2016

Riemun vuosi 2016 alkaa olla viittä vaille vietetty, joten on korkea aika napata itseään niskavilloista ja rauhoittua toviksi blogin pariin.Tämä on tainnut olla kehnoin blogivuosi koskaan Aniksenmakuisen olemassaolon aikana, josta syytän elämässäni tapahtuneita asioita mielummin, kuin hukassa ollutta motivaatiota. Optimisti näkee toki tässä leväperäisyydessäkin hopeareunuksen; mullahan on kilometritolkulla kerrottavaa! Aloitetaanpa siis ihan alusta, eli vuoden 2016 tammikuusta.

Kihlat, oma koti ja paluu tanssimaan

2016 pyöräytetiin käyntiin lautapeleillä, sushilla ja skumpalla Team Lehdolla rauhallisissa merkeissä Oulussa. Pitkien yöunien jälkeen herättiin vuoden ensimmäiseen päivään pirteinä, ja vietettiin melko tavanomaista päivää urheillen ja kotoillen silloisessa vuokra-asunnossamme Sairaalanrinteellä. Oma asunto oli alkanut kuumotella jo joulukuun puolella kun alkoi valjeta, että työ tulee pitämään meidät toistaiseksi Oulussa, ja asuntojahti jatkui heti pyhien jälkeen kun Ouluun palatessamme nurkat tuntuivat entistä ahtaammilta. Kymmenen vuoden tauon jälkeen koin palavaa halua palata tanssitunneille, ja aloitinkin tanssit kolmella eri kurssilla CityDancella. Se oli menoa se, tiesin heti ekojen harkkojen jälkeen olevani siellä, missä mun kuuluukin. Arttu palasi tenttikirjojen pariin, joiden kanssa tahkosikin alkuvuonna kunnioitettavasti lopputenttien vuoksi. Tammikuussa juhlittiin Artun kaverin Jannen kolmekymppiset, ja työpaikan järjestämillä osastopäivillä pääsin tutustumaan paremmin tuoreisiin työkavereihini.

IMG_0193IMG_0224

Helmikuu oli heittämällä koko vuoden mieleenpainuvin kuukausi. Kuun alussa Arttu kävi viettämässä viikonlopun koulukavereiden kanssa Syötteellä. Helsinki kutsui meikäläistä työreissujen merkeissä. Myös Kankaanpäässä tuli käytyä viikonloppureissulla Artun synttäreitä juhlimassa. Työkaverini vinkistä kämppähommat etenivät, ja ihastuimme tulisesti 64-neliöiseen kerrostaloasuntoon Intiöstä. Tostai-iltana vuorokausi tarjouksen jättämisen jälkeen tanssitunnilta kotiuduttuani Arttu paljasti uutiset, ja minä huusin suoraa huutoa onneni kukkuloilla: ”Me päästään kotiin!” Kuun aikana järjesteltiinkin asuntokauppoja jännityksestä soikeina, joka tuntui olevan irtolaiselämälleni viimeinen naula arkkuun. Flunssa kuumeineen kaatoi Artun sänkyyn, ja potilas joutuikin viikoksi treenitauolle. Viikko oli koettelemus meille molemmille, sillä rakas avomieheni ei ole varsinaisesti tehty lököilemään paikoillaan. Onneksi tauti hellitti, Arttu pääsi takaisin tatamille ja 26.2. viimein kimpassa asuntokaupoille. Pankkireissun päätteeksi kahvittelimme Roosterissa kakkupalojen kera, ja juotiin vielä skumpat kotona ennen saunaa. Samaisena 26. päivänä helmikuuta vietimme myös seurustelumme ensimmäistä vuosipäivää, jota juhlistimme 5 ruokalajin illallisella Oulassa. Ilta päättyi täyteen yllätykseen, kun äärettömän herkullisen ruokailun ja superhauskan illan päätteeksi Arttu laski polven maahan ja kysyi, josko mentäisiin naimisiin. Asuntokauppojen tuottamat riemunkiljahdukset jäivät auttamatta kakkoseksi, kun menimme kihloihin lumihiutaleiden leijaillessa öisessä Oulussa. Se hetki on minun paras käsitykseni täydellisyydestä.

   IMG_0376 IMG_0433  

Maaliskuun alku odotettiin innolla muuttoa, ja työ vei jälleen Helsinkiin. Reissulla etelässä kului useampi päivä, joten ehdin käydä Annilla kyläilemässä ja kimpassa treenaamassa Helsinki Core Trainersilla. Suuntasimme jälleen Kankaanpäähän, kun Mamma siunattiin viimeiselle matkalleen; haikea päivä sai iloisen lopun kun iltapäivällä näin pitkästä aikaa isän puolen sukulaisia ja samana iltana juhlittiin kihlajaisia perheidemme kesken. Maaliskuun puolivälissä koitti viimein muuton aika, ja saimme korvaamatonta apua muuttoon vanhemmilta sekä Artun kavereilta kamojen siirrossa. Muuton päätteeksi totesin hemmottelun olevan tarpeen, ja joululahjaksi saamani pedikyyri meni hyötykäyttöön synttäripäivänäni. Muistan ihmetelleeni täyttä auringonpaistetta hoitolan ikkunasta, joka oli kuukausien pimeyden jälkeen todella hämmentävää. Pääsiäisenä Artun perhe tuli kylään, ja pyörittelimme porukalla valtavan määrän susheja syötäväksi. Pääsiäissunnuntaina juoksin suklaisten pääsiäispupujen voimalla koko vuoden pisimmän lenkin. Kuun viimeisenä viikonloppuna matka kävi Haaparantaan; Ikea-reissu lienee jokaisen muuton jälkituote tahtoipa sitä tai ei. 

IMG_0536IMG_0613IMG_0650

Nizza, Artun valmistujaiset, tuparit ja juhannus

Omaan makuuni vuoden parhaan jiujitsuseminaarin veti Martin Aedma Kamppailuklubilla, joka taitaakin olla viimeisiä kertoja kun kävin kunnolla painimassa; vuoden aikana paini-into hieman laimeni kipeytyneen niskan vuoksi, ja tanssi tuntui vievän vain tiiviimmin mennessään. Otimme varaslähdön Iskän 60 v. juhliin meillä Oulussa, sankarille tarjoiltiin itse tehtyä Sacher-kakkua konjakin kera illallisen päätteeksi. Poikettiin kevään korvalla myös äidin kanssa Nizzassa, joka toi erittäin kaivatun aurinkoannoksen pitkän kevään keskelle. Koulukiireiden vuoksi Arttu pääsi vuoden ensimmäisiin kisoihin vasta huhtikuulla, ja nappasikin Finnish Openista kakkossijan omasta sarjastaan. Rukakin tuli tsekattua työporukalla, kun pistäydyttiin idemmässä viikonlopun mittaisella virkistysreissulla. 

IMG_0896IMG_0919IMG_1029

Toukokuussa aloin uskoa, että aurinko vielä voittaa taistelun talvea vastaan – ainakin jossain kohtaa. Vappu vietettiin rauhassa kotona, sillä alkuvuoden menemiset alkoivat verottaa voimia. Hetken mielijohteesta varasimme liput Luulajaan, jossa Arttu kävi kisaamassa ja samaan syssyyn vietettiin hauska viikonloppuloma länsinaapurin puolella. Pienen Luulajan kattava ravintolatarjonta yllätti meidät täysin ja reissusta muotoutui kelpoinen pariskuntaloma! Artun veli ja isä lähtivät työreissulle Intiaan, joka aiheutti pienimuotoista järjestelytoimintaa myös Oulun etäkonttorissa. Toukokuussa käytiin katsomassa Viidakkokirja leffassa, ja juhlimme työporukalla hyvin tehtyjä hommia juhlaillallisella. Tanssikauden päätös huipentui oppilasnäytökseen, johon valmistautuessa mielen sopukoista kaivautui esiin hauskoja esiintymismuistoja yli kymmenen vuoden takaa. Toukokuun lopulla läksin monitoimihommiin Montenegroon häihin Artun jäädessä kotiin juhlimaan valmistujaisiaan. Päällebookkaus kismitti, mutta eipä me tuollaisia jakseta murehtia. Arttu vapautui koulusta ja Päivi ja Matti saatiin naimisiin. Ehdittiin vielä toukokuun loppumetreillä pitää tuparikihlajaiset, jonne saapui uskomaton määrä rakkaita ihmisiä ympäri Suomen Jyväskylästä, Helsingistä, Tampereelta, Seinäjoelta, Vaasasta, Kankaanpäästä ja tietenkin Oulusta. Tupariviikonlopun päätteeksi Arttu lensi Helsinkiin ottamaan vastaan Saudi-Arabiasta saapuneita vieraita, ja viettikin hyvin erilaisen viikon etelässä vieraiden kanssa.

IMG_1186IMG_1192IMG_1243IMG_1320 IMG_1345 IMG_1396

Processed with VSCO with f2 preset

Helsinki-reissut jatkuivat, ja tällä vierailulla vuorossa oli pitkä iltalenkki Veeran kanssa aurinkoisissa Valimon maisemissa. Seuran lisäksi seuraavaksi parasta oli asustus: t-paidalla pärjäsi jo hyvin! Tanssikauden loputtua ilta-ajoista vapautui tilaa, joka täytettiin Artun kanssa ilmajoogalla kolmena iltana viikossa. Koulunsa päätökseen saanut hammaslääkäri matkasi päivittäin töihin Muhokselle, ja meikän pyörän ketjut rasvattiin työmatkareissuja varten; hävisin auttamatta kulkuvälinejaossa Artun suunnatessa ulos kaupungista. Kesän aikana kilsoja kertyi pyörällä lähemmäs 400 – ihan kivasti, sillä etelässä työsuhde-Jopon kanssa matkaa taitetiin huomattavasti vähemmän. Juhannukseksi ei suurempia suunniteltu, ja päädyttiinkin kiertämään Pientä Karhunkierrosta Kuusamoon. Pikaisella varoitusajalla päivämatkamme saikin jatkoa, sillä lopulta juhannuksemme jatkuikin ystävämme Aleksin perheen mökillä erämaassa lähellä Venäjän rajaa. Suunnittelematon juhannus muotoutuikin yhdeksi vuoden ihanimmista viikonlopuista; kävimme sateisessa metsässä retkellä, laskimme verkkoja, uitiin järvessä ja saunottiin. Viikonloppu oli niin huippu, että halusin ehdottomasti kelomännyn karahkan kotiin muistoksi vuoden rentouttavimmista päivistä. Tutustuimme mökillä myös Johannaan ja Aleksin veljeen Jussaan, joista on muotoutunut tässä puolen vuoden aikana meille hyviä ystäviä. Kesäkuun loppupuolella lautasmallia laitettiin uuteen uskoon, ja sokereiden lisäksi saivat myös loput viljat kyytiä ruokavaliosta, sillä olo oli molemmilla vetämätön ja minun mahani ei ottanut taas käyttäytyäkseen.

IMG_1729 IMG_1744 IMG_1751

Mansikat, ystävät ja Lofootit

Heinäkuu oli odotetusti töiden suhteen vuoden hiljaisin. Tein joitakin päiviä etänä, ja pidin kokonaisen 9 päivän kesälomani sattumoisin juuri vuoden lämpimimmällä ja aurinkoisimmalla viikolla (tähän iso JEE!). Kesäloman vietin kokonaan kotona, jossa maalasin keittiön seinän mustaksi, kuuntelin tuntitolkulla podcasteja parvekkeella ja söin mansikoita pyöräillessäni pitkin kesäistä Oulua. Saimme myös ihastuttavia vieraita, kun enoni Kari ja vaimonsa Marja-Terttu poikkesivat ohikulkumatkalla kaffittelemassa ja raakakakulla. Juhannuksesta jäänyt metsäilyinto veti meitä vaellukselle, ja saatiin pitkä lista vinkkejä tulevaan kokeneilta konkareilta. Artun viikonloput täyttyivät erinäisistä menoista, joten kutsuin Veeran nautiskelemaan Oulun maisemista. Kesäviikonloppuna tutustuin Veeran Ouluun muuttaneeseen kaveriin Minnaan, lekoteltiin Nallikari beachilla koko muun Oulun kanssa ja ihasteltiin ilta-aurinkoa VOXin terassilla. Ajelin myös Tampereelle moikkaamaan Teroa, ja piipahdin työjutuissa Seinäjoella asuntomessuilla. Kauppurista kekattu vuohenjuustosalaatti houkutteli keskustaan terassi-illalliselle useampaan otteeseen, ja ensimmäinen kesä Oulussa oli positiivinen järkytys: täällä on oikeasti paljon enemmän ihmisiä, kuin kuvittelin!

IMG_1973 IMG_1976

Elokuussa palailtiin arkeen, joskin kesämenot jatkuivat viikonloppuisin. Piipahdettiin verokokeissa Virossa juhannuksen mökkitiimillä, ja syötiin myös aivan ihana lounas vehreässä sisäpihan puutarhassa. Arttu kävi Seinäjoella polttareissa ja Päivi tuli viettämään viikonlopun kanssani Ouluun vielä ennen loppuraskauden lentokieltoa ja suloisen Venlan syntymää. Käveltiin Koitelinkoskilla ja kierreltiin kirppareita. Pitkään haaveilemani Lofoottien reissu kutkutteli, ja järjestettiin vielä muutama lomapäivä, jotta päästiin Artun kanssa ihmettelemään Norjan huimia maisemia. Matka oli täysi kymppi kaikin puolin, joskin kilometrimäärä oli kieltämättä melkoinen viidelle päivälle. Fløyan valloitus oli vuoden kohokohtia. Nukuttiin myös yksi yö teltassa, kun rikoskumppanimme Team Lehto, eli Outi ja Tuomas, läksivät kanssamme vaellukselle Rokuan luonnonpuistoon. Viileä yö oli alkuun pelottava, mutta nukuttiin kohtalaisesti olosuhteisiin nähden. Loppukuusta tanssikurssit alkoivat jälleen ja Arttu vietti viikonlopun veljensä kanssa kaksin Seinäjoella.

