Recent Posts

Älynväläys Gebhardinaukiolla

Älynväläys Gebhardinaukiolla

Tungin töistä lähtiessäni kuulokkeet korviin, heitin repun selkään ja laitoin äänikirjan pyörimään. Aurinkoiseen joskin tuuliseen keliin ulos astuessani päähäni kiilasi takavasemmalta ajatus: mulla on blogi. ”Hitto!”, tokaisin puoliääneen itselleni, ja mies harmaassa puvussaan vilkaisi mua kummallisesti taksin takapenkille istuessaan. Hymyilin ja jatkoin nahkatakki kainalossa natisten […]

Käänteitä toisen perään

Käänteitä toisen perään

Tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että palattiin lomalta Dubaista vain kolmisen viikkoa sitten, sillä sen jälkeen on ollut vähän kaikenlaista. Helmikuun lopun tienoilla, siis juuri ennen meidän lomareissua, allekirjoitettiin urakkadiili Arrockin nimissä. Projekti alkoi lähes saman tien Suomeen tultuamme, ja nyt Arttu päästelee viikot kaapeliojahommissa Pietarsaaressa veljensä Juhon […]

Viikon parhaat, vko 5

Viikon parhaat, vko 5

Hitto, sehän on jo helmikuu! Minne kummaan tämä aika vilistää?

Viikon viisi suurin hämmästyksen aihe oli aivan ehdottomasti aamupirteys. Puuhailin täysin tavoistani poiketen kaikenlaisia asioita ennen työpäivää kuin mikäkin aamuihminen, ja heräsin tosi aikaisin ilman pakottavaa syytä aika moneen päivään. Muutenkin fiilis on Arttua lainatakseni varsin hörskö, eli erityisen energinen ja ylitsepursuilevan positiivinen. Ehkä tuo valon määrän lisääntyminen soluttautuu pään sisään ja tekee nyt taikojaan pitkän kaamoksen jäljiltä.

Viikkoon on mahtunut taas tosi paljon syitä olla mielissään, ja on hauska huomata, miten näiden positiivisten asioiden miettiminen ja kirjoittaminen tuntuu helpottuvan viikko viikolta. Kivoihin juttuihin kiinnittää myös itse hetkissä enemmän huomiota kun on ”tilivelvollinen” muistamaan nämä aina sunnuntaisin. Olenkohan vain ylipäänsä paremmalla tuulella vai kehittyykö tässä?

Olen löytänyt uutta kuunneltavaa. Pari Bookbeatista bongattua aarretta ja #rahapodi-podcast ovat siivittäneet lenkkejä, työmatkoja ja kotihommia. On tosi hauska oppia jotain uutta, kuunnella eri tavalla ajattelevia ihmisiä tai antaa muuten vaan hyvällä tavalla kirjoitetun kirjan soljua tärykalvojen kautta aivoihin. Tästä syystä myös erilaisten ihmisten tapaaminen on mukavaa; voi vaihtaa ajatuksia, olla asioista samaa tai eri mieltä ja avartaa maailmankuvaansa. On todella kutkuttavaa päästä kurkistamaan jonkun tyypin ajatuksenjuoksuun ja fiilistelemään joko sitä, miten ihanan erilainen tai mahtavan samanlainen on. Tällä viikolla tajuntaa on päässyt ravistelemaan muutamassa erityisen mielenkiintoisessa keskustelussa.

Parhaat viikolta 5

Firstbeat-mittaus

Sain vuoden alusta Firstbeat-mittauslahjakortin, ja pääsin vihdoin asentamaan anturit itseeni ja tekemään kolmen päivän hyvinvointimittauksen torstaiaamusta sunnuntaiaamuun. Yritin tehdä kaikenlaista mitä normaalissa arjessakin, ja varioimaan päivät kaikki vähän erilaisiksi, jotta dataa eri aktiviteettien vaikutuksesta tarttuisi mahdollisimman paljon laitteen muistiin. Jännä nähdä, miten muutama ylikiehahdus ja miellyttäväksi kokemani hetki näkyy palauteraportista, jonka laitteen palautettuani saan.

Uusi passi

Eipä liene syytä sen suurempia selitellä, miksi voimassaoleva passi tuntuu musta tosi hyvältä?

Auringonpaiste

Tällä viikolla on ollut aivan ihana sää monena päivänä. Kylmyys ei haittaa yhtään kun aurinko paistaa silmiin ruokatunnille mennessä, tai illalla kotiin ajaessa on vielä melko valoisaa. Lauantaina sää oli aivan tajuton, ja me otettiin siitä ihan kaikki irti ulkoilemalla kaksi kertaa päivän aikana. En muista koska viimeksi olisi ollut niin äärettömän kaunista!

Aamukahvit

Kofeiinittoman viikon jälkeen kahvi on maistunut aivan sairaan hyvältä! Maanantaina kaffittelun jälkeen oli NIIN paljon virtaa, että koko päivä meni ihan sekopäisen korkeilla energioilla. Olen kuitenkin pinnistänyt kahvini vain aamuiseen kupilliseen, ja se on kumma kyllä ollut varsin sopiva määrä detoxin jälkeen. Annostus pysyköön samana myös jatkossa, liikakäyttö heikentää yöunta ja piristeiden teho heikkenee mitä enemmän niillä lotraa.

Aamu-asiat

Törmäsin Twitterissä useaan otteeseen #aamulenkki -tagilla merkittyihin postauksiin, ja pienen selvittelyn päätteeksi valkeni, että tämän ihmiskunnassa ajatuksia aamuvarhain herätelleen lenkin takana on itse Sarasvuo. No, uteliaana tyyppinä ei auttanut kun lähteä Jartsan kanssa lenkille, ja niin heräsin sekä keskiviikkona että perjantaina klo 6 aamuhämärään kävelemään. Taidan jatkaa tapaa myös ensi viikon!

