Recent Posts

Helle vei

Helle vei

Kiitos, kesä, että pidät pienen hengähdystauon! Tämän takiasi kertyneen pyykkivuoren ja virtuaalisen laskukasan setvimisessä menee hetki, joten voit ottaa breikkiä vielä päivän pari. Mutta tulethan sitten takaisin pian ja yhtä ihanana? Sitten saat taas sotkea elämänrytmin, houkutella meidät teille tuntemattomille ja aiheuttaa kaaosta viikko toisensa […]

Älynväläys Gebhardinaukiolla

Älynväläys Gebhardinaukiolla

Tungin töistä lähtiessäni kuulokkeet korviin, heitin repun selkään ja laitoin äänikirjan pyörimään. Aurinkoiseen joskin tuuliseen keliin ulos astuessani päähäni kiilasi takavasemmalta ajatus: mulla on blogi. ”Hitto!”, tokaisin puoliääneen itselleni, ja mies harmaassa puvussaan vilkaisi mua kummallisesti taksin takapenkille istuessaan. Hymyilin ja jatkoin nahkatakki kainalossa natisten […]

Käänteitä toisen perään

Käänteitä toisen perään

Tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että palattiin lomalta Dubaista vain kolmisen viikkoa sitten, sillä sen jälkeen on ollut vähän kaikenlaista.

Helmikuun lopun tienoilla, siis juuri ennen meidän lomareissua, allekirjoitettiin urakkadiili Arrockin nimissä. Projekti alkoi lähes saman tien Suomeen tultuamme, ja nyt Arttu päästelee viikot kaapeliojahommissa Pietarsaaressa veljensä Juhon ja mun iskän kanssa. Homma on edennyt hienosti, kelit on pääsiassa olleet hyvät ja raitis ilma sekä fyysinen työ ovat ilmeisesti mukavaa vaihtelua hammashommille.  Sormet ristiin, että sama meno jatkuu, työmiehet pysyvät tyytyväisinä ja homma saadaan pian pakettiin!

Urakan johdosta meikä onkin sitten ollut nyt jo pari työviikkoa täällä Oulussa ylhäisessä yksinäisyydessä. Oma aika on ollut ihan terapeuttista, mutta arki eri kaupungeissa aiheuttaa pieniä haasteita kun hoidettavia juttuja on tässä melko paljon. Whatsapilla asioista keskusteleminen on tietyn pisteen jälkeen aika pöhlöä etenkin kun asiaa on hieman tavallista enemmän. Tehtiin nimittäin päätös, jonka kanssa ollaan painiskeltu jo tovi: me muutetaan Helsinkiin. Jo mun tänne muutosta lähtien on ollut melko selvää, että etelään me vielä palataan, mutta koska se tapahtuu on ollut se iso kysymys.

Toisessa vaakakupissa on painanut mun huippu työporukka, Kamppailuklubi ja sen väki, leppoisa elämänmeno ja ihana koti. Välimatka perheeseen ja etenkin mun kavereihin täältä on kuitenkin turhan pitkä, Artun työtilanne on täällä kehno verrattuna muuhun Suomeen, reissaaminen ulkomaille on hankalaa kun joka matkaan tulee yksi välilasku lisää ja tutkaillessani omia fiilksiä tarkemmin kaipailen Helsinkiä aika usein. Lisäksi mun alituinen työmatkailu Oulu-Helsinki välillä ehkä hieman tasaantuu, vaikkei työreissut tähän lopukaan. Niinpä ei auttanut muu kuin lyödä faktat pöytään, lopettaa vatvominen, tehdä päätös ja ryhtyä toimeen.

Viime viikonloppuna pistettiin vuokrailmoitus nettiin omasta kämpästä, ja asuntohakuilmoitus Facebookiin. Asuntonäyttöjä potentiaalisille vuokralaisille on pidetty tällä viikolla joka ilta, ja yksi asuntonäyttö saatiin eilen illalla Skypen välityksellä Helsingistä. Maanantaina menen katsomaan seuraavaa, kun työ vie etelään. Ylimääräiset huonekalut ovat menossa myyntiin, kuukausia kasaantunut kirpparivuori sinne hitsin kirppikselle ja tänään ajattelin käydä kaivamassa mun Ikea-kassivuoren alakerrasta; ne on maailman parhaita muutto”laatikoita”! Aikataulu oli tarkoitus tehdä leppoisaksi, mutta nyt näyttää siltä, että muuttoauto starttaa etelään pääsiäisenä.

Viikon saldo:

  • yksi pariskunta ihania vuokralaisia
  • yksi mainio koti Helsingistä (erittäin todennäköisesti)
  • yksi uusi työpaikka Artulle Helsingistä
  • nippu iloisia ihmisiä siitä, että me muutetaan Helsinkiin (ja toinen mokoma hieman surumielisiä, mutta ei tämä välimatka meitä kokonaan syö!)

Ihan kelpo viikko siis, vaikka aika ihanaa, että se on nyt ohi ja viikonloppu on edessä. Leppoisaa oloa! <3

Viikon parhaat, vko 5

Viikon parhaat, vko 5

Hitto, sehän on jo helmikuu! Minne kummaan tämä aika vilistää? Viikon viisi suurin hämmästyksen aihe oli aivan ehdottomasti aamupirteys. Puuhailin täysin tavoistani poiketen kaikenlaisia asioita ennen työpäivää kuin mikäkin aamuihminen, ja heräsin tosi aikaisin ilman pakottavaa syytä aika moneen päivään. Muutenkin fiilis on Arttua lainatakseni […]

Viikon parhaat, vko 4

Viikon parhaat, vko 4

Uuden vuoden neljäs viikko on pian ohi, ja olen äärettömän iloinen, että arki on palannut! Omalla tavallaan vuoden aloituskaaos joulun ja vuodenvaihteen jäljiltä on hauska, mutta kyllä mä tykkään siitä, että olen priorisoinut ja aikatauluttanut hommat. Kaiken suklaahuuruisen joulukoomailun jäljiltä pääkin on taas hyrähtänyt vauhtiin. […]

Häät New Yorkissa

Häät New Yorkissa

Kuten niin moni jo tietääkin, avioiduimme Artun kanssa syyskuussa 2017 Manhattanilla. Naimisiinmenoon ulkomailla liittyi melkoinen määrä mietittävää, joten päätin koota kokemuksistamme mahdollisimman kattavan selostuksen, sekä vinkkejä muille matkahäitä suunnitteleville pareille. Tämä juttu ei siis välttämättä puhuttele elleivät häät New Yorkissa (tai muualla maailmalla) ole suunnitelmissa. Kuvitin postauksen meidän Nycikuvilla, hääkuvat ja kertomus meidän hääpäivästä löytyvät aiemmasta postauksesta.

