Recent Posts

Käänteitä toisen perään

Käänteitä toisen perään

Tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että palattiin lomalta Dubaista vain kolmisen viikkoa sitten, sillä sen jälkeen on ollut vähän kaikenlaista. Helmikuun lopun tienoilla, siis juuri ennen meidän lomareissua, allekirjoitettiin urakkadiili Arrockin nimissä. Projekti alkoi lähes saman tien Suomeen tultuamme, ja nyt Arttu päästelee viikot kaapeliojahommissa Pietarsaaressa veljensä Juhon […]

Viikon parhaat, vko 5

Viikon parhaat, vko 5

Hitto, sehän on jo helmikuu! Minne kummaan tämä aika vilistää? Viikon viisi suurin hämmästyksen aihe oli aivan ehdottomasti aamupirteys. Puuhailin täysin tavoistani poiketen kaikenlaisia asioita ennen työpäivää kuin mikäkin aamuihminen, ja heräsin tosi aikaisin ilman pakottavaa syytä aika moneen päivään. Muutenkin fiilis on Arttua lainatakseni […]

Viikon parhaat, vko 4

Viikon parhaat, vko 4

Uuden vuoden neljäs viikko on pian ohi, ja olen äärettömän iloinen, että arki on palannut! Omalla tavallaan vuoden aloituskaaos joulun ja vuodenvaihteen jäljiltä on hauska, mutta kyllä mä tykkään siitä, että olen priorisoinut ja aikatauluttanut hommat. Kaiken suklaahuuruisen joulukoomailun jäljiltä pääkin on taas hyrähtänyt vauhtiin. Ihanaa, ettei enää tarvitse potea eksistentiaalista kriisiä vaan voi keskittyä normaaleihin arjen palapeleihin ja nautiskella päivä kerrallaan.

Elämä vuoden 2018 neljännellä viikolla on kivan tavallista, hyvää arkea. Tämän viikon kohdalla koko vuosi alkaa selvästi hahmottua. Valon määrä lisääntyy, joskin kevät tuntuu vielä täysin utopistiselta ajatukselta täällä Oulun leveysasteilla. Toki kaikenlaista kommellustakin on mahtunut menoihin, peruutettiin muun muassa meidän auto lumihankeen ja jouduttiin soittamaan apua, jotta päästiin jatkamaan matkaa.

Parhaat viikolta 4

Lentoliput, check! Olen jälleen elämänreunassa kiinni ja hengitän ilman paperipussia, sillä lennot on nyt varattu! Norwegian muisti ahkeraa matkustajaa ilmaisella matkalipulla, ja bookattiin matkat Dubaihin helmikuun lopulle. Mua jännittää ihan hirmuisesti mennä käymään Dubaissa, sillä en ole käynyt Arabiemiraateissa sitten paluumuuttoni (siitä on jo 3,5 vuotta!). Toisaalta olen onnesta soikeana, sillä pääsen viettämään aikaa Kikhin kanssa just like we used to, ja näyttämään Artulle kaikki paikat missä oon pyörinyt noina jännittävinä ulkosuomalaisaikoinani. Ekstrana turkoosi meri, hiekka, aurinko, lämpö ja loma. Ah!

Tammilehdoilla treffeillä. Järkkäillään tämän tästä Outin ja Tuomaksen kanssa pariskuntatreffejä, joissa pääosassa on tietenkin ruoka. Treffit ovat olleet viimeaikoina hieman rajoitteisia, sillä Outin EM-kisapaino ei olisi irronnut fondue-illallisilla; vaan nytpä ei mikään ollut meidän ja juustokattilan tiellä! Ruoka oli ihan taivaallista, Outin loputtomasta ideavarastosta irtoaa aina viimeisen päälle menut ja toteutus on taattua laatua kattausta myöten. Ollaan syöty ainakin raclettea, pihvi-illallinen, sushia ja nyt fonduet, ja kesällä Outi järkkäsi terassilla lettukestit. Nam! Välillä toki ollaan meilläkin, viimeksi syötiin kimpassa itsenäisyyspäivän ateria karjalanpiirakoineen ja poron sisäfileineen. Ruokapöydästä selvittyämme pelattiin tietysti myös totuttuun tapaan lautapelejä (joissa Outi tai Tuomas aina voittaa, tällä kertaa Tuomas). Sitten juotiin teetä ja ruodittiin maailman menoa yöhön saakka kunnes kaikkien leukaperät nyrjähteli haukotuksista ja silmät lupsui niin pahasti, että oli pakko hurauttaa kotiin. Oli ihanaa!

