillakin reissusta palatessamme. Minusta on mukava katsella muiden hyväntuulisia postauksia kuvineen elämän eri tähtihetkistä. Blogi on kulkenut mukanani jo monta vuotta, ja onhan tämä ylipäätään melkoinen kurkistus omaan elämääni, miksei siis häihinkin.

Olen kirjoitellut postausta siitä, miten käytännön asiat Nycissä siviilivihkimisen osalta hoituivat, sillä sekin on herättänyt kiinnostusta. En löytänyt yhtään täysin paikkansapitävää kirjoitusta suomalaisen naimisiinmenosta Jenkeissä ennen reissuamme, jossa koko homma olisi saatu maaliin saakka (siis siten, että vihkiminen on lainvoimainen myös Suomessa). Jokainen jenkkibyrokratian koukero tulee siis selvällä suomella selitetyksi, joten ei muuta kun varaamaan naimisiinmenomatkaa jos yhtään kutkuttelee! Laitan kirjoituksen liveksi heti kun se on valmis.

”Yes, I do!”

Meidän hääpäivämme New Yorkissa alkoi aamupalalla hotellihuoneessa, jonka Arttu kävi hakemassa jo aiemmin mainioksi havaitusta aamupalapaikasta. Kun mitä kihartelin hiuksia ja meikkailin, joutui Arttu jälleen juoksupojaksi ja lähti hakemaan edellispäivänä tilaamaani kimppua. Ystäväni ja kuvaajanamme päivän ajan toiminut Marianne saapui hotellille, auttoi kampauksen viimeistelyssä ja vaihdettiin kuulumiset kunnes oli aika laittaa häämekko päälle ja lähteä liikkeelle. Otettiin muutamat kuvat meidän hotellilla, hypättiin Uberiin ja karautettiin halki Manhattanin kohti Marriage Bureauta.

Turvatarkastusten ja passien näyttämisen jälkeen siirryimme odottelemaan hyväksi aikaa, kunnes meidän vuoronumeromme kilahti tauluun ja seremonia sai alkaa. Koko toimitus kesti noin kaksi ja puoli minuuttia. Niin jännittävä ja tunnelmallinen hetki! Vihkimisen jälkeen kiirehdittiin ottamaan kuvia, sillä vihkimisen odottelussa meni oletettua pidempään. Onneksi oltiin bongailtu Artun kanssa vihkipaikan liepeiltä sopivia kuvauslokaatioita jo etukäteen. Tovin kuluttua hypättiin taksiin, sillä Mariannella oli jo kiire takaisin Long Islandille ja Abu Dhabiin, ja ehditiinkin ihan viime tipassa takaisin Midtowniin.

”Congratulations, sweethearts! You look so happy!”

Ihmettelimme hetken tunnelmaa hulppealla Grand Central Stationilla. Kävelimme rauhassa Bryant Parkiin, tilattiin lasit kuohuvaa ja istuskeltiin aurinkovarjon alla katsellen puiston hulinaa ja fiilistellen tapahtunutta. ” Me mentiin just naimisiin New Yorkissa!”, hihittelin ja tilanne oli positiivisella tavalla absurdi. Mulla oli tennarit matkassa, joten päätettiin kävellä vielä hotellille. Matka jalan kaupungin halki osoittautui huippuideaksi; saimme aivan ihania toivotuksia, onnitteluita ja huudahduksia töistä palaavilta nykiläisiltä ja kadut kansoittaneilta turisteilta! Hyvän fiiliksen levittäminen tuntui mukavalta, ja oli ihanaa, että ventovieraat osallistuivat pienillä toivotuksilla meidän erityislaatuiseen päiväämme. Käytiin myös antamassa halit floristille, joka liikuttui kyyneliin kiitoksistamme. Haimme matkalla hotellille illallisen mukaan; ensiksi poikettiin KFC:llä (!) hakemassa Artulle alkupalat, ja oikeaksi illalliseksi poimittiin mukaan ennalta scoutatusta japanilaisesti sushia. Loppuilta vietettiinkin hotellimme CitizenM:n viihtyisässä huoneessa kaikessa rauhassa ruuan, hääkakun ja samppanjan merkeissä.