Etäpäivänä torstaina repäisin ja tein aamulla joogan. Suurin ilo tästä oli hyvän olon lisäksi se, että joogasin aamulla; siis päivän kankeimpaan aikaan! Liekö kahvilla osuutta asiaan?

Sokeriton tammikuu

Olen ylpeä meistä, sillä olemme vetäisseet koko kuun Artun kanssa ilman sokeria! Pikku vedon ansioista meillä ei tulla vuoteen pahemmin makeita syömään, mutta ensimmäisestä kuukaudesta selviäminen on ollut jo melkoinen työvoitto. Toivottavasti matka ilman makeutta on yhtä tasainen koko vuoden ajan.

Sushi-dinneri

Mikä on parasta kun tulee kotiin iltalenkiltä, on käynyt juuri lämpimässä suihkussa ja nälkä alkaa olla melkoinen? No se, että jääkaapissa on ihanaa ruokaa valmiina, eikä sitä tarvitse edes lämmittää! Ylhäisessä yksinäisyydessä hitaasti nautiskeltu sushiannos kruunasi mukavan torstain. Luksus jatkuu, sillä ajellaan juuri kotiin ja viikon viimeinen ateria on valmiina pöytään taiottu kun saavumme Kenttätielle. Iskä ja äiti saapuivat kaupunkiin ja ottivat keittiön haltuun, parasta!

Viikonloppu Pyhäjärvellä

Perjantaina pistettiin läppärit visusti kiinni, pakattiin toppavaatteet auton takapaksiin ja hurautettiin Pyhäjärvelle. Ai että, mikä viikonloppu! Lauantaina oli niin mielipuolisen hieno sää, että en meinannut malttaa sisälle millään, ja illalla kävin vielä saunasta päin paksussa lumihangessa pöllyttämässä kepeää pakkaslunta paljaalle iholle.

Lohet

Lohen perhe oli syypää Pyhäjärveilyyn, ja sitä on aina niin fiiliksissä heidän kanssaan vietetystä ajasta ja pitkään sen jälkeenkin. Kummipoika Aarni on oppinut taas ihan hulluna kaikkea, ja tuosta pikkuisesta rääpäleestä on tullut melkoisen jämy äijä, jolla on kuusi hammasta, takatukka, tolkulla veikeitä ilmeitä ja paljon asiaa. Maailman hyväntuulisin tyyppi ihan varmana. Jussan ja Johannan kanssa palastellut ihmiselon pähkinät tuntuvat aina kepeämmiltä pureskella, ja seuran leppoisa ote elämään laskee hartioita kymmenen senttiä ja virittää aisteja valmiiksi tuleviin päiviin. Kiitos taas <3

Näillä fiiliksillä kohti kotia ja seuraavaa viikkoa. Auringonpaistetta joka iikalle!

Viikon parhaat, vko 4

Viikon parhaat, vko 4

Uuden vuoden neljäs viikko on pian ohi, ja olen äärettömän iloinen, että arki on palannut! Omalla tavallaan vuoden aloituskaaos joulun ja vuodenvaihteen jäljiltä on hauska, mutta kyllä mä tykkään siitä, että olen priorisoinut ja aikatauluttanut hommat. Kaiken suklaahuuruisen joulukoomailun jäljiltä pääkin on taas hyrähtänyt vauhtiin. […]

Häät New Yorkissa

Häät New Yorkissa

Kuten niin moni jo tietääkin, avioiduimme Artun kanssa syyskuussa 2017 Manhattanilla. Naimisiinmenoon ulkomailla liittyi melkoinen määrä mietittävää, joten päätin koota kokemuksistamme mahdollisimman kattavan selostuksen, sekä vinkkejä muille matkahäitä suunnitteleville pareille. Tämä juttu ei siis välttämättä puhuttele elleivät häät New Yorkissa (tai muualla maailmalla) ole suunnitelmissa. […]

Arkiviikon parhaat, vko 2

Arkiviikon parhaat, vko 2

Tällä viikolla tapahtui kaikenlaista mukavaa. Arkipäivät olivat täynnä hauskoja, piristäviä juttuja, joita ei tavallisessa rallissa äkkiseltään huomaa ellei pysähdy ja katkaise painelemista putkinäkö päällä. Oon ollut tosi tyytyväinen, etten ole joutunut matkustamaan just nyt minnekään; parin viikon kotona olo ja arki on tuntunut ihan lomalta, ja on ollut aikaa kiinnittää huomiota näihin pieniin siisteihin juttuihin.

Ajattelin listailla asioita, sillä näitä mehustelemalla vähän enemmän hoksaa äkkiä olevansa tosi onnellinen. Suosittelen kaikkia miettimään, mitä kivaa kuluneella viikolla tapahtui; sitä saattaa elää ihan unelmaa, vaikka päällimmäisenä mielessä onkin painanut joku yksi tumma pilvi, kokonaisuuden kannalta merkityksetön tekemättä jäänyt homma tai tuimasävyinen sähköposti. Pohdintaa voisi toteuttaa vaikka joka ilta onnellisuuspäiväkirjana, mutta mulle saman asian rutiiniomainen toistaminen on pidemmän päälle enemmänkin rasite. Siksi rustailen näitä kun mieli tekee, postaukset aiheesta löytyvät Viikon parhaat -tagin alta.

Talvinen Ainolanpuisto

Pikantin lisään listaukseensa saa, kun miettii, miksi kyseinen juttu ei olisi ollut mahdollista vaikka 10 tai 20 vuotta sitten. Esimerkiksi alaikäisyys, ajokortittomuus, olemattomat opiskelutulot tai lapsena vanhempien asettamat rajat ovat saattaneet olla näille este. Nyt niiden tekemisestä saa tuplanautinnon kun palauttaa mieleen, miten äiti tuli herättämään teininä nukkumasta päivällä, yövieraita ei saanut tulla viikolla, ei halunnut hunsailla ruokabudjettia ravintoloihin tai ei viettänyt aikaansa itse valitsemassaan paikassa, mieluisten tyyppien seurassa.