Valkoiset tulppaanit ja eukalyptuksen oksat ovat kiva parivaljakko.

Leikkokukat. Tykkään valtavasti leikkokukista, ja kiikutin onnesta soikeana pari nippua valkoisia tulppaaneita kotiin perjantai-iltana. Lauantaina bongasin Prismasta eukalyptuksen oksia, ja tietenkin nappasin niitäkin puskan mukaan. Nyt meidän pöydällä on aivan ihana kimppu, joka muistuttaa hämmentävän paljon mun hääkimppua. Tuplahyvä fiilis siis; siivotussa kodissa tuoreet kukat ja muistot syyskuisista häistä.

Sukunimi vaihtui. Vihdoin! Pitkän odottelun ja kaikenlaisen älyttömän byrokratian jälkeen uusi nimi on saavuttanut kaikki kriittiset palvelut. Passi, ajokortti ja luottokortti on tilauksessa, joten tästedes uskallan esittäytyä Jaakkolana aina kun muistan. Hankalin homma tuntuu olevan sisäistää, että se on nyt tosiaan mun nimi. Pienehköä identiteettikriisiä on kyllä puskenut, mutta eiköhän tuo ala taittumaan.

Kyllä, näin fiiliksissä lumisateesta ja -22 asteen pakkasesta.

Kofeiiniton viikko. Tämäpä on taas sellainen hienoisen ristiriitainen lisäys listalle ”Viikon parhaat”, sillä suhteeni eloon ilman kahvia on hieman joogan kaltainen. Jäätävän maanantaikooman, silmien takana jyskyttävän päänsäryn, 11 tuntisten unien ja laiskiaismaisen tiistain jälkeen kofeiinittomuus alkoi esiintyä keskiviikon valjetessa myös positiivisessa valossa. Sikeät yöunet, tasaisemmat energiat ja kahvin hurmaava tuoksu ovat olleet kyllä muutaman tuskapäivän arvoisia. Silti odotan innolla huomisaamua, jolloin kaivan Aeropressin esiin ja pyöräytän luomupavuista kunnon aamukaffet.

Viikonlopun treenit. Ylläolevasta syystä ollaan molemmat oltu ”vähän naatti”, joten urheilut jäivät työviikolla melko heikolle. Viikonloppuna on otettu vahinko takaisin ja tehty punttia, lenkkiä ja akrojoogaa. Pari liikunnantäyteistä päivää pelastaa kyllä paljon, ja viikon aikana vaivannut alaraajojen jumitus on tipotiessään!

Kunnon talvisää. Tänä vuonna täällä pohjoisessa on ollut ihan oikea talvi. Lunta riittää ja alkuviikolla oli pakkastakin reilu parikymmentä. Aurinkokin on näyttäytynyt, joten on kelvannut kuljeskella ulkona, vaikka vaatetta onkin saanut pukea ihan urakalla.

Toivottavasti sulla oli hyvä viikko, ja alkava tulee olemaan vielä mennyttäkin messevämpi! <3

Häät New Yorkissa

Häät New Yorkissa

Kuten niin moni jo tietääkin, avioiduimme Artun kanssa syyskuussa 2017 Manhattanilla. Naimisiinmenoon ulkomailla liittyi melkoinen määrä mietittävää, joten päätin koota kokemuksistamme mahdollisimman kattavan selostuksen, sekä vinkkejä muille matkahäitä suunnitteleville pareille. Tämä juttu ei siis välttämättä puhuttele elleivät häät New Yorkissa (tai muualla maailmalla) ole suunnitelmissa. […]

Arkiviikon parhaat, vko 2

Arkiviikon parhaat, vko 2

Tällä viikolla tapahtui kaikenlaista mukavaa. Arkipäivät olivat täynnä hauskoja, piristäviä juttuja, joita ei tavallisessa rallissa äkkiseltään huomaa ellei pysähdy ja katkaise painelemista putkinäkö päällä. Oon ollut tosi tyytyväinen, etten ole joutunut matkustamaan just nyt minnekään; parin viikon kotona olo ja arki on tuntunut ihan lomalta, […]

Matkustuskriisi

Matkustuskriisi

Poden ensi kertaa elämässäni todellista matkustuskriisiä.