IMG_2561 IMG_2560 IMG_2528IMG_2236 IMG_2238 IMG_2245 IMG_2935 IMG_2947

Artulla vaihtui työt syyskuulla Kiiminkiin, joka helpotti työmatkajärjestelyitä. Matkantekoa auttoi myös iskän meille Saksasta hakema auto, ja saimme viimein palauttaa uskollisen laina-automme takaisin Artun vanhemmille. Helsingin työreissulla kävin lounastamassa Ilonan kanssa. Demian Maia veti seminaaria Kamppailuklubilla, ja kivan semman päätteeksi Arttu graduoitiin ruskealle vyölle, ja viikonlopun päätteeksi saatiin Artun kaveri Hannu perheineen kylään. Lähdettiin myös syksyn kynnyksellä Pyhäjärvelle Johannan ja Jussan mökille, jossa pyöräiltiin pilkkopimeässä rantaan saunomaan (vuoden kuumottavimpia hetkiä pimeänpelkoiselle!), uitiin järvessä, kokattiin ihanaa ruokaa ja makoiltiin villasukissa. Ennen lähtöä kerättiin ämpäritolkulla omenoita kotiinviemisiksi, joista keiteltiin hilloa talven varalle. Syyskuun vieraana saimme vielä Millan kyläilemään. Saunottiin, maisteltiin viinejä ja testattiin Tuban kehutut burgerit, ja syötiin tietenkin Makuunista hakemiamme karkkeja. Traditioista ei noin vain jousteta!

IMG_3458 IMG_3744

Matkailua, ravintoloita ja joulunviettoa

Lokakuussa halusin viettää viikonlopullisen ikiomaa aikaa, ja jäin kotiin kun Arttu lähti Koonille kavereiden kanssa mökkeilemään. Kävin hakemassa autoon talvirenkaat mystiseltä kauppamieheltä, ja lenkkeilin työkaverini Jennin kanssa. Työporukan virkistyspäivässä tutustuttiin paperitehtaaseen, seinäkiipeiltiin ja paljuiltiin Toppilan kattojen yllä. Saatiin Tero kyläilemään Ouluun, ja syötettiin vierasta Roosterissa sekä Hugossa, ja kiipeilyintoa tyydytettiin toistamiseen samaisella seinällä. Lokakuulle olimme bookanneet myös Helsinki Weekend Holidayn, jonka päätapahtuma oli meille uskollisesti Crest Fight. Painin lisäksi testattiin Helsingin ravintoloita niin paljon kuin ehdimme: The Cock, Roots, Rupla, KUUMA, Fafa´s, Sis. Deli ja Virgin Oil eivät pettäneet yksikään. Iskä ja äiti suhasivat syysretkelle Leville, jonne minä läksin perässä viikonlopuksi. Arttu piipahti jälleen Seinäjoella Juhoa moikkaamassa.

IMG_3842 IMG_3802 IMG_3811 IMG_3829 IMG_3822 IMG_3880 IMG_3931

Olimme puolet marraskuusta pois kotoa erinäisillä reissuilla, joka aiheutti lievää turnausväsymystä kuun loppupuolella. Poissaolon syy oli pääsääntöisesti reissu Portugaliin, kun vietimme viikon Lissabonissa hieman lomaillen ja pääosin WebSummitissa sivistyen. Matkaan sisältyi informaatioähkyn lisäksi kasa rakkaita ystäviä, maisemia, aurinkoa sekä erinomaista ruokaa ja juomaa. Joulusiivouksen aloittaminen tuntui väistämättömältä, joten pyhitimme kokonaisen viikonlopun kämpän hinkkaamiselle. Marraskuun päätimme viikonloppureissulla Helsingissä, kun Arttu teki kisadebyyttinsä elitessä (ruskea/mustavöisten sarjassa) BJJ SM-kisoissa. Painoluokkansa kärkikastista Arttu sijoittui pronssille. Piipahdimme katsomassa Päivin & Matin hurmaavaa Venla-tytärtä, ja näimme myös Ilonaa ja Matiasta, jotka ystävällisesti tarjosivat meille yösijan. Sunnuntaina maistelimme Perobassa brunssia juhlistaen työrintamalta kantautuneita hyviä uutisia, ja lensimme myöhäisellä lennolla yöllä kotiin.

IMG_4075IMG_3990IMG_4016

Päättömän menemisen päätteeksi joulukuussa alkoi rauhoittumisen aika. Ouluun saapui talvi pakkasineen, joka jostain kumman syystä veti meikäläistä ulkoilemaan ja ihastelemaan pinkiksi värjäytyvää taivasta useampaan kertaan. Tanssikausi päättyi jälleen oppilasnäytöksiiin, jotka sujuivat jo melkeinpä rutiinilla. Puuhasin työporukan kanssa kimppatreenin Kamppailuklubin tiloihin avautuneelle TFW-salille. Kuun aikana poikkesimme vain kerran Kankaanpäässä fiksaamassa autoon lämmitintä, muut viikonloput (kaksi niitä kertyikin!) viihdyimme kotona.IMG_0019

Jouluksi suunnattiin auton keula jälleen Kankaanpäähän, ja lähes 7-tuntisen ajomatkan aikana ehdin monen muun homman lisäksi bookkaamaan lennot ensi vuoden tärkeimmälle reissulle. Perillä odotti savusauna, avanto ja 12 tunnin unet; vietettiin ensimmäinen vuorokausi kaksin mökillä takkatulen loimussa lekotellen ja lämmitettiin vielä aamusaunakin ennen joulunviettoon siirtymistä. Aattona alkoikin joulunvietto Eeronkadulta karjalanpiirakkatehtailun parissa, jonka jälkeen aatto jatkui kuuman glögimukin kera aina jouluillalliseen ja lopulta joulupukin tuloon saakka. Kumma sinänsä, pukkia ei tälläkään kertaa kukaan nähnyt. Joulupäivänä tehtiin jälleen pienimuotoinen muutto, kun kaksipäinen karavaanimme matkasi parin kilsan päähän Ihanamäkeen, josta kipaistiin ensiksi Artun sukulaisilla ja lopulta pienen kaverikierroksen jälkeen päädyttiin takaisin juhlapöytään ja myöhäisillan lautapelien pariin. Tapanina päästeltiin pohjoiseen ruuan päälle pienellä pitstopilla, kun käytiin moikkaamassa Milla matkalla kotiin. Joulu oli etenkin perheiden sekä suklaan täyteinen. Vuoden viimeinen viikko on tehty töitä, juteltu Skypellä Dubain ystäville ja nukuttu, eletty ilman sokeria ja urheiltu. Uusi vuosi vietetään, kuten edellinenkin: Team Lehdon linna kutsuu, ja luvassa on saunaa, ruokaa, seuraa ja viiniä.

IMG_0056

2016 oli ennen kaikkea rakkauden, ystävyyden ja työnteon vuosi. Nähtiin älytön määrä meille tärkeitä ihmisiä, ja saatiin kaartiin vielä useampi lisää. Meidän tyypit, olette kultaa! Olemme onnekkaita, että pystyimme viettää useamman kanssa kunnolla aikaa, toivottavasti sama tahti jatkuu. Oma koti on mahdollistanut yhteisen arjen rakentamisen, josta ollaan onnistuttu tekemään juuri meidän näköinen; joskus ihmetellään, onko tässä päästämisessä mitään järkeä, mutta samaan hengenvetoon päivittelemme, että tässä sitä elellään molempien unelmaa.

Vuonna 2017 ajattelimme alkaa kolmekymppisiksi ja mennään ainakin naimisiin. Arttu kisailee Suomessa ja ehkä ulkomaillakin, sekä tekee töitä minkä painiltaan ehtii. Meikällä puhaltavat uudet, mukavat kuviot töissä ja tanssitunneilla, joskin paikat pysyvät molempien osalta samana. Olemme myös ajatelleet joogata enemmän, stressata vähemmän ja nähdä auringon useammin, kuin menneenä vuonna, mutta pääosin jatkamme samalla linjalla.

Suupielet ylöspäin ja kohti tulevaa! <3

In English:

No chance, lovie! This is just way too much even only in Finnish, and we just went through pretty much the whole year last night!

So, today I´m just gonna sum up the year by saying man it was one hell of a ride and I really hope I´ll see you next year face to face! <3

”Mitä sä niinku teet työkses?”

Vauhdikas viikko tuo edellinen, kuten Aniksenmakuisen Facebookissa jo mainitsinkin; työjuttujen tiimoilta reissaaminen pistää aina ajan kulumaan hirmuista vauhtia! Työasioista ei tule usein kertoiltua, joten tässäpä tulee katsaus minun edelliseen viikkooni, joka kaikessa hektisyydessään kuvaa melko hyvin mun työarkea tällä hetkellä, ja vastaa ehkä osittain otsikon kysymykseenkin, jonka kuulen melko usein.

Maanantai oli ehdottomasti viikon rauhallisin päivä. Täysin palaverivapaa puuhapäivä Oulussa toimistolla oman työpöydän ääressä ilman kiireen kienää on harvinainen herkku, mutta niin kovin tarpeellinen! Sähköpostilaatikon haravointia, juoksevien asioiden hoitamista samalta istumalta kun ne ilmestyvät ja tulevien konkreettisempaa suunnittelua; sellaista tärkeää perusduunia, jolloin plänit toteutetaan, ja kalenteria katsellaan hieman huomista pidemmälle.

Mulla on tapana syynätä aina silloin tällöin jokainen kalenterimerkintä, ja miettiä, mitä se tarkoittaa tekemisen kannalta ennen kyseistä tapaamista: Pitääkö palaveria valmistella jotenkin? Meneekö siirtymisiin aikaa? Ketä tulee paikalle? Tarvitsenko mukaan jotain tavaraa? Vihaan toisten (ja oman) ajan tuhlaamista, ja pyrin aina valmistautumaan palaveriin edes jotenkin mikäli aikataulu sen mahdollistaa. Välillä siivoan kalenterista ei-niin-tärkeitä palavereita kokonaan pois; näen priorisoinnin yhtenä tärkeimmistä jutuista, jos haluaa saada aikaiseksi jotakin.

Sain kivasti hommia päivän aikana eteenpäin ja meilikertymää pienennettyä. Illalla tanssitunti Citydancella Lotan tahtiin ja kehon huoltamista Kamppailuklubilla Artun painien ajan. Kotona oltiin mukavasti ennen yhdeksää, syötiin ja mentiin nukkumaan. Mun ”pää tyynyyn kymmeneltä” –hanke sujui alkuviikosta aika vakaasti!

Oulun_lentokenttä

Oulun kentällä keskiviikkoaamuna keinuttelemassa.

Tiistaina alkoikin loppuviikon mittainen myllytys. Aamupäivällä paltsattiin viikkopalavereissa sisäistä markkinointia sekä sometekemistä koskevia aiheita. Loppupäivän mittainen suunnittelusessio startattiin lounaalla Helsingistä saapuneiden kollegoiden kanssa, ja jatkettiin ideointia pitkälle iltapäivään. Nautin älyttömästi siitä, että pääsen työssäni käsiksi osittain myös tuotteiden suunnitteluun, ja tekemisiin eri aihealueiden asiantuntijoiden kanssa. Kunkin tuotteen kohdeyleisön tunteminen sekä tuotteen perinpohjainen ymmärrys ovat melko olennaisia asioita markkinoinnin ja viestinnän kannalta; etenkin kun viestintää ja koulutusta tekee myös sisäisesti. Mikään tuote meillä ei ole koskaan valmis, ja toisinaan niistä uupuu ensijulkaisussa paljonkin ominaisuuksia, joita käyttäjät alkavat heti aktiivisesti odotella. Asia, jonka kanssa on nykyaikana elettävä, ja musta se on kutkuttavaa!

Illalla oli ohjelmassa jälleen tanssitunti. Tiedoksenne, että mun jazz-tanssin opettaja Outi on maailman paras! Siinä lähinnä fiilikset, joita tuo tiistainen tunti herättää. Kuskattiin pyörä auton perässä Citydancelle treeneihin mennessä, jotta pääsin aikaisemmin kotiin kokkaamaan ja laittamaan juttuja valmiiksi seuraavan päivän aamulähtöä varten. Arttu vetää omien treenien lisäksi MMA:n peruskurssia, joten tiistait venyvät ellei toinen ole kotona häsläämässä hieman aiemmin. Mulla oli pää tyynyssä jälleen ennen kymmentä. Erävoitto!

Vallila_Factory

Ihanan Ilonan kanssa lounaalla uudistuneessa Factoryssa Vallilassa duunijuttujen välissä.

Factory_Vallila_lounas

Näitä lounassalaatteja on kieltämättä vähän ikävä.

Keskiviikkona nappasin aamulennon Oulusta Helsinkiin ja suhasin työkaverin kanssa kentältä taksilla Vallilaan. Aika suuri osa mun kollegoista työskentelee tosiaan Helsingissä, joten minimissään kuukausittainen päivän visiitti on työnteon kannalta tarpeen. Hauska huomata, miten OPn pääkonttorilla vietetyistä tunneista tarttuu usein mukaan eniten; ehkä sitä jotenkin panostaa niihin hetkiin enemmän, kun tietää, ettei ole joka päivä kasvokkain.