Viikon parhaat

Vieraita etelästä. Milla tuli Helsingistä kylään ja toi mukanaan ystävänsä Sharifan, joka oli vierailemassa Suomessa Uusi-Seelannista. Sharifa on Millan ystävä Saudi-Arabian ajoilta, ja oon odottanut tapaavani tämän äänekkään naurun omaavan rempseän mimmin jo pitkään. Ja noin vain se violettitukkainen nainen käveli tällä viikolla kynnyksen yli meille yökylään! Nökötettiin muun muassa teemukit kourassa sohvalla kaikki saman viltin alla Netflixiä tuijottaen ja yritettiin arvata, koska yksi päähenkilöistä kupsahtaa.

Autoillut työmatkat. Meillä on kaksi autoa tällä hetkellä käytössä, kiitos äidin, joka uhrautui ja antoi kiesinsä lainaan. En ole ylpeä siitä, että me molemmat rallatetaan ratin takana ilman kanssamatkustajia, mutta mukavuus- ja tehokkuustekijät kiilaavat näillä talvipakkasilla ohi sisälläni asustavan ekoilijan. Talvipyöräily on Oulussa kova juttu, mutta jostain syystä se kärpänen ei ole muhun vielä puraissut… tästä mulla on kyllä vähän huono omatunto.

Lounastunnilla reippailemassa.

Yksin ulkoilemassa. Pitkät iltalenkit pakkassäässä äänikirjaa kuunnellen ovat tulleet todella tarpeeseen. Sisällä pattereiden lämmittämässä, kuivassa ilmassa vietetyt tunnit tekevät mut tokkuraiseksi, johon pirtsakka pakkassää on paras lääke! Oon ollut tosi uninen koko viikon, mutta tuntuu, että väsymys kaikkoaa kun saa raitista ilmaa.

Päiväunet. Töistä kotiin, kollarit jalkaan ja viltin alle. Aijje! Yhtä hyvä lääke väsyyn kuin ulkoilu! En ole ehtinyt nukkua päkkäreitä pitkään aikaan, joten olin tyystin unohtanut, miten ihanaa se on! Oon koisinut tällä viikolla ainakin parit powernapit, joista tulee sellainen ihanan pikkurikollinen olo.

Heat jooga. Olen yrittänyt nyt toden teolla opetella pitämään joogasta, ja tekemään sitä, vaikka mulle se ei todellakaan ole mitään nautintoa. Kotona olenkin oppinut ihan nauttimaan siitä, kun sarjat ovat sopivan liikkuvia ja lyhyitä.

Ohjatut tunnit sen sijaan ovat asia erikseen. Toisinaan mulla kärähtää käämi tunnilla ihan totaalisesti, ja suunnittelen kaiken tyyneyden ja lempeän kuoreni alla, mieleni syvissä syövereissä opettajan heittämistä vesipullolla. Tämä oli lähellä tapahtua myös tiistaina, sillä heiluttiin lähes koko tunti pystyssä kaiken maailman tasapainoasanoissa, joita vihaan kaikkein eniten. Kysyn vaan, että miten jonkun mielestä se, että horjut yhden, tärisevän jalan varassa jalka eteen venytettynä siten, että pohkeesta vetää suonta, sormet lipsuu jalkapohjien ympäriltä samaan aikaan kun hikinoro valuu otsatukan alla silmään ja et todellakaan kykene hengittämään syvään, kuten joku koko ajan paapottaa tekemään, on nautinnollista? Puolivälissä tuntia olin varma, että päästä poksahtaa pian suoni ulos kun ketutuskäyrä kasvoi sfääreihin, joihin se mulla harvoin kipuaa. Nama-*****-ste vaan.

Positiivisuuslistaan jooga pääsi siksi, että mä selvisin (vaikka mielummin selviäisin talvivaelluksesta, laskuvarjohypystä tai jostain muusta siististä, mutta selvisinpä kumminkin), jälkiolo on mieletön ja sain itseni ohjattuun joogaan jo toisen kerran viikon sisään! Lisäksi kuumassa huoneessa voi kuvitella olevansa ulkomailla.

Lumi tekee kyllä ihmeitä maisemalle, kaikki on ihan valkoista.

Työpaikan hyvinvointihaaste. Työ tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä. Mulla on ollut onni saada ympärilleni todella ammattitaitoiset kollegat, joilla on hirmu fiksu tapa suhtautua työhön: tosissaan, mutta ei liian vakavasti. Vaikka kaikilla on paljon tekemistä, musta on niin hienoa, että me käytetään aikaa myös hyvinvoinnin parantamiseen. Meillä starttasi hyvinvointihaaste, jossa testaillaan muiden life hackeja paremman työhyvinvoinnin saavuttamiseen. Itsellä kokeiluun menee ainakin aamu-uinti, liikunta kesken työpäivän, Sirin käytön treenaus ja etätyöpäivien reippaampi hyödyntäminen! Mindspacen otan takaisin käyttöön ja muistan mitata HRV:n säännöllisemmin.

TFW-treenien jatkuminen. Oon järkkäillyt meidän työporukan halukkaille yhteistyössä TFW Oulun kanssa oman aamutreenin perjantaille jo vuoden päivät, ja saatiin jälleen upea ryhmä kasaan myös tulevalle keväälle. Viikon viimeisen työpäivän aloittaminen sprinttaamalla, painoja nostelemalla ja kehonpainoliikkeitä harjoittelemalla on hyvä haaste; miten mieli tykkääkin taistella vastaan ajatusta siitä, että nukkumisen sijasta kiskoo treenikampetta päälle ja lähtee rutistamaan itsestään hikeä heti aamutuimaan!