Vuosi on jo hyvässä vauhdissa, ja meidän reissusuunnitelmat ovat vielä lähes täysin auki. Kaikki tuntuvat matkustavan koko ajan jonnekin, eikä meidän perheessä olla vielä edes alettu katselemaan kalenteria sillä silmällä. ”Vastahan te edellisiltä reissuilta palasitte!”, voisi joku miettiä, mutta katsokaas kun aika kuluu niin nopeasti (iän karttuessa saletisti muuten kiihtyvällä tahdilla!), että ellei kalenteriin laita rakoja pienille pakomatkoille, ne jäävät helposti tekemättä! Seurauksia en uskalla edes kuvitella, sillä tämä lentomatkojen puute kuristaa jo kriittisesti kaulaa.

Onneksi Artun serkku pelasti homman totaaliselta syöksykierteeltä ja ymmärtää vanheta viisaasti keväällä juhlien kolmekymppisyyttään ulkomailla. Reissupeli on siis niin sanotusti auki; yhdet lentoliput on hommattu. Suuntaamme keväämmällä Belgradiin pitkäksi viikonlopuksi, joka täyttää ”yksi uusi paikka vuodessa”-lupaukseni. Tilanne ei ole siis toivoton.

Mutta sitten kalenteri onkin reissujen osalta ihan tyhjä! Mikään muu meno ei määrittele matkakohteita, sillä Artun fokus on tänä vuonna kääntymässä jiujitsukisailusta businekseen (kyllä, tällainenkin ihme on tapahtunut!). Olen luvannut käydä Dubaissa moikkaamassa Kikiä ja Brunoa, sekä esittelemässä entisen kotikaupunkini Artulle, mutta toistaiseksi sopivaa koloa reissulle ei ole löytynyt. Toisaalta kallisarvoisten vapaapäivien uhraaminen tutulle kaupungille tuntuu pieneltä tuhlaukselta, mutta kyllä mä haluaisin nähdä, mitä sheikit ovat muutamassa vuodessa ehtineet aavikolle pakerruttaa.

Lissabonissa syksyllä 2016

Myös Bali riivaa huolella, tunnen todellista tarvetta päästä pitkästä aikaa turkoosien aaltojen hoivattavaksi. Lomalle isolla ällällä. Aasiaan upottamaan varpaani hiekkaan, läpsyttelemään hienoinen hiki pinnassa pitkin kaupunkien kujia, notkumaan riippukeinussa, uimaan vesiputouksissa ja syömään eksoottisia hedelmiä vailla kiireen kienää. Ah, tropiikki, aurinko ja lämmin merituuli!

Artulta jos kysyy, tämä sen sijaan mielii toki täysin loogisesti aivan toiselle puolelle palloa. Kestosuosikki Brasilia tarjoilisi kyllä mullekin huveja, sitä en kiellä.

Brasilia

Olisi kiva päästä myös Italiaan viinitiloille, oi se sopisikin ihanasti alkusyksyyn! Pikainen kaupunkiloma Euroopassa kesäaikaan vaikkapa Köpiksessä olisi sekin varsin sopiva, Islanti-himo on alkanut sekin kaivella ja jos totta puhutaan, tahkoaisin kyllä ihan mielelläni vaikka koko unelmalomalistan!

Lofooteilla kesällä 2016

Tilannetta ei helpota se, että olemme aloittaneet vuoden alusta tiukan säästökuurin viime vuoden hunsailujen jälkeen. Huolettomasta rahankäytöstämme huolimatta olemme pysyneet budjeteissa ja olleet säästeliäitäkin, mutta kyllä pieni kukkaron nyörien kiristeleminen tekee tällaisen hulttiovuoden jäljiltä ihan hyvää. Ja on tuntunutkin hyvältä! Olen saanut tartutettua säästeliäisyyteni Arttuun, jolla on lähtenyt homma uusille kierroksille ja lapasesta niin totaalisesti, ettei tuota riehakasta excel-haippia haluaisi katkaista.

Barcelona kevät 2015

Toisaalta olisi hauska kokeilla elää nuhteessa, kulkea läpi Oulun talven katse tiukasti kesässä ja sulloa massia säästöpossuun, mutta kokemuksesta tiedän: tuollaisen touhun suunnittelu on meikälle täyttä itsensä jekuttamista. Se polkaisee nilkkaan ennen pitkää.

Minkäs minä sille voin, että parasta ruokaa talven rajusti runtelemalle sielulle on meriveden suolaama tukka. On siis ryhdyttävä toimeen ja alettava vaatia säästöpossunvartijalta budjettiriviä reissailuun!

