Recent Posts

Ravintolat Helsinki x 17

Ravintolat Helsinki x 17

Tässä ensimmäisinä Helsinki-kuukausina, kolmasosavuoden aikana, meidän ravintolakäyttäytyminen on lähtenyt lapasesta melko railakkaasti. Ryhtiliikettä on jo tehty ja kotikokkailu on jälleen nostanut päätään, mutta ekat viikot oltiin kyllä kaukana keittiöstä ja ulkoistettiin nälkämme muiden murheeksi. Kevään ja alkukesän seikkailuista johtuen mulla on siis aika kiva läjä […]

Oura saapui, tulevaisuus on täällä

Oura saapui, tulevaisuus on täällä

Meillä ostetaan laiskasti lahjoja, ja jos ostetaan, on se tavallisesti kokemus, ruokaa tai juomaa. Jotain, joka jättää jälkeensä mukavia muistoja, mutta sen fyysinen olemus (jos sitä koskaan on) katoaa. Sain kuitenkin viime jouluna aineellisen lahjan, tai oikeastaan sain lupauksen lahjasta, joka ei ollut ihan vielä […]

Helle vei

Helle vei

Kiitos, kesä, että pidät pienen hengähdystauon! Tämän takiasi kertyneen pyykkivuoren ja virtuaalisen laskukasan setvimisessä menee hetki, joten voit ottaa breikkiä vielä päivän pari. Mutta tulethan sitten takaisin pian ja yhtä ihanana? Sitten saat taas sotkea elämänrytmin, houkutella meidät teille tuntemattomille ja aiheuttaa kaaosta viikko toisensa perään! Ei ole pakko edes odottaa lomaa jos lupaat jaksaa pitää lämmöt yllä ihan elokuun lopulle asti.

Toukokuun älyttömän upea sää on ollut parasta mitä tiedän, ja niin ollaan vältelty kattoa pään päällä kaikki valveillaoloaika. Ollaan tehty pyörälenkkejä potentiaalisia asuinalueita tutkien (aikeissa on ostaa oma koti kunhan keksimme, että mistä), hengattu puistoissa mansikkaeväiden kanssa, lorvittu parvekkeella säkkituolissa, unohdettu pitkähihaiset tahallaan kotiin ja syöty ravintoloiden terasseilla. Yksi palaverikin pidettiin pihalla työporukan kesken, ja meillä on käynyt kylässä paljon kivoja ihmisiä.

Elämä on alkanut siis tasaantua normiarjeksi, joka on kyllä tosi mukavaa. Tai no, ”tasaantua” yhdistettynä tähän meidän hurvitteluun on hieman outo ilmaus, mutta kyllä te tiedätte! Muuton jälkeinen leijuva olo on kadonnut ja jalat tuntuvat olevan taas maan pinnalla. Sitä osaa taas käyttää kotiavaintaan, muistaa osoitteensa ja tietää, missä kynsisakset luuraa, pääsee kiinni treeneihin ja tuntee lähipysäkin spora-aikataulut.

Töissä alkaa parin viikon päästä astetta leppoisampi tahti, tuleva kesä näyttää ystävien täyteiseltä, ja meillä on Artun kanssa molemmilla ihka oikeaa lomaa ja vielä tismalleen samaan aikaan. Kesälomalle projektisuunnitelma on valmis ja mökkivaraus tehty, tiedossa on siis todellista old-school Suomi-lomaa puusaunoineen, soutuveneineen ja mökkiuikkareineen!