Tässä siis kuvia meidän täydellisestä päivästä, meidän mielestämme täydellisenä syyskuisena keskiviikkona ja meille täydellisessä kaupungissa. Kaikki kuvat on siis ottanut  Marianne Koskinen, joka jaksoi kulkea kanssamme pitkin Manhattania koko päivän ja onnistui taltioimaan päivän fiilikset hienosti. Olkaa hyvät!

Häät_NewYorkissa_AniksenmakuinenHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen-CitizenM Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_tonttuHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_just marriedHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_häämekko Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_taxiHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_herrasmies Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_weddingHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_New York Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen urbanHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen kissHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen detailsHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_portaat

2017

2017

Vuosi vaihtui ja on taas aika summata vuoden 2017 tapahtumat yhteen (kilometrin mittaiseen) postaukseen! Vuoden 2016 yhteenvedon lopussa olen suunnitellut seuraavaa: ”Vuonna 2017 ajattelimme alkaa kolmekymppisiksi ja mennään ainakin naimisiin. Arttu kisailee Suomessa ja ehkä ulkomaillakin, sekä tekee töitä minkä painiltaan ehtii. Meikällä puhaltavat uudet, […]

Piilaakso – sukellus startup-maailmaan

Piilaakso – sukellus startup-maailmaan

Vuoden mielenkiintoisin työkeikka alkaa olla takana päin, ja on aika kertoa hieman tarkemmin, mitä ihmettä olen puuhastellut täällä Piilaaksossa kokonaisen kuukauden ajan. Kirjoittelin syksyllä, että lähdemme Artun kanssa marraskuuksi Piilaaksoon, ja yritin jo tuolloin hieman avata sitä, mitä täällä Kaliforniassa on tarkoitus tehdä. Luonnollisesti reissun […]

Kuulumisia Kaliforniasta

Kuulumisia Kaliforniasta

Istun parhaillaan autossa matkalla San Franciscoon viimeistä kertaa Piilaakson reissullamme, ja päätin kirjoitella kuulumisia, sillä kuski viihdyttää itseään hoilottamalla Offspringiä ja osaa jo ajella täällä ilman kartanlukijaa. Olemme matkalla SFMomaan ja fiilistelemään kaupunkia vielä kertaalleen. Pelkästään tältä kuukauden mittaiselta Kalifornianreissulta olisi hirmuisesti kerrottavaa puhumattakaan vain muutama päivä ennen lähtöä vietetyistä hääjuhlista tai syyskuisesta naimisiinmenostamme New Yorkissa. Olen tässä syksyn varrella kirjoitellut Google-kalenterimerkintöihin, puhelimen muistioon, luentomateriaalin nurkkiin ja muistivihkojen kellertäville sivuille jonkinlaisia muistijälkiä, mutta kunnollista, julkaisukelpoista tekstiä ei näiltä hulluilta kuukausilta vielä ole. Aivot ovat kyllä raksuttaneet ja puhelimen kamera laulanut joten puolivalmista juttua on ties kuinka. Ensimmäisenä vapaapäivänäni kotona kerään kaikki post-it-laput, lentokoneen istuintaskusta muistilappukäyttöön kähvelletyt paperipussukat ja muut lipareet, ja alan tahkota tarinaa olan takaa!