New Yorkissa naimisiin meneminen on melko yksinkertaista joskin vaati ennakkoselvitysten perusteella muodostamastamme oletuksesta poiketen hieman enemmän virastoissa juoksentelua. Itse toimitus, siis mikäli kyseessä on siviilivihkiminen, tapahtuu Marriage Bureaussa osoitteessa 141 Worth Street New York, NY 10013.

Häät New Yorkissa voi myös pitää suomalaisessa kirkossa, mutta luonnollisesti siitä meillä ei ole kokemuksia kerrottavana. Mikäli kirkkohäät on suunnitteilla, suosittelen suuntaamaan Home Via Laura -blogiin, josta löytyy vinkit kirkolliseen vihkimiseen New Yorkissa.

Häävalmistelut Suomessa

Etukäteen itse vihkimisen eteen ei voinut kovin paljoa tehdä. Tilasimme varmuudeksi Maistraatista esteettömyystodistukset kielikäännöksillä mukaan, ettei vihkiminen jäisi ainakaan niistä kiinni. Todistusta ei lopulta tarvittu. Valikoimme hotellin siten, ettei matka pelipaikoille kestäisi ikuisuuksia, ja tarkastimme, ettei reissumme päivinä sattuisi olemaan arkipyhiä tai muita esteitä vihkimiselle. Lisäksi Marriage License -lomakkeen voi esitäyttää netissä ennen vihkimistä. Hakemus on voimassa 21 päivää täyttämisestä.

Me haluttiin saada vihkipäivämme taltioitua kuviin. Tarkoitus ei ollut näpsiä tuntitolkulla viimeiseen viilattuja hääfotoja, vaan dokumentoida meille tärkeän päivän tapahtumat ja ottaa muutamia otoksia päivän mittaan. Laitoin muutama kuukausi ennen reissuamme ilmoituksen Facebookiin, jossa kerroin etsiväni kuvaajaa NYCistä. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin Facebookin inboxiin kilahti viesti Abu Dhabista. Vajaan puolen tunnin päästä homma oli sovittu: Etihadilla työskentelevä Marianne bidaisi Nycin lentoa ja tulisi kuvaamaan meidän häät layoverillaan. Siis lentäisi vartavasten JFK:n lennon ja tulisi kiertämään Nyciä koko päiväksi meidän kanssa! Mariannen työaikataulu määritteli pitkälti meidän vihkipäivän; lentoa yritettiin 19. pvälle, mutta lopulta rosterihakkerit Arabiemiraateissa pistivät hääpäiväksemme 20.9.2017. Enpä olisi uskonut Dubaista kytkintä nostaessani, että lähi-idän asukit päättäisivät enää koskaan minun puolestani mistään – ei ainakaan hääpäivästä! Onneksi kuitenkin näin, sillä tiistain sade oli keskiviikkona kaikonnut ja keli oli täydellinen. Marianne auttoi myös nutturani kanssa, joten meille oli varsinainen onnenpotku, että homma järjestyi tällä tapaa. Mariannelle jättimäiset kiitoshalit vielä kertaalleen!

Muuten keskityttiin sitten perinteisempiin häävalmisteluihin. Sormus ostettiin jo vuoden 2017 alkupäivinä, ja häämekko löytyi sekin hyvissä ajoin maaliskuun kieppeillä kriteereillä ”ei mene pukupussissa ryppyyn ja mahtuu käsimatkatavarana mukaan”. Halusin jalkaani sisäänajetut korot, jotka löytyivät kaapistani. Sulhasen puku roikkui hyvän tovin henkarissa ennen lähtöä. Myös kengät, vyö, ja sukat hommattiin sulhaselle Suomesta. Rusetti oli saapunut veljeni mukana Italiasta jo kihlajaislahjana, ja korvikset mulle löytyivät sattumalta paria päivää ennen reissua. Artun valkoinen kauluspaita upgreidattiin vielä Nycissä, sillä aiemmin hankittu oli hieman turhan reilu.

Pakkaaminen

Olen ehdottomasti travel light-ihmisiä, joten hääpukujen roudaaminen Atlantin toiselle puolelle oli ihan älytön idea. Kuka idiootti laittaa itsensä tilanteeseen, jossa kaiken muun matkatavaran lisäksi on roudattavana myös kilotolkulla tylliä, ja välilaskujakin matkalla on kaksi? Oulusta lähtiessäni tunsin itseni vähintäänkin typeräksi kun kantelin pussillista valkoista kangasta mukanani, mutta mekon matka meni lopulta oikein mallikkaasti.

Epäilyksistä huolimatta saimme mahdutettua häävaatetuksen, matkavaatteet, urheilukamat, järjestelmäkameran, ehostautumisvälineet, lentomatkan viihdykkeet sekä muun sälän yhteensä 40 kiloon; siis kahden ihmisen helposti liikuteltavaan kokonaisuuteen, josta ei puuttunut mitään. Hulluus siis todellakin kannatti, mutta vaati kyllä hieman tavallista enemmän etukäteisvalmisteluja.

Naimisiin – vihdoin!

Lomastamme kului naimisiinmenohommiin aikaa kolmena päivänä, mutta tämän jutun vinkeillä selviäisi varmasti kahden päivän rutistuksella. Tiivistetysti häämme New Yorkissa menivät näin: Ensimmäisenä lomapäivänämme perjantaina käytiin hakemassa naimalupa, seuraavan viikon keskiviikkona meidät vihittiin ja torstaina käytiin vielä hakemassa tarvittavat todisteet, jotta Suomessakin uskottaisiin avioliittomme virallisuuteen. Tiivistetyimmässä versiossa voisi tehdä pikavisiitin Marriage Bureauhun päivää ennen vihkimistä, ja vihkitilaisuuden jälkeen suunnata heti virastoihin hakemaan leimoja papereihin.

Teimme myös pieniä hääjärjestelyitä New Yorkissa ennen varsinaista vihkipäivää. Kävimme hakemassa Money Orderin Apostille-leimaa varten (tästä lisää myöhempänä). Tilasimme kukat valmiiksi edellispäivänä, ostimme erilaisia minikakkuja valmiiksi hotellin jääkaappiin hääkakuksi, ja laitoimme samppanjan kylmään odottamaan paluutamme hotellille. Ostimme myös hieman eväitä, ja ne tulivatkin tarpeeseen päivän aikana.

Naimalupa ja harkinta-aika

Ennen varsinaista vihikimistä on hankittava Marriage License. Lisenssin voi esitäyttää netissä aikaisintaan 21 päivää ennen vihkimistä, mutta sen voi täyttää myös paikan päällä. Itse tein hakemuksen noin 1,5 viikkoa ennen matkaa.