OP_Vallila

OP Vallila ja varmasti Suomen hienoin katto.

OP_vallila

Päivä officella pulkassa.

OP_Vallila

Helsingissä oli vielä vihreää, lämmintä ja aurinkoista.

Helsingissä käsiteltiin muun muassa ensi vuoden budjetteja, työtehtävien jakoa, mahdollisia tulevia esitteitä ja käytiin vähän suunnitelmia yleisluonteisemmin läpi. Iltapäivällä synkattiin tekemisiä yhteiseen suunnitelmaan; isossa talossa tekijöitä on paljon, joten tällainen yhteenveto on välttämätöntä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja oppien vaihtamiseksi. Mun työn hienoin puoli ovat nimenomaan nämä ihmiset, niin Oulussa kuin Helsingissäkin, joiden kanssa saan päiväni viettää. Tämä osaamisen määrä häkellyttää jatkuvasti, ja ne kymmenet huipputyypit, joiden kanssa näitä juttuja tehdään ovat todellakin syy mennä töihin hyvällä draivilla ihan joka päivä!

Haaga-Helia_Matkalla

Matkalla Haaga-Heliaan tiputtamaan kirjoja.

Mashiro_Mäkelänkatu

Mashirossa juuri ennen sulkemisaikaa.

Iltapäivällä töiden jälkeen kävin testaamassa japanilaisen ravintola Mashiron Mäkelänkadulla, jonne päädyin aivan sattumalta. Mikä ihana yllätys se olikaan! Simppeli ja mutkaton, joskin kekseliäs lohiannos oli todella hyvää. Syömisen lomassa soittelin perjantain tekemisiä koskien yhden kollegan kanssa. Noin 45 minuutin väli ennen kampaajaa täyttyi pikkuvisiitillä ja pienellä päiväkävelyllä Haaga-Heliaan; palautin ystäväni oppikirjoja, ja samalla etäisesti tutun näköinen Haaga-Helian työntekijä kosiskeli minua mukaan Alumni-toimintaan sen jälkeen, kun hississä kävi ilmi, että olen valmistunut HH:sta 2010. Miltäköhän tuntuu olla töissä paikassa, jossa ihmiset lähtökohtaisesti viettävät 2-5 vuotta, tekevät pää höyryssä hommia, vanuvat käytävillä, kulkevat haalareissa ja sitten häipyvät kokonaan?

Palasin juoksujalkaa Sturenkadulle melkein myöhässä yllättävän verkostoitumissession vuoksi, ja piipahdin nipsaisemassa viimeiset värinrippeet latvoista. Hiukset ovat nyt kokonaan oman väriset. Tukka lyhenikin aika reippaasti, mutta itse asiassa keventynyt kuontalo on aika pirtsakka. Hain banskun mukaan Siwasta ja loikkasin lentokenttäbussiin. Kuljen julkisilla aina, jos aikataulut sen mahdollistavat. Kentällä vielä speksailin Facebook-kamppiksen yksityiskohtia duunikaverin kanssa Skypessä ennen ilta ysin paluulentoa Ouluun. Arvatkaa vaan, onnistuiko mun nukkumaanmeno kympiltä, kun kotona olin 21:45…

Lyhentynyt look.

Lyhentynyt look.

Helsinki_Vantaa_lentokenttä

Kaunis auringonlasku Helsingistä lähtiessä.

Torstaiaamuna tein hommia kotona; kirjoitin tekstejä, tutkailin sovelluskäyttöä viime kuulta ja etsiskelin sopivia mittareita tulevaan kamppikseen. Analytiikka on aihealue, jossa haluaisin kovasti kehittää itseäni lisää; dataa on saatavilla turkaisen paljon, mutta sen saattaminen luettavaan tilaan onkin sitten ihan toinen juttu, saati sen rakentava analysoiminen. Ilman ymmärrystä luvut on vaan lukuja, eikä niillä tee sellaisenaan mitään.

Mulle etäpäivät on tosi tärkeä osa työntekoa, silloin saa nimittäin levitellä tavaroitaan, piirrellä asioita ylös lattialla ja työaika on keskeytyksetöntä, joka on esimerkiksi kirjoittamisen kannalta oikein positiivista. Lounasaikaan siirryin Elektroniikkatielle ja söin nopsasti tiistaina odottamaan viemäni eväät. Iltapäivällä osallistuin muutamaan koulutussessioon lyhyellä puheenvuorolla Skypen välityksellä, ja loppupäivästä tuunattiin markkinoinnin iPadeihin testiympäristöä. Ehdin kipaista kotona laittamassa yökamppeet kassiin ja alkuillasta hyppäsin junaan kohti Tamperetta. Matka kului pitkälti tulevan julkaisun sisältöön tutustuessa, ja tulevan markkinointikamppiksen sisältöä kootessa ja kirjoittaessa. Tampereella laitoin hotellihuoneen oven kiinni klo: 22:30; iltapala, hammaspesu ja suihku, ja pään sai taas laskea jo vauhdilla tyynyyn.

Tampere_Scandic

Huomenta, Tampere!

Perjantaina söin aamupalaa hotellin alakerrassa kaikessa rauhassa ystävän kanssa, vastailin sähköposteihin ja tein to-do-listaa maanantaille. Yritän aina sopia treffejä aamupalalle tai lounastunnille kun olen muissa kaupungeissa; Ouluun muuton myötä yhteydenpito on tullut vain pienen hitusen hankalammaksi. Iltapäivän koulutuksen valmisteluun meni tunti tehokkaalla tiimillä, ja lounaan jälkeen aloitettiin 25-henkisten porukoiden koulutussessiot. Yhteensä näitä tuokioita järkättiin kuusi kappaletta iltapäivän aikana; mielettömän hyvää palautetta, kommentteja ja kehitysideoita saatiin oman talon ammattilaisilta! Päivä oli paketissa 16:30, jonka jälkeen oli aika kiirehtiä junaan. Puksuttelin kohti Oulua sushia mussuttaen, eikä sormet edelleenkään pysyneet läppäristä irti. Kotona odotti oma sänky, ja viikonloppu täynnä liikuntaa ja ystäviä. Treenejä jäi muutama kappale viikonlopulle taputeltavaksi reissujen ja venähtäneiden iltojen vuoksi. Loppuviikon univelkoja kirittelin myös kiinni aika mallikkaasti vapaapäivinä.

Sellaista arkea täällä.

Koulutustilaisuus

Koulutussessiot alkamassa.

In English:

It´s been quite a long time since I wrote about my everyday life. I like routines; waking up from my own bed next to A, eating breakfast at home together, going to work normally in the morning and enjoying my hobbies with no distractions is something I always look forward to when I´m traveling. Luckily I´ve realised how important it is to learn to enjoy the most regular days; there were times I was always tempted to fill my calendar with new stuff, and was drawn to jump into new adventures. I still miss the thrill at times (who wouldn´t?), but I´ve managed to make my every day so enjoyable I always start feeling to go back after just a while away. Maybe age has something to do it as well?

This goes also with my work. I am happy to go to work every day, mostly even excited about what the upcoming day is going to bring ahead. As many of you really don´t know how my work days are like, here comes my week from Monday to Friday as it was last week.

My work week started peacefully in Oulu as I had no meetings on Monday. It´s quite rare to have all day with no schedule; I think the last time when I had not a single planned meeting was on July when everyone else was still on holidays! These kinds of days are very good to go through the mail box and organise my calendar, and execute the plans made on meetings. I hate wasting other people´s time so I try to make time to prepare myself for the meetings if possible; this really saves time when it´s clear what´s supposed to be the outcome when everyone leaves the room.

On Tuesday the hassle started as I had few meetings in the morning considering social media marketing and internal communications. We started our afternoon´s planning session with lunch since we got some colleagues from Helsinki to join us, and it´s always nice to catch up in a relaxed environment before diving into business. I really enjoy the fact that I have a chance to participate in so many projects in my work. Deeper understanding of the services and the target groups is a huge advantage when doing marketing planning. In mobile services business there´s no such thing as ”ready product”; all the applications are getting new features, small fixes and updates continuously, so I must be in the swim of things to be able to do my work properly.

I had a flight to catch early on Wednesday morning to Helsinki as I had meetings in our head office in Vallila. Most of my colleagues are working in our head quarters, so it is important to go there at least once a month; most of the time we are working via Skype, but I still prefer face to face meetings over any other ways to stay connect.  After the day full of budgets and planning, I headed to a nice Japanese restaurant for a quick meal, took a small walk to drop off my friend´s school books and finally had my hair cut before heading back to the airport. A little work while waiting for the plane to arrive; I really like working on the go at times. I´m so happy it´s just an one hour flight back to Oulu!

I worked from home on Thursday morning since I had some writing to do. During lunch time I took my bike and cycled to work, ate lunch, answered some emails, and got few iPads ready for the training session for the next day. I hurried home to pack my bags and jumped into train to go to Tampere. I shut the hotel room in Tampere around 22:30 after working in the train, and was so ready for bed already!

On Friday morning I enjoyed hurry-free breakfast with a friend of mine in the hotel at Tampere. We had some arrangements to do before the training sessions started, so I joined my colleagues and we set up our iPads and screens before lunch so we were ready to jump into sessions right after the occasion started. We were ready and packed around 16:30, so I had time to catch some sushi and hop on a train once again. I came home around half past nine after busy but very rewarding work week ready to start the weekend full of friends and training to do.

So that´s what I do for living these days. Any surprises?

Lofootit – kesäloma pyörien päällä

Danski ja Samuel sytyttivät aikoinaan mussa pienen pakkomielteen nimeltään Lofootit. Ei sinänsä ihme, sillä esittelemällä toinen toistaan ihanampia otoksia korkealta huippujen päältä, sympaattisista kylistä, valkoisilta hiekkarannoilta sekä vehreistä laaksoista ei muuta voi oikein odottaakaan. Tuntui jotenkin käsittämättömältä, että tuossa melkein naapurissa on paikka, jonka maisemat näyttävät niin upeilta, ettei niitä voi oikein uskoa edes todeksi, ja meikä on kiertänyt puoli maailmaa edes harkitsematta siellä käymistä.

Meillä oli Artun kanssa jo alkuunsa lyhyet lomamme harmillisesti eri aikaan, mutta sain järjestettyä molempien iloksi kolme päivää vapaata A:n alkaneen kesäloman kunniaksi. Niinpä päästiin toteuttamaan yhteinen miniloma ja tyydyttämään hinkuni käväistä Norjassa katsastamassa vihdoin tämä jylhien vuorten ja turkoosien vesien ihmemaa.

Uimari_Ruotsin_lapissa

Iloinen aamu-uimari toisena aamuna Ruotsin lapissa.

Tunturijärvi_Ruotsi

Yksityinen uima-allas keskellä Ruotsin lappia.

Kylmäterapiaa_Ruotsin_lapissa

Hupinsa kullakin, tuona aamuna en olisi kyllä vaihtanut kumppareitani pulikointiin.

Alunperin meidän oli tarkoitus lähteä omalla autolla ja majoittua Lofooteilla huoneistohotellissa, mutta Arttu keksi, että meidänhän kannattaisi lainata meikän porukoiden asuntoauto reissua varten. Tuhannen taalan älynväläys, sillä oma kämppä pyörillä osoittautui reissulla parhaaksi matkatavaraksi! Reissuun pakattiin mukaan jääkaapillinen ruokaa (ettei reissussa tarvitsisi suotta etsiskellä kauppoja ja käyttää aikaa ostoksiin), vaelluskamppeet (jotta voisimme huiputtaa niitä komeita vuoria), vesitankki täyteen vettä, pari levyä tummaa suklaata sekä pari pulloa viiniä. Myös tuparilahjaksi saamamme Mōet lähti taittamaan matkaa kanssamme uljaasti tupakansytyttimeen kiinnitettävässä kylmälaukussa loikoillen. Saimme mukaamme myös Lofoottien kartan työkaveriltani Johannekselta. Kartta oli kyllä varsin tarpeen (lähes) elektroniikkavapaalla reissullamme. Kiitos vielä lainasta!

Starttasimme matkaan töiden ja saunan jälkeen perjantai-iltana, ja ajelimme ensimmäisenä leginä kaikessa rauhassa Haaparantaan. Emme voineet vielä tuolloin körötellä pidemmälle, sillä lauantaiaamulle oli agendalla pakollisia ostoksia, kuten Artulle vedenpitävät Goretex-kamppeet Haglöfsilta, ja piipahdettiin me Ikeassakin noukkimassa mukaan erimainioiksi todettuja lasisia eväsrasioita. Saimme kaikki puuhat valmiiksi iltapäivällä, ja lähdettiin halkomaan Ruotsia kohti Riksgränseniä.

IMG_2134

Ensimmäiset maisemat Norjan puolelta.

IMG_2129

Karun kitukasvuinen luonto oli mun mieleen, kuten arvelinkin.

Matka meni mukavasti, ja maisemat alkoivat muuttua pikkuhiljaa karummiksi. Korkeuserot lisääntyivät jatkuvasti, ja illan suussa maisema alkoi muistuttaa jo kovasti Norjaa. Päätettiin viettää toinen reissuyö hiljaisella aukealla pienen järven rannalla, vain aavistus ennen Ruotsin ja Norjan rajaa. Kokkailtiin iltaruuaksi kanaa, vuohenjuustoa sekä nektariini-kookoshilloketta paistetulla kesäkurpitsalla, ja yöllä käytiin vielä kävelemässä pieni kierros soisella tunturialueella. Törmäsimme pimeässä sattumalta suomalaisiin, jotka palasivat juuri virveleineen kalareissulta takaisin majapaikkaansa. Sellaisia oikein ystävällisiä kovan luokan Norjahulluja kahluuhousuissaan. Juteltiin tovi matkasuunnitelmista, kunnes uni alkoi painaa ja palattiin autolle aavemaisen sumun leijaillessa järvellä.