Naimisiin New Yorkissa – häät Manhattanilla

Naimisiin New Yorkissa – häät Manhattanilla

Häistämme New Yorkissa on vierähtänyt pian neljä kuukautta, ja olen tässä pohdiskellut, mitä tekisin hääkuviemme kanssa. Hieman yllättäenkin ne tuntuvat kovin henkilökohtaisilta, ja mietin jo, jättäisinkö kuvat kokonaan julkaisematta blogissa. Katselin viime vuoden aikana hieman ulkopuolisena sitä, miten hääjuhlavalmisteluista tuntuu kovin usein unohtuvan se juhlien […]

2017

2017

Vuosi vaihtui ja on taas aika summata vuoden 2017 tapahtumat yhteen (kilometrin mittaiseen) postaukseen! Vuoden 2016 yhteenvedon lopussa olen suunnitellut seuraavaa: ”Vuonna 2017 ajattelimme alkaa kolmekymppisiksi ja mennään ainakin naimisiin. Arttu kisailee Suomessa ja ehkä ulkomaillakin, sekä tekee töitä minkä painiltaan ehtii. Meikällä puhaltavat uudet, […]

Piilaakso – sukellus startup-maailmaan

Piilaakso – sukellus startup-maailmaan

Vuoden mielenkiintoisin työkeikka alkaa olla takana päin, ja on aika kertoa hieman tarkemmin, mitä ihmettä olen puuhastellut täällä Piilaaksossa kokonaisen kuukauden ajan. Kirjoittelin syksyllä, että lähdemme Artun kanssa marraskuuksi Piilaaksoon, ja yritin jo tuolloin hieman avata sitä, mitä täällä Kaliforniassa on tarkoitus tehdä. Luonnollisesti reissun anti on avautunut täällä paikan päällä paremmin, joten tässä yhteenvetoa miksi olen täällä, mitä olen saanut aikaiseksi ja onko reissusta kertynyt kotiin viemisiä.

Kohti monialaista palveluyritystä

Työmatka on siis työnantajani OPn ”OP goes Silicon Valley -vaihto-ohjelma”, joka on vuoden 2017 aikana lennättänyt meikäläisiä startup-maailman kuumimmalle alueelle eri puolilta organisaatiota. Voitte vain arvata, miten innoissani olin kun bongasin tämän mahdollisuuden, ja oli itsestään selvää, että haen mukaan! Paikka ohjelmassa irtosi ja pääsin valitsemaan reissulle sopivaa ajankohtaa. Marraskuu kuulosti kaikinpuolin mainiolta ajankohdalta työmatkalle, ja se on myös osoittautunut sellaiseksi. Tukikohta täällä Kaliforniassa on Palo Alto, jossa majoitumme kukin vuorollamme yrittäjäkommuunissa vain kivenheiton päässä Stanfordin yliopistosta ja Facebookin kampuksesta.

Ohjelman tarkoituksena on vauhdittaa OPn strategista muutosta ja matkaa kohti monialaista palveluyritystä, kehittää henkilötasolla ammattitaitoa sekä lisätä ymmärrystä siitä, miten maailman parhaat digitaaliset yritykset toimivat, ja miten innovaatioita täällä tehdään. Finanssialan digitaalinen murros, toimialan yhteiskunnallinen murros sekä uudet säännökset muuttavat toimintakenttää niin, että uudistuminen on elinehto. Tämän kaltaisten projektien kautta lisäämme ymmärrystä muutoksesta organisaatiossamme, sekä etsimme potentiaalisia kumppaneita, joiden kanssa muutos kohti monialaista palveluyritystä voidaan toteuttaa käytännössä. Ohjelmasta OPlla vastaa OP Lab, innovaatioyksikkö ja OPn sisäinen startup-hautomo. OP Lab keskittyy pankki-, vakuutus- ja terveysteknologian sekä asumisen ja liikkumisen innovaatioiden ja palvelujen kehittämiseen.