Marriage Bureaussa on esitäytetystä hakemuksesta huolimatta käytävä ennen vihkimistä. Me käytiin perjantaina vilkkaimpaan aikaan ja vietetiin siellä noin tunti; aamulla jos vaivautuisi paikalle olisi jonot kuulemma lähes nollissa. Näytettiin passit, ja paperiin kirjattiin molempien nimet, syntymäpaikkakunnat ja muita perustietoja ja lopuksi vedettiin nimmarit alle. Paperin hinta on $35. Harkinta-aika on 24 tuntia, joten viikolla homman saisi hoidettua vaikka heti seuraavana päivänä.

Hääseremonia

Itse avioituminen tapahtuu sekin kuin labraan olisi menossa, eli vuoronumeron kanssa odottamaan muiden joukkoon; ajanvarauksia maistraattiin ei oteta. Ensiksi käydään jälleen tutulla luukulla ilmoittautumassa ja näyttämässä passit. Tämän jälkeen siirrytään odottelemaan vielä lisää, ja lopulta samalla vuoronumerolla tulee kutsu varsinaiseen toimitukseen. Me odoteltiin vielä vihkihuoneen aulassa tovi, jonka jälkeen pääsimme sisään.

Toimitus itse kesti noin pari minuuttia. Ensiksi kysyttiin, onko jollakin estettä meidän vihkimisellemme. Mariannea hieman huvitti, sillä tämä olisi voinut olla tilanteessa ainoa vastahakoinen. Onneksi ei ollut! Tämän jälkeen minulta kysyttiin, haluanko minä Artun puolisokseni. Sitten vielä kysyttiin ”..and will you promise to love, honor and cherish him for as long as you both shall live?” ja tottahan toki minä lupasin. Sama kaava toistettiin Artulle. Lopussa suukotettiin valojen sinetöimiseksi ja saimme mukaamme todistuksen avioitumisesta. Olimme molemmat mielissämme lyhyen valan sisällöstä; se oli mielestämme oikein kaunis. Vihkitodistus maksoi $25.

Hoksasimme seuraavana päivänä todistuksemme olevan suppea versio ja ulkomaisia vihkiessä todistuksen pitäisi olla laajempi vedos kyseisestä paperista. Tämän vuoksi jouduimme palaamaan City Hallille vielä seuraavana päivänä. Lisäksi todistukseen oli lipsahtanut Artun kohdalle väärä synnyinpaikka, joka piti sekin korjata. Kannattaa siis ensikäynnillä syynätä tarkasti, että jokainen kohta on oikein ja pyytää suorilta laajempi vihkitodistus. Tämä lappu maksoi $35.

Notaarin leima

Laaja vihkitodistus tuli vielä leimata notaarilla (The County Clerck´s office), joka sijaitsi Marriage Bureaun viereisessä rakennuksessa. Hulppean rakennuksen kellarikerroksesta löysimme nopeasti oikean tiskin. Ensiksi jonotimme hetkisen notaarin pakeille, jonka jälkeen siirryimme vielä kassatädin jonoon maksamaan huvin. Notaarin leima irtosi edukkaasti, hinta oli $3. Visiittiin meni kaikkineen vajaa puoli tuntia.

Apostille-leima

Viimeisenä steppinä Amazing Racessamme meidän tuli noutaa todistukseen avioliitostamme Apostille-todistus. Todistuksella todistetaan, että kyseisen paperin allekirjoittajalla on allekirjoitusoikeus kyseessä olevassa maassa eli se yksinkertaisesti todistaa todistuksen oikeaksi ja tekee lappusesta lainvoimaisen myös Suomessa. Kello alkoi kipittää kovaa tahtia kohti viimeisen lomapäivän iltaa, ja huomasimme, että virastoaika alkaa olla päättymässä. Apostille Services sijaitsee osoitteessa 123 Williams Street. Apostille maksaa $10, jonka voi maksaa vain money orderilla tai shekillä. Money Orderin kävimme onneksi hakemassa jo aikaisemmin viikolla Western Unionista.

Koko naimalysti kustansi yhteensä $83, joka on aika pieni hinta kaikkiin muihin reissun kustannuksiin nähden. Naimisiinmeno vaati vaivannäköä, mutta meillä ei loppunut into asioiden hoitamiseen, sillä asiointi jenkkilaitoksissa tuntui lähinnä jännittävältä.

Tässä vielä kerrattuna kompaktisti:

  • Marriage License $35 24 h ennen vihkimistä (mukaan: puoliso, passi, luottokortti, hakemuksen numero jos täytetty netissä etukäteen)
  • Money Order (Apostille-leimaa varten, arvo $10) (mukaan: käteistä tai luottokortti. Tämän voi hoitaa esim. Western Unionissa. Pankista tätä emme saaneet, olisi vaatinut tilin kyseiseen pankkiin)
  • Marriage Certificate $35 (laaja versio!) vihkitilaisuudesta (mukaan: puoliso, passi, luottokortti)
  • Notaarin leima $3 (mukaan: vihkitodistus ja luottokortti)
  • Apostille-leima $10 (mukaan: vihkitodistus, Money Order. Shekki olisi toinen tapa maksaa, mutta sitä ei saa ellei ole paikallista pankkitiliä)

Kotiin palattuamme paperit toimitettiin maistraattiin, ja olemme nyt olleet jo hyvän tovin virallisesti aviopari myös Suomessa. New Yorkissa naimisiin mennessä voisi hyvin myös vaihtaa nimen, mutta minulla oli tuolloin seuraavat Jenkkilennot jo varattuna, joten koin helpommaksi elää 2017 vuoden vielä vanhalla nimellä ja tehdä nimenmuutoksen näin jälkikäteen. Nyt nimenmuutoskin on tehty, Maistraatti peri tästä 101 € maksun. Naimisiinmenon yhteydessä nimenmuutos on ilmainen.