IMG_2150

Aurinkoinen Svinøya.

IMG_2156

Retkeilijät ensimmäisellä etapilla.

Aamulla Arttu halusi ehdottomasti uimaan, ja minä lähdin tietenkin pyyhetelineeksi mukaan. Oltiin varmasti koominen pari; toinen luikkii nakuna hyiseen veteen toisen seisoessa rannalla sonnustautuneena pipoon, hanskoihin, kumppareihin ja tuulipukuun. Sunnuntaisen aamu-uinnin päälle käveltiin vielä pieni kierros ja tehtiin kepeä jumppa ennen aamupalan valmistamista. Tiskihommat sujuivat pakkailun ohessa, ja päästiin jatkamaan matkaa puolen päivän kieppeillä. Rajalla tankattiin ja napattiin matkaan terttu banaaneja, matkan varrella pysähdyttiin Ofooteille nostamaan hieman norjan kruunuja ja Lofoottien puolella stopattiin taukopaikalle valmistamaan lounas. Viiden maissa saavuttiin Svinøyaan, ja etsittiin tovi reissuaktiviteeteista tärkeimmän, Djevelportenin, lähtöpistettä.

IMG_2169

Taukoliikuntaa.

Oltiin suunniteltu, että lähdettäisiin kiipeämään kohti huippua vasta aamulla, mutta kaunis ilta-aurinko houkutteli meidät reitille samalta istumalta. Pakattiin reppuun pullo vettä ja puhelin, ja suunnattiin kohti polkua. Ei osattu kumpikaan ihan kuvitella mitä meillä oli edessä; reilu puolitoistatuntinen matka huipulle vaati paikoin käsien ottamista avuksi, sillä rinne nousi liian jyrkäksi kulkea jalan. Muutamassa paikassa kiivettiin ihan huolella, rämmittiin mudassa ja loikittiin soilla. Jaloissa alkoi tuntua mukavaa poltetta noin puolivälissä matkaa, ja sykkeet huitelivat 160 päälle koko matkan, paikoin jopa 175 tienoilla. Haastava maasto laittoi adrenaliinit virtaamaan, ja taitettiin matkaa silmät kiiluen kohti huippua. Tätä me tultiin täältä hakemaan!

IMG_2154

Tästä kiivettiin vielä vajaa tunti huipulle, joka on kuvassa oikeassa laidassa.

Ei paljoa katseltu kavutessamme karttaa, ja matkan suunniteltu nähtävyys, Djevelport, jäi tällä kertaa näkemättä. Sen sijaan kiipesimme tietämättämme vielä reilut 100 metriä korkeammalle, Fløyan korkeimmalle huipulle. Näköala oli niin uskomaton, etten ole koskaan nähnyt vastaavaa; alan käsittää, miksi jotkut jopa uhkaavat henkeään roikkuessaan köyden varassa kiipeillen, jos jalkojen alla levittäytyvät perillä tällaiset maisemat. Katseltiin tovi täydellisen värikästä maailmaa yläilmoista hiljaa aloillamme. Hiljaista rauhallisuutta ei halunnut rikkoa millään, mutta takaisin oli vielä tultava. Aurinkokin alkoi jo roikkua melko alhaalla.

IMG_2236

Säiden suhteen meillä kävi älytön flaksi.

IMG_2238

Fiilistelyä huipulla.

IMG_2245

Vuorten huiputtaminen kuuluu tätä nykyä ehdottomasti mun mielipuuhiin.

IMG_2258

Pieniä järviä olisi ollut taas uitavaksi, mutta tällä kertaa ei pulikoitu.

Matka alas sujui toki kiipeämistä reippaammin, mutta väsynein jaloin alkoi alaspäin tuleminenkin tuntua kropassa. Jaksettiin onneksi mainiosti, ja huh miten upea fiilis oli päästä takaisin autolle ehjin nahoin ja suhteellisen hyvissä voimissa! Bongattiin kartasta leiripaikka yöksi ja ajettiin oikopäätä mestoille. Yöpyminen, vessa sekä keittiön käyttö kustansivat Hov Campingissa 175 kruunua, ja suihkuun pääsi viideksi minsaksi kerrallaan 10 kruunun kolikon ikivanhaan masiinaan tiputtamalla. Ai että tuntui kuuma suihku ihanalta!

IMG_2262

Polarinkin mukaan reissu oli kohtalaisen rankka.

IMG_2263

Viimeiset kilometrit sunnuntai-illalle.

Illalliseksi värkkäsimme lohimedaljonkeja, parsakaalia sekä salaattia, ja nautiskeltiin yömyöhään samppanjaa aaltojen pauhua kuunnellen. Juhlistettiin samalla puolivuotiskihlajaispäiväämme hieman etukäteen, sillä todettiin, että kyseisenä iltana olivat kaikki palikat pikku bileille kohdallaan. Uni tuli melko rivakasti kun pään sai tyynyyn, liekö syynä ollut ohuen yläilman hengittely vai 3 tunnin fyysinen rasitus. Oletettavasti molemmat.

Maanantaiaamuna nukuttiin kuin possut, ja heräsimme vasta kun kaikki muut olivat leiripaikaltamme jo lähteneet. Yöllä ja aamulla oli satanut rankasti, mutta sade loppui ja aurinko tuli esiin juuri, kun avasin auton verhot. Innokas uimari oli jälleen valmis pulahdukseen, ja edellisen aamun nössöyden kateuden vuoksi päätin minäkin lähteä kokeilemaan onneani meriveteen. Kylmä vesi teki hyvää nuutuneille jaloille, eikä tuntunut ollenkaan vastenmieliseltä. Suihku, aamupala, auton vesitankkien täyttö sekä tiskaus, ja olimme taas valmiita jatkamaan matkaa.

IMG_2271

Sateen jälkeen ei biitsillä ollut tungosta.

IMG_2284

Hov Campingin vieressä oli hevostalli, joka järkkäsi eri mittaisia ratsastuslenkkejä turisteille.

IMG_2285

Norjassa vai Uusi-Seelannissa?

IMG_2468

Valkohiekkaisen rannan turvin sain huijattua itseni veteen. Ei ollutkaan kovin paha.

Ajettiin iltapäivän puolella takaisin Svinøyaan, sillä olimme tehneet varauksen ravintola Børsen Spiserihin dinnerille. Paisteltiin iltapäivällä banaanilettuja, käytiin käppäilemässä kylää ympäri norjalaisvillapaitaa etsien, luettiin kirjaa ja odoteltiin illan ruokailua kaikessa rauhassa; ehdittiin jo hieman tylsistyäkin, sillä saimme pöydän varattua vasta 21:30, vaikka mielestämme olimme bookkauksen kanssa hyvissä ajoin liikkeellä.

Ruoka oli ihan hyvää, joskin maut olivat omaan makuuni kovin tavallisia. Mikäli uudet makuelämykset eivät ole illallisen tärkein asia, Børsen Spiseri tarjoilee perushyvää, hieman fiinimpää ravintolaruokaa valkoisin liinoin sonnustetuista pöydistä erimainion viinein. Henkilökunta oli ensiluokkaista, palvelu pelasi ainakin meidän tarjoilijamme toimesta viimeisen päälle. Rautu ja karitsa olivat annoksina hyviä, mutta monia makuja lupaavaa alkupalalautasta en toistamiseen tilaisi.

IMG_2935

Svinøyassa.

IMG_2937

Børsen Spiseri ja hiljainen iltapäivä.

IMG_2940

Korkealta sillalta oli kivat maisemat.

IMG_2947

Ihmeteltiin telakkaa ja tiirailtiin Fløyaa altakäsin tällä kertaa.

IMG_2957

Miten suloisia nämä talot ovat? Reippaanlaisesti remppaamalla saisi ihania asuntoja.

IMG_2973

Kohta päästään syömään!

IMG_2978

Nälkäisinä ruokalistan kimpussa.

Børsen Spiseri

Pääruuat Børsen Spiserissa.

Børsen Spiseri

Tunnelma matalassa ravintolassa oli omaa luokkaansa.

Børsen Spiseri

Syksyinen fiilis alkoi hiipiä pimeässä illassa.

Illallisen jälkeen ajatus seuraavien päivien matka-ajan lyhentämisestä houkutteli, ja päätimme lähteä taittamaan ensimmäistä taivalta kotimatkastamme. Puolituntinen venyi tunniksi, tunti toiseksi ja vasta yömyöhään parkkeerasimme P-paikalle nukkumaan.

Aamulla kömmin ulos kumisaappaissani tutkiskelemaan uintimahdollisuuksia, ja unohduin rannalle heittelemään kiviä, tuijottelemaan taivasta ja katselemaan levän lillumista. Irtiotto alkoi selvästi tekemään taikojaan, ja nautin ylhäisestä yksinäisyydestäni hiljaisella rannalla. Noin puolen tunnin päästä kuulin auton luota ääniä. Vasta herännyt Arttu näytti juttelevan toisena reissuyönä tapaamamme pariskunnan kanssa; he olivat bonganneet automme ja pysähtyivät turisemaan kuulumisia. Höpöteltiin hyvä tovi kalasaaliista ja seuraavista matkakohteista. Pariskunnan jatkettua matkaa me palasimme aamutoimille rantakivikkoon. Tehtiin pikainen aamupala ja lähdettiin nopeasti tien päälle; oli aika lähteä kaasuttelemaan pidempiä pätkiä, jotta ehdittäisiin ajoissa takaisin Suomen puolelle.

Tiistaina istuimmekin autossa koko päivän, teimme vain pakolliset pysähdykset syömään, vessaan ja jumppaamaan. Illalla kurvasimme Haaparantaan ja yöpalan päätteeksi pistettiin viimeisen kerran peittoa korviin asuntoauton uumenissa. Matkaväsymys alkoi kolkutella, mutta onneksi matkaa ei ollut kummoisia kilsamääriä enää jäljellä. Arttu sopi aamupainit Tornion jiujitsusalille, sillä minä osallistuin suunnitellusti työpaikan kokoukseen ja vaadin saada työrauhan tunniksi. Kotona oltiin keskiviikkona hyvissä ajoin, ja illalla jo treenattiin normaaliin tapaan, pestiin pyykkiä ja nautiskeltiin oman kodin luksuksesta.

Lofootit olivat aivan mielettömät, joskin hieman kauempana, kuin ensinäkemältä kuvittelisi. Onneksi matkaseura oli parasta, eikä 1800 kilometrin taival tuntunut ollenkaan 1800 kilometrin mittaiselta. Majoitusvaihtoehdoksi valkkaisin asuntoauton toistamiseen, sillä Lofooteille parasta oli mielestäni luonto ja hiljaisuus. Asuntoautolla sai tehdä leirin minne halusi ja juuri silloin kun huvitti; majapaikat ovat poikkeuksetta sellaisia, että yksi jos toinenkin hengailee naapurissa, ja kesäkaudella saattaa olla ihmisiä ruuhkaksi asti.

Norjalaisvillapaitaa ei Norjasta löytynyt, mutta kappas vain, sellainen paljastui äitini kaapista. Se on nyt vihitty lofoottipaidaksi, vaikkei raukka ole koko saaria koskaan nähnytkään! Ehkä se joskus pääsee näkemään, sillä meillä jäi vastanostetut katkaravutkin syömättä. Pitänee tehdä uusintareissu löyhemmällä aikataululla.

In English:

Lofoten was, as you can see, absolutely amazing! I´ve been willing to go there since I saw photos with white sandy beaches, clear waters and high mountains for around three years ago, and as I got some extra days off, we decided it´s now or never.

We traveled by a camper, and that was definitely the best choice to experience Lofoten. We wanted to spend as much time as we could in the nature, so the apartments and hotels were not an option after we heard we´d get to borrow my parents camper. Going around with a place to sleep and with a kitchen to cook is actually very liberating; we could stop wherever we wanted to and set the camp there. 

During our trip we did a three-hour hike up to the mountain, drove 1800 kilometres all together, ate super well, drank champagne, bought two buckets of cloudberries, read a whole book aloud in English, had dinner in Børsen Spiseri, and swam almost every day in the freezing water. We also slept very well; almost for 10 hours every single night, so I guess all the requirements for the perfect vacation were filled.

I think Lofoten was very similar to New Zealand when it comes to the nature, and I think NZ is one of the most beautiful places on Earth so you can almost imagine how pretty Lofoten was. We didn´t really meet locals, and all the few tourists we chatted with were Finns so I cannot really say anything about the people there. The prices are quite normal to me, but some things seemed a bit more expensive than in Finland. I´d go again any time, but as the drive is quite long, I´d probably take more days off to stay there for a bit longer.

Erilainen syksy

Syksy tuli Ouluun, ja olemme selvästi sulautuneet jo sen asettamiin uomiin.

Viilentynyt sää, kellastumaan päin olevat lehdet, kesätauolta palanneet menot ja velvollisuudet sekä pimeät illat houkuttavat jäämään viikonloppuina kotiin. Tämän viikonlopun Helsinkimenot väistettiin täpärästi, kiitos yhden siirtyneen Intian työreissun ja digitalisaation. Businekset etenee maailmalle myös linjoja pitkin.