Ilonaiheita ovat myös juuri alkanut viikonloppu ja se, että saan Kuhmossa pakertaneen Artun tänään kotiin. Viikonlopun suunnitelmissa on lähettää kaikki viime vuoden aikana vaatekaapista peratut vaatteet ja asusteet Rekkiin. Ah, en voi olla hehkuttamatta tarpeeksi tätä palvelua! En toden totta ole kirppisfani, ja FB-myynti/ostoryhmät aiheuttavat mulle ihottumaa, joten maailmassa ei ole tällä hetkellä mitään parempaa kuin hyötykäyttöön vaatteeni hoitava yritys, joka vielä tilittää mulle rahat kuteista, joille itselläni ei ole enää arvoa. Kiitos Bertta & co!

Ihanaa viikonloppua, kaverit! Nautiskelkaa talvisäistä ja kelailkaa, mitä kaikkea mahtavaa teidän viikkoon on mahtunut!

Matkustuskriisi

Matkustuskriisi

Poden ensi kertaa elämässäni todellista matkustuskriisiä. Vuosi on jo hyvässä vauhdissa, ja meidän reissusuunnitelmat ovat vielä lähes täysin auki. Kaikki tuntuvat matkustavan koko ajan jonnekin, eikä meidän perheessä olla vielä edes alettu katselemaan kalenteria sillä silmällä. ”Vastahan te edellisiltä reissuilta palasitte!”, voisi joku miettiä, mutta […]

Naimisiin New Yorkissa – häät Manhattanilla

Naimisiin New Yorkissa – häät Manhattanilla

Häistämme New Yorkissa on vierähtänyt pian neljä kuukautta, ja olen tässä pohdiskellut, mitä tekisin hääkuviemme kanssa. Hieman yllättäenkin ne tuntuvat kovin henkilökohtaisilta, ja mietin jo, jättäisinkö kuvat kokonaan julkaisematta blogissa. Katselin viime vuoden aikana hieman ulkopuolisena sitä, miten hääjuhlavalmisteluista tuntuu kovin usein unohtuvan se juhlien […]

2017

2017

Vuosi vaihtui ja on taas aika summata vuoden 2017 tapahtumat yhteen (kilometrin mittaiseen) postaukseen! Vuoden 2016 yhteenvedon lopussa olen suunnitellut seuraavaa:

”Vuonna 2017 ajattelimme alkaa kolmekymppisiksi ja mennään ainakin naimisiin. Arttu kisailee Suomessa ja ehkä ulkomaillakin, sekä tekee töitä minkä painiltaan ehtii. Meikällä puhaltavat uudet, mukavat kuviot töissä ja tanssitunneilla, joskin paikat pysyvät molempien osalta samana. Olemme myös ajatelleet joogata enemmän, stressata vähemmän ja nähdä auringon useammin, kuin menneenä vuonna, mutta pääosin jatkamme samalla linjalla.”

Kuinkas sitten kävikään?

Kisamatkoja ja kolmekymppisiä

Työntäyteistä tammikuuta värittivät Artun viikon mittaiset työreissut Kajaaniin, jossa kävin myös kerran viikonloppureissulla kun Arttu aloitti vuoden 2017 kisakauden ja otteli Kajaani Openissa. Mun työreissut Helsinkiin alkoivat heti vuoden alusta, olen liihottanut tänä vuonna useampaan kertaan Helsinkiin ja takaisin vuoden jokaisena kuukautena. Vapaa-aika kului molempien osalta pitkälti urheillessa ja käytiin yksillä yllätyssynttäreilläkin. Arttu valmistui virallisesti kun syventävä harjoittelujakso julkisen terveydenhuollon puolella päättyi, mikä oli yksi vuoden 2017 hienoimmista tapahtumista. Vapaus päättää missä tekee töitä ja milloin on ollut positiivinen muutos meidän arjen sujuvuuden kannalta.

Helmikuu starttasi osaltani mallipuuhissa häämessuilla, joka osoittautui ratkiriemukkaaksi keikaksi, sillä porukka oli varsin mukavaa ja meno rento. Samana viikonloppuna Artulla oli matsi Art Of Fightissa, joka päättyi jatkoajalla tiukan väännön päätteeksi Artun tappioksi. Seuraavana päivänä suunnattiin Ikeaan, josta löytyi vihdoin olkkariin lamppu ja pöytä työhuoneeseen. Asunnon sisustaminen on toki aina ikuisuusprojekti, mutta pakolliset hankinnat näyttivät venyvän meillä kokonaiseen vuoteen. Molempien vanhemmat poikkesivat kyläilemässä helmikuussa, ja myös serkkuni Leevi kävi kahvilla työreissullaan. Arttu täytti kuun puolivälissä kolmekymmentä. Juhlistettiin pyöreitä Ostroferiassa kaksin, vaikka alunperin suunnitteilla oli järjestää edes jonkinmoiset bileet. Tiukka kisakausi kuitenkin puolsi rauhallisempaa juhlintaa ja niinpä tällä kertaa jäi kemut pitämättä. Kuun viimeisenä viikonloppuna Artulla oli jälleen kisat, jotka olivat melkoiseksi ylläriksi hankalien kulkuyhteyksien päässä Hattulassa. Autoiltiin perjantaina etelään, yövyttiin Teron luona Tampereella, kipaistiin kisat lauantaina ja sunnuntaina käytiin vielä katsomassa meidän hääjuhlapaikkaa, Pyynikin vanhaa Panimoa. Kyseinen päivä oli myös meidän kihlajaisvuosipäivä, joten nautiskeltiin sunnuntaista rauhassa Fazerin brunssilla ennen paluumatkaa Ouluun. Helmikuussa Arttu perusti toiminimen ja alkoi tehdä keikkaa omaan laskuun. Yrittäjäksi alkaminen on ollut Artulle mainiosti sopiva päätös, sillä näin töitä saa sumplittua yhteisten menojen alta ja toisinaan taas kiristettyä työtahtia kun muut menot antavat myöten.