Vinkkejä häihin New Yorkissa

  1. Varaa tarpeeksi aikaa ja mieti ajankohta huolella. Suosittelen varaamaan aikaa NYCissä ainakin kaksi päivää vihkimisen molemmin puolin; pari päivää aikaeroon tottumiseksi sekä asioiden hoitelemiseen, ja ainakin muutaman Honey Moon -päivän, jolloin hääjännitys on ohi ja reissusta voi nautiskella tuoreena avioparina. Naimisiinmenoon uhrautuu sujuvastikin hoidettuna muutama päivä. Me olisimme viihtyneet Nycissä pidempäänkin, mutta viikossa ehti kyllä paljon muutakin kuin mennä naimisiin. Reissun ajankohta kannattaa miettiä myös siten, ettei hääpäivä osu aivan kesän kuumimpaan helleaaltoon.
  2. Mieti ajoissa hääaamun ohjelma. Otettiin hotellihuone ilman aamupalaa, joten mietittiin etukäteen, mistä Arttu kävisi hakemassa meille aamiaiset hääaamuna. Suosittelen syömään hyvin ennen lähtöä! Hoidin ehostautumisen itse, mutta Nycissä on lukuisia kampaamoja ja kauneushoitoloita, joihin voi varata ajan meikkiin tai kampaukseen; osa ihan kohtuuhintaisiakin. Varauksen voi tehdä jo Suomesta, tai fiilistellä sopivaa paikan päällä. Yelp-sovelluksesta etsimällä ainakin itse löysin monta potentiaalista paikkaa, mikäli olisin muuttanut mieltäni ja halunnut istahtaa kampaajan tuoliin hääpäiväni aamuna. Myös Dry Barit (pesevät/kuivaavat hiukset muotoon) ovat hieman edellisiä edukkaampi vaihtoehto mikäli on aikeissa jättää hiukset auki.
  3. Hääpäivän hankinnat. Kukkakauppoja on koko kaupunki täynnä, samoin konditorioita. Halusin rennon kimpun ilman erikoisempia väkerryksiä, joten tilasin oman kimppuni Whole Foodsista. Esitin toiveeni ja mainio kuubalaissyntyinen floristi teki mielestäni aivan loistavaa työtä. Myös hääkakkumme (lajitelma erilaisia minikokoisia suklaa- ja juustokakkuja) sekä tietenkin macaronsit (jotka muuten kiilasivat maussa kaikkien kakkujen ohitse) olivat nekin Whole Foodsin valikoimasta. Kuohuvaa sai helposti lähes jokaisesta korttelista. Meillä oli pullo etukäteishäälahjaksi saamaamme Dom Perignonia, jonka toimme Tukholman kentältä.
  4. Hääpuvut ja asusteet. Meistä oli mukavaa, että vaatteet oli hankittu jo Suomesta, sillä emme kumpikaan järin nauti shoppailusta. Mikään ei toki estä niiden hankkimista paikanpäältä! Tiffany´s lienee klassisin paikka vihkisormuksen hankintaan, ja esimerkiksi Macy´sillä on hyvä valikoima juhlaan sopivia vaatteita ja asusteita. Toki New York on täynnä toinen toistaan makeampia liikkeitä jokaiseen makuun! Naimisiinmeno Marriage Bureaussa ei toden totta edellytä morsiuspukua; pääosalla morsiamista oli päällään valkoinen trikoomekko ja näyttävät korot, ja miehet olivat paikalla pääosin yhdistelmäpuvuissa. Paljon näkyi myös täysin arkisia asuja.
  5. Mitä mukaan City Hallille? Hääpäivälle kannattaa pakata matkaan yksi reppu, joka kulkee näppärästi sulhasen tai kuvaajan selässä. Ota mukaan tarvittavat dokumentit (muista passit!), kamera, puhelin sekä laturi, vettä, matalat kengät, meikit (puuteri + huulipuna) ja helposti syötävää (ja ei sotkevaa!) välipalaa. Odotellessamme vuoroamme vihkitilaisuuteen aamupalasta oli kulunut jo lähes kuusi tuntia, ja kuvausreissun päätteeksi olimme hotellilla takaisin illalla klo: 19.

Tärkeimpänä vinkkinä on kuitenkin se, ettei häitään suunnittele pilkulleen tai stressaa päivästä liikaa. New Yorkissa on monta muuttujaa, ja yhden dominon kaatuminen voi aiheuttaa ties millaisia ketjureaktioita. Esimerkiksi meidän hääpäivämme kanssa päällekkäin oli YK:n huippukokous, joka ruuhkautti Manhattania entisestään ja näin ollen Marianne juttui taksissa tunneliin hääpäivämme aamuna. Aika kului, emmekä saaneet puhelinyhteyttä toisiimme, sillä puhelinverkko ei kantanut tunneliin asti. Jännittävän odottelun päätteeksi Marianne onneksi pääsi hotellille ehjin nahoin. Toinen muuttuja oli se, että kyseisenä keskiviikkona olikin oletettua enemmän naimisiinmenijöitä, joten aiemmin suunniteltu ohjelma poiketa mm. Central Parkissa jäi toteuttamatta. Toisaalta täysin spontaani pistäytyminen kuohuviinilasillisille Bryant Parkiin, floristimme yllättäminen ja haliminen kiitokseksi sekä töistä palaavien ihmisten sydämelliset onnittelut kävellessämme takaisin hotellille olivat hetkiä, jotka tekivät päivästämme spesiaalin.

Kysykää ihmeessä jos joku jäi mietityttämään! Jos alussa jäi kuvat kurkkaamatta, täältä löytyisi vielä otoksia meidän päivästä.

Arkiviikon parhaat, vko 2

Arkiviikon parhaat, vko 2

Tällä viikolla tapahtui kaikenlaista mukavaa. Arkipäivät olivat täynnä hauskoja, piristäviä juttuja, joita ei tavallisessa rallissa äkkiseltään huomaa ellei pysähdy ja katkaise painelemista putkinäkö päällä. Oon ollut tosi tyytyväinen, etten ole joutunut matkustamaan just nyt minnekään; parin viikon kotona olo ja arki on tuntunut ihan lomalta, […]

Matkustuskriisi

Matkustuskriisi

Poden ensi kertaa elämässäni todellista matkustuskriisiä. Vuosi on jo hyvässä vauhdissa, ja meidän reissusuunnitelmat ovat vielä lähes täysin auki. Kaikki tuntuvat matkustavan koko ajan jonnekin, eikä meidän perheessä olla vielä edes alettu katselemaan kalenteria sillä silmällä. ”Vastahan te edellisiltä reissuilta palasitte!”, voisi joku miettiä, mutta […]

Naimisiin New Yorkissa – häät Manhattanilla

Naimisiin New Yorkissa – häät Manhattanilla

Häistämme New Yorkissa on vierähtänyt pian neljä kuukautta, ja olen tässä pohdiskellut, mitä tekisin hääkuviemme kanssa. Hieman yllättäenkin ne tuntuvat kovin henkilökohtaisilta, ja mietin jo, jättäisinkö kuvat kokonaan julkaisematta blogissa. Katselin viime vuoden aikana hieman ulkopuolisena sitä, miten hääjuhlavalmisteluista tuntuu kovin usein unohtuvan se juhlien todellinen syy; naimisiinmeno peittyy kaiken hää-etuliitteellä varustetun hässäkän alle, ja rakkausjuhla muuttuu oudoksi kilpavarusteluksi, vyön kiristelyksi ja pöytäkoristeista stressailuksi. Pysyttelin pois hääblogeista, sillä halusin tehdä valintoja meidän mieltymysten mukaan ja olla piittaamatta siitä, miten häitä jonkun mielestä ehkä pitäisi viettää. Niin ollen päädyin pohdiskelemaan meidän tarinamme jakamista.