Älynväläys Gebhardinaukiolla

Älynväläys Gebhardinaukiolla

Tungin töistä lähtiessäni kuulokkeet korviin, heitin repun selkään ja laitoin äänikirjan pyörimään. Aurinkoiseen joskin tuuliseen keliin ulos astuessani päähäni kiilasi takavasemmalta ajatus: mulla on blogi. ”Hitto!”, tokaisin puoliääneen itselleni, ja mies harmaassa puvussaan vilkaisi mua kummallisesti taksin takapenkille istuessaan. Hymyilin ja jatkoin nahkatakki kainalossa natisten […]

Käänteitä toisen perään

Käänteitä toisen perään

Tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että palattiin lomalta Dubaista vain kolmisen viikkoa sitten, sillä sen jälkeen on ollut vähän kaikenlaista. Helmikuun lopun tienoilla, siis juuri ennen meidän lomareissua, allekirjoitettiin urakkadiili Arrockin nimissä. Projekti alkoi lähes saman tien Suomeen tultuamme, ja nyt Arttu päästelee viikot kaapeliojahommissa Pietarsaaressa veljensä Juhon […]

Viikon parhaat, vko 5

Viikon parhaat, vko 5

Hitto, sehän on jo helmikuu! Minne kummaan tämä aika vilistää?

Viikon viisi suurin hämmästyksen aihe oli aivan ehdottomasti aamupirteys. Puuhailin täysin tavoistani poiketen kaikenlaisia asioita ennen työpäivää kuin mikäkin aamuihminen, ja heräsin tosi aikaisin ilman pakottavaa syytä aika moneen päivään. Muutenkin fiilis on Arttua lainatakseni varsin hörskö, eli erityisen energinen ja ylitsepursuilevan positiivinen. Ehkä tuo valon määrän lisääntyminen soluttautuu pään sisään ja tekee nyt taikojaan pitkän kaamoksen jäljiltä.

Viikkoon on mahtunut taas tosi paljon syitä olla mielissään, ja on hauska huomata, miten näiden positiivisten asioiden miettiminen ja kirjoittaminen tuntuu helpottuvan viikko viikolta. Kivoihin juttuihin kiinnittää myös itse hetkissä enemmän huomiota kun on ”tilivelvollinen” muistamaan nämä aina sunnuntaisin. Olenkohan vain ylipäänsä paremmalla tuulella vai kehittyykö tässä?

Olen löytänyt uutta kuunneltavaa. Pari Bookbeatista bongattua aarretta ja #rahapodi-podcast ovat siivittäneet lenkkejä, työmatkoja ja kotihommia. On tosi hauska oppia jotain uutta, kuunnella eri tavalla ajattelevia ihmisiä tai antaa muuten vaan hyvällä tavalla kirjoitetun kirjan soljua tärykalvojen kautta aivoihin. Tästä syystä myös erilaisten ihmisten tapaaminen on mukavaa; voi vaihtaa ajatuksia, olla asioista samaa tai eri mieltä ja avartaa maailmankuvaansa. On todella kutkuttavaa päästä kurkistamaan jonkun tyypin ajatuksenjuoksuun ja fiilistelemään joko sitä, miten ihanan erilainen tai mahtavan samanlainen on. Tällä viikolla tajuntaa on päässyt ravistelemaan muutamassa erityisen mielenkiintoisessa keskustelussa.

Parhaat viikolta 5

Firstbeat-mittaus

Sain vuoden alusta Firstbeat-mittauslahjakortin, ja pääsin vihdoin asentamaan anturit itseeni ja tekemään kolmen päivän hyvinvointimittauksen torstaiaamusta sunnuntaiaamuun. Yritin tehdä kaikenlaista mitä normaalissa arjessakin, ja varioimaan päivät kaikki vähän erilaisiksi, jotta dataa eri aktiviteettien vaikutuksesta tarttuisi mahdollisimman paljon laitteen muistiin. Jännä nähdä, miten muutama ylikiehahdus ja miellyttäväksi kokemani hetki näkyy palauteraportista, jonka laitteen palautettuani saan.

Uusi passi

Eipä liene syytä sen suurempia selitellä, miksi voimassaoleva passi tuntuu musta tosi hyvältä?