Maaliskuussa aloitin uusissa työtehtävissä OPlla, ja sain melkein heti kuulla tulleeni valituksi OP goes Silicon Valley -vaihtoon. Piilaakson reissusta tulikin häiden ohella toinen odotuksen kohde koko vuodelle. Kuun ensimmäisenä viikonloppuna kyläiltiin Sadun ja Tuomaksen luona, pariskunta oli loihtinut ihanan myöhäisen lounaan meille jälkiruokineen päivineen. Seuraavana viikonloppuna tuumattiin Escape Roomissa Outin ja Tuomaksen kanssa, ja mentiin koitoksen jälkeen vielä illallistamaan yhdessä. Vedettiin kuun aikana Artun kanssa Road to Warrior-peruskurssi ja treenasin innolla TFW:llä. Äiti ja iskä kävivät Oulussa, ja hääpukusovittelut tuottivat tulosta; mekko löytyi lopulta melko pienellä vaivalla. Oulussa paistoi aurinko, joka tuntui ihan mahtavalta pitkän talven jälkeen. Lainasin Outilta öljyvärit ja maalailin omaksi huvikseni tuntitolkulla työn ja urheilun vastapainoksi. Vietettiin työporukalla tiimipäivää Helsingissä ja olin Ilonalla yötä. Johannan ja Jussan vauva syntyi maaliskuun lopulla, ja iloisen uutissoiton päätteeksi otimme kummin kunniatehtävän ilolla vastaan. Kuun vikana päivänä lähdettiin henkilövaaka matkalaukussa kisareissulle Roomaan. Kaikkeen sitä painoluokkaurheilijan kanssa matkatessa joutuu!

Aurinkoa ja muuttopuuhia

Roomassa Artun kisakunto oli kohdillaan ja mies väänsi tuplapronssia NoGi Europeanseista ja Roma Openista. Italiassa oli jo melko lämmintä, ja imettiin pitkän talven jälkeen aurinkoenergiaa kuin pesusienet. Meidän kanssa samassa Airbnb-asunnossa majoittui myös Tuomas, joten poikien kulkiessa kisahommissa meikä paineli omia teitään pitkin kaupunkia. Syötiin hyvin (myös pojat heti kun kisadieetiltään vapautuivat), käveltiin Roomaa ristiin rastiin ja hengailtiin kaksin sekä jiujitsuporukoissa. Huhtikuun viikonloppuina vietettiin aikaa kavereiden kanssa. Pääsiäiseksi suunnattiin Kankaanpäähän ja pureuduttiin lähes koko neljä päivää Koonin mökin siivoukseen, jonka seuraksena aloimme isännöimään puolestamme vieraita ja loma-asunto lisättiin Airbnb-palveluun. Koonista tulikin vuoden aikana oikea Airbnb-hitti, josta suurin ansio kuuluu Artun äidille. Huhtikuun lopussa tie vei viikonlopuksi Helsinkiin, jotka olivatkin Artun vuoden vikat kisat. BJJ Finnish Open päättyi ikävästi pieneen loukkaantumiseen ja kisainto alkoi vauhdikaan putken jälkeen hieman hiipua. Milla pistäytyi vikana viikonloppuna Oulussa. Huhtikuulla aloitettiin myös tarkempi talousseuranta, jota on ylläpidetty koko vuosi. Vuoden aikana on kilpailutettu palveluita, opiskeltu sijoittamisesta ja alettu saada tarkkaa kuvaa siitä, minne meidän eurot oikeastaan kuluvat. Inspiraationa on toiminut muun muassa Juliaihmisen mainio blogi ja etenkin postaukset tagilla #minäpuhunrahasta.

Toukokuu alkoi kummipoikamme Aarnin nimiäisillä Halsualla, jossa viihdyttiinkin yön yli. Ihanan rento viikonloppu huippuseurassa! Seuraavalla viikolla kokeiltiin elää ilman kahvia, joka sujui melko kivasti, mutta tultiin onneksi nopeasti järkiimme ja kahvinjuonti on jatkunut tämä jälkeen tavalliseen tapaan. Toukokuulla touhuttiin Oulussa ja Kankaanpäässä, vanhempani laittoivat myyntiin Eeronkadun talon, ja oltiin mukana tyhjentämässä tavaraa lapsuudenkodistani. Poikkesin työreissun lomassa myös Espoossa äitiyslomaa viettäneellä Päivillä kyläilemässä, ja tehtiin Päivin ja nyt jo yli yksivuotiaan Venlan kanssa aurinkoinen lenkki. Toukokuun lopussa Arttu oli viikon ajan kertaamassa.

Kesäkuun alussa päästeltiin Pyhäjärvelle viikonlopuksi keräilemään villiyrttejä, saunomaan, uimaan ja hengaamaan tuoreessa kummi-roolissa. Kesäkuun aikana kävin Vallilassa melkein joka viikko ja luin (=kuuntelin) paljon kirjoja; BookBeat on noussut vuoden 2017 aikana yhdeksi käytetyimmistä sovelluksista. Juhannus vietettiin Kankaanpäässä, saatiin selfie-stick lahjaksi (!) ja piipahdettiin samalla reissulla myös Tampereella maistelemassa häitämme varten 4 cateringin ruokia. Häistä puheen ollen, sovittelin myös häämekkoani ja kauhukseni hoksasin selkäni levenneen reippaan mavettelun ja leuanvetojen seurauksena. TFW-treenit menivät hyllylle ja kehiin astui aerobisempi harjoittelu. Kuun vikana päivänä alkoi loma ja lensimme Prahaan.