Olen ylipäätään miettinyt tätä blogia osana koko melkoisen paljon viime vuosina kehittynyttä blogimaailmaa ja sitä, millaisen kuvan tätä kautta meidän elämästä oikeastaan saa. Olen tietoisesti pitänyt blogissa positiivisen vireen, kuten elämässäni yleensäkin, mutta paljon puhuttanut somen aiheuttama harhakuva täydellisistä ihmiselämistä sekä sen myötä lisääntynyt ahdistus hieman huolettaa. En koe, että me eletään täällä blogissakaan ”täydellistä elämää”, mutta kokemushan voi ulkopuoliselle olla aivan eri, ja pelkään, että olen mukana muiden joukossa ruokkimassa kyseistä ilmiötä. Haluankin siis alleviivata, että kaiken mukavan vastapainona meillä on paljon myös ihan tavallista arkea ja ihmiselämään kuuluvia haasteita – ihan kuten kaikilla muillakin.

Tulin lopulta siihen tulokseen, että olisi sääli jättää kuvat oman koneen syövereihin kun niitä on haluttu nähdä ja ehdin niitä jo lupaillakin reissusta palatessamme. Minusta on mukava katsella muiden hyväntuulisia postauksia kuvineen elämän eri tähtihetkistä. Blogi on kulkenut mukanani jo monta vuotta, ja onhan tämä ylipäätään melkoinen kurkistus omaan elämääni, miksei siis häihinkin.

Olen kirjoitellut postausta siitä, miten käytännön asiat Nycissä siviilivihkimisen osalta hoituivat, sillä sekin on herättänyt kiinnostusta. En löytänyt yhtään täysin paikkansapitävää kirjoitusta suomalaisen naimisiinmenosta Jenkeissä ennen reissuamme, jossa koko homma olisi saatu maaliin saakka (siis siten, että vihkiminen on lainvoimainen myös Suomessa). Jokainen jenkkibyrokratian koukero tulee siis selvällä suomella selitetyksi, joten ei muuta kun varaamaan naimisiinmenomatkaa jos yhtään kutkuttelee! Laitan kirjoituksen liveksi heti kun se on valmis.

”Yes, I do!”

Meidän hääpäivämme New Yorkissa alkoi aamupalalla hotellihuoneessa, jonka Arttu kävi hakemassa jo aiemmin mainioksi havaitusta aamupalapaikasta. Kun mitä kihartelin hiuksia ja meikkailin, joutui Arttu jälleen juoksupojaksi ja lähti hakemaan edellispäivänä tilaamaani kimppua. Ystäväni ja kuvaajanamme päivän ajan toiminut Marianne saapui hotellille, auttoi kampauksen viimeistelyssä ja vaihdettiin kuulumiset kunnes oli aika laittaa häämekko päälle ja lähteä liikkeelle. Otettiin muutamat kuvat meidän hotellilla, hypättiin Uberiin ja karautettiin halki Manhattanin kohti Marriage Bureauta.

Turvatarkastusten ja passien näyttämisen jälkeen siirryimme odottelemaan hyväksi aikaa, kunnes meidän vuoronumeromme kilahti tauluun ja seremonia sai alkaa. Koko toimitus kesti noin kaksi ja puoli minuuttia. Niin jännittävä ja tunnelmallinen hetki! Vihkimisen jälkeen kiirehdittiin ottamaan kuvia, sillä vihkimisen odottelussa meni oletettua pidempään. Onneksi oltiin bongailtu Artun kanssa vihkipaikan liepeiltä sopivia kuvauslokaatioita jo etukäteen. Tovin kuluttua hypättiin taksiin, sillä Mariannella oli jo kiire takaisin Long Islandille ja Abu Dhabiin, ja ehditiinkin ihan viime tipassa takaisin Midtowniin.

”Congratulations, sweethearts! You look so happy!”

Ihmettelimme hetken tunnelmaa hulppealla Grand Central Stationilla. Kävelimme rauhassa Bryant Parkiin, tilattiin lasit kuohuvaa ja istuskeltiin aurinkovarjon alla katsellen puiston hulinaa ja fiilistellen tapahtunutta. ” Me mentiin just naimisiin New Yorkissa!”, hihittelin ja tilanne oli positiivisella tavalla absurdi. Mulla oli tennarit matkassa, joten päätettiin kävellä vielä hotellille. Matka jalan kaupungin halki osoittautui huippuideaksi; saimme aivan ihania toivotuksia, onnitteluita ja huudahduksia töistä palaavilta nykiläisiltä ja kadut kansoittaneilta turisteilta! Hyvän fiiliksen levittäminen tuntui mukavalta, ja oli ihanaa, että ventovieraat osallistuivat pienillä toivotuksilla meidän erityislaatuiseen päiväämme. Käytiin myös antamassa halit floristille, joka liikuttui kyyneliin kiitoksistamme. Haimme matkalla hotellille illallisen mukaan; ensiksi poikettiin KFC:llä (!) hakemassa Artulle alkupalat, ja oikeaksi illalliseksi poimittiin mukaan ennalta scoutatusta japanilaisesti sushia. Loppuilta vietettiinkin hotellimme CitizenM:n viihtyisässä huoneessa kaikessa rauhassa ruuan, hääkakun ja samppanjan merkeissä.

Tässä siis kuvia meidän täydellisestä päivästä, meidän mielestämme täydellisenä syyskuisena keskiviikkona ja meille täydellisessä kaupungissa. Kaikki kuvat on siis ottanut  Marianne Koskinen, joka jaksoi kulkea kanssamme pitkin Manhattania koko päivän ja onnistui taltioimaan päivän fiilikset hienosti. Olkaa hyvät!

Häät_NewYorkissa_AniksenmakuinenHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen-CitizenM Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_tonttuHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_just marriedHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_häämekko Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_taxiHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_herrasmies Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_weddingHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_New York Häät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen urbanHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen kissHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen detailsHäät_NewYorkissa_Aniksenmakuinen_portaat

2017

2017

Vuosi vaihtui ja on taas aika summata vuoden 2017 tapahtumat yhteen (kilometrin mittaiseen) postaukseen! Vuoden 2016 yhteenvedon lopussa olen suunnitellut seuraavaa: ”Vuonna 2017 ajattelimme alkaa kolmekymppisiksi ja mennään ainakin naimisiin. Arttu kisailee Suomessa ja ehkä ulkomaillakin, sekä tekee töitä minkä painiltaan ehtii. Meikällä puhaltavat uudet, […]


My Diary

Post ID:

Vuosi vaihtui ja on taas aika summata vuoden 2017 tapahtumat yhteen (kilometrin mittaiseen) postaukseen! Vuoden 2016 yhteenvedon lopussa olen suunnitellut seuraavaa:

”Vuonna 2017 ajattelimme alkaa kolmekymppisiksi ja mennään ainakin naimisiin. Arttu kisailee Suomessa ja ehkä ulkomaillakin, sekä tekee töitä minkä painiltaan ehtii. Meikällä puhaltavat uudet, mukavat kuviot töissä ja tanssitunneilla, joskin paikat pysyvät molempien osalta samana. Olemme myös ajatelleet joogata enemmän, stressata vähemmän ja nähdä auringon useammin, kuin menneenä vuonna, mutta pääosin jatkamme samalla linjalla.”