Auringonpaiste

Tällä viikolla on ollut aivan ihana sää monena päivänä. Kylmyys ei haittaa yhtään kun aurinko paistaa silmiin ruokatunnille mennessä, tai illalla kotiin ajaessa on vielä melko valoisaa. Lauantaina sää oli aivan tajuton, ja me otettiin siitä ihan kaikki irti ulkoilemalla kaksi kertaa päivän aikana. En muista koska viimeksi olisi ollut niin äärettömän kaunista!

Aamukahvit

Kofeiinittoman viikon jälkeen kahvi on maistunut aivan sairaan hyvältä! Maanantaina kaffittelun jälkeen oli NIIN paljon virtaa, että koko päivä meni ihan sekopäisen korkeilla energioilla. Olen kuitenkin pinnistänyt kahvini vain aamuiseen kupilliseen, ja se on kumma kyllä ollut varsin sopiva määrä detoxin jälkeen. Annostus pysyköön samana myös jatkossa, liikakäyttö heikentää yöunta ja piristeiden teho heikkenee mitä enemmän niillä lotraa.

Aamu-asiat

Törmäsin Twitterissä useaan otteeseen #aamulenkki -tagilla merkittyihin postauksiin, ja pienen selvittelyn päätteeksi valkeni, että tämän ihmiskunnassa ajatuksia aamuvarhain herätelleen lenkin takana on itse Sarasvuo. No, uteliaana tyyppinä ei auttanut kun lähteä Jartsan kanssa lenkille, ja niin heräsin sekä keskiviikkona että perjantaina klo 6 aamuhämärään kävelemään. Taidan jatkaa tapaa myös ensi viikon!

Etäpäivänä torstaina repäisin ja tein aamulla joogan. Suurin ilo tästä oli hyvän olon lisäksi se, että joogasin aamulla; siis päivän kankeimpaan aikaan! Liekö kahvilla osuutta asiaan?

Sokeriton tammikuu

Olen ylpeä meistä, sillä olemme vetäisseet koko kuun Artun kanssa ilman sokeria! Pikku vedon ansioista meillä ei tulla vuoteen pahemmin makeita syömään, mutta ensimmäisestä kuukaudesta selviäminen on ollut jo melkoinen työvoitto. Toivottavasti matka ilman makeutta on yhtä tasainen koko vuoden ajan.

Sushi-dinneri

Mikä on parasta kun tulee kotiin iltalenkiltä, on käynyt juuri lämpimässä suihkussa ja nälkä alkaa olla melkoinen? No se, että jääkaapissa on ihanaa ruokaa valmiina, eikä sitä tarvitse edes lämmittää! Ylhäisessä yksinäisyydessä hitaasti nautiskeltu sushiannos kruunasi mukavan torstain. Luksus jatkuu, sillä ajellaan juuri kotiin ja viikon viimeinen ateria on valmiina pöytään taiottu kun saavumme Kenttätielle. Iskä ja äiti saapuivat kaupunkiin ja ottivat keittiön haltuun, parasta!

Viikonloppu Pyhäjärvellä

Perjantaina pistettiin läppärit visusti kiinni, pakattiin toppavaatteet auton takapaksiin ja hurautettiin Pyhäjärvelle. Ai että, mikä viikonloppu! Lauantaina oli niin mielipuolisen hieno sää, että en meinannut malttaa sisälle millään, ja illalla kävin vielä saunasta päin paksussa lumihangessa pöllyttämässä kepeää pakkaslunta paljaalle iholle.

Lohet

Lohen perhe oli syypää Pyhäjärveilyyn, ja sitä on aina niin fiiliksissä heidän kanssaan vietetystä ajasta ja pitkään sen jälkeenkin. Kummipoika Aarni on oppinut taas ihan hulluna kaikkea, ja tuosta pikkuisesta rääpäleestä on tullut melkoisen jämy äijä, jolla on kuusi hammasta, takatukka, tolkulla veikeitä ilmeitä ja paljon asiaa. Maailman hyväntuulisin tyyppi ihan varmana. Jussan ja Johannan kanssa palastellut ihmiselon pähkinät tuntuvat aina kepeämmiltä pureskella, ja seuran leppoisa ote elämään laskee hartioita kymmenen senttiä ja virittää aisteja valmiiksi tuleviin päiviin. Kiitos taas <3

Näillä fiiliksillä kohti kotia ja seuraavaa viikkoa. Auringonpaistetta joka iikalle!