Kesäloma Tsekeissä, polttarit ja häät

Kesän ainoa lomapätkä oli heinäkuun viikko Prahassa ja Hradec Kralovéssa. Prahassa ehdittiin Artun, Satun ja Juhon kanssa jos jonkinlaista, ja sää oli todellakin meidän puolella. Innostuin juoksentelemaan aamulenkkejä, ja mieleen kaupungissa jäi ilta-auringossa nautitut jätskit sekä treffit Prahassa lomailleiden Aleksin ja Lauran kanssa. Hradec Kralovéssa oltiin festareilla, jota en oikein usko vielä surkeimpana festivaalikävijänä itsekään. Ennakkoluuloistani poiketen meillä oli tosi kivaa! Heinäkuulla töiden lisäksi lorvittiin kotona, käytiin leffassa, juoksulenkkeiltiin ja pyörittiin pääsääntöisesti Oulussa. Heinäkuussa hengattiin paljon Outin ja Tuomaksen kanssa; oltiin purjehtimassa, (joka oli sekin yksi superhauska reissu) , testattiin seikkailupuisto Huikia ja käytiin leffassa. Mulla oli hinku takaisin salitreenin pariin ja aloin käydä Classic Gymillä treenaamassa ihan meidän kodin vieressä. Ohjatut tunnit eivät sopineet oikein mitenkään päin työaikatauluihin, joten lähellä oleva sali, joka on käytännössä aina auki pelasti loppuvuoden urheilut.

Elokuussa siivottiin kotia ja myytiin turhaa tavaraa pois. Tein koko vuoden parhaan hankinnan: ostin Bosen vastamelukuulokkeet, jotka ovat olleet käytössä ihan joka päivä. Olin Flow-festareilla töissä ja vältin niukasti taifuunin, joka meinasi pilata koko bileet. Meitsin pyöriessä festarihumussa Arttu poimi (omien sanojensa mukaan) kunnon raivolla mustikoita talven varalle. Elokuun puolivälissä oli Outin ja Tuomaksen pitkään odotetut häät, jotka olivatkin aivan ihanat juhlat. Oltiin oikein baarissakin! Seuraavana päivänä käytiin vielä pienemmällä hääpoppoolla purjehtimassa Oulun edustalla. Häistä inspiroituneena sain meidän omat hääjuhlakutsut vihdoin valmiiksi ja postiin, ja päätin, että meidän askartelut tekee muuten jatkossa ihan joku muu. Elokuun lopussa oli mun polttarit, jotka olivat sata kertaa siistimmät, kuin olisin ikinä osannut unelmoida.

Arttu lähti syyskuun alussa ensimmäistä kertaa hammaslääkärihommiin Kuhmoon, jossa on viihtynyt hyvin vuoden mittaan pitkästä työmatkasta huolimatta. Vietettiin syysviikonloppu Kivelässä, siis siellä erämaamökillä Kuusamon kupeessa, jossa poimittiin marjoja jäätävässä kaatosateessa, ratkottiin ristikoita, kokattiin ja saunottiin. Seuraavan viikon perjantaina mulla alkoi vihdoin loma ja Artun ollessa työreissulla sain rauhassa pakkailla rinkkaan varusteita, joita tarvittiin seuraavana aamuna kun meille hyökkäsi Artun polttaripoppoo kaappaamaan miehen mukaansa. Vapaan viikonlopun aikana meitsi punnitsi keittiövaa´alla vaatepinoja ja yritti sulloa Nycin reissun kamoja mahdollisimman kompakteihin paketteihin. Syyskuun 14.-22. oli heittämällä vuoden paras viikko; meillä oli niin kivaa New Yorkissa, että olen palaillut noihin päiviin moneen kertaan loppuvuoden aikana. Reissun kohokohta oli tietenkin päivä, jona meidät vihittiin. Niin meidän näköinen päivä! Reissulta jäätiin suoraan katsomaan ADCC MM-kisoja Helsinkiin ja minä vielä pariksi päiväksi töihin. Seuraavana viikonloppuna saatiin Johanna, Jussa ja Aarni kylään. Käytiin retkeilemässä Pilpasuolla, jossa oli Nycin hulinan jälkeen mukavan rauhallista.

Kuukausi Jenkeissä ja paluu arkeen

Lokakuun ekana viikonloppuna lähdettiin vanhempien kanssa Tallinnaan. Käytiin reissulla ensiksi verikokeissa ja ostamassa sitten juomia häitä varten. Majoituttiin kaikkien suureksi yllätykseksi Airbnb:n kautta ja vietettiin viikonloppu suuressa ullakkoasunnossa, joka oli jälleen yksi hauska kokemus kyseisen majoituspalvelun kautta kerääntyneiden kokemusten joukkoon. Hääjuhla alkoi lähestyä uhkaavasti, joten jokainen vapaa ilta tuunattiin yhtä jos toista hääjuhlaa varten. Samalla lähestyi myös Piilaakson reissu, joka sekin vaati oman osansa ajasta, joka tuntui olevan muutenkin kortilla. Poikettiin kuitenkin Tampereella kolmekymppisillä vielä paria viikkoa ennen omia juhlia. Kuun lopussa annettiin oman asunnon avaimet vuokralaisille, ajeltiin etelään, vietettiin tunnelmalliset ja varsin onnistuneet hääjuhlat kavereiden ja sukulaisten voimin ja hypättiin hullun rallin ja yhden aamutuimaan hajonneen blenderin päätteeksi koneeseen kohti San Franciscoa.

San Franciscoon päästyämme tuntui kuin häistä olisi kulunut viikkoja. Myöhässä olleen koneen ja pitkän lentomatkan jälkeen oltiin melkoisen loppu, ja nukuttiin ekalla viikolla joka yö melkein kellon ympäri. Onneksi jaksettiin olla hereilläkin, ja viikko sujui leppoisasti pyöräillessä, joogatessa, syödessä ja kaupungilla hengaillessa. Sunnuntaina luovutettiin hotellihuone, haettiin vuokra-auto ja ajeltiin vajaa tunti etelään Palo Altoon, jossa asuttiin seuraavat kolme viikkoa. Reissu oli mainio sekoitus uusia kokemuksia, opiskelua, töitä ja tuttavuuksia. Aurinkoinen Kalifornia jäi mieleen seikkailuntäyteisenä ja luonnonkauniina. Niin siis lähes koko marraskuu meni Jenkeissä, joka oli näin kaamosväsymykseen taipuvaiselle ihan mieletön juttu! Reissun aurinkoenergiavaikutukset huomaa edelleen. Jäin jo tuttuun tapaan suoraan kuukauden mittaiselta matkalta vielä pariksi päiväksi töihin Helsinkiin, jossa sain vielä tovin rillutella startup-huumassa kun pääkaupungin täytti Slush-kansa.