Kuinkas sitten kävikään?

Kisamatkoja ja kolmekymppisiä

Työntäyteistä tammikuuta värittivät Artun viikon mittaiset työreissut Kajaaniin, jossa kävin myös kerran viikonloppureissulla kun Arttu aloitti vuoden 2017 kisakauden ja otteli Kajaani Openissa. Mun työreissut Helsinkiin alkoivat heti vuoden alusta, olen liihottanut tänä vuonna useampaan kertaan Helsinkiin ja takaisin vuoden jokaisena kuukautena. Vapaa-aika kului molempien osalta pitkälti urheillessa ja käytiin yksillä yllätyssynttäreilläkin. Arttu valmistui virallisesti kun syventävä harjoittelujakso julkisen terveydenhuollon puolella päättyi, mikä oli yksi vuoden 2017 hienoimmista tapahtumista. Vapaus päättää missä tekee töitä ja milloin on ollut positiivinen muutos meidän arjen sujuvuuden kannalta.

Helmikuu starttasi osaltani mallipuuhissa häämessuilla, joka osoittautui ratkiriemukkaaksi keikaksi, sillä porukka oli varsin mukavaa ja meno rento. Samana viikonloppuna Artulla oli matsi Art Of Fightissa, joka päättyi jatkoajalla tiukan väännön päätteeksi Artun tappioksi. Seuraavana päivänä suunnattiin Ikeaan, josta löytyi vihdoin olkkariin lamppu ja pöytä työhuoneeseen. Asunnon sisustaminen on toki aina ikuisuusprojekti, mutta pakolliset hankinnat näyttivät venyvän meillä kokonaiseen vuoteen. Molempien vanhemmat poikkesivat kyläilemässä helmikuussa, ja myös serkkuni Leevi kävi kahvilla työreissullaan. Arttu täytti kuun puolivälissä kolmekymmentä. Juhlistettiin pyöreitä Ostroferiassa kaksin, vaikka alunperin suunnitteilla oli järjestää edes jonkinmoiset bileet. Tiukka kisakausi kuitenkin puolsi rauhallisempaa juhlintaa ja niinpä tällä kertaa jäi kemut pitämättä. Kuun viimeisenä viikonloppuna Artulla oli jälleen kisat, jotka olivat melkoiseksi ylläriksi hankalien kulkuyhteyksien päässä Hattulassa. Autoiltiin perjantaina etelään, yövyttiin Teron luona Tampereella, kipaistiin kisat lauantaina ja sunnuntaina käytiin vielä katsomassa meidän hääjuhlapaikkaa, Pyynikin vanhaa Panimoa. Kyseinen päivä oli myös meidän kihlajaisvuosipäivä, joten nautiskeltiin sunnuntaista rauhassa Fazerin brunssilla ennen paluumatkaa Ouluun. Helmikuussa Arttu perusti toiminimen ja alkoi tehdä keikkaa omaan laskuun. Yrittäjäksi alkaminen on ollut Artulle mainiosti sopiva päätös, sillä näin töitä saa sumplittua yhteisten menojen alta ja toisinaan taas kiristettyä työtahtia kun muut menot antavat myöten.

Maaliskuussa aloitin uusissa työtehtävissä OPlla, ja sain melkein heti kuulla tulleeni valituksi OP goes Silicon Valley -vaihtoon. Piilaakson reissusta tulikin häiden ohella toinen odotuksen kohde koko vuodelle. Kuun ensimmäisenä viikonloppuna kyläiltiin Sadun ja Tuomaksen luona, pariskunta oli loihtinut ihanan myöhäisen lounaan meille jälkiruokineen päivineen. Seuraavana viikonloppuna tuumattiin Escape Roomissa Outin ja Tuomaksen kanssa, ja mentiin koitoksen jälkeen vielä illallistamaan yhdessä. Vedettiin kuun aikana Artun kanssa Road to Warrior-peruskurssi ja treenasin innolla TFW:llä. Äiti ja iskä kävivät Oulussa, ja hääpukusovittelut tuottivat tulosta; mekko löytyi lopulta melko pienellä vaivalla. Oulussa paistoi aurinko, joka tuntui ihan mahtavalta pitkän talven jälkeen. Lainasin Outilta öljyvärit ja maalailin omaksi huvikseni tuntitolkulla työn ja urheilun vastapainoksi. Vietettiin työporukalla tiimipäivää Helsingissä ja olin Ilonalla yötä. Johannan ja Jussan vauva syntyi maaliskuun lopulla, ja iloisen uutissoiton päätteeksi otimme kummin kunniatehtävän ilolla vastaan. Kuun vikana päivänä lähdettiin henkilövaaka matkalaukussa kisareissulle Roomaan. Kaikkeen sitä painoluokkaurheilijan kanssa matkatessa joutuu!

Aurinkoa ja muuttopuuhia

Roomassa Artun kisakunto oli kohdillaan ja mies väänsi tuplapronssia NoGi Europeanseista ja Roma Openista. Italiassa oli jo melko lämmintä, ja imettiin pitkän talven jälkeen aurinkoenergiaa kuin pesusienet. Meidän kanssa samassa Airbnb-asunnossa majoittui myös Tuomas, joten poikien kulkiessa kisahommissa meikä paineli omia teitään pitkin kaupunkia. Syötiin hyvin (myös pojat heti kun kisadieetiltään vapautuivat), käveltiin Roomaa ristiin rastiin ja hengailtiin kaksin sekä jiujitsuporukoissa. Huhtikuun viikonloppuina vietettiin aikaa kavereiden kanssa. Pääsiäiseksi suunnattiin Kankaanpäähän ja pureuduttiin lähes koko neljä päivää Koonin mökin siivoukseen, jonka seuraksena aloimme isännöimään puolestamme vieraita ja loma-asunto lisättiin Airbnb-palveluun. Koonista tulikin vuoden aikana oikea Airbnb-hitti, josta suurin ansio kuuluu Artun äidille. Huhtikuun lopussa tie vei viikonlopuksi Helsinkiin, jotka olivatkin Artun vuoden vikat kisat. BJJ Finnish Open päättyi ikävästi pieneen loukkaantumiseen ja kisainto alkoi vauhdikaan putken jälkeen hieman hiipua. Milla pistäytyi vikana viikonloppuna Oulussa. Huhtikuulla aloitettiin myös tarkempi talousseuranta, jota on ylläpidetty koko vuosi. Vuoden aikana on kilpailutettu palveluita, opiskeltu sijoittamisesta ja alettu saada tarkkaa kuvaa siitä, minne meidän eurot oikeastaan kuluvat. Inspiraationa on toiminut muun muassa Juliaihmisen mainio blogi ja etenkin postaukset tagilla #minäpuhunrahasta.

