Recent Posts

Piilaakso – sukellus startup-maailmaan

Piilaakso – sukellus startup-maailmaan

Vuoden mielenkiintoisin työkeikka alkaa olla takana päin, ja on aika kertoa hieman tarkemmin, mitä ihmettä olen puuhastellut täällä Piilaaksossa kokonaisen kuukauden ajan. Kirjoittelin syksyllä, että lähdemme Artun kanssa marraskuuksi Piilaaksoon, ja yritin jo tuolloin hieman avata sitä, mitä täällä Kaliforniassa on tarkoitus tehdä. Luonnollisesti reissun […]

Kuulumisia Kaliforniasta

Kuulumisia Kaliforniasta

Istun parhaillaan autossa matkalla San Franciscoon viimeistä kertaa Piilaakson reissullamme, ja päätin kirjoitella kuulumisia, sillä kuski viihdyttää itseään hoilottamalla Offspringiä ja osaa jo ajella täällä ilman kartanlukijaa. Olemme matkalla SFMomaan ja fiilistelemään kaupunkia vielä kertaalleen. Pelkästään tältä kuukauden mittaiselta Kalifornianreissulta olisi hirmuisesti kerrottavaa puhumattakaan vain […]

Onnenpäivä

Onnenpäivä

Reissumme New Yorkiin on aiheuttanut pientä radiohiljaisuutta blogin puolella, sillä matkaan sisältyi tavallista enemmän etukäteissuunnittelua (sekä alta hoidettavia töitä), ja päätin irtautua läppäristäni lomani ajaksi täysin. Paluu kotiin sujui hieman portaittain, sillä jäimme NYCistä lennettyämme viikonlopuksi katsomaan ADCC-kisoja pääkaupunkiseudulle. Sunnuntaina Arttu lensi kotiin Ouluun ja minä tein maanantain ja tiistain töitä Helsingissä, kunnes viimein tiistai-iltana lensin kotiin. Arttu puolestaan starttasi Kuhmoon varhain keskiviikkoaamuna, ja lopulta pääsimme perjantaina molemmat hillittömän tavaratetriksen sekä lentosuman päätteeksi kotiosoitteeseen. Viikonloppuna on ollut ihana nähdä kavereita sekä kummipoikaamme ja ruskaretkeillä vieraidemme kanssa, mutta pakko myöntää, että tänään on ollut takki melkoisen tyhjä.

Mutta takaisin matkaamme! Kyseessä oli melkoisesti normaalia lomareissua spesiaalimpi keikka, sillä avioiduimme Manhattanilla toiseksi viimeisenä lomapäivänämme, kauniina syyskuisena keskiviikkona. Päivä oli molempien mielestä yksi elämämme hienoimpia, ja ollaan ehditty jo monet kerrat kertailla päivän tapahtumia. Jos kerran elämässään menee naimisiin, fiiliksen tulee olla juuri tuollainen! Olen luonnostellut postausta häistä, itse siviilivihkimisestä New Yorkissa ja kuviakin olisi melkoinen määrä näytettävänä kunhan saan niitä jonkinlaiseen järjestykseen. Palaan niihin heti, kun aikaa riittää!

 

Just Married <3 (kuva: Marianne Koskinen)

Muutoinkin viikon mittainen matkamme oli sanalla sanoen täydellinen. Saavuimme Manhattanille vajaan vuorokauden mittaisen matkustusrupeaman jälkeen myöhään torstai-iltana. Perjantaina heräsimme leveimmästä koskaan näkemästäni sängystä ja katselimme edessä levittyvää Midtownia mielissämme. Times Squarella sijaitseva CitizenM toimi erinomaisen huoneemme lisäksi mainiona keskipisteenä erilaisille seikkailuille mihin päin Manhattania tahansa.