Viikon parhaat, vko 4

Viikon parhaat, vko 4

Uuden vuoden neljäs viikko on pian ohi, ja olen äärettömän iloinen, että arki on palannut! Omalla tavallaan vuoden aloituskaaos joulun ja vuodenvaihteen jäljiltä on hauska, mutta kyllä mä tykkään siitä, että olen priorisoinut ja aikatauluttanut hommat. Kaiken suklaahuuruisen joulukoomailun jäljiltä pääkin on taas hyrähtänyt vauhtiin. […]

Häät New Yorkissa

Häät New Yorkissa

Kuten niin moni jo tietääkin, avioiduimme Artun kanssa syyskuussa 2017 Manhattanilla. Naimisiinmenoon ulkomailla liittyi melkoinen määrä mietittävää, joten päätin koota kokemuksistamme mahdollisimman kattavan selostuksen, sekä vinkkejä muille matkahäitä suunnitteleville pareille. Tämä juttu ei siis välttämättä puhuttele elleivät häät New Yorkissa (tai muualla maailmalla) ole suunnitelmissa. […]

Arkiviikon parhaat, vko 2

Arkiviikon parhaat, vko 2

Tällä viikolla tapahtui kaikenlaista mukavaa. Arkipäivät olivat täynnä hauskoja, piristäviä juttuja, joita ei tavallisessa rallissa äkkiseltään huomaa ellei pysähdy ja katkaise painelemista putkinäkö päällä. Oon ollut tosi tyytyväinen, etten ole joutunut matkustamaan just nyt minnekään; parin viikon kotona olo ja arki on tuntunut ihan lomalta, ja on ollut aikaa kiinnittää huomiota näihin pieniin siisteihin juttuihin.

Ajattelin listailla asioita, sillä näitä mehustelemalla vähän enemmän hoksaa äkkiä olevansa tosi onnellinen. Suosittelen kaikkia miettimään, mitä kivaa kuluneella viikolla tapahtui; sitä saattaa elää ihan unelmaa, vaikka päällimmäisenä mielessä onkin painanut joku yksi tumma pilvi, kokonaisuuden kannalta merkityksetön tekemättä jäänyt homma tai tuimasävyinen sähköposti. Pohdintaa voisi toteuttaa vaikka joka ilta onnellisuuspäiväkirjana, mutta mulle saman asian rutiiniomainen toistaminen on pidemmän päälle enemmänkin rasite. Siksi rustailen näitä kun mieli tekee, postaukset aiheesta löytyvät Viikon parhaat -tagin alta.

Talvinen Ainolanpuisto

Pikantin lisään listaukseensa saa, kun miettii, miksi kyseinen juttu ei olisi ollut mahdollista vaikka 10 tai 20 vuotta sitten. Esimerkiksi alaikäisyys, ajokortittomuus, olemattomat opiskelutulot tai lapsena vanhempien asettamat rajat ovat saattaneet olla näille este. Nyt niiden tekemisestä saa tuplanautinnon kun palauttaa mieleen, miten äiti tuli herättämään teininä nukkumasta päivällä, yövieraita ei saanut tulla viikolla, ei halunnut hunsailla ruokabudjettia ravintoloihin tai ei viettänyt aikaansa itse valitsemassaan paikassa, mieluisten tyyppien seurassa.