Joulukuun aloitti työpaikan pikkujoulut, jonka jälkeen pääsin vihdoin reissusta kotiin Ouluun. Kaiken hulinan päätteeksi tuntui ihan omituiselta olla kotona, jossa mikään tavara ei ollut paikallaan, kasseja lojui ympäriinsä ja kaikissa vaatteissa oli jenkkipesuaineiden vahva tuoksu. Arki alkoi kuitenkin rullata nopeasti ja oli ihana olla kotona! Itsenäisyyspäivänä kutsuttiin Outi ja Tuomas meille syömään karjalanpiirakoita ja poronkäristystä, juhlistettiin 100-vuotiasta Suomea pöytähopeine kaikkineen ja vietettiin iltaa itsenäisyyspäivän vastaanottoa katsellen. Piipahdettiin lauantaina moikkaamassa Jossua ja Hannua, joiden Kasper on kasvanut jo melkoiseksi vauhtihirmuksi. Joulukuussa on yritetty ottaa jalkaa kaasulta. Useampi työreissu Helsinkiin laittoi kuitenkin kapuloita rattaisiin, ja kotielämää ei ehditty kovin paljoa viettää, sillä joulureissuun suunnattiin jo 16.12. Moikattiin Johanna, Jussa ja Aarni matkalla, ja ehdin olla lauantai-illan Kankaanpäässä kunnes sunnuntaina matka vei jälleen töiden perässä Helsinkiin. Palailin jouluviikolla Kankaanpäähän ja parin etäpäivän jälkeen alkoikin joulu, joka sekin vuoden teeman mukaisesti oli aika touhuntäyteinen. Nyt olemme olleet kotona pian viikon, kamat ovat löytäneet paikalleen ja hengitys alkaa tasaantua. Uusi vuosi vietettiin todella rauhallisissa merkeissä Outin ja Tuomaksen luona pelaillen ja saunoen.

2017

2017 jää meidän taloudessa päällimmäisenä mieleen varmasti häävuotenamme, jonka lisäksi siirryimme molemmat kolmenkympin paremmalle puolelle ja Arttu sai koulunsa päätökseen. Vuoteen mahtui kasa ulkomaanreissuja, joista jokaisella on erityinen rooli vuoden 2017 värittäjinä. Myös kummipoikamme Aarnin syntymä oli meille merkittävä tapahtuma, tuo aurinkoinen tyyppi on ilahduttanut meitä jo useaan otteeseen ja tulee varmasti viemään meitä vielä monet kerrat. Ystävät ja perhe tuntuvat olevan vuosi vuodelta entistä tärkeämpiä, ja on ollut mukavaa, että kiireisestä menosta huolimatta olemme irrottaneet kalenterista myös heille aikaa.

Näin jälkeenpäin katsottuna 2017 on ollut myös työnteon sekä etenkin työmatkustuksen vuosi, joka on näkynyt harmillisesti etenkin harrastusten vähentymisenä meillä molemmilla. Alituinen reissaaminen ja venyneet päivät ovat syöneet omalta osaltani paikoin huolestuttavastikin vapaa-aikaa, joten tulevana vuonna pyrin keksimään, miten elämäänsä voisi elää lentämättä 60 lentoa, matkustamatta 12 junamatkaa ja ajamatta tuhansia kilsoja vuoden aikana.

Kulunut vuosi on ollut ennen kaikkea vauhdikas, kokemusrikas ja parilla sanalla sanoen aivan mieletön, ja toivon myös vuodelle 2018 terveyttä, hauskanpitoa, uusia kokemuksia ja unohtumattomia hetkiä ulkomaanreissuja unohtamatta. Aika hyvin toteutui kaikki menneelle vuodelle asetetut odotukset!

Ostaja kävi tänään hakemassa häämekon, joten on aika laittaa häävuosi 2017 pakettiin, kääntää katse seuraaviin seikkailuihin ja aloittaa uusi vuosi uusine kujeineen. Tiedossa ainakin maisemanvaihdoksia ja vielä vähän lisää sitä joogaa.

Piilaakso – sukellus startup-maailmaan

Piilaakso – sukellus startup-maailmaan

Vuoden mielenkiintoisin työkeikka alkaa olla takana päin, ja on aika kertoa hieman tarkemmin, mitä ihmettä olen puuhastellut täällä Piilaaksossa kokonaisen kuukauden ajan. Kirjoittelin syksyllä, että lähdemme Artun kanssa marraskuuksi Piilaaksoon, ja yritin jo tuolloin hieman avata sitä, mitä täällä Kaliforniassa on tarkoitus tehdä. Luonnollisesti reissun […]


My Diary

Post ID:

Vuoden mielenkiintoisin työkeikka alkaa olla takana päin, ja on aika kertoa hieman tarkemmin, mitä ihmettä olen puuhastellut täällä Piilaaksossa kokonaisen kuukauden ajan. Kirjoittelin syksyllä, että lähdemme Artun kanssa marraskuuksi Piilaaksoon, ja yritin jo tuolloin hieman avata sitä, mitä täällä Kaliforniassa on tarkoitus tehdä. Luonnollisesti reissun anti on avautunut täällä paikan päällä paremmin, joten tässä yhteenvetoa miksi olen täällä, mitä olen saanut aikaiseksi ja onko reissusta kertynyt kotiin viemisiä.