Loman aikana nukuimme pitkiä unia, käveltiin kilometritolkulla joka päivä, syötiin maukkaita aamupaloja ja shopattiin eväitä Whole Foodsissa päivittäin. Arttu pääsi painimaan Marcelo Garcian salille, minä piknikille ja lenkille Central Parkiin sekä treenaamaan hotellimme kattoterassille. Käväisimme sadepäivänä American Museum of Natural Historyssa, tehtiin harkittuja vaatehankintoja, juotiin iltapäiväkahveja ja viimeisenä aamuna herkuteltiin suklaahippupannukakuilla. Eleltiin siis tavallista lomalaisten arkea ja fiilisteltiin NYCiä, joka kolahti onnekseni Arttuunkin. Tuo nimittäin aloitti erään lauseen vain päivän kaupungissa seikkailtuamme, että ”Sitten kun tullaan tänne uudelleen..”.

 

Heti vihkimisen jälkeen. (kuva: Marianne Koskinen)

Tällä kertaa paluu Suomeen oli muuten melkoisen helppo, sillä seuraavaan reissuun on aikaa enää 30 päivää! Tai oikeastaan seuraavaan reissuun on aikaa 4 päivää, sillä piipahdamme tulevana viikonloppuna Tallinnassa. Niin, ja tiistaina käyn Helsingissä, mutta vain päiväseltään. Eipä pääse siis reissukassi pölyttymään! Matkarumban johdosta myös avioitumisen myötä koittava sukunimenvaihdos on tovin holdissa ja siihen palataan sitten joulukuulla uudemman kerran kun Piilaakson elämykset on koettu.

Nyt palailen lekottelemaan, meneillään ensimmäinen (ja varmaan viimeinen) lepopäivä pitkään aikaan. Avioelämä on osoittautunut puolentoista viikon kokemuksella oikein päteväksi touhuksi, kyllä rouvana olemisessa on oma hohtonsa!

Elämää ilman arkea

Elämää ilman arkea

Kun liihottelin eilen koneen kyydissä päiväreissulta kotiinpäin, mietiskelin meidän arkea tai oikeastaan sitä, että sitä ei oikeastaan ole. Tai ei ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä eikö arjen pitäisi olla jollain tapaa tuttua; elämää, jota elät kotona kun päällänsä ei ole mitään muuta. Sellaista tasaisen varmaa […]

Avioliitto, olen valmis

Avioliitto, olen valmis

Helsingin viikonloppureissu oli odotuksista poiketen kaikkea muuta kuin hikistä tatamia. Kömmin sunnuntai-iltana puoliltaöin kotiin polttarireissusta rähjääntyneenä, mutta niin kovin onnellisena naisena. Lyhyesti sanottuna: minua on rakastettu koko viikonloppu ja olen rakastanut takaisin joka solullani. Kaasoni* olivat nimittäin järjestäneet pääni menoksi ”pientä” ohjelmaa unelmajengillä. Palasin töistä […]

Minne haluaisin matkustaa?

Minne haluaisin matkustaa?

Äitini sanoja lainaten olen ”syntynyt postimerkki pepussa”, kuten blogiani pidempään lukeneet hyvin tietävät. Minulla on ollut krooninen matkakuume pikkulapsesta saakka, eikä se taantunut yhtään, vaikka matkustin työkseni lähes kaksi vuotta. Päinvastoin! Nyt, tuhansien punatuin huulin suhattujen lentomailien jälkeen vasta tiedänkin minne kaikkialle haluan mennä.

Poden kestämätöntä tuskaa ja sieluani riipii ellei lentolippuja seuraavaan matkaan ole varattu. Koko elämäni suunta alkaa totta puhuen hämärtyä ilman matkasuunnitelmia. Näin ollen pidän tiukasti kiinni siitä, että seuraava kohde on kiikarissa; kalenterivaraus, joka päivä päivältä lähenee jaksottaa arkea mukavasti ja ruokkii jotakin sisäsyntyistä, palavaa tarvettani kaiken muun matkailun tuoman hyvän lisäksi.

Jättikilpparin kanssa Seychelleillä, La Diguen saarella.