Toukokuu alkoi kummipoikamme Aarnin nimiäisillä Halsualla, jossa viihdyttiinkin yön yli. Ihanan rento viikonloppu huippuseurassa! Seuraavalla viikolla kokeiltiin elää ilman kahvia, joka sujui melko kivasti, mutta tultiin onneksi nopeasti järkiimme ja kahvinjuonti on jatkunut tämä jälkeen tavalliseen tapaan. Toukokuulla touhuttiin Oulussa ja Kankaanpäässä, vanhempani laittoivat myyntiin Eeronkadun talon, ja oltiin mukana tyhjentämässä tavaraa lapsuudenkodistani. Poikkesin työreissun lomassa myös Espoossa äitiyslomaa viettäneellä Päivillä kyläilemässä, ja tehtiin Päivin ja nyt jo yli yksivuotiaan Venlan kanssa aurinkoinen lenkki. Toukokuun lopussa Arttu oli viikon ajan kertaamassa.

Kesäkuun alussa päästeltiin Pyhäjärvelle viikonlopuksi keräilemään villiyrttejä, saunomaan, uimaan ja hengaamaan tuoreessa kummi-roolissa. Kesäkuun aikana kävin Vallilassa melkein joka viikko ja luin (=kuuntelin) paljon kirjoja; BookBeat on noussut vuoden 2017 aikana yhdeksi käytetyimmistä sovelluksista. Juhannus vietettiin Kankaanpäässä, saatiin selfie-stick lahjaksi (!) ja piipahdettiin samalla reissulla myös Tampereella maistelemassa häitämme varten 4 cateringin ruokia. Häistä puheen ollen, sovittelin myös häämekkoani ja kauhukseni hoksasin selkäni levenneen reippaan mavettelun ja leuanvetojen seurauksena. TFW-treenit menivät hyllylle ja kehiin astui aerobisempi harjoittelu. Kuun vikana päivänä alkoi loma ja lensimme Prahaan.

Kesäloma Tsekeissä, polttarit ja häät

Kesän ainoa lomapätkä oli heinäkuun viikko Prahassa ja Hradec Kralovéssa. Prahassa ehdittiin Artun, Satun ja Juhon kanssa jos jonkinlaista, ja sää oli todellakin meidän puolella. Innostuin juoksentelemaan aamulenkkejä, ja mieleen kaupungissa jäi ilta-auringossa nautitut jätskit sekä treffit Prahassa lomailleiden Aleksin ja Lauran kanssa. Hradec Kralovéssa oltiin festareilla, jota en oikein usko vielä surkeimpana festivaalikävijänä itsekään. Ennakkoluuloistani poiketen meillä oli tosi kivaa! Heinäkuulla töiden lisäksi lorvittiin kotona, käytiin leffassa, juoksulenkkeiltiin ja pyörittiin pääsääntöisesti Oulussa. Heinäkuussa hengattiin paljon Outin ja Tuomaksen kanssa; oltiin purjehtimassa, (joka oli sekin yksi superhauska reissu) , testattiin seikkailupuisto Huikia ja käytiin leffassa. Mulla oli hinku takaisin salitreenin pariin ja aloin käydä Classic Gymillä treenaamassa ihan meidän kodin vieressä. Ohjatut tunnit eivät sopineet oikein mitenkään päin työaikatauluihin, joten lähellä oleva sali, joka on käytännössä aina auki pelasti loppuvuoden urheilut.

Elokuussa siivottiin kotia ja myytiin turhaa tavaraa pois. Tein koko vuoden parhaan hankinnan: ostin Bosen vastamelukuulokkeet, jotka ovat olleet käytössä ihan joka päivä. Olin Flow-festareilla töissä ja vältin niukasti taifuunin, joka meinasi pilata koko bileet. Meitsin pyöriessä festarihumussa Arttu poimi (omien sanojensa mukaan) kunnon raivolla mustikoita talven varalle. Elokuun puolivälissä oli Outin ja Tuomaksen pitkään odotetut häät, jotka olivatkin aivan ihanat juhlat. Oltiin oikein baarissakin! Seuraavana päivänä käytiin vielä pienemmällä hääpoppoolla purjehtimassa Oulun edustalla. Häistä inspiroituneena sain meidän omat hääjuhlakutsut vihdoin valmiiksi ja postiin, ja päätin, että meidän askartelut tekee muuten jatkossa ihan joku muu. Elokuun lopussa oli mun polttarit, jotka olivat sata kertaa siistimmät, kuin olisin ikinä osannut unelmoida.

Arttu lähti syyskuun alussa ensimmäistä kertaa hammaslääkärihommiin Kuhmoon, jossa on viihtynyt hyvin vuoden mittaan pitkästä työmatkasta huolimatta. Vietettiin syysviikonloppu Kivelässä, siis siellä erämaamökillä Kuusamon kupeessa, jossa poimittiin marjoja jäätävässä kaatosateessa, ratkottiin ristikoita, kokattiin ja saunottiin. Seuraavan viikon perjantaina mulla alkoi vihdoin loma ja Artun ollessa työreissulla sain rauhassa pakkailla rinkkaan varusteita, joita tarvittiin seuraavana aamuna kun meille hyökkäsi Artun polttaripoppoo kaappaamaan miehen mukaansa. Vapaan viikonlopun aikana meitsi punnitsi keittiövaa´alla vaatepinoja ja yritti sulloa Nycin reissun kamoja mahdollisimman kompakteihin paketteihin. Syyskuun 14.-22. oli heittämällä vuoden paras viikko; meillä oli niin kivaa New Yorkissa, että olen palaillut noihin päiviin moneen kertaan loppuvuoden aikana. Reissun kohokohta oli tietenkin päivä, jona meidät vihittiin. Niin meidän näköinen päivä! Reissulta jäätiin suoraan katsomaan ADCC MM-kisoja Helsinkiin ja minä vielä pariksi päiväksi töihin. Seuraavana viikonloppuna saatiin Johanna, Jussa ja Aarni kylään. Käytiin retkeilemässä Pilpasuolla, jossa oli Nycin hulinan jälkeen mukavan rauhallista.