Jos jotain olen tänä syksynä oppinut, on se jonkinasteiseen kohtuuteen pyrkiminen siinä, mitä lautaselle mahtuu kerrallaan. Ei ole varsinaisen hyvä yhdistelmä yrittää tehdä kokopäivätyötä kahdella paikkakunnalla, siistiä ja tyhjentää asuntoa kuntoon vuokralaisille, järjestää hääjuhlaa ja lähteä samalla rykäyksellä kuukaudeksi toiselle puolelle maapalloa vain kuukausi ulkomailla järjestettyjen häiden jälkeen. Kulunut syksy ja alkutalvi on ollut elämän parasta aikaa, mutta voi pojat on se ollut kyllä raskaskin. Jos jotain voisin muuttaa, olisi se parin päivän lepo ennen hääjuhlia; olin lopulta niin poikki tuona lauantaiaamuna, että kesti pienen tovin päästä juhlatunnelmaan eikä meikkikään huijannut morsiamen väsymystä täysin piiloon. Olen niin juuriani myöten kiitollinen kaikista upeista tapahtumista, mutta mikäli aikataulutukseen on jatkossa mahdollisuuksia vaikuttaa, jättäisin kokemuksien väliin enemmän tilaa nauttia ja sulatella. Onneksi kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin, eikä mikään ole jäänyt oikeasti harmittamaan. Tämä lähinnä neuvona muille säätäjille ja muistutuksena itselleni josko sitä joskus oppisi.

Kalifornia on onneksemme kohdellut meitä hellästi ja uupumus nollattiin täällä heti ensimmäisellä viikolla. Vietimme Honey Mooniamme San Franciscossa, jossa nukuimme kymmentuntisia unia, ihmettelimme merileijonia, nautiskeltiin auringosta, tehtiin reipas pyörälenkki Golden Gatelle, käytiin puntilla, joogattiin ja oltiin vaan. Reippaasti eri aikavyöhykkeelle siirtyminen antaa kyllä omanlaisensa vapauden tunteen; nautin melkoisesti siitä, että tiedän muiden olevan umpiunessa kun haahuilen omia polkujani puhelin lentokonetilassa.

Akkuja on hellitty myös Piilaakson aikana, kaikki työnteon ulkopuolinen aika on panostettu hyvinvointiin ja lepoon. Kotimatkalle starttaa siis aurinkoenergiaa tankannut pariskunta repullinen kokemuksia rikkaampana ja valmiina kohtaamaan Suomen talvikelit, arki ja oma koti. Pakko myöntää, että ajatus omassa keittiössä keitetystä kahvista ja omista pellavalakanoista alkaa jo hieman houkutella.

Matka Suomeen alkaa maanantai-iltana tätä aikaa, Helsinki-Vantaalle ländäämme tiistai-iltana Suomen aikaa ja kotiin Ouluun pääsen Artun perässä lopulta lauantaina kun Slush-tohinat ja pikkujoulut on saatu alta pois Helsingissä. Seuraavia lentolippuja ei ole toistaiseksi varattuna, joten voipi olla, että loppuvuosi vietetään kotimaassa. Sitä ennen kuitenkin ihmetellään Palo Alton naapurustoon ilmestyviä jouluvalovirityksiä ja kerätään auringonsäteitä sen mitä Kalifornia niitä tähän aikaan vuodesta suo.

Kuvat ovat Kiitospäivän roadtripiltä, jonka viimeinen etappi oli ällistyttävän upea Carmel. Kannattaa käydä!

Onnenpäivä

Onnenpäivä

Reissumme New Yorkiin on aiheuttanut pientä radiohiljaisuutta blogin puolella, sillä matkaan sisältyi tavallista enemmän etukäteissuunnittelua (sekä alta hoidettavia töitä), ja päätin irtautua läppäristäni lomani ajaksi täysin. Paluu kotiin sujui hieman portaittain, sillä jäimme NYCistä lennettyämme viikonlopuksi katsomaan ADCC-kisoja pääkaupunkiseudulle. Sunnuntaina Arttu lensi kotiin Ouluun ja […]


My Diary

Post ID:

Reissumme New Yorkiin on aiheuttanut pientä radiohiljaisuutta blogin puolella, sillä matkaan sisältyi tavallista enemmän etukäteissuunnittelua (sekä alta hoidettavia töitä), ja päätin irtautua läppäristäni lomani ajaksi täysin. Paluu kotiin sujui hieman portaittain, sillä jäimme NYCistä lennettyämme viikonlopuksi katsomaan ADCC-kisoja pääkaupunkiseudulle. Sunnuntaina Arttu lensi kotiin Ouluun ja minä tein maanantain ja tiistain töitä Helsingissä, kunnes viimein tiistai-iltana lensin kotiin. Arttu puolestaan starttasi Kuhmoon varhain keskiviikkoaamuna, ja lopulta pääsimme perjantaina molemmat hillittömän tavaratetriksen sekä lentosuman päätteeksi kotiosoitteeseen. Viikonloppuna on ollut ihana nähdä kavereita sekä kummipoikaamme ja ruskaretkeillä vieraidemme kanssa, mutta pakko myöntää, että tänään on ollut takki melkoisen tyhjä.

Mutta takaisin matkaamme! Kyseessä oli melkoisesti normaalia lomareissua spesiaalimpi keikka, sillä avioiduimme Manhattanilla toiseksi viimeisenä lomapäivänämme, kauniina syyskuisena keskiviikkona. Päivä oli molempien mielestä yksi elämämme hienoimpia, ja ollaan ehditty jo monet kerrat kertailla päivän tapahtumia. Jos kerran elämässään menee naimisiin, fiiliksen tulee olla juuri tuollainen! Olen luonnostellut postausta häistä, itse siviilivihkimisestä New Yorkissa ja kuviakin olisi melkoinen määrä näytettävänä kunhan saan niitä jonkinlaiseen järjestykseen. Palaan niihin heti, kun aikaa riittää!

 

Just Married <3 (kuva: Marianne Koskinen)

Muutoinkin viikon mittainen matkamme oli sanalla sanoen täydellinen. Saavuimme Manhattanille vajaan vuorokauden mittaisen matkustusrupeaman jälkeen myöhään torstai-iltana. Perjantaina heräsimme leveimmästä koskaan näkemästäni sängystä ja katselimme edessä levittyvää Midtownia mielissämme. Times Squarella sijaitseva CitizenM toimi erinomaisen huoneemme lisäksi mainiona keskipisteenä erilaisille seikkailuille mihin päin Manhattania tahansa.

Loman aikana nukuimme pitkiä unia, käveltiin kilometritolkulla joka päivä, syötiin maukkaita aamupaloja ja shopattiin eväitä Whole Foodsissa päivittäin. Arttu pääsi painimaan Marcelo Garcian salille, minä piknikille ja lenkille Central Parkiin sekä treenaamaan hotellimme kattoterassille. Käväisimme sadepäivänä American Museum of Natural Historyssa, tehtiin harkittuja vaatehankintoja, juotiin iltapäiväkahveja ja viimeisenä aamuna herkuteltiin suklaahippupannukakuilla. Eleltiin siis tavallista lomalaisten arkea ja fiilisteltiin NYCiä, joka kolahti onnekseni Arttuunkin. Tuo nimittäin aloitti erään lauseen vain päivän kaupungissa seikkailtuamme, että ”Sitten kun tullaan tänne uudelleen..”.

 

Heti vihkimisen jälkeen. (kuva: Marianne Koskinen)

Tällä kertaa paluu Suomeen oli muuten melkoisen helppo, sillä seuraavaan reissuun on aikaa enää 30 päivää! Tai oikeastaan seuraavaan reissuun on aikaa 4 päivää, sillä piipahdamme tulevana viikonloppuna Tallinnassa. Niin, ja tiistaina käyn Helsingissä, mutta vain päiväseltään. Eipä pääse siis reissukassi pölyttymään! Matkarumban johdosta myös avioitumisen myötä koittava sukunimenvaihdos on tovin holdissa ja siihen palataan sitten joulukuulla uudemman kerran kun Piilaakson elämykset on koettu.

Nyt palailen lekottelemaan, meneillään ensimmäinen (ja varmaan viimeinen) lepopäivä pitkään aikaan. Avioelämä on osoittautunut puolentoista viikon kokemuksella oikein päteväksi touhuksi, kyllä rouvana olemisessa on oma hohtonsa!