Melko usein matkakohteet valikoituvat tätä nykyä puolivahingossa. Artun kisamatkat ovat tietyissä kohteissa, työhön liittyvät seminaarit ovat missä ovat ja tutut ihmiset ulkomailla määrittelevät, minne nenä seuraavaksi käännetään. Olen kuitenkin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että joka vuosi on käytävä vähintään yhdessä uudessa paikassa. Google Maps-riippuvaisena sekä matkabloginarkomaanina olen bongaillut melkoisen määrän must see -mestoja, jonne haikailen. Ajelehtimisella virran mukana ei ehdi elämänsä aikana kaikkiin paikkoihin, jonne virtuaalikarttapallon syynättyäni tahdon. Siispä oli tehtävä lista.

Seychelleillä, Praslin-saaren luonnonpuistossa.

Top 5 matkakohteet tällä hetkellä

Etelä-Afrikka oli bideissäni (kohdetoiveet, joita lähetetään työaikataulujen suunnittelijoille) jo lentoemoaikoina, ja käytyäni työmatkalla Tansaniassa kuume senkun kasvoi. Afrikkaäitini Liisan toinen (vai kolmas?) kotimaa on Etelä-Afrikka, ja maan viehätysvoima kasvoi entisestään kun kuuntelin juttuja elämänmenosta viinipeltojen keskellä. Kouluaikainen promoottorikaverini Saara on myös nykyisin Kapkaupungin asukki, ja viimeistään hänen Instagram-kuviensa johdosta Etelä-Afrikka ja Kapkaupunki on pakko joskus kokea.

Klisee tai ei, minulla on ollut jo vuosia hinku Indonesiaan ja Balille. Thaimaan suurena ystävänä uskon, että myös balilainen elämänrytmi, ruoka ja maisemat sopisivat täydellisesti ruokkimaan kaivattua rauhaa ja kääntämään vauhdin asteen hitaammalle. Hinku on etenkin alueille, joissa voisi viettää aikaa omissa oloissaan; pyöräillä, ajella skootterilla ja nauttia tuoreista hedelmistä, uida ja kävellä rantahiekassa.

Samaisella reissulla maailman kauneimmaksi äänestetyllä Anse Source D´argent -nimisellä rannalla.

Voisin suunnata rennonletkeälle lomalle karibianmeren kirkkaiden vesien ja unelmarantojen äärelle Costa Ricaan tai lähteä haikkaamaan tulivuorille Nicaraguaan vaikka heti. Olen kehittänyt hienoisen pakkomielteen Väli-Amerikkaan, ja kyseiset maat ovat jostain syystä nousseet hinkulistani kärkipäähän. En oikeastaan osaa suoraan sanoa, mikä minua tuolle alueelle niin älyttömästi vetää.

Etelä-Amerikka kiehtoo, ja haluaisinkin päästä kiertomatkalle Peruun ja Boliviaan. Macchu Picchu on pääsyy sille, että haluaisin juuri Peruun. Oi voisinpa karauttaa junalla halki inkavaltakunnan, kiivetä vuorille ja ihmetellä kivikaupunkia sumun hälvetessä. Ehkä samalla kertaa voisi poiketa myös Titicaca-järvellä. Boliviassa läksisin Jeepin kyydillä suola-aavikoille ja sademetsiin seikkailemaan.

Listan viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäpätöisimpänä hinkumaanani on Islanti. Maa on kiehtonut minua jo pitkään, mutta viime vuotisen Lofoottien matkamme jälkeen viileätkin matkakohteet ovat alkaneet houkutella trooppisten rantojen rinnalla. Olen pahentanut kuumetta kuuntelemalla Islantilainen voittaa aina-kirjan Bookbeatista (kirja on muuten todellinen timantti ja ehdottomasti lukemisen arvoinen!), jonka kautta eksyin kirjoittajan, Islannissa asuvan suomalaisen monialayrittäjä Satu Rämön Salamatkustaja-blogiin enkä enää pysty olla ajattelematta muuta kuin kylpemistä kuumissa lähteissä tai vaellusta tulivuorilla.