Viikon parhaat

Vieraita etelästä. Milla tuli Helsingistä kylään ja toi mukanaan ystävänsä Sharifan, joka oli vierailemassa Suomessa Uusi-Seelannista. Sharifa on Millan ystävä Saudi-Arabian ajoilta, ja oon odottanut tapaavani tämän äänekkään naurun omaavan rempseän mimmin jo pitkään. Ja noin vain se violettitukkainen nainen käveli tällä viikolla kynnyksen yli meille yökylään! Nökötettiin muun muassa teemukit kourassa sohvalla kaikki saman viltin alla Netflixiä tuijottaen ja yritettiin arvata, koska yksi päähenkilöistä kupsahtaa.

Autoillut työmatkat. Meillä on kaksi autoa tällä hetkellä käytössä, kiitos äidin, joka uhrautui ja antoi kiesinsä lainaan. En ole ylpeä siitä, että me molemmat rallatetaan ratin takana ilman kanssamatkustajia, mutta mukavuus- ja tehokkuustekijät kiilaavat näillä talvipakkasilla ohi sisälläni asustavan ekoilijan. Talvipyöräily on Oulussa kova juttu, mutta jostain syystä se kärpänen ei ole muhun vielä puraissut… tästä mulla on kyllä vähän huono omatunto.

Lounastunnilla reippailemassa.

Yksin ulkoilemassa. Pitkät iltalenkit pakkassäässä äänikirjaa kuunnellen ovat tulleet todella tarpeeseen. Sisällä pattereiden lämmittämässä, kuivassa ilmassa vietetyt tunnit tekevät mut tokkuraiseksi, johon pirtsakka pakkassää on paras lääke! Oon ollut tosi uninen koko viikon, mutta tuntuu, että väsymys kaikkoaa kun saa raitista ilmaa.

Päiväunet. Töistä kotiin, kollarit jalkaan ja viltin alle. Aijje! Yhtä hyvä lääke väsyyn kuin ulkoilu! En ole ehtinyt nukkua päkkäreitä pitkään aikaan, joten olin tyystin unohtanut, miten ihanaa se on! Oon koisinut tällä viikolla ainakin parit powernapit, joista tulee sellainen ihanan pikkurikollinen olo.

Heat jooga. Olen yrittänyt nyt toden teolla opetella pitämään joogasta, ja tekemään sitä, vaikka mulle se ei todellakaan ole mitään nautintoa. Kotona olenkin oppinut ihan nauttimaan siitä, kun sarjat ovat sopivan liikkuvia ja lyhyitä.

Ohjatut tunnit sen sijaan ovat asia erikseen. Toisinaan mulla kärähtää käämi tunnilla ihan totaalisesti, ja suunnittelen kaiken tyyneyden ja lempeän kuoreni alla, mieleni syvissä syövereissä opettajan heittämistä vesipullolla. Tämä oli lähellä tapahtua myös tiistaina, sillä heiluttiin lähes koko tunti pystyssä kaiken maailman tasapainoasanoissa, joita vihaan kaikkein eniten. Kysyn vaan, että miten jonkun mielestä se, että horjut yhden, tärisevän jalan varassa jalka eteen venytettynä siten, että pohkeesta vetää suonta, sormet lipsuu jalkapohjien ympäriltä samaan aikaan kun hikinoro valuu otsatukan alla silmään ja et todellakaan kykene hengittämään syvään, kuten joku koko ajan paapottaa tekemään, on nautinnollista? Puolivälissä tuntia olin varma, että päästä poksahtaa pian suoni ulos kun ketutuskäyrä kasvoi sfääreihin, joihin se mulla harvoin kipuaa. Nama-*****-ste vaan.

Positiivisuuslistaan jooga pääsi siksi, että mä selvisin (vaikka mielummin selviäisin talvivaelluksesta, laskuvarjohypystä tai jostain muusta siististä, mutta selvisinpä kumminkin), jälkiolo on mieletön ja sain itseni ohjattuun joogaan jo toisen kerran viikon sisään! Lisäksi kuumassa huoneessa voi kuvitella olevansa ulkomailla.