Verkostoitumisen tehoviikot

Kuukauden aikana olen osallistunut eri aiheita käsitteleviin tilaisuuksiin, kuunnellut pitchauksia, verkostoitunut, tavannut yhteistyökumppaneita, opiskellut ja yrittänyt jäsennellä kaikkea uutta tietoa viestittävään muotoon. Tilaisuuksista olen bongannut mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa olen pyrkinyt päästä juttusille ja järjestää tarvittaessa tapaamisia. Olen kuunnellut puhujia, jotka ovat valottaneet uusia teknologioita ja työtapoja. Samaan aikaan olen kertonut, mikä on OP, selittänyt, mitä me täällä teemme ja pyrkinyt kuvaamaan, mihin koko ohjelmalla pyrimme. Kaikista kohtaamisista olen yrittänyt löytää yhteisiä intressejä tai mielenkiinnonkohteita, ja pyrkinyt myös auttaa muita parhaani mukaan. Tilaisuuksia täällä on kymmeniä viikossa, joista suurin osa painottuu ilta-aikaan. Tämän lisäksi välimatkat ovat pitkiä, joten päivät ovat täyttyneet mukavasti aamupäivästä iltamyöhäiseen siirtymillä, tapaamisilla ja tilaisuuksilla.

Oma verkostoni on kasvanut melkoisesti, ja olen myös löytänyt kontakteja OPlle. On ollut hienoa huomata, että meillä Suomessa ollaan jopa edellä tietyillä toimialoilla, ja suurimmaksi osaksi tuotteemme ja palvelumme kilpailevat maailman kärkipäässä. Silicon Valleyn tarjontaan mahtuu todellisia timantteja, mutta suoraan sanoen myös käsittämätöntä kuraa. On siis hyvä katsoa asioita myös kriittisen linssin läpi ja luottaa omaan arviointikykyyn; täällä toden totta myös markkinoijat osaavat hommansa.

Mikä tekee Piilaaksosta erityisen?

Piilaakson alue on kehittynyt pikkuhiljaa nykymuotoonsa, mutta alueen historia määrittelee pitkälti sen, miksi start-upit haluavat juuri tänne ja mistä koko ekosysteemi on syntyisin. Piilaakson maagisuutta ei pysty tiivistämään pariin lauseeseen, joten jos koko maailmaa muuttaneen businesskehdon historia kiinnostaa, on esimerkiksi Tiede-lehti valottanut taustoja kattavasti.

Tärkeimpänä oppina kotiinviemisiksi täältä pidän ehdottomasti Piilaakson kulttuuria, jonka uskon olevan yksittäisiä neronleimauksia ja hienoja keksintöjä merkittävämpi tekijä alueen taianomaisuudessa; täällä kaikki haluavat menestyä, mutta toivovat pääsääntöisesti myös muiden menestystä. Verkostot ovat kaiken a ja o, ja niiden systemaattisella hoitamisella, hyvällä tahdolla toimimalla sekä muita vastavuoroisesti auttamalla niistä löytyy varmasti tyyppejä, jotka auttavat eteenpäin. Joka päivä tapahtuu paljon pieniä, mutta myös todella suuria ja yritysten voittokulun kannalta merkittäviä ihmeitä. Täällä ei katsella kadehtien muiden suorituksia, vaan otetaan niistä opiksi, inspiroidutaan, kysytään neuvoja ja tehdään töitä omien unelmien eteen. Rento ilmapiiri tukee uusien kontaktien luomista, ja täällä pitäisi olla todella ujo välttääkseen uusien tyyppien tapaamista.

Kirjoittelen vielä paremmin menneiden viikkojen tapahtumista, kuten siitä, miten päädyin lentämään pienlentokonetta San Franciscon yllä ja millaista oli lounastaa Netflixillä. Nyt pitää kuitenkin lähteä pakkaamaan, sillä lento Suomeen lähtee vajaan vuorokauden kuluttua, ja kuukauden tohinoiden jäljiltä olemme onnistuneet asettumaan melko hyvin taloksi.

Kuulumisia Kaliforniasta

Kuulumisia Kaliforniasta

Istun parhaillaan autossa matkalla San Franciscoon viimeistä kertaa Piilaakson reissullamme, ja päätin kirjoitella kuulumisia, sillä kuski viihdyttää itseään hoilottamalla Offspringiä ja osaa jo ajella täällä ilman kartanlukijaa. Olemme matkalla SFMomaan ja fiilistelemään kaupunkia vielä kertaalleen. Pelkästään tältä kuukauden mittaiselta Kalifornianreissulta olisi hirmuisesti kerrottavaa puhumattakaan vain […]


My Diary

Post ID:

Istun parhaillaan autossa matkalla San Franciscoon viimeistä kertaa Piilaakson reissullamme, ja päätin kirjoitella kuulumisia, sillä kuski viihdyttää itseään hoilottamalla Offspringiä ja osaa jo ajella täällä ilman kartanlukijaa. Olemme matkalla SFMomaan ja fiilistelemään kaupunkia vielä kertaalleen. Pelkästään tältä kuukauden mittaiselta Kalifornianreissulta olisi hirmuisesti kerrottavaa puhumattakaan vain muutama päivä ennen lähtöä vietetyistä hääjuhlista tai syyskuisesta naimisiinmenostamme New Yorkissa. Olen tässä syksyn varrella kirjoitellut Google-kalenterimerkintöihin, puhelimen muistioon, luentomateriaalin nurkkiin ja muistivihkojen kellertäville sivuille jonkinlaisia muistijälkiä, mutta kunnollista, julkaisukelpoista tekstiä ei näiltä hulluilta kuukausilta vielä ole. Aivot ovat kyllä raksuttaneet ja puhelimen kamera laulanut joten puolivalmista juttua on ties kuinka. Ensimmäisenä vapaapäivänäni kotona kerään kaikki post-it-laput, lentokoneen istuintaskusta muistilappukäyttöön kähvelletyt paperipussukat ja muut lipareet, ja alan tahkota tarinaa olan takaa!

Jos jotain olen tänä syksynä oppinut, on se jonkinasteiseen kohtuuteen pyrkiminen siinä, mitä lautaselle mahtuu kerrallaan. Ei ole varsinaisen hyvä yhdistelmä yrittää tehdä kokopäivätyötä kahdella paikkakunnalla, siistiä ja tyhjentää asuntoa kuntoon vuokralaisille, järjestää hääjuhlaa ja lähteä samalla rykäyksellä kuukaudeksi toiselle puolelle maapalloa vain kuukausi ulkomailla järjestettyjen häiden jälkeen. Kulunut syksy ja alkutalvi on ollut elämän parasta aikaa, mutta voi pojat on se ollut kyllä raskaskin. Jos jotain voisin muuttaa, olisi se parin päivän lepo ennen hääjuhlia; olin lopulta niin poikki tuona lauantaiaamuna, että kesti pienen tovin päästä juhlatunnelmaan eikä meikkikään huijannut morsiamen väsymystä täysin piiloon. Olen niin juuriani myöten kiitollinen kaikista upeista tapahtumista, mutta mikäli aikataulutukseen on jatkossa mahdollisuuksia vaikuttaa, jättäisin kokemuksien väliin enemmän tilaa nauttia ja sulatella. Onneksi kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin, eikä mikään ole jäänyt oikeasti harmittamaan. Tämä lähinnä neuvona muille säätäjille ja muistutuksena itselleni josko sitä joskus oppisi.

Kalifornia on onneksemme kohdellut meitä hellästi ja uupumus nollattiin täällä heti ensimmäisellä viikolla. Vietimme Honey Mooniamme San Franciscossa, jossa nukuimme kymmentuntisia unia, ihmettelimme merileijonia, nautiskeltiin auringosta, tehtiin reipas pyörälenkki Golden Gatelle, käytiin puntilla, joogattiin ja oltiin vaan. Reippaasti eri aikavyöhykkeelle siirtyminen antaa kyllä omanlaisensa vapauden tunteen; nautin melkoisesti siitä, että tiedän muiden olevan umpiunessa kun haahuilen omia polkujani puhelin lentokonetilassa.

Akkuja on hellitty myös Piilaakson aikana, kaikki työnteon ulkopuolinen aika on panostettu hyvinvointiin ja lepoon. Kotimatkalle starttaa siis aurinkoenergiaa tankannut pariskunta repullinen kokemuksia rikkaampana ja valmiina kohtaamaan Suomen talvikelit, arki ja oma koti. Pakko myöntää, että ajatus omassa keittiössä keitetystä kahvista ja omista pellavalakanoista alkaa jo hieman houkutella.

Matka Suomeen alkaa maanantai-iltana tätä aikaa, Helsinki-Vantaalle ländäämme tiistai-iltana Suomen aikaa ja kotiin Ouluun pääsen Artun perässä lopulta lauantaina kun Slush-tohinat ja pikkujoulut on saatu alta pois Helsingissä. Seuraavia lentolippuja ei ole toistaiseksi varattuna, joten voipi olla, että loppuvuosi vietetään kotimaassa. Sitä ennen kuitenkin ihmetellään Palo Alton naapurustoon ilmestyviä jouluvalovirityksiä ja kerätään auringonsäteitä sen mitä Kalifornia niitä tähän aikaan vuodesta suo.

Kuvat ovat Kiitospäivän roadtripiltä, jonka viimeinen etappi oli ällistyttävän upea Carmel. Kannattaa käydä!