Reissuaiheet jatkuvat blogissa varmaan syksyn mittaan niin tulevien matkojen (syyskuun New York sekä marraskuun reissu San Franciscoon ja Piilaaksoon) kuin muidenkin reissupostausten tiimoilta. Minne sinä haluaisit seuraavaksi matkustaa? Mikä on kaikkien aikojen unelmakohde, jonne joskus haluaisit päästä? Olisi kiva kuulla, onko joku innostunut samoista paikoista, kuin minä!

Flow Festivalin jälkeistä elämää

Flow Festivalin jälkeistä elämää

Olin viime viikonloppuna taas festareilla. Mikä lie villitys tässä on iskenyt, mutta olen toden totta löytänyt itseni väenpaljoudesta palloilemasta jo toistamiseen saman kesän aikana. Sinällään keikka ei ollut ihan perinteinen festarikäynti. Olin koko viikonlopun töissä ja pistin päätäni tyynyyn jo kun pääartistit vasta alkoivat availla […]

Stressi – oman jaksamisen optimointia

Stressi – oman jaksamisen optimointia

Työkiireiden vuoksi mun urheilemiset ovat eläneet koko vuoden. Ennen niin hauskoista harrastuksista on tullut lähinnä stressi, ja olen kokenut tästä melkoista tuskaa. Maaliskuun alusta alkanut uusi työ vie entistä enemmän Helsinkiin, ja lentomatkustaminen on siirtymisine, odotteluineen ja aikatuluineen aikamoinen aikasyöppö. Joskus päästän sellaista matalalentoa, että […]

Loppuvuoden ulkomaankeikat

Loppuvuoden ulkomaankeikat

Virallinen lomaltapaluuviikko alkaa olla yli puolenvälin, ja arvatenkin töissä on taas melkolailla mielekkäämpää kun ympärillä on porukkaa ja käytävillä vipinää. Meidän toimistoituneet lomaheput ovat selkeästi kokeneita lomaltapalailijoita. Ilmassa ei ole valtakunnanlaajuisten julkaisujen otsikoinnin mukaista ahdistusta eikä kukaan ole alkanut tihrustaa nenäliinaan Mäkkinsä takana. Hieno juttu, työpaikka ei siis ole ilmeisesti kovin paha mesta kenenkään mielestä.

Olin kesän aikana lomalla vain viikon, ja heinäkuun hiljaisimmilla hetkillä alkoi päässä kaikua kun kuuntelin lähinnä ilmastointikoneen hurinaa, heiluttelin käsiäni pitääkseni liiketunnistimiin kytketyt valaisimet hereillä ja söin lounasta yksinäni parkkiksen reunakivetyksellä retkeillen. Juttuseura ja jännittävät salapoliisityöt värittivät onneksi päiviäni, kun Oulun yksikön lilluessa kesämökeillään järvessä ja maalatessa omakotitalojaan meikän Skypen vihreä valo houkutteli pakeilleni kollegoita ties minkälaisine pulmineen. Onneksi tekemistä riitti, ja hiljaisessa toimistossa aika meni ripeästi.

Heinäkuun aikana olen ehtinyt ilokseni mukaan myös kesähupeihin. Mansikat on pakastettu ja mustikkasavotta on aikataulutettu kalenteriin. Purjehdusreissussa irtautui kivasti arjesta. Olen saunonut ja uinut, pyöräillyt auringonpaisteessa, lökötellyt parvekkeella ja kuunnellut noin 10 äänikirjaa. Kävin myös killumassa Huikia-seikkailupuistossa Raksilassa ja vielä on tiedossa ainakin Flow-festarit (työreissu, mutta tämä lasketaan!), yksi mökkikeikka sekä muutamat kemut. Lisäksi olen hankkinut salijäsenyyden naapurigymiltä, siivonnut Artun kanssa ylimääräiset kamppeet taloudestamme häkkivarastoa myöten ja suunnitellut kirpparipöydän varaamista. Minusta kuulostaa ihan siltä, kuin olisin ollut lomalla täydet setit!