Kaivelen kaapista kaikkein pehmoisimpia ja mukavimpia vaatteita esiin, pidempivartiset villasukat ovat jo palanneet kesäsäilöstä elokuun puolella, ja tilasin kasan nahkaisia nauhakenkiä kokeiluun. Josko päästäisin Berliinistä ostetun, lähes kymmenen vuotta ja kaupunkia palvelleen maihariparin jo tuonpuoleiseen. Nahkarotsi on saanut parikseen villahuivin, jonka olemassa olosta riemastun joka ikinen syksy; se on varmasti yksi toivotuimpia ja parhaita lahjoja, joita olen elämäni aikana saanut. Matkalla kaappiini on myös mohair-sekotteinen neulevalikoima; pohjoisen mimmin on viimein päivitettävä kevyemmät kesähepeneet ja ohuet neuleet farkkuihin ja muhkeampiin neuletakkeihin. Kaapissani lymytköön jatkossa harmaasävyinen villaunivormukokoelma, turvajoukot taistelussani vuotavia ikkunanpieliä, ilmastointia ja toisinaan myös pahaa maailmaa vastaan.

Työ- ja harrastuskuvioiden kunnollinen käynnistyminen on ollut pelkkää nautintoa, ja sopivasti rasitettu kroppa on ihana sujauttaa ilta toisensa perään upouuden vilttimme alle. Viltin, jonka alle mahtuu vähääkään sommittelematta kaksi tyyppiä varpaineen päivineen, ja joka on täydellisen musta ja valkoinen sekä materialtaan ylistettävän pehmeä. Olemme siis havahtuneet viltin myötä täydelliseksi muotoutuneen lokoilukeitaan olemassaoloon, ja nyt iltoihin sisällytetään sohva-aikaa mahdollisimman runsaasti.

Bastisrike_The_Grid_DLM

Kotikeidas kera oleellisten kylkiäisten eli kahvin ja smoothien. Torkkupeitto BastisRIKEn The Grid.

Treenipuolella on myös uusia tuulia. Hankin kesällä voimaharjoitteluvalmentajan, jonka kanssa ollaan järkeistetty tekemistä, sillä tuntui, ettei kehitystä tule, vaikka tunteja uppoaa harjoitteluun reilusti. Treenien laadullinen määrä on parantunut, joka on tarkoittanut harjoitusten tuntimääräistä vähenemistä; ensimmäisinä viikkoina tehtiin yksi kunnon harjoitus viikossa. Muutos, johon suhtauduin hyvin skeptisesti, mutta luotin ammattilaiseen ja hyvä niin. Kropalla oli aikaa ottaa haasteita vastaan, ja se on pysynyt kunnossa ja mukana nyt reilut 10 viikkoa.

Tällä hetkellä treeniä kertyy 3-4 kertaa viikossa: kaksi punttia ja kaksi puolentoista tunnin mittaista tanssituntia. Tähän määrään ei ole laskettu palauttavia kävelylenkkejä tai venyttelyä ja joogaa, joita kertyy satunnaisesti. Suurin muutos valmennuksen tiimoilta on tapahtunut kuitenkin korvien välissä. Luotto omaan tekemiseen, kehitykseen ja kykyihin on kasvanut äärettömästi. Keskityn tekemiseen paremmin, kun suunnittelu on ulkoistettu. Suosittelen todella lämpimästi, itsensä ohjelmoiminen on todella haastavaa ja treeniin pystyy keskittymään täysin uudella tapaa kun vastuu sisällöstä on ulkoistettu. Tietotyöläisen pää pääsee tauolle, ja laiska-moodissa lojunut kroppa duuniin.

String_system

Kyllä kämpässäkin tapahtuu, joskin tahti on verkkainen.

Kuten huomata saattaa, olen hurahtanut syksyyn tänä vuonna aivan täysillä. Tämä on minulle uutta, sillä normaalisti alan jo loppukesästä panikoida päiviä, jolloin valo katoaa horisonttiin liian aikaisin, sekä surra umpijäähän kuukausiksi kohmettuvia varpaitani, jotka ensimmäisten yöpakkasten jälkeen sulavat vasta seuraavana kesänä. Kaukokaipuu ei helpota koskaan, mutta tällä hetkellä kaikki mielenkiintoinen pitää tiukasti Suomessa ja kädet pidetään kyynärpäitä myöten tekemisessä kiinni.

Koko elämä tuntuu olevan nyt hyvässä balansissa, vaikka toki pienen pieniä tummia pilviä mahtuu kaikkien maailmaan. Onneksi hetket haittojen hoitoon voi itse valita, ja niille voi kääntää tarvittaessa selkänsä ja keskittyä mukavampiin asioihin täysillä.

Täysaurinkoisia päiviä on tuloillaan, tunnen sen.

<3: Annariina

Autumn arrived to Oulu, and we´ve already settled to the normal rhythm I was already longing for during the summer. After six weekends away from home we finally have no plans for the next three, and luckily this weekend got a lot more relaxed as we´re able to handle the things via Skype that we were supposed to do in Helsinki. Doing business around the world has gotten so much easier!

I´ve spent quite a lot of time going through my clothes as I am trying to get rid of the ones I don´t use anymore. I still have some summer dresses I used to love to wear in Dubai, but as the weather is quite the opposite here in Finland, I should admit that there´s really no use for them anymore. On the other hand, my closet has a big hole when it comes to knitwear and jeans, so I´m really trying hard to put some time and money to do something about it. Web shops are luckily making it quite easy to fix the problem before it´s too late; it sounds ridiculous, but I´m not gonna make through the winter with the clothes I have if I´m trying to be even a little representable at work.

I hired a personal trainer in the summer, and it´s been hands down the best thing I´ve bought during the whole year. (Okay, our apartment is probably the BEST one, but PT comes right after that!). I´ve never needed someone to push me to train harder, actually the case is quite the opposite. When I started training with a professional, he actually dropped my workouts to one per week. I was suspicious of course, but as I felt like my own methods were not working anymore, I tried to give it a go. And man it was worth it! As I´m not over training anymore, the quality of the workout has gotten so much better. After just 10 weeks I´m lifting weights so heavy I´ve never imagined I could lift, and on the top of it, I feel so much more confident with my skills. My mindset has changed the most, as now I believe I can, and I trust the progress. And THAT is a source of motivation if something is! I warmly recommend to hire a professional to make your training smarter if you feel like you´re stuck body- or mind wise. They tend to go hand in hand.

This year I´m reacting so differently to the shorter days, colder weather and upcoming winter that I´ve been a little worried about myself. I´m actually enjoying the brisk morning walks and the fact that it´s dark when you go to bed. I´m feeling inspired and excited about the things at work, on my personal life and in almost every aspect the life has to offer right now. New, big and awesome things are happening to us all the time, and I know the rest of the year is going to be as crazy awesome as the year has been so far.

Stop for a while, look around and take a deep breath. You might get surprised!

<3: Annariina

 

Toivepostaus: Huhtikuinen Nizza

Kyllä, näin melkeinpä puoli vuotta myöhässä kehtaan kertoa matkastamme Nizzaan, sillä omalla tontilla täällä touhutaan ja matkapostauksethan eivät noin vain vanhene!

Euroopan kaupunkeja on meikällä vielä melkolailla koluamatta, mutta hyvää työtä tuon listan lyhentämiseksi tuli tehtyä alkuvuodesta. Sydäntäsärkevien uutisten jälkeen olen kaiholla muistellut Nizzaa, joka näyttäytyi meille niin mukavana, aurinkoisena ja elinvoimaisena. Onneksi se taitaa olla sitä edelleen, mutta kyllä sydämeni jätti lyöntejä välistä, kun terrori-iskusta kuultuani hädissäni etsin tietoa, onko ranskalainen ystäväni kunnossa. Kunnossa fyysisesti, mutta kyllä kauheuksien keskeltä kotiin juokseminen jättää jälkensä. Maailmassa ei ole kaikki ihan kohdallaan, mutta juuri siksi on syytä keskittyä positiivisiin asioihin ja elää täysillä, eikä antaa pelon estää menemisiä.

Nizza

Aurinko otti meidät avosylin vastaan.

Bookattiin veljeni Anssun kanssa joululahjaksi äidille lennot Nizzaan, ja mulle toki myös, sillä eihän sitä yksin voi toista pistää reissulle. Matkaa sai siis tovin odotella, mutta lepotauko tuli tosi sopivaan väliin kevään muuttohässäköinnin päätteeksi katkaisemaan kiireen ja säätkin alkoivat olla Ranskassa lämpiämään päin. Juttu on lojunut mulla puolivalmiina drafteissa nyt tuolta keväältä saakka, mutta onneksi sain lähipiiristä tsemppiä painostusta ja vihdoin jutun julkaistua!

Olen tullut melko laiskaksi ottamaan etukäteen selvää matkakohteesta, ja niin kävi tälläkin kertaa. Sen verran jutustelin Nizzassa asuvan kaverini Yasin kanssa Facebookissa, että tiesimme bookata hotellin meille passeleimmalta alueelta; Nizza on toisaalta melko pieni, joten en usko, että hotellia voisi kovin väärinkään valita, mutta tuntui mukavalta, ettemme joutuneet erikseen ”lähtemään”, vaan olimme suorilta pelipaikoilla.

Nizza

Rantabulevardia käveltiin edestakaisin sen mikä ehdittiin.

Nizza

Nizzan kävelee päivässä ympäri.

Nizza on söpö ja kompakti kaupunki, jonka saa melko kivasti koluttua parissa päivässä. Lähikaupunkeihin tällä aikataululla oli turha haikailla, mutta meitä ei suuremmin poltellut niin monen mielikaupunkeihin lukeutuva, Nizzan naapurikaupunki Monaco. Onneksemme molemmat matkapäivät aurinko räkitti täydeltä terältä, joka on kyllä ehdoton ykkösnähtävyys pitkän talven päälle. Kulutettiin siis paljon aikaa ulkoillen ja kelistä nautiskellen, ja toki me omalla terassillakin lojuttiin molempina päivinä muutama tunti.

Hotellimme oli Ibis Styles Nice Centre Gare, joka oli varsinainen täysosuma! Värikäs ja nuorekkaan tyylikäs hotelli täytti meidän toiveet ja hieman enemmänkin. Aamupala oli hyvin tavanomainen, mutta nappasin omat gluteenittomat leivät Suomesta mukaan ja sopivia päällisiä löytyi onneksi tiskistä. Tuorepuristettua appelsiinimehua rusentui nappia painamalla muhkeita appelsiineja täynnä olevasta koneesta, ja sopivan pehmeää espressoa tiputeltua tuplana värikkääseen kuppiin. Herkkusuille oli tarjolla toki croissanteja, Pain au Chocolat –hörttösiä, Nutellaa, marmeladeja, hedelmäjogurtteja sekä suklaamuroja, jotka sujuvasti skippaan myös lomalla. Sain pitää omia eväitäni hotellin jääkaapissa, ja lähtiessä talletimme tuliaisjuustot yöksi matkalaukkuhuoneen jääkaappiin odottelemaan lähtöämme.

Meillä oli kaiken kukkuraksi hotellihuoneessa oma, suuri terassi; tajuton flaksi, että juuri kyseinen huone oli vapaana ja saimme sen ilman lisämaksua. Hotellin wifi toimi moitteettomasti, samoin palvelu ylipäätään. Täydet pisteet ja pointsit – tällä kertaa ketjuhotelli yllätti!

Nizza

Hotellin aamupalalla.

Nizza

Aulasta löytyi kotoa tuttuja elementtejä.

Nizzassa välimatkat tuntuivat minimaalisilta, mutta kävelyä matkalla kertyi iPhonen mittarin mukaan tästä huolimatta kahdessa päivässä 45 kilometriä. Vähemmälläkin selviäisi, meillä vain on vähän levottomien jalkojen vikaa ja dallaamme mieluusti paikasta toiseen. Ensimmäisenä aamuna kapusimme Parc De La Colline du Château-puistoon, jonka läpi pääsimme niemen kärjen toiselle puolelle Le Portiin. Haimme mukaan lounassushit ja pyörimme alueella muutaman korttelin. Ostimme paluumatkalla myös mansikoita ja pullon kuohuvaa. Kiikutimme saaliimme hotellihuoneemme terassille aurinkoon ja heitimme bikinit päälle. Maistui muuten aikas ihanalta kevään eka terassilounas!

Nizza

Hengailtiin hetki maisemia katsellen.

Nizza

Niin tyypillistä Nizzaa.

Nizza

Äiti on mainiota matkaseuraa, sillä hän liikkuu ja syö tarpeeksi.

Nizza

.. ja meillä on vielä samanlainen lounasmaku!

Iltapäivällä poikkesimme vähän kaupoilla, ja illallista syötiin Tripadvisorista bongaamassani ravintolassa. Ruoka oli oikein hyvää ja saimme ranskan sekaisella englannilla ruokarajoituksenikin selväksi; kokki teki minulle omat ratatouillet ilman sipulia ja tuunasi alkupalatkin passeliksi. Kaupanpäälliseksi meidät yritettiin juottaa Limonchellolla tukevaan tuiteriin, mutta pakenimme paikalta laskun maksettuamme ja jätimme sitruunaiset liköörit janoisemmille. Erityishauska ilta emmekä saaneet tällä reissulla edes kärsää!

Nizza

Tehtiin me kyllä muutakin kun syötiin, vaikkei heti uskoisi.

Nizza

Tajuttoman herkullista illallista.

Seuraavana aamuna otimme aamupalan jälkeen kohteeksemme Promenade des Anglais -rantabulevardin, jossa vedettiin rallia pari tuntia lenkkikuteissa seikkaillen ja ihmisiä tiiraillen. Palasimme hotellille jännittämään Suomessa painineen Artun matseja, ja kääntelimme neniä aurinkoa kohti hotellimme sisäpihalla kädet hikisinä jännityksestä. Arttu voitti Finnish Openista hopeaa ja kisakatsomomme päättyi hyvillä mielin. Iltapäivälounaat haimme taas hotellille ja lekoteltiin rauhassa lueskellen sekä nauttiskellen oman terassin rauhasta. Teimme treffit Yasin kanssa iltapäivän puolelle vanhaan kaupunkiin, ja onneksi näin – Vieux Nice oli näkemisen arvoinen, emmekä muutoin olisi sinne välttämättä päätyneet.