Lumi tekee kyllä ihmeitä maisemalle, kaikki on ihan valkoista.

Työpaikan hyvinvointihaaste. Työ tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä. Mulla on ollut onni saada ympärilleni todella ammattitaitoiset kollegat, joilla on hirmu fiksu tapa suhtautua työhön: tosissaan, mutta ei liian vakavasti. Vaikka kaikilla on paljon tekemistä, musta on niin hienoa, että me käytetään aikaa myös hyvinvoinnin parantamiseen. Meillä starttasi hyvinvointihaaste, jossa testaillaan muiden life hackeja paremman työhyvinvoinnin saavuttamiseen. Itsellä kokeiluun menee ainakin aamu-uinti, liikunta kesken työpäivän, Sirin käytön treenaus ja etätyöpäivien reippaampi hyödyntäminen! Mindspacen otan takaisin käyttöön ja muistan mitata HRV:n säännöllisemmin.

TFW-treenien jatkuminen. Oon järkkäillyt meidän työporukan halukkaille yhteistyössä TFW Oulun kanssa oman aamutreenin perjantaille jo vuoden päivät, ja saatiin jälleen upea ryhmä kasaan myös tulevalle keväälle. Viikon viimeisen työpäivän aloittaminen sprinttaamalla, painoja nostelemalla ja kehonpainoliikkeitä harjoittelemalla on hyvä haaste; miten mieli tykkääkin taistella vastaan ajatusta siitä, että nukkumisen sijasta kiskoo treenikampetta päälle ja lähtee rutistamaan itsestään hikeä heti aamutuimaan!

Ilonaiheita ovat myös juuri alkanut viikonloppu ja se, että saan Kuhmossa pakertaneen Artun tänään kotiin. Viikonlopun suunnitelmissa on lähettää kaikki viime vuoden aikana vaatekaapista peratut vaatteet ja asusteet Rekkiin. Ah, en voi olla hehkuttamatta tarpeeksi tätä palvelua! En toden totta ole kirppisfani, ja FB-myynti/ostoryhmät aiheuttavat mulle ihottumaa, joten maailmassa ei ole tällä hetkellä mitään parempaa kuin hyötykäyttöön vaatteeni hoitava yritys, joka vielä tilittää mulle rahat kuteista, joille itselläni ei ole enää arvoa. Kiitos Bertta & co!

Ihanaa viikonloppua, kaverit! Nautiskelkaa talvisäistä ja kelailkaa, mitä kaikkea mahtavaa teidän viikkoon on mahtunut!

Matkustuskriisi

Matkustuskriisi

Poden ensi kertaa elämässäni todellista matkustuskriisiä. Vuosi on jo hyvässä vauhdissa, ja meidän reissusuunnitelmat ovat vielä lähes täysin auki. Kaikki tuntuvat matkustavan koko ajan jonnekin, eikä meidän perheessä olla vielä edes alettu katselemaan kalenteria sillä silmällä. ”Vastahan te edellisiltä reissuilta palasitte!”, voisi joku miettiä, mutta […]


My Diary

Post ID:

Poden ensi kertaa elämässäni todellista matkustuskriisiä.

Vuosi on jo hyvässä vauhdissa, ja meidän reissusuunnitelmat ovat vielä lähes täysin auki. Kaikki tuntuvat matkustavan koko ajan jonnekin, eikä meidän perheessä olla vielä edes alettu katselemaan kalenteria sillä silmällä. ”Vastahan te edellisiltä reissuilta palasitte!”, voisi joku miettiä, mutta katsokaas kun aika kuluu niin nopeasti (iän karttuessa saletisti muuten kiihtyvällä tahdilla!), että ellei kalenteriin laita rakoja pienille pakomatkoille, ne jäävät helposti tekemättä! Seurauksia en uskalla edes kuvitella, sillä tämä lentomatkojen puute kuristaa jo kriittisesti kaulaa.