Lomapäivät ovat kuitenkin vielä edessäpäin. Olemme lähdössä kesälomareissu osa 2:lle syyskuun puolivälissä. Syksyn saapuessa suuntaamme Atlantin toiselle puolelle viikoksi New Yorkiin seikkailemaan. Tiedossa on ainakin lenkkejä Central Parkissa, luultavasti vähän kattoterasseja sekä kymmeniä kilometrejä jalan taitettua asvalttia. Aion myös upottaa hampaani lukuisiin herkkuannoksiin, joita kaupunki tarjoilee. Arttu haluaa painimaan, tietty, ja minä aion sillä välin nautiskella omasta rauhasta lempparikaupungissani. Reissun jälkeen jäämme vielä Helsinkiin, sillä Suomeen rantautuvat ADCC MM-kilpailut ovat must see. Pari vuotta sitten katselimme painikisat Sao Paulossa Brassireissullamme, joten Suomeen rantautuessamme nuo karkelot on tapitettava paikanpäältä.

Reissusuunnitelmista muhkeimmat ajoittuvat marraskuulle, ja pääsenkin loppuvuodesta tahkoamaan uusia kaupunkeja ”paikat, joissa en ole vielä käynyt”-vihkoseeni. OP goes Silicon Valley -vaihto-ohjelma kuljettaa minut vuoden pimeimmäksi kuukaudeksi Kalifornian Piilaaksoon töihin ja nyt on lennotkin varattu. Syy avata skumppa! Tarkoituksena on etsiä ja kontaktoida mielenkiintoisia yrityksiä, esittäytyä ja luoda verkostoja sekä tavata start upeja, joiden kanssa minulle on järjestetty treffejä. Arkipäivät täyttyvät erilaisista tapaamisista, tilaisuuksista sekä työnteosta Plugarilla. Saimme keikan järjesteltyä niin, että Arttu lähtee matkaan mukaan. Päivänsä San Josessa treenicampilla jiujitsun parissa pakertava puoliskoni on myös reissullamme personal assistant, joka on luvannut huolehtia läppärin kanssa viilettävän asuinkumppaninsa ruokahuollosta sekä vapaa-ajanvietosta. Suunnitteilla on viikonloppureissuja lähialueille, joiden tiimoilta otan auliisti erilaisia vinkkejä vastaan. Koko matkamme alkaa San Franciscosta parin päivän lomailulla ennen Palo Altoon appelsiinipuun ja mobiilisaunan katveeseen, neljän makkarin yrittäjäkommuuniin majoittumista. Voitte kuvitella, etten malttaisi millään odottaa!

Viime syksystä viisastuneena olen siis järkännyt loppuvuodeksi sellaiset setit, ettei kaamosmasennus pääse hiipimään ihoni alle. Onneksi kesää on vielä nautiskeltavana, eikä ole kiire minnekään lämpimän kesäkelin helliessä Oulua.

Purjehtimassa ekaa kertaa: Yö Röytässä

Purjehtimassa ekaa kertaa: Yö Röytässä

Huuh! Viime lauantaina julkaisemani postaus eläessäin oppimistani asioista sai mun mittapuullani ihan hurjasti kommentteja. Fiilistelin positiivista energiaa vielä iltamyöhäisellä, seuraavana päivänä ja nytkin alkoi suupieliä nykiä ajatellessani asiaa. Sydänalassa läikähtelee hyvällä tapaa. Kiitos siis jokaiselle; myös teille, jotka kävitte kaikessa hiljaisuudessa lukemassa ja jaksoitte loppuun […]


My Diary

Post ID:

Huuh! Viime lauantaina julkaisemani postaus eläessäin oppimistani asioista sai mun mittapuullani ihan hurjasti kommentteja. Fiilistelin positiivista energiaa vielä iltamyöhäisellä, seuraavana päivänä ja nytkin alkoi suupieliä nykiä ajatellessani asiaa. Sydänalassa läikähtelee hyvällä tapaa. Kiitos siis jokaiselle; myös teille, jotka kävitte kaikessa hiljaisuudessa lukemassa ja jaksoitte loppuun saakka. On antoisaa tietää, että siellä linjojen päässä teitä on, jotka mun horinoitani lukee. Olette te ihania!