Nizza

Sää oli lämmin, mutta biitsikeleistä ei ollut vielä huhtikuussa tietoa.

Istuskelimme Place Rossetti-aukiolla kahvikupillisten verran ja muut hakivat vielä jäätelöt Rossetti-nimisestä jätskikojusta. Luotan suuresti herkkusuiseen Yasiin, ja sillä äidin makuhermotkin nauttivat kyseisen paikan gelatosta, rohkenen suositella Place Rossettin jäätelöitä. Yas kävelytti meidät läpi vanhan kaupungin,ja poikkesimme ostamassa palasaippuaa tuliaisiksi isälle, jonka jälkeen jatkoimme vielä muutamaan kenkäkauppaan ennen suuntaamista omille teillemme. Olipa ihana nähdä, että Dubain ystäväni oli paluumuuton jälkeen niin hyvävointinen ja onnellinen!

Ostettiin vielä juustotiskistä sitä sun tätä, napattiin muutama punkku laukkuun jemmattavaksi ja kipaisin parit alusvaatteet vielä ennen suuntaamista hotellille. Pakattiin matkapakaasit ja mentiin ajoissa nukkumaan, sillä herätys koitti varhain.

IMG_0997

Kyllä näissä maisemissa lenkkeilee mielellään!

Nizza oli mielenkiintoisempi kuin kuvittelin. Ensi kerralla shoppailen antiikkipuodeissa kolhuisia ruokailuvälineitä ja viivyn pari päivää pidempään; käynnin arvoinen!

Laiskan loman loppu

Käsillä ovat kokeellisen, yhdeksän päivän mittaisen kesälomani viimeiset hetket. On siis loppuraportin aika.

Suunnittelematon kesälomani mietitytti ennen lomalle jäämistä, sillä en ole koskaan aikaisemmin viettänyt lomaa ilman minkäänlaista sovittua ohjelmaa. Lomani alkoi tiistaina, tai oikeastaan jo melko leppoisan työpäivän päätteeksi maanantaina, kun pyöräilin sateessa kotiin. Huoli loman epäonnistumisesta kaikkosi onneksi melko nopeasti, sillä sain jo loman ensimmäisenä päivänä mielestäni oikein hyvin kiinni lomailun perusideasta – nukuin pitkään, enkä varsinaisesti tehnyt mitään kummempaa, kuin istuin parvekkeella aamupalani kanssa pitkälle päivään. Parvekkeesta muotoutui loman aikana muuten ehdoton ykköspaikka, ja siellä olenkin lekotellut aurinkoisista päivistä nauttien, joka on ollut meikälle kyllä parasta terapiaa! Auringonvalo on mulle niin kovin tärkeää, ja siitä olen ilokseni saanut nauttia lomallani ihan jokaisena päivänä. Jäätävän hyvä tsägä siis, että kelit ovat olleet aurinkoiset!

Mustikkasmoothie_Aniksenmakuinen

Mustikkasmoothiet pakastemarjoista ja tuoreita, itse metsäretkeltä poimittuja mustikoita sekä hillaa!

Raakakakku_Aniksenmakuinen

Raakakakkua.

Täysi tekemättömyys ei suoranaisesti aivan onnistunut, sillä erilaisia projekteja tuntui putkahtelevan päähäni kyllä kiireeksi asti. Onnekseni osasin taklailla osan pois mielestä, ja kiirettä ei kuitenkaan päässyt syntymään. Parvekkeella olen kuunnellut noin 25 reilun tunnin pituista podcastia, lukenut kaksi kirjaa, nyppinyt ja leikannut yrttejä, hoitanut jalat kuntoon fuksianpunaista kynsilakkaa myöten sekä vähän väritellytkin. Jep, minulla on ikioma värityskirja ja puuvärit, joiden kanssa pakertelen usein kuunnellessani jotakin.

Lisäksi olen leiponut kaksi raakakakkua (ohje täällä), tehnyt yhden mustikkaisen raakafudgekokeilun (tuli oikein hyvää, mutta tämän sisältö onkin vähän mysteeri), sekä kokkaillut muutenkin ahkerasti erinäisiä ruokia, kuten yrttisiä salaatteja. Olen myös pessyt pyykkejä (muun muassa erään nimeltämainitsemattoman mieshenkilön kimonoita), sekä järkkäillyt kämppää uuteen uskoon (esimerkiksi telkkari sai lähtöpassit olohuoneesta, ja karahkat valtasivat tyhjäksi jääneen tilan). Eräänä päivänä inspiroiduin keittiön seinän maalaamisesta mustaksi, ja sen kanssa menikin tovi jos toinenkin räpeltäessä. Jälki on ihan mukiinmenevää, joskin aion telailla vielä yhden kerroksen kunhan lämpötila asunnossamme hieman laskee. Tilasimme myös yhden hyllyn olohuoneeseen, jonka lähetti toimitti tänään kotiovelle. Pora laulanee siis ensi viikon alussa.

Pyörä on ollut kovassa käytössä, ja olen rullaillut pitkin Oulua lähes joka päivä. Etelä-Eurooppalaiseen tapaan olen piipahtanut noukkimassa ruoka-aineita yksittäin kaupoista, puodeista ja kojuista. Ensimmäisella lomaviikollani lounastin eräänä päivänä Erikan kanssa Torrefazionessa, syötin Artun kanssa Outille ja Tuomakselle iltatreenien päälle ensimmäisen raakakakuntekeleen ja kävin perjantaiaamuna kolmen tunnin mittaisella palaverikävelyllä Jussan kanssa Nallikarissa. Arttu on joutunut iltaisin mukaan jos johonkin puuhaan, kuten nyt vaikkapa pyörällä treeneihin Ruohonjuuren kautta, josta tarvitsin kipeästi piikkimaton. Olen syönyt mansikoita torilla, puistossa, pyöräillessä ja kotona, ja pakastanutkin vielä useamman laatikon talven varalle. Mansikoiden suhteen ylilyönneiltä ei ole siis vältytty, ja tästä olen erityisen ylpeä. Mansikkakausi on Suomessa liian lyhyt kohtuullisuuksiin!

Mansikka_Aniksenmakuinen

No ne mansikat.

Aniksenmakuinen_ salaatti

Erilaisia salaatteja voi terästää yrteillä ja pähkinöillä.

Loman välisenä viikonloppuna poikettiin Kankaanpäässä, jonne ajella hurautettiin, kun Arttu vapautui Muhokselta perjantai-iltapäivästä. Matka sujui rattoisasti, ja ajopäivä päättyi mökille savusaunaan ja lopulta sopivan viileään ja hiljaiseen sänkyyn, jossa nukuttiinkin kymmentuntiset unet. Nukkumiset ovat muuten venähtäneet naurettavan pitkiksi, ja suunnitelmia uniajan venyttämiseksi arjessa on tehty liuta. Valveillaoloajan lyheneminen ei todellakaan ole pois tekemisen määrästä, päinvastoin! Hyvin nukkunut ihminen tekee tunnissa sen, mihin univajeisella menee neljä. Tästä voisi paasata kyllä ihan oman blogipostauksensa.

Kankaanpään reissun päätarkoituksena oli kerätä näyttävä mustikkasaalis, ja siinä onnistuttiinkin hienosti. Kolmen tunnin kykkimisen päätteeksi palattiin ämpärit täynnä ja harjoitettiin puhdistustoimenpiteitä yömyöhään, jotta kaikki 50 litraa metsien mustaa kultaa saatiin pakastimen turviin talven varalle. Mustikkaepisodin lisäksi leikittiin pyöräkorjaamoa (saaliina kaksi kappaletta toimivia kulkupelejä), fiksattiin auton paukahtanut rengas ja tsekattiin ilmanpaineet, sekä haeskeltiin tarpeellisia tavaroita varastoista mukaamme (kuten kumisaappaita ja ritilämattoja). Iskä teki autoon vuosihuollon ja vaihtoi rikkoutuneen lampunkin kaupanpäälle; kelpaa taas päästellä menemään!

Kotimatkalla piipahdettiin pikaisesti Artun veljen Juhon luona Seinäjoella, koukattiin Kärsämäeltä Sydänmaan Highlander-luomulihaa viisi kiloa sekä kiepahdettiin vielä Jussan vaimon Johannan kotitalolla villiyrttisalaatilla. Visiitin lopuksi pyllisteltiin penkoissa tovi jälkkärimansikoilla. Kotona oltiin taas luvattoman myöhään, mutta kerrankos sitä. Jauhelihan pakastaminen käy hyvin yöllä yhdeltä, jos on loma.

Jälkimmäisellä lomaviikkolla pyrin pysymään kotona hieman enemmän, vaikka piipahdinkin torikahvilla maanantaina entisen kollegani Johannan kanssa. Viikkoon on kuulunut lenkki, pyöräilyä, siivoilua ja kuuhailua, sekä keskiviikkoinen fysiikkavalmennus Kamppailuklubilla. Mulla on siis tätä nykyä ikioma valmentaja! Tästäkin aiheesta olisi sananen sanottavana.

Aniksenmakuinen_vihersmoothie

Vihersmoothieita on tullut tehtyä useampia, etenkin tämä selleriä, kurkkua, avokadoa, limeä ja minttua sisältävä on tosi hyvä!

Eilen saatiin Laitilasta mieluisia vieraita, kun pohjoiseen matkalla olevat Kari-enoska ja Marja-Terttu poikkesivat kylässä. Syötiin raakakakkua ja tuoreita mansikoita, juotiin kahvia ja juttua riitti ties kuinka! Tämän hyväntuulisen parivaljakon kanssa on aina niin mainio päivittää kuulumisia, ja etenkin Suomen kaikki 39 luonnonpuistoa kiertäneenä heidän retkivinkkinsä ovat vailla vertaa. Tänään olenkin etsiskellyt sopivia vaelluskenkiä ja päiväreppuja meidän seuraavalle metsäretkelle, joka suuntautunee johonkin pohjoisen luonnonpuistoon. Toivottavasti tunturiin.

Arttu matkaa junalla paraikaa vauhdilla kohti etelää, ja minä odottelen Veeraa saapuvaksi iltakoneella Helsingistä. Loman päättäminen tuntuu hieman haikealta, mutta toisaalta paluu rutiineihin ei sekään ole hassumpi ajatus. Ja onhan tässä vielä kokonainen naisten viikonloppu! Ystävieni viitseliäisyys Oulua kohtaan on ollut muuten varsin ihailtavaa, Veeran lisäksi myös Päivi on bookannut lennot ja suuntaa meille vierailemaan vielä kesän aikana. Se on aika hienoa se!

Loma ilman ohjelmaa oli siis oikein hyvä ja onnistunut, taidan kokeilla toistekin!

Lomalaiskuus

Onkohan sellaista keksintöä kuin lomansuunnitteluloma?

Tässä kun on paahdellut täysillä arkea maanantaista sunnuntaihin ei ole jäänyt liiemmin aikaa miettiä, mitä sitä lomallaan oikein tekisi ja tässä on iskenyt ilmiselvä lomalaiskuus. Lomaahan meikälle on kertynyt huimat yhdeksän päivää, lähes kokonaiset kaksi viikkoa siis, joten siinähän on jo vaikka ja kuinka vapaata aikaa tahkottavaksi pitkin kesälaitumia! Muut lomalaiset, jotka ovat jo tälle odotetulle irrallisuuspätkälleen liuenneet, näyttävät ajavan prätkällä, saunovan, kirmaavan pitkin maailmaa Indonesiasta New Yorkiin, fiilistelevän festareilla, lekottelevan mökkilaitureilla ja rallattavan huvipuistolaitteissa. Kumma kyllä, mikään edellämainituista ei aiheuta pienintäkään kateutta tai tunnu istuvan kalenteriini. Olenkohan hengissä?

Suo_Aniksenmakuinen

Käytiin Artun kanssa hoitelemassa sunnuntai-illan reippailu metsässä.

Kaikki tuntuu jotenkin, no, työläältä. Ja lomallahan ei saa olla työlästä, sillä käsittääkseni koko loman idea on olla lomalla, ei töissä. Töissä ehtii sitten tuntea tekevänsä kovalla työllä työläitä tehtäviä työkseen – jos sellaiselle tunteelle nyt ylipäänsä tarvetta on. Ajatus ohjelmoimattomasta loma-ajasta houkuttaa, mutta pelottaakin hieman. Entä jos loman loputtua ei tunnu siltä, että on lomaillut ja kaduttaa, ettei suunnitellutkaan lomaansa? Jos siitä ei tulekaan yhtään hyvä? Jos en saa aikaan mitään ja tekemättömyys alkaa ketuttaa?

Mitä enemmän asiaa päässäni pyörittelen, sitä vähemmän alan kuulostaa omalta itseltäni. Koska vapaa-ajasta tuli ongelmallista? En koe olevani töissä pakosta tai odota valtavasti, että pääsisin lomalle; päinvastoin minusta on oikein mukavaa mennä töihin aamuisin ja näin rankkasateilla Technopoliksen suojissa on asiat paljon paremmin, kuin vaikkapa telttaretkellä. Voisiko siis tässä piillä mahdollisuus? Saattaisinko sittenkin nautiskella kovasti siitä, ettei tarvitse pakata laukun laukkua, ei tankata, ei istua ja odottaa. Siksi taidan lunastaa lupaukseni olla tekemättä lomallani mitään.

suo_aniksenmakuinen

Hyttysiä lukuunottamatta matka oli varsin mieluisa, ja saatiinkin kiertää koko reitti kaksin.