Onneksi Artun serkku pelasti homman totaaliselta syöksykierteeltä ja ymmärtää vanheta viisaasti keväällä juhlien kolmekymppisyyttään ulkomailla. Reissupeli on siis niin sanotusti auki; yhdet lentoliput on hommattu. Suuntaamme keväämmällä Belgradiin pitkäksi viikonlopuksi, joka täyttää ”yksi uusi paikka vuodessa”-lupaukseni. Tilanne ei ole siis toivoton.

Mutta sitten kalenteri onkin reissujen osalta ihan tyhjä! Mikään muu meno ei määrittele matkakohteita, sillä Artun fokus on tänä vuonna kääntymässä jiujitsukisailusta businekseen (kyllä, tällainenkin ihme on tapahtunut!). Olen luvannut käydä Dubaissa moikkaamassa Kikiä ja Brunoa, sekä esittelemässä entisen kotikaupunkini Artulle, mutta toistaiseksi sopivaa koloa reissulle ei ole löytynyt. Toisaalta kallisarvoisten vapaapäivien uhraaminen tutulle kaupungille tuntuu pieneltä tuhlaukselta, mutta kyllä mä haluaisin nähdä, mitä sheikit ovat muutamassa vuodessa ehtineet aavikolle pakerruttaa.

Lissabonissa syksyllä 2016

Myös Bali riivaa huolella, tunnen todellista tarvetta päästä pitkästä aikaa turkoosien aaltojen hoivattavaksi. Lomalle isolla ällällä. Aasiaan upottamaan varpaani hiekkaan, läpsyttelemään hienoinen hiki pinnassa pitkin kaupunkien kujia, notkumaan riippukeinussa, uimaan vesiputouksissa ja syömään eksoottisia hedelmiä vailla kiireen kienää. Ah, tropiikki, aurinko ja lämmin merituuli!

Artulta jos kysyy, tämä sen sijaan mielii toki täysin loogisesti aivan toiselle puolelle palloa. Kestosuosikki Brasilia tarjoilisi kyllä mullekin huveja, sitä en kiellä.

Brasilia

Olisi kiva päästä myös Italiaan viinitiloille, oi se sopisikin ihanasti alkusyksyyn! Pikainen kaupunkiloma Euroopassa kesäaikaan vaikkapa Köpiksessä olisi sekin varsin sopiva, Islanti-himo on alkanut sekin kaivella ja jos totta puhutaan, tahkoaisin kyllä ihan mielelläni vaikka koko unelmalomalistan!

Lofooteilla kesällä 2016

Tilannetta ei helpota se, että olemme aloittaneet vuoden alusta tiukan säästökuurin viime vuoden hunsailujen jälkeen. Huolettomasta rahankäytöstämme huolimatta olemme pysyneet budjeteissa ja olleet säästeliäitäkin, mutta kyllä pieni kukkaron nyörien kiristeleminen tekee tällaisen hulttiovuoden jäljiltä ihan hyvää. Ja on tuntunutkin hyvältä! Olen saanut tartutettua säästeliäisyyteni Arttuun, jolla on lähtenyt homma uusille kierroksille ja lapasesta niin totaalisesti, ettei tuota riehakasta excel-haippia haluaisi katkaista.

Barcelona kevät 2015

Toisaalta olisi hauska kokeilla elää nuhteessa, kulkea läpi Oulun talven katse tiukasti kesässä ja sulloa massia säästöpossuun, mutta kokemuksesta tiedän: tuollaisen touhun suunnittelu on meikälle täyttä itsensä jekuttamista. Se polkaisee nilkkaan ennen pitkää.

Minkäs minä sille voin, että parasta ruokaa talven rajusti runtelemalle sielulle on meriveden suolaama tukka. On siis ryhdyttävä toimeen ja alettava vaatia säästöpossunvartijalta budjettiriviä reissailuun!