Viikonloppu jatkui yhtä kutkuttavasti kuin alkoikin, sillä sain yhden kohdan pitkän pitkältä bucket listiltani yliviivattua. Aamuisen bloggailun ja kolmannen kahvikupillisen jälkeen pakkasimme naurettavan suuren tavarakasamme eteisestä auton peräkonttiin ja lähdimme kohti venesatamaa. Tiedossa oli parin päivän purjehdusreissu Iin Röyttään, noin neljän tunnin merimatkan päähän Oulusta. Vaaleapohjaiset kengät jalassa kaikki kesähepeneistä pipoihin, kumppareihin ja nahkahanskoihin kannettiin solakkaan hyttiin. Kuhat, kevätsipulit ja uudet perunat pakattiin veneen jääkaappiin. Matkanteko ei olisi ainakaan varustuksesta kiinni.

Kun viimeinenkin miehistömme jäsen loikkasi kannelle, olimme valmiit lähtöön. Sadepilvet jäivät notkumaan Nuottasaareen kun katamaraani lipui irti laiturista minun hihkuessani innosta piukeana. Rakastan vettä sen juoksevimmassa muodossaan silloin, kun sitä ei tule taivaalta, enkä malttanut, että pääsisimme pois rannikon suojista.

Keinuttelimme aalloilla auringon helliessä, loikoilimme kannella, nökötimme keulassa pärskeitä väistellen aalloista fiilistellen ja pääsimme Artun kanssa molemmat toviksi ruoriin. Kipparimme luotsasi meidät vuosikymmenten mittaisella purehduskokemuksella saareen, ja ilta vietettiin syöden, saunoen, uiden ja yömyöhään makkaroita nuotiolla paistellen. Yö pilkkopimeässä hytissä tuuditti syvään uneen.

Seuraavana päivänä seikkailimme saaren luontopolun ympäri. Tummansinisen meren keskellä nököttävällä maanpalasella oli niin montaa metsälajiketta, että tuntui kuin olisimme vaeltaneet päivän eri puolilla Suomea. Itikoiden määrä takasi reippaan tahdin ja palasimme veneelle posket hehkuen. Sitten olikin aika sumplia itsemme irti laiturista ja ottaa nokka kohti Oulua.

Tuulta riitti, joten oli aika nostaa purjeet ylös. Koneella hurruuttelun jälkeen purjeiden pullistuttua täyteen mittaansa eteneminen muuttui maagiseksi lipumiseksi lähes ääneti. Katselin pilviselle taivaalle ja meinasin torkahtaa makoillessani verkossa kädet pään taakse taitettuina. Paluumatkan loppupuolella kaiveltiin ne viimeisetkin vaatekerrat päälle, kun Suomen Kesä näytti jälleen temppunsa. Vettä tuli kuin aisaa, mutta meitä ei roiskaus pänninyt; onneksi olin sisäistänyt, että purjehtiessa on syytä varautua kaikkiin mahdollisiin sääolosuhteisiin ja vielä vähän yli.

Ei taida yllättää ketään, että purjehtiminen kiinnostaa nyt entistä enemmän. Outin kanssa tietenkin googlailtiin jo kuvia Volvo Ocean Racesta ja pohdittiin, riittäisikö aika omalle purjeveneelle. Outi on pyörinyt kannella nassikasta asti, joten mulla olisi ainakin oiva aisapari harrastamiselle. Jos kuitenkin vielä seuraavan reissun tekisi hieman leppoisampaan tahtiin vaikkapa välimerellä ja harkitsisi sitä tosipurjehtijan uraa sitten myöhemmin.