Onkohan tämä sittenkin juuri se kaikkien aikojen loma, jota olen odottanut? Voi tätä jännityksen määrää! Kohta en enää malta odottaa, että loma on jo ohi, jotta pääsen analysoimaan tämän minulle täysin uudenlaisen lomatestin tulokset!

Jännittävää tiistaita, täällä ihastellaan ukkosta ja mennään illaksi ilmajoogaan.

In English:

I must be ill or I´m having a serious vacation laziness.

My summer vacay starts next week (I´ve got off almost for two weeks), and all I can think of doing is absolutely nothing. I´m not interested in packing, driving, traveling, sitting or waiting. I cannot think of festivals or amusement parks, the best ideas I can think of right now are going into the library or drinking coffee while laying on our sofa. The same shit (sorry!) I´m able to do every single day but I never do.

So when exactly I was willing to stay home reading a book?

Despite the fact that I´m a bit scared, I guess the best thing to do in this situation is to listen to the voice inside my head and not to force myself to go and explore. So plan free vacation it is! No need to pick myself up in the morning if I don´t want to, no promises, no must go´s. Just two weeks of time.

I´m actully staring to get excited here!

Happy week, everyone! On sunday we made a trip to the swamp. Awesome place, but man I hate mosquitos! They´re everywhere.

Right now I´m watching the thunder and pouring rain. Later I´m going to finish the day with a relaxing aerial yoga class. Summer vibes <3

Verkkokurssilla peittoalueen ulkopuolella

Kuulkaas kyllä maailma heittää ihmisen eteen juuri sitä, mitä ihminen eniten tarvitsee.

Arttu_pieni_karhunkierros

Ensimmäisellä etapilla.

Pieni_Karhunkierros Pieni_karhunkierros

Tehtiin juhannusta varten puolihuolimattomia suunnitelmia, sillä meillä kummallakaan ei kerta kaikkiaan piisannut energiaa suuriin järjestelyihin. Mielenkiinto ei piisannut ohjelmoituun mettelöintijuhannukseen, ja yksinkertainen luontoaika tuntui kaikista houkuttelevimmalta vaihtoehdolta. Niinpä nakattiin edellisellä Kankaanpäänreissulla teltat takapaksiin ja sovittiin, että juhannuksena käännetään auton nokka itään ja päästetään Oulangan kansallispuiston jylhiin maisemiin Pienelle Karhunkierrokselle. Kelin mukaan sitten jäätäisiin telttoinemme Kuusamon kieppeille camping-puuhiin tai pyrähdettäisiin samoilla silmillä takaisin Ouluun omaan petiin mikäli sääjumala niin päättäisi.

Noin viikkoa ennen suunniteltua luontopakoa kerroimme juhannussuunnitelmistamme Kamppailuklubilla, ja Brasiliassakin kanssamme olleen Aleksin korviin kantautui, että olemme matkalla Itä-Suomeen samoilemaan. Aleksi oli menossa juhannuksen viettoon perheensä kanssa mökille samalle suunnalle, ja ehdotti, josko me pistäytyisimme paikan päällä kun kerran lähialueelle satumme. Todennäköisyys sille, että joku sattuu noin muuten vain heidän kesäpaikkansa lähistölle on kuulemma minimaalinen, joten mahtuisimme varsin mieluusti sekä illallispöytään, saunanlauteille kuin aittaankin nukkumaan. Toki telttailussa on hienoutensa, mutta ajatus saunasta vaelluksen päälle ja Aleksin perheen tapaamisesta houkutteli meidät Kivelään.

IMG_4899

Eväät kaiveltiin esiin tarkalleen puolivälissä.

karhunkierros_rafael_domingos

Viriteltiin paidalle pyykkinaru.

Arttu_riippusilta_karhunkierros juhannus_karhunkierros karhunkierros_kesäkuussaAurinkoisessa kelissä taitettu Pieni Karhunkierros oli upea. En ole aikaisemmin vaeltanut Suomessa, ja 12 kilsan kierros Kuusamon maisemissa oli rehellisesti sanoen aivan mahtava kokemus. Pitkospuita, portaita, riippusiltoja ja pehmeää polkua taittoi mielellään eikä missään kohtaa matkanteko tuntunut tylsältä. Auringonpaisteessa hikikin irtosi, kun kavuttiin reitin korkeimmille kohdille. Kulkijoita oli sopivasti, joten eipä tarvinnut paljoa ohitella, vaikka tahdiksi valkattiin joutuisa etenemisvauhti, matkakumppanini sanoin ”reipas miinus”. Pidemmänkin kiekan olisi päiväseltään päästellyt, mutta kyllä tuokin reissu alkoi jaloissa painaa. Suositellaan molemmat suurella lämmöllä – Arttukin, joka ei noin pääsääntöisesti kävelystä liiemmin piittaa.

Juomapullon täyttämisen sekä pienen venyttelytuokion jälkeen kävelimme autolle, ja otettiin seuraavan kohteen koordinaatit navigaattoriin. Porotokkien värittämä tienpätkä vaihtui hiekkatieksi, ja leveämmän taipaleen päätteeksi vastaan tuli kyltti ”Yleinen tie päättyy”. Jatkoimme matkaa tien kaventuessa ja muuttuessa entistä möykkyisemmäksi. Riekko nökötti tienlaidassa autosta tuon taivaallista piittaamatta, ja jarruteltiin useampaan otteeseen poron vasoja väistelemään. Tie muuttui kinttupoluksi, kelomäntyjen kylkiin paistoi aurinko ja suopursujen tuoksu levisi auton ikkunasta sisään. Ei lupaillut Aleksi turhia, kun kertoi, että juhannus kuluisi erämökillä keskellä ei mitään.

IMG_4903

Evästauolla.

IMG_4928

Kamppeet järjestykseen kierroksen päätteeksi.

IMG_4911Tien päästä löydettiin supersuloinen pihapiiri, jonka laitamilla nousi toinen toistaan idyllisempiä hirsirakennuksia. Pihassa oli kasvimaa, jossa kasvoi mansikkaa, perunaa ja muita kesäherkkuja. Pieni puhdasvesinen järvi kiilteli ilta-auringossa vaaleanpunaisena ja taivaan sinisenä, ja puusaunan tuoksu täytti sieraimet. Ulkona ei kuulunut kuin kevyt sirkutus. Sisältä löytyi perhe Lohi, joka toivotti matkalaiset iloisesti suorilta pöytään. Ilta kului erinomaisten ruokien äärellä leppoisan messevässä seurassa, lempeissä löylyissä lekotellen ja lopulta porukassa maailmaa parannellen. Päät pistettiin tyynyyn vastan yömyöhään, ja vanhan riihen pimeydessä nukuttiin aivan taju kankaalla pitkälle aamupäivään.

Kävelin herättyäni riihestä ulos portaille, ja ehdin jo tovin epäillä kuuroutuneeni yön aikana. Mikä  uskomaton ja ihana hiljaisuus! Aamuiset chia-puurot, pakurikahvit sekä graavatut siiat olivat odottelemassa unisimpia, mutta eipä tuntunut erämaassa kellonajat painavan ja syötiin rauhassa brunssia iltapäivän puolelle. Suunnitelmissa oli, että lähtisimme Artun kanssa ajelemaan kohti kotia jo lauantaina, mutta houkutus hilpaista metsäretkelle vaaran päälle kiipeilemään ja tiiraamaan itänaapuriin houkutteli sivistyksen pariin paluuta enemmän. Niin pakkailimme kiikarit reppuun, heitettiin reppu selkään ja läksimme metsään. Näränkävaaran huipulla tutustuttiin 1800- ja 1900-luvun taitteen kamppeita sisältävän museon antimiin ja tähysteltiin alas, josko bongaisimme karhuja metsän keskeltä. Porukan biohakkerit maadottuivat ja kulkivat metsässä avojaloin tai paljasjalkakengillä, meikä reissun ainoana vilukissana tepasteli Goretex-lenkkareissaan. Kepeä sade hätisteli itikat ja kulku metsäpoluilla keveni paluureissulla. Palasimme mökille jälleen yhtä kokemusta rikkaampana ja istuimme jo toistamiseen suoraan illallispöytään; talven aikana pilkillä narrattua rautua, siikaa ja lohta eri muodoissa kera uusien perunoiden, avokadon, kananmunan sekä taivaallisen sitruunamajoneesin. Vaikea on sanoin kuvailla tuota herkullista kattausta, joka 10 kilsan tallaamisen päälle valui Aleksin sanoin ”suoraan pateksiin”.

Iltahuviksi lähdimme Aleksin veljen Jussan vetämälle, parisuhdepainotteiselle verkkokurssille. Pariskunnan yhteispeliä sekä keskinäistä sopua koettelevan harjoituksen lisäksi tällä verkkokurssilla oppi sopupelin lisäksi laskemaan ihan oikeita verkkoja vesille. Työnjako oli selvä: Arttu laskemaan verkkoja ja meikä airoihin. Osa yksi läpäistiin pilottihankkeen priimusoppilaina, ja päälle nautiskelimme saunaa, uintia, korttipelejä ja uutta tuttavuutta, Rappakaljaa. Mestariselitysten ja kunnon naurujen jälkeen aika oli jälleen hipsiä riiheen unten maille ja uneksimaan suuresta kalasaaliista.

Poroja oli ihan joka puolella.

Poroja oli ihan joka puolella.

Pimeimpään aikaan yöllä mökkirannassa.

Pimeimpään aikaan yöllä mökkirannassa.

Näränkävaaran päällä on vuokrattava mökki.

Näränkävaaran päällä on vuokrattava mökki.

Museossa välietapilla.

Museossa välietapilla.

Urho, joka hyttysistä huolimatta oli reipas reissukoira.

Urho, joka hyttysistä huolimatta oli reipas reissukoira.

Huipulta aukenivat upeat näkymät Venäjän puolelle.

Huipulta aukenivat upeat näkymät Venäjän puolelle.

Närängänvaara_Kuusamo

Aamulla heräsin yksi ajatus kirkkaimpana mielessäni: Nyt äkkiä katsomaan, onko verkkoihin jäänyt kalaa! Kurvasin huvittuneena ylös sängystä ja vauhdilla hammaspesulle; eihän sitä tiedä, vaikka vonkaleet luikertelisivat pakoon meidän makoillessa. Aamupalan jälkeen kiskaistiin saappaat jalkaan, pelastusliivit päälle, ja työnnettiin vene vesille. Verkkokurssin kakkososa suoritettiin huolettomassa hengessä auringonpaisteessa, ja nostettiin kokonaiset seitsemän siikaa elämämme ensimmäisen verkkohankkeen tuloksena. Verkkokurssin vetäjän vankat hermot ja rauhallinen ohjaustyyli tukivat varmasti menestystämme.

Kalasaalis

Kalasaalis.

Kuusamo

Mökkityylistä luopuminen tuotti lieviä vaikeuksia, kun kollarit piti vaihtaa maanantaina farkkuihin.

sammakko_kuusamo

Sammakko tuli pesemään hampaita mun seuraksi.

Verkkokurssi_kuusamo

Verkkokurssin osa yksi alkamassa.

Kuusamo_mökki

Voiko nätimpää pihapiiriä olla?

Kalat rantaan, lähdeveteen viilenemään ja puukot esille; enpä olisi kotoa lähtiessäni uskonut, että siinä perkailen, suomustan ja fileroin siikaa kotiinviemisiksi. Omavaraisuusopintojen jälkeen oli aika viimeisen ruokailun sekä päiväkahvien. Kotimatkalle startattiin kuuden maissa mukanamme silmissä rentoutunut Aleksi, useampi pullo lähdevettä suoraan omasta lähteestä, pussillinen siikafileitä sekä metsästä bongattu, vanhasta kelomännystä tipahtanut karahka.

Hienoja kokemuksia rikkaampana ja huiman levänneenä en voisi kylliksi kiittää Aleksia kutsusta, Sirpaa ja Tommia siitä, että meidät otettiin avosylin viettämään juhannusta heidän perheensä tiluksille, Jussaa opettavaisesta verkkokurssista, sekä Johannaa ja Ellaa erinomaisesta seurasta. Kahden päivän juhannus tuntuu pidemmältä kuin viikon loma ja ylitti kaikki odotukset. Aivan huikea reissu!

Tapaturma-altis yksilö

Lepäily on tuottanut tulosta, ja meikä alkaa muistuttaa jälleen jollain tavalla energistä itseään. Rentoilu on ollut rehellisesti sanottuna haastavaa sekä oman jääräpäisyyden, että aikataulujen vuoksi, ja tekemistä on vielä normaalitason saavuttamiseksi. Uskon vakaasti, että puurtaminen terveyden eteen kannattaa ja parempaan päin päästetään. Olen oppinut jo osaksi nautiskelemaan autuaasta joutilaisuudesta, vaikka aina sitä on käytävä pieni taistelu itsensä kanssa, että suuntaa askeleensa makuuhuoneen puolelle, kaatuu vaakatasoon eikä tee mitään. Siis yhtään mitään. Vauhtiin päästyään sitä pinnistelee melko sujuvasti paikallaan, mutta sellainen koko illan maleksiminen tuntuu edelleen mahdottomalta. Harjoitukset jatkuvat.

Proteiini_pannukakut_Aniksenmakuinen

Me syödään tällaista aamupalaa joka aamu, ainakin toistaiseksi. Nautinto on kaiken vaivan arvoinen.