Kohti monialaista palveluyritystä

Työmatka on siis työnantajani OPn ”OP goes Silicon Valley -vaihto-ohjelma”, joka on vuoden 2017 aikana lennättänyt meikäläisiä startup-maailman kuumimmalle alueelle eri puolilta organisaatiota. Voitte vain arvata, miten innoissani olin kun bongasin tämän mahdollisuuden, ja oli itsestään selvää, että haen mukaan! Paikka ohjelmassa irtosi ja pääsin valitsemaan reissulle sopivaa ajankohtaa. Marraskuu kuulosti kaikinpuolin mainiolta ajankohdalta työmatkalle, ja se on myös osoittautunut sellaiseksi. Tukikohta täällä Kaliforniassa on Palo Alto, jossa majoitumme kukin vuorollamme yrittäjäkommuunissa vain kivenheiton päässä Stanfordin yliopistosta ja Facebookin kampuksesta.

Ohjelman tarkoituksena on vauhdittaa OPn strategista muutosta ja matkaa kohti monialaista palveluyritystä, kehittää henkilötasolla ammattitaitoa sekä lisätä ymmärrystä siitä, miten maailman parhaat digitaaliset yritykset toimivat, ja miten innovaatioita täällä tehdään. Finanssialan digitaalinen murros, toimialan yhteiskunnallinen murros sekä uudet säännökset muuttavat toimintakenttää niin, että uudistuminen on elinehto. Tämän kaltaisten projektien kautta lisäämme ymmärrystä muutoksesta organisaatiossamme, sekä etsimme potentiaalisia kumppaneita, joiden kanssa muutos kohti monialaista palveluyritystä voidaan toteuttaa käytännössä. Ohjelmasta OPlla vastaa OP Lab, innovaatioyksikkö ja OPn sisäinen startup-hautomo. OP Lab keskittyy pankki-, vakuutus- ja terveysteknologian sekä asumisen ja liikkumisen innovaatioiden ja palvelujen kehittämiseen.

Verkostoitumisen tehoviikot

Kuukauden aikana olen osallistunut eri aiheita käsitteleviin tilaisuuksiin, kuunnellut pitchauksia, verkostoitunut, tavannut yhteistyökumppaneita, opiskellut ja yrittänyt jäsennellä kaikkea uutta tietoa viestittävään muotoon. Tilaisuuksista olen bongannut mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa olen pyrkinyt päästä juttusille ja järjestää tarvittaessa tapaamisia. Olen kuunnellut puhujia, jotka ovat valottaneet uusia teknologioita ja työtapoja. Samaan aikaan olen kertonut, mikä on OP, selittänyt, mitä me täällä teemme ja pyrkinyt kuvaamaan, mihin koko ohjelmalla pyrimme. Kaikista kohtaamisista olen yrittänyt löytää yhteisiä intressejä tai mielenkiinnonkohteita, ja pyrkinyt myös auttaa muita parhaani mukaan. Tilaisuuksia täällä on kymmeniä viikossa, joista suurin osa painottuu ilta-aikaan. Tämän lisäksi välimatkat ovat pitkiä, joten päivät ovat täyttyneet mukavasti aamupäivästä iltamyöhäiseen siirtymillä, tapaamisilla ja tilaisuuksilla.

Oma verkostoni on kasvanut melkoisesti, ja olen myös löytänyt kontakteja OPlle. On ollut hienoa huomata, että meillä Suomessa ollaan jopa edellä tietyillä toimialoilla, ja suurimmaksi osaksi tuotteemme ja palvelumme kilpailevat maailman kärkipäässä. Silicon Valleyn tarjontaan mahtuu todellisia timantteja, mutta suoraan sanoen myös käsittämätöntä kuraa. On siis hyvä katsoa asioita myös kriittisen linssin läpi ja luottaa omaan arviointikykyyn; täällä toden totta myös markkinoijat osaavat hommansa.

Mikä tekee Piilaaksosta erityisen?

Piilaakson alue on kehittynyt pikkuhiljaa nykymuotoonsa, mutta alueen historia määrittelee pitkälti sen, miksi start-upit haluavat juuri tänne ja mistä koko ekosysteemi on syntyisin. Piilaakson maagisuutta ei pysty tiivistämään pariin lauseeseen, joten jos koko maailmaa muuttaneen businesskehdon historia kiinnostaa, on esimerkiksi Tiede-lehti valottanut taustoja kattavasti.

Tärkeimpänä oppina kotiinviemisiksi täältä pidän ehdottomasti Piilaakson kulttuuria, jonka uskon olevan yksittäisiä neronleimauksia ja hienoja keksintöjä merkittävämpi tekijä alueen taianomaisuudessa; täällä kaikki haluavat menestyä, mutta toivovat pääsääntöisesti myös muiden menestystä. Verkostot ovat kaiken a ja o, ja niiden systemaattisella hoitamisella, hyvällä tahdolla toimimalla sekä muita vastavuoroisesti auttamalla niistä löytyy varmasti tyyppejä, jotka auttavat eteenpäin. Joka päivä tapahtuu paljon pieniä, mutta myös todella suuria ja yritysten voittokulun kannalta merkittäviä ihmeitä. Täällä ei katsella kadehtien muiden suorituksia, vaan otetaan niistä opiksi, inspiroidutaan, kysytään neuvoja ja tehdään töitä omien unelmien eteen. Rento ilmapiiri tukee uusien kontaktien luomista, ja täällä pitäisi olla todella ujo välttääkseen uusien tyyppien tapaamista.

Kirjoittelen vielä paremmin menneiden viikkojen tapahtumista, kuten siitä, miten päädyin lentämään pienlentokonetta San Franciscon yllä ja millaista oli lounastaa Netflixillä. Nyt pitää kuitenkin lähteä pakkaamaan, sillä lento Suomeen lähtee vajaan vuorokauden kuluttua, ja kuukauden tohinoiden jäljiltä olemme onnistuneet asettumaan melko hyvin taloksi.