Kuukausi Jenkeissä ja paluu arkeen

Lokakuun ekana viikonloppuna lähdettiin vanhempien kanssa Tallinnaan. Käytiin reissulla ensiksi verikokeissa ja ostamassa sitten juomia häitä varten. Majoituttiin kaikkien suureksi yllätykseksi Airbnb:n kautta ja vietettiin viikonloppu suuressa ullakkoasunnossa, joka oli jälleen yksi hauska kokemus kyseisen majoituspalvelun kautta kerääntyneiden kokemusten joukkoon. Hääjuhla alkoi lähestyä uhkaavasti, joten jokainen vapaa ilta tuunattiin yhtä jos toista hääjuhlaa varten. Samalla lähestyi myös Piilaakson reissu, joka sekin vaati oman osansa ajasta, joka tuntui olevan muutenkin kortilla. Poikettiin kuitenkin Tampereella kolmekymppisillä vielä paria viikkoa ennen omia juhlia. Kuun lopussa annettiin oman asunnon avaimet vuokralaisille, ajeltiin etelään, vietettiin tunnelmalliset ja varsin onnistuneet hääjuhlat kavereiden ja sukulaisten voimin ja hypättiin hullun rallin ja yhden aamutuimaan hajonneen blenderin päätteeksi koneeseen kohti San Franciscoa.

San Franciscoon päästyämme tuntui kuin häistä olisi kulunut viikkoja. Myöhässä olleen koneen ja pitkän lentomatkan jälkeen oltiin melkoisen loppu, ja nukuttiin ekalla viikolla joka yö melkein kellon ympäri. Onneksi jaksettiin olla hereilläkin, ja viikko sujui leppoisasti pyöräillessä, joogatessa, syödessä ja kaupungilla hengaillessa. Sunnuntaina luovutettiin hotellihuone, haettiin vuokra-auto ja ajeltiin vajaa tunti etelään Palo Altoon, jossa asuttiin seuraavat kolme viikkoa. Reissu oli mainio sekoitus uusia kokemuksia, opiskelua, töitä ja tuttavuuksia. Aurinkoinen Kalifornia jäi mieleen seikkailuntäyteisenä ja luonnonkauniina. Niin siis lähes koko marraskuu meni Jenkeissä, joka oli näin kaamosväsymykseen taipuvaiselle ihan mieletön juttu! Reissun aurinkoenergiavaikutukset huomaa edelleen. Jäin jo tuttuun tapaan suoraan kuukauden mittaiselta matkalta vielä pariksi päiväksi töihin Helsinkiin, jossa sain vielä tovin rillutella startup-huumassa kun pääkaupungin täytti Slush-kansa.

Joulukuun aloitti työpaikan pikkujoulut, jonka jälkeen pääsin vihdoin reissusta kotiin Ouluun. Kaiken hulinan päätteeksi tuntui ihan omituiselta olla kotona, jossa mikään tavara ei ollut paikallaan, kasseja lojui ympäriinsä ja kaikissa vaatteissa oli jenkkipesuaineiden vahva tuoksu. Arki alkoi kuitenkin rullata nopeasti ja oli ihana olla kotona! Itsenäisyyspäivänä kutsuttiin Outi ja Tuomas meille syömään karjalanpiirakoita ja poronkäristystä, juhlistettiin 100-vuotiasta Suomea pöytähopeine kaikkineen ja vietettiin iltaa itsenäisyyspäivän vastaanottoa katsellen. Piipahdettiin lauantaina moikkaamassa Jossua ja Hannua, joiden Kasper on kasvanut jo melkoiseksi vauhtihirmuksi. Joulukuussa on yritetty ottaa jalkaa kaasulta. Useampi työreissu Helsinkiin laittoi kuitenkin kapuloita rattaisiin, ja kotielämää ei ehditty kovin paljoa viettää, sillä joulureissuun suunnattiin jo 16.12. Moikattiin Johanna, Jussa ja Aarni matkalla, ja ehdin olla lauantai-illan Kankaanpäässä kunnes sunnuntaina matka vei jälleen töiden perässä Helsinkiin. Palailin jouluviikolla Kankaanpäähän ja parin etäpäivän jälkeen alkoikin joulu, joka sekin vuoden teeman mukaisesti oli aika touhuntäyteinen. Nyt olemme olleet kotona pian viikon, kamat ovat löytäneet paikalleen ja hengitys alkaa tasaantua. Uusi vuosi vietettiin todella rauhallisissa merkeissä Outin ja Tuomaksen luona pelaillen ja saunoen.

2017

2017 jää meidän taloudessa päällimmäisenä mieleen varmasti häävuotenamme, jonka lisäksi siirryimme molemmat kolmenkympin paremmalle puolelle ja Arttu sai koulunsa päätökseen. Vuoteen mahtui kasa ulkomaanreissuja, joista jokaisella on erityinen rooli vuoden 2017 värittäjinä. Myös kummipoikamme Aarnin syntymä oli meille merkittävä tapahtuma, tuo aurinkoinen tyyppi on ilahduttanut meitä jo useaan otteeseen ja tulee varmasti viemään meitä vielä monet kerrat. Ystävät ja perhe tuntuvat olevan vuosi vuodelta entistä tärkeämpiä, ja on ollut mukavaa, että kiireisestä menosta huolimatta olemme irrottaneet kalenterista myös heille aikaa.

Näin jälkeenpäin katsottuna 2017 on ollut myös työnteon sekä etenkin työmatkustuksen vuosi, joka on näkynyt harmillisesti etenkin harrastusten vähentymisenä meillä molemmilla. Alituinen reissaaminen ja venyneet päivät ovat syöneet omalta osaltani paikoin huolestuttavastikin vapaa-aikaa, joten tulevana vuonna pyrin keksimään, miten elämäänsä voisi elää lentämättä 60 lentoa, matkustamatta 12 junamatkaa ja ajamatta tuhansia kilsoja vuoden aikana.

Kulunut vuosi on ollut ennen kaikkea vauhdikas, kokemusrikas ja parilla sanalla sanoen aivan mieletön, ja toivon myös vuodelle 2018 terveyttä, hauskanpitoa, uusia kokemuksia ja unohtumattomia hetkiä ulkomaanreissuja unohtamatta. Aika hyvin toteutui kaikki menneelle vuodelle asetetut odotukset!

Ostaja kävi tänään hakemassa häämekon, joten on aika laittaa häävuosi 2017 pakettiin, kääntää katse seuraaviin seikkailuihin ja aloittaa uusi vuosi uusine kujeineen. Tiedossa ainakin maisemanvaihdoksia ja vielä vähän lisää sitä joogaa.