Proteiini_pannukakut_aniksenmakuinen

Lepo korreloituu suoraan inspiraatioon tuottaa kauniita asioita. Oli ne sitten pannareita, kuvia tai molempia.

Aniksenmakuinen_proteiinipannari

Sateenkaaren värit lautasella.

Artun valmistujaisjuhlaviikonlopusta selvittiin, vaikka Kankaanpäässä olemista ei lomaksi voi kutsua koskaan; se vain on tosiasia, jolle ei mahda mitään, että kaksi perhettä, pari omakotitaloa, mökki ja halliraksa, nippu ystäviä ja sata hoidettavaa asiaa yhdessä viikonlopussa ei voi olla laiskanpulskea yhtälö. Umpiväsyneenä hössötykseen mukaan hyppääminen oli paikoittain raskasta. Mukavaa oli silti, kuten aina, ja olemme kyllä niin onnellisia meidän lähipiiristä. Mieluisaa ohjelmaa oli runsaasti tarjolla, meditatiivinen saippuakuplien puhaltelu mökkirannassa, grillisafkat sekä savusaunan tuoksuttelu olivat ensiluokkaisia kesätunnelman virittäjiä, ja automatkat on minulle aina todella antoisia. Niin oli tälläkin kertaa.

Kotona Oulussa odotti siivoton asunto, tyhjä jääkaappi ja vauhdikas viikko, mutta tällä kertaa päätin purkaa pakkaa hetki ja päivä kerrallaan, ja onnistuin mielestäni ihan hienosti. Ilmajoogakurssi alkoi ja keskiviikkona Arttu aloitti työt hammaslääkärinä Muhoksella. Nyt meidän taloudessa on siis kaksi päivätyöläistä, joka pistää arkea jälleen hieman uusiksi. Lisäksi sain kulkuvälineiden jaossa hitaamman menopelin, siirtyminen autoilijasta täysipäiväiseksi pyöräilijäksi on ollut kyllä varsin mukavaa.

Tuleva viikonloppu (eli edellinen sellainen) oli onneksi pelkkää aikatauluttamatonta vapaa-aikaa. Remppailtiin vähän kotona, järjestelin kaappeja uuteen uskoon ja treenailtiin kevyesti – tai no, BJJ-mimmitreenit ja pyöräilyt vasta kotiutuneella spinning-pyörällä olivat kyllä ihan tehokkaita, mutta maltillisia kuitenkin. Nukuttiin sikeitä päiväunia, valmisteltiin ruokia seuraavalle viikolle ja käytiin pelaamassa korttia Erikan ja Jannen luona perjantaina. Salaa vihaan kaikenlaisia pelejä, mutta ymmärrän hyvin miksi: hävisin tällä(kin) kertaa kaikki pelit. Onneksi oli skumppaa ja seura ensiluokkaista.

Aniksenmakuinen_keittiö_jääkaappi

Meidän keittiössä parasta on reilu laskutila ja musta Smeg.

Aniksenmakuinen_sisustus_pääkallo

Metsäkauriin pääkallo sekä Kartellin Bourgie vaeltelevat mun mukana asunnosta toiseen.

Aniksenmakuinen_sisustus

Oliivipuumme nimi on Oliver, sillä nimeämisen jälkeen huoli kasvin hyvinvoinnista alkoi kiinnostaa enemmän. Näin ollen meidän ainokainen viherkasvimme on hengissä edelleen! Oliverin kaverina Hayn DLM-pöytä ja Philippe Starckin Toy-tuoli.

Punaviini_aniksenmakuinen

Lasi punkkua passaa mainiosti juhannusaaton iltajuomaksi blogijuttujen lomassa.

Maanantaina alkoi flunssainen olo olla täysin historiaa, ja ilmajoogatunnilla oli suorastaan mieletöntä. Päivä venyi pitkälle, ja tunnelma kääntyi harmillisesti pakkaselle vielä illan viime metreillä, kun ylöspäin aukeava keittiön tiskikaapin oven sarana petti ja ovi kolahti takaraivooni äkkiarvaamatta. Keräilin hetken lattialla kyyhöttäen ja siirryin sänkyyn. Aamulla jomotus jatkui ja töytäisyn aiheuttama päänsärky on vaivannut vielä ajoittain. Kopauksesta huolimatta olen pystynyt onneksi urheilemaan normaalisti, mutta mikäli koppa ei ole pian täydessä iskussa, lienee paras suunnata lääkärin pakeille. Lievämuotoinen aivotärähdys on kaiketi mahdollinen. Viikon tapaturmiin pitänee lisätä vielä yksi hajonnut auton rengas sekä rikkoutunut yölamppu, joka on vasta kolmisen kuukautta roikkunut seinällämme. Autoon löytyi kelpo vararengas, mutta lampun valmistus on lopetettu, eikä vastaavaa saada tilalle. Makuuhuoneen sisustuksen suhteen olemme siis jälleen lähtöruudussa; lamput olivat melkolailla koko makkarin idea. Onneksi suuremmilta henkilövahingoilta on kuitenkin vältytty ja kaikki muu on melkolailla mallillaan.

Huomenna starttaamme auton nokan kohti Kuusamoa, ja lähdemme päiväpatikoimaan Pienelle Karhunkierrokselle. Hämmentävää kyllä olen tästä jotenkin todella mielissäni, sillä en muista koskaan olleeni vaeltamassa ja ajatus luonnon seassa samoilusta piristää. Kierros on vain 12 kilsaa, mutta eiköhän siinäkin ehdi jo ihastella yhden jos toisenkin kannon, kuunnella metsän ääniä ja nautiskella retkikahvia termarista. Illaksi päästelemme vielä keskemmälle metsää mökkiteille tietämättömille. Lokaatio on minulle täysin hämärän peitossa, seura sen sijaan on takuumukavaa. Kupoliteltta on pakattuna, ja tarpeen vaatiessa säänmukaista yösijaakin varattuna. Sähköä ei, valoa on ihan tarpeeksi ilmankin.

Lämmintä, aurinkoista, leppoisaa ja lokoista juhannusta jokaiselle!

In English:

As I told in my last blog post, I´ve been very, very tired for some unknown reason. As a medication, I´ve been determined to take some time off from my hobbies, stay in bed and watch Netflix whenever I have a chance. I´ve done quite well (in my own opinion), but man it´s SO hard for me to keep there and do absolutely nothing when there´s dishes to put in a washer, laundry to do and ten million other things waiting out there. As a (quite) clever human being I luckily understand what´s best for me so I HAVE been lazy. (So lazy that you´d be so proud, Kikh!)

We´ve started to do aerial yoga again, and I´ve been biking to work and back since Arttu is working as a dentist now for a bit further away and we only have one car. We also got a spinning bike, so now we can do cardio workouts here at home. Watching movies while spinning is almost time off, right? We celebrated Arttu´s graduation two weeks ago in Kankaanpää, and last weekend we satyed at home and renovated a little (just added some shelves in the closets and hanged a few paintings on the walls). Otherwise we´ve been just working and training, the regular stuff that we normally do.

Midsummer celebration starts tomorrow here in Finland, and we´re heading to the woods like almost every single Finn does. We´re going for a small hike as I´ve been talking about hiking since I moved here in Oulu. Pieni Karhunkierros is a day trail in a national park called Oulangan kansallispuisto, which is 12 kilometers long. It should take for 4-5 hours all together to walk the whole thing. In the evening we´re going to the summer house of Aleksi, the location of his summer house is still a mystery but we hope we´ll figure that out by the end of tomorrow. Later we hope we´ll get to go to the sauna and enjoy the nightless night in a relaxed atmosphere with no electricity.

Have a great weekend and a lots of kisses!

Nolo uupumus

Oon luvannut niin monesti itselleni, että tänään avaan blogin ja kirjoitan. Sitten avaan oman rikkoutuneen läppärini sijasta Artun koneen, katselen hetken tyhjää selainta ja siirryn pois saamatta aikaan mitään. Ajelehdin pyykkäämään, tiskaamaan tai viikkaamaan; näitä tärkeitäkin asioita on vaikka ja kuinka tekemättä. Ärsytys kasvaa, edellisestä jutusta on kulunut jo pari kuukautta. Taitaa olla pisimpiä blogitaukoja mitä olen pitänyt koko blogin historiassa, mietin, ja turhaudun lisää.

Aina, kun kirjoittamisesta pitää tauon, paineet kasvaa. Pitäisi olla jotain fiksua sanottavaa tai ainakin hyviä kuvia. Pitäisi saada aikaan jotain hauskaa, kantaaottavaa tai tunteita herättävää. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä, vaikka omalla tontillahan tässä vaan ja ihan huvikseen. Miksi hauskasta harrastuksesta pitää kasata ylipäätään mitään odotuksia itselleen? Tätä samaa vikaa synnyttävät lähes kaikki muutkin elämäni tekemiset, ja sitten ollaankin pisteessä kun ei vaan jaksa mitään ylimääräistä. Omista odotuksista kasvaa taakka, joka kerääntyy pikkuhiljaa, se muuttuu suuremmaksi ja raskaammaksi. Seuraa uupumus. Uupumus, joka on itsessään jo ärsyttävää, mutta se  alkaa myös nolottaa. Kuka muka väsyy kivoista asioista niin paljon, ettei jaksa? Mullahan on niin ihanasti tällä hetkellä kaikki, ettei mulla nyt mitenkään voi olla väsy! Poden huonoa omaatuntoa kieltäytyä. Miten mukavat asiat voi kuluttaa loppuun siinä missä raskaatkin? Vaati ilmiselvästi tällaisen kunnon sänkyyn kaatavan räkätaudin ja neljä lepopäivää ennen tämän ymmärtämistä. Arttu tuli juuri treeneistä ja sain päässäni kehitellyn ajatuksen ulos kokonaisena lauseena: ”Mä en selkeästi jaksa tällästä, vaikka niin kivaa onkin”. Nyt on vaan otettava iisimmin, opeteltava olemaan ihan oikeasti tekemättä MITÄÄN, ja sanomaan niille mukavillekin asioille ajoissa ei. Vilkutettava sohvalta vaikka väkisin kun toinen lähtee treeneihin ja nautittava hiljaisuudesta vaakatasossa.

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet siis samaa matalalentoa, kuin elämä yleensä. Olen ehtinyt juhlia isän 60-vuotisjuhlat, käydä äidin kanssa minilomalla Nizzassa, piipahtaa Rukalla työporukalla, korkata terassikauden ja kokata vappuna kotosalla, piipahtaa Artun kanssa kisamatkalla Luulajassa Ruotsissa lukkopainikisoissa, kipaista pari kertaa työreissulla Helsingissä, touhottaa Kroatiassa ja Montenegrossa monitoimisena kaasona, järjestää 30 hengen tuparit ja kihlajaisjuhlat meillä kotona sekä esiintyä ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen tanssiryhmän kanssa. Normaalien työtuntien lisäksi siis. Kaiken muun ohessa olemme vieneet eteenpäin urakointialan startup-yritystä, joka on vienyt pienen tiimimme jäseniä Intiaan kolmeksi viikoksi, ja saimme jopa vieraita Suomeen Saudi-Arabiasta viime viikolla. Todella jännittäviä ja hienoja juttuja, mutta imevät toki energiaa siinä missä muutkin hommat; sopimuksia, lakimiehiä, aikatauluja, bookkauksia ja sellaista yleistä jännitystä – siis sitä tavallista touhua, mitä nyt yritystoimintaan liittyy. Kuulostaa aivan ihanalta, ja sitä se on ollutkin! Niin paljon rakkaita ihmisiä, naurua ja hupia, matkustamista, bisnestä ja ripaus luksustakin, joista kaikista olen äärettömän kiitollinen ja mielettömän onnellinen. Tässä kun samaan syssyyn on tupattu uuden asunnon sisutaminen, pidetty treeneistä kiinni tavalliseen tahtiin ja Arttu on taputellut koulunsa päätökseen, joudun nolona myöntämään olevani aivan puhki eikä kivakaan tunnu enää niin kivalta. Ei vaan jaksa uupumukseltaan iloita ja innostua.

Ulkona on aurinkoista ja täydellinen lenkkisää, mutta minä makaan sängyssä verhot kiinni  ja katselen iPadilta Netflixiä. En ole muuten koskaan tehnyt tätä tuntia kauempaa, muuta kuin kipeänä. Ensimmäiset pari päivää takaraivossa soimasi tuttu ääni, mutta olen saanut sen hiljenemään ja ymmärrän vasta nyt, kuinka naatti sitä on ollut. Nukun siis ensi yönä viimeisten öiden tapaan 10 tunnin unet ja mikäli huomennakin väsyttää, en tee töiden lisäksi mitään Suitsia tai Siltaa kummempaa.

In English:

I know, it´s been way too long since I wrote last time. Life´s been super awesome but super tiring as well, and I just realized how exhausted I am now that I´m still in bed after 4 days trying to get rid of the flu. During last two months I´ve stayed 14 out of 61 nights in a hotel (that means almost every fourth night!), and we´ve had guests almost as often as I´ve stayed elsewhere. I´ve been to France, Croatia, Montenegro and Luleå, and visited Helsinki a couple of times too. We´ve organized engagement party and invited friends over for dinner.

All this on top of full working hours, regular training and one startup that has got out of hands in a good way during this time. I must say negotiating deals all over the world is not as straight forward as one might think, but man it´s interesting! Understanding that I really need some rest, I´m now making plans to just stay home and take some time off from my hobbies. Despite the fact that it´s hard to get excited about anything right now, I´m still very grateful and so happy to have a lot of things to do and friends to spend time with.

Remember to take it easy at times and make some space in your calendars if life gets too busy!